UUSI YRITYS (ketju poistettiin): Asunnon osto kaduttaa

"Tuossa omistusasunnossa tulee jatkuvasti jotain eteen. Nyt on menossa viemäreiden pinnoitus, joka tietää 8000 euron laskua meidän asuntomme osalta. Sekä asunto vaatii pintaremonttia. Kyllä siinä asuu, mutta olisi kiva saada paremmat pinnat. Jätämme ne kuitenkin uuden asukkaan huoleksi, niin saa mieleisensä. Ei se omistusasunto oikeasti ole koskaan maksettu, sillä äkkiä arvo laskee, jos ei yhtään remontoi ja päivitä."

Tämä on niin totta: ei omistusasunnon kulut ole vain lainanlyhennys, korot ja vastike, ja kun laina on maksettu, niin se on siinä. Jos laina aika on vaikka 20 vuotta, niin sinä aikana on jo pakko rempata lattiasta kattoon koko asunto - tai vaihtoehto on tietysti, ettei asunto ole enää minkään arvoinen, jos sen myy alkuperäisessä kunnossaan.

Ja lisäksi tulee nuo taloyhtiön remontit, jotka voi olla tuhansia euroja per asunto per remontti.

Vierailija kirjoitti:

Korot on nousemaan päin.

Noh. Korothan ovat nyt nollassa, olleet jo jonkin aikaa. Vaikka suunta olisi nouseva, kestää myös jonkin aikaa, ennen kuin korot ovat nousseet sinne tavanomaiseen kolmeen prosenttiin. Tällä hetkellä laina on aivan poikkeuksellisen halpaa.

Ilmeisesti vuokrananantajat täällä korostelevat vuokra-asumisen ihanuutta ja omistusasumisen kamaluutta.

Ottakaa ASP-lainaa, kuten itsekin tein aikanani. Nyt omassa ja velattomana. Vastike 179€/kk. Erotuksella saa vaikka joka kuukausi uuden jääkaapin.

Asunnon osto oli elämme suurin virhe. Nyt asumiskulut 1000e kuussa ja tällä alueella vuokrat liikkuvat tällaisissa 700-800e tietämillä. Kohta kaksi vuotta yritetty myydä eikä tuu mitään. Putkirempat ym alkoivat tietenkin kun oltiin n. 4 vuotta asuttu ja niitä varten joutu ottamaan puolet asunnon hinnan arvosta lisälainaa. Vastikkeet vain kasvaa vuosivuodelta. Naapurit kyllästyneet myymiseen ja pistäneet vuokralle.....sosiaalitoimiston tukiasunnoksi. On se kiva hyppiä narkkien kusien yli ja lähteä töihin. Että saa maksettua asuntolainaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korot on nousemaan päin.

Noh. Korothan ovat nyt nollassa, olleet jo jonkin aikaa. Vaikka suunta olisi nouseva, kestää myös jonkin aikaa, ennen kuin korot ovat nousseet sinne tavanomaiseen kolmeen prosenttiin. Tällä hetkellä laina on aivan poikkeuksellisen halpaa.

Silti ei nappaa. Mielummin itselleninen kuin mäkitorppari.

Oman asuntolainan korot kävivät jossain vaiheessa  liki kuuden prossan tasolla. Pöljällä oli vielä joku tasaerä-systeemi, joten melkein pelkkiä korkoja maksettiin välillä. Ei sen koron nousun tarvitse olla kaksinen, kun menee excelit vituralleen.

Ei kukaan voi tietää sen 20 vuoden lainansa kanssa, mitä tapahtuu vaikka ensi joulukuussa.

Mulla on perintönä kaksikin läävää, jotka varmaan pitäisi polttaa maan tasalle.

Isossa osassa maata asuntojen hinnat laskevat. On paljon paikkoja, joissa asuntoaan ei saa kaupaksi mihinkään hintaan. On ihan selvää, että siellä kannattaa asua vuokralla.

Toisaalta, jos on lapseton reissutyöläinen, niin senkin varmaan kannattaa asua vuokralla. Mutta ap on töissäkäyvä perheenäiti pääkaupunkiseudulla. Ihan eri tilanne.

Ja niille, jotka täällä huutelevat, miten omistusasunnossa tulee kaikenlaista yllättävää remppaa eteen, niin ei kyllä pitäisi tulla. Jos ymmärrät lukea ne taloyhtiön paperit ennen kuin teet kaupat, sieltä selviää ihan riittävällä tarkkuudella, mitä isoja remontteja on tulossa. Esimerkiksi putkiremontti 4 vuoden sisään ei voi tulla ostajalle yllätyksenä (sitä pelkästään valmistellaan ja suunnitellaan ainakin kaksi vuotta). Olet todennäköisesti kuvitellut tehneesi loistokaupat etkä ole tajunnut selvittää, miksi se asunto oli niin halpa.

Samoin asunnon kunto on kaikkien nähtävillä. Jos se vaatii remonttia, sen pitää sitten näkyä hinnassa. Ja vastaavasti - jos et halua tehdä remonttia, ostat vastaremontoidun tai uuden asunnon ja maksat sen sitten siinä kauppahinnassa.

Näissä keskusteluissa tulee aina joku huutelemaan, että asuu leveästi vuokralla ja on sijoittanut rahansa paremmin, mutta suurin osa vuokralaisista ei todellakaan asumismenojensa jäljeen sijoita tai edes säästä mihinkään. Siksi omistusasuminen on niin nerokasta, koska ihminen tulee ikään kuin säästäneensä pakolla. Tosin tämä koskee siis vain alueita, joissa asuntojen arvot eivät laske.

Jos on rikas, niin sitten millään näistä neuvoista ei ole mitään väliä. Jos on paljon rahaa, ei tarvitse ottaa pankista lainaa - eikä haittaa sekään, että eläke on todennäköisesti vain puolet palkkatulosta. Kun on paljon rahaa, voi eläkkeelläkin asua leveästi vuokralla. Me, joilla ei ole, joudumme miettimään sitä jo keski-ikäisinä.

Meillä on miehen kanssa myös se ajatus, että tämä nykyinen työpaikka ei ole se lopullinen paikkakunta. Helpompi lähteä vuokralta pois. Me aiomme myös olla niin hurjia, että vuokraamme jostain vuokra-asuntokolhoosista, koska niissä ei ole niin suurta pelkoa, että myydään pois ja lemmikit ovat monesti sallittuja, niin saan hankkia haaveilemani kissan. 

Tuttavaperhe sai töitä toiselta paikkakunnalta, ovat jo ostaneet uuden asunnon ja entinen näkyy vielä olevan etuovessa. Eli pahimmillaan saa aika pitkään myydä. Tuossa lähistöllä on yksi talo ollut myynnissä kohta kuusi vuotta, kerran on tiputettu hintaa. Mielestäni siinä tosin hintapyyntö on ylimitoitettu, se on suurin syy, ettei mene kaupaksi. 

Yritin tsempata itseäni ja ajatella , että lainaa lyhentämällä maksan lapsille perintöä ja se on tavallaan säästössä. Mutta onko siinä mitään järkeä, kun meillä ei ole varaa käyttää rahaa mihinkään mukavaan tässä ja nyt!

Lapsethan saattaa olla aikuisina ties kuinka hyvätuloisia eikä ne tarvii jotain vanhaa rupusta rivarinpätkää, joka ei siinä vaiheessa ole välttämättä minkään arvoinen. Ja entäs MUN elämä? Pelkkää kituuttamista ja stressaamista loppuun saakka?

ASP-lainasta: eikös se tarkoita, että ensin pitää SÄÄSTÄÄ asp-tilille rahaa, jotta voi saada sen jollain lailla tuetun lainan ensiasuntoa varten? Ei se asunto sen halvempi ole, eikä asumiskulut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille kommenteista ja mielipiteistä!

Jotenkin olen ollut henkisesti tosi lujilla asunto- ja raha-asioiden kanssa viimeisen vuoden, vaikka tietenkin osasin sitä jotenkin jo ennakoidakin. On raskasta ajatella, että joutuu kituuttelemaan näin kuin nyt teemme, mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa - eikä tule olemaan koskaan, koska asumiskulut ei voi tästä pienentyä, vaan pelkästään nousta! Ja koko ajan olen paniikissa, että joku paikka hajoaa. Niin kuin on jo hajoillutkin.

Mutta se asunnon myynti, kun olen vasta vuosi sitten sen ostanut... apua. Sehän on varmaan taas ihan kauhea rumba sekin. En ole ehtinyt erostakaan toipua.

Ja pilaanko lasten elämän, jos me taas muutetaan ja tällä kertaa vaihtuisi koulukin? Raskasta on näitä miettiä. Ja mitä jos asunto ei mene kaupaksi, eikä mieleistä vuokra-asuntoa löydykään sitten, kun se menee? En ole todellakaan valmis muuttamaan ihan millaiseen asuntoon vain, kyllä sen pitää olla vähintään yhtä hyvä kuin tämä nykyinen.

t. ap

Minkä kokoisessa asunnossa asut?

Entä jos muuttaisit pienempään omaan?

Aina parempi maksaa omaa kuin vuokraa.

Ehdotuksenani on myös, että jos muutat ihan uuteen asuntoon, etkä maksa yhtiölainan osuutta pois. Jos sinulla on kertynyt omaisuutta nykyisestä asunnosta ja siitä jää käteen... niin tuota summaa voi pitää lainanamaksu puskurina.

Itse möin oma vanhan kämppäni. Muutin uuteen ja jätin yhtiölainan kuukausittaiseksi kuluksi. Jätin 30 000€ tilille, josta maksan kuukausittaiset erät. Ei ole pankkilainaa, on vain 90 000 yhtiölainaa.... mutta se laina on 25 vuoden laina. Nykyisillä säästöillä maksan sitä useamman vuoden ja samalla säästän vähän jatkomaksuja varten....

Vierailija kirjoitti:

En saa asumistukea, tuloni ovat siihen liian isot. Olen siis ehkä ennemmin keskituloinen kuin pienituloinen. Silti tämä rahanmeno ja asumiskulujen osuus menoista on yllättänyt, vaikka yritän laskea kaiken tarkkaan, pidän excel-taulukkoa päivittäistavaramenoista, ostan aina halvinta, vaatteet kirpputorilta jne. Vähän väliä tulee yllättäviä tai vähemmän yllättäviä kertaluonteisia rahanmenoja, kuten puhelin hajoaa, lapsi tarvitsee polkupyörän (käytetyn) tai jotain.

Tiesin kyllä, että olen ottamassa ison lainan yksin, mutta asunto oli silti pk-seudun rivarikolmioksi minusta edullinen, enkä halunnut lasten kanssa mihinkään kamalaan kerrostalolähiöönkään muuttaa. Eron sattuessa halusin löytää asunnon samalta alueelta, jolla ennestään asuimme, jotta lasten koulut ja kaverit ja koko elämä ei mene uusiksi. Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä, teinkö siinä virheen, kun kuvittelin että selviän noista asumiskuluista. Minulla ei ollut juurikaan säästöjä ennestään, ja siksikin laina on iso.

Laskin, että jos muuttaisin vähän pienempään kerrostalokolmioon ihan mukavalle melko tutulle alueelle suht lähellä, säästäisin asumiskuluissa n. 200-300 e/kk, koska vuokra + vesimaksut olisi noin 150 e vähemmän kuin mitä nyt menee lainanlyhennykseen, takaisinmaksuturvaan ja vastikkeeseen kuussa, ja saisin n. 150 e asumistukea, mitä en omistusasuntoon saa.

Onko tuollainen hintaero järkevä syy myydä ja muuttaa vuokralle?

Vuokrat nousevat tuolla 3-4 prosentin vuositasolla, lainanlyhennys ei nouse, joten laske itse. 5-6 vuoden päästä kulut ovat tasan ja sen jälkeen vuokra on on vuosi vuodelta suurempi, kuin kulut, jos jäät tuohon asumaan.

Omistusasuminen on pitkäjänteistä hommaa.

Nykyinen asuntoni on n. 80 neliötä. Ei tässä ole mitään putkiremontteja tiedossa eikä varsinaisesti muitakaan isoja taloyhtiön remontteja, mutta jotain pientä on joka vuosi. Olen kyllä osannut mielestäni riittävästi tulkita taloyhtiön ja asunnon papereita, kun ostin, vaikka en ihan kaikkea niistä ymmärrä :).

Ihan uudet omistusasunnot on pääkaupunkiseudulla niin kalliita, että sellaisia lainoja en tule saamaan mitenkään yksin. Kun olen vasta vuoden lyhennellyt lainaa, ihan kauheasti ei säästössä ole.

ap

Vierailija kirjoitti:

Älä myy! Nyt makselet lapsille perintöä! Itse asun vuokralla, koska käsiraha puuttuu enkä saa ikinä siihen säästettyä, koska vuokrat niin korkeita. Ja harmittaa, lapsille ei jää sitten mitään :(

Hohoijaaa. Ettäkö koko elämä pitäisi kitkuttaa hampaat irvessä, jotta lapset saisivat sitten ison pesämunan?

Kiva heittää hukkaan tuolla tavalla oma ainutlaatuinen elämä.

Kyllä lapset pienemmälläkin perinnöllä pärjäävät, säästä rahaa vaikka osakkeisiin! Ja rakkaus, välittäminen ja huolenpitohan on se paras perintö lapsille, ei me täällä elossa olla sen takia että niska limassa maksettaisiin asuntojamme, mutta siinä sivussa koko elämä menee sivu suun.

Siellä on taas joku lähiömamma muuttanut kuukauden tuntemisen jälkeen yhteen ja lapsi hankittu samaan syssyyn ja sitten harmittaa. Voi voi. Mieti ensi kerralla vähän pidemmälle.

Minä olen samassa tilanteessa kuin sinä ap, otin ison lainan erossa ja maksoin miehen ulos meidän omakotitalosta.

Eka vuosi meni tuohon malliin pelätessä niin kuin sinulla. Sitten aloin oppia pitämään taloutta, alkoi jäädä säästöä pikku risteilyn verran ym.

Sinun kannattaa sinnitellä nyt parikin vuotta, ihan koska sinulla ja lapsilla menee sen aikaa erosta toipuessa. Tässä kohtaa ei kannata tehdä mitään suuria liikkeitä, koska et ole vielä oma itsesi vaan olet vielä stressissä ja surussa.

Lisäksi anna lapsillesi aikaa toipua.

Jos näyttää ettet pysty hoitamaan lainaa, ole heti yhteydessä pankkiin ja sovitte lyhennysvapaata.

Tällä aikaa ehdit vielä kilpailuttaa sähköjä ja vakuutuksia, löytää halvimman ruokakaupan ja parhaat kirpparit, saat arjen rullaamaan. Voi olla että alat pärjätä.

Tietenkin vuokra-asuminen on vaihtoehto, meillä vaan mun kulut ei olisi yhtään pienemmät, ettei mitään hyötyä.

Minullakin on kaikenlaista hajonnut, mutta aina on järjestynyt, ja löytynyt tarjous tai käytettynä. Elämä kantaa. Yhdessä vaiheessa tiskikone hajosi eikä ollut heti varaa uuteen, joten tiskasimme lapsen kanssa käsin.

Kun auto hajosi, yksi veli myi minulle vanhan, ja toinen veli lainasi siihen osan rahaa. Väliajan selvisimme pyörällä.

Minulla kun on vanha koti niin pidin siitä niin suurena arvona, että se motivoi. Näen että lapsi voi hyvin ja hänellä on turvallinen olo ja tutut koulut ja kaverit ja naapurusto. Siinä rinnalla joku etelänloma ja uudet vaatteet ei paljon paina.

Hän lähtee kotoa ehkä n. 5 vuoden kuluttua, sen aikaa selviän kyllä. Sitten kun jään pitämään taloa, mietin asian udelleen ja voin myydä sen ja muuttaa kerrostaloon. Tosin voihan olla että uusi kumppani muuttaa minulle kaveriksi.

"ja saisin n. 150 e asumistukea, mitä en omistusasuntoon saa."

Omistusasunto ei ole este asumistuelle. Liian isot tulot kylläkin, kuten aiemmin kirjoitit. Tuo on kyllä todella usein esiintyvä harhaluulo, että omistusasuntoon ei muka saisi tukia.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse hyvää keskituloluokkaa (noin 5000 e/kk), mutta en ikinä pystyisi ostamaan pääkaupunkiseudulta asuntoa yksin näillä tuloilla. En ymmärrä, miten ihmiset Hesassa elää, kun kaikki on niin kallista.Nimimerkki Turussa on hyvä asua

Väitätkö siis, ettei sinulla ole varaa 100 000 - 150 000 euron asuntoon?

Toisin sanoen, pystyisit aivan hyvin ostamaan asunnon p-seudulta, mutta kysymyshän on siitä, ettei sinulle kelpaa ne asunnot, joihin sinulla on varaa. On väärin sekoittaa nuo kaksi asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä sen verran, että itsekin olen aina ajatellut, että omistusasuminen on paljon järkevämpää kuin vuokralla asuminen, sen takia halusinkin oman, kun se jotenkin oli mahdollista. Lisäksi minulla on ollut tärkeänä kriteerinä se, että omistusasuntovaltaisilla alueilla lasten ja itsenkin on vaan parempi asua, mihinkään vuokraslummeihin en aio lähteä. Mutta vuokra-asuntoja on muunkinlaisia, juurikin niitä sijoitusasuntoja ja sijoitusyhtiöiden asuntoja.

Nyt vaan tuntuu, että se stressaan liikaa asunnosta ja rahasta, pelkään paikkojen hajoamista, remonttikuluja, koronnousuja ja vaikka mitä ihan koko ajan. Tunnen olevani täysin epäonnistunut omistusasuja, musta ei ole tähän.

Vuosi erosta on liian lyhyt aika, tottakai pelkäät ja stressaat, ei se silti tarkoita että sulla olisi aihetta pelätä. Se on tunnetila eikä välttämättä perustu mihinkään todelliseen. Älä nyt tunnepohjalta tee suuria muutoksia lastesi elämässä, katso ensin miten sujuu, ja tee päätökset vasta pidemmän ajan faktojen valossa.

Pidä vaikka vanhanaikaisesti tilikirjaa sun tuloista ja menoista, budjetoi päiväsi, nosta käteistä ja käytä sitä niin ei rahankäyttö hämärry. Jos tiedät että saat käyttää päivässä kaksikymppiä ruokiin ja lounaaseesi, se kummasti terävöittää kaupassa kun pussissa todella on vain se kajsikymppinen. Ei tule osteltua iltalehtiä ja suklaapatukoita.

-tuo aiempi talon ostanut

Vierailija kirjoitti:

Ja niille, jotka täällä huutelevat, miten omistusasunnossa tulee kaikenlaista yllättävää remppaa eteen, niin ei kyllä pitäisi tulla. Jos ymmärrät lukea ne taloyhtiön paperit ennen kuin teet kaupat, sieltä selviää ihan riittävällä tarkkuudella, mitä isoja remontteja on tulossa. Esimerkiksi putkiremontti 4 vuoden sisään ei voi tulla ostajalle yllätyksenä (sitä pelkästään valmistellaan ja suunnitellaan ainakin kaksi vuotta). Olet todennäköisesti kuvitellut tehneesi loistokaupat etkä ole tajunnut selvittää, miksi se asunto oli niin halpa.

Samoin asunnon kunto on kaikkien nähtävillä. Jos se vaatii remonttia, sen pitää sitten näkyä hinnassa. Ja vastaavasti - jos et halua tehdä remonttia, ostat vastaremontoidun tai uuden asunnon ja maksat sen sitten siinä kauppahinnassa.

Vanhassa talossa vaan voi tulla yllättäviä hajoamisia, sitä ei voi kukaan etukäteen tietää. Uudessakin tosin voi tulla. Tiedän alle 15 vuotta vanhan talon, jossa viemärit piti tehdä kokonaan uusiksi rakennusvirheen takia nyt oikeutta käydään siitä, onko reklamaatio tehty ajoissa. Olen tiettyjä yhteyksiä ollut asukkaiden kanssa tekemissä, joutuivat evakkoon melko uudesta talosta. 

Omassa taloyhtiössäni joudutaan kunnostamaan parvekkeita osassa taloa ja se vika on ilmennyt parin viime vuoden aikana. Maksu jaetaan kaikille, vaikka vikaa on vain etelän puolen parvekkeilla, mutta ulkopuolella. Se on turvallisuusriski.  Ei ostaja voita jokaista oikeustapausta, tästä on esimerkkejä. Ostajan pitää vain ymmärtää, että vanhoissa taloissa voi tulla vikoja, joita ei ole osattu ennustaa. Itse kun nyt etsin asuntoa, vastaan tuli uudehko talo, alle 10 vuotta vanha, jossa on ollut mittavat vesivahingot ja asunnosta pyydetään 50 % siitä, mitä vastaavista taloista on muutoin pyydetty. Tuossakin lienee oikeusjuttu käynnissä, koska kuntotarkastusten mukaan siinä on selkeät homevauriot. Kyllä näitä tapauksia löytyy, että asunnosta on jäänyt velat ja asunto on asuinkelvoton, eikä oikeudessa edes voita jonkun porsaanreiän takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse hyvää keskituloluokkaa (noin 5000 e/kk), mutta en ikinä pystyisi ostamaan pääkaupunkiseudulta asuntoa yksin näillä tuloilla. En ymmärrä, miten ihmiset Hesassa elää, kun kaikki on niin kallista.Nimimerkki Turussa on hyvä asua

Väitätkö siis, ettei sinulla ole varaa 100 000 - 150 000 euron asuntoon?

Toisin sanoen, pystyisit aivan hyvin ostamaan asunnon p-seudulta, mutta kysymyshän on siitä, ettei sinulle kelpaa ne asunnot, joihin sinulla on varaa. On väärin sekoittaa nuo kaksi asiaa.

Helsingissä ei käytännössä saa alle 230.000 eurolla yhtään mitään. Ne mitä sillä saa ovat todella kamalia ja hyvätkään tulot eivät tarkoita, että pankki myöntäisi lainaa.Minulla tulot 4.700 ja vuokralla asun.

Lähinnä ihmettelen, miten olet saanut niin ison lainan, ettei ole muka varaa sitä maksaa. Minä en saa edes sellaista lainaa, jota maksaisin 200€/kk VÄHEMMÄN kun vuokraa tällä hetkellä!! Katsovat ettei tulot riitä O_o