UUSI YRITYS (ketju poistettiin): Asunnon osto kaduttaa

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä ihmettelen, miten olet saanut niin ison lainan, ettei ole muka varaa sitä maksaa. Minä en saa edes sellaista lainaa, jota maksaisin 200€/kk VÄHEMMÄN kun vuokraa tällä hetkellä!! Katsovat ettei tulot riitä O_o

Mulla ihan sama. Vuokra yli 1000€/kk, pankki silti katsoo että selviytyisin ehkä jostakin 100.000 € lainasta, jolla en saa mitään asuntoa Helsingistä. Täytyy myöntää että varaa mihinkään ylimääräiseen tai edes kaikkeen tarpeelliseen ei ole. :(

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä sen verran, että itsekin olen aina ajatellut, että omistusasuminen on paljon järkevämpää kuin vuokralla asuminen, sen takia halusinkin oman, kun se jotenkin oli mahdollista. Lisäksi minulla on ollut tärkeänä kriteerinä se, että omistusasuntovaltaisilla alueilla lasten ja itsenkin on vaan parempi asua, mihinkään vuokraslummeihin en aio lähteä. Mutta vuokra-asuntoja on muunkinlaisia, juurikin niitä sijoitusasuntoja ja sijoitusyhtiöiden asuntoja.

Nyt vaan tuntuu, että se stressaan liikaa asunnosta ja rahasta, pelkään paikkojen hajoamista, remonttikuluja, koronnousuja ja vaikka mitä ihan koko ajan. Tunnen olevani täysin epäonnistunut omistusasuja, musta ei ole tähän.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että taloyhtiössä asuessasi aika moni asia on taloyhtiön vastuulla korjata, esim. putket, patterit, ikkunat, ulkopinnat... Ei sinulla voi loputtomasti olla hajoavia paikkoja, joista joudut itse vastaamaan, lähinnä kodinkoneet ja niistäkin välttämättömiä uusittavia ovat lähinnä jääkaappi/-pakastin ja pyykkikone. Eivät nekään sentään vuosittain hajoa.

Vierailija kirjoitti:

"Tuossa omistusasunnossa tulee jatkuvasti jotain eteen. Nyt on menossa viemäreiden pinnoitus, joka tietää 8000 euron laskua meidän asuntomme osalta. Sekä asunto vaatii pintaremonttia. Kyllä siinä asuu, mutta olisi kiva saada paremmat pinnat. Jätämme ne kuitenkin uuden asukkaan huoleksi, niin saa mieleisensä. Ei se omistusasunto oikeasti ole koskaan maksettu, sillä äkkiä arvo laskee, jos ei yhtään remontoi ja päivitä."

Tämä on niin totta: ei omistusasunnon kulut ole vain lainanlyhennys, korot ja vastike, ja kun laina on maksettu, niin se on siinä. Jos laina aika on vaikka 20 vuotta, niin sinä aikana on jo pakko rempata lattiasta kattoon koko asunto - tai vaihtoehto on tietysti, ettei asunto ole enää minkään arvoinen, jos sen myy alkuperäisessä kunnossaan.

Ja lisäksi tulee nuo taloyhtiön remontit, jotka voi olla tuhansia euroja per asunto per remontti.

Yhtä lailla ne vuokra-asunnot joudutaan remontoimaan lattiasta kattoon säännöllisin väliajoin (usein tiheämpään kuin omistusasuntoja) ja kukapa ne remontit maksaa, ellei vuokralainen vuokrassaan?

Jos nyt kuitenkin mietit vuokralle siirtymistä, niin osta  yliopistokaupungista keskustasta sijoitusyksiö, kun kerran olet lainaa jo saanut. Sitten vuokralainen maksaa sinun puolestasi sinulle omaa asuntoa ja jos ostat fiksusti, voit saada alusta asti voittoa.

Mielestäni et ole hullu. En ole itsekään aikeissa ostaa omaa taloa, sillä koen että se sitoo enkä halua menettää vapauttani jos mulle vaikka tarjotaan töitä muualta. Täällä missä asun ei käy kovinkaan suuri kuhina asuntojen myynnin suhteen, tiedän tapauksia joissa ollaan oltu kahden asunnon loukussa jopa vuosia. Vuokralla ollessa on myös rikkoontumisia vastaan parempi taloudellinen turva kun moni asia menee vuokranantajan vakuutuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Aloitan tämän ketjun uudestaan, koska se jostain kumman syystä poistettiin ja tulee vain "pääsy kielletty", kun yrittää mennä keskustelusivulle. En ihan ymmärrä: ketju oli minusta todella asiallinen ja olisin halunnut lukea muiden kokemuksista ja tsemppauksista lisää! Sitä paitsi tuo "pääsy kielletty" on todella epäselvä ilmaus, en tajunnut mitä se tarkoittaa ennen kuin löysin täältä ketjun, jossa ihmeteltiin, miksi se mun aloittama ketju on poistettu. No, tässä uudestaan, jos joku innostuisi kommentoimaan:

Hei,

onko aivan järjetöntä myydä omistusasunto ja muuttaa vuokralle? Olen eronnut vuosi sitten, ostanut asunnon, muuttanut sinne lasteni kanssa (olen käytännössä täysin yksin lapsista vastuussa, tapaavat isäänsä todella harvoin), ja nyt se on alkanut kaduttaa. Asumiskulut on isot, koska jouduin ottamaan todella ison lainan, jossa on laina-aika ja kuukausierä ihan tapissa, ja laina on maksettu vasta kun olen eläkkeellä. Eihän siinä ole mitään järkeä!

Olen koko ajan paniikissa, että joku asunnossa hajoaa, tai tulee muita yllättäviä menoja, niin kuin on tässä vuoden mittaan jo tullutkin.

Tuntuu, että omistusasuminen pääkaupunkiseudulla on iso huijaus. Joka paikassa, missä väitetään sen olevan vuokra-asumista halvempaa, unohdetaan, että lainasta maksetaan korkoja ja 30 vuoden asumisaikana asunto on jo rempattava keittiötä ja kylppäriä myöten täydellisesti, mikä tarkoittaa helposti 50 tonnin lisälainaa. Ja taloyhtiön remontteja kiten putkiremppa tulee tuona aikana vuorenvarmasti.

Olenko ihan hullu, jos myyn vasta ostamani asunnon ja muutan vuokralle? Vuokralla saisin asumistukeakin, eikä tarvitsisi stressata. Tai niin kuvittelen :(.

No siis, noinhan se asia juuri on. Asunnon ostaminen, etenkin pk-seudulta, sopii vain niille joilla on massia päällä niin paljon ettei tunnu missään, tai sitten omistaa rautaiset hermot ja tietää että kaikki menee hyvin.

Suomen, ja ehkäpä koko länsimaailman, eräs isoimpia ongelmia on että ihmisille joilla ei oikeasti ole varaa omistusasumiseen on kaupattu ylisuuria asuntolainoja jo vuosikymmeniä. Siinä sitten menee elämä kivasti kitkutellessa ja seiniä maksaessa. Onko tuossa sitten jotain järkeä? Hyvä vain että ihmiset alkavat heräämään tähän huiputukseen.

Viimeistään eläkkeellä (kun asuntosi oli eläkeikään mennessä maksettu) asumismenot tippuu, toki myös tulot. Onko sinulla varaa maksaa eläkkeestä vuokraa. Vai olisko silloin kiva myydä velaton perheasunto ja ostaa pienempi.

Olet vain ostanut liian kalliin asunnon, omistusasuminen ei sinulla ole se ongelma... löytyisikö läheltä edullisempi? Ei ole mikään häpeä myöntää että tuli haukattua liian iso pala.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä ihmettelen, miten olet saanut niin ison lainan, ettei ole muka varaa sitä maksaa. Minä en saa edes sellaista lainaa, jota maksaisin 200€/kk VÄHEMMÄN kun vuokraa tällä hetkellä!! Katsovat ettei tulot riitä O_o

Tätä olen alkanut ihmetellä ja kauhistella itsekin. Siis että miksi minulle se laina myönnettiin. Kyllä se laskettiin pankissa tarkkaan, että minulla on siihen varaa, vaikka korot vähän nousisivatkin, tosin leveästi ei missään vaiheessa pääsisi elämään. Maksan toki tällä hetkellä itse lainaa paljon vähemmän kuin vuokraa niistä vuokra-asunnoista, joita olen katsellut, mutta lyhennyksen ja korkojen lisäksi maksan noin satasen takaisinmaksuturvaa ja n. 400 e vastiketta, vesimaksuja ja autopaikkaa. Kun pelkkään lainanlyhennykseen lisätään tuo 500, kuukausittaiset asumiskuluni ovatkin jo aika isot.

Tilanteeni on sellainen, että selviän kyllä jotenkin nyt asumiskuluistani, mutta juuri mitään ei jää säästöön, ja jos sattuu jotain yllättävää, vähäiset säästöt menee heti. Ja jos se on jotain isoa, olen pulassa. Ja lisää lainaa en voi saada enkä ottaa mitään remontteja varten esimerkiksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni et ole hullu. En ole itsekään aikeissa ostaa omaa taloa, sillä koen että se sitoo enkä halua menettää vapauttani jos mulle vaikka tarjotaan töitä muualta. Täällä missä asun ei käy kovinkaan suuri kuhina asuntojen myynnin suhteen, tiedän tapauksia joissa ollaan oltu kahden asunnon loukussa jopa vuosia. Vuokralla ollessa on myös rikkoontumisia vastaan parempi taloudellinen turva kun moni asia menee vuokranantajan vakuutuksesta.

Ei vuokranantajilla ole mitään vakuutuksia ja vuokralainen maksaa kaiken + voitot.

Taloyhtiöllä toki on vakuutus taloyhtiön vastuulla oleviin juttuihin, niin se on omistusasunnossakin.

Vierailija kirjoitti:

Viimeistään eläkkeellä (kun asuntosi oli eläkeikään mennessä maksettu) asumismenot tippuu, toki myös tulot. Onko sinulla varaa maksaa eläkkeestä vuokraa. Vai olisko silloin kiva myydä velaton perheasunto ja ostaa pienempi.

Olet vain ostanut liian kalliin asunnon, omistusasuminen ei sinulla ole se ongelma... löytyisikö läheltä edullisempi? Ei ole mikään häpeä myöntää että tuli haukattua liian iso pala.

Jos ei ole, niin sossu maksaa tai etsii uuden kämpän. Koska niiden on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä ihmettelen, miten olet saanut niin ison lainan, ettei ole muka varaa sitä maksaa. Minä en saa edes sellaista lainaa, jota maksaisin 200€/kk VÄHEMMÄN kun vuokraa tällä hetkellä!! Katsovat ettei tulot riitä O_o

Tätä olen alkanut ihmetellä ja kauhistella itsekin. Siis että miksi minulle se laina myönnettiin. Kyllä se laskettiin pankissa tarkkaan, että minulla on siihen varaa, vaikka korot vähän nousisivatkin, tosin leveästi ei missään vaiheessa pääsisi elämään. Maksan toki tällä hetkellä itse lainaa paljon vähemmän kuin vuokraa niistä vuokra-asunnoista, joita olen katsellut, mutta lyhennyksen ja korkojen lisäksi maksan noin satasen takaisinmaksuturvaa ja n. 400 e vastiketta, vesimaksuja ja autopaikkaa. Kun pelkkään lainanlyhennykseen lisätään tuo 500, kuukausittaiset asumiskuluni ovatkin jo aika isot.

Tilanteeni on sellainen, että selviän kyllä jotenkin nyt asumiskuluistani, mutta juuri mitään ei jää säästöön, ja jos sattuu jotain yllättävää, vähäiset säästöt menee heti. Ja jos se on jotain isoa, olen pulassa. Ja lisää lainaa en voi saada enkä ottaa mitään remontteja varten esimerkiksi.

ap

Satanen kuukaudessa??? takaisinmaksuturvaa?? Et ole tosissasi. Otapa selvää, mitä vakuutusyhtiöt tarjoaa tilalle halvemmalla kuin tuo 1200 vuodessa.

Haluan kommentoida omistusasunnossa asuvan yksinhuoltajaäidin tyttärenä.

Ensinnäkin, todella mielenkiintoinen ketju. Luin tämän suurella mielenkiinnolla ja sain vastauksia tai ainakin uusia näkökulmia juuri niihin kysymyksiin joita olen nyt nuorena aikuisena pohtinut.

Asun itse vuokralla, mutta tavallaan oma asunto houkuttaa, ja juurikin siksi, että omistusasumista ns. hehkutetaan. Siinä on "järkeä", "siitä jää jotain käteen", se on "halvempaa". Juuri nyt omistusasunto ei missään nimessä olisikaan ajankohtaista koska opiskelen vielä eikä varsinaisia tuloja ole, mutta haluan kommentoida nimenomaan omistusasunnossa asuvan äidin lapsena.

Vanhempani erosivat kun olin varhaisteini, ja vain muutaman kuukauden vuokralla-asumisen jälkeen äiti osti rivariasunnon. Tuon jälkeen alkoi asunnonvaihtorumba: äiti sai viran toiselta paikkakunnalta ja muutettiin omistusrivarista omistusrivariin. Äiti on ehkä sellainen seikkailijaluonne, koska tuonkin jälkeen ollaan muutettu vielä kaksi kertaa. Kyllä, äidillä on ollut elämässään neljä omistusasuntoa lapsuudenkodin puolikkaan lisäksi.

Minua eivät nuo muutot haitanneet, mutta vasta aikuisena ymmärrän ja voin ainoastaan kuvitella millainen stressi äidilläni on noiden kämppien ja niiden myynnin kanssa ollut. Sen verran suuri varmaankin, että lopulta asetuimme kerrostaloasuntoon, jossa olemme - tai äiti on - asuneet reippaasti kymmenisen vuotta.

Aikuisiällä olen saanut kuulla äitini pohdintoja budjeteista, remonteista, juurikin näistä "yllättävistä menoista" joista ketjussa puhutaan. Tehtiinpä meillä keittiöremonttikin, vaikka äitini ei olekaan mitenkään erityisen suurituloinen. Se vaan oli "pakko tehdä", ja kannatti tehdä isolla rahalla, että tulee hyvää ja kestävää jälkeä LAPSIA AJATELLEN. En siis ole ainoa lapsi.

Joka tapauksessa, nyt äitini asuu itselleen ihan liian isossa asunnossa, kituuttaa siinä neliössä jossa sattuu sitä sun tätä yllätystä. Ne yllätykset ovat ehkä pieniä, mutta pitkällä tähtäimellä niistä tulee yhteenlaskettuna yksi hlvetinmoinen yllätys.

Ja miksi? No että lapsille jäisi jotain käteen.

Että mitä? Ymmärrän tasan tarkkaan mitä ap tarkoitat sillä, että haluaisit tarjota lapsillesi asioita "tässä ja nyt". Vastaan lapsiesi puolesta: niin hekin haluavat - viimeistään jälkeen päin tajuavat halunneensa. Jos itse saisin päättää ja voisin äitini mielen muuttaa, myisi hän asunnon josta nyt toki on vain vähän maksettavaa jäljellä, maksaisi lainan pois, vuokraisi itselleen ihanan pienen, tai ainakin pienemmän, asunnon jossa voisi elellä ihanassa rauhassa ja nauttia eläkkeestään ilman niitä excel-taulukoita.

Asuntoa hän pitää itsellään siis yhä, ja olemme sisarusten kanssa kyllä hänelle vihjailtu, että me emme halua sitä. Vihoviimeinen asia olisi äidin kuoleman jälkeen alkaa pintaremontoimaan ja myymään sitä mahdollisimman hyvällä rahalla, että saadaan sieltä se määrittämätön perintö. Tuo asunto tuntuu jo nyt juuri siltä: RIESALTA. Siinä sitä sitten sisarusten kanssa myymään ja jakamaan. Kiitos, kaunis ajatus, mutta ei kiitos...

Osittain äitini toteuttaa tätä harrasta toivettani/toivettamme, sillä on luopunut neuroottisesta perintösäästämisestä siinä määrin, että rahoittaa meille lapsille asioita, joihin ei ilman siihen "perintöön" koskemista olisi varoja eikä mahdollisuutta. Vaihto-oppilasvuosi on mahdollistettu, ajokortit, opintolainassa on todella tiukan paikan tullen autettu, jne. Sitä me haluamme, siitä meille on oikeasti iloa: että äiti auttaa nyt, eikä vasta sitten kun häntä ei enää ole.

Äiti auttoi ja auttaa kun lapset ovat (olivat) nuoria ja heillä on (oli) haaveita ja unelmia. Perinnöksi jää kaikki ihanat muistot, kirjaimellisesti arvokkaat elämänkokemukset sekä pianonsoittotaidot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä ihmettelen, miten olet saanut niin ison lainan, ettei ole muka varaa sitä maksaa. Minä en saa edes sellaista lainaa, jota maksaisin 200€/kk VÄHEMMÄN kun vuokraa tällä hetkellä!! Katsovat ettei tulot riitä O_o

Tätä olen alkanut ihmetellä ja kauhistella itsekin. Siis että miksi minulle se laina myönnettiin. Kyllä se laskettiin pankissa tarkkaan, että minulla on siihen varaa, vaikka korot vähän nousisivatkin, tosin leveästi ei missään vaiheessa pääsisi elämään. Maksan toki tällä hetkellä itse lainaa paljon vähemmän kuin vuokraa niistä vuokra-asunnoista, joita olen katsellut, mutta lyhennyksen ja korkojen lisäksi maksan noin satasen takaisinmaksuturvaa ja n. 400 e vastiketta, vesimaksuja ja autopaikkaa. Kun pelkkään lainanlyhennykseen lisätään tuo 500, kuukausittaiset asumiskuluni ovatkin jo aika isot.

Tilanteeni on sellainen, että selviän kyllä jotenkin nyt asumiskuluistani, mutta juuri mitään ei jää säästöön, ja jos sattuu jotain yllättävää, vähäiset säästöt menee heti. Ja jos se on jotain isoa, olen pulassa. Ja lisää lainaa en voi saada enkä ottaa mitään remontteja varten esimerkiksi.

ap

Yllättäviin menoihin saat melko varmasti toimeentulotukea. Pisti silmään, että maksat autopaikkaa: onko oma auto välttämätön? Autosta luopuessa säästäisi jo sievoisen summan vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä sen verran, että itsekin olen aina ajatellut, että omistusasuminen on paljon järkevämpää kuin vuokralla asuminen, sen takia halusinkin oman, kun se jotenkin oli mahdollista. Lisäksi minulla on ollut tärkeänä kriteerinä se, että omistusasuntovaltaisilla alueilla lasten ja itsenkin on vaan parempi asua, mihinkään vuokraslummeihin en aio lähteä. Mutta vuokra-asuntoja on muunkinlaisia, juurikin niitä sijoitusasuntoja ja sijoitusyhtiöiden asuntoja.

Nyt vaan tuntuu, että se stressaan liikaa asunnosta ja rahasta, pelkään paikkojen hajoamista, remonttikuluja, koronnousuja ja vaikka mitä ihan koko ajan. Tunnen olevani täysin epäonnistunut omistusasuja, musta ei ole tähän.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että taloyhtiössä asuessasi aika moni asia on taloyhtiön vastuulla korjata, esim. putket, patterit, ikkunat, ulkopinnat... Ei sinulla voi loputtomasti olla hajoavia paikkoja, joista joudut itse vastaamaan, lähinnä kodinkoneet ja niistäkin välttämättömiä uusittavia ovat lähinnä jääkaappi/-pakastin ja pyykkikone. Eivät nekään sentään vuosittain hajoa.

Ennen kommentointia olisi hyvä selvittää muutama perusasia. Taloyhtiö on yhtä kuin osakkaat, jos siis taloyhtiössä jotain korjataan, osakkaat vastaavat kustannuksista. Kaikki rahat kerätään osakkailta. Toki, jos yhdessä asunnossa jotain korjataan, kustannukset jakaantuvat, mutta, jos iso remontti, maksat siitä kyllä ihan osakeluvun määrään suhteutettuna. Lisäksi on hyvä lukea kustannustejakosopumis, siis se, mistä vastaat itse ja mistä yhtiö=kulut kaikille.

Mystistä "maksavaa yhtiötä" ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Haluan kommentoida omistusasunnossa asuvan yksinhuoltajaäidin tyttärenä.

Ensinnäkin, todella mielenkiintoinen ketju. Luin tämän suurella mielenkiinnolla ja sain vastauksia tai ainakin uusia näkökulmia juuri niihin kysymyksiin joita olen nyt nuorena aikuisena pohtinut.

Asun itse vuokralla, mutta tavallaan oma asunto houkuttaa, ja juurikin siksi, että omistusasumista ns. hehkutetaan. Siinä on "järkeä", "siitä jää jotain käteen", se on "halvempaa". Juuri nyt omistusasunto ei missään nimessä olisikaan ajankohtaista koska opiskelen vielä eikä varsinaisia tuloja ole, mutta haluan kommentoida nimenomaan omistusasunnossa asuvan äidin lapsena.

Vanhempani erosivat kun olin varhaisteini, ja vain muutaman kuukauden vuokralla-asumisen jälkeen äiti osti rivariasunnon. Tuon jälkeen alkoi asunnonvaihtorumba: äiti sai viran toiselta paikkakunnalta ja muutettiin omistusrivarista omistusrivariin. Äiti on ehkä sellainen seikkailijaluonne, koska tuonkin jälkeen ollaan muutettu vielä kaksi kertaa. Kyllä, äidillä on ollut elämässään neljä omistusasuntoa lapsuudenkodin puolikkaan lisäksi.

Minua eivät nuo muutot haitanneet, mutta vasta aikuisena ymmärrän ja voin ainoastaan kuvitella millainen stressi äidilläni on noiden kämppien ja niiden myynnin kanssa ollut. Sen verran suuri varmaankin, että lopulta asetuimme kerrostaloasuntoon, jossa olemme - tai äiti on - asuneet reippaasti kymmenisen vuotta.

Aikuisiällä olen saanut kuulla äitini pohdintoja budjeteista, remonteista, juurikin näistä "yllättävistä menoista" joista ketjussa puhutaan. Tehtiinpä meillä keittiöremonttikin, vaikka äitini ei olekaan mitenkään erityisen suurituloinen. Se vaan oli "pakko tehdä", ja kannatti tehdä isolla rahalla, että tulee hyvää ja kestävää jälkeä LAPSIA AJATELLEN. En siis ole ainoa lapsi.

Joka tapauksessa, nyt äitini asuu itselleen ihan liian isossa asunnossa, kituuttaa siinä neliössä jossa sattuu sitä sun tätä yllätystä. Ne yllätykset ovat ehkä pieniä, mutta pitkällä tähtäimellä niistä tulee yhteenlaskettuna yksi hlvetinmoinen yllätys.

Ja miksi? No että lapsille jäisi jotain käteen.

Että mitä? Ymmärrän tasan tarkkaan mitä ap tarkoitat sillä, että haluaisit tarjota lapsillesi asioita "tässä ja nyt". Vastaan lapsiesi puolesta: niin hekin haluavat - viimeistään jälkeen päin tajuavat halunneensa. Jos itse saisin päättää ja voisin äitini mielen muuttaa, myisi hän asunnon josta nyt toki on vain vähän maksettavaa jäljellä, maksaisi lainan pois, vuokraisi itselleen ihanan pienen, tai ainakin pienemmän, asunnon jossa voisi elellä ihanassa rauhassa ja nauttia eläkkeestään ilman niitä excel-taulukoita.

Asuntoa hän pitää itsellään siis yhä, ja olemme sisarusten kanssa kyllä hänelle vihjailtu, että me emme halua sitä. Vihoviimeinen asia olisi äidin kuoleman jälkeen alkaa pintaremontoimaan ja myymään sitä mahdollisimman hyvällä rahalla, että saadaan sieltä se määrittämätön perintö. Tuo asunto tuntuu jo nyt juuri siltä: RIESALTA. Siinä sitä sitten sisarusten kanssa myymään ja jakamaan. Kiitos, kaunis ajatus, mutta ei kiitos...

Osittain äitini toteuttaa tätä harrasta toivettani/toivettamme, sillä on luopunut neuroottisesta perintösäästämisestä siinä määrin, että rahoittaa meille lapsille asioita, joihin ei ilman siihen "perintöön" koskemista olisi varoja eikä mahdollisuutta. Vaihto-oppilasvuosi on mahdollistettu, ajokortit, opintolainassa on todella tiukan paikan tullen autettu, jne. Sitä me haluamme, siitä meille on oikeasti iloa: että äiti auttaa nyt, eikä vasta sitten kun häntä ei enää ole.

Äiti auttoi ja auttaa kun lapset ovat (olivat) nuoria ja heillä on (oli) haaveita ja unelmia. Perinnöksi jää kaikki ihanat muistot, kirjaimellisesti arvokkaat elämänkokemukset sekä pianonsoittotaidot.

Ihana kirjoitus <3

Vierailija kirjoitti:

Korot on nousemaan päin.

Ja linkki, jotta voit todistaa väitteesi?

Satanen kuukaudessa??? takaisinmaksuturvaa?? Et ole tosissasi. Otapa selvää, mitä vakuutusyhtiöt tarjoaa tilalle halvemmalla kuin tuo 1200 vuodessa.[/quote]

Mikä vakuutusyhtiö myy lainan takaisinmaksuturvavakuutuksia, jotka kattaa kuolemantapauksen, vakavan sairastumisen ja sitä kautta työkyvyttömyyden sekä myös työttömyyden (jos irtisanotaan taloudellis-tuotannollisista syistä?

Ja  mitä ne sitten maksavat?

Vierailija kirjoitti:

Yritin tsempata itseäni ja ajatella , että lainaa lyhentämällä maksan lapsille perintöä ja se on tavallaan säästössä. Mutta onko siinä mitään järkeä, kun meillä ei ole varaa käyttää rahaa mihinkään mukavaan tässä ja nyt!

Lapsethan saattaa olla aikuisina ties kuinka hyvätuloisia eikä ne tarvii jotain vanhaa rupusta rivarinpätkää, joka ei siinä vaiheessa ole välttämättä minkään arvoinen. Ja entäs MUN elämä? Pelkkää kituuttamista ja stressaamista loppuun saakka?

ASP-lainasta: eikös se tarkoita, että ensin pitää SÄÄSTÄÄ asp-tilille rahaa, jotta voi saada sen jollain lailla tuetun lainan ensiasuntoa varten? Ei se asunto sen halvempi ole, eikä asumiskulut.

ap

Mielestäni on aivan älytöntä kituuttaa lasten ollessa pieniä siksi, että olisi joskus heille jättää perintöä. Lasten elämä on tässä ja nyt! Kaikkien elämä on tässä ja nyt, perinnön jättämisestä haaveilu on jotenkin todella vastenmielistä. Kannattaa elää niin, että kuoleman hetkellä tilit on +-0.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä myy! Nyt makselet lapsille perintöä! Itse asun vuokralla, koska käsiraha puuttuu enkä saa ikinä siihen säästettyä, koska vuokrat niin korkeita. Ja harmittaa, lapsille ei jää sitten mitään :(

Hohoijaaa. Ettäkö koko elämä pitäisi kitkuttaa hampaat irvessä, jotta lapset saisivat sitten ison pesämunan?

Kiva heittää hukkaan tuolla tavalla oma ainutlaatuinen elämä.

Kyllä lapset pienemmälläkin perinnöllä pärjäävät, säästä rahaa vaikka osakkeisiin! Ja rakkaus, välittäminen ja huolenpitohan on se paras perintö lapsille, ei me täällä elossa olla sen takia että niska limassa maksettaisiin asuntojamme, mutta siinä sivussa koko elämä menee sivu suun.

Tästä perintöjen keräämisestä olisi kyllä hyvä päästä eroon. Perintöä saadaan JOS vainajalta jää omaisuutta, ei muutoin. Vain vanhan rahan suvuissa, siis kun rahaa on niin paljon että riittää, perintöä voi pitää taattuja, jos silloinkaan.

Ota lyhennysvapaata vaikkapa kolmeksi kuukaudeksi, hengähdä ja selvitä mahdollisuudet. Ja jos toteat haukanneesi liian ison palan, myy asunto, yritä kinata siihen kahteen vuoteen, ja etsi teille vuokra asunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä sen verran, että itsekin olen aina ajatellut, että omistusasuminen on paljon järkevämpää kuin vuokralla asuminen, sen takia halusinkin oman, kun se jotenkin oli mahdollista. Lisäksi minulla on ollut tärkeänä kriteerinä se, että omistusasuntovaltaisilla alueilla lasten ja itsenkin on vaan parempi asua, mihinkään vuokraslummeihin en aio lähteä. Mutta vuokra-asuntoja on muunkinlaisia, juurikin niitä sijoitusasuntoja ja sijoitusyhtiöiden asuntoja.

Nyt vaan tuntuu, että se stressaan liikaa asunnosta ja rahasta, pelkään paikkojen hajoamista, remonttikuluja, koronnousuja ja vaikka mitä ihan koko ajan. Tunnen olevani täysin epäonnistunut omistusasuja, musta ei ole tähän.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että taloyhtiössä asuessasi aika moni asia on taloyhtiön vastuulla korjata, esim. putket, patterit, ikkunat, ulkopinnat... Ei sinulla voi loputtomasti olla hajoavia paikkoja, joista joudut itse vastaamaan, lähinnä kodinkoneet ja niistäkin välttämättömiä uusittavia ovat lähinnä jääkaappi/-pakastin ja pyykkikone. Eivät nekään sentään vuosittain hajoa.

Ennen kommentointia olisi hyvä selvittää muutama perusasia. Taloyhtiö on yhtä kuin osakkaat, jos siis taloyhtiössä jotain korjataan, osakkaat vastaavat kustannuksista. Kaikki rahat kerätään osakkailta. Toki, jos yhdessä asunnossa jotain korjataan, kustannukset jakaantuvat, mutta, jos iso remontti, maksat siitä kyllä ihan osakeluvun määrään suhteutettuna. Lisäksi on hyvä lukea kustannustejakosopumis, siis se, mistä vastaat itse ja mistä yhtiö=kulut kaikille.

Mystistä "maksavaa yhtiötä" ei ole olemassa.

Vastikettahan maksetaan juuri siksi, että sillä katetaan ne pienet, yllättävät remontit ja huoltotoimenpiteet. Jos jossakin asunnossa menee viemäri tukkoon, tai patteri ei toimi, niin huolto maksetaan yhtiövastikkeista, eikä lähetetä joka kerrasta laskua kaikille osakkaille. Isommista remonteistahan päätetään yhtiökokouksissa, käsittääkseni ap ei nyt mitään yllättävää putkiremonttia pelkääkään?