Eronneet naiset 40-50v.. Vieläkö haaveilette parisuhteesta

Vierailija kirjoitti:

En. Olen kyllästynyt olemaan kodinhoitaja, pankkiautomaatti, seksinukke, mustasukkaisuuden ja kontrolloinnin kohde jne. Elämä on ihanan vapaata nyt sinkkuna.

Sama. Mutta usein kaipaan sellaista parisuhdetta, jota todellisuudessa ei ole olemassakaan :D Nykyään en ole valmis tyytymään täydellistä vähempään, koska ei ole tarvetta väkisin perustaa perhettä ajan loppumisen pelossa.

Viisi vuotta vanha ketju, mutta kyllä, kaipaan parisuhdetta, mutta en tiedä vielä, haluanko asua toisen kanssa yhdessä. Nyt tosin tapailenkin uutta miestä.

Mun äiti jäi leskeksi vähän yli 50v. Netistä löytyi reilun vuoden päästä uusi mies jonka kanssa seurusteli kolmisen vuotta. Myös seuraava löytyi netistä ja ovat nyt olleet viisi vuotta yhdessä. Äiti on lievästi ylipainoinen, pukeutuu nätisti, meikkaa, hiukset värjätty ja laitettu. Luonteeltaan sosiaalinen, iloinen ja puhelias. Aina on miehiä ollut tyrkyllä, myös nuorempia.

Mä olen luonteeltani enemmän isän sukuun tullut eli hiljainen ja ujo. 😁 Äiti ja isä erosivat kun äiti oli 38v eli ei siis ollut mun isä äidin kuollut aviomies.

Nuorekas 55+ voi olla nelikymppiselle naiselle hyvä vaihtoehto

Erosin 47-vuotiaana 23 vuotta kestäneestä suhteesta. Puoli vuotta eron jäljeen kirjauduin deittisivustolle ja tarkoituksena löytää parisuhde. Semmoista ei ihan heti löytynyt, muutama pelkkä seksisuhde oli alkuun. Yhden kanssa sitten synkkasi hyvin ja alettiin seurustella, kesti vuoden.

Myöhemmin löysin uuden miehen Tinderistä, olin 50v. Nyt seurusteltu pari vuotta ja asutaan yhdessä.

Luulin ettei likemmäs 50v eronnut nainen kelpaa enää kellekään, väärässä olin 😀

Ehkä, mutten vielä. Aion keskittyä oman elämän rakentamiseen ja muihin ihmissuhteisiin. Yksinkin on ihan hyvä olla. Siitä jos mistä olen iloinen.

Paniikinomaisesti seuraa hakevat 40+ ovat ihan sietämättömän säälittäviä. Juuri niin, vielä hakevat parisuhteeseen, jossa todella päätyvät kodinhoitajiksi. Minua ei kiinnosta enää tippaakaan kotileikki enkä kaipaa sen kummempia läheisyyksiä. Koirani on parasta seuraa. Toki saisin miehen, mutta sen pitäisi olla nuorempi kuin itse. Vanhat papat 50+ ei nappaa.

No en oikeastaan,harvoin.Lapsi on vasta 4v ja aina paikalla (vapaina käyn salilla tms).Joten eipä noita tapaamispaikkojakaan oikein ole.

Mies jätti kun olin 32, enkä ole sen jälkeen harrastanut seksiä tai seurustellut -nyt ikää 47. Enkä halua loppuikänäni sellaista. En vaan kaipaa siitä yhtään mitään. Seksi ei ole koskaan kovasti kiinnostanut. Läheisyys ei myös ole mun juttu. Juttuseuraksi riittää netti ja twitter.

Tässä iässä kun lapset on aikuisia, on ihana deittailla ja seurustella, kun ei ole perhevelvoitteita kummallakaan.

Erosin 2021 kesällä toisesta avioliitosta ja sinkkuelämä on miellyttänyt, kaipaan kyllä seksiseuraa ja muuta läheisyyttä ja olen tinderissä. Olen normaalipainoinen, mielestäni ihan viehättävä pitkähiuksinen nainen, ja meikkaan/liikun salilla ja lenkillä.

Sanoisin näin, että huomaa eron siihen kun oli 30v, ei ole enää valinnanvaraa itsellä niin paljon mutta jatkuvasti treffejä silti ja aina välillä satunnaisesti joku vähän enemmän kolahtaa. Nyt tapaillut hetken yhtä pari vuotta nuorempaa miestä joka sinkku. Katsotaan, parisuhde olisi toiveissa ennen pitkää ja siksi pidän verkkoja vesissä. Pakkoa ei silti ole. Mulle parisuhteessa tärkeintä on fyysinen läheisyys ja että on kivaa kun on joku jolle voi soittaa ja kenen kanssa katsoa netflixiä, mutta noita asioita voi saada ystäviltäkin ja satunnaiskumppaneilta. Yhteenmuuttoa en enää tavoittele, oikean osuessa kohdalle en silti sulje pois. 

Ehkä kannattaa tässä iässä kun ei ole enää paineita lastenhankintaan, olla entistäkin avarakatseisempi ja avoin erilaisille tuttavuuksille, asenne ratkaisee ja ikä ei sanele sitä että miten ihmiset rakastuu ja pariutuu.

N41

Olen 40 v lapseton pian eroava nainen enkä taatusti ole yksin loppuelämääni. En etsi kumppania, eiköhän se jostain vastaan tule. 

Yli 40-v naiset on jo eltaantuneita mätisäkkejä eikä niistä ole enää mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Yli 40-v naiset on jo eltaantuneita mätisäkkejä eikä niistä ole enää mihinkään.

Ja silti piti tulla tänne ketjuun läähättämään? Hanki elämä, hullu. 

Erosin 49 v. Löysin uuden miehen, ikäiseni nettideitistä 52 v. ja oltu muutama vuosi yhdessä ja menty kihloihin.

Pitkän avioliiton jälkeen viihdyn erittäin hyvin sinkkuna. En aio mennä tinderiin tai muuallekaan, en siis halua etsiä mitään seuraa netistä.

Minusta on ihanaa, kun ei kukaan ole komentelemassa, vahtimassa, haukkumassa ja kyttäämässä. Saan tehdä itse mitä haluan, enkä ole ikinä valmis tästä luopumaan. Seksiin ei tarvita miestä, vaikka sellaiseen tulisi joskus tarve, niin huonot puolet miesten kanssa vaikuttavat niin paljon, että se jää vain ajatuksen tasolle. Joten voin sanoa, että tulen olemaan loppuelämäni yksin.

Sivusta. Kunhan jälkikasvun saan vielä niin voin ajatella ettei tarvitse enää parisuhteita. Nettideitit nähty ja tarjonta on aivan jostain.. Tietty tämä on nyt miehinen näkemys..

Vierailija kirjoitti:

Sivusta. Kunhan jälkikasvun saan vielä niin voin ajatella ettei tarvitse enää parisuhteita. Nettideitit nähty ja tarjonta on aivan jostain.. Tietty tämä on nyt miehinen näkemys..

Älä hommaa lapsia jos et halua perhettä heille.