Onko kaksosten kanssa nyt oikeasti näin vaikeeta, vai onko tässä uusavuttomuuden huippu?
Äiti siis perustelee esikoisen pitkää hoitopäivää sillä, ettei saa yksin kaksosten kanssa haettua lasta päiväkodista. Vai onko äidin uupumus vain verhoiltu pärjäämättömyydeksi?
1) Minä en ymmärrä miksi se olisi eri asia jättää yksi vauva huutamaan vaunuihin kuin jättää kaksi lasta huutamaan vaunuihin.
2) Kyllä ne pk-tätsyt olis voinu sen esikoisen pukea valmiiksi (usein toimitaan näin), jolloin lähtötilanne olis kestänyt 5min, jos itse ei saa yhtä lasta puettua riittävän nopeasti.
Tämä juttu oikein alleviivaa sen miksi päivähoito-oikeuden rajaaminen on todella tärkeetä, vaikka tähtää ihan muuhun. https://yle.fi/uutiset/3-9678520
Kommentit (87)
Mä oon katsellut TLC:ltä tuota Busbyn perheen elämästä kertovaa tosi-tv ohjelmaa, heillähän oli yksi tytär ennestään ja seuraavassa raskaudessa tuli viitoset.
Siis tämä sarja:
https://www.instagram.com/itsabuzzworld/
Ainakin sen oon huomannut että oikeat rutiinit ja käytännöt helpottavat heillä arkea, heillä on mm. viisi tarjottimella varustettua syöttötuolia rinnakkain keittiössä auttamassa ruokailussa, yksi "turvallinen" (ei. siis vaarallisia esineitä/huonekaluja jne.) leikkihuone jossa portit oviaukoissa jonne voi loput vauvat pistää turvaan siksi aikaa kun vaikka vaihtaa vaippaa yhdelle jne.
Meillä on vaan koululainen, 3v ja 1v ja onhan se varmaan helppoa monikkoperheisiin verrattuna, mutta tuntuisi että oikeat käytännöt auttaisivat arjen rutiineissa jos niitä vaivautuisi miettimään.
Hyvä teidän on arvostella kun ette tiedä mitä helvettiä tää on. T: lähellä psykoosia käynyt kaksosten äiti.
Luin ton jutun ja mietin heti, että tästä on ketju av:lla :)
Ihmettelin kyllä itsekin tuota "hakuruljanssin" selostamista. Jos sillä äidillä on joku vamma, ettei esim. pysty kantamaan kahta kaukaloa yhtäaikaa, niin olishan se kannattanut mainita. Tai joku muu sairaus, joka haittaa arkea. Koska tollasenaanhan perhe vaikuttaa kyllä todella uusavuttomalta. Isälläkin piti olla apuvoimia jotta pärjäsi kaksosten kanssa sen aikaa, että äiti käy asioilla.
En yhtään väheksy sitä, etteikö elämä olis rankkaa kaksosten ja pienen taaperon kanssa. Mutta toi hakusysteemin "mahdottomuus" kyllä ihan suorastaan nauratti. Kuinka on ihan pitänyt demonstroida kuinka mahdotonta on kantaa vauvojen koppia päiväkodin eteiseen. Voiko se äiti käydä missään ulkona niiden kaksosten kanssa? Miten hän suoriutuu esim. neuvolakäynnistä? Vai pitääkö isän ottaa vapaata ja olla assistenttina?
Mutta kaksosetkin olivat menossa vuoden vaihteessa päiväkotiin, eli ilmeisesti kokoaikahoitoon n. 1½-vuotiaina. Eli eivät ilmesiesti nä mitään ongelmaa 2-vuotiaan kokopäivähoidossa.
En ihan ymmärtänyt jutusta miksi sen 2 v:n oli ihan PAKKO päästä päiväkotiin. Jos kuljettaminen on hankalaa, niin miksi ei pidetä kotihoidossa? Itse olen kolmen alle 5 v:n äiti vailla tukiverkkoja. Keväällä mietin pitäisikö vanhin laittaa päiväkotiin, mutta koska kuljettaminen on hankalaa, saa jatkaa kerhossa. Eikä lapset mene rikki siitä että joutuvat hetken odottamaan sitä että vanhempi ehtii heidän asiansa hoitamaan. Oli kyse sitten nälästä tai pyllyn pyyhkimisestä.
Vierailija kirjoitti:
"Jos taas äiti hakee Ollin autolla, on molempien vauvojen turvakaukalot kannettava pysäköintipaikalta yksitellen sisälle päiväkotiin, jotta pääsee pukemaan ja hakemaan Ollin."
Siis eikö tolla äidillä ole kahta kättä?
Vauva turvakaukaloineen painaa aika helvetisti, vaikka olisikin kaksi kättä. Ratkaisu voisi olla sellaiset rattaat, jossa myös turvakaukaloa voi kuljettaa.
Mun kaveri on kaksosten totaali-yh ollut alusta asti. Kun vauvat syntyivät, hän asui äitinsä kanssa ekat n. 2-3kk. Äitinsä oli tietysti töissä, mutta auttoi iltaisin, oli kauppa-apuna jne. Sitten kaverini muutti taas omaan kotiinsa ja ilmeisesti ihan hyvin on mennyt. Rankkaa tietysti yöunien kannalta, kun kumpikin lapsi oli tosi huono nukkuja. Käsittääkseni lapset olivat/ovat mummolla hoidossa ihan max kerran viikossa jos sitäkään. Nyt lapset on jo 5v ja kaverikin on opiskellut jo pari vuotta.
Miten musta tuntuu, että nää joilla on apuna mies, mummit ja kummit ja päiväkodit, ovat kaikkein avuttomimpia? Ihan oikeesti jo se puoliso on todella suuri apu, vaikka se olisi esim vain viikonloppuisin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Luin ton jutun ja mietin heti, että tästä on ketju av:lla :)
Ihmettelin kyllä itsekin tuota "hakuruljanssin" selostamista. Jos sillä äidillä on joku vamma, ettei esim. pysty kantamaan kahta kaukaloa yhtäaikaa, niin olishan se kannattanut mainita. Tai joku muu sairaus, joka haittaa arkea. Koska tollasenaanhan perhe vaikuttaa kyllä todella uusavuttomalta. Isälläkin piti olla apuvoimia jotta pärjäsi kaksosten kanssa sen aikaa, että äiti käy asioilla.
En yhtään väheksy sitä, etteikö elämä olis rankkaa kaksosten ja pienen taaperon kanssa. Mutta toi hakusysteemin "mahdottomuus" kyllä ihan suorastaan nauratti. Kuinka on ihan pitänyt demonstroida kuinka mahdotonta on kantaa vauvojen koppia päiväkodin eteiseen. Voiko se äiti käydä missään ulkona niiden kaksosten kanssa? Miten hän suoriutuu esim. neuvolakäynnistä? Vai pitääkö isän ottaa vapaata ja olla assistenttina?
Mutta kaksosetkin olivat menossa vuoden vaihteessa päiväkotiin, eli ilmeisesti kokoaikahoitoon n. 1½-vuotiaina. Eli eivät ilmesiesti nä mitään ongelmaa 2-vuotiaan kokopäivähoidossa.
No, mun mies on Aina käynyt kaikki neuvolakäynnit, meillä kaksoset. Kyllä duunista voi sen verran joustaa / sopia ja ottaa aina se eka aamuaika... meillä neuvolan parkkipaikka aika kaukana eli joutuu kahden kaukalon kanssa kävelee aika pitkään, lapset nyt 10 kk jo noin 12 kg "kpl" + kaukalot, mun voimat ei riitä. Ja ennen kuin joku sanoo rattaat, no thanks, pitää jättää ulos ja ne vietäis ihan varmasti. Turhaa arvostella muita, kun ette tiedä koko totuutta...
Kauhea ongelma tehty jostain vauvojen turvakaukaloista. Ne vauvat saa irti niistä kaukaloista, jos ei jaksa kantaa kahta kaukaloa. Ja jos autoilu on ylivoimaisen vaikeaa, niin sitten voi mennä kävellen lapset vaunuissa. Kommentoin jo aiemmin tähän ketjuun omasta kokemuksestani, kun itsellä on ollut kaksoset ja esikoinen pienellä ikäerolla. Pieniä arjen hankaluuksia kaksosista tulee, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Eri asia, jos äiti tai lapset ovat vammaisia tai muutoin sairaita.
Oman kokemukseni mukaan monikkoperheistä monet kerjää huomiota ja etuisuuksia tämän tyyppisellä turhalla uhriutumisella. Kaksosista tulee muka hirveästi lisäkuluja ja käytännön ongelmia. Itse olen toista mieltä, mutta pysyn näistä asioista yleensä hiljaa, etten tule lynkatuksi.
Vierailija kirjoitti:
Kauhea ongelma tehty jostain vauvojen turvakaukaloista. Ne vauvat saa irti niistä kaukaloista, jos ei jaksa kantaa kahta kaukaloa. Ja jos autoilu on ylivoimaisen vaikeaa, niin sitten voi mennä kävellen lapset vaunuissa. Kommentoin jo aiemmin tähän ketjuun omasta kokemuksestani, kun itsellä on ollut kaksoset ja esikoinen pienellä ikäerolla. Pieniä arjen hankaluuksia kaksosista tulee, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Eri asia, jos äiti tai lapset ovat vammaisia tai muutoin sairaita.
Oman kokemukseni mukaan monikkoperheistä monet kerjää huomiota ja etuisuuksia tämän tyyppisellä turhalla uhriutumisella. Kaksosista tulee muka hirveästi lisäkuluja ja käytännön ongelmia. Itse olen toista mieltä, mutta pysyn näistä asioista yleensä hiljaa, etten tule lynkatuksi.
Irti kaukaloista? Eli kerro miten käytännössä se hoituu vaikka loskaisella parkkipaikalla - irrotan yhden ja laitan maahaan makaamaan? Irrotan toisen ja sitä sitten kainalossa pitäen otan yhdellä kädellä sen toisen kiemurtelevan siitä maasta? Penkille ei voi laittaa kun siitä pyörähtää heti alas. Kotona saan vielä jotenkin kaksi kainaloon kun ollaan kaikki lattialla... eli mun pitää siis polvistua / istua siihen loskaan + laittaa toinen kaksosen siihen... hmm. Ja meiltä ei pääse yleisillä mihinkään, eikä kävellen voi oikein kaksosten vaunuilla mennä maantietä pitkin 5 km neuvolaan...
Kaksosten äitinä ymmärrän kaikki puolesta ja vastaan kommentit mitä täällä esitetään. Kuten kaikki tiedämme, asiat ei kuitenkaan ole ikinä niin mustavalkoisia kun mitä aluks ulkopuolinen luulis...
Edellisessä kommentissa oli ihan hyvä pointti että neuvolaan (ainakaan kaikkiin) ei saa mennä rattailla. Ja kannettavaa voi olla pitkä matka. Noista kuitenkin aina sisulla selviää tai neuvolatäti voi tulla pyydettäessä auttamaan.
Siitä oli myös tässä ketjussa puhuttu että
Kaksosvanhemmuus ei helpota vauva-ajan jälkeen. EI helpotakaan, mutta liikkumiset ja syötöt helpottaa huomattavasti.
Vain kaksosten äiti voi tietää, miltä tuntuu imettää kahta pientä vauvaa yötä päivää. Se on ekat kuukaudet öisin aika pitkälti sitä, että toinen syö ja toinen huutaa sillä aikaa (näin ainakin meillä). Parhaimmillaan molemmat huutaa.
Silti en ikinä ole ajatellut tai katkerasti kommentoinut kellekkään, kuinka saatanan helppoa jollain yksösten vanhemmilla on tai etten ymmärtäisi miten yhden vauvan äiti voi palaa loppuun. Tilanteet, elämät, on erilaisia. Jokainen äiti voi väsyä. Lapset on erilaisia. Yksi koliikkivauva voi vastata kahta hyvin yönsä nukkuvaa vauvaa haastavuudellaan (näin kärjistetysti).
En väitä että kaksosten kanssa olisi mitenkään hirveän radikaalisti hankalampaa kuin yhden vauvan kanssa mutta jos tuota ei ole kokenut, niin ei musta oo varaa alka muita arvostelemaankaan.
Ollaan armollisia toisia kohtaan, pliis!
Mulla tai läheisilläni ei ole kaksosia, mutta pieniä lapsia pienellä ikäerolla kuitenkin. Ja en vaan voi ymmärtää oikeesti miten lähes jokainen ystävistäni (jotka eivät käy töissä) joka viikko pitää saada lapsi päiväkotiin, mummulaan ym. hoitoon. Eräskin ystäväni ihmetteli kun lapseni on nyt 7kk eikä ole koskaan ollut hoidossa mummolassa tai muualla..Ja kyllä minäkin olen joskus väsynyt, lapsi kiukkuilee tai tulen sairaaksi. Mutta olen vahvasti sitä mieltä jos oikeasti pystyy on terve ym lapsi tulisi hoitaa itse..ainakin sen suurimman osan. ( ja olen yksinhuoltaja)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhea ongelma tehty jostain vauvojen turvakaukaloista. Ne vauvat saa irti niistä kaukaloista, jos ei jaksa kantaa kahta kaukaloa. Ja jos autoilu on ylivoimaisen vaikeaa, niin sitten voi mennä kävellen lapset vaunuissa. Kommentoin jo aiemmin tähän ketjuun omasta kokemuksestani, kun itsellä on ollut kaksoset ja esikoinen pienellä ikäerolla. Pieniä arjen hankaluuksia kaksosista tulee, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Eri asia, jos äiti tai lapset ovat vammaisia tai muutoin sairaita.
Oman kokemukseni mukaan monikkoperheistä monet kerjää huomiota ja etuisuuksia tämän tyyppisellä turhalla uhriutumisella. Kaksosista tulee muka hirveästi lisäkuluja ja käytännön ongelmia. Itse olen toista mieltä, mutta pysyn näistä asioista yleensä hiljaa, etten tule lynkatuksi.
Irti kaukaloista? Eli kerro miten käytännössä se hoituu vaikka loskaisella parkkipaikalla - irrotan yhden ja laitan maahaan makaamaan? Irrotan toisen ja sitä sitten kainalossa pitäen otan yhdellä kädellä sen toisen kiemurtelevan siitä maasta? Penkille ei voi laittaa kun siitä pyörähtää heti alas. Kotona saan vielä jotenkin kaksi kainaloon kun ollaan kaikki lattialla... eli mun pitää siis polvistua / istua siihen loskaan + laittaa toinen kaksosen siihen... hmm. Ja meiltä ei pääse yleisillä mihinkään, eikä kävellen voi oikein kaksosten vaunuilla mennä maantietä pitkin 5 km neuvolaan...
Se joka tämän alapeukutti, kerro mulle miten se siis pitäisi mielestäsi hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Mulla tai läheisilläni ei ole kaksosia, mutta pieniä lapsia pienellä ikäerolla kuitenkin. Ja en vaan voi ymmärtää oikeesti miten lähes jokainen ystävistäni (jotka eivät käy töissä) joka viikko pitää saada lapsi päiväkotiin, mummulaan ym. hoitoon. Eräskin ystäväni ihmetteli kun lapseni on nyt 7kk eikä ole koskaan ollut hoidossa mummolassa tai muualla..Ja kyllä minäkin olen joskus väsynyt, lapsi kiukkuilee tai tulen sairaaksi. Mutta olen vahvasti sitä mieltä jos oikeasti pystyy on terve ym lapsi tulisi hoitaa itse..ainakin sen suurimman osan. ( ja olen yksinhuoltaja)
En minäkään joka viikkoista hotoon laittamista ymmärrä, mutta en myöskään sitä että yritetään nostaa itseä jalustalle kun oma lapsi on xx kuukautta/vuotta vanha eikä koskaan ole ollut hoidossa. (Siksi alapeukutin)
Tulee vaan sellanen fiilis, että jos pitää arvostella muita, ei voi itselläkään olla tasapaino kunnossa kaikilla elämän osa-alueilla.
Nyt meni vähän aiheen vierestä jo tämä kommentti, anteeksi siitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tai läheisilläni ei ole kaksosia, mutta pieniä lapsia pienellä ikäerolla kuitenkin. Ja en vaan voi ymmärtää oikeesti miten lähes jokainen ystävistäni (jotka eivät käy töissä) joka viikko pitää saada lapsi päiväkotiin, mummulaan ym. hoitoon. Eräskin ystäväni ihmetteli kun lapseni on nyt 7kk eikä ole koskaan ollut hoidossa mummolassa tai muualla..Ja kyllä minäkin olen joskus väsynyt, lapsi kiukkuilee tai tulen sairaaksi. Mutta olen vahvasti sitä mieltä jos oikeasti pystyy on terve ym lapsi tulisi hoitaa itse..ainakin sen suurimman osan. ( ja olen yksinhuoltaja)
En minäkään joka viikkoista hotoon laittamista ymmärrä, mutta en myöskään sitä että yritetään nostaa itseä jalustalle kun oma lapsi on xx kuukautta/vuotta vanha eikä koskaan ole ollut hoidossa. (Siksi alapeukutin)
Tulee vaan sellanen fiilis, että jos pitää arvostella muita, ei voi itselläkään olla tasapaino kunnossa kaikilla elämän osa-alueilla.Nyt meni vähän aiheen vierestä jo tämä kommentti, anteeksi siitä!
Samaa mieltä! Mitä ylevää siinä on ettei lapsi ole koskaan hoidossa? Joskus se on sinne kuitenkin laitettava ja saattaa olla aikamoiset sopeutumisvaikeudet jos ei ole ikinä ollut äidistä erossa.
Ei kai sitä voi oikeasti tietää, jos ei itsellä ole ollut kaksosia.
Eivätkä kaikki kaksosetkaan varmaan ole samanlaisia.
Tää on niin tätä. Mitenköhän ennen on selvitty kun ei ole ollut koneita ja laitteita eikä autoja ja jaloissa kuusi, seitsemän lasta, pyykit pesty käsin jne.
Helppo tilannehan tuo on kun molemmat ovat siellä kaukaloissaan /vaunuissa. Helvetin hankalaa tehty tuostakin. Sen kun laittaa vaunut parkkiin pihaan ja pukee esikoisen. Jos kaksoset alkavat itkemään niin ei ole eka kerta maailman historiassa kun lapset parkuvat. Kyllä ne siitä rauhoittuu kun vaunut lähtevät liikkeelle.
Mikä pakko laittaa se vanhin sinne päivähoitoon ylipäätänsä?
Lapsia voi tehdä vähän isommallakin ikäerolla aikana ja maassa jolloin/jossa syntyvyyden säännöstely on mahdollista.
Järkyttävän kovaa kommentointia. Kaksosten kanssa on oikeasti rankkaa. Itse sain nukkua max. 5 tunnin yöunet kaksosten kanssa neljän kuukauden ajan. Sellaisilla unilla alkaa jo fyysinen tasapaino heiketä. Kotiapua ei saanut riittävästi ja niin väsyneenä ei ollut auton rattiinkaan asiaa. Nykyäitien oletetaan jaksavan ihan mitä vain. Hienoa että perhe on saanut hoitopaikan isommalle lapselle. Ei perheet kaipaa tuomioita ja ulkopuolelta tulevia arvosteluja uusavuttomuudesta. Jos kahta vauvaa hoitaa, silloin ei todellakaan ole uusavuton.
Voisko asioista sitten puhua niiden oikeilla nimillä?
Äiti on uupunut.
Isä on uusavuton.
Vanhemmilta puuttuu empatiaa esikoista kohtaan.
Kunta ei ole osannut palveluohjata: neuvolan perheohjaajan olisi kuulunut käydä tarkistamassa perheen rutiinit ja auttaa niiden muovaamisessa siten, että arki lähtee rullaamaan. Myös olisi pitänyt kertoa mahdollisuudesta saada perhepäivähoitaja kotiin, koska kotona on 3 alle kolmevuotiasta.
Vanhempien tulisi aktiivisesti rakentaa turvaverkot naapureista, ystävistä, esikoisen kavereiden vanhemmista tai ostaa ne rahalla.
Päiväkodin johtajan tulisi miettiä miten päiväkoti voi helpottaa lapsen hakua. (Monissa paikoissa puetaan valmiiksi tai saatetaan taksille.)
Homma pyörisi erinomaisen hyvin niin, että se esikoinen pitää sen puolipäiväpaikkansa ja perhe palkkaisi kotiin apua sen verran, että hoitaja jäisi kotiin kaksosten kanssa tai hakisi sen esikoisen.
Tai voisi pyytää jotakuta toista puolipäivälapsen vanhempaa saattamaan kotiin sen oman esikoisensa - korvausta vastaan toki.
Meillä on lapset kahden vuoden ikäerolla ja nuoremmalla oli paha astma ja sen takia mm. pakkasraja ulkoiluun talvisin. Meillä esikoinen kävi kirkon kerhossa kolmena aamupäivänä. Osan aikaa kuskasi naapurin kotiäiti kun vei omansa ja välillä vauvalla oli hoitaja kotona, kun minä hain esikoisen ja ulkoilin hänen kanssaan.
Kannattaisi nostaa katse siitä päiväkodista ja miettiä, että voiko asian järjestää itse jotenkin.