Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raivostuttaa tuo syömishäiriöinen lapseni!
20.06.2017 |
Koko pienen ikänsä näännyttänyt itseään ja uhmannut vastaan. Ei kelpaa ruoka ruoka-aikana. Mistään ruoka-ajoista edes pysty pitämään kiinni, kun ne aina siirtyvät kaikenlaisen kiukuttelun takia. Valittaa nälkää ja kerjää ruokaa ruoka-aikojen välillä. En anna. Sanon, että ruokaa syödään ruoka-aikana pöydän ääressä eikä milloin sattuu ympäri asuntoa seilaten. Kun laitan ruokaa eteen, kieltäytyy syömästä. Määräilee koko ajan mitä ja milloin söisi. Käy jatkuvasti ronkkimassa itse ruokakaappeja, joita ei ole mitään mahdollisuutta lukita. Usein sabotoi ruoka-ajan syömällä pelkkää vettä ja leipää kun silmä välttää. Yrittää pompotella, että milloin syödään, mitä syödään. Jos on mielestään huonoa ruokaa, niin syö pelkkää leipää ja vettä. Menee päiväkausia ettei syö mitään lämmintä. Jos tarjoan ruokaa ruoka-aikoina voi näännyttää itseään vaikka koko päivän jos ei ole mieleistä ruokaa. Tekee sitten itse taas omaan tahtiinsa voileipiä jääkaapin tarpeista. Pyytää selvästi tiettyä ruokaa ja sen saatuaan ilmoittaa että hyi. En ota. Tätä on jatkunut vuosia. Käytännössä koko ikänsä. Tämä ei ole nykyään niin paha kuin mitä oli aiemmin, mutta aloittanut taas uuden uhmaamisen. 6 v lapsi ja ihan luuranko. Näyttää minulle vaan kieltään ja peffaansa. En viitsi enää edes tarjota tuolle ruokaa. Yksikin päivä en tarjonnut kertaakaan. Koko päivän söi kai jotain leipää. Ei valittanut nälkäänsäkään. Mä en jaksa. Ketään ei kiinnosta. Ravitsemusterapeutti vaan lässytti että katsellaan. Lastenlääkäri oli sitä mieltä, että ei hätää, jaksaa kuitenkin touhuta. Luovutanko vaan ja yritän laittaa kaappeihin jotain tärppejä mihin toivon hänen tarttuvan? Tuli se yksi päivä esittelemään ylpeänä miten oli syönyt kokonaisen purkillisen tonnikalaa. Mies sitä vähän kommentoi. Minä siihen vaan, että hyvä, ei passaa valittaa kun kerrankin jokin kelpasi. Sanottakoon, että on harvinaisen omatahtoinen lapsi. Olen vaan jotenkin luovuttanut ja yrittänyt ajatella, että ehkä minun pitää vaan opettaa se tekemään itse ruokansa, vaikka noin pieni onkin.
Kommentit (52)
Tää ei voi olla totta!
Mua kyllä nyt säälittää tuo lapsi.
Ap, itse voisi hankkia apua itselleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsekatkaa onko sillä refluksi. Jos ruoasta tulee paha olo ja se pullahtaa takas suuhun, lapsi ei halua syödä.
Yksi vaihtoehto on lasu lapsesta ja sijoitus jonnekin avohuollon tukitoimena.Sillä puolella on rahaa terapioikin.
No ei kyl taida tapahtua. Sijoituksesta seuraa vain huosta ja lastensuojelu kun päättää ettei mukula kaipaa psykiatriaa niin sit se menee niin. PALJON on ns. terapeuttisin perustein huostattuja/sijoitettuja pentuja jotka ei sen koommin kotia nää eikä apuja saa.
Jos yksi oireilee, on vikaa kyllä koko porukassa.
Vierailija kirjoitti:
vieraskin kirjoitti:
Miksi tarjoatte ruuan kanssa leipää? Meillä ei ruokapöydässä ole leipää ollenkaan, koska lapsi helposti rinkuisi vain sitä, eikä edes maistaisi jotain erilaista. Lapsemme on erittäin epäluuloinen kaikkea uutta ruokaa kohtaan ja varmaan liian lepsussa vahdissa söisi vain leipää. Lapsellamme on aistiyliherkkyys, jonka takia moni ruoka-aines saattaa yökkäyttää, vaikka toisessa muodossa sama tavara maistuu lapselle hyvin. Kylässä tarjoan lapselle ruuan kanssa leipää, koska tiedän, että maistuu huonosti, kun on jotain erilaista, kuin mihin tottunut. On laiha lapsi, mutta perus ruualla, sekoittamatta niitä keskenään, pysyy kuitenkin ihan normaalipainoisena. Kotona tarjotaan kasviksia, salaattia ja normaalia kotiruokaa ruoka-aikoina. Parhaiten menee mahdollisimman yksinkertaiset ruuat. Porkkanaa keitettynä, salaattia kurkun ja tomaatin kanssa, makaronia keitettynä ja jauhelihakastiketta. Kaikki laatikot tms sekoitetut ruuat uppoaa huonosti, jos ollenkaan.
Jos aletaan kovin rajoittamaan muutenkin rjoittuneesti ruokailevan syömisiä ollaan pian isojen ongelmien äärellä. Päivähoidossa pakottivat syömään lautasen tyhjäksi niin että lapsi oksensi ruokalaan. Lisää kammoja. Minähän en lastani väkivalloin syötä, niinkuin päivähoidossa tekivät. Kaverini oli myös kranttu pienenä ja riitelivät ruokapöydässä jatkuvasti. Tulos oli että kaverini ei syönyt sitäkään vähää. Nyt aikuisena kuitenkin ihan normaalipainoinen ja normaalisti ruokaileva. En tuhlaa ENÄÄ aikaana negatiiviseen jargoniin. Pyrin pitämään ilmapiirin myönteisenä. Jos kasvu on +2:lla koko ajan niin ei tuo nyt nälkään räytymässä ole.
T: 11
Me ei ainakaan rajoiteta mitenkään kenenkään syömisiä. Leipä vain ei kuulu lounas- eikä päivällispöytään, koska tarjolla on muutakin jota ensisijaisesti syödään. Leipä on aamu- ja iltapalalle, jos ei muuta sen tilalle nyt millään ehdi tai jaksa keskiä. Meillä maistetaan, mitä tarjolla on ja jos ei maistu, niin sitten täytetään mahaa salaatilla, kasviksilla yms, mitkä nyt normaalisti maistuu. Meillä jokin erikoinen pöydässä saattaa olla vaikka eri tavalla kypsennetty kana, joka aiheuttaa heti lapsessa hämminkiä.
Soita huomenna perheneuvolaan.
Et sinä täältä apua saa.
No mitä apua ehdottaisit? Eipä noita lasuja ole mikään kiinnostanut ennenkään. Jossain määrin tuttua porukkaa. Olen minä lapselle sanonutkin, että jatkapa vielä vähän tuota ryskettä ja pauketta ja itsesi näännyttämistä niin soitan itse sossut hakemaan sen jos naapurit ei kohta hermostu. Eipä siellä sossuämmien tykönä sen mukavampaa olisi kuin kotonakaan. No kunhan lomat on ohi niin siellähän se sossuämmien hoidettavana on päivät pitkät, päivähoito jne. Tuskin kuolee nälkään jos edes hoidossa syö. Siinähän kokeilee tapella sitten taas muiden kuin minun kanssa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootsä ap varma että et käytä henkistä väkivaltaa?
Ehkä sun lapsi oireilee sun oman käytöksen takia?
Mun mielestä ap tässä kuulostaa ruokavammaiselta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1) älkää ostako leipää tai naposteluherkkuja
2) ota lapsi mukaan ruoanlaittoon. Kerro mitä hyviä ainesosia kukin ruoka-aine sisältää ja miten ne vaikuttavat kehoon ja terveyteen. Esim. tomaatin lykopeeni, porkkanan karoteeni, parsakaalin rauta jne.
3) olkaa normaalisti pöydässä. Kai tensyötte koko perhe yhdessä? Älä keskity lapsen temppuiluun. Jos hän hakee huomiota temppuilemalla toteat vain, että nyt keskustelemme eilisestä telkkariohjelmasta/uudesta puistosta/[...], oliko sinulla siihen liittyvää mielipidettä.
4) lapsi hakee valtaa. Antakaa hänelle enemmän päätäntävaltaa jossain toisessa asiassa, esim. vaatteiden valitseminen, pyöräilylenkin kohde?
Ap on syömishäiriöinen ja kohtelee lastaan kammottavasti.
Luultavasti provo. Mutta näitä äitejä on. Ja vika toki aina lapsessa
Ymmärrän kyllä että jo lapset syö eritavalla. Mutta jokun raja. Ruokailu pitää aina olla neutraalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää ei voi olla totta!
Mua kyllä nyt säälittää tuo lapsi.
Ap, itse voisi hankkia apua itselleen!
Kyllähän nuo aivan kauheita ovat nuo litaniat.
Meidän 4v .:llä samoja ongelmia. En tee syömisestä numeroa, kun on ruoka-aika riittää kun maistaa ja sitten saa palkaksi valita mitä syö. Tärkein on että lapsi syö, ei se mitä syö. Nämä häiriöt vaativat aikaa korjaamiseen. Noon 15 kertaa kun maistaa samaa ruokaa, saa vasta lapsen edes tottumaan sen makuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jaksuhali ja empatiaa. Semmosta se on. Negatiivinen kommunikaatio ja muuta lässynläätä... pidä hyvä ilmapiiri ruokapöydässä. Just joo. Toimii normaalien lasten kanssa. Ei tämmöisten neuroottisten vastaaninttäjien kanssa. Ap"
Se on sun ainoa lapsesi, juuri kerroit. Mitäs kokemusta sulla siis on "normaaleista lapsista"?
Jos äiti puhuu 6-vuotiaastaan noin niin kuin sinä, niin ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen psykologi tai perheterapeutti havaitakseen, että koko perheellä on joku ongelma tai useita ongelmia.
Kannattaa hakeutua asiantuntijalle, joka pystyy kertomaan, missä se todellinen ongelma on. Ja kun saatte ne todelliset ongelmat korjattua, syöminenkin korjaantuu.
Lapset oppii mallista. Jos äiti on huono syömään, kiukuttelee isälle ja on muutenkin pahantuulinen ja negativiinen koko ajan, niin miten siitä lapsesta tulisi muuta? Ei ne sitä siellä päiväkodissa kasvata.
Meillä on auttanut maisteluleikki eli kerrotaan lapselle, että nyt leikitään uutta hauskaa leikkiä. Leikissä silmät sidotaan ja äiti syöttää. Tehtävänä on arvata, mitä makuja on ruossa ja mitä ruoka on. Sitten ollaan leikitty tuota leikkiä eli lapsen silmät on sidottu ja sitten on annettu suuhun ruokaa ja lapsi on arvaillut mitä kaikkea ruoassa on. On syönyt tällä tavalla isojakin annoksia ja tottunut moniin makuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ruokaa ruoka-aikana! Jäikö jollekin epäselväksi kun ap:n lapsi ei syö r u o k a a r u o k a - a i k a n a!
Meillä oli esikoinen huono syömään pienenä. Muistan sen kauhean huolen ja epätoivon, kun koitin maanitella edes pari lusikallista syömään. Alkoi valittaa vatsakipua noin kolme vuotiaana ja päädyimme kokeilemaan laktoositonta ruokaa, ja se on toiminut. Syö normaalisti ja lähes kaikkea, on saanut lihaa luitten ympärille.
Eli oletteko miettineet että, johtuisi allergiasta? Jos jostain tulee lapselle huono olo, eikä lapsi osaa yhdistää sitä mihinkään tiettyyn ruokaan, eikä ehkä edes tunnista oireita vaan kokee ruoan vain epämiellyttävänä.
Ap on jo päättänyt et vika on lapsessa eikä missään muussa... ei ainakaan itsessä. Kyllä se vaan niin on et lapsi jatkaa pelleilyä jos sitä millään huomiolla (huom! Sekä positiiv. että negatiivinen ajaa saman asian) vahvistaa. Parasta olisi olla kiinnittämättä MITÄÄN huomiota jo ihan pienenä kun alkaa pelleilemään... vaikka vanhempi poistuu sanattomasti pöydästä kuhan ei vaan sano mitään. Ei se lapsi kauan yksinään ilman kenenkään huomiota jaksa pelleillä. Nyt on toki ap:n perheen tilanne jo niin pitkällä et ravitsemusteraoia ei kyllä tiitä...perheneuvola on oikea osoite!
Ap on jo päättänyt et vika on lapsessa eikä missään muussa... ei ainakaan itsessä. Kyllä se vaan niin on et lapsi jatkaa pelleilyä jos sitä millään huomiolla (huom! Sekä positiiv. että negatiivinen ajaa saman asian) vahvistaa. Parasta olisi olla kiinnittämättä MITÄÄN huomiota jo ihan pienenä kun alkaa pelleilemään... vaikka vanhempi poistuu sanattomasti pöydästä kuhan ei vaan sano mitään. Ei se lapsi kauan yksinään ilman kenenkään huomiota jaksa pelleillä. Nyt on toki ap:n perheen tilanne jo niin pitkällä et ravitsemusteraoia ei kyllä tiitä...perheneuvola on oikea osoite!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsekatkaa onko sillä refluksi. Jos ruoasta tulee paha olo ja se pullahtaa takas suuhun, lapsi ei halua syödä.
Yksi vaihtoehto on lasu lapsesta ja sijoitus jonnekin avohuollon tukitoimena.Sillä puolella on rahaa terapioikin.
No ei kyl taida tapahtua. Sijoituksesta seuraa vain huosta ja lastensuojelu kun päättää ettei mukula kaipaa psykiatriaa niin sit se menee niin. PALJON on ns. terapeuttisin perustein huostattuja/sijoitettuja pentuja jotka ei sen koommin kotia nää eikä apuja saa.
Jos yksi oireilee, on vikaa kyllä koko porukassa.
Kyl ihan pääsee nopsaan terapiaan oireileva lapsi kun on lasu alla.Sen voi tehdä vaikka apua kaipaava äiti itse, koska lasupuolella on paremmin resursseja kuin julkisella, on neuvottu ihan sossujen toimesta.Avohuolto ei johda automaationa huostaan.
Vierailija kirjoitti:
No mitä apua ehdottaisit? Eipä noita lasuja ole mikään kiinnostanut ennenkään. Jossain määrin tuttua porukkaa. Olen minä lapselle sanonutkin, että jatkapa vielä vähän tuota ryskettä ja pauketta ja itsesi näännyttämistä niin soitan itse sossut hakemaan sen jos naapurit ei kohta hermostu. Eipä siellä sossuämmien tykönä sen mukavampaa olisi kuin kotonakaan. No kunhan lomat on ohi niin siellähän se sossuämmien hoidettavana on päivät pitkät, päivähoito jne. Tuskin kuolee nälkään jos edes hoidossa syö. Siinähän kokeilee tapella sitten taas muiden kuin minun kanssa. Ap
Et vaikuta hyvältä äidiltä. Hommaa ees tukiperhe, saat levätä itse.
Alue: Aihe vapaa
+2 käyrällä kasvava lapsihan on pullukka? Tämä lapsi on vähintään -2 käyrällä. Luuta ja nahkaa. Vahva se kuitenkin on. Joskus olen noita lukkoviritelmiä kokeillut. Tuloksena se, että muutama vuosi sitten lapsi onnistui siitä huolimatta repimään jääkaapin tiivisteet rikki. Jonkun huoneen oveakin rynkytti niin, että oven karmi hajosi vähän säpin kohdalta ja lukkoreikä hajosi. Veikkaan että jos mä jotain lukkoja laittaisin nyt, niin lapsi pieksäisi minut. Nytkin saa välillä semmoisia raivareita että nyrkistä tulee. Siihen lisäksi tavaroiden heittelyt kohti. Ap