Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raivostuttaa tuo syömishäiriöinen lapseni!
20.06.2017 |
Koko pienen ikänsä näännyttänyt itseään ja uhmannut vastaan. Ei kelpaa ruoka ruoka-aikana. Mistään ruoka-ajoista edes pysty pitämään kiinni, kun ne aina siirtyvät kaikenlaisen kiukuttelun takia. Valittaa nälkää ja kerjää ruokaa ruoka-aikojen välillä. En anna. Sanon, että ruokaa syödään ruoka-aikana pöydän ääressä eikä milloin sattuu ympäri asuntoa seilaten. Kun laitan ruokaa eteen, kieltäytyy syömästä. Määräilee koko ajan mitä ja milloin söisi. Käy jatkuvasti ronkkimassa itse ruokakaappeja, joita ei ole mitään mahdollisuutta lukita. Usein sabotoi ruoka-ajan syömällä pelkkää vettä ja leipää kun silmä välttää. Yrittää pompotella, että milloin syödään, mitä syödään. Jos on mielestään huonoa ruokaa, niin syö pelkkää leipää ja vettä. Menee päiväkausia ettei syö mitään lämmintä. Jos tarjoan ruokaa ruoka-aikoina voi näännyttää itseään vaikka koko päivän jos ei ole mieleistä ruokaa. Tekee sitten itse taas omaan tahtiinsa voileipiä jääkaapin tarpeista. Pyytää selvästi tiettyä ruokaa ja sen saatuaan ilmoittaa että hyi. En ota. Tätä on jatkunut vuosia. Käytännössä koko ikänsä. Tämä ei ole nykyään niin paha kuin mitä oli aiemmin, mutta aloittanut taas uuden uhmaamisen. 6 v lapsi ja ihan luuranko. Näyttää minulle vaan kieltään ja peffaansa. En viitsi enää edes tarjota tuolle ruokaa. Yksikin päivä en tarjonnut kertaakaan. Koko päivän söi kai jotain leipää. Ei valittanut nälkäänsäkään. Mä en jaksa. Ketään ei kiinnosta. Ravitsemusterapeutti vaan lässytti että katsellaan. Lastenlääkäri oli sitä mieltä, että ei hätää, jaksaa kuitenkin touhuta. Luovutanko vaan ja yritän laittaa kaappeihin jotain tärppejä mihin toivon hänen tarttuvan? Tuli se yksi päivä esittelemään ylpeänä miten oli syönyt kokonaisen purkillisen tonnikalaa. Mies sitä vähän kommentoi. Minä siihen vaan, että hyvä, ei passaa valittaa kun kerrankin jokin kelpasi. Sanottakoon, että on harvinaisen omatahtoinen lapsi. Olen vaan jotenkin luovuttanut ja yrittänyt ajatella, että ehkä minun pitää vaan opettaa se tekemään itse ruokansa, vaikka noin pieni onkin.
Kommentit (52)
Jos tuo on oikeasti totta, hankkikaa apua koko teidän perheellenne. Ei ole normaalia eikä terveellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pelkään, että mulla on sama vastassa. Nyt 2.5v ei ole koskaan syönyt kunnolla. 2 isoa sisarusta on normaaleja urheilevia ja hyvin syöviä lapsia, mutta nuorimmainen on vauvasta asti ollut nirso. Käytännössä elää edelleen maidolla, satunnaisesti syö makkaraa, leipää kylläkin päivittäin.
Perunaa ei syö missään muodossa (syöpäs! Kinkkukiusauksessa!), ei mitään punaista (ei paprikaa, mansikoita, tomaattia). Kurkkua ja ananasta syö. Liha- ja karjalanpiirakka menee.
Kahden ekan lapsen jälkeen uskoin, että vanhemmissa on vika, jos lapsi temppuilee ruualla. Nyt tajuan, että ei se ole siitä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Syötä. Kyllä kuusivuotiaan saa pidettyä aloillaan. Jos ei avaa suuta, niin nenästä kiinni. Kyllä hapen tarve avaa sen suun kohtuu pian. Jos ei pysy ruoka suussa, niin teipin avulla pysyy.
No nythän pikkasen sairas viesti pääsi.
Minä en ostaisi enää leipää, ja hommaisin kaikkiin kaappeihin lukot. Rupeaa se ruoka maistumaan.
Osaatko arvella, mitä tyhjiötä lapsi täyttää käyttäessään valtaa ruuan avulla? Teillä on kirjoituksen perusteella melkoinen kommunikaatio-ongelma, joka voi liittyä tuohon, että lapsi hakee vallantunnetta väärää kautta. Käytännön neuvona se, että leivät pois ja lapsen ulottumattomiin, koska sillä mahdollistat lapsen käytöksen. Ei selän takana, vaan kerrot lapselle että näin on tehtävä, jotta löydämme yhdessä ratkaisun asiaan. Seuraavaksi soittoa perheneuvolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään syytä paitsi että kaikkia pännii ihan kaikki. Milläs teet tyytymättömästä lapsesta tyytyväisen kun kaikesta pitää narista. Mitään apua ei ole eikä tule. Seuraa kai se kaipaisi, mutta isänsä ei halunnut lisää lapsia, niin siinähän vinkuu ainokaisuuttaan sitten. Mietin jos pistäisin ukonkin vaihtoon. Päiväkodissa se on kai syönyt enimmäkseen joten kuten mutta siellä se syöminen on semmoinen sosiaalinen tapahtuma ja jaksavat käydä sen shown läpi joka päivä monta kertaa ja on sosiaalista painetta. Kotona ei sitten syö kun ollaan enimmäkseen kahdestaan kun mies omilla teillään aina. Minäkin syön lähinnä elääkseni en elä syödäkseni. Ei minua kiinnosta istua varttia pidempään ruokapöydässä odottamassa kelpaako ja ei kelpaa. Harvoin syö niin kuin pitääkin. Sen eteen pitäisi olla melkein juhla-ateria. On niin kulinaristi. Paskaa kai se perusruoka sit on... ap
Ehkä vain herkkä. Ehkä sitten teet "pahaa" ruokaa. Ota ruuanvalmistusprosessiin mukaan, aina kaupasta lähtien. Joka päivä. Anna vaihtoehtoja ja lapatkoon itse lautaselle. Syökää ulkona. Ja jollei ruoka mene suuhun, niin aina voi katsoa kun muut syö.
Nestetasapainosta pitäis huolehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuossa nyt on ongelma, kun lukee noita ap:n juttuja. Ihan oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Mä pelkään, että mulla on sama vastassa. Nyt 2.5v ei ole koskaan syönyt kunnolla. 2 isoa sisarusta on normaaleja urheilevia ja hyvin syöviä lapsia, mutta nuorimmainen on vauvasta asti ollut nirso. Käytännössä elää edelleen maidolla, satunnaisesti syö makkaraa, leipää kylläkin päivittäin.
Perunaa ei syö missään muodossa (syöpäs! Kinkkukiusauksessa!), ei mitään punaista (ei paprikaa, mansikoita, tomaattia). Kurkkua ja ananasta syö. Liha- ja karjalanpiirakka menee.
Kahden ekan lapsen jälkeen uskoin, että vanhemmissa on vika, jos lapsi temppuilee ruualla. Nyt tajuan, että ei se ole siitä kiinni.
Meillä 4 lasta, joista kaksi on huonoja syömään. Vanhimmat lapset syövät kaikkea. Mahdottomin tapaus on nuorin lapsemme. Aina ollut kovin kranttu. Juo maitoa ja mehua. Syö lämpimiä ruokia kovin vähän. Paljon menee leipää, makkaraa leivällä ja juustoa. Muroja ja jugurttia. Joka paikassa sitä on aina voivoteltu mutta mitään viisastenkiveä ei ole löytynyt. Kasvaa silti +2- käyrällä. Annan lisävitamiinia tabletteina. Nirsoilla ikää nyt jo 11 ja 12.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä pelkään, että mulla on sama vastassa. Nyt 2.5v ei ole koskaan syönyt kunnolla. 2 isoa sisarusta on normaaleja urheilevia ja hyvin syöviä lapsia, mutta nuorimmainen on vauvasta asti ollut nirso. Käytännössä elää edelleen maidolla, satunnaisesti syö makkaraa, leipää kylläkin päivittäin.
Perunaa ei syö missään muodossa (syöpäs! Kinkkukiusauksessa!), ei mitään punaista (ei paprikaa, mansikoita, tomaattia). Kurkkua ja ananasta syö. Liha- ja karjalanpiirakka menee.
Kahden ekan lapsen jälkeen uskoin, että vanhemmissa on vika, jos lapsi temppuilee ruualla. Nyt tajuan, että ei se ole siitä kiinni.
Jaksuhali ja empatiaa. Semmosta se on. Negatiivinen kommunikaatio ja muuta lässynläätä... pidä hyvä ilmapiiri ruokapöydässä. Just joo. Toimii normaalien lasten kanssa. Ei tämmöisten neuroottisten vastaaninttäjien kanssa. Ap
Miksi tarjoatte ruuan kanssa leipää? Meillä ei ruokapöydässä ole leipää ollenkaan, koska lapsi helposti rinkuisi vain sitä, eikä edes maistaisi jotain erilaista. Lapsemme on erittäin epäluuloinen kaikkea uutta ruokaa kohtaan ja varmaan liian lepsussa vahdissa söisi vain leipää. Lapsellamme on aistiyliherkkyys, jonka takia moni ruoka-aines saattaa yökkäyttää, vaikka toisessa muodossa sama tavara maistuu lapselle hyvin. Kylässä tarjoan lapselle ruuan kanssa leipää, koska tiedän, että maistuu huonosti, kun on jotain erilaista, kuin mihin tottunut. On laiha lapsi, mutta perus ruualla, sekoittamatta niitä keskenään, pysyy kuitenkin ihan normaalipainoisena. Kotona tarjotaan kasviksia, salaattia ja normaalia kotiruokaa ruoka-aikoina. Parhaiten menee mahdollisimman yksinkertaiset ruuat. Porkkanaa keitettynä, salaattia kurkun ja tomaatin kanssa, makaronia keitettynä ja jauhelihakastiketta. Kaikki laatikot tms sekoitetut ruuat uppoaa huonosti, jos ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kuopus on vähän samanlainen, ei ole laiha.
Mä en tee mitään kauheeta numeroa syömisestä. Maistaa pitää uusia makuja.
Oon huomannut että pikkuhiljaa on ruvennut syömään paremmin.
Älä pakota, älä raivoa äläkä missään nimessä syyllistä tai hauku lasta.
Noi pepun näyttämis jutut kitke pois. Ei lapsikaan saa käyttäytyä huonosti!
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään syytä paitsi että kaikkia pännii ihan kaikki. Milläs teet tyytymättömästä lapsesta tyytyväisen kun kaikesta pitää narista. Mitään apua ei ole eikä tule. Seuraa kai se kaipaisi, mutta isänsä ei halunnut lisää lapsia, niin siinähän vinkuu ainokaisuuttaan sitten. Mietin jos pistäisin ukonkin vaihtoon. Päiväkodissa se on kai syönyt enimmäkseen joten kuten mutta siellä se syöminen on semmoinen sosiaalinen tapahtuma ja jaksavat käydä sen shown läpi joka päivä monta kertaa ja on sosiaalista painetta. Kotona ei sitten syö kun ollaan enimmäkseen kahdestaan kun mies omilla teillään aina. Minäkin syön lähinnä elääkseni en elä syödäkseni. Ei minua kiinnosta istua varttia pidempään ruokapöydässä odottamassa kelpaako ja ei kelpaa. Harvoin syö niin kuin pitääkin. Sen eteen pitäisi olla melkein juhla-ateria. On niin kulinaristi. Paskaa kai se perusruoka sit on... ap
Anteeksi nyt, mutta kyllä mullakin menisi ruokahalu tuollaisessa pöytäseurassa. Syöminen on tosiaan myös sosiaalinen tapahtuma, jonka sinä onnistut ilmeisen lahjakkaasti pilaamaan ja lapsesi käytöksessä on seuraus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pelkään, että mulla on sama vastassa. Nyt 2.5v ei ole koskaan syönyt kunnolla. 2 isoa sisarusta on normaaleja urheilevia ja hyvin syöviä lapsia, mutta nuorimmainen on vauvasta asti ollut nirso. Käytännössä elää edelleen maidolla, satunnaisesti syö makkaraa, leipää kylläkin päivittäin.
Perunaa ei syö missään muodossa (syöpäs! Kinkkukiusauksessa!), ei mitään punaista (ei paprikaa, mansikoita, tomaattia). Kurkkua ja ananasta syö. Liha- ja karjalanpiirakka menee.
Kahden ekan lapsen jälkeen uskoin, että vanhemmissa on vika, jos lapsi temppuilee ruualla. Nyt tajuan, että ei se ole siitä kiinni.
Jaksuhali ja empatiaa. Semmosta se on. Negatiivinen kommunikaatio ja muuta lässynläätä... pidä hyvä ilmapiiri ruokapöydässä. Just joo. Toimii normaalien lasten kanssa. Ei tämmöisten neuroottisten vastaaninttäjien kanssa. Ap
Neuroottinen vastaaninttäjä löytynyt:)
Katso peiliin, ap. Miksihän mies loistaa poissaolollaan...
Oikeesti.
Ehkä tosiaan kannattaisi "luovuttaa" ja lakata painostamasta. Kokeile vaikka viikon, mitä tapahtuu jos et puhu sanaakaan ruoasta. Laitat vain ruoan pöytään ja katsot mitä tapahtuu, ellei syö, olkoon syömättä. Älä motkota leivistä, älä noteeraa lapsen syömisiä mitenkään. Katso että kaapeissa on kuitenkin reilusti sellaista mitä tiedät hänen syövän. Voihan se mennä hullumpaankin suuntaan, mutta sitten tiedät.
vieraskin kirjoitti:
Miksi tarjoatte ruuan kanssa leipää? Meillä ei ruokapöydässä ole leipää ollenkaan, koska lapsi helposti rinkuisi vain sitä, eikä edes maistaisi jotain erilaista. Lapsemme on erittäin epäluuloinen kaikkea uutta ruokaa kohtaan ja varmaan liian lepsussa vahdissa söisi vain leipää. Lapsellamme on aistiyliherkkyys, jonka takia moni ruoka-aines saattaa yökkäyttää, vaikka toisessa muodossa sama tavara maistuu lapselle hyvin. Kylässä tarjoan lapselle ruuan kanssa leipää, koska tiedän, että maistuu huonosti, kun on jotain erilaista, kuin mihin tottunut. On laiha lapsi, mutta perus ruualla, sekoittamatta niitä keskenään, pysyy kuitenkin ihan normaalipainoisena. Kotona tarjotaan kasviksia, salaattia ja normaalia kotiruokaa ruoka-aikoina. Parhaiten menee mahdollisimman yksinkertaiset ruuat. Porkkanaa keitettynä, salaattia kurkun ja tomaatin kanssa, makaronia keitettynä ja jauhelihakastiketta. Kaikki laatikot tms sekoitetut ruuat uppoaa huonosti, jos ollenkaan.
Jos aletaan kovin rajoittamaan muutenkin rjoittuneesti ruokailevan syömisiä ollaan pian isojen ongelmien äärellä. Päivähoidossa pakottivat syömään lautasen tyhjäksi niin että lapsi oksensi ruokalaan. Lisää kammoja. Minähän en lastani väkivalloin syötä, niinkuin päivähoidossa tekivät. Kaverini oli myös kranttu pienenä ja riitelivät ruokapöydässä jatkuvasti. Tulos oli että kaverini ei syönyt sitäkään vähää. Nyt aikuisena kuitenkin ihan normaalipainoinen ja normaalisti ruokaileva. En tuhlaa ENÄÄ aikaana negatiiviseen jargoniin. Pyrin pitämään ilmapiirin myönteisenä. Jos kasvu on +2:lla koko ajan niin ei tuo nyt nälkään räytymässä ole.
T: 11
Ei leipää ruuan yhteydessä. Ruoka-aikojen välillä ei käydä kaapeilla. Pöydässä istutaan niin kauan, että lautanen on tyhjä. Kokeilepa!
Vierailija kirjoitti:
Minä en ostaisi enää leipää, ja hommaisin kaikkiin kaappeihin lukot. Rupeaa se ruoka maistumaan.
Toivottavasti sulla ei lapsia ole
Tsekatkaa onko sillä refluksi. Jos ruoasta tulee paha olo ja se pullahtaa takas suuhun, lapsi ei halua syödä.
Yksi vaihtoehto on lasu lapsesta ja sijoitus jonnekin avohuollon tukitoimena.Sillä puolella on rahaa terapioikin.
Alue: Aihe vapaa
Ahaa, missä on syy? Kuulostaa aika hurjalta tuo litania.