Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Raivostuttaa tuo syömishäiriöinen lapseni!
20.06.2017 |
Koko pienen ikänsä näännyttänyt itseään ja uhmannut vastaan. Ei kelpaa ruoka ruoka-aikana. Mistään ruoka-ajoista edes pysty pitämään kiinni, kun ne aina siirtyvät kaikenlaisen kiukuttelun takia. Valittaa nälkää ja kerjää ruokaa ruoka-aikojen välillä. En anna. Sanon, että ruokaa syödään ruoka-aikana pöydän ääressä eikä milloin sattuu ympäri asuntoa seilaten. Kun laitan ruokaa eteen, kieltäytyy syömästä. Määräilee koko ajan mitä ja milloin söisi. Käy jatkuvasti ronkkimassa itse ruokakaappeja, joita ei ole mitään mahdollisuutta lukita. Usein sabotoi ruoka-ajan syömällä pelkkää vettä ja leipää kun silmä välttää. Yrittää pompotella, että milloin syödään, mitä syödään. Jos on mielestään huonoa ruokaa, niin syö pelkkää leipää ja vettä. Menee päiväkausia ettei syö mitään lämmintä. Jos tarjoan ruokaa ruoka-aikoina voi näännyttää itseään vaikka koko päivän jos ei ole mieleistä ruokaa. Tekee sitten itse taas omaan tahtiinsa voileipiä jääkaapin tarpeista. Pyytää selvästi tiettyä ruokaa ja sen saatuaan ilmoittaa että hyi. En ota. Tätä on jatkunut vuosia. Käytännössä koko ikänsä. Tämä ei ole nykyään niin paha kuin mitä oli aiemmin, mutta aloittanut taas uuden uhmaamisen. 6 v lapsi ja ihan luuranko. Näyttää minulle vaan kieltään ja peffaansa. En viitsi enää edes tarjota tuolle ruokaa. Yksikin päivä en tarjonnut kertaakaan. Koko päivän söi kai jotain leipää. Ei valittanut nälkäänsäkään. Mä en jaksa. Ketään ei kiinnosta. Ravitsemusterapeutti vaan lässytti että katsellaan. Lastenlääkäri oli sitä mieltä, että ei hätää, jaksaa kuitenkin touhuta. Luovutanko vaan ja yritän laittaa kaappeihin jotain tärppejä mihin toivon hänen tarttuvan? Tuli se yksi päivä esittelemään ylpeänä miten oli syönyt kokonaisen purkillisen tonnikalaa. Mies sitä vähän kommentoi. Minä siihen vaan, että hyvä, ei passaa valittaa kun kerrankin jokin kelpasi. Sanottakoon, että on harvinaisen omatahtoinen lapsi. Olen vaan jotenkin luovuttanut ja yrittänyt ajatella, että ehkä minun pitää vaan opettaa se tekemään itse ruokansa, vaikka noin pieni onkin.
Kommentit (52)
Mulla on myös tälläinen tapaus. En pakota syömään, en edes maistamaan. Jos sanoo ettei ole nälkä - OK, mutta ruokaa ei saa ruoka-aikojen ulkopuolella. En noteeraa mitenkään näitä "en tykkää perunasta" huudoista. Siinähän ei tykkää. Ei tartte tulla pöytään sitten.
Itse olin pienenä samanlainen. En tiedä mikä siinä ruoassa ärsytti. Nykyään ihan normaalisti syövä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli nyt tosi paha mieli ap:n lapsen puolesta. Vaikuttaisi olevan todella pahoja kommunikaatio-ongelmia perheessä, ja äidin olisi hyvä miettiä, miten asennoituu omiin perheenjäseniinsä.
Itsellä on kokemusta huonosti syövästä lapsesta, mutta aloittajan tilanteessa ei tästä kyllä kyse ole. Ongelma on muualla.
Kauheeta tämä ruuan tuputtaminen lapsille ja sitten ollaan lihavia aikuisia.
Itse en syönyt lapsena kuin keitettyjä ja paistettuja perunoita.
Koulussa en mitään.
Olin laiha.
Nyt on muutama ylikilo. Mutta olen ollut ihan terve lapsena ja nyt.
Älkää stressatko lasten syömisillä-heillä on v ielä tallella luonnollinen nälkä-eivät syö kellon mukaan.
Äiti nauti pikku lapsistasi-älä stressaa.
No siis älä osta ollenkaan leipää sinne jääkaappiin. Tai mitään muitakaan sellaisia valmiita ja helppoja välipaloja. Jotkut lapset vaan on erittäin hankalia joissain asioissa. Sun täytyy tehdä selväksi kuka teillä määrää. Teet hänelle ihan normaalia ravitsevaa kotiruokaa. Laitat mukaan myös sellaisia ainesosia mitä hän suostuu syömään. Et vaan yksinkertaisesti anna napostella leipää tai muutakaan. Jos ei ruoka-aikaan syö, niin parin päivän päästä kyllä syö. Ihminen pärjää useamman viikon vaikka lähes syömättä, kunhan saa nestettä. Lapsesi syö varmasti jo parin päivän päästä.
Vierailija kirjoitti:
Ap on jo päättänyt et vika on lapsessa eikä missään muussa... ei ainakaan itsessä. Kyllä se vaan niin on et lapsi jatkaa pelleilyä jos sitä millään huomiolla (huom! Sekä positiiv. että negatiivinen ajaa saman asian) vahvistaa. Parasta olisi olla kiinnittämättä MITÄÄN huomiota jo ihan pienenä kun alkaa pelleilemään... vaikka vanhempi poistuu sanattomasti pöydästä kuhan ei vaan sano mitään. Ei se lapsi kauan yksinään ilman kenenkään huomiota jaksa pelleillä. Nyt on toki ap:n perheen tilanne jo niin pitkällä et ravitsemusteraoia ei kyllä tiitä...perheneuvola on oikea osoite!
Tuo voisi kyllä toimia tuo huomiotta jättäminen. Meillä ainakin jos lapset eivät muka "jaksa syödä" tai mankuvat että "en tykkää tästä", niin en anna mitään huomiota tuollaisille jutuille. Yleensä sitten syövät hetken ruokaa tökittyään annoksen loppuun. Muutenkin meillä toimii tuo huomiotta jättäminen aika hyvin. Tosin ihan joka asiaan se ei toimi, mutta tässä ruokajutussa toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm...tuntuu vähän että lapsellasi on jotain muita ongelmia, josta sitten johtuu tämä syömättömyys ja "ärsyttävä" käytös. Purkaa pahaa oloaan tällä tavoin haastamalla sut. Onko siis muuten normaali lapsi vai vaikea jollain muulla tavoin? Onko sattunut jotain poikkeuksellista mikä vaivaisi lasta tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Hae vitanalle purkki kaupasta. Ovat kuin karkkeja eli varmaan maistuu yksi päivässä. Minimivitamiinit turvataan
2. "Silmä joka on avoinna hyvyydelle, ilolle ja kauneudelle näkee hyvää ja iloa ja kauneutta joka päivä ja kaikkialla" toisinsanoen ota itsellesi käyttöön positiivinen asenne. Muistuta itseäsi muutoksesta heti kun alat vaipua negatiivisuuteen. Suosittelen myös omien mahdollisten traumojen läpiläyntiä terapiassa.
3. kävele lapsesi luokse ja kysy "saanko ottaa syliin tai hieroa jalkoja ? Kerro lapsellesi että hän on arvokkainta maailmassa ja rakastat häntä kodista avaruuteen ja takaisin. Hän on arvokas ja upea lapsi juuri sellaisena kun on.
4. Minulla samanikäinen ja samadta ongelmasta kärsivä lapsi. Minä syötän hänet alusta loppuun lähes joka ruokailulla. Muuten jäisi ruoka syömättä tai ruokailu venyisi tuntien pituiseksi. Uskon että aika korjaa ongelman.
5. Aistisin että suhteessanne on ehkä joku ongelma joka heijastuu ruokailuihin. Ehkä vallankäyttöä kun on huomannut että hermostut. Älä provosoidu mistään ruokailuun liittyvästä.
6. Jotta suhde saadaan kuntoon ole orjallisesti yksi tunti lapsesi kanssa joka päivä. Ole tämän tunnin ajan läsnä ja heittäydy mukaan lapsen leikkiin. (tv ja puhelimet pois). Pelatkaa jotain palloa tai lautapeliä jos lapsi haluaa. Leikkikää petseillä. Rakentakaa leegoja. Mitä vain leikkiä mitä lapsi saa ohjata ja määrätä myös sinun roolisi. Tee tätä kuuriluontoisesti kaksi viikkoa. Siis kahden viikon ajan jokapäivä tunti yhdessäoloa lapsen ehdoilla mukaan heittäytyen
7. Suuntaa oman elämäsi fokus toisiin ihmisiin oman itsen sijaan. Täällä pallolla lllaan toisia varten. Itse yritän muistaa Lotta Svärdien kultaisen säännön " Vaadi aina itseltäsi eniten"
Minä elin lapsuuteni leivällä ja satunnaisella ruskeaan kastikkeeseen mössätyllä potulla. Leivänpäällysteet söin erikseen pikku rasioista. Nyt olen ihan tavallinen aikuinen, terve ja hyvinvoiva. Kananmunia, lihaa tai munamaitoa en siedä vieläkään, mutta kaikki kasvikset menevät.
Jos ap on todellinen ihminen, niin ensimmäinen neuvoni on että hän ei yritä pakottaa lasta seuraansa. Lapsi saa syödä vaikka kauniisti pakattuja eväsleipiä omassa majassaan. Seuraavana päivänä leipien kaveriksi yllätyspaketti.
Ihan ensimmäinen asia on päästä eroon ruokaan liittyvistä valta-asetelmista. Ja äkkiä, ennen kuin lapsen loppuelämä on piloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlainen lapsi täällä ja siksi meillä ei ole jääkaapissa kuin valo ja leivänpääliset. Leivät yms pakkasessa ja sieltä sulatetaan sen verran, että on aamu- ja iltapala. Pakko syödä edes joskus ruokaa, kun mitään muuta kuin oikeaa ruokaa ei yksi kertaisesti ole tarjolla.
Oksettava henkistä väkivaltaa käyttävä äiti. Sitä lapsi oireilee. Minulla oli myös sellainen äiti, ja sain teini-ikäisenä syömishäiriön. Olin myös lapsena nirso.
Kukaan normaali äiti ei IKINÄ uhkaile lapselle, että "sossut" tulevat hakemaan tämän pois. Menee pitkä aika, ennen kuin lapsi luottaa äitiinsä taas. Myös aivan hirveää tuo kielenkäyttö omasta lapsesta. Jos äiti on jatkuvasti kiukkuinen ja stressaantunut, mahdollisesti tiuskii ja huutaa, lapsi ajattelee sen johtuvan hänestä. Toisilla lapsilla se johtaa sulkeutumiseen ja itsetuhoisuuteen ja toisilla sitten taas ap:n kuvaamiin käytösongelmiin.
Lapsi tarvitsee rakkautta, haleja ja kahdenkeskistä aikaa ja keskustelua PALJON. Ihan joka ikinen päivä. Lapselle on myös vahingollista nähdä rajuja riitoja aikuisten kesken tai kuunnella vanhempien valitusta toisistaan tai lapsistaan.
Nyt äkkiä yhteyttä perheneuvolaan tai lastensuojeluun. Ap:n lapsella on todennäköisesti hyvin turvaton olo.
Alue: Aihe vapaa
Huh voin vain kuvitella lapsen ahdingon jos häneen suhtaudutaan noin negatiivisesti ja uhkaillaan sossujen hakevan jne... Se, että lapsi syö päiväkodissa, jossa on terve ympäristö ja suhtautuminen ruokailuun kertoo kyllä siitä että lapsesi voi kotona pahoin ja siksi oireilee. Neuvoja ja apua et näköjään osaa lainkaan ottaa vastaan. Uskomaton asenne.