Noloimmat asiat, joilla ihmiset ylpeilevät

Taustanauhaa käyttävä bändi tekemässä paluukeikan Amerikassa asti.

Vierailija kirjoitti:

Tietämättömyys. Yksi leuhkii, ettei tiedä mitään pesäpallosta, toinen ettei tiedä mitään klassisesta musiikista. Ei ole sellaista asiaa, josta olisi pakko tietää jotakin, mutta ei myöskään sellaista asiaa, josta pitäisi olla tietämättä ollakseen hyvä  ja sivistynyt ihminen.

Tämä ennen kaikkea muuta! Tietämättömyys yhdestä 'nolosta' tms. asiasta ei automaattisesti lisää yleistä sivistystasoa. Ja ylpeily asioilla, jota ei voisi kuvitellakaan tekevänsä - oli se nyt vaikka av:lla käyminen tai Marvel-elokuvien katsominen. Kaikkea ei tarvitse tietää eikä kokeilla, mutta ei tietämättömyydessä ole mitään ylpeilemistä. Tätä ylpeilyä on muuten kahdenlaista, toiset ylpeilevät sillä, etteivät tunne korkeakulttuuria, ja toiset sillä, etteivät tunne massan suosimia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Matkat.

Mutta missä menee ylpeilyn ja normaalin innokkuuden raja? Joku tykkää puhua matkustelusta, koska se on hänen intohimonsa ja joku toinen voit taas puhua innolla kasvimaastaan. 

Ylemmällä tai alemmalla koulutuksella ylpeily.

Ärsyttää se, että toiset arvostelee " ei se ole kovin paljoa opiskellut, amiksen kävi"= halveksuen kerrottu, eli rivein välistä ei se voi mistään mitään tietää...

Toiset taas arvostelee toisinpäin: " Ei minun lapset ole käyneet korkeakouluja, hyvin ovat silti pärjänneet- minä kävin vaan kansakoulun ja olin silti hommassa x eläkeikään saakka... "- no ovat varmasti pärjänneet, asenne sen ratkaisee, ei  titteli tai koulutustausta.

Olen ns duunariperheestä /myös yritystoimintaa oli lapsuudessani. Vanhempani eivät ole käyneet korkeakouluja- monet lähisuvusta kylläkin. En näe mitään eroa korkeakoulutetussa tai amiksen käyneessä ihmisessä- saman arvoisia minun silmissä kaikki.

Duunarialan opinnoilla mieheni on kuitenkin alallaan asiantuntijatehtävässä- voisi toki käydä alan insinööriopinnot, joista varmaan saisi paljon hyväksilukuja- mutta, se ei millään tavalla toisi hänelle ammatillisesti lisäarvoa tai palkkaa- kokemus ratkaisee.

t. Duunarin kanssa naimisissa, ylempi korkeakoulututkinto itsellä.

"olen vaativalla alalla asiantuntijana" , joo jooo, ei kysytty eikä kiinnosta,mutta se kerrotaan kyllä aina.

Mutta kukaan ei edes tiedä mikä on tuo vaativa puoli sitten.

Kerran ystäväni kehui lapsensa (jotain 5v) pyykkilautavatsaa... Tsissus

Työpaikalla jotkut asiakkaat kehuvat sillä, että kummin kaiman serkku Helsingissä on lakimies tai tuomari. Aivan kuin se jotenkin auttaisi rakennusluvan saamisessa.

Wt kommentit. Kertoavat käyttäjiensä älynpuutteesta. Ja sitä käytetään ihan kaikkeen.

Laiha, kaunis (lue pieni) ja älykäs feikkivaimo.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista näistä kommenteista näkee suomalaisen kateuden kurkistelevan rivien välistä kun minkä tahansa asian esiintuominen tai kertominen on ylpeilyä tai rehentelyä. Omista saavutuksista pitää olla hiljaa, onnistumisista ei saa iloita eikä tuntea ylpeyttä ihanista lapsista tai heidän oppimistaan asioista, huonoista kokemuksista ei saa kertoa edes huojentuneena "selvisin" tai "olihan se rankkaa". Noloa ylpeillä ja ylpeys käy lankeemuksen edellä ja langennelle on kiva naureskella vahingoniloisesti. Naama pitää pitää peruslukemilla eikä tehdä itsestään numeroa, nämä luterilaiset käsitykset istuu syvällä :)

Mietin samaa. Moni näistäkin asioista on sellaisia joista saa ja pitääkin olla ylpeä,suomalaiselle se tuntuu olevan vieras asia edelleenkin. Itsensä korottaminen muiden yläpuolelle on eri asia ja oman kuvitellun paremmuuden tuominen esiin on myös sellaista,että ei kiinnosta kanssakäyminen sellaiseen kanssa.

Olen itse monestakin asiasta ylpeä kuten raittiudestani,lapseni kasvattamisesta yksin,hänen saavutuksistaan jne. Olen ylpeä myös puolisoni saavutuksista. Kaikki nämä on ylpeyden aiheet on syntyneet monien vaikeuksien kautta.

Kaikenlainen hyveposeeraus on noloa ja äklöä.

ÄÖ ja omakotitalo (Vantaalta)

Vierailija kirjoitti:

Ylioppilaskirjoitusten tulokset, varsinkin jos niistä alkaa olla aikaa jo kymmeniä vuosia. En tiedä miten laput silmillä täytyy kulkea lukiossa, jos ei huomannut, etteivät kirjoitukset korreloineet suoraan osaamisen tai varsinkaan älyn kanssa. Esimerkiksi minä kirjoitin englannista vahvan E:n vaikka kurssiarvosanani olivat 7 luokkaa, enkä uskaltanut silloin puhua englantia lainkaan ääneen ja kaveri sai kemiasta B:n loistavista kurssiarvosanoista huolimatta koska meni ihan paniikkiin kesken kokeen (pääsykokeessa taas kemia meni hänellä erinomaisesti). Eräs tuttu kirjoitti useita älliä ja hän on aivan täysi toope, joka ihmetteli mm. mikseivät työttämät vain mene töihin, miksei valaita kasvateta ruaaksi kuten lehmiä ja eikö olisikin fiksua laittaa maksullinen koulutus, jotta valtion kulut pienenisivät.

Tästä tuli mieleen tuttava, joka tykkää aina mainostaa yliopistokoulutustaan. Vaihtoi joku aika sitten alaa ja opiskeli sen takia ammattitutkinnon. Ai että tästä hän on sitten vitsaillut sen jälkeen, että hän yliopiston käynyt meni oikein amiskaan hah hah! Kukaan muu ei ymmärrä mitä huvittavaa tuossa on, mutta jos itseään naurattaa niin mikäs siinä. Sen sijaan lähinnä myötähäpeää herätti kun hän teki instaan päivityksen tästä amiskatodistuksestaan ja tottakai siinä vielä kertasi ylioppilastodistuksen arvosanat ja miten oli oikein etuajassa suorittanut ne yliopisto-opinnotkin. Ja sitten meni amiskaan. Nelikymppinen ihminen. Voihan sitä kirjoittaa vaikka kuinka monta ällää, mutta ei se näköjään ihmisestä välttämättä fiksua tee.

Jokainen on toki jostain asiasta ylpeä, esimerkiksi minä olen lapsistani ylpeä- he ovat osoittautuneet varsin älykkäiksi ja sosiaalisesti taitaviksi.

Ylpeily ei silti ole asiallista joka tilanteessa mainita- asiasta voi keskustella vaikka oman puolison kanssa ja kehua lapsia itseään- mutta ei kuulu hyviin tapoihin keulia sillä joka käänteessä !

Olen ylpeä kodistani joka on varsin viihtyisä- se on kuitenkin itselle sisustettu, enkä pidä juurikaaan edes juhlia, vain läheiseni siis tietävät minkälainen kotini on- ja että pidän siitä itse.

Työkaverini on ylpeä vanhoista skoda kotteroistaan.. kyllä. Reps.

Niitä hinkuttelee, luulee kai että muuttuvat autoiksi.

Vanha miespuolinen kaveri on ylpeä siitä että käyttää stringejä.

Mitä tähän nyt sanois.

Ankean avioliiton ylistäminen sinkkukaverille.

No kaikenlaisella katteettomalla ylpeily yleensä Esim ylpeillään pitkällä parisuhteella, mutta oikeasti kotona on hyytävä tunnelma jo vuosia. Tai ylpeillään talolla tai autolla, mutta toisen omistaa pankki ja toinen on liisattu. Tai vaikka hoikkuudella, jonka eteen ei ole tarvinnut kuitenkaan mitään tehdä tai mistään luopua.

Minusta jollain tittelilläkin on vähän noloa ylpeillä kun esim omaani on vaikuttanut todella paljon ihan tuuri: siis oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kannustava lapsuudenkoti, hyvät sosiaaliset taidot jne. En kuvittele olevani pätevämpi kuin joku toinen samalla taustalla.

Ylpeily sukulaisten saavutuksista tai omaisuuksista tyyliin "Sedälläni on upea purjevene", "mummollani on huvila Mallorcalla" tai "vaarini on tunnettu poliitikko" tai "serkkuni on Ellinoora". Miten nämä asiat mitenkään liittyy kyseiseen henkilöön?

Entinen työkaveri ylpeili sillä, että ei ole lukenut ainuttakaan kirjaa peruskoulun jälkeen...