Noloimmat asiat, joilla ihmiset ylpeilevät

Mun mutsi ylpeilee koko ajan sillä, että hänen poikansa (minun veljeni) on diplomi-insinööri. Itse olen siivooja. Eipä mutsi paljoa mainosta minun siivousuraani. :D

Johanna Tukiaisen viljelemä käsittämätön TOSTEN ihmisten koulutuksilla tai saavutuksilla leuhkiminen. "Siis mähän tuun akateemisesti koulutetusta perheestä". "Ex-mieheni oli Nokian miljonääri."

Putkaan joutuminen

Jos on ollut huumeissa/kännissä niin naureskellaan mitä kaikkea on tullu sekoitua ja töpeksittyä,mm.näpistyksiä, tappeluita..

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla asuminen / käytyjen maiden lukumäärä.

Välttelen nykyisin työpaikan kahvipöytääkin siitä syystä, että vtuttaa kuunnella samoja tarinoita samoilta henkilöiltä kuinka ainakin neljä kertaa vuodessa täytyy päästä ulkomaille ja nyt on sinne ja sinne menossa tai sieltä tultiin ja oli niin ihanaa. Itekkin matkustelen mutta ei ole tarvetta lässyttää niistä kaikille.

Toinen on myös ylipäätään loman alkamisen hehkuttaminen / loma-aamukampa. Pää räjähtää.

Tämä! Yks työkaveri leijui monta viikkoa, eikä puhunut muusta kuin tulevasta lomastaan, vaikka meillä kaikilla oli tasan saman verran lomaa. :D 

Tällä palstalla yleinen tapa kehuskella, kuinka sietää umpihullua/ kusipäätä/ vajaaälyistä miestä, vaikka sen kanssa elämä on ihan täyttä helvettiä. Monissa ketjuissa tuntuu menevän oikein nokitteluksi, kuka kertoo (tai keksii) hulluimman tarinan puolison kyvyttömyydestä ja/tai haluttomuudesta selviytyä normaalista arjesta. Onneksi en oikeassa elämässä tunne tällaisia omista valinnoistaan uhriutujia ja marttyyreitä.

Lukio ja ylioppilas

No ekana tuli mieleen jotkut varakkaat ja rikkaat joiden on saatava kymmenen eri autoa ja moottoripyörää. Mun mielestä tosi turhamaista hommaa.

Kateellisuus ei sitten liity tähän mitenkään.

Kehuskelu ja itsensä korottaminen on ärsyttävää. Tunnen tällaisia itsensä ylentäjiä, jotka ovat työpaikallaan niitä (vain omasta mielestään) korvaamattomia, naamioivat ylpeilyn marttyyrimaiseen ulinaan "työkiireistä"...

Lähipiirini miespuolisen henkilön työpaikalla on esimiesasemassa tällainen vinkuja marttyyri. Lomalla tekee töitä, normaali työaika ei mukamas riitä tehtävien tekemiseen ja rästiin jää vaikka mitä- jotka sitten teettää tällä läheiselläni tai muilla. Läheiseni on tehokas tekemään, saa ne tehtyä yleensä noin 15 minuutissa, kun tälle vinkujalle ei ole riittänyt koko päivä niiden tekemiseen.

Läheistäni ärsyttää tämän vinkujan tehottomuus töiden hoitamiseen, on monesti sanonut että se "kiireen" mainostaminen on sen henkilön osalta vain itsensä tärkeäksi tekemistä, saa sitten ylistää itseään pomoille kuinka on taas uhrautunut ja tehnyt ylitöitä. Läheiseni tekee paljon enemmän ja hänelle riittää vallan mainiosti 7,5h työaika samoihin tehtäviin, hän myös pystyy tilaistoista osoittamaan tehneensä paljon enemmän...

Kyseessä autokorjaamo, työnjohtajan tehtävät.

Palkka pitäisi varmaan pyytää suoritsuperusteisena, niin loppuisko vinkuna?

Sellainen ei taas ole minusta kehumista, jos sanoo esim läheiselle ystävälle, että "vihdoin sain sen tutkinnon valmiiksi, vaikka minulla oli haasteita- olen ylpeä itsestäni", tai " Ihanaa, me saatiin se ikuisuuden kestänyt remontti tehtyä, ja lopputulos on juuri sellainen kuin ajattelin" jne. Jos siis on aidosti iloinen jostain asiasta, niin saahan sn ilon jakaa- kunhan ei hiero sitä toisen naamaan. JOs eism ystävän tutkinto on kesken, ei ole hyvätapaista leijua omalla tutkinnolla.

M38 kirjoitti:

No ekana tuli mieleen jotkut varakkaat ja rikkaat joiden on saatava kymmenen eri autoa ja moottoripyörää. Mun mielestä tosi turhamaista hommaa.

Kateellisuus ei sitten liity tähän mitenkään.

Ajoneuvoja pitää olla moneen lähtöön eli ei sorakuopalla ajeta katupyörällä jne. Moottoripyöriä pitää siis olla vähintään kolme eikä se ole leuhkimista tms.

Vierailija kirjoitti:

Raha ja auto. En ymmärrä missään tilanteessa, mutta silloin se etenkin aiheuttaa myötähäpeää, kun palkka on suomalaisten keskivertoa ja auto on lainarahalla hankittu ja joita mahtuu tusina kymmeneen.

Onko tilanne parempi, jos auto on harvinaisempi?

No itselleni tulee ainakin mieleen yläaste, jolloin joillakin koulukavereilla (14-15-vuotiailla tytöillä) oli huomattavasti vanhempi poikaystävä, täysi-ikäinen tai jopa päälle parikymppinen. Nämä tytöt olivat ns. pahiksia, jotka ylpeilivät seurustelulla, kertoivat jatkuvasti sänkypuuhistaan ja olivat mielestään jo ihan aikuisia, kun niin paljon vanhempi kaveri oli heistä kiinnostunut. Vähättelivät ja pilkkasivat myös meitä "kokemattomia". Itse kuitenkin näin jo tuolloin, kuinka noloa tuo touhu oli.

Oikeastihan nämä poikaystävät olivat tosi luusereita, jotka eivät opiskelleet tai käyneet töissä ja viettivät aikansa lähinnä ryypäten ja telkkaria tuijottaen. Eivät olleet älyllä pilattuja muutenkaan, joten kukaan samanikäinen nainen ei olisi hakeutunut heidän seuraansa. Niinpä miehet sitten päätyivät vikittelemään naiiveja pikkutyttöjä. Ja vaikka nämä tytöt olivat olevinaan niin kypsää ja kokenutta, olivat he tosiasiassa niitä kaikkein lapsellisimpia tapauksia koulussamme.

Vierailija kirjoitti:

Leikkipuistossa oli tänään 6-vuotiaan mummi, joka ylisti pojanpoikaansa pilviin asti. 

Kuulemma jo oppinut kirjaimia ja numeroita. En raasikinut sanoa, että usein jo 2-vuotiaat tunnistavat numeroita ja kirjaimia. Suuri osa viisivuotiaista lukee ja tekee peruslaskuja tyyliin 2 plus 3. 

Mutta varmaan ymmärrettävä sukupolviero. Tuli se vanhanaikainen myötähäpeä... Omani luki jo nelivuotiaana :D Tiedän kolmivuotiaitakin, joskin se on harvinaista. 

Sehän on tärkeintä, että lapsilta lapsuus pois ja äkkiä aikuisten maailmaan, kai teillä 5 vuotias teki jo veroilmoituksia vanhemmilleen jne?

Antakaa lasten leikkiä, ei tarvii osata lukea ennen ensimmäistä luokkaa todellakaan.

Kiva kun mummo kehui lasta, varmaan tuki lapselle hyväksytty ja hyvä olo. Olisiko pitänyt mieluummin haukkua tyhmäksi, kun ei vielä 5 vuotiaana osaakkaan siteerata jotain suurta kirjailijaa?

Aina kun naapurille tulee vieraita, se kääntään oman autonsa keulan saapuvia vieraita kohden. 

Ylipumpatut huulet

Anorektinen kroppa

Onlyfans

Mainostaminen että on koiraihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikkipuistossa oli tänään 6-vuotiaan mummi, joka ylisti pojanpoikaansa pilviin asti. 

Kuulemma jo oppinut kirjaimia ja numeroita. En raasikinut sanoa, että usein jo 2-vuotiaat tunnistavat numeroita ja kirjaimia. Suuri osa viisivuotiaista lukee ja tekee peruslaskuja tyyliin 2 plus 3. 

Mutta varmaan ymmärrettävä sukupolviero. Tuli se vanhanaikainen myötähäpeä... Omani luki jo nelivuotiaana :D Tiedän kolmivuotiaitakin, joskin se on harvinaista. 

Sehän on tärkeintä, että lapsilta lapsuus pois ja äkkiä aikuisten maailmaan, kai teillä 5 vuotias teki jo veroilmoituksia vanhemmilleen jne?

Antakaa lasten leikkiä, ei tarvii osata lukea ennen ensimmäistä luokkaa todellakaan.

Kiva kun mummo kehui lasta, varmaan tuki lapselle hyväksytty ja hyvä olo. Olisiko pitänyt mieluummin haukkua tyhmäksi, kun ei vielä 5 vuotiaana osaakkaan siteerata jotain suurta kirjailijaa?

Millä ihmeellä sinä estät lasta oppimasta? Sidot liinan silmille ja kirjat roskiin?  Ihan sama juttu kun muutama lapsistani oppi hyvin varhain kävelemään ja sitä paheksuttiin kovasti. Miten minä olisin voinut estää liikkumisen? Sitomalla kiinni johonkin?

Ettei ole lukenut yhtään kirjaa

Kaikki wt-jutut yleensäkin. Aivan kaikki. Ei jatkoon.

Omat lapset.

Ylpeilee jollain "premium" osamaksu romulla mihin ei ole edes rahaa.

Sitten on koti hoitamatta ha lapset ilman harrastuksia. Mut hei isillä onsaksanseisoja pihassa ja ainakin naapurit ovat kateellisia. (ei ole muuten kuin isin päässä)