Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat ja mökkeily. Apua?
19.06.2017 |
Lunastimme appivanhemmilta halvalla tonttiosuuden ja rakensimme sille mökin neljä vuotta sitten. Tontti on lohkottu appivanhempien mökkitontista, eli mökit on vierekkäin, oikeastaan samassa pihassa. Kuitenkin ihan erilliset oman mökit omine saunoineen ja omine keittiöineen ja huusseineen. No nyt tästä mökkeilystä ei tahdo tulla kuin pahaa mieltä. Mökkeily on meille hyvin tärkeää, ja laitettiin viimeiset rahat tuohon mökin rakentamiseen. Jos olisi ollut rahaa ostaa joku uusi mökki muualta, oltaisiin varmaan tehty niin, mutta tämä oli taloudellisesti ainoa vaihtoehto, eikä arvattu että tässä käy näin. Ennen oman mökin rakentamista oltiin appivanhempien mökillä lähinnä kun he eivät olleet siellä. Silloin ei ollut ongelmia. Lapsia ei meillä ole, iältämme olemme noin 33-vuotiaita.
Nyt he haluaisivat kuitenkin, että vietettäisiin sellaista yhteismökkeilyä, eli elettäisiin suunnilleen samassa aikataulussa, syötäisiin aina yhdessä samaa ruokaa (jonka jommat kummat olisi laittaneet vuorollaan). Jne. Siitä ei meinaa tulla mitään, koska meidän syömisajat on ihan eri kuin heillä ja muutenkin tulemme ja menemme fiiliksen mukaan, emme halua luvata että tänään syödään klo 16, koska silloin voi olla joku muu asia kesken. Isoin ongelma on se, että appivanhemmat loukkaantuu, kun emme sopeudu tuohon heidän yhteismökkeilyyn. Tulee jatkuvaa valitusta siitä, että ruoka-aikoja on vaikea ennustaa kun meistä ei tiedä. Loukkaantuvat kun sanoo suoraan, että tänään me syömme kun syömme, laittakaa keskenänne jotain älkääkä olko riippuvaisia meistä. Suuttuvat jopa, ja taas tulee valitusta. Mies on jo lopen ärsyyntynyt vanhempiinsa asian vuoksi, minä yritän vielä kohteliaasti sinnitellä. Sitten he valittavat minulle, koska mies ei enää suostu kuuntelemaan. No en minäkään, mutta en ilmaise asiaa yhtä suoraan kuin mies. Mitä ihmettä tehdä siis? Kun suora puhe ei auta. Ei ole kivaa mökkeillä sotatantereen keskellä. Mökkiä ei haluta myydä, koska ei ole rahaa ostaa uutta muualta. Kyllä tämä pitäisi jotenkin muuten ratketa.
Kommentit (238)
Meillä myös riitely on pilannut mökkeilyfiilikset. Olemme mökkeilleet muutaman kerran kesässä appivanhempien mökillä ja aikaisemmin se oli mukava paikka, kun siinä lähellä on muitakin sukulaisia joiden luona käytiin samalla kyläilemässä. Jossain vaiheessa appivanhemmat riitautuivat verisesti näiden sukulaisten kanssa ja vaikka me emme ole niiden muiden kanssa riidoissa, niin siellä mökillä on jotenkin myrkyllinen ilmapiiri. Naapurissa olevaa sukulaismökkiä kytätään ja haukutaan. Vaikka heidän kanssaan ei olla tekemisissä, kovasti kytätään kuka siellä on ja muutenkin näistä sukulaisista puhutaan selän takana niin paljon pahaa että ihan pahaa tekee. Ainoa mahdollisuus mökkeillä siellä leppoisasti on silloin, kun appivanhemmat ole paikalla.
Aiemmin kuvittelin, että voitaisiin mökkeillä siellä sitten kun appivanhemmat ja heidän riitelevä sukupolvensa on kuollut pois. Mutta nyt tätä riitelyä on ollut jo niin paljon, että odotan vain appivanhempien kuolemaan että päästään myymään koko mökki. Itsellemme hankimme jo viime kesänä vuokramökin (vuokrasopimus aina vuodeksi kerrallaan) missä voimme mökkeillä rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi voi, olen vasta sivulla kolme, mutta alan kallistua sille kannalle, että ap:n ja miehensä kannattaisi vuokrata se mökki ulkopuolisille, kunnes appivanhemmat kuolevat pois.
Minusta aikuisella ihmisellä tulee olla kykyä asettaa omat rajansa ja tunnistaa manipulointi tai kehitys on jäänyt kesken. Enkä sano tätä pahalla vaan liian naiivi/sinisilmäinen ihminen tulee usein jyrätyksi.
Se että itse on normaali, kiltti ja hyväntaahtoinen ei meinaa sitä että muut on!
Minusta kyllä kuulostaa siltä, ettei vika ole yksin appivanhemmissasi vaan yhtä lailla miehessäsi. He eivät osaa kommunikoida keskenään eikä perheessä ole minkäänlaista keskustelukulttuuria tai kykyä ratkoa konflikteja.
Mies rakentaa mökin vanhempien pihapiiriin, muttei osaa kertoa vanhemmilleen, millaista yhteiseloa tai yhteydenpitoa toivoo tai odottaa. Vanhemmat ovat luulleet, että nyt vietetään aikaa yhdessä, Nyt kumpikaan riitapukari ei osaa purkaa tilannetta, yritä ymmärtä toista tai luoda uusia pelisääntöjä. Molemmat vain puskevat läpi omaa kantaansa, ja konfliktin tullessa huudetaan ja loukataan toista. Riidan jälkeen hyvitellään, mutta mitään ei ratkaista.
Luultavasti riita myös rassaa miestäsi vähemmän kuin sinua. Hän on tottunut kommunikoimaan vanhemmilleen huutamalla, muttei kuitenkaan uskalla tai osaa asettaa rajojaan tai olla aikuinen heidän seurassaan, vaan myöntelee ja hyvittelee.
Keskustele ensin miehesi kanssa, miettikää millaisia pelisääntöjä ehdotatte appivanhemmillesi. Sitten neuvottelatte heidän kanssaan kompromissin.
Jos mies ei halua puhua perin pohjin vanhempiensa kanssa tai ei itse pysy sopimissanne säännöissä, myykää mökki.
Kuulostaa siltä, että appivanhemmat HALUAVAT viettää aikaa teidän kanssanne. Janoavat seuraanne ja ovat valmiita nielemään kyyneleitäkin, jotta saisivat teistä seuraa. Sympatiani ovat heidän puolellaan, kun taas empatiat teidän. 😢
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että appivanhemmat HALUAVAT viettää aikaa teidän kanssanne. Janoavat seuraanne ja ovat valmiita nielemään kyyneleitäkin, jotta saisivat teistä seuraa. Sympatiani ovat heidän puolellaan, kun taas empatiat teidän. 😢
Haluavat selvästi, mutta ei manipuloimalla ja väkisin tuppautumalla voi saada sitä mitä haluaa. Ja pitää ymmärtää, että kun se oma lapsi kasvaa aikuiseksi, niin sillä on sitten oma perhe, joka on eri perhe. Etäisyys kuuluu väistämättä siihen kuvioon.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että appivanhemmat HALUAVAT viettää aikaa teidän kanssanne. Janoavat seuraanne ja ovat valmiita nielemään kyyneleitäkin, jotta saisivat teistä seuraa. Sympatiani ovat heidän puolellaan, kun taas empatiat teidän. 😢
Ainoiden lasten vanhempi -ongelma. Tuttuni tytär meni naimisiin tällaisen ainoan pojan kanssa. Äitinsä soitteli suhteen ensimmäiset 3-4 vuotta useita kertoja päivässä pojalleen!!!!! Äiti ei millään halunnut päästää irti. Tykkäsi toki miniästäänkin, mutta suhdetta silti rasitti, että siinä oli käytännössä 3 ihmistä. Nuoripari muutti sitten ensin 150 km päähän ja lopulta 300 km päähän, jotta edes jokaviikonloppu ei tule pojan vanhemmat yökylään. Anoppi sairastui ja se on auttanut siihen, että on päästänyt nyt jo kolmikymppisestä pojastaa irti.
Yksi ongelma tämänkin ketjun asiassa on, että appipari ei päästä ainokaista lastaan irti - haluaa pitää pikku poikansa helmassaan aina ja ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei auta kuin vaihtaa omaa asennetta, tuskin vanhukset jaksavat kyräillä jos ette anna sen vaikuttaa. Aikuisten ihmisten pitäisi ymmästää eri tapojen olemassaolo, eikä ole teidän vika, että he loukkaantuvat, he valitsevat sen ihan itse.
Olisiko jokin kompromissi kiva, vaikka että lauantaina tekisitte yhdessä ruoan tai tänä lauantaina toinen perhe ja seuraavana toinen perhe? Tai sunnuntaina yhteinen kahvittelu?
Muuten sanotte vain, että olette mökillä rentoutumassa ettekä elämässä kellon mukaan aikataulutettuna.Tuollainen yksi yhteinen ruoka viikossa olisi mielestäni ok. Mutta se on niin kaukana appivanhempien toiveista, että mitenköhän käy. He ilmeisesti ajattelevat, että olemme siellä ollaksemme heidän kanssaan. Me taas ajattelemme, että olemme mökillämme ollaksemme keskenämme ja rentoutuaksemme rauhassa kaikesta arjesta ja aikatauluista. Miten selittää appiukolle, joka koputtaa mökkimme oveen sunnuntaina klo 9:00 että tulkaa kahville, anoppi on laittanut kahvin jo pöytään, että emme halua kahvitella teidän kanssanne? Tai että tänne ette saa tulla koputtelemaan. Olemme jo nätisti sanoneet, että "meille ei tarvitse niitä kahveja laittaa", mutta silti sama toistuu AINA. Ap.
Et oo tosissas? Tottakai jos mökit on vierekkäin, niin sitten ootte tekemisissä, jos oisitte halunneet omaa rauhaa, olisitte rakentaneet mökin muualle.
Tuosta on miljoona esimerkkiä, asutaan/mökkeillään samassa pihassa ja kuitenkin halutaan elää erillään. Älkää muuttako/rakentako samalle tontille jos ette halua olla tekemisissä. Mut nyt on kaksi vaihtoehtoa, hommaatte oman mökin muualta, tai korjaatte asennetta, molemmat, te ja appivanhemmat. Sanokaa ettei joka päivä sovi, mutta älkää aina kieltäytykö kaikesta.
Ehkä ette itse ole valmis kompromisseihin, vain vaan teitä miellyttäviin ratkaisuihin?
Outoa että appivanhemmant ovat ne joiden loukkaantumisesta ollaan huolissaan. Hehän häiritsevät ap:tä ja hänen miestänsä. Ap ja hänen miehensä ovat niitä, joiden luulisi tässä tilaanteessa loukkaantuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka haluaa mökkeilla aikuisena vanhempiensa tai appivanhempiensa kanssa? Eri sukupolvien väliset erot ovat sanomattakin selviä, ja lopulta syntyy kitkaa ihan pienistäkin asioista. Ihmettelen, mitä teillä oli mielessänne kun näin lähelle hankkiuduitte? Lienee sanomattakin selvää, ettei tuosta fyysisestä läheisyydestä pääse kovin helposti irti, vanhempien ihmisten ollessa kyse.
Ap, menikö tilanne niin, että appivanhempien halpa tontti kelpasi ja ilmainen apu mökin rakentamisessa, mutta nyt kun rahallista hyötyä ei enää tule, haluatte pitää välit viileinä, niinkun "tavallisiin" mökkinaapurihin"? Jos näin on, vilkaiskaapa peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan, että minun appivanhempani olisivat tuossa tilanteessa ihan samanlaisia. Heillä on kaksi mökkiä, jotka ovat melkein naapurimökkejä, mutta ei kuitenkaan samassa pihapiirissä ja joskus kun ollaan oltu siellä heidän toisella mökillään ja he itse toisella, ovat myös kuvitelleet, että ruokatalous hoidetaan yhdessä. Teimme hyvin radikaalisti niin, että todellakin ostimme ruokaa vain omiin tarpeisiimme ja pysyttelimme omissa oloissamme yhden koko päivän, kieltäydyimme ruoka kutsusta seuraavanakin päivänä, kun "olimme jo syöneet", tai meillä oli joku meno tai olimme lähdössä uimaan tmv. Pikkuhiljaa alkoivat ymmärtää ja toki sitten välillä kutsuimme kahville tai menimme itse, jos pyydettiin.
18 kesää meni anopin tuhahtelua ja vittumaisia kommentteja kuunnellessa.
Onneksi mies,ainoa lapsi hänkin, aina muutaman kerran kesässä karjahti nuorille käytöksestä, vaatimisesta, määräilystä, jäkättämisestä jne.
Kaikesta mistä nyt heikkenevä, pahantuulinen vanhus nyt keksii valittaa.
Sitten oli aina jonkun aikaa rauhallista ja muorilin käyttäytyi kuin normaali ihminen.
Kunnes palasi pikkuhiljaa vanhoihin tapoihinsa.
Istuttiin miehen kanssa ihan pokkana iltaisin pihalla "ryyppässä" eli viiniä siemaillen, vaikka olisi "kuulunut" mennä jo nukkumaan. Verhot vaan heiliui kun muori teki selväksi ettei nyt hänkään pääse nukkumaan...
Ihan sama. Pokkaa vaan vaaditaan. Ei ne siitä muuksi muutu.
Ole ystävällinen edelleen,normaali käytös ja koittakaa pitää niitä rajoja.
Rajattomien kanssa se on vähän vaikeaa mutta ei oikein muuta voi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos kirjoittaisitte heille kirjeen jos keskustelu menee riitelyksi? Kerrotte siinä minkälaista rinnakkaiseloa
te haluatte viettää. Laaditte selkeät säännöt- ei kutsumattomia vierailuja, ei kaloja tai muuta vastaavaa.
Kerran viikossa yhteinen ateria kahvitteluineen jomman kumman mökillä. mutta ei muuta yhteydenpitoa.
Tilanne on varmasti tosi hankala! Tietenkään ainoa poika ei halua välejä kokonaan katkaista, sekin olisi
hyvä kirjeessä mainita että tekevät poikansa itsenäisen aikuisen elämän vaikeaksi. Vanhat ihmiset ovat
usein ajattelemattomia ja itsekkäitä. Asia on sanottava suoraan ilman kaunisteluja.
Me asutaan mun vanhempien kanssa samassa pihapiirissä, kaupungissa tosin. Välillä meinasi olla samaa ongelmaa: Syödään porukalla, ei tarvitse kaksia ruokia laittaa, jne. Mut ei oikein voi verrata teihin, koska mun vanhemmat eivät loukkaantuneet kun aloin sanomaan, että me syödään tänään kotona tms. Vähän ehkä ihmettelivät vaan. Ärsytti se kyllä!! Nykyisin sit syödään ja saunotaan aina välillä yhdessä, mutta hajurako on pidettävä.... Tsemppiä!
Ehkä vanhempi sukupolvi pitää tuota vaan kursailuna, jos ootte sanoneet esim ettei teille tarvitse kahvia laittaa? Ootteko puhunut asiasta suoraan ja rauhallisesti, ilman suuttumista tai huutamista? Sinä ap pahennat tilannetta jos et sano suoraan, niinkun kirjoitit, poika riitelee ja sä yrität olla kohtelias. Ehkä asia ei ole selvennyt appivanhemmille? Kun siitä ei suoraan ole puhuttu.
Meiltä lypsettiin kiitollisuutta hyvissä ajoin etukäteen vuosia.
Mies on ainut lapsi ja erittäin tärkeä kesäpaikka tietysti periytyy hänelle kun aika koittaa.
Tämä piti aina muistaa ja mitään omia lomasuunnitelmia meillä ei voinut olla. Mökkiä piti tietysti hoitaa ja kunnostaa että se pysyy kunnossa. Appivanhemmat ei itse jaksannet paitsi olla työnjohdossa.
Jos ei heti singahdettu paikalle kun käsky kävi, niin anoppi aloitti ääneen pohtimaan että kyllä kait se paras vaan myydä pois koko höskä. Eihän tästä ok kuin vaivaa vaan, eikä tuo isäkään jaksa tämmöistä enää hoitaa ja myytävä se on vaan jne jne. Kunnes kerran mies otti luurin käteen ja sanoi että soitetaan heti välittäjä paikalle, hän tuntee kaverin joka tulee paikalle.
Sitten loppui vähäksi aikaa siitä myymisestä puhuminen.
Että voimia vaan kaikille suonen kesään!
Appivanhemmat kutsuu teidät kahville. Sanotte ettei ois tarvinnut. Meette kuitenkin. Ymmärrätkö mikä tässä mättää. Ei ne viitsi kutsua jos sanotte ettei ois tarvinnut, ettekä mene. Silloin viesti on vähän selkeämpi. Asiasta pitää pystyä puhumaan. Jos ap ei halua loukata, onko asiasta puhuttu suoraan? Luultavasti ei, appivanhempien vaan pitäisi arvata apn ajatukset.
No mä oon ainoa lapsi ja mun vanhemmat on kerran käynyt mun luona kun oikein kovasti kutsuin, siis kerran noin 25v aikana. Heillä kyllä saa käydä, mutta eivät halua tuppautua. Ja auttavat jos tarvitsee. Ei siis ole huonot välit tai eivät välittäisi auttaa jos tarvis tulee. En ole kieltänyt käymästä meillä.
Älkää vaan tehkö lapsia tuohon soppaan tai elämä muuttuu ihan helvetiksi koska isovanhemmat määräisi ja kasvattaisi sen lapsenkin kuinka haluaisivat. Miehestä ei ole ainakaan vielä vastusta vanhemmilleen ja sinä ap tulisit ihan poljetuksi äitinä.