Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat ja mökkeily. Apua?
19.06.2017 |
Lunastimme appivanhemmilta halvalla tonttiosuuden ja rakensimme sille mökin neljä vuotta sitten. Tontti on lohkottu appivanhempien mökkitontista, eli mökit on vierekkäin, oikeastaan samassa pihassa. Kuitenkin ihan erilliset oman mökit omine saunoineen ja omine keittiöineen ja huusseineen. No nyt tästä mökkeilystä ei tahdo tulla kuin pahaa mieltä. Mökkeily on meille hyvin tärkeää, ja laitettiin viimeiset rahat tuohon mökin rakentamiseen. Jos olisi ollut rahaa ostaa joku uusi mökki muualta, oltaisiin varmaan tehty niin, mutta tämä oli taloudellisesti ainoa vaihtoehto, eikä arvattu että tässä käy näin. Ennen oman mökin rakentamista oltiin appivanhempien mökillä lähinnä kun he eivät olleet siellä. Silloin ei ollut ongelmia. Lapsia ei meillä ole, iältämme olemme noin 33-vuotiaita.
Nyt he haluaisivat kuitenkin, että vietettäisiin sellaista yhteismökkeilyä, eli elettäisiin suunnilleen samassa aikataulussa, syötäisiin aina yhdessä samaa ruokaa (jonka jommat kummat olisi laittaneet vuorollaan). Jne. Siitä ei meinaa tulla mitään, koska meidän syömisajat on ihan eri kuin heillä ja muutenkin tulemme ja menemme fiiliksen mukaan, emme halua luvata että tänään syödään klo 16, koska silloin voi olla joku muu asia kesken. Isoin ongelma on se, että appivanhemmat loukkaantuu, kun emme sopeudu tuohon heidän yhteismökkeilyyn. Tulee jatkuvaa valitusta siitä, että ruoka-aikoja on vaikea ennustaa kun meistä ei tiedä. Loukkaantuvat kun sanoo suoraan, että tänään me syömme kun syömme, laittakaa keskenänne jotain älkääkä olko riippuvaisia meistä. Suuttuvat jopa, ja taas tulee valitusta. Mies on jo lopen ärsyyntynyt vanhempiinsa asian vuoksi, minä yritän vielä kohteliaasti sinnitellä. Sitten he valittavat minulle, koska mies ei enää suostu kuuntelemaan. No en minäkään, mutta en ilmaise asiaa yhtä suoraan kuin mies. Mitä ihmettä tehdä siis? Kun suora puhe ei auta. Ei ole kivaa mökkeillä sotatantereen keskellä. Mökkiä ei haluta myydä, koska ei ole rahaa ostaa uutta muualta. Kyllä tämä pitäisi jotenkin muuten ratketa.
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Olet ap ilmeisesti kiltti ihminen ja saat tunnontuskia kun toisilla on paha mieli. Koita vakuuttaa itsellesi ettei se pahamieli mitä appivanhempasi näyttävät ole sinun vikasi eikä miehesi vika.
Luultavasti he saavat vain energiaa vihoittelusta samoin kun siitä jos alistuisitte heidän tahtoonsa, he siis nauttivat siitä että teillä on pahamieli ja nauttivat siitä, että saavat oikein päivitellä ja paheksua teitä. Mutta älä välitä siitä, suo se heille, mutta suo myös itsellesi vapautus tunnontuskista teette mitä halatte.
Voit kertoa appivanhemmille halutessasi, että sinua loukkaa kun teitä ei kuunnella eikä kunnioiteta.
Hirviöäidin tyttärenä sanoisin, että tästä ei ole mitään apua. Ei muuta mitään.
Osa ihmisistä on vain kamalia. AP tosiaan pitää nyt skarpata ja lakata syyyllistymästä ja tuntemasta huonoa omaatuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan voi olla niin tyhmä, että ostaa tontin vanhempien/appivanhempien vierestä!!!
No, ku sai halvalla...
Joo, virhehän se oli. Mutta en osannut kuvitella, että tässä voisi käydä näin, koska omat vanhempani ovat aina olleet sellaisia, että puolin ja toisin pidetään tietty etäisyys. Myöskään mies ei osannut(?) varoittaa minua siitä, että isänsä ja äitinsä tunkevat kaikkien rajojen yli. Tämän virheen kanssa tässä nyt yritämme elää ja saada sen käännettyä jotenkin hyväksi edes. Ap.
Siis miehesi on ainoa lapsi? En lukenut koko ketjua, mutta ainoasta lapsesta on varmaan vaikeampi päästää irti.
On se ainoa lapsi. Ap.
Onko ap:llä kiltin tytön-syndrooma? On sivistynyttä ja oikein olla aina kauniisti ja hiljaa ettei vain tule riitaa ja paha mieli. Omat rajat ja oma elämä=Riita=huutamista ja kiroilua?
En minä huuda ja kiroile ympäri maailmaa mutta silti elän juuri niinkuin haluan ja teen mitä parhaaksi näen. Minua ei voi turhan takia syyllistää ja manipuloida enkä ole vastuussa muiden loukkaantumisista ja tunteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko kalastaa, ja tuo sitten meille niitä kaloja. Kiitämme kalasta. Mutta jos emme samana iltana laita kaikille yhteistä ruokaa siitä kalasta ja pyydä heitä valmiiseen pöytään, niin sitten appi ja anoppi näyttää hapanta naamaa seuraavat kolme vuorokautta ja on aika ilkeitä, ja kuittailevat ääneen miten kiittämättömiä olemme. Eli osoittavat mieltään. Miten kaikessa mitä he tekevät voi olla joku manipulointi-yritys takana tai joku ihmeellinen kiitollisuuden velan rakentaminen? Eikö koskaan voi antaa edes yhtä kalaa vain antamisen ilosta? Ap.
Hei, ei se voi.
Nyt vain alat tehdä niin, että et laita kalasta ruokaa. Ja kestät iloisena ja tyynenä, hyväkäytösisenä 3 päivää heidän mulkoiluaan. Et ole huomaavinasi.Lähdette vaikka miehesi kanssa retkelle (kävelemään metsään 10 km ja eväät mukaan! siinä menee yksi päivä .... poissa näkyviltä kuumimmaksi ajaksi kalantuomisen jälkeen).
Joku kerta viet kalat anopille ja sanot, että teillä on menoa ja et nyt laita ruokaa sinulle ja miehellesi - kiitos kaloista, mutta emme tarvitse nyt näitä.
Ihan pokkana. Asiallisesti.
Älä suostu pelaamaan heidä peliään. Vihellä poikki!MInä en esim. suostu kuuntelmaan kun hirviöäitini haukkuu miniäänsä (kälyäni). En puolustele kälyä, en selitä hänen puolestaan. En kommentoi mitenkään. Vaihdan puheenaiheen. En suostu tuohon peliin.
En olekaan koskaan tehnyt niistä kaloista ruokaa, en pidä kalasta :D . Mies on niistä jotain sitten välillä laitellut tai heittänyt pakastimeen, yleensä jälkimmäinen, roskiinhan ne lopulta sitten joutuu. Ja olen tähän saakka kestänytkin "iloisen näköisenä" sitä mielenosoittamista. Saanut anopilta kuistin pöydälle toimitettuna kalareseptejä, ja palauttanut ne takaisin, että "kiitos mielenkiintoisesta reseptistä, mutta tälle ei taida meillä olla käyttöä kun en niin välitä kalasta, niin annan sen takaisin". Ja sitten taas tulee lisää niitä appiukon kaloja. Ihan kuin olisin joutunut osaksi jotain omituista peliä. Ap.
Ihmissuhdepelit on totisinta totta ja käytössä muuallakin kuin parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko kalastaa, ja tuo sitten meille niitä kaloja. Kiitämme kalasta. Mutta jos emme samana iltana laita kaikille yhteistä ruokaa siitä kalasta ja pyydä heitä valmiiseen pöytään, niin sitten appi ja anoppi näyttää hapanta naamaa seuraavat kolme vuorokautta ja on aika ilkeitä, ja kuittailevat ääneen miten kiittämättömiä olemme. Eli osoittavat mieltään. Miten kaikessa mitä he tekevät voi olla joku manipulointi-yritys takana tai joku ihmeellinen kiitollisuuden velan rakentaminen? Eikö koskaan voi antaa edes yhtä kalaa vain antamisen ilosta? Ap.
There is no such thing as free lunch! No ei voi antaa antamisen ilosta! Antakaa niiden suuttua - jos kerran osoittavat kolme päivää mieltä jostain kalan antamisesta, niin tehkää isompi kupru, niin välirikkoa kestää vielä pidempään!
Ja älkää ottako niitä kaloja vastaan, jos se on vastikkeellista - sanokaa, että kaiva kompostiin se kala tai, että ei aiota tänään kalaa laitella, joten laittakaa itse vain, ei kiinnosta sitä syödäkään!
Mitähän ap oikein odottaa muiden täällä hänelle ohjeeksi antavan? Tuskin kenelläkään on toisen tilanteeseen pätevää vastausta! Teidän itsenne pitää nyt tunnetasolla tehdä tämä homma selväksi ensin itsellenne ja sitten otatte etäisyyttä tain ette ota, mutta myös kannatte vastuunne valinnastanne! Tai annan minä yhden ohjeen teille - rakentakaa aita, niin pysyvät pois! Minä vain vähän luulen, että kohta tulee ap tähän kirjoittamaan, että en onnistu aidan rakennus ja kyllä ne aidankin yli kiipeilee ja huutelee! Niin tietysti tekee! Tehkää tästä lakiasia - ei ole tulemista toisen tontille, eihän niin voi tehdä taajamissakaan1
Mitäkö odotan? Tiedän, että tilanne on miehelleni vielä vaikeampi kuin minulle, koska kyse on hänen vanhemmistaan. Siksi minä en voi tukeutua liikaa häneen, vaan minä yritän tukea häntä. Minä olen vielä jaksanut tätä tilannetta paremmin kuin hän. Haen tältä palstalta vastaavia kokemuksia ja ylipäätään ajatuksia aiheesta, jonkunlaista vertaistukea kai. Pakko purkaa mieltä jonnekin, kun miehelle ei halua liikaa tästä vuodattaa, koska asia on hänelle vielä rankempi kuin minulle. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on toisin. Minä ja mies kutsumme huvilalle tuttujamme, nautimme illallista pitkän kaavan mukaan, grillaamme ja juhlimme. Vähän sivummalla poika vaimonsa kanssa kököttää pallogrillin luona ja ihmettelee, miksi emme kutsu heitä mukaan. Miksi ihmeessä kutsuisimme?
Vierailija kirjoitti:
Yksi päivä viikossa jolloin syötte yhdessä.
Muulloin vastaatte aina samalla tavalla :kiitos mutta meillä on muita suunnitelmia. Ei selittelyä, perusteluja tai kiihtymistä. Kiitos mutta meillä on muita suunnitelmia. Jos jankutus jatkuu sanotte että ai, täytyy mennä, palataan myöhemmin ja poistutte.
Tämä kuulostaa tosi hyvältä neuvolta, pidemmänpäälle varmasti alkaa tehota ja ainakin itse tietää, että on pysynyt kohteliaana ja tehnyt kaiken tarpeellisen että välit pysyisivät hyvänä.
Ethän ap ole mitään velkaa öykkäri-naapureille. He ovat huutaneet teille ja haukkuneet teitä ja silti mietit vielä että et haluaisi loukata heitä.
Ala ajatella heitä vain mökkinaapureina, puhuttelekkin heitä vain naapureina.
Jos toiselle puolelle muuttaisi uudet naapurit hyväksyisittekö heiltä tuollaista käytöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä mökkeilisi sukulaisten kanssa.
Olet todellakin sellaisessa pelissä ettei sinulla ole siinä paljoakaan jakoa.
Mutta tämä on varmasti ollut sinulle hyödyllinen ketju. Varmaan tajuat paremmin missä mennään ja kuinka sinua vedätetään ja manipuloidaan. Ala vain tyynesti elämään omaa elämääsi siellä mökilläkin etkä välitä appivanhempien puheista, loukkaantumisista ja länkytyksistä.
Yksin saavat kiukutella ja riidellä. Vietä sinä mukavia kesä/lomapäiviä OMALLA mökillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi päivä viikossa jolloin syötte yhdessä.
Muulloin vastaatte aina samalla tavalla :kiitos mutta meillä on muita suunnitelmia. Ei selittelyä, perusteluja tai kiihtymistä. Kiitos mutta meillä on muita suunnitelmia. Jos jankutus jatkuu sanotte että ai, täytyy mennä, palataan myöhemmin ja poistutte.
Tämä kuulostaa tosi hyvältä neuvolta, pidemmänpäälle varmasti alkaa tehota ja ainakin itse tietää, että on pysynyt kohteliaana ja tehnyt kaiken tarpeellisen että välit pysyisivät hyvänä.
Ethän ap ole mitään velkaa öykkäri-naapureille. He ovat huutaneet teille ja haukkuneet teitä ja silti mietit vielä että et haluaisi loukata heitä.
Ala ajatella heitä vain mökkinaapureina, puhuttelekkin heitä vain naapureina.
Jos toiselle puolelle muuttaisi uudet naapurit hyväksyisittekö heiltä tuollaista käytöstä?
Mies haluaisi olla hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa. Tämä on sille aika kova paikka. Ja vaikka se saattaa sanoa mielipiteensä hyvin suoraan (paljon suorempaan kuin minä) niin silti hieman myöhemmin se yrittää rakentaa sopua suostumalla noihin kahvitteluihin ym, koska haluaa olla hyvissä väleissä heidän kanssaan. Minulle periaatteessa olisi ihan sama vaikka ei appivanhempien kanssa oltaisikaan tekemisissä. Minä en olekaan mitään velkaa heille, mutta kai miehen on vaikea katkaista välit kokonaan. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Olet todellakin sellaisessa pelissä ettei sinulla ole siinä paljoakaan jakoa.
Mutta tämä on varmasti ollut sinulle hyödyllinen ketju. Varmaan tajuat paremmin missä mennään ja kuinka sinua vedätetään ja manipuloidaan. Ala vain tyynesti elämään omaa elämääsi siellä mökilläkin etkä välitä appivanhempien puheista, loukkaantumisista ja länkytyksistä.
Yksin saavat kiukutella ja riidellä. Vietä sinä mukavia kesä/lomapäiviä OMALLA mökillä.
Kyllä on ollut hyödyllinen ja silmiä avaava ketju minulle. En ollut tullut ajatelleeksi ennen juurikaan että on vedättämistä ja manipuloimista, koska en ole omassa perheessä tai parisuhteessa sellaista kohdannut. Minulla on siis juuri sellainen olo, että teen mitä tahansa niin se on jotenkin väärin, eli että minulla ei ole paljoa jakoa tässä pelissä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on toisin. Minä ja mies kutsumme huvilalle tuttujamme, nautimme illallista pitkän kaavan mukaan, grillaamme ja juhlimme. Vähän sivummalla poika vaimonsa kanssa kököttää pallogrillin luona ja ihmettelee, miksi emme kutsu heitä mukaan. Miksi ihmeessä kutsuisimme?
Sinäkin se halusit sitten tulla tänne vain loukkaamaan ap:ta, jolla on jo valmiiksi ikävä tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi päivä viikossa jolloin syötte yhdessä.
Muulloin vastaatte aina samalla tavalla :kiitos mutta meillä on muita suunnitelmia. Ei selittelyä, perusteluja tai kiihtymistä. Kiitos mutta meillä on muita suunnitelmia. Jos jankutus jatkuu sanotte että ai, täytyy mennä, palataan myöhemmin ja poistutte.
Tämä kuulostaa tosi hyvältä neuvolta, pidemmänpäälle varmasti alkaa tehota ja ainakin itse tietää, että on pysynyt kohteliaana ja tehnyt kaiken tarpeellisen että välit pysyisivät hyvänä.
Ethän ap ole mitään velkaa öykkäri-naapureille. He ovat huutaneet teille ja haukkuneet teitä ja silti mietit vielä että et haluaisi loukata heitä.
Ala ajatella heitä vain mökkinaapureina, puhuttelekkin heitä vain naapureina.
Jos toiselle puolelle muuttaisi uudet naapurit hyväksyisittekö heiltä tuollaista käytöstä?Mies haluaisi olla hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa. Tämä on sille aika kova paikka. Ja vaikka se saattaa sanoa mielipiteensä hyvin suoraan (paljon suorempaan kuin minä) niin silti hieman myöhemmin se yrittää rakentaa sopua suostumalla noihin kahvitteluihin ym, koska haluaa olla hyvissä väleissä heidän kanssaan. Minulle periaatteessa olisi ihan sama vaikka ei appivanhempien kanssa oltaisikaan tekemisissä. Minä en olekaan mitään velkaa heille, mutta kai miehen on vaikea katkaista välit kokonaan. Ap.
No niin. Jos mies antaa sitten kuitenkin usein periksi, tämä peli ei lopu ikinä. Jos sanotte, että ei kahvitteluita tänään, niin älkää nyt hyvänen aika antako sitten periksi. Ei ihme, että tilanne jatkuu ja tulee aina vaan jatkumaankin.
Ja tottakai haluaa olla hyvissä väleissä, mutta eihän tämä noita kahvitteluita edellytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se tarkoita että välit katkeaa kokonaan jos ei suostu hyppimään toisten pillin mukaan 24/7.
Näytä tämä ketju miehellesi.
Ja jos miehesi haluaa hyvitellä menemällä kahville vaikka ei oikeasti halua niin sitten MIES menee mutta sinä et mene vaan jäät vaikka tekemään ristikkoa omalle mökille. Miehesi on aikuinen ihminen myös ja hän tekee niinkuin haluaa tai siis ei halua ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi päivä viikossa jolloin syötte yhdessä.
Muulloin vastaatte aina samalla tavalla :kiitos mutta meillä on muita suunnitelmia. Ei selittelyä, perusteluja tai kiihtymistä. Kiitos mutta meillä on muita suunnitelmia. Jos jankutus jatkuu sanotte että ai, täytyy mennä, palataan myöhemmin ja poistutte.
Tämä kuulostaa tosi hyvältä neuvolta, pidemmänpäälle varmasti alkaa tehota ja ainakin itse tietää, että on pysynyt kohteliaana ja tehnyt kaiken tarpeellisen että välit pysyisivät hyvänä.
Ethän ap ole mitään velkaa öykkäri-naapureille. He ovat huutaneet teille ja haukkuneet teitä ja silti mietit vielä että et haluaisi loukata heitä.
Ala ajatella heitä vain mökkinaapureina, puhuttelekkin heitä vain naapureina.
Jos toiselle puolelle muuttaisi uudet naapurit hyväksyisittekö heiltä tuollaista käytöstä?Mies haluaisi olla hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa. Tämä on sille aika kova paikka. Ja vaikka se saattaa sanoa mielipiteensä hyvin suoraan (paljon suorempaan kuin minä) niin silti hieman myöhemmin se yrittää rakentaa sopua suostumalla noihin kahvitteluihin ym, koska haluaa olla hyvissä väleissä heidän kanssaan. Minulle periaatteessa olisi ihan sama vaikka ei appivanhempien kanssa oltaisikaan tekemisissä. Minä en olekaan mitään velkaa heille, mutta kai miehen on vaikea katkaista välit kokonaan. Ap.
No niin. Jos mies antaa sitten kuitenkin usein periksi, tämä peli ei lopu ikinä. Jos sanotte, että ei kahvitteluita tänään, niin älkää nyt hyvänen aika antako sitten periksi. Ei ihme, että tilanne jatkuu ja tulee aina vaan jatkumaankin.
Ja tottakai haluaa olla hyvissä väleissä, mutta eihän tämä noita kahvitteluita edellytä.
Hyvät välit tuntuvat edellyttävän noita kahvitteluita siten, että appivanhempien puolelta välit on hyvät vain jos tekee niin kuin he haluavat. Jos ei tee, niin välit on huonot. Jos ei suostu kahvitteluihin, niin he vihoittelevat. Jos suostuu kahvitteluihin, he ovat ystävällisiä. Mies yrittää kai hakea jotain "keskikohtaa" tai puoliväliä, mutta se ei hänen vanhemmilleen riitä. Ap.
No tämä on nyt ap:lle ja miehellensä sellainen kasvunpaikka. Kasva oikeasti aikuiseksi-testi ja katkaise napanuora vihdoinkin. Haastetta yhdelle kesälle.
Mutta ensi kesä onkin sitten jo helpompi kun rajat on vedetty ja pidetty. Jos appivanhemmat yhä vääntää naamaa norsun vitulle joka asiasta mikä ei mene heidän toiveiden mukaan niin heillä on siihen oikeus mutta teillä on oikeus olla välittämättä. Tules loppukesästä kertomaan kuinka homma toimii vai toimiiko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko kalastaa, ja tuo sitten meille niitä kaloja. Kiitämme kalasta. Mutta jos emme samana iltana laita kaikille yhteistä ruokaa siitä kalasta ja pyydä heitä valmiiseen pöytään, niin sitten appi ja anoppi näyttää hapanta naamaa seuraavat kolme vuorokautta ja on aika ilkeitä, ja kuittailevat ääneen miten kiittämättömiä olemme. Eli osoittavat mieltään. Miten kaikessa mitä he tekevät voi olla joku manipulointi-yritys takana tai joku ihmeellinen kiitollisuuden velan rakentaminen? Eikö koskaan voi antaa edes yhtä kalaa vain antamisen ilosta? Ap.
Jatkan vielä. Olen mielestäni aina kohtelias ja huomaavainen, eikä koskaan ennen ole sanottu kiittämättömäksi. Mutta nyt olen parin vuoden aikana saanut kuulla appivanhemmilta useamman kerran suoraan päin naamaa, että olen kiittämätön (suunnilleen jopa "kiittämätön kakara"). Miten sellaiseen kommenttiin edes vastataan? Niinkö, että "ehkä, mutta onneksi en yhtä manipuloiva kuin sinä"? Siis rehellisisesti sanoen en oikein osaa toimia noiden ihmisten kanssa, usein jään vain ihmettelemään miten tökeröjä ovat. Ap.
Neuvo: älä ota mitään vastaan. Ei mitään tavaraa(elintarviketta, ei apua, ei neuvoja, ei mitään.
Tuttua nimittäin tuo kiitollisuus-marttyrismi.
Oma anoppi halusi saada lapsenlapsensa hoitoon, mieluusti yökylään. Itse pyysi, saisiko ottaa hoitoon silloin ja silloin, milloinkas voisitte lainata lasta hänelle hehheh, jne.
Lasta sitten annettiin hoitoon, ei olisi ollut välttämättömyys, mutta kuvittelin tästä, että hän haluaa lapsen hoitoonsa ja näin nauttia mummiudesta.
Vaan kun minun ja anopin välille tuli kismaa, niin alkoi räpättää, miten on aina hoitanut lastamme kun on tarvinnut, eikä mitään kiitoksen sanaa ole koskaan saanut ! (oli kiitetty, tarjottu välillä jopa rahaakin bensakustannuksista, muttei otettu vastaan).
Olin lievästi tyrmistynyt, kun toinen oli niin ruinaamalla ruinannut lasta hoitoon, mutta toisaalta olikin sitten kauhea taakka, josta "ei ole edes kiitetty !!".
Emme tarvitse enää anopin apua koskaan mihinkään, eikä lapsi enää koskaan mene mummolaan hoitoon edes sekunniksikaan. Muhikoon nyt sitten näissä tunnelmissaan.
Jos mikään keskustelu ei auta, vuokratkaa ensi kesäksi mökki pois ja vuokratkaa rahoilla kesälomanne ajaksi mökki muualta. Näin sekä te että appivanhemmat saisitte kokemusta muusta kuin yhteismökkeilystä, mutta mitään peruuttamattomia ratkaisuja ei tarvitse tehdä.
Vuokraus kannattaa valmistella hyvissä ajoin ja kertoa siitä vasta kun on valmiit sopimukset/ varaukset.
Kerro sille miehelle että ne vanhemmat syyllistää ja manipuloi tuolla käytöksellä sillä ei taida mieskään sitä ymmärtää. Aikuisen ihmisen pitää kestää vanhempien kiukuttelua ja turhaa vihaa eikä nöyristellä ja mielistellä. Jos normaali elämä ja käytös ei riitä vaan pitää olla nöyrä pikkupoika aikuisena niin sitten pitää ymmärtää että valtasuhteet on ihan hanurista tuollaisessa perheessä.
Mies tekee väärin kun antaa tuolla lailla alistaa itseään.
En olekaan koskaan tehnyt niistä kaloista ruokaa, en pidä kalasta :D . Mies on niistä jotain sitten välillä laitellut tai heittänyt pakastimeen, yleensä jälkimmäinen, roskiinhan ne lopulta sitten joutuu. Ja olen tähän saakka kestänytkin "iloisen näköisenä" sitä mielenosoittamista. Saanut anopilta kuistin pöydälle toimitettuna kalareseptejä, ja palauttanut ne takaisin, että "kiitos mielenkiintoisesta reseptistä, mutta tälle ei taida meillä olla käyttöä kun en niin välitä kalasta, niin annan sen takaisin". Ja sitten taas tulee lisää niitä appiukon kaloja. Ihan kuin olisin joutunut osaksi jotain omituista peliä. Ap.