Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat ja mökkeily. Apua?
19.06.2017 |
Lunastimme appivanhemmilta halvalla tonttiosuuden ja rakensimme sille mökin neljä vuotta sitten. Tontti on lohkottu appivanhempien mökkitontista, eli mökit on vierekkäin, oikeastaan samassa pihassa. Kuitenkin ihan erilliset oman mökit omine saunoineen ja omine keittiöineen ja huusseineen. No nyt tästä mökkeilystä ei tahdo tulla kuin pahaa mieltä. Mökkeily on meille hyvin tärkeää, ja laitettiin viimeiset rahat tuohon mökin rakentamiseen. Jos olisi ollut rahaa ostaa joku uusi mökki muualta, oltaisiin varmaan tehty niin, mutta tämä oli taloudellisesti ainoa vaihtoehto, eikä arvattu että tässä käy näin. Ennen oman mökin rakentamista oltiin appivanhempien mökillä lähinnä kun he eivät olleet siellä. Silloin ei ollut ongelmia. Lapsia ei meillä ole, iältämme olemme noin 33-vuotiaita.
Nyt he haluaisivat kuitenkin, että vietettäisiin sellaista yhteismökkeilyä, eli elettäisiin suunnilleen samassa aikataulussa, syötäisiin aina yhdessä samaa ruokaa (jonka jommat kummat olisi laittaneet vuorollaan). Jne. Siitä ei meinaa tulla mitään, koska meidän syömisajat on ihan eri kuin heillä ja muutenkin tulemme ja menemme fiiliksen mukaan, emme halua luvata että tänään syödään klo 16, koska silloin voi olla joku muu asia kesken. Isoin ongelma on se, että appivanhemmat loukkaantuu, kun emme sopeudu tuohon heidän yhteismökkeilyyn. Tulee jatkuvaa valitusta siitä, että ruoka-aikoja on vaikea ennustaa kun meistä ei tiedä. Loukkaantuvat kun sanoo suoraan, että tänään me syömme kun syömme, laittakaa keskenänne jotain älkääkä olko riippuvaisia meistä. Suuttuvat jopa, ja taas tulee valitusta. Mies on jo lopen ärsyyntynyt vanhempiinsa asian vuoksi, minä yritän vielä kohteliaasti sinnitellä. Sitten he valittavat minulle, koska mies ei enää suostu kuuntelemaan. No en minäkään, mutta en ilmaise asiaa yhtä suoraan kuin mies. Mitä ihmettä tehdä siis? Kun suora puhe ei auta. Ei ole kivaa mökkeillä sotatantereen keskellä. Mökkiä ei haluta myydä, koska ei ole rahaa ostaa uutta muualta. Kyllä tämä pitäisi jotenkin muuten ratketa.
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ns yhteismökki. Eli tää on meidän ja tässä on omilla muka uuksilla saunamökki ja ns vierassiipi. Kolme erillistä asuntoa. Meillä täällä mökkeilee myös tyttäret perheineen.
Me vanhukset otimme nyt sen vierassiiven itsellemme. Tyttäret saa jakaa muut tilat.
Uimarantoja on kaksi. Saunan ranta ja sitten kesäkeittiöllä varustettu niemi. Veneellä pääsee kivoille uimarannoille viidessä minuutissa.
Mitään yhteisruojailuja meillä ei ole, mutta usein aamupäivisin on ns seisovasta pöydästä brunssi, joka tavallaan syntyy itsestään.
Jos tuntuu että on liikaa väkeä, me lähdemme kotiin tunnin päähän. Me kun voimme olla täällä aina. Nuorilla on muutakin.
Minä tykkään puutarhanhoidosta, joten täällä on perunaa, raparperia, salaattia, hernettä yms runsain mitoin. Niitä saa hakea kuka mitäkin tarvitsee. En tod odota että joka pottukattila tai raparperin varsi jaetaan kanssani...
Ja tykkään siitä kun tälle mökille on käyttöä ilman meitäkin. Nytkin ollaan itse lähdössä juhannukseksi muualle ja sitten kahden viikon matkalle. Ei seiso mökki tyhjillään. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinun miehesi sellainen pelkuri ja vellihousu, ettei uskalla tehdä asioita selväksi vanhemmilleen. Te elättä omaa elämäänne ja vanhemmat elävät omaansa. So simple!
Vierailija kirjoitti:
Hyvät välit tuntuvat edellyttävän noita kahvitteluita siten, että appivanhempien puolelta välit on hyvät vain jos tekee niin kuin he haluavat. Jos ei tee, niin välit on huonot. Jos ei suostu kahvitteluihin, niin he vihoittelevat. Jos suostuu kahvitteluihin, he ovat ystävällisiä. Mies yrittää kai hakea jotain "keskikohtaa" tai puoliväliä, mutta se ei hänen vanhemmilleen riitä. Ap.
Ap, luota sanaani, tiedän tämän ihmistyypin omista perhetaustoistani johtuen.. Vaaleanpunaiset lasit pois silmiltä nyt: todennäköisesti heidän kanssaan on mahdollista tulla toimeen ainoastaan niin, että tekee aina tismalleen kuten he haluavat. Se ei mene niin, että he joustaisivat tai kompromissit kävisivät. Käytännössä tarkoittaa, jos menette tänään kahville, ette saa olla huomenna rauhassa, vaan kahville pitää mennä silloinkin jne. Mihinkään ei pidä suostua, mitä ei oikeasti itse halua tehdä, koska tällaiset ihmiset ottavat, ottavat ja ottavat, niin paljon, kun heille annatte ja muistuttavat aina siitä kerrasta, kun ei jokin mennyt heidän mielensä mukaan. Kannatta alkaa hyväksyä se, että heitä ei voi pitää tyytyväisinä uhraamatta omaa hyvinvointiaan. Siitä lähtökohdasta ajateltuna paljon helpompi kahvitella kerran viikossa, kuin viisi kertaa, koska usko minuaa, he ovat joka tapauksessa tyytymättömiä teihin :)
Aikuisiässä sukulaissuhteet kaikenlaisissa raha- ja kiinteistöasioissa kannattaa pitää riittävän etäisinä, tai jopa olemattomina . Ennemmin tai myöhemmin niistä koituu kumminkin hankaluuksia ja kitkaa.
Minä asuin mieheni kotipaikassa 4 vuotta, meillä oli erillinen talo samalla tontilla missä miehen lapsuudenkoti oli.
Sen neljä vuotta kuuntelin appiukon haukkumista, lyttäämistä ja itsensä kehumista. Kaikki piti raportoida hänelle, ihan jokainen auton käynnistäminen. Jokainen meillä käynyt ystäväni oli "v*tun läski", "tyhmä" tai mitä milloinkin, oli liian halpaa autoa ja vaikka sun mitä.
Vanhempani olivat "v*tun köyhiä", koska heillä ei ollut suurta maatilaa, tyhmiäkin vielä kun eivät kaupunkilaisina ymmärtäneet viljelystä mitään.
Miestäni piti ihan ilmaisena työvoimana, ei puhettakaan että oltaisi edes sunnuntaina saatu nukkua pitkään kun jo oltiin aamulla seitsemältä ovella vinkumassa jotain nurmikon leikkuuta.
Kun sitten neljän vuoden jälkeen kamelin selän katkaisi appiukon tekemä temppu joka maksoi minulle muutaman tonnin, syljin ihan kerralla kaiken paskan sen pellen silmille mitä olin ne vuodet kuunnellut.
Huusin, kyllä, olin todella törkeä ja asiaton, mutta kun millään muulla ei mennyt perille että j*malauta ihmisarvo se on minullakin.
Seuraavana päivänä kävelin pankkiin, nostin lainan ja ostin oman talon 40km päästä. Muutettiin miehen kanssa eikä edes kerrottu ensimmäiseen kolmeen viikkoon missä oltiin.
Yhden kerran se yritti tulla meille vielä länkyttämään jotain, haukkui siinä sivussa edesmenneen isoisänikin ja silloin näytin ukolle ovea viimeisen kerran.
Kummallisen kiltisti se on nyt ollut jo vuosikaudet, en ole nähnytkään kolmeen vuoteen.
Toisiin ei vaan auta kuin suora puhe ja toiminta. Ellei itsellä ole munaa sanoa ja toimia myös sanomisensa mukaan niin sitten ei varmaan auta kuin kärsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltä lypsettiin kiitollisuutta hyvissä ajoin etukäteen vuosia.
Mies on ainut lapsi ja erittäin tärkeä kesäpaikka tietysti periytyy hänelle kun aika koittaa.
Tämä piti aina muistaa ja mitään omia lomasuunnitelmia meillä ei voinut olla. Mökkiä piti tietysti hoitaa ja kunnostaa että se pysyy kunnossa. Appivanhemmat ei itse jaksannet paitsi olla työnjohdossa.
Jos ei heti singahdettu paikalle kun käsky kävi, niin anoppi aloitti ääneen pohtimaan että kyllä kait se paras vaan myydä pois koko höskä. Eihän tästä ok kuin vaivaa vaan, eikä tuo isäkään jaksa tämmöistä enää hoitaa ja myytävä se on vaan jne jne. Kunnes kerran mies otti luurin käteen ja sanoi että soitetaan heti välittäjä paikalle, hän tuntee kaverin joka tulee paikalle.
Sitten loppui vähäksi aikaa siitä myymisestä puhuminen.
Että voimia vaan kaikille suonen kesään!Oho, mulla samanlaiset appivanhemmat, taitaa olla ihan yleistä. Oman sukuni mökillekään ei saisi mennä vaan koko loma pitäisi viettää työleirillä. Katkerana anoppi laskee montako päivää ollaan oltu toisella mökillä vaikka sielä ollaan vain pariviikkoa vuodessa kun tällä työleirillä käydään paljon useammin kun on niin lähellä.
Mä tunnen kanssa just tuommosia "vanhuksia" kun tuossa alkuperäisessä lainauksessa. Se taitaa olla ihan jonkun tietyn sukupolven tapa :)
Eipä siinä auta kun rauhallisesti asiasta keskustella, niin ymmärtävät lopulta nuorempienkin aikataulut ja ajatukset. Ainakin osittain. Olis melkein voinut olla mun kynästä tuo teksti.
Otan osaa! Ottaisin kovat keinot käyttöön ja aloittaisin keskustelun niin, että olette ajatelleet myydä mökin (vaikkette olisikaan), koska tämä ei nyt oikein vastaa ajatustanne mökkeilystä. Jos appivanhemmat reagoivat rajusti, on tärkeää tuoda esiin, kuinka epämiellyttävää heidän tunkeilunsa on, ettekä nauti heidän seurastaan lainkaan. Ja jos he haluavat, että te jäärte, täytyy heidän alkaa kunnioittaa teidän rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopikaa jo ajoissa jokin tietty päivä, kun voisitte syödä yhdessä, esimerkiksi "me laitetaan ruokaa koko porukalle tiistaina klo 18, laittakaa te sitten perjantaina", ja loput päivät olette vapaita.
Pakko sanoa, etten ex anopin kanssa olis samalle tontille mökkiä rakentanut vaikka ilmaseks olis saanut. Oli niin kova tuppautumaan nuorempien, siis lastensa, asioihin. Vaikka sanoi välillä ettei häntä kiinnosta eikä asia hänelle kuulu, niin jo samana päivänä se siltä unohtui :)
Nyt vaan ap reilusti ja suoraan asia puheeksi. Ehkä appivanhemmat luulee pojan vaan suutuspäissään sanoneen, ettei halua olla tekemisissä, jos ap oot vielä kohteliaana vähän niitä puheita toppuutellut. Asia voi mennä ihan hyvin, kun puhutte suoraan. Hetkellisesti voi loukkaantua, mutta kun puhutte suoraan, voi välit appivanhempiin jopa parantua. Kehottakaa heitä kutsumaan omia sukulaisia/kavereita mökille niinkun tekin teette. Voi olla että appivanhemmat on siinä luulossa että odotatte heiltä jotain kahvikutsuja? Selvittäkää asia, silläkin uhalla että loukkaantuvat. Kyllä ne sitä pitemmän päälle arvostaa enemmän kun jatkuvaa kyräilyä. Tai sitten sulla ap on sellainen anoppi, jonka kanssa vaan eu tule toimeen kun se ei ymmärrä että tekin ootte jo aikuisia. Mut nyt asiasta puhumaan rauhallisesti, suoraan ja rehellisesti, eikä kohteliaasti hieman vihjaten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olekaan koskaan tehnyt niistä kaloista ruokaa, en pidä kalasta :D . Mies on niistä jotain sitten välillä laitellut tai heittänyt pakastimeen, yleensä jälkimmäinen, roskiinhan ne lopulta sitten joutuu. Ja olen tähän saakka kestänytkin "iloisen näköisenä" sitä mielenosoittamista. Saanut anopilta kuistin pöydälle toimitettuna kalareseptejä, ja palauttanut ne takaisin, että "kiitos mielenkiintoisesta reseptistä, mutta tälle ei taida meillä olla käyttöä kun en niin välitä kalasta, niin annan sen takaisin". Ja sitten taas tulee lisää niitä appiukon kaloja. Ihan kuin olisin joutunut osaksi jotain omituista peliä. Ap.
Oi voi, meidän perheen suosikkikalakeitto on sellainen soseutettu ranskalainen keitto, mihin tulee tomaattimurskaa ja fenkolia ja mitähän muuta. Lautasen pohjalle tulee krutonkeja, joihin hinkkaamme makua valkosipulinkynsistä. Sitten keitto päälle ja siihen voi laittaa vielä mausteeksi sinappia. On ihan maailman parasta! Tällaisen satsin kun joku kerta laitat pöytään niille appivanhemmille, niin lakkaa se kalojen tuominen. Vanhat ihmiset ei osaa näitä herkkuruokia arvostaa :-D
Voi, mäkin saisin vaikka kuinka paljon kalaa ja sieniä ja marjoja ja omenaa ja muuta, mutta jos en niitä halua, sanon etten tällä kertaa ota, kun ei tuu syötyä, tai ehtii mennä pilalle kun on niin paljon nyt muutakin sapuskaa. Sitten joskus otan kun ehdin laittaa niistä ruokaa/syödä, ja kiitän, mut jos tiedän etten syö niin sanon ihan vaan että en nyt ota, kiitos vaan tarjouksesta. Eikä ole vielä kukaan loukkaantunut. Jos en kieltäytyisi ikinä, niin mulla olis ihan hulluna kaikkee kalaa ja muuta jotka jäis sit käyttämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olekaan koskaan tehnyt niistä kaloista ruokaa, en pidä kalasta :D . Mies on niistä jotain sitten välillä laitellut tai heittänyt pakastimeen, yleensä jälkimmäinen, roskiinhan ne lopulta sitten joutuu. Ja olen tähän saakka kestänytkin "iloisen näköisenä" sitä mielenosoittamista. Saanut anopilta kuistin pöydälle toimitettuna kalareseptejä, ja palauttanut ne takaisin, että "kiitos mielenkiintoisesta reseptistä, mutta tälle ei taida meillä olla käyttöä kun en niin välitä kalasta, niin annan sen takaisin". Ja sitten taas tulee lisää niitä appiukon kaloja. Ihan kuin olisin joutunut osaksi jotain omituista peliä. Ap.
Oi voi, meidän perheen suosikkikalakeitto on sellainen soseutettu ranskalainen keitto, mihin tulee tomaattimurskaa ja fenkolia ja mitähän muuta. Lautasen pohjalle tulee krutonkeja, joihin hinkkaamme makua valkosipulinkynsistä. Sitten keitto päälle ja siihen voi laittaa vielä mausteeksi sinappia. On ihan maailman parasta! Tällaisen satsin kun joku kerta laitat pöytään niille appivanhemmille, niin lakkaa se kalojen tuominen. Vanhat ihmiset ei osaa näitä herkkuruokia arvostaa :-D
Voi, mäkin saisin vaikka kuinka paljon kalaa ja sieniä ja marjoja ja omenaa ja muuta, mutta jos en niitä halua, sanon etten tällä kertaa ota, kun ei tuu syötyä, tai ehtii mennä pilalle kun on niin paljon nyt muutakin sapuskaa. Sitten joskus otan kun ehdin laittaa niistä ruokaa/syödä, ja kiitän, mut jos tiedän etten syö niin sanon ihan vaan että en nyt ota, kiitos vaan tarjouksesta. Eikä ole vielä kukaan loukkaantunut. Jos en kieltäytyisi ikinä, niin mulla olis ihan hulluna kaikkee kalaa ja muuta jotka jäis sit käyttämättä.
Ainakin meillä kalojen tarjoaja tuntuu arvostavan enemmän sitä että sanon suoraan etten nyt ota, kun vaan ottaisin ja kiittäisin ja heittäisin pakkaseen/roskiin. Antavat kalat sitten sellaiselle joka ne mielellään ottaa. Vaikka usein kysyvät ekana minulta että otanko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oveen lappu. "Älä koputa, me pannaan."
Johan on kumma, jos ei mene viesti perille.
Kopkopkopkopkop - kuuluu porstuasta,
Kopkopkopkopkop - tehdäänkös siellä lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko kalastaa, ja tuo sitten meille niitä kaloja. Kiitämme kalasta. Mutta jos emme samana iltana laita kaikille yhteistä ruokaa siitä kalasta ja pyydä heitä valmiiseen pöytään, niin sitten appi ja anoppi näyttää hapanta naamaa seuraavat kolme vuorokautta ja on aika ilkeitä, ja kuittailevat ääneen miten kiittämättömiä olemme. Eli osoittavat mieltään. Miten kaikessa mitä he tekevät voi olla joku manipulointi-yritys takana tai joku ihmeellinen kiitollisuuden velan rakentaminen? Eikö koskaan voi antaa edes yhtä kalaa vain antamisen ilosta? Ap.
Jatkan vielä. Olen mielestäni aina kohtelias ja huomaavainen, eikä koskaan ennen ole sanottu kiittämättömäksi. Mutta nyt olen parin vuoden aikana saanut kuulla appivanhemmilta useamman kerran suoraan päin naamaa, että olen kiittämätön (suunnilleen jopa "kiittämätön kakara"). Miten sellaiseen kommenttiin edes vastataan? Niinkö, että "ehkä, mutta onneksi en yhtä manipuloiva kuin sinä"? Siis rehellisisesti sanoen en oikein osaa toimia noiden ihmisten kanssa, usein jään vain ihmettelemään miten tökeröjä ovat. Ap.
En ole lukenut tästä välistä kaikki viestejä, mutta minusta on ilmiselvää, että ei voi kuvitella, että vanhemmat/appivanhemmat hyvää hyvyyttään myyvät puoli-ilmaiseksi tontin! - ihanko oikeasti muka ei mikään hälytyskello soinut, että he olettivat ja kuvittelivat saavansa vasta'lahjaksi' teidän aikaanne + että ovat sitten aina lähellä niitä (tulevia) lapsenlapsia. ???
Minä ehdotan, että laitatte mökin vuokralle ensi kesäksi ja käytätte ne rahat omaan lomaan ja katsotte miten nuo vanhat siihen reagoivat.
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, etten ex anopin kanssa olis samalle tontille mökkiä rakentanut vaikka ilmaseks olis saanut. Oli niin kova tuppautumaan nuorempien, siis lastensa, asioihin. Vaikka sanoi välillä ettei häntä kiinnosta eikä asia hänelle kuulu, niin jo samana päivänä se siltä unohtui :)
Nyt vaan ap reilusti ja suoraan asia puheeksi. Ehkä appivanhemmat luulee pojan vaan suutuspäissään sanoneen, ettei halua olla tekemisissä, jos ap oot vielä kohteliaana vähän niitä puheita toppuutellut. Asia voi mennä ihan hyvin, kun puhutte suoraan. Hetkellisesti voi loukkaantua, mutta kun puhutte suoraan, voi välit appivanhempiin jopa parantua. Kehottakaa heitä kutsumaan omia sukulaisia/kavereita mökille niinkun tekin teette. Voi olla että appivanhemmat on siinä luulossa että odotatte heiltä jotain kahvikutsuja? Selvittäkää asia, silläkin uhalla että loukkaantuvat. Kyllä ne sitä pitemmän päälle arvostaa enemmän kun jatkuvaa kyräilyä. Tai sitten sulla ap on sellainen anoppi, jonka kanssa vaan eu tule toimeen kun se ei ymmärrä että tekin ootte jo aikuisia. Mut nyt asiasta puhumaan rauhallisesti, suoraan ja rehellisesti, eikä kohteliaasti hieman vihjaten.
Minkä maakunnan ihmisistä muuten puhutaan? Pohjalaisille pitää ainakin sanoa suoraan, että EI. Eikä ne siitä loukkaannu, mutta eivät tajua venkoilua. Jos AP aina kursailet, että ei nyt tarttisi ....ja menet joka kerta syömään/kahville päälle, niin tosiaan olettavat, että haluat.
Hyviä neuvoja tullut. Jos muu ei auta niin tällainen idea: viettäkää loppukesä vuokramökeillä, yhteisillä reissuilla ja vuokratkaa tuo mökki ja sanojaa ystävällisesti että ksioasyte enemmän rauhaisaa yhteistä aikaa kuin täällä mökillä nyt on ollut joten vietätte kesän vähän toisin. Sit viikon siel on lapsiperhe vuokralla, viikon nuorisoporukka jne. Appivanhemmat vois pakolla alkaa kunnioittaa tein rauhaa jos näkis että toi on toinen vaihtoehto jos eivät kunnioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, etten ex anopin kanssa olis samalle tontille mökkiä rakentanut vaikka ilmaseks olis saanut. Oli niin kova tuppautumaan nuorempien, siis lastensa, asioihin. Vaikka sanoi välillä ettei häntä kiinnosta eikä asia hänelle kuulu, niin jo samana päivänä se siltä unohtui :)
Nyt vaan ap reilusti ja suoraan asia puheeksi. Ehkä appivanhemmat luulee pojan vaan suutuspäissään sanoneen, ettei halua olla tekemisissä, jos ap oot vielä kohteliaana vähän niitä puheita toppuutellut. Asia voi mennä ihan hyvin, kun puhutte suoraan. Hetkellisesti voi loukkaantua, mutta kun puhutte suoraan, voi välit appivanhempiin jopa parantua. Kehottakaa heitä kutsumaan omia sukulaisia/kavereita mökille niinkun tekin teette. Voi olla että appivanhemmat on siinä luulossa että odotatte heiltä jotain kahvikutsuja? Selvittäkää asia, silläkin uhalla että loukkaantuvat. Kyllä ne sitä pitemmän päälle arvostaa enemmän kun jatkuvaa kyräilyä. Tai sitten sulla ap on sellainen anoppi, jonka kanssa vaan eu tule toimeen kun se ei ymmärrä että tekin ootte jo aikuisia. Mut nyt asiasta puhumaan rauhallisesti, suoraan ja rehellisesti, eikä kohteliaasti hieman vihjaten.Minkä maakunnan ihmisistä muuten puhutaan? Pohjalaisille pitää ainakin sanoa suoraan, että EI. Eikä ne siitä loukkaannu, mutta eivät tajua venkoilua. Jos AP aina kursailet, että ei nyt tarttisi ....ja menet joka kerta syömään/kahville päälle, niin tosiaan olettavat, että haluat.
No tuo mun juttu on savosta, ja täällä PITÄÄ sanoa että ei. Semmoset ei olis tarvinnut-tyyppiset jutut otetaan vaan vieraskoreutena ja tulkitaan kohteliaaksi kiitokseksi kutsusta.
Sama noitten kalojen kanssa. On kohteliasta tarjota mulle sukulaisena eka, mut jos ei silloin ole käyttöä, sanon ei kiitos nyt, niin vievät kalat jollekkin muulle joka ne ottaa. Varmaan pitäisivät vähän ahneena jos jokaisen tarjotun kalan ja sipulipussin ottaisin. En tiedä mut niin luulen. Vanhemmilla sukupolvilla se tarjoaminen on vaan kohteliasta, eikä siihen vissiin edes aina odoteta suostuvan. Esim "tuu kahville" on välillä vaan kohtelias kutsu, eikä siihen edes ilmeisesti odoteta suostuvan joka kerta. Itse en tykkää niin tuosta kohteliaisuus syistä kutsumisesta, mut vanhemmat ihmiset sitä harrastaa.( Voihan se olla että ap:n appivanhemmat ihmettelee just tuota, että aina kahvi kelpaa kun vaan kohteliaisuuttaan kutsutaan, eivät kuitenkaan viitsi sanoa mitään)
Ovatko he mökillä aina samaan aikaan kuin te?
Onnistuisiko mökkeily vuoroviikoin tms.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, etten ex anopin kanssa olis samalle tontille mökkiä rakentanut vaikka ilmaseks olis saanut. Oli niin kova tuppautumaan nuorempien, siis lastensa, asioihin. Vaikka sanoi välillä ettei häntä kiinnosta eikä asia hänelle kuulu, niin jo samana päivänä se siltä unohtui :)
Nyt vaan ap reilusti ja suoraan asia puheeksi. Ehkä appivanhemmat luulee pojan vaan suutuspäissään sanoneen, ettei halua olla tekemisissä, jos ap oot vielä kohteliaana vähän niitä puheita toppuutellut. Asia voi mennä ihan hyvin, kun puhutte suoraan. Hetkellisesti voi loukkaantua, mutta kun puhutte suoraan, voi välit appivanhempiin jopa parantua. Kehottakaa heitä kutsumaan omia sukulaisia/kavereita mökille niinkun tekin teette. Voi olla että appivanhemmat on siinä luulossa että odotatte heiltä jotain kahvikutsuja? Selvittäkää asia, silläkin uhalla että loukkaantuvat. Kyllä ne sitä pitemmän päälle arvostaa enemmän kun jatkuvaa kyräilyä. Tai sitten sulla ap on sellainen anoppi, jonka kanssa vaan eu tule toimeen kun se ei ymmärrä että tekin ootte jo aikuisia. Mut nyt asiasta puhumaan rauhallisesti, suoraan ja rehellisesti, eikä kohteliaasti hieman vihjaten.Minkä maakunnan ihmisistä muuten puhutaan? Pohjalaisille pitää ainakin sanoa suoraan, että EI. Eikä ne siitä loukkaannu, mutta eivät tajua venkoilua. Jos AP aina kursailet, että ei nyt tarttisi ....ja menet joka kerta syömään/kahville päälle, niin tosiaan olettavat, että haluat.
No tuo mun juttu on savosta, ja täällä PITÄÄ sanoa että ei. Semmoset ei olis tarvinnut-tyyppiset jutut otetaan vaan vieraskoreutena ja tulkitaan kohteliaaksi kiitokseksi kutsusta.
Sama noitten kalojen kanssa. On kohteliasta tarjota mulle sukulaisena eka, mut jos ei silloin ole käyttöä, sanon ei kiitos nyt, niin vievät kalat jollekkin muulle joka ne ottaa. Varmaan pitäisivät vähän ahneena jos jokaisen tarjotun kalan ja sipulipussin ottaisin. En tiedä mut niin luulen. Vanhemmilla sukupolvilla se tarjoaminen on vaan kohteliasta, eikä siihen vissiin edes aina odoteta suostuvan. Esim "tuu kahville" on välillä vaan kohtelias kutsu, eikä siihen edes ilmeisesti odoteta suostuvan joka kerta. Itse en tykkää niin tuosta kohteliaisuus syistä kutsumisesta, mut vanhemmat ihmiset sitä harrastaa.( Voihan se olla että ap:n appivanhemmat ihmettelee just tuota, että aina kahvi kelpaa kun vaan kohteliaisuuttaan kutsutaan, eivät kuitenkaan viitsi sanoa mitään)
Muuten ehkä joo, mutta ei kai kukaan kohteliaisuuttaan sunnuntaiaamuna yhdeksältä ole koputtelemassa ja huutelemassa kahville? Ja sitten loukkaannu kun ei tullakaan? Mutta muuten on kyllä ihan totta jossain päin maata noi tavat mitä kerrot, ei kuitenkaan oikein sovi tuohon ap:n tapaukseen.
Appivanhempien ikä? Kuullostaa just 65-80 vuotiailta sen ikäiset ihmiset on vaan omaa luokkaansa...