Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Appivanhemmat ja mökkeily. Apua?
19.06.2017 |
Lunastimme appivanhemmilta halvalla tonttiosuuden ja rakensimme sille mökin neljä vuotta sitten. Tontti on lohkottu appivanhempien mökkitontista, eli mökit on vierekkäin, oikeastaan samassa pihassa. Kuitenkin ihan erilliset oman mökit omine saunoineen ja omine keittiöineen ja huusseineen. No nyt tästä mökkeilystä ei tahdo tulla kuin pahaa mieltä. Mökkeily on meille hyvin tärkeää, ja laitettiin viimeiset rahat tuohon mökin rakentamiseen. Jos olisi ollut rahaa ostaa joku uusi mökki muualta, oltaisiin varmaan tehty niin, mutta tämä oli taloudellisesti ainoa vaihtoehto, eikä arvattu että tässä käy näin. Ennen oman mökin rakentamista oltiin appivanhempien mökillä lähinnä kun he eivät olleet siellä. Silloin ei ollut ongelmia. Lapsia ei meillä ole, iältämme olemme noin 33-vuotiaita.
Nyt he haluaisivat kuitenkin, että vietettäisiin sellaista yhteismökkeilyä, eli elettäisiin suunnilleen samassa aikataulussa, syötäisiin aina yhdessä samaa ruokaa (jonka jommat kummat olisi laittaneet vuorollaan). Jne. Siitä ei meinaa tulla mitään, koska meidän syömisajat on ihan eri kuin heillä ja muutenkin tulemme ja menemme fiiliksen mukaan, emme halua luvata että tänään syödään klo 16, koska silloin voi olla joku muu asia kesken. Isoin ongelma on se, että appivanhemmat loukkaantuu, kun emme sopeudu tuohon heidän yhteismökkeilyyn. Tulee jatkuvaa valitusta siitä, että ruoka-aikoja on vaikea ennustaa kun meistä ei tiedä. Loukkaantuvat kun sanoo suoraan, että tänään me syömme kun syömme, laittakaa keskenänne jotain älkääkä olko riippuvaisia meistä. Suuttuvat jopa, ja taas tulee valitusta. Mies on jo lopen ärsyyntynyt vanhempiinsa asian vuoksi, minä yritän vielä kohteliaasti sinnitellä. Sitten he valittavat minulle, koska mies ei enää suostu kuuntelemaan. No en minäkään, mutta en ilmaise asiaa yhtä suoraan kuin mies. Mitä ihmettä tehdä siis? Kun suora puhe ei auta. Ei ole kivaa mökkeillä sotatantereen keskellä. Mökkiä ei haluta myydä, koska ei ole rahaa ostaa uutta muualta. Kyllä tämä pitäisi jotenkin muuten ratketa.
Kommentit (238)
Keskustelu ei enää auta. Nyt voitte jättää turhat sanat ja keskustelut jo pois. Teot ratkaisee.
Sanotte vain kiitos ei ja poistutte omiin hommiinne ja teette mitä haluatte. Ihan sama vaikka appivanhemmat heittelisi raivosta voltteja pihalla ja itkisi ja huutaisi...ihan sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heittäydy ylikohteliaaksi. Kieltäydy ruokailu- ja kahvikutsuista, mutta sano se aina niin kohteliaasti kuin osaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ap ei ole tottunut riitelemään eikä pitämään tiukasti kiinni omista toiveistaan ja haluistaan. Toimiiko tämä? Ei toimi joten nyt pitää ottaa kunnon asenne ja laittaa ne rajat. Appivanhemmat kyllä kehtaa vaatia ja loukkaantua vaikka maailman tappiin asti.
Miehen vanhemmat ovat valinneet tällaisen "väsytystaistelun" ja ovat varmoja että voittavat lopulta koko sodan kun vaan jaksavat vinkua tarpeeksi. Laittakaa stoppi NYT!
MITEN? Hoette puhumista ja stopin laittamista, mutta mitään konkreetista teillä ei ole esittää.
ap
Esillä on ollut, että onko mahdollista käydä mökilllä eri aikaan?
Tai lähdette päiväretkille - palaatte illalla: Ei mitään tilivelvollisuutta appivanhempiin. Lähdette ja ette kerro. Ei teidän tarvitse heille tiliä tehdä menoistanne.
Ovet lukkoon (jos heillä on tapana tulla /käydä ilmoittamatta), ei avainta heille. Piste.
Et provosoidu. Et suostu syyllistymään.
Keitätte omat ruuat kun teille sopii ruoka-aika. Sanotte, että elätte omaa aikatauluanne.
Mitä muita neuvoja vielä? Kestät heidän kitinäänsä ja valitusta ilmekään värähtämättä. Itse alan hirviöäidille usein puhumaan ihan jotain toista asiaa, kun valitus jää päälle. En siis "kuule" sitä valitusta - alan puhua muuta tai kysyn muusta asiasta (harhautan puhumaan jostakin positiivisesta joka hänelle on mieluinen aihe).
Otatte siihen jonkun tuttavapariskunnan mukaan ja suurieleisesti esittelette mökkiä tulevalle ostajalle ja niin suurieleisesti, että appivanhempasikin, varmistatte, että ovat paikalla, huomaavat! Ja sitten ei yllättäen tullutkaan kauppoja juuri heidän kanssaan, mutta annatte ymmärtää, että näiden mökkeilyolosuhteiden vuoksi mökki on nyt kaupan! Tehkää vaikka nettiin myynti-ilmoituskin, jonka heille esittelette! ja annatte ymmärtää, että tässä on tulos, jos nyt ei anneta omaa tilaa ja rauhaa teille!
Näytäs tämä keskustelu ap miehellesi. Silmät avaava...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appiukko kalastaa, ja tuo sitten meille niitä kaloja. Kiitämme kalasta. Mutta jos emme samana iltana laita kaikille yhteistä ruokaa siitä kalasta ja pyydä heitä valmiiseen pöytään, niin sitten appi ja anoppi näyttää hapanta naamaa seuraavat kolme vuorokautta ja on aika ilkeitä, ja kuittailevat ääneen miten kiittämättömiä olemme. Eli osoittavat mieltään. Miten kaikessa mitä he tekevät voi olla joku manipulointi-yritys takana tai joku ihmeellinen kiitollisuuden velan rakentaminen? Eikö koskaan voi antaa edes yhtä kalaa vain antamisen ilosta? Ap.
Vierailija kirjoitti:
Heittäydy ylikohteliaaksi. Kieltäydy ruokailu- ja kahvikutsuista, mutta sano se aina niin kohteliaasti kuin osaat.
Joo, tämä on erittäin tärkeää. Ole erittäin hyväkäytöksinen ja iloinen. Eli: älä suostu provosoitumaan.
Keksitte miehenne kanssa menoja - menette varta vasten syömään lounaalla muualle (piknik jonnekin, joku ruokapaikka jossakin; se päiväretki .. . jos muuten on vaikea kieltäytyä .... joskus voi valkoisen valheenkin kertoa).
ALOITAT TÄNÄÄN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Appiukko kalastaa, ja tuo sitten meille niitä kaloja. Kiitämme kalasta. Mutta jos emme samana iltana laita kaikille yhteistä ruokaa siitä kalasta ja pyydä heitä valmiiseen pöytään, niin sitten appi ja anoppi näyttää hapanta naamaa seuraavat kolme vuorokautta ja on aika ilkeitä, ja kuittailevat ääneen miten kiittämättömiä olemme. Eli osoittavat mieltään. Miten kaikessa mitä he tekevät voi olla joku manipulointi-yritys takana tai joku ihmeellinen kiitollisuuden velan rakentaminen? Eikö koskaan voi antaa edes yhtä kalaa vain antamisen ilosta? Ap.
Jatkan vielä. Olen mielestäni aina kohtelias ja huomaavainen, eikä koskaan ennen ole sanottu kiittämättömäksi. Mutta nyt olen parin vuoden aikana saanut kuulla appivanhemmilta useamman kerran suoraan päin naamaa, että olen kiittämätön (suunnilleen jopa "kiittämätön kakara"). Miten sellaiseen kommenttiin edes vastataan? Niinkö, että "ehkä, mutta onneksi en yhtä manipuloiva kuin sinä"? Siis rehellisisesti sanoen en oikein osaa toimia noiden ihmisten kanssa, usein jään vain ihmettelemään miten tökeröjä ovat. Ap.
Siis miljoona hyvää neuvoa on jo tullut mutta ei ne sulle kelpaa.
Tiedät itsekin ettei sinulla ole munaa toimia. Jatka vaan samaa rataa mutta sitten ei saa valittaa.
Jokainen on oman onnensa seppä ja jos ei pysty omalla mökillään elämään oman rytminsä ja halunsa mukaan niin HUH HUH! Ei kukaan muu tule ja pelasta/auta. Itse on tehtävä ja elettävä niinkuin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Appiukko kalastaa, ja tuo sitten meille niitä kaloja. Kiitämme kalasta. Mutta jos emme samana iltana laita kaikille yhteistä ruokaa siitä kalasta ja pyydä heitä valmiiseen pöytään, niin sitten appi ja anoppi näyttää hapanta naamaa seuraavat kolme vuorokautta ja on aika ilkeitä, ja kuittailevat ääneen miten kiittämättömiä olemme. Eli osoittavat mieltään. Miten kaikessa mitä he tekevät voi olla joku manipulointi-yritys takana tai joku ihmeellinen kiitollisuuden velan rakentaminen? Eikö koskaan voi antaa edes yhtä kalaa vain antamisen ilosta? Ap.
Hei, ei se voi.
Nyt vain alat tehdä niin, että et laita kalasta ruokaa. Ja kestät iloisena ja tyynenä, hyväkäytösisenä 3 päivää heidän mulkoiluaan. Et ole huomaavinasi.
Lähdette vaikka miehesi kanssa retkelle (kävelemään metsään 10 km ja eväät mukaan! siinä menee yksi päivä .... poissa näkyviltä kuumimmaksi ajaksi kalantuomisen jälkeen).
Joku kerta viet kalat anopille ja sanot, että teillä on menoa ja et nyt laita ruokaa sinulle ja miehellesi - kiitos kaloista, mutta emme tarvitse nyt näitä.
Ihan pokkana. Asiallisesti.
Älä suostu pelaamaan heidä peliään. Vihellä poikki!
MInä en esim. suostu kuuntelmaan kun hirviöäitini haukkuu miniäänsä (kälyäni). En puolustele kälyä, en selitä hänen puolestaan. En kommentoi mitenkään. Vaihdan puheenaiheen. En suostu tuohon peliin.
Vierailija kirjoitti:
Siis miljoona hyvää neuvoa on jo tullut mutta ei ne sulle kelpaa.
Tiedät itsekin ettei sinulla ole munaa toimia. Jatka vaan samaa rataa mutta sitten ei saa valittaa.
Jokainen on oman onnensa seppä ja jos ei pysty omalla mökillään elämään oman rytminsä ja halunsa mukaan niin HUH HUH! Ei kukaan muu tule ja pelasta/auta. Itse on tehtävä ja elettävä niinkuin haluaa.
Kyllä ne neuvot kelpaa, mutta olen kertonut täällä monta kertaa, että en osaa toimia silleen että "on munaa". Koska en ole koskaan ennen elämässä joutunut tällaiseen tilanteeseen. Ei kaikissa ihmisissä ole niin paljon sitä "munaa". Ja silti on oikeus siihen, että saa elää omaa elämäänsä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi päivä viikossa jolloin syötte yhdessä.
Muulloin vastaatte aina samalla tavalla :kiitos mutta meillä on muita suunnitelmia. Ei selittelyä, perusteluja tai kiihtymistä. Kiitos mutta meillä on muita suunnitelmia. Jos jankutus jatkuu sanotte että ai, täytyy mennä, palataan myöhemmin ja poistutte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan voi olla niin tyhmä, että ostaa tontin vanhempien/appivanhempien vierestä!!!
No, ku sai halvalla...
Joo, virhehän se oli. Mutta en osannut kuvitella, että tässä voisi käydä näin, koska omat vanhempani ovat aina olleet sellaisia, että puolin ja toisin pidetään tietty etäisyys. Myöskään mies ei osannut(?) varoittaa minua siitä, että isänsä ja äitinsä tunkevat kaikkien rajojen yli. Tämän virheen kanssa tässä nyt yritämme elää ja saada sen käännettyä jotenkin hyväksi edes. Ap.
Siis miehesi on ainoa lapsi? En lukenut koko ketjua, mutta ainoasta lapsesta on varmaan vaikeampi päästää irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi laittaa stopin?
Älä mene kahville, älä mene syömään, älä nouse aamulla sängystä, mene nukkumaan kun haluat, sauno silloin kun haluat, osta kaupasta mitä haluat, kutsu vieraita silloin kun haluat, paneskele silloin kun haluat, lue kirjaa silloin kun haluat ym ym. Elä omaa elämääsi ja älä pyydä lupaa tai mukaudu toisten toiveisiin.
Kun on selvä hajurako ja omat elämät niin onkin taas kiva välillä vaikka syödä yhdessä kun se ei ole mikään pakko ja vain muiden vaatimus.
Vierailija kirjoitti:
Appiukko kalastaa, ja tuo sitten meille niitä kaloja. Kiitämme kalasta. Mutta jos emme samana iltana laita kaikille yhteistä ruokaa siitä kalasta ja pyydä heitä valmiiseen pöytään, niin sitten appi ja anoppi näyttää hapanta naamaa seuraavat kolme vuorokautta ja on aika ilkeitä, ja kuittailevat ääneen miten kiittämättömiä olemme. Eli osoittavat mieltään. Miten kaikessa mitä he tekevät voi olla joku manipulointi-yritys takana tai joku ihmeellinen kiitollisuuden velan rakentaminen? Eikö koskaan voi antaa edes yhtä kalaa vain antamisen ilosta? Ap.
There is no such thing as free lunch! No ei voi antaa antamisen ilosta! Antakaa niiden suuttua - jos kerran osoittavat kolme päivää mieltä jostain kalan antamisesta, niin tehkää isompi kupru, niin välirikkoa kestää vielä pidempään!
Ja älkää ottako niitä kaloja vastaan, jos se on vastikkeellista - sanokaa, että kaiva kompostiin se kala tai, että ei aiota tänään kalaa laitella, joten laittakaa itse vain, ei kiinnosta sitä syödäkään!
Mitähän ap oikein odottaa muiden täällä hänelle ohjeeksi antavan? Tuskin kenelläkään on toisen tilanteeseen pätevää vastausta! Teidän itsenne pitää nyt tunnetasolla tehdä tämä homma selväksi ensin itsellenne ja sitten otatte etäisyyttä tain ette ota, mutta myös kannatte vastuunne valinnastanne! Tai annan minä yhden ohjeen teille - rakentakaa aita, niin pysyvät pois! Minä vain vähän luulen, että kohta tulee ap tähän kirjoittamaan, että en onnistu aidan rakennus ja kyllä ne aidankin yli kiipeilee ja huutelee! Niin tietysti tekee! Tehkää tästä lakiasia - ei ole tulemista toisen tontille, eihän niin voi tehdä taajamissakaan1
Olet ap ilmeisesti kiltti ihminen ja saat tunnontuskia kun toisilla on paha mieli. Koita vakuuttaa itsellesi ettei se pahamieli mitä appivanhempasi näyttävät ole sinun vikasi eikä miehesi vika.
Luultavasti he saavat vain energiaa vihoittelusta samoin kun siitä jos alistuisitte heidän tahtoonsa, he siis nauttivat siitä että teillä on pahamieli ja nauttivat siitä, että saavat oikein päivitellä ja paheksua teitä. Mutta älä välitä siitä, suo se heille, mutta suo myös itsellesi vapautus tunnontuskista teette mitä halatte.
Voit kertoa appivanhemmille halutessasi, että sinua loukkaa kun teitä ei kuunnella eikä kunnioiteta.
Neuvoisin myymään mökin. Itse olen anoppi ja myin mökkini kun tajusin ettei ketään lasten perheistä tullut sinne-edes silloin kun olin poissa mökiltä. Anoppi ja miniä eivät sovi samalle tontille-näin se vaan menee.
Mökillä pitäisi rentoutua ja olla kivaa-eikä stressata naapurimökin asukkaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miljoona hyvää neuvoa on jo tullut mutta ei ne sulle kelpaa.
Tiedät itsekin ettei sinulla ole munaa toimia. Jatka vaan samaa rataa mutta sitten ei saa valittaa.
Jokainen on oman onnensa seppä ja jos ei pysty omalla mökillään elämään oman rytminsä ja halunsa mukaan niin HUH HUH! Ei kukaan muu tule ja pelasta/auta. Itse on tehtävä ja elettävä niinkuin haluaa.
Kyllä ne neuvot kelpaa, mutta olen kertonut täällä monta kertaa, että en osaa toimia silleen että "on munaa". Koska en ole koskaan ennen elämässä joutunut tällaiseen tilanteeseen. Ei kaikissa ihmisissä ole niin paljon sitä "munaa". Ja silti on oikeus siihen, että saa elää omaa elämäänsä. Ap.
Ymmärrän sua, mussa ei myöskään ole "munaa", mutta mä siis myisin sen mökin. Just siksi, että en osaa/jaksa riidellä, niin olen järjestänyt elämäni niin, että kukaan ei pääse määräilemään eikä aikataulujani päsmäröimään.
Sä olit aiemmin ketjussa kovin ehdoton sen kanssa, että mökkiä ei voi myydä, koska se on teille niin tärkeä, mutta kyllä sen voi. Se on vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko kalastaa, ja tuo sitten meille niitä kaloja. Kiitämme kalasta. Mutta jos emme samana iltana laita kaikille yhteistä ruokaa siitä kalasta ja pyydä heitä valmiiseen pöytään, niin sitten appi ja anoppi näyttää hapanta naamaa seuraavat kolme vuorokautta ja on aika ilkeitä, ja kuittailevat ääneen miten kiittämättömiä olemme. Eli osoittavat mieltään. Miten kaikessa mitä he tekevät voi olla joku manipulointi-yritys takana tai joku ihmeellinen kiitollisuuden velan rakentaminen? Eikö koskaan voi antaa edes yhtä kalaa vain antamisen ilosta? Ap.
Jatkan vielä. Olen mielestäni aina kohtelias ja huomaavainen, eikä koskaan ennen ole sanottu kiittämättömäksi. Mutta nyt olen parin vuoden aikana saanut kuulla appivanhemmilta useamman kerran suoraan päin naamaa, että olen kiittämätön (suunnilleen jopa "kiittämätön kakara"). Miten sellaiseen kommenttiin edes vastataan? Niinkö, että "ehkä, mutta onneksi en yhtä manipuloiva kuin sinä"? Siis rehellisisesti sanoen en oikein osaa toimia noiden ihmisten kanssa, usein jään vain ihmettelemään miten tökeröjä ovat. Ap.
Olet tosian liian kiltti. Minua tuo hirviöäiti on koulinut jo 50 vuotta.
Ei noihin voi mitenkään vastata: siinä olet oikeassa. On ihan sama mitä niihin sanoo - se ei muuta mitään. Appesi/anoppisi haukkuu edelleen sinua; äitini minua. Haukkuu ulkopuolisillekin. Muutos on se, että sinä et välitä. Et provosoidu. Et kommmetoi (et puolustele, et selittele; et lähde peliin mukaan enää). Anna menn toisesta korvasta pihalle.
Tämä on erittäin vaikeaa - etenkin, kun haukkuvat ulkupuolisille. Siskoni pahastui pahasti, kun ulkopuolinen tuli luennomaan, että emme (muka) pidä huolta edes isän haudasta - äiti oli meitä haukkunut. Todella löynti vyön alle. On todella vaikeaa - mutta mitä muuta vaihtoehtoa on, kun antaa olla ja mennä? Olla välittämättä ja pyrkiä siihen, että itsestä ei tule samanlaista hirviötä suhteessa omiin lapsiin ja heidä perheisiinsä (tämä on se voitto).
Minulle (toisesta ihmisestä, ei äidistäni), eräs vanhempi ihminen antoi neuvon: ei sinun tarvitse hänestää pitää, tai häntä rakastaa; riittää kun käyttäydyt hyvin. Tämä neuvo auttoi itse asiassa ihan valtavan paljon.
AP; sinun ei tarvitse pitää appivanhemmistasi, puhumattakaan, että sinun tarvitisi rakastaa heitä -- riitttä kun käyttäydyt hyvin.
Alue: Aihe vapaa
Hirviöäidin tytär jatkaa.
Oma äitini asui noin 10 vuotta vanhassa kotitalossamme niin, että veljeni omisti jo talon. Äiti oli alakerrassa ja veli perheineen yläkerrassa. Tästä ajasta äiti mm. kertoo tarinaa, että keitti heille ruokaa ja siivosi ja hoiti lapsia: tämä kaikki on valetta. Oikeasti. Joku ihmeellinen "ikuinen kiitollisuus" momentti tässäkin. Veli osti ihan rahalla talon ja äiti ei olisi voinut asua tuota 10 vuotta yksin enää siinä -- ei olisi pärjännyt yksin isän kuoleman jälkeen siinä (maaseudulla) enää.
Nämä on todella vaikeita suhteita. Meillä oli hirviöriidat, että saatiin äiti palvelutalon keskustaan. Olisi alkanut vaatia 24/7 huoltoa (siivooja kävikin ja ruokapalvelu jo), ja veli ei tätä jaksanut. Oltiin yhtenä rintamana sisarukset pistämässä äiti vanhuspalvelutaloon, vaikka haukkui ja vastusti. Edelleen joka kerta sanoo (syyllistää), että "olisi niin kiva olla kotona" jne. En suostu syyllisymään: on niin hirviömamma aina ollut, että kukaan meistä ei mm. omaishoitajaksi takuulla rupea. Käyn silti kylässä ja nytkin tosiaan vein viikonloppumatkalle.
Miniöitä ja vävyjä yritämme suojella - omaa verta on helpompi kestää (antaa anteeksi) kuin appea/anoppia.