Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies jätti minut raajarikkona yksin ja lähti mökille, soitin exäni apuun
17.06.2017 |
Saa nähdä mikä sota syntyy, tai onko minulla enää tämän jälkeen parisuhdetta mutta paskan tempun teki mieskin !
Nilkkani on murtunut, muttei silti voinut jättää välistä sovittua poikien mökkireissua. Exässäni oli vikansa, mutta tiesin ettei jättäisi tässä tilanteessa yksin !' soitettuani kävi minulle eilen kaupassa , sen jälkeen jäi katsomaan leffaa seuraksi ja lopulta sohvalle nukkumaan. Nyt keittää kahvia keittiössä :)
Jos joku nyt miettii, miksen pyytänyt ketään muuta avuksi niin kaverit ovat reissussa/töissä, siskoni asuu ruotsissa ja äitini on kiinni parkinsonia potevassa isässä..
Kommentit (268)
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen ap:n miehen käytöksestä, että olen itse käyttäytynyt vähän itsekkäästi nuorena jossain "kevytsuhteessa", jossa en ehkä ihan vakavissani aikonut vakiintua juuri sen miehen kanssa. Mutta nykyisessä liitossa ei tulisi mieleenkään jättää oman onnensa nojaan omaa rakasta oli hänellä sitten iso tai pieni vamma tai sairaus.
Hyvin kiteytetty! Tällaisissa tilanteissa sen oikeasti näkee kenet kannattaa pitää elämässä. Osa ihmisistä seurustelee huvikseen ja lähtee kun löytää omasta mielestään arvolleen sopivan. Älkää alentuko tilapäisratkaisuiksi vaikka yksinolo pelottaisikin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut taas passitettiin nilkkamurtuman kanssa päivystyksestä kotiin, seuraavana aamuna palasin takaisin ja sanoin että katsokaa tätä perkeleen nilkkaa, näyttääkö tämä venähdykseltä? Ja Buranaa kummempaa en minäkään kotiin saanut, sairaalassa kyllä kipupiikin. Onneksi lapset olivat jo isompia, eivätkä mitään hoidettavia vauvoja!
Tällaiset tilanteet katkeroittaa herkästi. Olen itse ollut käytännössä aina terve, edes flunssa ei ole vienyt juuri ikinä petiin. Yhden kerran sitten edellisen avoliiton aikana iski joku influenssa tai ainakin oli korkea kuume ja kurkku kamalan kipeä, ja olin aivan pois pelistä, jokaiseen lihakseen sattui ja kova tokkura päällä, pystyin vain makaamaan hiljaa sängyssä. Säilytimme kerrostalomme saman rapun kellarissa olevassa komerossa jotain mehuja ja limuja ja sellaisia. Pyysin, että mies olisi käynyt hakemassa minulle kellarista mustaviinimarjamehua pullon. Eipä hakenut, vaan pelasi vain tietokoneella. Tästä on aikaa yli 10 vuotta, mutta muistan edelleen kuinka järkyttynyt olin, että en edes niin pientä apua voinut puolisolta saada sairaana.
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset tilanteet katkeroittaa herkästi. Olen itse ollut käytännössä aina terve, edes flunssa ei ole vienyt juuri ikinä petiin. Yhden kerran sitten edellisen avoliiton aikana iski joku influenssa tai ainakin oli korkea kuume ja kurkku kamalan kipeä, ja olin aivan pois pelistä, jokaiseen lihakseen sattui ja kova tokkura päällä, pystyin vain makaamaan hiljaa sängyssä. Säilytimme kerrostalomme saman rapun kellarissa olevassa komerossa jotain mehuja ja limuja ja sellaisia. Pyysin, että mies olisi käynyt hakemassa minulle kellarista mustaviinimarjamehua pullon. Eipä hakenut, vaan pelasi vain tietokoneella. Tästä on aikaa yli 10 vuotta, mutta muistan edelleen kuinka järkyttynyt olin, että en edes niin pientä apua voinut puolisolta saada sairaana.
ja olette edelleen yhdessä? olisin minäkin katkeroitunut.
Vierailija kirjoitti:
Minut taas passitettiin nilkkamurtuman kanssa päivystyksestä kotiin, seuraavana aamuna palasin takaisin ja sanoin että katsokaa tätä perkeleen nilkkaa, näyttääkö tämä venähdykseltä? Ja Buranaa kummempaa en minäkään kotiin saanut, sairaalassa kyllä kipupiikin. Onneksi lapset olivat jo isompia, eivätkä mitään hoidettavia vauvoja!
Minut passitettiin erään keskussairaalan päivystyksestä rannemurtuman kanssa kotiin ilman kunnollista hoitoa. He kyllä kuvasivat sen ja murtuma todettiin, tosin käsi oli silleen katki, että se roikkui oudossa asennossa, mutta oli sunnuntai, ja paikalla ei ollut ketään joka olisi sen osannut hoitaa. Päivystävä (erikoistuva) lääkäri yritti kyllä, mutta epäonnistui. (Se olisi pitänyt joko vetää paikalleen tai leikata, ja epäonnistuivat paikalleen vetämisessä ja leikkaukseen ei kuulemma silloin ollut valmiutta). Räpelsivät siihen sitten jonkun väliaikaisen tukisiteen ja antoivat kourallisen kipulääkkeitä yötä varten mukaan. Ja käskivät siis aamulla klo 8 tulla uudelleen takaisin, koska silloin on kokeneempi lääkäri vuorossa. Voitte arvata, että yö oli perin mielenkiintoinen kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset tilanteet katkeroittaa herkästi. Olen itse ollut käytännössä aina terve, edes flunssa ei ole vienyt juuri ikinä petiin. Yhden kerran sitten edellisen avoliiton aikana iski joku influenssa tai ainakin oli korkea kuume ja kurkku kamalan kipeä, ja olin aivan pois pelistä, jokaiseen lihakseen sattui ja kova tokkura päällä, pystyin vain makaamaan hiljaa sängyssä. Säilytimme kerrostalomme saman rapun kellarissa olevassa komerossa jotain mehuja ja limuja ja sellaisia. Pyysin, että mies olisi käynyt hakemassa minulle kellarista mustaviinimarjamehua pullon. Eipä hakenut, vaan pelasi vain tietokoneella. Tästä on aikaa yli 10 vuotta, mutta muistan edelleen kuinka järkyttynyt olin, että en edes niin pientä apua voinut puolisolta saada sairaana.
ja olette edelleen yhdessä? olisin minäkin katkeroitunut.
Kirjoitin siis "edellisen avoliiton aikana" eli emme todellakaan ole enää yhdessä. Vaikeina hetkinä tai sairauden tullen se ihmisen todellinen luonto paljastuu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kertoo paljon miehen ajatusmaailmasta... Jos olisi käynyt ostamassa riittävästi ruokaa niin ei siinä sitten mitään, mutta onhan tuo nyt urpoa käytöstä kun tietää ettei toinen voi kunnolla liikkua. Mitäs sitten kun teillä on lapsia?
Miksi kukaan tekisi lapsia tuollaisen miehen kanssa, joka ei voi edes niin paljon joustaa että kävisi ennen lähtöä kaupassa ja katsoisi että toinen pärjää sillä aikaa kun itse on poissa.
Toinen asia mikä tuossa kuviossa lasten kanssa mietityttäisi että ainoa tukiverkko on miehet exät tai nyksät. Soittaisiko ap exälle jos mies ei satu olemaan paikalla ja hän tarvitsee apua?
Kristallipallostako ap osaisi ennustaa miten mies menettelee missäkin tilanteessa tulevaisuudessa?
Kummallisia olette te jotka vastaatte aina "no oikean miehen olet osannut valita" tms, ihan kuin jokainen ihminen olisi yhtä kultakimpale elämänsä loppuun saakka kuten ensitapaamisen aikana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kertoo paljon miehen ajatusmaailmasta... Jos olisi käynyt ostamassa riittävästi ruokaa niin ei siinä sitten mitään, mutta onhan tuo nyt urpoa käytöstä kun tietää ettei toinen voi kunnolla liikkua. Mitäs sitten kun teillä on lapsia?
Miksi kukaan tekisi lapsia tuollaisen miehen kanssa, joka ei voi edes niin paljon joustaa että kävisi ennen lähtöä kaupassa ja katsoisi että toinen pärjää sillä aikaa kun itse on poissa.
Toinen asia mikä tuossa kuviossa lasten kanssa mietityttäisi että ainoa tukiverkko on miehet exät tai nyksät. Soittaisiko ap exälle jos mies ei satu olemaan paikalla ja hän tarvitsee apua?Kristallipallostako ap osaisi ennustaa miten mies menettelee missäkin tilanteessa tulevaisuudessa?
Kummallisia olette te jotka vastaatte aina "no oikean miehen olet osannut valita" tms, ihan kuin jokainen ihminen olisi yhtä kultakimpale elämänsä loppuun saakka kuten ensitapaamisen aikana...
No niinpä. Kaikki ihmiset, joiden kanssa alkaa suhteeseen, on alussa kivoja ja hyviä ihmisiä. Eihän niitä vielä tunne, niin ei heistä tiedä kaikkea. Sitten suhteen edetessä vasta paljastuu huonoja puolia. Joistakin tokilla treffeillä, joistakin vasta kolmen vuoden jälkeen. Nainen, jonka miehestä paljastui huonot puolet vasta papin aamenen jälkeen, ei todellakaan valinnut tietoisesti huonoa miestä vaan luuli saavansa hyvän miehen. Mutta saikin huonon miehen, joka vain jaksoi esittää hyvä sinne kirkkoon saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kertoo paljon miehen ajatusmaailmasta... Jos olisi käynyt ostamassa riittävästi ruokaa niin ei siinä sitten mitään, mutta onhan tuo nyt urpoa käytöstä kun tietää ettei toinen voi kunnolla liikkua. Mitäs sitten kun teillä on lapsia?
Se mies joutuu kärsimään aamupahoinvoinnit ja koska prinsessaa sattuu liikaa niin mies joutuu synnyttämään.
Murtumat ovat erillaisia ja eri asteisia. Ap:n jalkaa ei tarvinnut tietääkseni leikata ja kivuistakin selviää buranalla. Eiköhän se mies katsonut että hyvin tuo näyttää könkkäävän. Ja entäs ap pyysitkö miestäsi käymään kaupassa? vai kitisetkö vain jälkeenpäin että ei käynyt?
Ohiksena sen verran, että minulla on ollut kaksi murtumaa. Toinen hoidettiin julkisella pelkällä kipsaamisella ilman leikkausta, ja siinä oli jumalaton kipu kuusi viikkoa, kipsi 8 viikkoa. Toinen hoidettiin yksityisellä, ja sanoivat heti, että julkinen puoli ei leikkaisi, mutta he suosittelevat leikkausta paljon nopeamman toipumisajan vuoksi, ja otin sen leikkauksen, ja kivut oli vain 3 vrk leikkauksen jälkeen, ja suojakipsi vain viikon. Eli vaikka leikkaus kuulostaa pahemmalta kuin pelkkä kipsaus niin se itse asiassa on kivuttomampi ja nopeampi toipua. Moni myös luulee että isot vammat tunnistaa siitä että ne leikataan ja pikkuvammat siitä että ne kipsataan, niin ei se niin ole. Itse sain valita, rahalla sain leikkauksen ja paremman lopputuloksen koska leikattiin.
Ei nämä normaalisi ole kuule valintakysymyksiä. Itselläni murtui nilkasta kolme luuta ja se törötti siis oikeastaan pelkän nahan varassa. Julkisella leikattiin kahdesti, ei kysettäkään, että olisi ilman selvitty. Runsaasti metallia sisään vaan. 10 viikkoa kipsi, josta 6 viikkoa kokonaan varaamatta ja kaksi viikkoa ensin sairaalassa. Avioero olisi tullut, jos mies olisi lähtenyt omille teilleen. Meillä on vielä pieniä lapsiakin.
Ei ne olekaan aina valintakysymyksiä, eikä julkisella yleensä ikinä. Tietyt murtumat täytyy toki aina leikata. Mutta sitten on murtumia, joihin saa pelkällä kipsaamalla "riittävän hyvän" lopputuloksen, mutta leikkaushoidolla saa ns. "täydellisen" lopputuloksen. Leikkaushoito on kuitenkin huomattavasti kalliimpi, ja siksi julkisella valitaan näissä tapauksissa se halvempi hoito, jos hoitotulos on sillä "riittävän hyvä". Yksityisellä saa valita kumman haluaa, koska sen leikkauksen maksaa itse tai vakuutus maksaa. Esimerkiksi rannemurtumissa se "riittävän hyvä" ei ole todellakaan yhtä hyvä kuin ennen vammaa ja voi esim. pianonsoiton harrastajalta viedä sen harrastuksen.. Tai jalkavammassa vaikuttaa kykyyn jatkaa jotain urheiluharrastusta (vaikka ns. normaaliarkea voi hyvin elääkin). Siksi moni asiasta ymmärtävä suosii yksityistä puolta ja haluaa rahalla paremman lopputuloksen. Toipumisaika on leikkaushoidolla yleensä nopeampi kuin pelkällä kipsaushoidolla, toki sekin riippuu siitä vammasta. Tällä on merkitystä sairausloman pituuden ja työhönpaluun suhteen.
Nämä yksityisellä leikatut varmastikin ovat lieviä murtumia. Omaa irtipoikkimurtumaani ei yksityisellä olisi edes alettu yrittämään kun yliopistollisessakin tarvittiin useamman ortopedin osallisuutta leikkaukseen. Samahan se on kun tulee vaikeita sairauksia, syöpiä, siirtoelimiä tms. Ei niitä yksityisellä hoideta ikinä. En myöskään ollut edes valintatilanteessa, koska minut kärrättiin ambulanssilla suoraan yliopistolliseen ja sisällä olin viikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdellä jalalla liikkuen toipumisaika ilman apua. Ruuat tilasin kotiovelle. Tosin olen mies ja miesten kuuluu ilmeisesti selvitä kaikesta yksin... Ei ole exiä eikä kumppania tai kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset tilanteet katkeroittaa herkästi. Olen itse ollut käytännössä aina terve, edes flunssa ei ole vienyt juuri ikinä petiin. Yhden kerran sitten edellisen avoliiton aikana iski joku influenssa tai ainakin oli korkea kuume ja kurkku kamalan kipeä, ja olin aivan pois pelistä, jokaiseen lihakseen sattui ja kova tokkura päällä, pystyin vain makaamaan hiljaa sängyssä. Säilytimme kerrostalomme saman rapun kellarissa olevassa komerossa jotain mehuja ja limuja ja sellaisia. Pyysin, että mies olisi käynyt hakemassa minulle kellarista mustaviinimarjamehua pullon. Eipä hakenut, vaan pelasi vain tietokoneella. Tästä on aikaa yli 10 vuotta, mutta muistan edelleen kuinka järkyttynyt olin, että en edes niin pientä apua voinut puolisolta saada sairaana.
ja olette edelleen yhdessä? olisin minäkin katkeroitunut.
Kirjoitin siis "edellisen avoliiton aikana" eli emme todellakaan ole enää yhdessä. Vaikeina hetkinä tai sairauden tullen se ihmisen todellinen luonto paljastuu...
Sori, luin huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on useampi asia mitä haluan kommentoida. Aloittaen siitä että toimit lapsellisesti vaikka itse sanoit miestäsi kypsymättömäksi. Perustelen kannan toteamalla että toi sun koko sählinki kuulostaa yritykseltä kostaa nykyiselle miehellesi se että lähti reissulle. Oot selkeesti asiasta vihainen. Ja toi kostoyritys tulee esille ku totesit ettet tiiä onko enää sitten suhdetta, eli vaaransit tietoisesti suhteesi. Sanoit että kyllä paskan tempun teki miesKIN , eli tajuat että teit paskan tempun. Kuulostaa lapselliselta.
"enää tämän jälkeen parisuhdetta mutta paskan tempun teki mieskin !"
Sen lisäksi miehesi oli oiketettu lähtemään sovittuun asiaan vaikka nilkkasi mursit. Lisäksi puhut itsestäsi kuin neliraajahalvaantuneesta, ihan kuin et pärjäisi itsekseen. Oot oletettavasti aikuinen ihminen. ''raajarikko" bitch please , barely.
Vielä vertaat nykyistä ja eksää mikä on extraoutoa ja koen tärkeäksi mainita. Niinkun miksi ?
"Nykyinen mies tosiaan oletti, että tilailen pitsaa ja istun perse homeessa sisällä maanantaihin asti! Lähti siis eilen. Hyvä mies, mutta osaa olla kypsymätön ja omaan napaansa tuijottava idiootti....
Ex taas saattoi olla peliriippuvainen työnvieroksuja, mutta ei ainakaan jätä jalkapuolta selviämään omin nokkinensa! "
Ja okei jos sun kaikki kaverit on reissussa ja sensellasta. Mutta kuten sanoit että jotkut on töissä , niin kyllä sä voisit sen aikaa odottaa että ne käy kaupassa sulle töidensä jälkeen. Kuulostaa tekosyyltä.
Sulla on nilkka murtunu , selviit ihan yksin. Tajuun jos tartteet jonkun hakee sun ostokset mutta sitte muute. Ihan vitun turhaa sulta pyytää sitä yöks ja kattoo leffaa ? Niinku hyvä et ootte kavereita mut tollanen turha leffankattelu kotosalla, yökyläily ja kahvinkeittely niin että nykyinen on ihan muualla eikä ees tiiä kuulostaa naurettavalta.
Kaikki tämä siis ekan sivun perusteella :D
öö tota joo.. En kyllä ymmärrä miten ap ei pärjää yksin. Itselläni murtui nilkka pari vuotta takaperin. Olin päivät yksin kotona ja hoidin vielä lapsenkin :D Lapsi oli onneksi jo osa-päivähoidossa, ettei tarvinnut sentään joka päivä leikkipuistoon urheilla keppien kanssa. Ruuat passasin lapselle yhdellä jalalla hypien tai tuolista/ pyödistä ja tasoista tukea ottamalla. Olihan se hankalaa, mutta hyvin pärjäsi kun vaan halusi pärjätä. Ei tullut mieleenkään pyytää miestä ottamaan vapaata töistä mun jalkavamman takia. Mies hoiti työpäivän jälkeen isoimmat/painavimmat ostokset ja itse tein pieniä pakollisia ostoksia samalla reissulla kun vein lapsen hoitoon. Ostokset pakkasin reppuun ja reppu selkään. Veikkaan että ap (siis jos ei ole provo) olisi vain halunnut että mies jää häntä palvelemaan ja hoitamaan ja kun mies ei jäänyt, niin veti ap herneen nenään ja halusi näpäyttää miestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kertoo paljon miehen ajatusmaailmasta... Jos olisi käynyt ostamassa riittävästi ruokaa niin ei siinä sitten mitään, mutta onhan tuo nyt urpoa käytöstä kun tietää ettei toinen voi kunnolla liikkua. Mitäs sitten kun teillä on lapsia?
Se mies joutuu kärsimään aamupahoinvoinnit ja koska prinsessaa sattuu liikaa niin mies joutuu synnyttämään.
Murtumat ovat erillaisia ja eri asteisia. Ap:n jalkaa ei tarvinnut tietääkseni leikata ja kivuistakin selviää buranalla. Eiköhän se mies katsonut että hyvin tuo näyttää könkkäävän. Ja entäs ap pyysitkö miestäsi käymään kaupassa? vai kitisetkö vain jälkeenpäin että ei käynyt?
Ohiksena sen verran, että minulla on ollut kaksi murtumaa. Toinen hoidettiin julkisella pelkällä kipsaamisella ilman leikkausta, ja siinä oli jumalaton kipu kuusi viikkoa, kipsi 8 viikkoa. Toinen hoidettiin yksityisellä, ja sanoivat heti, että julkinen puoli ei leikkaisi, mutta he suosittelevat leikkausta paljon nopeamman toipumisajan vuoksi, ja otin sen leikkauksen, ja kivut oli vain 3 vrk leikkauksen jälkeen, ja suojakipsi vain viikon. Eli vaikka leikkaus kuulostaa pahemmalta kuin pelkkä kipsaus niin se itse asiassa on kivuttomampi ja nopeampi toipua. Moni myös luulee että isot vammat tunnistaa siitä että ne leikataan ja pikkuvammat siitä että ne kipsataan, niin ei se niin ole. Itse sain valita, rahalla sain leikkauksen ja paremman lopputuloksen koska leikattiin.
Ei nämä normaalisi ole kuule valintakysymyksiä. Itselläni murtui nilkasta kolme luuta ja se törötti siis oikeastaan pelkän nahan varassa. Julkisella leikattiin kahdesti, ei kysettäkään, että olisi ilman selvitty. Runsaasti metallia sisään vaan. 10 viikkoa kipsi, josta 6 viikkoa kokonaan varaamatta ja kaksi viikkoa ensin sairaalassa. Avioero olisi tullut, jos mies olisi lähtenyt omille teilleen. Meillä on vielä pieniä lapsiakin.
Ei ne olekaan aina valintakysymyksiä, eikä julkisella yleensä ikinä. Tietyt murtumat täytyy toki aina leikata. Mutta sitten on murtumia, joihin saa pelkällä kipsaamalla "riittävän hyvän" lopputuloksen, mutta leikkaushoidolla saa ns. "täydellisen" lopputuloksen. Leikkaushoito on kuitenkin huomattavasti kalliimpi, ja siksi julkisella valitaan näissä tapauksissa se halvempi hoito, jos hoitotulos on sillä "riittävän hyvä". Yksityisellä saa valita kumman haluaa, koska sen leikkauksen maksaa itse tai vakuutus maksaa. Esimerkiksi rannemurtumissa se "riittävän hyvä" ei ole todellakaan yhtä hyvä kuin ennen vammaa ja voi esim. pianonsoiton harrastajalta viedä sen harrastuksen.. Tai jalkavammassa vaikuttaa kykyyn jatkaa jotain urheiluharrastusta (vaikka ns. normaaliarkea voi hyvin elääkin). Siksi moni asiasta ymmärtävä suosii yksityistä puolta ja haluaa rahalla paremman lopputuloksen. Toipumisaika on leikkaushoidolla yleensä nopeampi kuin pelkällä kipsaushoidolla, toki sekin riippuu siitä vammasta. Tällä on merkitystä sairausloman pituuden ja työhönpaluun suhteen.
Nämä yksityisellä leikatut varmastikin ovat lieviä murtumia. Omaa irtipoikkimurtumaani ei yksityisellä olisi edes alettu yrittämään kun yliopistollisessakin tarvittiin useamman ortopedin osallisuutta leikkaukseen. Samahan se on kun tulee vaikeita sairauksia, syöpiä, siirtoelimiä tms. Ei niitä yksityisellä hoideta ikinä. En myöskään ollut edes valintatilanteessa, koska minut kärrättiin ambulanssilla suoraan yliopistolliseen ja sisällä olin viikkoja.
Olet oikeassa, että kaikkein pahimmat vammat hoidetaan yliopistosairaaloissa. Mutta kyllä yksityiset kirurgiset sairaalat leikkaa hyvin vaikeita murtumia, itselläni on ihan sellainen irtipoikkimurtuma leikattu juuri yksityisellä. Mutta ei niitä vaativat kirurgian yksityisiä ortopedisia sairaaloita ole suomessa kuin ihan yksi tai kaksi vain (ainakin hkissä on yksi), joten alueellisia erojakin varmasti on. Samat kirurgit usein työskentelee sekä yliopistosairaalassa että yksityisessä sairaalassa, ja periaatteessa ihan samanlaiset fasiliteetit on myös yksityisellä.
Kyllä mä pärjäsin 8 viikkoa käsi kipsissä ihan hyvin ilman apuja. Kyllä normaali eläminen sujuis nilkka murtuneenakin, enkä varmasti vaatisi puolisoa jättämään sovittua reissua sen takia väliin. Huomionhakuisuutta tuntuu olevan
Aika avutonta meininkiä jos ei viikonloppua pärjää yksin jalka kipsissä. Olisin pyytänyt miestäni käymään kaupassa ennen lähtöään ja siitä olisin pärjännyt yksinkin. Jos mies ei olisi pystynyt käymään kaupassa olisin soittanut ruokaa kotiinkuljetuksella tai ajanut taksilla ravintolaan syömään.
Miten voi joku olla noin avuton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut taas passitettiin nilkkamurtuman kanssa päivystyksestä kotiin, seuraavana aamuna palasin takaisin ja sanoin että katsokaa tätä perkeleen nilkkaa, näyttääkö tämä venähdykseltä? Ja Buranaa kummempaa en minäkään kotiin saanut, sairaalassa kyllä kipupiikin. Onneksi lapset olivat jo isompia, eivätkä mitään hoidettavia vauvoja!
Minut passitettiin erään keskussairaalan päivystyksestä rannemurtuman kanssa kotiin ilman kunnollista hoitoa. He kyllä kuvasivat sen ja murtuma todettiin, tosin käsi oli silleen katki, että se roikkui oudossa asennossa, mutta oli sunnuntai, ja paikalla ei ollut ketään joka olisi sen osannut hoitaa. Päivystävä (erikoistuva) lääkäri yritti kyllä, mutta epäonnistui. (Se olisi pitänyt joko vetää paikalleen tai leikata, ja epäonnistuivat paikalleen vetämisessä ja leikkaukseen ei kuulemma silloin ollut valmiutta). Räpelsivät siihen sitten jonkun väliaikaisen tukisiteen ja antoivat kourallisen kipulääkkeitä yötä varten mukaan. Ja käskivät siis aamulla klo 8 tulla uudelleen takaisin, koska silloin on kokeneempi lääkäri vuorossa. Voitte arvata, että yö oli perin mielenkiintoinen kotona.
Miksi ihmiset asuvat jossain ties missä. Paikoissa joissa ei ole kunnollista päivystystä? Onneksi itselläni ja perheellä on yliopistollinen sairaala 10 km päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kertoo paljon miehen ajatusmaailmasta... Jos olisi käynyt ostamassa riittävästi ruokaa niin ei siinä sitten mitään, mutta onhan tuo nyt urpoa käytöstä kun tietää ettei toinen voi kunnolla liikkua. Mitäs sitten kun teillä on lapsia?
Miksi kukaan tekisi lapsia tuollaisen miehen kanssa, joka ei voi edes niin paljon joustaa että kävisi ennen lähtöä kaupassa ja katsoisi että toinen pärjää sillä aikaa kun itse on poissa.
Toinen asia mikä tuossa kuviossa lasten kanssa mietityttäisi että ainoa tukiverkko on miehet exät tai nyksät. Soittaisiko ap exälle jos mies ei satu olemaan paikalla ja hän tarvitsee apua?Kristallipallostako ap osaisi ennustaa miten mies menettelee missäkin tilanteessa tulevaisuudessa?
Kummallisia olette te jotka vastaatte aina "no oikean miehen olet osannut valita" tms, ihan kuin jokainen ihminen olisi yhtä kultakimpale elämänsä loppuun saakka kuten ensitapaamisen aikana...
Sen verran puolisoon kannattaa ennen lapsen tekoa tutustua että vähän tietää miten missäkin tilanteessa toinen toimii. Ja viestissä johon vastasin sanottiin että nyt kun vielä lapsia ei ole ikään kuin olisi itsestään selvää että niitä joskus hankitaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyse ei ole siitä, pärjääkö ihminen nilkka murtuneena yksin vaan siitä, miltä tuntui se, kun mies priorisoi reissun vaimon auttamisen edelle.
Kyllähän murtuneen jalan kanssa pärjää. Voi vaikka olla syömättä ja paskoa housuun.
Parisuhteessa kyllä olettaisi saavan apua, kun sitä tarvitsee.
Itselläni leikattiin kerran molemmat polvet yhtäaikaa. Nimenomaan alussa elämä oli vaikeaa kahden kepin kanssa. Sitten oppi systeemit ja tuli omatoimisemmaksi.
Juuri vammautunutta ei voi verrata liikuntarajoitteeseen ihmiseen, joka on kuntoutettu selviämään omatoimisesti.
Itse en voisi kuvitella jättäväni puolisoa yksin ko tilanteessa.
Aattele minun puoliso vaimoni siis ex nykyisin. Jätti minut 2 viikkoa leikkauksen jälkeen.
Alue: Aihe vapaa
Ei ne olekaan aina valintakysymyksiä, eikä julkisella yleensä ikinä. Tietyt murtumat täytyy toki aina leikata. Mutta sitten on murtumia, joihin saa pelkällä kipsaamalla "riittävän hyvän" lopputuloksen, mutta leikkaushoidolla saa ns. "täydellisen" lopputuloksen. Leikkaushoito on kuitenkin huomattavasti kalliimpi, ja siksi julkisella valitaan näissä tapauksissa se halvempi hoito, jos hoitotulos on sillä "riittävän hyvä". Yksityisellä saa valita kumman haluaa, koska sen leikkauksen maksaa itse tai vakuutus maksaa. Esimerkiksi rannemurtumissa se "riittävän hyvä" ei ole todellakaan yhtä hyvä kuin ennen vammaa ja voi esim. pianonsoiton harrastajalta viedä sen harrastuksen.. Tai jalkavammassa vaikuttaa kykyyn jatkaa jotain urheiluharrastusta (vaikka ns. normaaliarkea voi hyvin elääkin). Siksi moni asiasta ymmärtävä suosii yksityistä puolta ja haluaa rahalla paremman lopputuloksen. Toipumisaika on leikkaushoidolla yleensä nopeampi kuin pelkällä kipsaushoidolla, toki sekin riippuu siitä vammasta. Tällä on merkitystä sairausloman pituuden ja työhönpaluun suhteen.