Mies jätti minut raajarikkona yksin ja lähti mökille, soitin exäni apuun

Vierailija kirjoitti:

Argh, aikuinen nainen ja ei selviä yksin muutamaa päivää murtuneen jalan kanssa?! Minä viskaisin repun selkään, ja keppien avulla menisin kauppaan ihan ite. En todellakaan pistäis pahaksi, jos mies lähtisi kauan odotetulle poikien mökkireissulle. Elämässä on pahempiakin asioita! Olen puhunut.

Kerrotko vielä kuinka kävisit kaupassa pitäen murtunutta jalkaasi kohoasennossa? Katsos kun sen ekan viikon aikana selviää hädin tuskin vessareissuista ilman että pyörtyy kun jalka ei ole kohoasennossa? Mutta oikeastihan sinulla ei ole jalka koskaan murtunut, etkä näin ollen pysty kuvittelemaankaan sitä paineen tunnetta, tuskaa ja kipua murtuneessa raajassa. Tuskin tiesit sitäkään, että se raaja on PAKKO pitää koholla jo veritulppariskin vuoksi.

Olen itse sinkkuna katkonut kinttuni ja voin sanoa, että kauppaan ei kyllä siinä kondiksessa kukaan lähde kepeillä kauppaan konkkaamaan. Minua eivät olisi päästäneet sairaalasta kotiin, ellei mulla olisi ollut sukulaisia, jotka pääsivät auttamaan aluksi. Sillä aikaa kun tätini kävi kaupassa ja apteekissa, hänen puolisonsa kävi apuvälinevarastosta hakemassa suihkutuolin ja vessanpytynkorokkeen ja asensi ne paikalleen. Sitten he laittoivat ruokaa ja vaihtoivat puhtaat lakanat mulle sänkyyn ja kasasivat tyynyistä jalkakorokkeen jalkopäähän. Huolehtivat, että mulla oli vettä ja hedelmiä käden ulottuvilla, puhelin, läppäri ja niiden latausjohdot vieressä ja hyvä kirja yöpöydällä. Ja seuraavana aamuna tulivat taas luokseni jo ennen kuin olin ehtinyt herätä. Mitään näitä asioita en olisi yksin pystynyt tekemään ja jokainen niistä piti tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä mursin jalkani ja se kipsattiin. Tuli käsky pitää jalkaa ylhäällä ainakin viikon. Itse kipsi oli 8 viikkoa. Sain siis tietysti luvan kepeillä käydä vessassa ym, mutta muuten piti olla raaja ylhäällä. Makasin sängyssä jalka seinää vasten ylös nostettuna. Söin keittiön pöydän ääressä jalka pöydällä tyynyn päällä. Nukuin pätkissä jalka viritettynä tyyny-tornin päälle kohoasentoon. En päässyt ulos viikkoon sen kivun ja turvotuksen takia, jalkaa oli ihan oikeasti pakko pitää ylhäällä, jotta turvotus ja kipu jotenkin pysyi aisoissa. Onneksi rakas mies auttoi kaikessa, muuten olisin ollut todellisessa pulassa. En olisi saanut kannettua kauppakassia edes ovelta jääkaapin luo tyhjennettäväksi. Vessassa käynti oli ekan viikon ajan piinaava ja hidas projekti. Ja ei, en olisi ikinä ennen uskonut, että joku jalan murtaminen voi olla noin vaikea asia ihan perus arjen kannalta.

Mä olen ollut sinkkuna tässä tilanteessa, ilman ketään joka auttaa. Se opettaa omatoimiseksi. Kauppakassin saa kuljetettua jääkaapille istualtaan vaikka olisi molemmat jalat murtuneet. Ammeeseen ei pääse kipuamaan, mutta kylpyhuoneen lattialla istuen on mahdollista peseytyä. Rappujakin voi nousta ja laskeutua istualtaan, käsillä itseään vetäen. Pirullisen hankalaa ja kivuliasta mutta pakon edessä mahdollista.

Parisuhteessa olevan tosin ei tarvitse selviytyä yksin. Ap:n mies on mölli.

Siis saat kauppakassin kuljetettua ovelta keittiöön istuen? Istuen millä? Vai tarkoitatko lattialla istuen?

Miksi suihkussa pitäisi istua lattialla? Etkö saanut suihkutuolia lainaksi? Entä miksi rappusissa pitäisi kulkea hankalasti istuen? Eikö sua sairaalassa fyssari opettanut rappuskävelytekniikkaa kyynärsauvoilla? Meneehän siinä tietenkin jonkun aikaa opetellessa mutta ei sitä ainakaan istumalla kulkien opi.

Pointti tuossa kirjoituksessa oli varmaan se jalan pitäminen koko ajan kohoasennossa. Jos olet saman kokenut, tiedät että jo vessareissun jälkeen tuskat raajassa ovat sietämättömät. Miten ihmeessä selvisit ilman mitään apua? Olen itsekin ollut sinkkuna tuossa tilanteessa, mutta sain korvaamatonta apua siskoltani. En olisi ensimmäistä viikkoa selvinnyt ilman häntä.

Mulla oli muutaman viikon tilanne, että en voinut varata kummallekaan jalalle, siksi piti liikkua vetäen itseään käsillä lattiaa pitkin. Anteeksi sekava ilmaisu. Ruuat tilasin kotiinkuljetuksella. Liikuin ainoastaan sängyn, jääkaapin ja vessan väliä. Ei ollut mitään suihkutuolia. Kyynärsauvat oli, mutta niitä en pystynyt käyttämään kuin vasta sitten kun toinen jalka parani hiukan. 

Ja kyllä sinä olisit selvinnyt ilman siskoasi. Aina selviää kun on pakko. Eihän muuta vaihtoehtoa ole. 

Eikö sulla ollut pyörätuolia? Miten pääsit lattialta ylös jos kumpaankaan jalkaan ei saanut varata painoa?

Aika onneton provo.

Tämä kertoo paljon miehen ajatusmaailmasta... Jos olisi käynyt ostamassa riittävästi ruokaa niin ei siinä sitten mitään, mutta onhan tuo nyt urpoa käytöstä kun tietää ettei toinen voi kunnolla liikkua. Mitäs sitten kun teillä on lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Tämä kertoo paljon miehen ajatusmaailmasta... Jos olisi käynyt ostamassa riittävästi ruokaa niin ei siinä sitten mitään, mutta onhan tuo nyt urpoa käytöstä kun tietää ettei toinen voi kunnolla liikkua. Mitäs sitten kun teillä on lapsia?

Se mies joutuu kärsimään aamupahoinvoinnit ja koska prinsessaa sattuu liikaa niin mies joutuu synnyttämään.

Murtumat ovat erillaisia ja eri asteisia. Ap:n jalkaa ei tarvinnut tietääkseni leikata ja kivuistakin selviää buranalla. Eiköhän se mies katsonut että hyvin tuo näyttää könkkäävän. Ja entäs ap pyysitkö miestäsi käymään kaupassa? vai kitisetkö vain jälkeenpäin että ei käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä mursin jalkani ja se kipsattiin. Tuli käsky pitää jalkaa ylhäällä ainakin viikon. Itse kipsi oli 8 viikkoa. Sain siis tietysti luvan kepeillä käydä vessassa ym, mutta muuten piti olla raaja ylhäällä. Makasin sängyssä jalka seinää vasten ylös nostettuna. Söin keittiön pöydän ääressä jalka pöydällä tyynyn päällä. Nukuin pätkissä jalka viritettynä tyyny-tornin päälle kohoasentoon. En päässyt ulos viikkoon sen kivun ja turvotuksen takia, jalkaa oli ihan oikeasti pakko pitää ylhäällä, jotta turvotus ja kipu jotenkin pysyi aisoissa. Onneksi rakas mies auttoi kaikessa, muuten olisin ollut todellisessa pulassa. En olisi saanut kannettua kauppakassia edes ovelta jääkaapin luo tyhjennettäväksi. Vessassa käynti oli ekan viikon ajan piinaava ja hidas projekti. Ja ei, en olisi ikinä ennen uskonut, että joku jalan murtaminen voi olla noin vaikea asia ihan perus arjen kannalta.

Mä olen ollut sinkkuna tässä tilanteessa, ilman ketään joka auttaa. Se opettaa omatoimiseksi. Kauppakassin saa kuljetettua jääkaapille istualtaan vaikka olisi molemmat jalat murtuneet. Ammeeseen ei pääse kipuamaan, mutta kylpyhuoneen lattialla istuen on mahdollista peseytyä. Rappujakin voi nousta ja laskeutua istualtaan, käsillä itseään vetäen. Pirullisen hankalaa ja kivuliasta mutta pakon edessä mahdollista.

Parisuhteessa olevan tosin ei tarvitse selviytyä yksin. Ap:n mies on mölli.

Siis saat kauppakassin kuljetettua ovelta keittiöön istuen? Istuen millä? Vai tarkoitatko lattialla istuen?

Miksi suihkussa pitäisi istua lattialla? Etkö saanut suihkutuolia lainaksi? Entä miksi rappusissa pitäisi kulkea hankalasti istuen? Eikö sua sairaalassa fyssari opettanut rappuskävelytekniikkaa kyynärsauvoilla? Meneehän siinä tietenkin jonkun aikaa opetellessa mutta ei sitä ainakaan istumalla kulkien opi.

Pointti tuossa kirjoituksessa oli varmaan se jalan pitäminen koko ajan kohoasennossa. Jos olet saman kokenut, tiedät että jo vessareissun jälkeen tuskat raajassa ovat sietämättömät. Miten ihmeessä selvisit ilman mitään apua? Olen itsekin ollut sinkkuna tuossa tilanteessa, mutta sain korvaamatonta apua siskoltani. En olisi ensimmäistä viikkoa selvinnyt ilman häntä.

Mulla oli muutaman viikon tilanne, että en voinut varata kummallekaan jalalle, siksi piti liikkua vetäen itseään käsillä lattiaa pitkin. Anteeksi sekava ilmaisu. Ruuat tilasin kotiinkuljetuksella. Liikuin ainoastaan sängyn, jääkaapin ja vessan väliä. Ei ollut mitään suihkutuolia. Kyynärsauvat oli, mutta niitä en pystynyt käyttämään kuin vasta sitten kun toinen jalka parani hiukan. 

Ja kyllä sinä olisit selvinnyt ilman siskoasi. Aina selviää kun on pakko. Eihän muuta vaihtoehtoa ole. 

Eikö sulla ollut pyörätuolia? Miten pääsit lattialta ylös jos kumpaankaan jalkaan ei saanut varata painoa?

Käsillä.

Ei ollut neliraajahalvaantunut.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kertoo paljon miehen ajatusmaailmasta... Jos olisi käynyt ostamassa riittävästi ruokaa niin ei siinä sitten mitään, mutta onhan tuo nyt urpoa käytöstä kun tietää ettei toinen voi kunnolla liikkua. Mitäs sitten kun teillä on lapsia?

Miksi kukaan tekisi lapsia tuollaisen miehen kanssa, joka ei voi edes niin paljon joustaa että kävisi ennen lähtöä kaupassa ja katsoisi että toinen pärjää sillä aikaa kun itse on poissa.

Toinen asia mikä tuossa kuviossa lasten kanssa mietityttäisi että ainoa tukiverkko on miehet exät tai nyksät. Soittaisiko ap exälle jos mies ei satu olemaan paikalla ja hän tarvitsee apua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kertoo paljon miehen ajatusmaailmasta... Jos olisi käynyt ostamassa riittävästi ruokaa niin ei siinä sitten mitään, mutta onhan tuo nyt urpoa käytöstä kun tietää ettei toinen voi kunnolla liikkua. Mitäs sitten kun teillä on lapsia?

Se mies joutuu kärsimään aamupahoinvoinnit ja koska prinsessaa sattuu liikaa niin mies joutuu synnyttämään.

Murtumat ovat erillaisia ja eri asteisia. Ap:n jalkaa ei tarvinnut tietääkseni leikata ja kivuistakin selviää buranalla. Eiköhän se mies katsonut että hyvin tuo näyttää könkkäävän. Ja entäs ap pyysitkö miestäsi käymään kaupassa? vai kitisetkö vain jälkeenpäin että ei käynyt?

Ohiksena sen verran, että minulla on ollut kaksi murtumaa. Toinen hoidettiin julkisella pelkällä kipsaamisella ilman leikkausta, ja siinä oli jumalaton kipu kuusi viikkoa, kipsi 8 viikkoa. Toinen hoidettiin yksityisellä, ja sanoivat heti, että julkinen puoli ei leikkaisi, mutta he suosittelevat leikkausta paljon nopeamman toipumisajan vuoksi, ja otin sen leikkauksen, ja kivut oli vain 3 vrk leikkauksen jälkeen, ja suojakipsi vain viikon. Eli vaikka leikkaus kuulostaa pahemmalta kuin pelkkä kipsaus niin se itse asiassa on kivuttomampi ja nopeampi toipua. Moni myös luulee että isot vammat tunnistaa siitä että ne leikataan ja pikkuvammat siitä että ne kipsataan, niin ei se niin ole. Itse sain valita, rahalla sain leikkauksen ja paremman lopputuloksen koska leikattiin.

Jos ap:n mies olisi käynyt kaupasta hakemassa ap:lle viikonlopuksi ruokaa ja ostellut vaikka limuja ja vesiä vuoteen viereen (ettei tarvitse klenkata kepeillä keittiöön aina juomaan) jne huolehtinut ap:lle asiat kuntoon että selviää ihan ok yksin, niin ap ei varmaan olisi soittanut eksää paikalle auttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä. Saat kunnon hoitoa. 

😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kertoo paljon miehen ajatusmaailmasta... Jos olisi käynyt ostamassa riittävästi ruokaa niin ei siinä sitten mitään, mutta onhan tuo nyt urpoa käytöstä kun tietää ettei toinen voi kunnolla liikkua. Mitäs sitten kun teillä on lapsia?

Miksi kukaan tekisi lapsia tuollaisen miehen kanssa, joka ei voi edes niin paljon joustaa että kävisi ennen lähtöä kaupassa ja katsoisi että toinen pärjää sillä aikaa kun itse on poissa.

Toinen asia mikä tuossa kuviossa lasten kanssa mietityttäisi että ainoa tukiverkko on miehet exät tai nyksät. Soittaisiko ap exälle jos mies ei satu olemaan paikalla ja hän tarvitsee apua?

Monet tuntuu tekevän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kertoo paljon miehen ajatusmaailmasta... Jos olisi käynyt ostamassa riittävästi ruokaa niin ei siinä sitten mitään, mutta onhan tuo nyt urpoa käytöstä kun tietää ettei toinen voi kunnolla liikkua. Mitäs sitten kun teillä on lapsia?

Se mies joutuu kärsimään aamupahoinvoinnit ja koska prinsessaa sattuu liikaa niin mies joutuu synnyttämään.

Murtumat ovat erillaisia ja eri asteisia. Ap:n jalkaa ei tarvinnut tietääkseni leikata ja kivuistakin selviää buranalla. Eiköhän se mies katsonut että hyvin tuo näyttää könkkäävän. Ja entäs ap pyysitkö miestäsi käymään kaupassa? vai kitisetkö vain jälkeenpäin että ei käynyt?

Ohiksena sen verran, että minulla on ollut kaksi murtumaa. Toinen hoidettiin julkisella pelkällä kipsaamisella ilman leikkausta, ja siinä oli jumalaton kipu kuusi viikkoa, kipsi 8 viikkoa. Toinen hoidettiin yksityisellä, ja sanoivat heti, että julkinen puoli ei leikkaisi, mutta he suosittelevat leikkausta paljon nopeamman toipumisajan vuoksi, ja otin sen leikkauksen, ja kivut oli vain 3 vrk leikkauksen jälkeen, ja suojakipsi vain viikon. Eli vaikka leikkaus kuulostaa pahemmalta kuin pelkkä kipsaus niin se itse asiassa on kivuttomampi ja nopeampi toipua. Moni myös luulee että isot vammat tunnistaa siitä että ne leikataan ja pikkuvammat siitä että ne kipsataan, niin ei se niin ole. Itse sain valita, rahalla sain leikkauksen ja paremman lopputuloksen koska leikattiin.

Kuten sanottu murtumat ovat erillaisia ja eri asteisia.

Myös itselläni on joskus nilkka murtunut.

Olin sinkku joten hoidin itse itseni.

Vierailija kirjoitti:

Jos ap:n mies olisi käynyt kaupasta hakemassa ap:lle viikonlopuksi ruokaa ja ostellut vaikka limuja ja vesiä vuoteen viereen (ettei tarvitse klenkata kepeillä keittiöön aina juomaan) jne huolehtinut ap:lle asiat kuntoon että selviää ihan ok yksin, niin ap ei varmaan olisi soittanut eksää paikalle auttamaan.

Niin mutta pyysikö ap hakemaan limua ja ruokaa kaupasta?

Ei pidä aina olettaa että toinen hoksaa tuollaisen vaan pitää älytä ja osata myös itse pyytää. Tuskimpa se mies vastasi että "ei en hae sulle viikonloppusafkoja".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap:n mies olisi käynyt kaupasta hakemassa ap:lle viikonlopuksi ruokaa ja ostellut vaikka limuja ja vesiä vuoteen viereen (ettei tarvitse klenkata kepeillä keittiöön aina juomaan) jne huolehtinut ap:lle asiat kuntoon että selviää ihan ok yksin, niin ap ei varmaan olisi soittanut eksää paikalle auttamaan.

Niin mutta pyysikö ap hakemaan limua ja ruokaa kaupasta?

Ei pidä aina olettaa että toinen hoksaa tuollaisen vaan pitää älytä ja osata myös itse pyytää. Tuskimpa se mies vastasi että "ei en hae sulle viikonloppusafkoja".

On oikeastaan aika ymmärrettävää että aina ei heti huomaa pyytää apua vaikka kaupassa käymisessä jos tulee lääkäristä jalka kipsattuna ja kipeänä. Normaalisti siinä tilanteessa toinen osaa kyllä kysyä tarvitsetko jotakin ennen kuin lähden viikonlopuksi mökille.

Sen verran kuvitteellinen on apn tilanne tainnut olla että vaikea sanoa että onko kumpikaan mökille lähdöstä riidellessä edes huomannut katsoa jääkappiin onko siellä jotakin helposti syötävää ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap:n mies olisi käynyt kaupasta hakemassa ap:lle viikonlopuksi ruokaa ja ostellut vaikka limuja ja vesiä vuoteen viereen (ettei tarvitse klenkata kepeillä keittiöön aina juomaan) jne huolehtinut ap:lle asiat kuntoon että selviää ihan ok yksin, niin ap ei varmaan olisi soittanut eksää paikalle auttamaan.

Niin mutta pyysikö ap hakemaan limua ja ruokaa kaupasta?

Ei pidä aina olettaa että toinen hoksaa tuollaisen vaan pitää älytä ja osata myös itse pyytää. Tuskimpa se mies vastasi että "ei en hae sulle viikonloppusafkoja".

Veikkaan ettei ap ole sanonut mitään vaan toivotellut hyvää mökkireissua. Mielessään saada entinen hoivaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos ap:n mies olisi käynyt kaupasta hakemassa ap:lle viikonlopuksi ruokaa ja ostellut vaikka limuja ja vesiä vuoteen viereen (ettei tarvitse klenkata kepeillä keittiöön aina juomaan) jne huolehtinut ap:lle asiat kuntoon että selviää ihan ok yksin, niin ap ei varmaan olisi soittanut eksää paikalle auttamaan.

Luulen, että olisi silti soittanut. Otsikossakin jo sanottiin, että '...soitin eksäni apuun'. Avauksesta ei selviä mitä avulla tarkoitettiin. Joka tapauksessa ap selvästi nautti elokuvaillasta ja ensimmäisen aamun kahvista. Tämä selviää jo hymiöstä. Toisenkin aamun kahvinkeitosta hän oli mielissään.

Ap siis halusi osoittaa, että on minulla muitakin mahdollisuuksia, kun kertoi vielä miehelleen vieraasta ja vielä reaaliajassa.

Neuvo ap lle. Älä vain kerro miehellesi, että ex oli kaksi yötä kylässä...

Olisi kiva kuulla ap'n kuulumiset myös sen jälkeen, kun mies on tullut kotiin.

Käyttäjä3788 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap:n mies olisi käynyt kaupasta hakemassa ap:lle viikonlopuksi ruokaa ja ostellut vaikka limuja ja vesiä vuoteen viereen (ettei tarvitse klenkata kepeillä keittiöön aina juomaan) jne huolehtinut ap:lle asiat kuntoon että selviää ihan ok yksin, niin ap ei varmaan olisi soittanut eksää paikalle auttamaan.

Luulen, että olisi silti soittanut. Otsikossakin jo sanottiin, että '...soitin eksäni apuun'. Avauksesta ei selviä mitä avulla tarkoitettiin. Joka tapauksessa ap selvästi nautti elokuvaillasta ja ensimmäisen aamun kahvista. Tämä selviää jo hymiöstä. Toisenkin aamun kahvinkeitosta hän oli mielissään.

Ap siis halusi osoittaa, että on minulla muitakin mahdollisuuksia, kun kertoi vielä miehelleen vieraasta ja vielä reaaliajassa.

Neuvo ap lle. Älä vain kerro miehellesi, että ex oli kaksi yötä kylässä...

Olisi kiva kuulla ap'n kuulumiset myös sen jälkeen, kun mies on tullut kotiin.

Vihainenko ap:n olisi pitänyt olla että joku vapaaehtoisesti jää huolehtimaan kun on raajarikkona kotona? Olisin minäkin kelpuuttanut vaikka naapurin seuran kun jouduin itse pari kuukautta makaamaan sohvalla päivät pitkät jalka paketissa, aika helvatun tylsää ja vaivalloista se aika oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kertoo paljon miehen ajatusmaailmasta... Jos olisi käynyt ostamassa riittävästi ruokaa niin ei siinä sitten mitään, mutta onhan tuo nyt urpoa käytöstä kun tietää ettei toinen voi kunnolla liikkua. Mitäs sitten kun teillä on lapsia?

Se mies joutuu kärsimään aamupahoinvoinnit ja koska prinsessaa sattuu liikaa niin mies joutuu synnyttämään.

Murtumat ovat erillaisia ja eri asteisia. Ap:n jalkaa ei tarvinnut tietääkseni leikata ja kivuistakin selviää buranalla. Eiköhän se mies katsonut että hyvin tuo näyttää könkkäävän. Ja entäs ap pyysitkö miestäsi käymään kaupassa? vai kitisetkö vain jälkeenpäin että ei käynyt?

Ohiksena sen verran, että minulla on ollut kaksi murtumaa. Toinen hoidettiin julkisella pelkällä kipsaamisella ilman leikkausta, ja siinä oli jumalaton kipu kuusi viikkoa, kipsi 8 viikkoa. Toinen hoidettiin yksityisellä, ja sanoivat heti, että julkinen puoli ei leikkaisi, mutta he suosittelevat leikkausta paljon nopeamman toipumisajan vuoksi, ja otin sen leikkauksen, ja kivut oli vain 3 vrk leikkauksen jälkeen, ja suojakipsi vain viikon. Eli vaikka leikkaus kuulostaa pahemmalta kuin pelkkä kipsaus niin se itse asiassa on kivuttomampi ja nopeampi toipua. Moni myös luulee että isot vammat tunnistaa siitä että ne leikataan ja pikkuvammat siitä että ne kipsataan, niin ei se niin ole. Itse sain valita, rahalla sain leikkauksen ja paremman lopputuloksen koska leikattiin.

Ei nämä normaalisi ole kuule valintakysymyksiä. Itselläni murtui nilkasta kolme luuta ja se törötti siis oikeastaan pelkän nahan varassa. Julkisella leikattiin kahdesti, ei kysettäkään, että olisi ilman selvitty. Runsaasti metallia sisään vaan. 10 viikkoa kipsi, josta 6 viikkoa kokonaan varaamatta ja kaksi viikkoa ensin sairaalassa. Avioero olisi tullut, jos mies olisi lähtenyt omille teilleen. Meillä on vielä pieniä lapsiakin. 

Tuli mieleen ap:n miehen käytöksestä, että olen itse käyttäytynyt vähän itsekkäästi nuorena jossain "kevytsuhteessa", jossa en ehkä ihan vakavissani aikonut vakiintua juuri sen miehen kanssa. Mutta nykyisessä liitossa ei tulisi mieleenkään jättää oman onnensa nojaan omaa rakasta oli hänellä sitten iso tai pieni vamma tai sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuo ap uskalla edes kertoa miten ja missä sen nilkkansa teloi, mutta syy on kuitenkin poikaystävän tai vähintään sen pitää tuoda jätskiä kaupasta ja lusikoida sitä ap:n kitusiin 24/7.

Ei ollut poikaystävän  tai kenenkään muun syy, vaan liukkaan rappusen & puukengän yhdistelmä  ! Mitään muuta en ollut juonut kuin kahvia, mutta niin vain kävi että makasin yhtäkkiä nurmikolla ja  tajusin että nyt k'ävi muuten pahasti :( 

ap