Lue keskustelun säännöt.
Meidän sukupolvella ei ole varaa vanhempiemme elintasoon
17.06.2017 |
Kasvoin isossa omakotitalossa pk-seudulla, teimme lomia, meillä oli kesämökki, lapsilla kalliita harrastuksia.. Äitini oli melkein kymmenen vuotta kotona ja sen jälkeen puolipäivätöissä. Isäni kävi kokopäiväisesti töissä, mutta ei ollut mikään isokiho, vaan tavallisen hyvän työpaikan omaava. Tämä oli siis 80-luvulla.
Mieheni kanssa olemme molemmat akateemisia, kokopäivätöissä jo ties kuinka monetta vuotta. Asumme alle 100 neliön rivarissa, jossa on minimaalinen piha, mutta velkaa vaikka kuinka paljon. Käymme ulkomaan lomalla kerran vuodessa, mitään mökkiä meillä ei ole, lapsi saa kyllä harrastaa, mutta ei valitettavasti siinä määrin, missä esimerkiksi itse saman ikäisenä ts. itselläni oli kalliimpia harrastuksia. Olin kotona puolitoista vuotta lapsen syntymän jälkeen, sitten oli pakko mennä takaisin töihin. Muuten olisi sekä rahat menneet liian tiukille ja oma ura alamäkeen tulevaisuudessa.
Joskus mietin vaan, että onko tässä kehityksessä mitään järkeä. Mihin elintasoon lapseni aikanaan pystyy, jos suunta jatkuu näin.
Kommentit (289)
Takaaki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Takaaki kirjoitti:
Ei ap:n huomio ole mikään mielipidekysymys, vaan paljonkin julkisuudessa käsitelty fakta. Pitkään aikaan pieniä poikkeuksia lukuunottamatta suurten ikäluokkien jälkeiset sukupolvet ovat köyhempiä kuin vanhempansa. Trendi on pitkään ennen tätä ollut päinvastoin. Syyllistämättä tässä ketään näin vain on.
Googleta ostovoiman kehitys Suomessa, niin voit yllättyä "faktojesi" kanssa.
Googleta sinä puolestasi suuret ikäluokat sekin jo riittää.. siihen vielä lisäksi milleniaalit. Ei tämä varallisuuden keskittyminen suurille ikäluokille tosiaankaan ole edes väittelyn aihe vaan ihan tunnistettu yhteiskunnallinen "kysymys "
Kun ei voi verrata siihen, mitä vanhemmalla väellä on nyt. Vaan tulee verrata siihen mitä heillä oli esim 20-30vuotiaina. Sen mikä on nykyisten nuorten aikuisten tilanne esim 40v päästä näyttää vain aika ja siihen mahtuu monta taloudellista murrosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kasvattaminen maksaa vanhemmille nykyään enemmän. Esimerkiksi harrastusten hinnat ovat kaksinkertaistuneet, jopa triplaantuneet pelkästään kymmenessä vuodessa. 80-luvulla harrastukset olivat pitkälti kunnan ja kaupunkien järjestämiä, kunnan liikuntasalit kaikkien käytössä. Nykyään samoja tiloja vuokrataan markkinahintaan yksityisille harrastusseuroille, jotka laskuttavat vanhempia. Tai yksityiset rakennuttavat liikuntasalit ja -hallit itse, kun julkinen puoli ei enää satsaa.
Yksityiset sairausvakuutukset yleistyneet, lapsilisien arvo romahtanut, kotihoidontuen määrä laskenut verrattuna alkutasoon. Monet tuttavani ostavat lapsilleen koulukirjoja, kun peruskouluissa ollaan säästösyistä ilman.
Materiaa on ehkä enemmän, ja niistä voi (ja on ekologista ja trendikästäkin) supistaa, mutta lapsiperheiden palvelut ovat lyhyessä ajassa yksityistyneet ja kallistuneet. Raha menee todellakin siihen lasten kasvattamiseen, ei siihen, että varallisuus nousisi työtä tekemällä.
Ap - olivatko vanhempasi saaneet perintöä saadakseen omakotitalon, mökin ja lomareissut? Entä osuiko lapsuudenperheeseesi 90-luvun lama? Itse olen perheestä, jossa perintö on ollut pieni, sillä pienellä perinnöllä saatiin kuitattua lapsuudenkodin loppuvelka. Lama osui lapsuudenkotiini ja perheen tienestit oli kolme vuotta pienituloisen äidin varassa. Tähän vielä lisäyksenä vanhempieni lapsuudenkodin alkoholismi eli, työttömyys, ero. Meillä ei ollut mökkiä, lomareissuja pari koko lapsuuteni aikana.
Vasta nyt minä itse olen pääsemässä siihen elintasoon,mikä mielestäni olisi ollut mahdollista jo vanhemmilleni, jos heidän lapsuudenkodissaan ei olisi ollut työttömyyttä, alkoholismia ja avioeroa (sodan jälkeisiä traumoja). Mietin tässä, että onko yleisen elintason heikkenemisen syy nykyään yleiset avioerot ja työttömyys. Suomi demokratiana jakaa rahoja heikompiosaisille Mm. Henkilöille jotka kokeneet työttömyyden ja avioeron. Eli sitä yhteistä rahaa ei riitä enää perheille tavallisiin aiemmin yhteiskunnan kustantamiin palveluihin ilman veronkorotuksia. Koska yhteiskunnan palvelut heikommat esim. Koulu kaukana, molemmat vanhemmat eivät ole töissä. Korkea työttömyys toinen syy ettei vanhemat ole töissä. Koska verotuloja vähemmän ja lakisääteisiä palveluja enemmän verot nousee ja ostokyky pienenee. Ja lopputulos on että samalla tahalla saamme vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeassa huomioissaan.
Taloussuhdanteet, globalisaatio. Kilpailu on koventunut, ja se alkaa jo lapsena (vrt esim koulujen pääsykeskiarvot). Työpaikka ei ole mikään selviö, ja silti se on tie rakentaa elämää.
Mietipä hetkonen, millainen oli suurten ikäluokkien tie ylioppilaaksi. Pääsykokeet 10-vuotiaana. Joo, on rankkaa nykyään.
Töitä toki silloin riitti, mutta koulutukseen oli todellakin hankalampi päästä kuin nykyään.
Et voi olla tosissasi.
Koulutukseen ei todellakaan ollut hankalampi päästä. Joo, oli oppikoulu, mutta sinne kyllä pääsi oikeastaan kuka tahansa normaalilla järjellä varustettu. Mietipä mitä nykyiset alakouluikäiset osaa ja vertaa oppikoulun pääsykokeita.
Mun isä on opiskellut valtsikassa ja hänen vakiovitsinsä oli, että silloin yliopistoon pääsi kuka vaan joka osasi kulkea Porthanian pyöröovista oikeeseen suuntaan (en tiedä millaiset ovet Porthaniassa oli silloin, mutta tää oli siis vitsi). Yliopistoon pääsi silloin ihan kuka vaan, ylioppilas ja normaali äly. Yliopistoon haki harvempi ja opiskelu oli kallista kun ei ollut opintotukea jne. Muistan lapsuudesta keskustelut isän opintolainasta. Toki nyt on enemmän mahdollisuuksia, kun AMK:t on muokattu vähän niinkuin yliopistoiksi ja edelleen siis "korkekouluopintoihin" pääsee kuka tahansa. Ja missä Suomi makaakaan? Akateeminen työttömyys on iso ongelma...
T: 1946 syntyneiden vanhempien lapsi
Et voi olla tosissasi
Tässä vähän tietoa sinulle ettei tarvitse luulla
http://www.stat.fi/tup/suomi90/marraskuu.html
Missä kohdassa tossa sanottiin, että kouluihin oli hankalampi päästä? Nimenomaanhan tuossa sanottiin, kuinka esim. yliopistokoulutus mullistui 1960-1970 luvulla koulutuspaikkojen räjähdysmäisenä kasvuna.
Täällä aina puhutaan näistä av-mammojen vanhemmista kuin he olisivat syntyneet joskus 20-luvulla kun todellisuudessa vanhemmat ovat suurelta osin suurien ikäluokkien edustajia, jotka ovat opiskelleet juuri 60-70 -luvulla.
Olen itse 1946 syntyneiden vanhempien lapsi ja omat vanhempani ihan avoimesti sanovat, että heillä oli helppoa. Koulutuspaikkoja oli ja töihin pääsi kävelemällä sisään konttoriin.
Vierailija kirjoitti:
Lasten kasvattaminen maksaa vanhemmille nykyään enemmän. Esimerkiksi harrastusten hinnat ovat kaksinkertaistuneet, jopa triplaantuneet pelkästään kymmenessä vuodessa. 80-luvulla harrastukset olivat pitkälti kunnan ja kaupunkien järjestämiä, kunnan liikuntasalit kaikkien käytössä. Nykyään samoja tiloja vuokrataan markkinahintaan yksityisille harrastusseuroille, jotka laskuttavat vanhempia. Tai yksityiset rakennuttavat liikuntasalit ja -hallit itse, kun julkinen puoli ei enää satsaa.
Yksityiset sairausvakuutukset yleistyneet, lapsilisien arvo romahtanut, kotihoidontuen määrä laskenut verrattuna alkutasoon. Monet tuttavani ostavat lapsilleen koulukirjoja, kun peruskouluissa ollaan säästösyistä ilman.
Materiaa on ehkä enemmän, ja niistä voi (ja on ekologista ja trendikästäkin) supistaa, mutta lapsiperheiden palvelut ovat lyhyessä ajassa yksityistyneet ja kallistuneet. Raha menee todellakin siihen lasten kasvattamiseen, ei siihen, että varallisuus nousisi työtä tekemällä.
Ja palkathan eivät ole nousseet 80-luvulta, jolloin yli 10000mk/kk oli huippupalkka. Heh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama ja jäivät eläkkeelle noin 50 vuotiaina eli ovat tienanneet parissa kymmenessä vuodessa kaiken sen mihin itse ei yllä koko työuran aikana joka päättyy 67 v. Vaikka pahoin pelkään että nyt kun yt.iden makuun on päästy niin oma sukupolvi ei jatka eläkeikään töissä.
Tätä minä aina ihailen: niin monen vanhemmat jäivät eläkkeelle 50v iässä, vaikka suomalainen eläkesysteemi ei tunne moista mahdollisuutta - eikä tuntenut 90-luvullakaan.
Takaaki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Takaaki kirjoitti:
Ei ap:n huomio ole mikään mielipidekysymys, vaan paljonkin julkisuudessa käsitelty fakta. Pitkään aikaan pieniä poikkeuksia lukuunottamatta suurten ikäluokkien jälkeiset sukupolvet ovat köyhempiä kuin vanhempansa. Trendi on pitkään ennen tätä ollut päinvastoin. Syyllistämättä tässä ketään näin vain on.
Googleta ostovoiman kehitys Suomessa, niin voit yllättyä "faktojesi" kanssa.
Googleta sinä puolestasi suuret ikäluokat sekin jo riittää.. siihen vielä lisäksi milleniaalit. Ei tämä varallisuuden keskittyminen suurille ikäluokille tosiaankaan ole edes väittelyn aihe vaan ihan tunnistettu yhteiskunnallinen "kysymys "
Tilastojen mukaan ns. suuret ikäluokat olivat suuria syntyessään, eivät enää. Aika moni on jo ennättänyt kuolemaan,joten se omaisuus on siirtynyt lapsilleen, joilla on nyt ikää noin 40 vuotta. Heillä on varallisuutta paljon enemmän kuin vanhemmillaan milloinkaan. He haluavat olla tästä hiljaa, koska kuka oikeasti kehtaa kertoa, että elämässä menee paremmin kuin milloinkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin Suomeen italialaisen ruuan ja viinin, saksalaisen täsmälisyyden ja tehokkuuden ja palkanmaksukyvyn, ruotsalaisen keskustelevuuden ja brändäyksen ja eteläeurooppalaisen suurpiirteisyyden direktiivien noudattamisessa ja verojen maksussa. Suomessa ei ole oikeasti mitään hyvää ja parempaa, mitä ei jo muualla olisi. Tämä on perseestä ja pahemmaksi menee mafiosohallituksen myötä joka jakaa rikkaille kavereille köyhien selkänahasta.
Ehkä emme ole myöskään yhtä kovia tekemään töitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli tavallista, että asuntosäästötili avattiin jo silloin, kun alettiin tienata ensimmäisiä kesätyörahoja. Ensiasunnoksi nuuoret ostivat yksiön tai pienen kaksion. Kun sitä oli makseltu jonkin aikaa, se myytiin ja ostettiin isompi. Velkaa ei tarvinnut perheasuntoon koko asunnon arvoa vaan vain osan. Nykyisin taas muutetaan nuorina vuokralle ja vuokraa maksetaan saman verran kuin jos maksettaisiin omaa. Ensiasunnoksi ostetaan perheasunto ja laina otetaan koko asunnon arvolle. Aiemmin oli myös tavallista, että vanhemmat tai isovanhemmat olivat asuntolainan takaajina. Nykyisin se on harvinaisempaa.
Laina-aikojen pidentyminen on nostanut asuntojen hintoja. Kun aiemmin asuntolaina maksettiin pois 10-15:ssä vuodessa, nykyisin laina-aika on yleensä 20-25 vuotta. Tämä tarkoittaa, että ihmisillä on mahdollisuus ottaa suurempia asuntolainoja kuin aikaisemmin. Oman sadan neliön rivariasuntoni pääkaupunkiseudulta ostin hintaan 559 000 markkaa eli alle 100 000 €. Nykyisin tämän taloyhtiön asuntoja myydään hintaan 250 000 - 290 000 €. Arvonnousuun vaikuttaa myös se, että rakennusaikaan tämä alue oli vielä melkoista tuppukylää, nyt 30 vuotta myöhemmin täällä on palvelut lähellä ja hyvin toimiva julkinen liikenne.
Mitä tulee rakentamiseen muuten, niin aiemmin ei ollut niin valtavasti erilaisia sääntöjä ja määräyksiä. Jos osti tontin, saattoi rakennuttaa talkootyönä siihen talon. Jokke-eno oli oikein pätevä tekemään taloon sähkötyöt ilman sähköasentajan koulutustakin. Eikä tarvinnut miettiä energiasäästöä tms, mitkä on nykypäivän rakentamisessa mietittävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus miten irrelevantteja vastauksia taas. Voiehan vesipyssy. Mutta asunto on hyvä vertailukohde ja se miten palkka suhteutuu siihen ja miten pitkään lainaa maksetaan. Nuorten perheiden velkaisuus on korkea. Ei tietoakaan, että toinen olisi kotona.
Vanhukset muistelee noita oppikouluaikojaan, kui oli vaikeaa. No mutta jokuhan sinne sitten pääsikin. Eikö? Toiset saivat pitkän uran tehtaalla.
Itse ostin ekan asuntoni 90-luvulla kun sain ekan ns oikean työpaikkani, yksiö joka maksoi 300t markkaa (tai no 298 000). Palkkani oli 4500mk. Lainasta reilusti yli puolet meni korkoihin.
Nykyään samankaltainen yksiö maksaa noin 100t euroa. Aloituspalkka vastaavassa työssä on noin 3000e. Korot ovat mitättömän alhaalla.
Siitä voit laskea suhdelukuja onko helpompaa nyt vai ennen päästä kiinni asuntoon.
Nyt kyllä narutat. Hiton kallis yksiö. Surkea palkka. Mitätön arvonnousu asunnossa suorastaan päinvastoin. Höps.
En ole kyseinen kirjoittaja mutta ihan oikea hinta markka-aikana 250...300 teuroa
Ehkä Bulevardilla joku 60 m yksiö. Punavuoresta sai alle 150 000 mk. Asiantuntijatason palkat n. 10 000 mk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeassa huomioissaan.
Taloussuhdanteet, globalisaatio. Kilpailu on koventunut, ja se alkaa jo lapsena (vrt esim koulujen pääsykeskiarvot). Työpaikka ei ole mikään selviö, ja silti se on tie rakentaa elämää.
Mietipä hetkonen, millainen oli suurten ikäluokkien tie ylioppilaaksi. Pääsykokeet 10-vuotiaana. Joo, on rankkaa nykyään.
Töitä toki silloin riitti, mutta koulutukseen oli todellakin hankalampi päästä kuin nykyään.
Tuo pääsykoe yhteiskouluun oli helppo normaalille lapselle. Se ei ollut mitenkään karsiva. Suuremman esteen koulunkäynnille muodosti koulunkäynnin maksullisuus.
Mulla oli jo opiskelujen jälkeen sama lähtöpalkka kuin äidillä ikälisineen kuusikymppisenä. Se mikä tuota suurta ikäluokkaa on auttanut on asuntojen jatkuva arvonnousu ja inflaatio mikä maksoi lainat, sekä ne työpaikat mihin saattoi vain kävellä ovesta sisään ja "mennä töihin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kehtaa vikistä, vaikka asuvat tilavassa kämpässä, on varaa lomailla ulkomailla ja lapsella harrastaa! Onpa ankeeta! Suomessa on kymmeniätuhansia ihmisiä ellei enemmänkin, joilla ei ole koskaan varaa viikonkaan ulkomaanmatkaan eikä harrastuksiin. Tämä joukko kasvaa, kun nuoret eivät saa enää vakituisia työpaikkoja eikä tulevaisuudessa näytä olevan parempaa tulossa. Päinvastoin työehtoja halutaan murentaa ja työttömät laitetaan veronmaksajien rahoilla takomaan yrityksille voittoja.
Mun vanhemmistani toisella oli ammatillinen koulutus, toisella ei. Asuttiin kolmistaan kaksiossa. Nyt mulla on akateeminen loppututkinto ja asun isossa merenranta-asunnossa. Mutta yksittäistapauksia ei voi yleistää. Jos haluat tehdä koko sukupolvea koskevia johtopäätöksiä, kannattaa ehkä aloittaa Tilastokeskuksen sivuilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus miten irrelevantteja vastauksia taas. Voiehan vesipyssy. Mutta asunto on hyvä vertailukohde ja se miten palkka suhteutuu siihen ja miten pitkään lainaa maksetaan. Nuorten perheiden velkaisuus on korkea. Ei tietoakaan, että toinen olisi kotona.
Vanhukset muistelee noita oppikouluaikojaan, kui oli vaikeaa. No mutta jokuhan sinne sitten pääsikin. Eikö? Toiset saivat pitkän uran tehtaalla.
Itse ostin ekan asuntoni 90-luvulla kun sain ekan ns oikean työpaikkani, yksiö joka maksoi 300t markkaa (tai no 298 000). Palkkani oli 4500mk. Lainasta reilusti yli puolet meni korkoihin.
Nykyään samankaltainen yksiö maksaa noin 100t euroa. Aloituspalkka vastaavassa työssä on noin 3000e. Korot ovat mitättömän alhaalla.
Siitä voit laskea suhdelukuja onko helpompaa nyt vai ennen päästä kiinni asuntoon.
Nyt kyllä narutat. Hiton kallis yksiö. Surkea palkka. Mitätön arvonnousu asunnossa suorastaan päinvastoin. Höps.
No, esitä itse paremmat luvut. Oma palkkani oli ihan normaali aloittelevan asiantuntijan palkka omalla alallani. Ja kauppasumman tarkistin juuri hetki sitten. Korkojen määrän voit itsekin tarkistaa, jos et usko.
Millä alalla oli asiantuntijalla noin surkea palkka? Kun 90-luvulla mulla oli Hyksissä sairaala-apulaisenakin eli siivoojana reilusti parempi? Sairaanhoitajankin peruspalkka ilman ikälisiä oli jo 7500 markkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap kehtaa vikistä, vaikka asuvat tilavassa kämpässä, on varaa lomailla ulkomailla ja lapsella harrastaa! Onpa ankeeta! Suomessa on kymmeniätuhansia ihmisiä ellei enemmänkin, joilla ei ole koskaan varaa viikonkaan ulkomaanmatkaan eikä harrastuksiin. Tämä joukko kasvaa, kun nuoret eivät saa enää vakituisia työpaikkoja eikä tulevaisuudessa näytä olevan parempaa tulossa. Päinvastoin työehtoja halutaan murentaa ja työttömät laitetaan veronmaksajien rahoilla takomaan yrityksille voittoja.
Toisaalta nykynuori asuu jo opiskeluaikana 3 kk - 12 kk ulkomailla, koska osana opintoja lähdetään vaihto-oppilaaksi muualle. Yhteiskunta antaa tukensa tälle matkailulle, josta suuret ikäluokat eivät osanneet edes unelmoida.
Vierailija kirjoitti:
Ap kehtaa vikistä, vaikka asuvat tilavassa kämpässä, on varaa lomailla ulkomailla ja lapsella harrastaa! Onpa ankeeta! Suomessa on kymmeniätuhansia ihmisiä ellei enemmänkin, joilla ei ole koskaan varaa viikonkaan ulkomaanmatkaan eikä harrastuksiin. Tämä joukko kasvaa, kun nuoret eivät saa enää vakituisia työpaikkoja eikä tulevaisuudessa näytä olevan parempaa tulossa. Päinvastoin työehtoja halutaan murentaa ja työttömät laitetaan veronmaksajien rahoilla takomaan yrityksille voittoja.
Puusilmä. Tostahan ap just kommentoi. Tämä on monella totta jo nyt. Osa sinnittelee juuri ja juuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kehtaa vikistä, vaikka asuvat tilavassa kämpässä, on varaa lomailla ulkomailla ja lapsella harrastaa! Onpa ankeeta! Suomessa on kymmeniätuhansia ihmisiä ellei enemmänkin, joilla ei ole koskaan varaa viikonkaan ulkomaanmatkaan eikä harrastuksiin. Tämä joukko kasvaa, kun nuoret eivät saa enää vakituisia työpaikkoja eikä tulevaisuudessa näytä olevan parempaa tulossa. Päinvastoin työehtoja halutaan murentaa ja työttömät laitetaan veronmaksajien rahoilla takomaan yrityksille voittoja.
Toisaalta nykynuori asuu jo opiskeluaikana 3 kk - 12 kk ulkomailla, koska osana opintoja lähdetään vaihto-oppilaaksi muualle. Yhteiskunta antaa tukensa tälle matkailulle, josta suuret ikäluokat eivät osanneet edes unelmoida.
Tuokin on pienen osan touhua. Opiskelemaan on vaikea päästä ja jo välätellään Evan toimesta lukukausimaksuja suomalaisille opsikelijoille. Sääty-yhteiskuntaa ajetaan taas voimalla takaisin joka tasolla. Matalalta nousemaan yrittäviö potkitaan päähän jo ajoissa, ettei hypi kultalusikka suussa syntyneiden silmille.
Googleta sinä puolestasi suuret ikäluokat sekin jo riittää.. siihen vielä lisäksi milleniaalit. Ei tämä varallisuuden keskittyminen suurille ikäluokille tosiaankaan ole edes väittelyn aihe vaan ihan tunnistettu yhteiskunnallinen "kysymys "