Lue keskustelun säännöt.
Meidän sukupolvella ei ole varaa vanhempiemme elintasoon
17.06.2017 |
Kasvoin isossa omakotitalossa pk-seudulla, teimme lomia, meillä oli kesämökki, lapsilla kalliita harrastuksia.. Äitini oli melkein kymmenen vuotta kotona ja sen jälkeen puolipäivätöissä. Isäni kävi kokopäiväisesti töissä, mutta ei ollut mikään isokiho, vaan tavallisen hyvän työpaikan omaava. Tämä oli siis 80-luvulla.
Mieheni kanssa olemme molemmat akateemisia, kokopäivätöissä jo ties kuinka monetta vuotta. Asumme alle 100 neliön rivarissa, jossa on minimaalinen piha, mutta velkaa vaikka kuinka paljon. Käymme ulkomaan lomalla kerran vuodessa, mitään mökkiä meillä ei ole, lapsi saa kyllä harrastaa, mutta ei valitettavasti siinä määrin, missä esimerkiksi itse saman ikäisenä ts. itselläni oli kalliimpia harrastuksia. Olin kotona puolitoista vuotta lapsen syntymän jälkeen, sitten oli pakko mennä takaisin töihin. Muuten olisi sekä rahat menneet liian tiukille ja oma ura alamäkeen tulevaisuudessa.
Joskus mietin vaan, että onko tässä kehityksessä mitään järkeä. Mihin elintasoon lapseni aikanaan pystyy, jos suunta jatkuu näin.
Kommentit (289)
Vierailija kirjoitti:
Perustelevatko jotkut ap:n olevan väärässä noilla kommenteilla, että kyllä me ainakin ollaan rikkaampia? Joku syytti ap:ta uutisten lukematta jättämisestä, mutta jos uutisia on lukenut, niin sielläkin on puhuttu siitä, kuinka noin milleniaaleihin kuuluva sukupolvi on edeltäjäänsä köyhempi.
Ap ei puhunut millenniaaleista,vaan 1980-luvulla lapsiuttaan viettäneistä. Ja se, että millenniaalit ovat nyt köyhempiä kuin edeltävät sukupolvet, johtuu yksinkertaisesti siitä
, että koulutus ja sitä kautta työelämään pääseminen kestää nykyään kauemmpin kuin ennen. 1980-luvulla parikymppinen oli ollut töissä tienaamassa jo muutaman vuoden, nykyään se vasta lopettelee ensimmäistä toisen asteen tutkintoaan. Tilanne tulee kyllä tasoittumaan muutaman vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on korkeampi elintaso selvästi kuin vanhemmillani tämän ikäisenä. Vaikka sekä minä että mieheni olemme akateemisia pätkätyöläisiä, ja heillä taas oli turvalliset työpaikat läpi työuran. Vieläpä hyvätuloisia kumpikin, me hikisesti pääsemme suomalaiseen keskikastiin.
Silti meillä on pieni uusi okt pääkaupunkiseudulla, velka lähes maksettu, reissaamme yhden pidemmän matkan ja muutamia lyhyitä vuosittain, lapset harrastavat ratsastusta (kaksi ponia myös perheessä) eikä varsinaisesti tarvitse ruuassa tai vaatteissa säästellä. Jonkinverran löytyy sijoituksia myös. Vanhempani asuivat itseni ikäisenä kerrostalossa, ikinä ei matkusteltu, harrastukset olivat halpoja, vaatteita ostettiin vain ehdottomaan tarpeeseen ja silloinkin vaikka kenkiä runsaalla kasvunvaralla.
Että enpä tiedä, mistä moinen harha, että nykyään olisi köyhempää kuin ennen.
Kai itekin tajuat että olette poikkeuksia. Harvalla akat. Pätkätyöläisellä pk-seudulla on kaksi ponia, sijoituksia yms. Entä mihins ne teidän hyvätuloisten vanhempien rahat sitten upposi?Teidät joku tunnistaa jo tästä, ellei ole provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me emme ole huomanneet samaa. Olemme molemmat yhtä kouluttautuneita kuin vanhempamme, ehkä kuitenkin paremmin palkattuja. Mieheni vietti lapsuutensa 70- ja 80-luvuilla ja minä 80- ja 90-luvuilla. 70-luvulla oli vaikea hankkia omistusasuntoja, lainan saanti todella hankalaa. 80-luvulla sitten lainan saanti helpottui ja 90-luvun alussa oli sitten tosi tiukkaa korkojen takia. Itse ainakin muitan äidin budjetoineen tosi tarkkaan. Mitään turhaa ei hankittu, jotta pystyttiin matkustamaan kerran vuodessa. Lapsilla oli paljon vähemmän vaatteita ja ne olivat kaikki ainakin meillä halpismerkkejä. Elektroniikkaan ei kulunut niin paljoa, meillä oli isän töiden takia tietokone ja monella lapsella oli jonkinlainen mankka huoneessaan. Suurimmalla osalla ei ollut 90-luvun alkupuolella nettiliittymiä eikä kännyköitä. Tuo on aika iso säästö, kun nykyään isommassa perheessä menee aika paljonkin rahaa kännyköiden hankintahintoihin ja liittymiin. Käytännössä, kun kaikilla kouluikäisillä on oma puhelin.
Meillä on kallis asunto, josta on vajaa puolet velkaa. Sijoitusasunto, josta on hitusen velkaa. Lapsilla hyvin vaatteita, mutta yritän pysyä kohtuudessa ja kierrätän lapselta toisella. Kuitenkin lapsemme ovat selkeästi paremmin vaatetettuja kuin itse miehen kanssa olimme lapsuudessa. Meillä on Nettiliittymä, kolme kännykkäliittymää, netflix ja Spotify.
Voiko esimerkiksi nettiliittymän sanoa nostavan elintasoa nykypäivänä? Se on pakollinen menoerä, jos ylipäätään haluaa pystyä maksamaan laskuja tai tarjota lapsille mahdollisuuden hoitaa koulutehtävät. Samaan kategoriaan kuuluu mm. kännykät ja esimerkiksi lasten urheiluvälineet. 80-luvulla näitä asioita ei ollut, mutta en ainakaan itse koe sen alentaneen tuolloista elintasoa. Nykyään on paljon enemmän pakollisia menoja, joihin menee älyttömästi rahaa ilman, että ne varsinaisesti nostaisivat elintasoa.
Ap
No muuten en kommentoi, mutta ihan samat urheiluvälineet nykyään tarvitaan kuin ennenkin. Toki tarjontaa on nykyään enemmän, mutta sehän on oma valinta sitten ostaako sille 7vuotiaalle ammattilaistason sukset vai ne perusmarkettiversiot.
Ei ole ei.
Olen 30. Ei toivoakaan, että pystyisin elättämään nelihenkistä perhettä, jossa kaksi autoa ja okt niin, että vaimoni ei kävisi töissä. Isäni pystyi 25 vuotta sitten. Suunnilleen saman tasoisissa hommissa olen kuin isäukko tuolloin. Ei vaan palkka riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeassa huomioissaan.
Taloussuhdanteet, globalisaatio. Kilpailu on koventunut, ja se alkaa jo lapsena (vrt esim koulujen pääsykeskiarvot). Työpaikka ei ole mikään selviö, ja silti se on tie rakentaa elämää.
Mietipä hetkonen, millainen oli suurten ikäluokkien tie ylioppilaaksi. Pääsykokeet 10-vuotiaana. Joo, on rankkaa nykyään.
Töitä toki silloin riitti, mutta koulutukseen oli todellakin hankalampi päästä kuin nykyään.
Et voi olla tosissasi.
Koulutukseen ei todellakaan ollut hankalampi päästä. Joo, oli oppikoulu, mutta sinne kyllä pääsi oikeastaan kuka tahansa normaalilla järjellä varustettu. Mietipä mitä nykyiset alakouluikäiset osaa ja vertaa oppikoulun pääsykokeita.
Mun isä on opiskellut valtsikassa ja hänen vakiovitsinsä oli, että silloin yliopistoon pääsi kuka vaan joka osasi kulkea Porthanian pyöröovista oikeeseen suuntaan (en tiedä millaiset ovet Porthaniassa oli silloin, mutta tää oli siis vitsi). Yliopistoon pääsi silloin ihan kuka vaan, ylioppilas ja normaali äly. Yliopistoon haki harvempi ja opiskelu oli kallista kun ei ollut opintotukea jne. Muistan lapsuudesta keskustelut isän opintolainasta. Toki nyt on enemmän mahdollisuuksia, kun AMK:t on muokattu vähän niinkuin yliopistoiksi ja edelleen siis "korkekouluopintoihin" pääsee kuka tahansa. Ja missä Suomi makaakaan? Akateeminen työttömyys on iso ongelma...
T: 1946 syntyneiden vanhempien lapsi
Et voi olla tosissasi
Tässä vähän tietoa sinulle ettei tarvitse luulla
http://www.stat.fi/tup/suomi90/marraskuu.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En valita, eletään onnellista elämää. Enkä todellakaan ole sitä mieltä, että elintasoa pitäisi nostaa koko ajan. Kirjoitin elintason laskusta kahden sukupolven välillä. Aihe kiinnostaa minua ja myös osittain huolestuttaa. Tiedän kyllä, että meillä on paljon enemmän kaikkea, kuin suurimmalla osalla maailman asukkaista. Tämä ei kuitenkaan estä pohtimasta asiaa ilmiönä.
Ja meidän rivarin arvo on suunnilleen puolet esimerkiksi vanhempieni omakotitalon nykyisestä arvosta.
Ap
Monelle suuriin ikäluokkiin kuuluville kävi niin että inflaatio söi asuntolainan. He saivat nuo omakotitalot käsittämättömän halvalla. Siitä heidän muukin varallisuutensa pitkälti johtuu, kun asuminen on ollut halpaa. Ei tuo taida olla sellainen asia minkä voisi toistaa peräkkäin aina joka sukupolven kohdalla. Heillä kävi vain hyvä tuuri. Toivottavaa tietenkin olisi etteivät koko ajan väittäisi että nuoret ovat vaan heitä laiskempia.
Vanhemmat ovat kuuluneet sukupolveen jolle säästäväisyys oli vielä itsestäänselvyys kun taas nykyään elämme aivan toisin. Shoppailua ja kerskakulutusta. Tili tuli tili meni tuntuu olevan muotia, baareilua ja pintaliitoa. Ja ne mökit ja veneet oli melko toisenlaisia ainakin omassa lähipiirissäni joten en viitsisi paljon niitä kaipailla. Ruoka ja tekniikka oli tosiaan yksinkertaista nykypäivään verrattuna. Aikansa kutakin ja sopeutuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus miten irrelevantteja vastauksia taas. Voiehan vesipyssy. Mutta asunto on hyvä vertailukohde ja se miten palkka suhteutuu siihen ja miten pitkään lainaa maksetaan. Nuorten perheiden velkaisuus on korkea. Ei tietoakaan, että toinen olisi kotona.
Vanhukset muistelee noita oppikouluaikojaan, kui oli vaikeaa. No mutta jokuhan sinne sitten pääsikin. Eikö? Toiset saivat pitkän uran tehtaalla.
Itse ostin ekan asuntoni 90-luvulla kun sain ekan ns oikean työpaikkani, yksiö joka maksoi 300t markkaa (tai no 298 000). Palkkani oli 4500mk. Lainasta reilusti yli puolet meni korkoihin.
Nykyään samankaltainen yksiö maksaa noin 100t euroa. Aloituspalkka vastaavassa työssä on noin 3000e. Korot ovat mitättömän alhaalla.
Siitä voit laskea suhdelukuja onko helpompaa nyt vai ennen päästä kiinni asuntoon.
Nyt kyllä narutat. Hiton kallis yksiö. Surkea palkka. Mitätön arvonnousu asunnossa suorastaan päinvastoin. Höps.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on korkeampi elintaso selvästi kuin vanhemmillani tämän ikäisenä. Vaikka sekä minä että mieheni olemme akateemisia pätkätyöläisiä, ja heillä taas oli turvalliset työpaikat läpi työuran. Vieläpä hyvätuloisia kumpikin, me hikisesti pääsemme suomalaiseen keskikastiin.
Silti meillä on pieni uusi okt pääkaupunkiseudulla, velka lähes maksettu, reissaamme yhden pidemmän matkan ja muutamia lyhyitä vuosittain, lapset harrastavat ratsastusta (kaksi ponia myös perheessä) eikä varsinaisesti tarvitse ruuassa tai vaatteissa säästellä. Jonkinverran löytyy sijoituksia myös. Vanhempani asuivat itseni ikäisenä kerrostalossa, ikinä ei matkusteltu, harrastukset olivat halpoja, vaatteita ostettiin vain ehdottomaan tarpeeseen ja silloinkin vaikka kenkiä runsaalla kasvunvaralla.
Että enpä tiedä, mistä moinen harha, että nykyään olisi köyhempää kuin ennen.
Kai itekin tajuat että olette poikkeuksia. Harvalla akat. Pätkätyöläisellä pk-seudulla on kaksi ponia, sijoituksia yms. Entä mihins ne teidän hyvätuloisten vanhempien rahat sitten upposi?Teidät joku tunnistaa jo tästä, ellei ole provo.
Vanhempien rahat on heillä edelleen, emme ole heiltä mitään saaneet normaalia elatusta enempää. Tunnistaa voi joku, ihan sama.
Pointtina kuitenkin se, että vaikka voimme olla jossain määrin poikkeuksia, omiin vanhempiimme (heidän vastaavaan ikään siis) verrattuna olemme hyvinkin varakkaita.
Ei ap:n huomio ole mikään mielipidekysymys, vaan paljonkin julkisuudessa käsitelty fakta. Pitkään aikaan pieniä poikkeuksia lukuunottamatta suurten ikäluokkien jälkeiset sukupolvet ovat köyhempiä kuin vanhempansa. Trendi on pitkään ennen tätä ollut päinvastoin. Syyllistämättä tässä ketään näin vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ryhtyä yrittäjäksi, niin voi tienata sen verran että ei tarvitse miettiä joka euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus miten irrelevantteja vastauksia taas. Voiehan vesipyssy. Mutta asunto on hyvä vertailukohde ja se miten palkka suhteutuu siihen ja miten pitkään lainaa maksetaan. Nuorten perheiden velkaisuus on korkea. Ei tietoakaan, että toinen olisi kotona.
Vanhukset muistelee noita oppikouluaikojaan, kui oli vaikeaa. No mutta jokuhan sinne sitten pääsikin. Eikö? Toiset saivat pitkän uran tehtaalla.
Itse ostin ekan asuntoni 90-luvulla kun sain ekan ns oikean työpaikkani, yksiö joka maksoi 300t markkaa (tai no 298 000). Palkkani oli 4500mk. Lainasta reilusti yli puolet meni korkoihin.
Nykyään samankaltainen yksiö maksaa noin 100t euroa. Aloituspalkka vastaavassa työssä on noin 3000e. Korot ovat mitättömän alhaalla.
Siitä voit laskea suhdelukuja onko helpompaa nyt vai ennen päästä kiinni asuntoon.
Nyt kyllä narutat. Hiton kallis yksiö. Surkea palkka. Mitätön arvonnousu asunnossa suorastaan päinvastoin. Höps.
No, esitä itse paremmat luvut. Oma palkkani oli ihan normaali aloittelevan asiantuntijan palkka omalla alallani. Ja kauppasumman tarkistin juuri hetki sitten. Korkojen määrän voit itsekin tarkistaa, jos et usko.
Takaaki kirjoitti:
Ei ap:n huomio ole mikään mielipidekysymys, vaan paljonkin julkisuudessa käsitelty fakta. Pitkään aikaan pieniä poikkeuksia lukuunottamatta suurten ikäluokkien jälkeiset sukupolvet ovat köyhempiä kuin vanhempansa. Trendi on pitkään ennen tätä ollut päinvastoin. Syyllistämättä tässä ketään näin vain on.
Googleta ostovoiman kehitys Suomessa, niin voit yllättyä "faktojesi" kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus miten irrelevantteja vastauksia taas. Voiehan vesipyssy. Mutta asunto on hyvä vertailukohde ja se miten palkka suhteutuu siihen ja miten pitkään lainaa maksetaan. Nuorten perheiden velkaisuus on korkea. Ei tietoakaan, että toinen olisi kotona.
Vanhukset muistelee noita oppikouluaikojaan, kui oli vaikeaa. No mutta jokuhan sinne sitten pääsikin. Eikö? Toiset saivat pitkän uran tehtaalla.
Itse ostin ekan asuntoni 90-luvulla kun sain ekan ns oikean työpaikkani, yksiö joka maksoi 300t markkaa (tai no 298 000). Palkkani oli 4500mk. Lainasta reilusti yli puolet meni korkoihin.
Nykyään samankaltainen yksiö maksaa noin 100t euroa. Aloituspalkka vastaavassa työssä on noin 3000e. Korot ovat mitättömän alhaalla.
Siitä voit laskea suhdelukuja onko helpompaa nyt vai ennen päästä kiinni asuntoon.
Nyt kyllä narutat. Hiton kallis yksiö. Surkea palkka. Mitätön arvonnousu asunnossa suorastaan päinvastoin. Höps.
En ole kyseinen kirjoittaja mutta ihan oikea hinta markka-aikana 250...300 teuroa
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ei.
Olen 30. Ei toivoakaan, että pystyisin elättämään nelihenkistä perhettä, jossa kaksi autoa ja okt niin, että vaimoni ei kävisi töissä. Isäni pystyi 25 vuotta sitten. Suunnilleen saman tasoisissa hommissa olen kuin isäukko tuolloin. Ei vaan palkka riitä.
Mihin te kahta autoa tarvisisitte, jos rouva olisi kotona. T: Kotiäiti autottomassa taloudessa
Järkevyys ja kohtuullisuus eivät ole ekoajattelijoiden "yksityisomaisuutta", vaan se on kestävää kehitystä laajemmassakin kuvassa, esim. mitä tulee luonnon ymmärtämiseen luomakuntana sekä ihmiskuvaan ja syviin arvoihin.
Esimerkki viimeksi mainitusta on luopumiseen kykenemisen arvo. Täällä maailmassa se on tärkeä arvo.
Ajatus loputtomasta kasvusta saattaa kasvu-sanan takia kuulostaa hienolta, mutta materiaalisesti ja käytäntöön sovellettuna (ja siinä merkityksessä, mihin sillä nykykielenkäytössä tavataan viitata) sillä voi olla tuhoisia seurauksia.
Mitä tulee materiaalisen elintason alentumiseen luopumisen arvona... Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aina avautuu (paitsi jos kieltäytyy avaamasta sitä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me emme ole huomanneet samaa. Olemme molemmat yhtä kouluttautuneita kuin vanhempamme, ehkä kuitenkin paremmin palkattuja. Mieheni vietti lapsuutensa 70- ja 80-luvuilla ja minä 80- ja 90-luvuilla. 70-luvulla oli vaikea hankkia omistusasuntoja, lainan saanti todella hankalaa. 80-luvulla sitten lainan saanti helpottui ja 90-luvun alussa oli sitten tosi tiukkaa korkojen takia. Itse ainakin muitan äidin budjetoineen tosi tarkkaan. Mitään turhaa ei hankittu, jotta pystyttiin matkustamaan kerran vuodessa. Lapsilla oli paljon vähemmän vaatteita ja ne olivat kaikki ainakin meillä halpismerkkejä. Elektroniikkaan ei kulunut niin paljoa, meillä oli isän töiden takia tietokone ja monella lapsella oli jonkinlainen mankka huoneessaan. Suurimmalla osalla ei ollut 90-luvun alkupuolella nettiliittymiä eikä kännyköitä. Tuo on aika iso säästö, kun nykyään isommassa perheessä menee aika paljonkin rahaa kännyköiden hankintahintoihin ja liittymiin. Käytännössä, kun kaikilla kouluikäisillä on oma puhelin.
Meillä on kallis asunto, josta on vajaa puolet velkaa. Sijoitusasunto, josta on hitusen velkaa. Lapsilla hyvin vaatteita, mutta yritän pysyä kohtuudessa ja kierrätän lapselta toisella. Kuitenkin lapsemme ovat selkeästi paremmin vaatetettuja kuin itse miehen kanssa olimme lapsuudessa. Meillä on Nettiliittymä, kolme kännykkäliittymää, netflix ja Spotify.
Voiko esimerkiksi nettiliittymän sanoa nostavan elintasoa nykypäivänä? Se on pakollinen menoerä, jos ylipäätään haluaa pystyä maksamaan laskuja tai tarjota lapsille mahdollisuuden hoitaa koulutehtävät. Samaan kategoriaan kuuluu mm. kännykät ja esimerkiksi lasten urheiluvälineet. 80-luvulla näitä asioita ei ollut, mutta en ainakaan itse koe sen alentaneen tuolloista elintasoa. Nykyään on paljon enemmän pakollisia menoja, joihin menee älyttömästi rahaa ilman, että ne varsinaisesti nostaisivat elintasoa.
Ap
Väitätkö oikeasti että 80-luvulla ei tarvinnut olla lasten urheiluvälineitä.
Ei kukaan edes tullut kysyneeksi, että onko Johannalla luistimet vai otetaanko koulusta. Kaikilla oli pakko olla lauistimet, sukset ja polkupyörä. Ei kukaan espoolaisäiti kirjoitellut yleisönosastoon maksuttomasta peruskoulusta, itkenyt sitä ettei koulusta saa lukuvuotta kohden kuin yhden kynän jne.
Nettiliittymä on meillä 15 e ja viisi henkilöä käyttää sitä ihan sujuvasti. Lapsilla on kännykät, ei iPhone seiskoja, mutta hyvät ja niihin rajattoman netin liittymät 15 e/kpl. Ei selitä valtavaa kuluerää. Mutta olihan tässä just se yksi perhe julkisuudessa, jonka puhelinlasku oli 300-400 e/kk. Kertoo osaamattomuudesta ja elämänhallinnan puutteesta.
Takaaki kirjoitti:
Ei ap:n huomio ole mikään mielipidekysymys, vaan paljonkin julkisuudessa käsitelty fakta. Pitkään aikaan pieniä poikkeuksia lukuunottamatta suurten ikäluokkien jälkeiset sukupolvet ovat köyhempiä kuin vanhempansa. Trendi on pitkään ennen tätä ollut päinvastoin. Syyllistämättä tässä ketään näin vain on.
Niinhän sitä sanotaan, että nyt on ensimmäinen sukupolvi jolla tulee olemaan alhaisempi elintaso kuin vanhemmillaan.
Monessa muussa maassa tilanne on paljon pahempi kuin Suomessa. Amerikassahan nuoret hukkuvat opintolainoihinsa eikä kunnolla palkatun työn löytäminen valmistumisen jälkeen ole lainkaan varmaa. Tästä on paljon kirjoiteltu. On esitetty jopa jotain armahduksia opintolainoihin.
Onneksi nuorempi sukupolvi on myös vanhempiaan ja isovanhempiaan fiksumpia ja ymmärtää kerskakulutuksen ympäristövaikutukset ja tuntuu muutenkin haluavan elämässä järkevämpiä asioita ja tulee toimeen vähemmällä.
Mielenkiintoista kyllä nähdä tulevina vuosikymmeninä miten tämä yhteiskunta ja maailma tulevat muuttumaan kun 1900-luvulle juuttuneet homekorvat saadaan vihdoin kammettua eläkkeelle ja hautaan.
Itse ostin ekan asuntoni 90-luvulla kun sain ekan ns oikean työpaikkani, yksiö joka maksoi 300t markkaa (tai no 298 000). Palkkani oli 4500mk. Lainasta reilusti yli puolet meni korkoihin.
Nykyään samankaltainen yksiö maksaa noin 100t euroa. Aloituspalkka vastaavassa työssä on noin 3000e. Korot ovat mitättömän alhaalla.
Siitä voit laskea suhdelukuja onko helpompaa nyt vai ennen päästä kiinni asuntoon.