Lue keskustelun säännöt.
Meidän sukupolvella ei ole varaa vanhempiemme elintasoon
17.06.2017 |
Kasvoin isossa omakotitalossa pk-seudulla, teimme lomia, meillä oli kesämökki, lapsilla kalliita harrastuksia.. Äitini oli melkein kymmenen vuotta kotona ja sen jälkeen puolipäivätöissä. Isäni kävi kokopäiväisesti töissä, mutta ei ollut mikään isokiho, vaan tavallisen hyvän työpaikan omaava. Tämä oli siis 80-luvulla.
Mieheni kanssa olemme molemmat akateemisia, kokopäivätöissä jo ties kuinka monetta vuotta. Asumme alle 100 neliön rivarissa, jossa on minimaalinen piha, mutta velkaa vaikka kuinka paljon. Käymme ulkomaan lomalla kerran vuodessa, mitään mökkiä meillä ei ole, lapsi saa kyllä harrastaa, mutta ei valitettavasti siinä määrin, missä esimerkiksi itse saman ikäisenä ts. itselläni oli kalliimpia harrastuksia. Olin kotona puolitoista vuotta lapsen syntymän jälkeen, sitten oli pakko mennä takaisin töihin. Muuten olisi sekä rahat menneet liian tiukille ja oma ura alamäkeen tulevaisuudessa.
Joskus mietin vaan, että onko tässä kehityksessä mitään järkeä. Mihin elintasoon lapseni aikanaan pystyy, jos suunta jatkuu näin.
Kommentit (289)
Mä en ole vielä keksinyt mitään syytä, miksi mulla pitäisi olla varaa omien vanhempieni elintasoon. Isä ja äiti saivat paljon aikaan kovalla työllä ja osin terveytensä kustannuksella. Mulle riittää vähempi.
Teen paljon töitä, ja vieläpä kiinnostavia töitä. Saan sen verran rahaa, että perustarpeet tulee tyydytettyä ja joskus on varaa johonkin extraan sekä aina pakollisiin isompiin menoihin. Mutta en kaipaa esimerkiksi sitä määrää turhaa tavaraa, jonka vanhempien elintaso jätti jälkeensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ntÿkyään pitää jo eskarilaisille hommata omenapuhelimet ja tabletit, jottei erottuisi massasta ja pysyisi somessa mukana. Kaikki tämä vaatii eri lailla rahaa kuin lankapuhelimen aikana. Kulutuskapitalismi kasvattaa olemukseensa sidottuna koko ajan kateutta ja kilpailua verrattuna muihin ja sen tyytymättömyden varassa se oikeasti pyörii! Vaatii rohkeutta elää eri lailla kuin muut, vaikka olisi rahaakin. Vaikka puhutaan ekologisesta kuluttamisesta ja lähimatkailusta, niin kyllä sekä aikuiset että lapset päivittää someen matkojaan ja kerrotaan hankinnoista pikkutarkasti juuri sen kautta, että mitä pitemmälle ja mitä kalliimpi, sen parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kasvattaminen maksaa vanhemmille nykyään enemmän. Esimerkiksi harrastusten hinnat ovat kaksinkertaistuneet, jopa triplaantuneet pelkästään kymmenessä vuodessa. 80-luvulla harrastukset olivat pitkälti kunnan ja kaupunkien järjestämiä, kunnan liikuntasalit kaikkien käytössä. Nykyään samoja tiloja vuokrataan markkinahintaan yksityisille harrastusseuroille, jotka laskuttavat vanhempia. Tai yksityiset rakennuttavat liikuntasalit ja -hallit itse, kun julkinen puoli ei enää satsaa.
Yksityiset sairausvakuutukset yleistyneet, lapsilisien arvo romahtanut, kotihoidontuen määrä laskenut verrattuna alkutasoon. Monet tuttavani ostavat lapsilleen koulukirjoja, kun peruskouluissa ollaan säästösyistä ilman.
Materiaa on ehkä enemmän, ja niistä voi (ja on ekologista ja trendikästäkin) supistaa, mutta lapsiperheiden palvelut ovat lyhyessä ajassa yksityistyneet ja kallistuneet. Raha menee todellakin siihen lasten kasvattamiseen, ei siihen, että varallisuus nousisi työtä tekemällä.
Ja palkathan eivät ole nousseet 80-luvulta, jolloin yli 10000mk/kk oli huippupalkka. Heh.
Esimerkiksi lapsilisien ostovoiman on todettu romahtaneen 80-lukuun ja 90-lukuun verrattuna. Kyllä niissä laskelmissa on huomioitu yleinen kehitys.
Ja aika harvan palkka on kaksinkertaistunut tai kolminkertaistunut kymmenessä vuodessa. :)
Pääpointtina se, että moni julkinen palvelu on lyhyessä ajassa valunut maksukykyisten vanhempien maksettavaksi. Esimerkiksi lasten hammashoidosta on supistettu ja osa hoitaa oikomiset yksityisellä, kun hoitokynnys noussut julkisella.
On totta, että varallisuus on kertynyt suurille ikäluokille ja heidän jälkeläisilleen. Nykyään money making on omin resurssein todella vaikeaa. Helpon elämän saadakseen pitää olla jo perintöjä taustalla. Akateeminen koulutus tai muukaan korkeakoulutus ei ole tae hyvästä tulotasosta ja varallisuuden kertymisestä.
Toisaalta tämä on myös osittain sukupolvikysymys. Esim. omalla äidilläni on varmasti rahaa. Hän omistaa monia sijoitusasuntoja ja saa pääomatuloja. Silti hän aina kauhistelee "velkaisten" ihmisten elämäntyyliä matkusteluineen, ravintoloineen ja jättilainoineen. Esim. äidilleni velka on täysin vieras käsite. Joutui mm. käymään hakemassa lääkäriltä unilääkkeitä, kun otimme mieheni kanssa ensimmäisen asuntolainan. Hänen silmissään se oli vain "velkaa velan päälle" vaikka kyse oli vain kohtuullisesta noin 150 000 euron lainasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama ja jäivät eläkkeelle noin 50 vuotiaina eli ovat tienanneet parissa kymmenessä vuodessa kaiken sen mihin itse ei yllä koko työuran aikana joka päättyy 67 v. Vaikka pahoin pelkään että nyt kun yt.iden makuun on päästy niin oma sukupolvi ei jatka eläkeikään töissä.
Tätä minä aina ihailen: niin monen vanhemmat jäivät eläkkeelle 50v iässä, vaikka suomalainen eläkesysteemi ei tunne moista mahdollisuutta - eikä tuntenut 90-luvullakaan.
Varmaan 50-vuotiana eläkkeelle jäämistä tukevaa systeemiä ei ollut koskaan olemassakaan, aika kultaa muistot.
Sen sijaan vielä 2000-luvun alussa oli käytössä eläkeputki ja hyviä paketteja. Äitini jäi vapaaehtoisesti eläkkeelle 58-vuotiaana pankista, oli siellä konttorinjohtajana ja pankkialan murros sijoittui just siihen 2000-luvun alkuun. Tämä tapahtui vuonna 2004, jolloin 1946 syntynyt äitini oli siis 58-vuotias. Hän sai siinä paketissa ansiosidonnaista päivärahaa siihen saakka kunnes eläkeikä tuli täyteen ja se taisi siihen aikaan olla 60 v.. Sai myös jonkinlaisen "kultaisen kädenpuristuksen" pankilta ns. eläkepakettina, tyyliin vuoden palkan.
Hänen eläkkeensä on parempi kuin minun korkekoulutetun palkka. Äitini tutkinto on ylioppilas.
Eihän tuollaisista voi kuin unelmoida kukaan enää nykyään. Joo, mulla on oma valintakin kyseessä, olen alalla jossa palkat ei päätä huimaa. Kunhan nyt vertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kehtaa vikistä, vaikka asuvat tilavassa kämpässä, on varaa lomailla ulkomailla ja lapsella harrastaa! Onpa ankeeta! Suomessa on kymmeniätuhansia ihmisiä ellei enemmänkin, joilla ei ole koskaan varaa viikonkaan ulkomaanmatkaan eikä harrastuksiin. Tämä joukko kasvaa, kun nuoret eivät saa enää vakituisia työpaikkoja eikä tulevaisuudessa näytä olevan parempaa tulossa. Päinvastoin työehtoja halutaan murentaa ja työttömät laitetaan veronmaksajien rahoilla takomaan yrityksille voittoja.
Toisaalta nykynuori asuu jo opiskeluaikana 3 kk - 12 kk ulkomailla, koska osana opintoja lähdetään vaihto-oppilaaksi muualle. Yhteiskunta antaa tukensa tälle matkailulle, josta suuret ikäluokat eivät osanneet edes unelmoida.
Tuokin on pienen osan touhua. Opiskelemaan on vaikea päästä ja jo välätellään Evan toimesta lukukausimaksuja suomalaisille opsikelijoille. Sääty-yhteiskuntaa ajetaan taas voimalla takaisin joka tasolla. Matalalta nousemaan yrittäviö potkitaan päähän jo ajoissa, ettei hypi kultalusikka suussa syntyneiden silmille.
Opiskelemaan vaikea päästä? Missä kuplassa elät? Toki se on vaikeaa, jos asut jossain pitkospuiden takana 20 km päässä lähimmästä tiestä, et suostu menemään pääsykokeisiin kuin parittomana päivänä täydenkuun aikaan ja haluat opiskella ympäristöteologiaa. Muille riittää, että käy koulunsa kunnolla, lukee pääsykokeisiin, menee pääsykokeisiin ja vastaa kysymyksiin. Kymmenet tuhannet tuhannet nuoret saavat tänäkin vuonna opiskelupaikan aivan tavallisen koulutien kuljettuaan.
Vai tosissasiko väität, että Suomessa on noin 120 000 perhettä, joissa synnytään kultalusikka suussa?
Mietin Ap:n kanssa ihan samaa juuri muutama päivä sitten. Omat vanhempani ovat molemmat duunareita, ja omaan 80- luvun lapsuuteeni kuului juuri nuo isot omakotitalot, kesämökit ja ulkomaanreissut ja lisäksi kalliit harrastukset. Nyt olemme mieheni kanssa molemmat hyvätuloisia ja asunto on kyllä uusi ja hyvänkokoinen 4-henkiselle perheelle, mutta laina on niin suuri että mihinkään omiin mökkeihin tai veneisiin ei todellakaan olisi mahdollisuutta. En tiedä miten paljon nykypäivänä oikein pitäisi tienata että saisi saman elintason kuin aikoinaan. Toisaalta,elämässämme on kaikki varsin hyvin, tämä oli vain toteamus miten iso ero vuosikymmenten välillä on tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama ja jäivät eläkkeelle noin 50 vuotiaina eli ovat tienanneet parissa kymmenessä vuodessa kaiken sen mihin itse ei yllä koko työuran aikana joka päättyy 67 v. Vaikka pahoin pelkään että nyt kun yt.iden makuun on päästy niin oma sukupolvi ei jatka eläkeikään töissä.
Tätä minä aina ihailen: niin monen vanhemmat jäivät eläkkeelle 50v iässä, vaikka suomalainen eläkesysteemi ei tunne moista mahdollisuutta - eikä tuntenut 90-luvullakaan.
Varmaan 50-vuotiana eläkkeelle jäämistä tukevaa systeemiä ei ollut koskaan olemassakaan, aika kultaa muistot.
Sen sijaan vielä 2000-luvun alussa oli käytössä eläkeputki ja hyviä paketteja. Äitini jäi vapaaehtoisesti eläkkeelle 58-vuotiaana pankista, oli siellä konttorinjohtajana ja pankkialan murros sijoittui just siihen 2000-luvun alkuun. Tämä tapahtui vuonna 2004, jolloin 1946 syntynyt äitini oli siis 58-vuotias. Hän sai siinä paketissa ansiosidonnaista päivärahaa siihen saakka kunnes eläkeikä tuli täyteen ja se taisi siihen aikaan olla 60 v.. Sai myös jonkinlaisen "kultaisen kädenpuristuksen" pankilta ns. eläkepakettina, tyyliin vuoden palkan.
Hänen eläkkeensä on parempi kuin minun korkekoulutetun palkka. Äitini tutkinto on ylioppilas.
Eihän tuollaisista voi kuin unelmoida kukaan enää nykyään. Joo, mulla on oma valintakin kyseessä, olen alalla jossa palkat ei päätä huimaa. Kunhan nyt vertaan.
Työskenteletkö itse pankinjohtajana tällä hetkellä? Vai miksi vertaa äitisi eläkettä ja omaa palkkaasi?
Vierailija kirjoitti:
Takaaki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Takaaki kirjoitti:
Ei ap:n huomio ole mikään mielipidekysymys, vaan paljonkin julkisuudessa käsitelty fakta. Pitkään aikaan pieniä poikkeuksia lukuunottamatta suurten ikäluokkien jälkeiset sukupolvet ovat köyhempiä kuin vanhempansa. Trendi on pitkään ennen tätä ollut päinvastoin. Syyllistämättä tässä ketään näin vain on.
Googleta ostovoiman kehitys Suomessa, niin voit yllättyä "faktojesi" kanssa.
Googleta sinä puolestasi suuret ikäluokat sekin jo riittää.. siihen vielä lisäksi milleniaalit. Ei tämä varallisuuden keskittyminen suurille ikäluokille tosiaankaan ole edes väittelyn aihe vaan ihan tunnistettu yhteiskunnallinen "kysymys "
Kun ei voi verrata siihen, mitä vanhemmalla väellä on nyt. Vaan tulee verrata siihen mitä heillä oli esim 20-30vuotiaina. Sen mikä on nykyisten nuorten aikuisten tilanne esim 40v päästä näyttää vain aika ja siihen mahtuu monta taloudellista murrosta.
Ei tietenkään voi verrata kuvaamallasi tavalla. Joskin vaikuttaisi siltä, että ikäluokkamme ( olen 37v) ei eläkään edes yhtä vanhoiksi kuin vanhempamme (eliniän odote jo notkahtanut), silti eläkkeelle pääsy ikä on 5v korkeampi ja eläkettä ollaan maksettu palkasta suhteellisesti paljon enemmän.
Vanhemmillani oli duunareina( isäni ollessa 37, äiti 35) samassa iässä 5 vuotta vaille maksettu omakotitalo, kesämökki ja uusi auto 2-4 vuoden välein. Kotona sen ajan mittapuulla modernilla tekniikalla varustettu kodinkoneisto. Ulkomaanmatkoja alkoivat tehdä vasta asuntolainan maksun jälkeen.
Itselläni näennäisesti sama elintaso mutta velkaa tällä maksusuunnitelmalla vielä 15 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisin että Suomi vaipuu pikkuhiljaa kehitysmaaksi. Omia rikkauksia ei juurikaan ole. Euroopan Japanin talousihme alkoi toista maailmansotaa seuranneessa täysin poikkeuksellisessa tilanteessa mutta ei jaksa enää kantaa. Köyhyys ja kurjuus on normaalia maailmalla ja historiallisesti Suomelle se normaali tila. Rikkaus on poikkeuksellista.
Meillä sama, isällä oli purjevene, kesämökki merenrannalla 20 minuutin päästä kotoa, Range Rover, ja muutenkin auto vaihtui 2-3 vuoden välein, talvisin käytiin Tahkovuorella, ratsastin, pääsin joka kesä ratsastusleirille 9-vuotiaasta alkaen, 20-vuotiaaksi mennessä olin saanut lahjaksi oskehuoneiston ja aimo nipun pörssiosakkeita.
Mitä meillä on? Mies työtön ja minä osa-aikainen, lomalle päästään lähinnä kesällä 1-2 hotelliyötä jossain plus huvipuisto. 10 ja 20 vuotta vanhat autot, kukaan ei harrasta mitään mihin vaatisi kunnolla rahaa, onneksi, en tiedä haluaisiko, meillä ei ole varaa vaihtaa isompaan asuntoon jne.
Lapseni eivät tule saamaan lapsina asunto-osaketta, tuskin pörssiosakkeitakaan. Ymmärrän kyllä, etteivät saa juuri ketkään muutkaan, mutta onhan se nyt harmi, kun voi tarjota lapsilleen vähemmän, kuin mitä itse on saanut. Se on se pointti tässä. Köyhien kateus ei jaksa surettaa, on se tämäkin oikeasti HARMI. menkää kadehtijat muihin ketjuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään ei ole enää mitään elinikäisiä työpaikkoja. Vakituinenkin työ voi mennä alta jos tulee yt:t ja henkilöstöä vähennetään.
Pätkätöitä tekemällä ei ehdi paljoa rikastua eikä kartuttaa omaisuutta.
Kehityssuunta on muutenkin huolestuttava. Yhä enemmän julkisista palveluista siirtyy ihmisen itsensä maksettavaksi tai maksut vähintään kallistuvat.
Yhteiskunnan eriarvoistuminen, kovien arvojen ajaminen ja poliitikkojen oman edun tavoittelu tekevät Suomesta ennen pitkää yhteiskunnan jossa pärjää vain jos on varakas.
Niin että äänestäkää tavalliset duunarit vaan sitä kokoomusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin mutta onneksi ne ihanat vanhemmat ovat niin rikkaita että edelleen ostelevat kaikenlaista..Me asutaan reilu kolmekymppisinä yli 100 m2 omakotitalossa hyvällä alueella eikä velkaa ollenkaan..Meillä on yksi lapsi jolle vanhempani ostavat kaiken..ollaan silti kummatkin töissä..olen niin kiitollinen kun ei tarvitse kaupassa katsoa mitä ostaa :)
Vierailija kirjoitti:
Niin että äänestäkää tavalliset duunarit vaan sitä kokoomusta!
Meinaatko, että kokoomus haluaa kovaa verotusta? Joo, ei halua, demarit ja vihervasemmisto niitä haluaa.
Onhan se aivan selvää, että 40 vuoden katkeamattomia työputkia koko ajan paranevilla palkoilla ja hyvälle elääkkeelle lopuksi on aivan turha nykynuorten haikailla ja vähän vanhempienkaan. Vertailu on sen vuoksi hankalaa edeltäviin sukupolviin, joille tämä oli normielämän kulku. Perinnöksi saatuja asuntoja ja mökkejä ei ole kaikilla pääkaupunkiseudun kultahammasvyöhykkeellä vaan ne jäävät perijoiden vastukseksi ja pahimmillaan huonokuntoisena purettaviksi, jos kukaan ei osta. Tasan ei käy koskaan nallekarkit, ei koskaan.
Itse vastavalmistuneena DI:nä sain 80-luvun lopulla palkkaa 4000mk/kk. Toki se melko nopeasti nousi sitten. En ole viimeisiä tilastoja katsellut, mutta jossain vaiheessa lähivuosina mediaani vastavalmistuneelle oli suuruusluokkaa himpun alle 4000e/kk. Eli suurinpiirtein markat euroiksi kaavalla.
Vertailun vuoksi ensimmäinen kämppäni maksoi 170000mk, vanha kaksio pk-seudulla, ihan peruslähiössä. Juuri katsoin, että nykyään niitä saa samalta alueelta 110-150000e. Uudet maksavat päälle 200000e.
Eli en nyt sanoisi, että asunnon osto sen vaikeampaa olisi, kun huomioidaan vielä matalat korot. En omaa korkoani muista, mutta meni yli 10 vuotta ennenkuin lainan lyhennys oli enemmän kuin koron osuus. Asunnon arvonnousu toki tuli, mutta vaihtaessa se on ihan yhtä tyhjän kanssa, kun ne muutkin ovat ihan samalla tavalla kallistuneet.
Epävarmuuskin on aika suhteellista. 90-luvun lamassa monelle kävi huonosti, eikä yhteiskunnan turvaverkko ollut ollenkaan niin hyvä kuin nyt. Työttömänä olin itsekin pitkään laman seurauksena, onneksi puolisolla työtä riitti.
Joka ajassa on haasteensa, emmekä voi tietää mitä isoja murroksia seuraavat 20 tai 50 vuotta tuo tullessaan. Voi olla, että 20 vuoden kuluttua huomataan, kuinka hyvin asiat olivatkaan..
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama, isällä oli purjevene, kesämökki merenrannalla 20 minuutin päästä kotoa, Range Rover, ja muutenkin auto vaihtui 2-3 vuoden välein, talvisin käytiin Tahkovuorella, ratsastin, pääsin joka kesä ratsastusleirille 9-vuotiaasta alkaen, 20-vuotiaaksi mennessä olin saanut lahjaksi oskehuoneiston ja aimo nipun pörssiosakkeita.
Mitä meillä on? Mies työtön ja minä osa-aikainen, lomalle päästään lähinnä kesällä 1-2 hotelliyötä jossain plus huvipuisto. 10 ja 20 vuotta vanhat autot, kukaan ei harrasta mitään mihin vaatisi kunnolla rahaa, onneksi, en tiedä haluaisiko, meillä ei ole varaa vaihtaa isompaan asuntoon jne.
Lapseni eivät tule saamaan lapsina asunto-osaketta, tuskin pörssiosakkeitakaan. Ymmärrän kyllä, etteivät saa juuri ketkään muutkaan, mutta onhan se nyt harmi, kun voi tarjota lapsilleen vähemmän, kuin mitä itse on saanut. Se on se pointti tässä. Köyhien kateus ei jaksa surettaa, on se tämäkin oikeasti HARMI. menkää kadehtijat muihin ketjuihin.
Mihin olet hassannut pörssiosakkeet ja oletko sijoittanut niitä eteenpäin? Jokin ei nyt täsmää tarinassasi. Entä se asunto-osake? Kenen se on ja onko se realisoitu?
Sama koulutus, sama työ?