Meidän sukupolvella ei ole varaa vanhempiemme elintasoon

Eli sulla on ollut hyvä lapsuus ja sun asiat on nytkin hyvin.

sama, meillä oli vene ja matkusteltiin kaksi kertaa vuodessa, yli 100neliön omakotitalo, vaatteita jne. Nyt ei matkustella, ei juuri harrasteta, ei ole venettä, omakotitalo on. Ollaan jopa koulutetumpia kuin vanhempani.

Kysytään pikemminkin niin päin, että miksi suomalaisten pitäisi koko ajan nostaa elintasoaan, kun jo nyt käytämme liikaa luonnonvaroja nuppia kohti. Miksi meidän pitäisi saada lisää, kun niin monella on vähemmän kuin meillä?

Elin minäkin lapsuuttani 80-luvulla. Joo, omakotitalot oli monella perheellä, ja mökit. Mutta mietipä vaikka ruokaa. Se oli paljon vaatimattomampaa. Ei lennätetty kaikkea kaikkialta. Ja aika harva lensi itsekään vuosittain ulkomaille. Ekologisempaa on kyyröttää mökillä porkkanamaata rapsuttaen. Mökeistä on suorastaan ylitarjontaa, koska niin monen käsitys lomasta on nykyään toinen kuin 80-luvun työleiri.

http://www.stat.fi/tup/suomi90/heinakuu.html

Miten koulutettu ihminen voi olla näin tietämätön? Vai onko ihan vaan katkera (ilman syytä)?

Taitaa se rivari olla arvokkaampi kuin se itse kyhätty omakotitalo. Näin ainakin mridän kaupungossa. Omakotitaloja saa alle 200 000, pientäkään rivaria ei.

Meillä sama ja jäivät eläkkeelle noin 50 vuotiaina eli ovat tienanneet parissa kymmenessä vuodessa kaiken sen mihin itse ei yllä koko työuran aikana joka päättyy 67 v. Vaikka pahoin pelkään että nyt kun yt.iden makuun on päästy niin oma sukupolvi ei jatka eläkeikään töissä.

Lapsuudessa asuin isossa okt:ssa maalla, harrastimme, oli lemmikkejä, vanhemmat olivat töissä ja matkustelimme. Nyt olen saman ikäinen kun vanhempani kun olin pieni ja meillä on miehen kanssa velaton iso talo maalla, toisin kuin vanhemmillani, jotka maksoivat talonsa myöhemmin, heittäydyimme kumpikin opiskelijoiksi kun siltä tuntui ja teemme kerran vuodessa lomamatkan, harrastamme ja on lemmikkejä, toisin kuin vanhemmillani vieläkään, meillä on vielä tulitera autokin. Velkaa ei senttiäkään.

Erona se, että me emme olisi voineet tehdä lapsia ja elää hyvin, se olisi joko tai, ja koulutustasomme on astetta korkeampi.

Vierailija kirjoitti:

http://www.stat.fi/tup/suomi90/heinakuu.html

Miten koulutettu ihminen voi olla näin tietämätön? Vai onko ihan vaan katkera (ilman syytä)?

Suhteessa yleiseen elintasoon.. tarviiko selittää.

En valita, eletään onnellista elämää. Enkä todellakaan ole sitä mieltä, että elintasoa pitäisi nostaa koko ajan. Kirjoitin elintason laskusta kahden sukupolven välillä. Aihe kiinnostaa minua ja myös osittain huolestuttaa. Tiedän kyllä, että meillä on paljon enemmän kaikkea, kuin suurimmalla osalla maailman asukkaista. Tämä ei kuitenkaan estä pohtimasta asiaa ilmiönä.

Ja meidän rivarin arvo on suunnilleen puolet esimerkiksi vanhempieni omakotitalon nykyisestä arvosta.

Ap

Ap muuten perii aikanaan sen omakotitalon (tai kerrostalo-osakkeen, johon omakotitalo on vaihdettu) sekä mökin. Joten eiköhän sitä mammonaa ja vaivaa sen ylläpidosta tule vielä yllin kyllin.

Vierailija kirjoitti:

En valita, eletään onnellista elämää. Enkä todellakaan ole sitä mieltä, että elintasoa pitäisi nostaa koko ajan. Kirjoitin elintason laskusta kahden sukupolven välillä. Aihe kiinnostaa minua ja myös osittain huolestuttaa. Tiedän kyllä, että meillä on paljon enemmän kaikkea, kuin suurimmalla osalla maailman asukkaista. Tämä ei kuitenkaan estä pohtimasta asiaa ilmiönä.

Ja meidän rivarin arvo on suunnilleen puolet esimerkiksi vanhempieni omakotitalon nykyisestä arvosta.

Ap

Aihe kiinnostaa sinua. Ja silti luulet elintason laskeneen.

Ota vähän selvää

Vierailija kirjoitti:

Ap muuten perii aikanaan sen omakotitalon (tai kerrostalo-osakkeen, johon omakotitalo on vaihdettu) sekä mökin. Joten eiköhän sitä mammonaa ja vaivaa sen ylläpidosta tule vielä yllin kyllin.

Perin sisarusteni kanssa miinus verot. Mökki on myyty jo kauan sitten ja rahoilla hankittu vanhemmille uudet autot.

Ap

Mullakin talous huonompi kuin vanhemmillani. Äitini oli kotiäiti tai teki kotoa jotain osa-aikaista ja matkusteli ikäisenäni. Sanoi, että haluaa hoitaa lapset itse. Nyt samassa iässä en todellakaan matkustele. Vanhempani tosin eivät satsanneet lasten harrastuksiin.

Av:llä tosin vaikuttaa olevan myös heitä, jotka ovat saavuttaneet lapsuuttaan paremman elintason ja miettivät traumojaan. Itselle taas on vasta nyt selvinnyt, ettei perheemme ollutkaan niin köyhä vaan että nyt todellakin olen köyhä.

Vierailija kirjoitti:

En valita, eletään onnellista elämää. Enkä todellakaan ole sitä mieltä, että elintasoa pitäisi nostaa koko ajan. Kirjoitin elintason laskusta kahden sukupolven välillä. Aihe kiinnostaa minua ja myös osittain huolestuttaa. Tiedän kyllä, että meillä on paljon enemmän kaikkea, kuin suurimmalla osalla maailman asukkaista. Tämä ei kuitenkaan estä pohtimasta asiaa ilmiönä.

Ja meidän rivarin arvo on suunnilleen puolet esimerkiksi vanhempieni omakotitalon nykyisestä arvosta.

Ap

Monelle suuriin ikäluokkiin kuuluville kävi niin että inflaatio söi asuntolainan. He saivat nuo omakotitalot käsittämättömän halvalla. Siitä heidän muukin varallisuutensa pitkälti johtuu, kun asuminen on ollut halpaa. Ei tuo taida olla sellainen asia minkä voisi toistaa peräkkäin aina joka sukupolven kohdalla. Heillä kävi vain hyvä tuuri. Toivottavaa tietenkin olisi etteivät koko ajan väittäisi että nuoret ovat vaan heitä laiskempia.

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin isossa omakotitalossa pk-seudulla, teimme lomia, meillä oli kesämökki, lapsilla kalliita harrastuksia.. Äitini oli melkein kymmenen vuotta kotona ja sen jälkeen puolipäivätöissä. Isäni kävi kokopäiväisesti töissä, mutta ei ollut mikään isokiho, vaan tavallisen hyvän työpaikan omaava. Tämä oli siis 80-luvulla.

Mieheni kanssa olemme molemmat akateemisia, kokopäivätöissä jo ties kuinka monetta vuotta. Asumme alle 100 neliön rivarissa, jossa on minimaalinen piha, mutta velkaa vaikka kuinka paljon. Käymme ulkomaan lomalla kerran vuodessa, mitään mökkiä meillä ei ole, lapsi saa kyllä harrastaa, mutta ei valitettavasti siinä määrin, missä esimerkiksi itse saman ikäisenä ts. itselläni oli kalliimpia harrastuksia. Olin kotona puolitoista vuotta lapsen syntymän jälkeen, sitten oli pakko mennä takaisin töihin. Muuten olisi sekä rahat menneet liian tiukille ja oma ura alamäkeen tulevaisuudessa.

Joskus mietin vaan, että onko tässä kehityksessä mitään järkeä. Mihin elintasoon lapseni aikanaan pystyy, jos suunta jatkuu näin.

Nykyään ei ole varaa samaan elintasoon kuin aikaisemmilla ikäluokilla. Töitä ei ole, ja tuloja on pakko siirtää yhä isommalle osalle ihmisiä, jotta hekin pääsevät osalliseksi edes jonkinlaisesta siedettävästä elintasosta.

Olen myös keskiluokkaisesta perheestä kotoisin. Keskituloisilla vanhemmillani on iso omakotitalo, 2 kesämökkiä ja kaksi asunto-osaketta Helsingissä. Vaikka olemme mieheni kanssa molemmat akateemisia ja hyväpalkkaisia, emme juurikaan elinaikana pysty saavuttamaan samaa elintasoa kuin vanhemmillani ilman, että luopuisimme jostain. Olemme myös molemmat vahvasti kaupunkilaistuneita, joten kehyskuntaunelmat eivät tule kysymykseen.

Vierailija kirjoitti:

En valita, eletään onnellista elämää. Enkä todellakaan ole sitä mieltä, että elintasoa pitäisi nostaa koko ajan. Kirjoitin elintason laskusta kahden sukupolven välillä. Aihe kiinnostaa minua ja myös osittain huolestuttaa. Tiedän kyllä, että meillä on paljon enemmän kaikkea, kuin suurimmalla osalla maailman asukkaista. Tämä ei kuitenkaan estä pohtimasta asiaa ilmiönä.

Ja meidän rivarin arvo on suunnilleen puolet esimerkiksi vanhempieni omakotitalon nykyisestä arvosta.

Ap

Kun se elintaso ei ole laskenut. Ennen rahat käytettiin taloihin, mökkeihin ja muuhun kiinteään, vaivaa aiheuttavaan omaisuuteen, nykyään elektroniikkaan, palveluihin, matkailuun, ulkona syömiseen.

Vai laskiko sinun vanhempiesi elintaso, kun he möivät mökin ja ostivat tilalle kaksi uutta autoa?

Ap on oikeassa huomioissaan.

Taloussuhdanteet, globalisaatio. Kilpailu on koventunut, ja se alkaa jo lapsena (vrt esim koulujen pääsykeskiarvot). Työpaikka ei ole mikään selviö, ja silti se on tie rakentaa elämää.

Sulla on ollut etuoikeutettu lapsuus ja nyt et vain kykene tarjoamaan samaa lapsillesi. Ei se yhteiskunnan syy ole.

Oma lapsuuteni oli varsin köyhä - ei puhettakaan harrastamisesta, asuimme pienellä kirkonkylällä keskellä ei mitään, vanhemmat eivät osanneet tukea koulunkäyntiäni jne. Näillä eväillä amk-tutkinto ja ihme kyllä oikein poikkeuksellisen hyvin palkattu työ. Ilmaiseksi tuo ei ole tullut. Joudun tekemään kaksinverroin enemmän kuin paremmin koulutetut.

Sulta puuttuu vain tsemppi. Luulit että asiat tarjoillaan sulle. Ei se niin mene, eikä se mennyt vanhemmillasikaan vaikka lapsena niin saattoi tuntua.

Vierailija kirjoitti:

En valita, eletään onnellista elämää. Enkä todellakaan ole sitä mieltä, että elintasoa pitäisi nostaa koko ajan. Kirjoitin elintason laskusta kahden sukupolven välillä. Aihe kiinnostaa minua ja myös osittain huolestuttaa. Tiedän kyllä, että meillä on paljon enemmän kaikkea, kuin suurimmalla osalla maailman asukkaista. Tämä ei kuitenkaan estä pohtimasta asiaa ilmiönä.

Ja meidän rivarin arvo on suunnilleen puolet esimerkiksi vanhempieni omakotitalon nykyisestä arvosta.

Ap

Nykyisin menee rahaa sellaiseen mitä ei ollut 80-luvulla! On kännykät kaikilla, digibokseja, tietokoneita, iltapäiväkerhoa. Monilla perheillä kaksi autoa

Tottahan on, että samanlaisiin koko työuran kestäviä ns. eläkevirkoja ei enää nykyään tule uudelle sukupolvelle. Elintaso ei myöskään tule nousemaan yhtä dramaattisesti kuin 60-80 -luvuilla eikä inflaatio kuittaa asuntovelkaa. Asuntojen arvonnousukin lienee maltillisempaa.

Veikkaan kuitenkin, että ainakin osittain tuo kokemus vanhempien paremmasta elintasosta on subjektiivinen harha. 80-luvulla todennäköisesti osattiin arvostaa mahdollisuuksia ja tavaroita ihan eri tavalla kuin nykyään. Kulutuskulttuuri oli vasta kehittymässä ja muistissa oli sotavuosien jälkeinen köyhyys ja kurjuus. Nykyään on niin valtavasti kaikkea krääsää myynnissä pilkkahintaan, että sen arvo kuluttajan silmissä on laskenut. Lisäksi maailma on ihan eri tavalla avoin lentoliikenteen ja internetin myötä.

Muistan omasta lapsuudesta juuri sen, miten oltiin tosi iloisia vaikka uudesta vesipyssystä kesällä. Nykylapset on tottuneet siihen, että pihalla on viisi vesipyssyä, uima-allas, trampoliini ja pomppulinna. Silti istutaan naama norsun veellä ja räplätään sitä iPhonea ja valitetaan, kun mikään ei riitä.

Nämä on omia ajatuksia aiheesta. En jaksa kännykällä näpytellä pidempään. :D

M27