Lue keskustelun säännöt.
Saavatko opettajat täyden palkan kesäisin vaikkeivät tee mitään?
Kommentit (148)
Eiköhän kasvatustyö kuulu vanhemmille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En käsitä teitä jotka viitsivät kitistä opettajien lomista. Opettajan työ on henkisesti yksi raskaimpia mitä tiedän. Täällä on jotenkin ihmeellinen käsitys että opettajan työ on helppo, sen kun pitää vähän oppitunteja. Opetus on vain pieni osa sitä mitä opettaja työkseen tekee. Miettikää paljonko opettaja tekee ilmaiseksi työtä. Palkka maksetaan vain opetuksesta, sen suunnittelu ja kokeiden korjaus yms. ovat opettajan ulkopuolista vapaa-aikaa josta ei makseta senttiäkään. Siihen päälle työn karmeus kun nykypäivän kakarat ovat niin hirveitä eikä opettaja saa pitää minkäännäköistä kuria. Kuuntelee päivät pitkät lasten ja vanhempien haukkumista, huutoa ja nälvimistä.
En ole kateellinen, loma ja sen rahat ovat täysin ansaitut. Te, jotka kitisette menkää itse vuodeksi kokeilemaan. Tulkaa sitten pätemään. Muutoin voitte olla hiljaa ja marista yksinänne tyhjän pääkoppanne sisässä.
Tuolla perusteella esim. ylikuormittunut lastensuojelun sosiaalityöntekijä ei ansaitsisi samoja lomia? Siinä sivusta seurattuna epäkiitollinen työ, jossa saattaa joutua valvomaan öitä pelätessään uusia Eerika-tapauksia, kun ei ole resursseja tavata lapsia riittävän tiheästi. Juuri tämä yllä kuvattu asenne opettajien työn ainutlaatuisesta kuormittavuudesta ja sen myötä ansaitusta lomista ottaa päähän. Esim. sosiaalityöntekijän palkka ei ole aineenopettajan palkkaa kummempi edes vaativimmissa tehtävissä, joten opettajien soisi laskeutuvan norsunluutornistaan ja osoittavan solidaarisuuttaan pikkuisen myös oman kuplansa ulkopuolelle. Siinä kontekstissa ei voi olla myöntämättä, että kyllähän tämä loma-asia aika mellevä etuus työssä on.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kasvatustyö kuulu vanhemmille!
Missään tapauksessa nykyisessä yhteiskunnassa kasvatustyötä ei voi jättää yksin vanhemmille. Pitää muistaa, että koulu opettaa työelämässä tarvittavia taitoja, kuten säännöllistä läsnäoloa ja tunnollista työskentelyä. Lisäksi koululla on sellaisia sosiaalisia puolia, kuin lasten ja nuorten päivähoitopaikkana toimiminen. Ja tätä en tarkoita vähättelyksi.
Päävastuu lapsen varhaiskasvatuksesta on vanhemmilla. Vähitellen vastuu siirtyy koululle. Siitä ei tässä yhteiskunnassa päästä yli eikä ympäri. Jokin muukin vaihtoehto on mahdollinen, mutta kuka sitten haluaa sitä, että vanhempien vastuulla on se, mitä lapset koulussa päivällä tekevät.
Väitin aikaisemmassa viestissäni opettajia marisijoiksi, ja pidän kiinni väitteestäni. Kuitenkin opettajan työ on aivan keskeinen yksilön kehityksessä yhteiskunnan kelvolliseksi jäseneksi. Jossakin metsästäjä-keräilijäkulttuurissa tilanne voi olla toinen.
Taidatte olla kovin nuori opettaja, kun tentti_ym tulokset mielestänne joutavat odottaa syksyyn, jos edes arvostatte lainkaan..(?( Onko unohtunut omien tulostenne tarve pyrkiessänne eteenpäin? Ex studient
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina tuo sama virsi, että opettajat tekevät kovasti töitä lukuvuoden, ja sitten siitä ansaittu palkka jaetaan vuoden kaikille kuukausille. Mihin tuo väite perustuu? Missä muussa työssä on kahden ja puolen kuukauden kesäloma, talviloma, syysloma ja joululoma, joilta maksetaan palkkaa, koska muuna aikana on tehty töitä?
Opettajille kuuluisi minulle sama neljän, viiden viikon kesäloma kuin muillekin. Loput kesästä, syysloman ja osan joulunajan vapaista opettajat voisivat tehdä jotakin hyödyllistä. Muissakin töissä annetaan tekijälle jotakin muuta työtä, jos varsinaisen päätyön tehtäviä ei ole tarjolla.
Se on sitten oman keskustelunsa aihe, että leikkaisivatko opettajat kesäviikkoina kotikuntansa nurmikoita, pitäisivätkö lastenleirejä vai järjestäisivätkö kenties vanhainkotien asukkaille jotakin virikkeellistä toimintaa. Joka tapauksessa tuo juttu yhdeksän kuukauden palkan jakamisesta kahdelletoista kuukaudelle on silkka veruke.
Sinäpä sen sanoit: "Missä muussa työssä...?". Niinpä, ei missään muussa. Ja tähän on syynsä: koetapa itse olla erinäisistä keskittymisvaikeuksista yms. muista ongelmista kärsivien lasten/nuorten kaitsijana viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen. Kyllä siinä hommassa noutaja tulee aika äkkiä, jos ei pääse päätä tuulettamaan tarpeeksi pitkäksi ajaksi. Tervetuloa kokeilemaan! Olisikin muuten ihan hyvä idea velvoittaa oppilaiden vanhemmat pitämään kukin yhden koulupäivän tunnit, niin nähtäisiin, kuinka moni pitäisi vielä opettajan ammattia helppona työnä...
Ei sinne pääse kokeilemaan, kun te opettajat olette kehittäneet järjestelmän, jossa opettajiksi koulutetaan ne, jotka olivat nössöjä koko kouluaikansa. Sitten kun joutuu kantamaan vastuuta lapsista ja nuorista, jotka elävät vaikeuksien keskellä, eväät eivät riitäkään. Kun omaan kokemuspiiriin kuuluu pumpuliin kääritty lapsuus ja vähän partiota ja pianotunnit, ei yksinkertaisesti ole kosketuspintaa vähätuloisen yksinhuoltajaperheen arkeen.
Ja mitä tulee minun kokemukseeni, niin olen ollut töissä koulukodissa. Siellä ei ole kymmenen viikon kesälomaa, joululomaa, viikon talvilomaa ja syyslomaa. Siellä ovat jatkuvat pähde- ja rikosteluongelmat, sosiaaliset vaikeudet, psyykkiset ongelmat aivan toisessa mittakaavassa jokaisen työpäivän taakka kuin koulussa, jossa sentään useimmat oppilaat ovat jokseenkin tavallisia lapsia tai nuoria. Väkivallan uhkakin on vähän toista luokkaa kuin koulussa. Lopeta marina!
Enhän minä ole valittanut mistään, olen täysin tyytyväinen opettajien lomiin ja muihinkin työehtoihin. Oletko jo unohtanut, että ketjun aloittajahan se tässä opettajien kesälomista marisi?
Nössö varmaan olenkin, monessakin mielessä. Ei se minua haittaa. Mutta mitä luulet tietäväsi taustastani? Kuulutko niihin yksinkertaisesti ajatteleviin ihmisiin, jotka luulevat kaikkien tietyn ammattikunnan ihmisten olevan samanlaisia tai tulevan samanlaisista lähtökohdista? Luulisi, että ihminen, joka omien sanojensa mukaan on ollut töissä ongelmanuorten kanssa koulukodissa, osaisi ajatella asioista hieman laajemmin. Tällainen ajattelu johtaa aika äkkiä vääriin johtopäätöksiin ja ihmisten leimaamiseen...
No olenhan minä kouluni käynyt. Muistan, että opettajia on parempia ja huonompia. Toki hyvyyden kriteerit voivat vaihdella. Kuitenki opettajat ovat - niin kauan kuin minä jaksan muistaa - poranneet työasioistaan. Te opiskelette yliopistossa ja koulutukseen teidät valitaan soveltuvuuskokein. Onko teidän oman alanne tutkimus ja korkein opetus niin pahasti hakoteillä, että sen tuottamien oppien myötä opettajan työstä on alkanut kuulua melko nurjaa kertomaa? Eikö teidän mielessänne käy, että jokin aivan perustava asia on poskellaan? Uskotteko te sinisilmäisesti toisianne ja niihin filosofioihin ja aatteisiin, joita kasvatustieteelliset tiedekunnat pitkin maata suoltavat? Muistan itse prof. Joel Kivirauman sanoneen luennolla, että kasvatussosiologia on kivi kasvatustieteen kengässä, koska se pakkaa antamaan jotakin muuta kuin mairittelevia näkemyksiä. Joko olisi syytä kuulla, mitä Kivirauman kaltaisilla on sanottavana, vai vieläkö pitää mäntätä päätä petäjään?
Ja kyllä: monet muut tekevät vaativia töitä pienemmällä palkalla ja vähemmillä lomilla. Ei olisi kohtuutonta vaatia opettajilta täyttä vastinetta maksetulle palkalle. Ehkä äskeinen vihjailuni puistotöistä oli hiukan kärjistetty, mutta saattaisi tehdä opettajien todellisuudentajulle hyvää kohdata jokin muukin elämänala kuin koulu. Tiedät sen itsekin: opettajat käyvät kiltisti ja tunnollisesti koulua (ja partiossa ja pianotunneilla), menevät lukioon, jatkavat yliopistoon jossa opiskelevat joko luokan- tai aineenopettajiksi tai erityisopettajiksi ja menevät sitten kouluun töihin. Äärimmillään opettaja on alle 25-vuotias koulutusjärjestelmän broileri, jonka sitten pitää kohdata oppilaita, joiden arkeen kuuluu esimerkiksi jatkuva väkivallan pelko tai viinahuuruinen kasvuympäristö. Mitä tuollainen broileri voi siitä tajuta, paitsi sen, minkä on ulkokohtaisesti kirjasta lukenut?
Tämä on hyvä pointti: opettajaksi opiskelevien olisi hyvä tutustua jollakin tavalla (osana koulutusta) myös ongelmaperheistä tulleiden lasten kohtaamiseen. Eihän se helppoa ole kohdata lasta/nuorta, jolla on perhetaustastaan johtuvia vakavia ongelmia, varsinkin, kun nuorelta "broilerilta" puuttuu kokemusta tällaisista kohtaamisista.
Mitä ehdottaisit ratkaisuksi? Pitäisikö jokaisen opettajaksi opiskelevan hankkia myös psykologin tutkinto? Vai olisiko parempi, että jokaisen opettajankoulutukseen hakeutuvan pitäisi olla lähtöisin väkivaltaisesta alkoholistiperheestä, jotta voitaisiin vedota "omakohtaiseen kokemukseen" soveltuvuuskokeissa?
Onhan se totta, että monet opettajista ovat lähtöisin ns. normaaleista perheistä, joissa ei ole ollut väkivaltaa tai päihteiden väärinkäyttöä. Ei se silti tee näistä nuorista "broilereista" välttämättä kyvyttömiä ymmärtämään lasten ongelmia. Tärkeintä opettajan työssä on empatiakyky ja maalaisjärki, kumpaakaan ei voi oppia kirjoja lukemalla. Pedagogiikan opetukset ovat hyvää teoriaa, mutta käytännön opettamisessa juuri empatia ja maalaisjärki ovat niitä parhaita työkaluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina tuo sama virsi, että opettajat tekevät kovasti töitä lukuvuoden, ja sitten siitä ansaittu palkka jaetaan vuoden kaikille kuukausille. Mihin tuo väite perustuu? Missä muussa työssä on kahden ja puolen kuukauden kesäloma, talviloma, syysloma ja joululoma, joilta maksetaan palkkaa, koska muuna aikana on tehty töitä?
Opettajille kuuluisi minulle sama neljän, viiden viikon kesäloma kuin muillekin. Loput kesästä, syysloman ja osan joulunajan vapaista opettajat voisivat tehdä jotakin hyödyllistä. Muissakin töissä annetaan tekijälle jotakin muuta työtä, jos varsinaisen päätyön tehtäviä ei ole tarjolla.
Se on sitten oman keskustelunsa aihe, että leikkaisivatko opettajat kesäviikkoina kotikuntansa nurmikoita, pitäisivätkö lastenleirejä vai järjestäisivätkö kenties vanhainkotien asukkaille jotakin virikkeellistä toimintaa. Joka tapauksessa tuo juttu yhdeksän kuukauden palkan jakamisesta kahdelletoista kuukaudelle on silkka veruke.
Väite perustuu opettajien ammattijärjestön ja kuntatyönantajan sekä julkisenalan työnantajien kanssa tehtyyn sopimukseen. Missä muussa työssä on vastaavat lomat? En tiedä. Ehkä joissakin on. Selvitä ja valitse alasi sen mukaan mitä itse pidät tärkeänä: 80 tuntiset työviikot ja kuukauden loma ja 100,000 palkkaa tai lyhyemmät työpäivät, pidemmät lomat ja 30,000 palkkaa.
Toisen veruke on toisen selitys. Itse asiassa on aivan turha väitellä asiasta ihmisen kanssa, joka on omasta mielestään oikeassa ja haluton kuulemaan mitään muita näkökulmia saati oikaisemaan omiaan.
Kollegaani siteeraten: tervetuloa alalle, hyviä tekijöitä tarvitaan aina.
Tai jos trukkimiehen hommat kiinnostaa, olen kuullut, että satamissa maksetaan ahtaajille samaa palkkaa paljon pienemmällä koulutuksella. Lakkoonkin mennään kerran vaalikaudessa, toisin kuin opetusalalla, ihan vaan sen vuoksi kun voidaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina tuo sama virsi, että opettajat tekevät kovasti töitä lukuvuoden, ja sitten siitä ansaittu palkka jaetaan vuoden kaikille kuukausille. Mihin tuo väite perustuu? Missä muussa työssä on kahden ja puolen kuukauden kesäloma, talviloma, syysloma ja joululoma, joilta maksetaan palkkaa, koska muuna aikana on tehty töitä?
Opettajille kuuluisi minulle sama neljän, viiden viikon kesäloma kuin muillekin. Loput kesästä, syysloman ja osan joulunajan vapaista opettajat voisivat tehdä jotakin hyödyllistä. Muissakin töissä annetaan tekijälle jotakin muuta työtä, jos varsinaisen päätyön tehtäviä ei ole tarjolla.
Se on sitten oman keskustelunsa aihe, että leikkaisivatko opettajat kesäviikkoina kotikuntansa nurmikoita, pitäisivätkö lastenleirejä vai järjestäisivätkö kenties vanhainkotien asukkaille jotakin virikkeellistä toimintaa. Joka tapauksessa tuo juttu yhdeksän kuukauden palkan jakamisesta kahdelletoista kuukaudelle on silkka veruke.
Sinäpä sen sanoit: "Missä muussa työssä...?". Niinpä, ei missään muussa. Ja tähän on syynsä: koetapa itse olla erinäisistä keskittymisvaikeuksista yms. muista ongelmista kärsivien lasten/nuorten kaitsijana viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen. Kyllä siinä hommassa noutaja tulee aika äkkiä, jos ei pääse päätä tuulettamaan tarpeeksi pitkäksi ajaksi. Tervetuloa kokeilemaan! Olisikin muuten ihan hyvä idea velvoittaa oppilaiden vanhemmat pitämään kukin yhden koulupäivän tunnit, niin nähtäisiin, kuinka moni pitäisi vielä opettajan ammattia helppona työnä...
Ei sinne pääse kokeilemaan, kun te opettajat olette kehittäneet järjestelmän, jossa opettajiksi koulutetaan ne, jotka olivat nössöjä koko kouluaikansa. Sitten kun joutuu kantamaan vastuuta lapsista ja nuorista, jotka elävät vaikeuksien keskellä, eväät eivät riitäkään. Kun omaan kokemuspiiriin kuuluu pumpuliin kääritty lapsuus ja vähän partiota ja pianotunnit, ei yksinkertaisesti ole kosketuspintaa vähätuloisen yksinhuoltajaperheen arkeen.
Ja mitä tulee minun kokemukseeni, niin olen ollut töissä koulukodissa. Siellä ei ole kymmenen viikon kesälomaa, joululomaa, viikon talvilomaa ja syyslomaa. Siellä ovat jatkuvat pähde- ja rikosteluongelmat, sosiaaliset vaikeudet, psyykkiset ongelmat aivan toisessa mittakaavassa jokaisen työpäivän taakka kuin koulussa, jossa sentään useimmat oppilaat ovat jokseenkin tavallisia lapsia tai nuoria. Väkivallan uhkakin on vähän toista luokkaa kuin koulussa. Lopeta marina!
Enhän minä ole valittanut mistään, olen täysin tyytyväinen opettajien lomiin ja muihinkin työehtoihin. Oletko jo unohtanut, että ketjun aloittajahan se tässä opettajien kesälomista marisi?
Nössö varmaan olenkin, monessakin mielessä. Ei se minua haittaa. Mutta mitä luulet tietäväsi taustastani? Kuulutko niihin yksinkertaisesti ajatteleviin ihmisiin, jotka luulevat kaikkien tietyn ammattikunnan ihmisten olevan samanlaisia tai tulevan samanlaisista lähtökohdista? Luulisi, että ihminen, joka omien sanojensa mukaan on ollut töissä ongelmanuorten kanssa koulukodissa, osaisi ajatella asioista hieman laajemmin. Tällainen ajattelu johtaa aika äkkiä vääriin johtopäätöksiin ja ihmisten leimaamiseen...
No olenhan minä kouluni käynyt. Muistan, että opettajia on parempia ja huonompia. Toki hyvyyden kriteerit voivat vaihdella. Kuitenki opettajat ovat - niin kauan kuin minä jaksan muistaa - poranneet työasioistaan. Te opiskelette yliopistossa ja koulutukseen teidät valitaan soveltuvuuskokein. Onko teidän oman alanne tutkimus ja korkein opetus niin pahasti hakoteillä, että sen tuottamien oppien myötä opettajan työstä on alkanut kuulua melko nurjaa kertomaa? Eikö teidän mielessänne käy, että jokin aivan perustava asia on poskellaan? Uskotteko te sinisilmäisesti toisianne ja niihin filosofioihin ja aatteisiin, joita kasvatustieteelliset tiedekunnat pitkin maata suoltavat? Muistan itse prof. Joel Kivirauman sanoneen luennolla, että kasvatussosiologia on kivi kasvatustieteen kengässä, koska se pakkaa antamaan jotakin muuta kuin mairittelevia näkemyksiä. Joko olisi syytä kuulla, mitä Kivirauman kaltaisilla on sanottavana, vai vieläkö pitää mäntätä päätä petäjään?
Ja kyllä: monet muut tekevät vaativia töitä pienemmällä palkalla ja vähemmillä lomilla. Ei olisi kohtuutonta vaatia opettajilta täyttä vastinetta maksetulle palkalle. Ehkä äskeinen vihjailuni puistotöistä oli hiukan kärjistetty, mutta saattaisi tehdä opettajien todellisuudentajulle hyvää kohdata jokin muukin elämänala kuin koulu. Tiedät sen itsekin: opettajat käyvät kiltisti ja tunnollisesti koulua (ja partiossa ja pianotunneilla), menevät lukioon, jatkavat yliopistoon jossa opiskelevat joko luokan- tai aineenopettajiksi tai erityisopettajiksi ja menevät sitten kouluun töihin. Äärimmillään opettaja on alle 25-vuotias koulutusjärjestelmän broileri, jonka sitten pitää kohdata oppilaita, joiden arkeen kuuluu esimerkiksi jatkuva väkivallan pelko tai viinahuuruinen kasvuympäristö. Mitä tuollainen broileri voi siitä tajuta, paitsi sen, minkä on ulkokohtaisesti kirjasta lukenut?
Tämä on hyvä pointti: opettajaksi opiskelevien olisi hyvä tutustua jollakin tavalla (osana koulutusta) myös ongelmaperheistä tulleiden lasten kohtaamiseen. Eihän se helppoa ole kohdata lasta/nuorta, jolla on perhetaustastaan johtuvia vakavia ongelmia, varsinkin, kun nuorelta "broilerilta" puuttuu kokemusta tällaisista kohtaamisista.
Mitä ehdottaisit ratkaisuksi? Pitäisikö jokaisen opettajaksi opiskelevan hankkia myös psykologin tutkinto? Vai olisiko parempi, että jokaisen opettajankoulutukseen hakeutuvan pitäisi olla lähtöisin väkivaltaisesta alkoholistiperheestä, jotta voitaisiin vedota "omakohtaiseen kokemukseen" soveltuvuuskokeissa?
Onhan se totta, että monet opettajista ovat lähtöisin ns. normaaleista perheistä, joissa ei ole ollut väkivaltaa tai päihteiden väärinkäyttöä. Ei se silti tee näistä nuorista "broilereista" välttämättä kyvyttömiä ymmärtämään lasten ongelmia. Tärkeintä opettajan työssä on empatiakyky ja maalaisjärki, kumpaakaan ei voi oppia kirjoja lukemalla. Pedagogiikan opetukset ovat hyvää teoriaa, mutta käytännön opettamisessa juuri empatia ja maalaisjärki ovat niitä parhaita työkaluja.
Miksi arvelet, että jokin psykologia auttaisi arkitodellisuuden kohtaamisessa? Yliopistossa tutkitaan ja joillekin harvoille tutkimus on elämän pääsisältö. Pääosa tutkimuksesta - kuten tietänet - on perustutkimusta, joka harvoin vaikuttaa kovin suoraan minkään työn käytäntöön. Ja varsinkaan psykologia tai mikään muukaan akateeminen oppiaine ei opeta peräämiäsi empatiaa ja maalaisjärkeä. Siellähän niitä on kaikenlaisia aspergertapauksia tutkijankammiot pullollaan, joita kiinnostaa vain seuraava apuraha ja omat suuret ajatukset.
Opettajankoulutukseen pitäisi olla edellytyksenä vaikkapa 23 vuoden ikä ja vähintään kahden vuoden työkokemus jostakin muualta kuin koulumaailmasta. Itse asiassa ajattelin ensin ehdottaa korkeampaa ikää ja pitempää työkokemusta, mutta olkoon nyt noin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina tuo sama virsi, että opettajat tekevät kovasti töitä lukuvuoden, ja sitten siitä ansaittu palkka jaetaan vuoden kaikille kuukausille. Mihin tuo väite perustuu? Missä muussa työssä on kahden ja puolen kuukauden kesäloma, talviloma, syysloma ja joululoma, joilta maksetaan palkkaa, koska muuna aikana on tehty töitä?
Opettajille kuuluisi minulle sama neljän, viiden viikon kesäloma kuin muillekin. Loput kesästä, syysloman ja osan joulunajan vapaista opettajat voisivat tehdä jotakin hyödyllistä. Muissakin töissä annetaan tekijälle jotakin muuta työtä, jos varsinaisen päätyön tehtäviä ei ole tarjolla.
Se on sitten oman keskustelunsa aihe, että leikkaisivatko opettajat kesäviikkoina kotikuntansa nurmikoita, pitäisivätkö lastenleirejä vai järjestäisivätkö kenties vanhainkotien asukkaille jotakin virikkeellistä toimintaa. Joka tapauksessa tuo juttu yhdeksän kuukauden palkan jakamisesta kahdelletoista kuukaudelle on silkka veruke.
"Opettajille kuuluisi minulle sama neljän, viiden viikon kesäloma kuin muillekin."
Miksi monet huutelevat eri ammattien etujen perään ja vaativat kaikille samoja etuja. Vaihtakaa tuohon tilalle sana "palkka" siis: "Kaikille sama palkka eri töistä". Tällöin huudeltaisiin perään, että VIT*N KOMMARIT.
Miksi siis palkka voi vaihdella eri ammateissa, mutta muut edut pitäisivät olla täysin samat???
Siis kaikille, jotka vaativat opettajien lomia lyhyemmiksi, ootte yksiä VIT*N KOMMAREITA.
Opettajankoulutukseen pitäisi olla edellytyksenä vaikkapa 23 vuoden ikä ja vähintään kahden vuoden työkokemus jostakin muualta kuin koulumaailmasta. Itse asiassa ajattelin ensin ehdottaa korkeampaa ikää ja pitempää työkokemusta, mutta olkoon nyt noin...
Mikset ajatellut saman tien 50 vuoden ikää ja 30 vuotta muuta työkokemusta?
Kaiken maailman ajattelijoita sitä löytyykin.
Ja millä mandaatlla näitä ajattelit ehdotella? Kadunmieskö tässä maassa koulutuspolitiikasta vastaa?
"Olkoon nyt noin..." - hyvää päivää, mikä itseriittoinen tollo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin opettajilla tuntuu olevan aika kova liksa.
Aloittelevilla ei todellakaan ole yli viiden tonnin kuukausitulot, hyvä jos puolet siitä.
Luultavasti opettajien työhön ja palkkaukseen on rakennettu sisään se hiljaisen tiedon ja kokemuksen kertyminen tasaisest nousevan palkan kanssa, kun varsinaisia etenemismahdollisuuksia ei ole vaan kaikki tekevät samaa ruohonjuuritason työtä olivatpa alalla ensimmäistä tai 40:nettä vuotta. Poislukien rehtorit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käsitä teitä jotka viitsivät kitistä opettajien lomista. Opettajan työ on henkisesti yksi raskaimpia mitä tiedän. Täällä on jotenkin ihmeellinen käsitys että opettajan työ on helppo, sen kun pitää vähän oppitunteja. Opetus on vain pieni osa sitä mitä opettaja työkseen tekee. Miettikää paljonko opettaja tekee ilmaiseksi työtä. Palkka maksetaan vain opetuksesta, sen suunnittelu ja kokeiden korjaus yms. ovat opettajan ulkopuolista vapaa-aikaa josta ei makseta senttiäkään. Siihen päälle työn karmeus kun nykypäivän kakarat ovat niin hirveitä eikä opettaja saa pitää minkäännäköistä kuria. Kuuntelee päivät pitkät lasten ja vanhempien haukkumista, huutoa ja nälvimistä.
En ole kateellinen, loma ja sen rahat ovat täysin ansaitut. Te, jotka kitisette menkää itse vuodeksi kokeilemaan. Tulkaa sitten pätemään. Muutoin voitte olla hiljaa ja marista yksinänne tyhjän pääkoppanne sisässä.
Jaahah. Että on lapset hankalia. Kuules neropatti, te kasvatustieteilijät olette suuressa viisaudessanne hylänneet ne työtavat, joilla opettajan työ pidettiin kohtuullisena. Ne olivat kuri, järjestys ja palkitseminen hyvästä suorituksesta. Nyt paapotaan yhtä yhdellä tavalla ja toista toisella tavalla ja tulokset näkyvät työelämässä jo. Ei tulla töihin ajoissa, ei tehdä töissä töitä, lähdetään milloin sattuu.
Kasvatustieteilijät ihastuvat milloin mihinkin aatteeseen. Kun itse opiskelin kasvatustiedettä n. 20 vuotta sitten, vaahdottiin konstruktiivisesta oppimisesta. Nyt on sitten ilmiökeskeistä opettamista. Kauniita ajatuksia, joita on huumassa sovellettu ja saatu aikaan pisa-propagandaa ja kohtuuton työtaakka.
Valitan. Jos haluaa, että lapsista kasvaa jotakin kelvollista, ei voi olla pelkästään mukava ja kulkea päivät jossain kasvatustieteilijöiden luomissa ihanien aatteiden pilvissä. Oman työnne empiirinen tutkiminen kertoo, että pieleen on mennyt.
En tiedä keneksi minut luulit kun alat romaania kirjoittamaan aiheesta joka vain sivuaa pointtiani. Kirjoitin tuon ja olen 17-vuotias lukiolainen :D en siis ainakaan kasvatustieteilijä. Kirjoittamani teksti on faktaa, olen itse pulpeltilta sitä hirveyttä katsellut koko peruskoulun ajan. Yläasteella tilanne oli vielä pahempi kuin ala-asteella eikä luokkani ollut ainoa sorttiaan. En ole ihastunut aarteisiin vaan nähnyt omin silmin ja oman ikäluokkani silmin mitä nykypäivänä opettajan työ on ja millaisia me nuoret osataan olla. Vastaus on että hirveitä. Nostan hattua luokanvalvojalleni joka meitä kesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhtä asiaa ihmettelen eniten. Jos kerran opettajien palkka on jaettu koko vuodelle, miksi opettajat valittavat kaiken muun ohella palkkansa pienuutta? Heillähän on hyvä palkka, kun huomioidaan lomien määrä!
Ajatellaan, että alakoulun opettajan peruspalkka 24 viikkotunnilla olisi mutulla noin 2700 euroa.
Siinä, missä muissa julkisen puolen tehtävissä lomia kertyy 30-38 pv vuodessa, opettajilla on lomia noin 70-75 päivää vuodessa, eli n. kuusi viikkoa muita enemmän. Kuuden viikon palkka (2700x1,5=4050) on siis opettajalle ekstraa suhteessa tehtyyn työhön, ja vertautuu tilanteeseen, jossa muissa ammateissa pidettäisiin palkatonta vapaata. Jos tämän kuuden viikon palkan jakaa todellisiin työkuukausiin (vähän yliarvioituna 10 kk), kuukausipalkka nousee noin 3100 euroon, mikä ei ole erityisen huono. Etenkin, kun 24 viikkotunnilla saisi tehdä oppituntien ulkopuolella töitä 14 h/joka ikinen viikko, että päästäisiin sinne normipalkansaajan 38 viikkotuntiin.
Tehtyjä työpäiviä kohti palkka on siis selvästi parempi kuin monella, monella muulla julkisen sektorin raskasta työtä tekevillä. Että sikäli opettajat, oikeiden matalapalkka-alojen työntekijöiden näkökulmasta valittaminen opettajan huonosta palkasta ja työoloista ei välttämättä herätä sympatiaa, koska ne kehnohkot työolot on kyllä ihan kohtuullisilla lomilla JA palkalla korvattu.
Opettaja, joka opettaa viikossa 24 tuntia, tekee ihan kevyesti sen n. 14 tuntia muita töitä päälle. Jo valvonnoista, kokouksista ja yhteydenpidosta koteihin tulee helposti tunti- pari päivässä. Lisäksi kokeiden korjaus, tuntien suunnittelu, vanhempainillat jne.
Vierailija kirjoitti:
Jos vertaan koulutustani muihin yhtä pitkän, saman tason koulutuksen saaneisiin, palkkani on huono. Opiskelin yliopistossa 7 vuotta, mikä on keskimääräinen aineenopettajakoulutuksen pituus. Saan 22 vuoden työkokemuksella ja ylitunneilla (mitä läheskään kaikilla ei ole) bruttokansantuote 3950 €. Lääkärin koulutus yhtä pitkä, samoin juristin ja palkat ihan toista luokkaa. Eikä pitkä kesäloma sitä mitenkään kompensoi.
En vertaisi työtäni palomieheen enkä sairaanhoitajaan, koska koulutustausta on aivan erilainen.
Aineenopettaja
No vertaapa vaikka lastentarhanopettajaan. Ja valita sen jälkeen jos kehtaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka peruskoulunsa kesken jättänyt siellä taas kirjoittelee? Se on sama palkka, mutta jaettu maksettavaksi noin koko ajalle.
Saavat. Onnea opettajanurallesi. Tuosta kahdesta ja puolest kuukaudesta on kuukausi kesälomaa ja loput muuta kurssituksia valmmenuksia yms.
Niinhän sitä sanotaan että opettajaksi ryhtymisessä on kolme hyvää syytä: kesäkuu, heinäkuu ja elokuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vertaan koulutustani muihin yhtä pitkän, saman tason koulutuksen saaneisiin, palkkani on huono. Opiskelin yliopistossa 7 vuotta, mikä on keskimääräinen aineenopettajakoulutuksen pituus. Saan 22 vuoden työkokemuksella ja ylitunneilla (mitä läheskään kaikilla ei ole) bruttokansantuote 3950 €. Lääkärin koulutus yhtä pitkä, samoin juristin ja palkat ihan toista luokkaa. Eikä pitkä kesäloma sitä mitenkään kompensoi.
En vertaisi työtäni palomieheen enkä sairaanhoitajaan, koska koulutustausta on aivan erilainen.
Aineenopettaja
No vertaapa vaikka lastentarhanopettajaan. Ja valita sen jälkeen jos kehtaat.
Aineenopettaja opiskelee alansa maisteriksi, eli 5 vuotisen tutkinnon, johon päälle 1 vuosi opettajan pedagogiset opinnot, eli yhteensä 6 vuotta. LTO opiskelee 3 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Saavat. Onnea opettajanurallesi. Tuosta kahdesta ja puolest kuukaudesta on kuukausi kesälomaa ja loput muuta kurssituksia valmmenuksia yms.
Niinhän sitä sanotaan että opettajaksi ryhtymisessä on kolme hyvää syytä: kesäkuu, heinäkuu ja elokuu.
No ei toi elokuu kyllä kovin hyvä syy ole, sillä työt alkaa esim. ensi syksynä 7.8.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vertaan koulutustani muihin yhtä pitkän, saman tason koulutuksen saaneisiin, palkkani on huono. Opiskelin yliopistossa 7 vuotta, mikä on keskimääräinen aineenopettajakoulutuksen pituus. Saan 22 vuoden työkokemuksella ja ylitunneilla (mitä läheskään kaikilla ei ole) bruttokansantuote 3950 €. Lääkärin koulutus yhtä pitkä, samoin juristin ja palkat ihan toista luokkaa. Eikä pitkä kesäloma sitä mitenkään kompensoi.
En vertaisi työtäni palomieheen enkä sairaanhoitajaan, koska koulutustausta on aivan erilainen.
Aineenopettaja
No vertaapa vaikka lastentarhanopettajaan. Ja valita sen jälkeen jos kehtaat.
Vertaan. LTOn koulutus kestää 4 vuotta ja gradu tehdään parin kanssa...
Toinen aineenope
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa opettajista viettää kesänsä myös työttöminä, koska virkoja vähennetään ja opettajat tekevät määräaikaisuuksia vuosikaudet epätietoisina seuraavasta työllistymisestä ja aina sijaisen roolissa lapsukaisten parhaista puolista nauttien. Työttömistä kesistä ei kerry kokemusta tai eläkettä, palkka menee usein sille äitiyslomalla olevalle viranhaltijalle, jonka työt määräaikainen on koko lukuvuoden tehnyt.
Siis eivät kaikki opet saa kesältä palkkaa, vaan kunnat säästävät esim. irtisanomalla määräaikaiset kevätkauden lopussa tai sitten sijaistettava saa kesäkuukausien rahat.
Kyllä ansiosidonnainen kerryttää eläkettä. Ja voihan ope tehdä muita töitä kesällä. Käsittääkseni näin onkin joidenkin osalta.
No olenhan minä kouluni käynyt. Muistan, että opettajia on parempia ja huonompia. Toki hyvyyden kriteerit voivat vaihdella. Kuitenki opettajat ovat - niin kauan kuin minä jaksan muistaa - poranneet työasioistaan. Te opiskelette yliopistossa ja koulutukseen teidät valitaan soveltuvuuskokein. Onko teidän oman alanne tutkimus ja korkein opetus niin pahasti hakoteillä, että sen tuottamien oppien myötä opettajan työstä on alkanut kuulua melko nurjaa kertomaa? Eikö teidän mielessänne käy, että jokin aivan perustava asia on poskellaan? Uskotteko te sinisilmäisesti toisianne ja niihin filosofioihin ja aatteisiin, joita kasvatustieteelliset tiedekunnat pitkin maata suoltavat? Muistan itse prof. Joel Kivirauman sanoneen luennolla, että kasvatussosiologia on kivi kasvatustieteen kengässä, koska se pakkaa antamaan jotakin muuta kuin mairittelevia näkemyksiä. Joko olisi syytä kuulla, mitä Kivirauman kaltaisilla on sanottavana, vai vieläkö pitää mäntätä päätä petäjään?
Ja kyllä: monet muut tekevät vaativia töitä pienemmällä palkalla ja vähemmillä lomilla. Ei olisi kohtuutonta vaatia opettajilta täyttä vastinetta maksetulle palkalle. Ehkä äskeinen vihjailuni puistotöistä oli hiukan kärjistetty, mutta saattaisi tehdä opettajien todellisuudentajulle hyvää kohdata jokin muukin elämänala kuin koulu. Tiedät sen itsekin: opettajat käyvät kiltisti ja tunnollisesti koulua (ja partiossa ja pianotunneilla), menevät lukioon, jatkavat yliopistoon jossa opiskelevat joko luokan- tai aineenopettajiksi tai erityisopettajiksi ja menevät sitten kouluun töihin. Äärimmillään opettaja on alle 25-vuotias koulutusjärjestelmän broileri, jonka sitten pitää kohdata oppilaita, joiden arkeen kuuluu esimerkiksi jatkuva väkivallan pelko tai viinahuuruinen kasvuympäristö. Mitä tuollainen broileri voi siitä tajuta, paitsi sen, minkä on ulkokohtaisesti kirjasta lukenut?