Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut julkisella paikalla?

Koulussa kuviksen tunnilla muovailimme savesta jotakin

Siinä savimöykkyä työstäessäni ja samalla kaverin kanssa höpöttäen huomasin miten ryhmän pojat katsoivat minua ja nauroivat.

Tajusin katsoa käsissäni olevaa savi työtäni ja siinä komeili iso savinen p enis jota olin jo tovin muotoillut huomaamattani. 🙈

Punastuin kun katsoin komea mies.Lemahdin tuli punaiseksi kun hän katsoi takaisin,hetki jotain katseissamme.laskin katseen  ales jatkoin matkaa ja lujaa. Aika kului jossain kohdatiin ja lopulta 7v.yhdessä ja erotiin. Joskus kahvitellaan kahvilat vuosia kun paljon kulunut ja kerromme elämästämme,hei hei sanoen.Mikään ei sävähdä enää hänessä kuin muisto se hetki!

Ei kovin noloa, mutta siinä tilanteessa hävetti. Oli eräs kokous, jossa väkeä paljon, lähinnä miehiä ja minä nuorempana naisena siinä heidän keskellään seisoin kahvijonossa. Kahvi otettiin itse sellaisesta teräspöntöstä, josta lorotettiin vipua kääntämällä pahvimukiin. Kun vuoroni koitti, sain sitä hanaa koskettaessa staattisen sähköiskun, jota säikähdin niin, että kuumaa kahvia räiskähti kädelleni ja säikähdin sitä vielä enemmän ja vedin käden äkkiä pois. Kahvia roiskui lattialle ja valkoiselle pöytäliinalle ja kauhea sotku tuli, jota yritin servieteillä kuivata, kun miehet siinä ympärillä tuijottivat, että mikäs tolle tuli. Nykyään tosi varovasti mihinkään kosken, kun aina napsuu sähköä.

Noista lasten noloista möläytyksistä kaupassa tuli mieleen omani, josta äiti vielä edelleenkin joskus muistuttaa. Itse en onneksi tapausta muista, mutta äitiä nolottaa edelleen. :D

Asuttiin pienellä paikkakunnalla, siis kirkonkylällä jossa oli vain muutama kauppa ja suurin piirtein kaikki tunsivat toisensa. Olin ihan pieni taapero ja äidin mukana kaupassa. Äiti päätti mennä pukukoppiin sovittamaan rintaliivejä ja otti minut tietysti mukaan koppiin. Katselin siinä hänen riisuutumistaan ja jostain syystä juuri kun hän oli saanut rinnat paljaiksi, niin sain jonkin päähänpiston - kiskaisin yhtäkkiä sovituskopin verhon auki ja kailotin kovalla äänellä ylpeästi että MEIDÄNPÄ ÄITILLÄ ON TISSIT! 😂

Äidin mukaan siinä sovituskopin takana oli vielä kyläläisiä naisia katselemassa vaatteita jotka remahtivat nauruun, äiti parka kiskoi verhon kiinni ja puki päälleen, sekä syöksyi kiireellä kassalle minun kanssani. Eikä uskaltanut tuon tapauksen jälkeen kuulemma pitkään aikaan mennä vaateostoksille jos minä olin mukana. 😄 Kauheaa kyllä, en voi näin aikuisena käsittää miksi ihmeessä noin olen käyttäytynyt. Kai ne tissit olivat sitten mielestäni niin hienot, enkä kolmevuotiaan aivoillani vielä osannut tajuta että niitä ei sovi esitellä kaikille kovaan ääneen. Tai että on ne kaikilla muillakin äideillä...

Itsetuhoisuudesta kiinni jääminen kirjastossa

Vierailija kirjoitti:

Olen nolannut tuhat kertaa itseni mutta yksi on kun olin kylpylässä ilman silmälaseja ja etsin poreallasta. Menin vauva-altaaseen ja istuin siellä vaikka kuinka kauan ja ihmettelin miksei tule kuplia. Kohta veljeni tuli taakseni ja kysyi että mitä helvettiä teen vauva-altaassa.

Miksi tää naurattaa mua niin paljon? XD

Oltiin liikuntatunnilla laskettelemassa. Hissi oli sellainen järkyttävä matalalla kulkeva vaijeri, jossa oli kiinni kapuloita, joista piti napata yksi ja sijoittaa poikittain kankkujen taa. Ei siis mikään ankkuri vaan pelkkä kapula.

Kokemattomana en osannut oikeaa sijoitusta ja nojata rennosti kapulaan, joten se luisti alas polvitaipeeseen ja kiskaisi minut nurin.

Siinä makasin pää alarinteeseen päin kankeat laskettelumonot jalassa enkä päässyt ylös. Hissi pysäytettiin mun takiani ja nousulatuun tuli kauhea kuoppa siihen kohtaan missä rymysin sukset ja sauvat irti ja könysin pystyyn ja ladulta pois.

Lakkasi sekin laji kiinnostamasta. Kiitos koululiikunta...

Yhteen aikaan elämässäni oli paha unettomuuskausi. Kokeilin erilaisia unilääkkeitä, joista mikään ei oikein auttanut, mutta aiheutti sivuvaikutuksia. Näihin kuului muun muassa pyörtyily, ja parin vuoden ajan pyörryin säännöllisesti eri paikoissa. Eihän se mitenkään supernoloa ollut, sillä en voinut sille mitään ja ihmiset suhtautuvat yleensä aika empaattisesti pyörtymiseen. Jälkeenpäin naurattaa ne tilanteet. Pyörryin kerran kampaamossa, toisen kerran kaupan kassalla ostoksia pakatessa ja kolmannen kerran ravintolan kassalla maksaessani.

Tapahtui talvella -91, kun olin nuori nainen. Olin ottanut pari kaljaa, en tosiaan missään humalassa, mutten aivan selvin päinkään... Onnistuin vahingossa käynnistämään palohälytyksen yöllä noin kello 2, ja pari-kolmekymmentä ihmistä heräsi siihen täydestä unesta. Ei kannata mainita cv:ssä...

Mukhtar77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaalaisen poikaystäväni äiti on ihana, mutta jännitän jostain syystä aina hänen tapaamistaan, varmaan kielimuurin takia.

Noh, viimeksi kun oltiin käymässä, meinattiin mennä puutarhaan istuskelemaan. Olin hermostunut ja halusin äkkiä ulos etten jäisi pahnanpohjimmaiseksi, joten törmäsin suoraan lasioveen, kun pyyhälsin menemään niin vauhdilla!! En tajua, miten pystyin siihen. Lasiovi oli myös aika likainen, eli olisi pitänyt älytä sen olemassaolo.. Hävetti ihan hirveästi, vaikka asia kuitattiinkin huumorilla. Jotenkin sitä haluaa tehdä hyvän vaikutuksen appivanhempiin, eikä näyttää joltain aivokääpiöltä :D

Turkkilainen anoppi? Eivät kovin helposti hyväksy valkoista naista miniäksi.

Voi kuule, samaa vaivaa on kaikilla anopeilla, jotka eivät ole katkaisseet poikansa napanuoraa. Ja pojilla, jotka eivät etsi vaimoa vaan äitiä. Mieshän siis ei anna äitinsä määräillä.

Ei oikeastaan mikään tapahtunu nolota...näin jälkeen päin.

Teininä nolotti, kun olin käynyt juuri teetättämässä itselleni huulilävistyksen (siihen aikaan ei vielä mikään perusnormi nuo lävärit). Istuskelin bussissa matkalla kotiin ja ihmettelin, kun muutama tyyppi jäi möllöttämään vähän liiankin pitkään. Siinä sitten ajattelin, että kyllä on junttia porukkaa, kun yks läväri saa aikaan moisen reaktion.

Kotiin tullessa ryntäsin tietty heti ihailemaan pahennusta herättävää koruani, ja kappas - lävistys olikin vuotanut "hiukan" verta ja koko leuka, sekä paidan etumus oli mukavan punertavien veriviirujen somistama.

Olin kirppiksellä ystäväni kanssa ja tunsin hirveää muljaamista mahassa. Ystäväni oli innoissaan tavaroista ja itse olin ihan paniikissa, että missä on vessa apua, apua. No eihän siellä ollut. Säntäsin paniikissa tupakkapaikalle, koska ei muutakaan paikkaa ollut. Oli siis talvi eikä mitään puskia suojaamassa. Oli pakko laskea housut alas ja päästää siihen ripuliliemet kivojen äänten saattelemana. Ongelma oli se, ettei toi olotila mennyt ohi vaan jouduin ripuloimaan pitkin pihaa myöhemminkin, koska en voinut mennä autoonkaan..varsinkin, kun oli ystäväni auto. Kiva, kun ihmiset nauroi ja tuijotti ja raivosin joillekin liian lähelle tulleille kuin pieni eläin. Häpesin silmät päästäni ja olo oli niin nöyryytetty. Ei se nyt enää hävetä, koska siitä on aikaa 4 vuotta, mutta ihmetyttää ihmisten uteliaisuus ja tyhmyys, kun tullaan eteen katsomaan, kun olet ruikulilla.

Olin frendin luona Juhannuksena ja heräsin krapuloissani sen luota. Alettiin pikku hiljaa aamusta juomaan uudestaan kun tuli kauhee vessahätä. Menin sitten vessaan pökkäämään mutta en saanut millään ponnistettua sitä jöötiä ulos. Ähelsin siellä varmaan puoli tuntia ihan hiessä, mutta ei vaan tullut mitään. Lopulta luikin vessasta vaivihkaa keittiöön ja otin sieltä teelusikan jolla voisin vähän auttaa. Hiippailin takasin vessaan ja yritin nokare kerrallaan sitä jöötiä auttaa ulos. Se oli ihan kivikovaa! Lopulta kun sain tarpeeksi sitä nakerrettua ulos jaksoin ponnistaa sen ulos. Se oli oikeasti melkeen puoli metriä pitkä ja ainakin ranteen paksuinen! Vitsi että helpotti! Kun menin sitten kavereitten luokse takasin niin ne alko kyselemään että vähän ihmeteltiin missä oot. Kerroin sitten koko tarinan ja ne nauroi kyyneleet silmissä.

No joo ei se jälkeenpäin nolottanut, mutta se hetki kun hiippailet housut kintussa jonkun kämpässä luikkimassa hakemaan teelusikkaa niin vähän kuumotti. Onneksi frendit pysyi ulkona koko episodin ajan.

Vierailija kirjoitti:

Olin frendin luona Juhannuksena ja heräsin krapuloissani sen luota. Alettiin pikku hiljaa aamusta juomaan uudestaan kun tuli kauhee vessahätä. Menin sitten vessaan pökkäämään mutta en saanut millään ponnistettua sitä jöötiä ulos. Ähelsin siellä varmaan puoli tuntia ihan hiessä, mutta ei vaan tullut mitään. Lopulta luikin vessasta vaivihkaa keittiöön ja otin sieltä teelusikan jolla voisin vähän auttaa. Hiippailin takasin vessaan ja yritin nokare kerrallaan sitä jöötiä auttaa ulos. Se oli ihan kivikovaa! Lopulta kun sain tarpeeksi sitä nakerrettua ulos jaksoin ponnistaa sen ulos. Se oli oikeasti melkeen puoli metriä pitkä ja ainakin ranteen paksuinen! Vitsi että helpotti! Kun menin sitten kavereitten luokse takasin niin ne alko kyselemään että vähän ihmeteltiin missä oot. Kerroin sitten koko tarinan ja ne nauroi kyyneleet silmissä.

No joo ei se jälkeenpäin nolottanut, mutta se hetki kun hiippailet housut kintussa jonkun kämpässä luikkimassa hakemaan teelusikkaa niin vähän kuumotti. Onneksi frendit pysyi ulkona koko episodin ajan.

Kai otit seuraavalla kerralla laksatiivit mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Olin kirppiksellä ystäväni kanssa ja tunsin hirveää muljaamista mahassa. Ystäväni oli innoissaan tavaroista ja itse olin ihan paniikissa, että missä on vessa apua, apua. No eihän siellä ollut. Säntäsin paniikissa tupakkapaikalle, koska ei muutakaan paikkaa ollut. Oli siis talvi eikä mitään puskia suojaamassa. Oli pakko laskea housut alas ja päästää siihen ripuliliemet kivojen äänten saattelemana. Ongelma oli se, ettei toi olotila mennyt ohi vaan jouduin ripuloimaan pitkin pihaa myöhemminkin, koska en voinut mennä autoonkaan..varsinkin, kun oli ystäväni auto. Kiva, kun ihmiset nauroi ja tuijotti ja raivosin joillekin liian lähelle tulleille kuin pieni eläin. Häpesin silmät päästäni ja olo oli niin nöyryytetty. Ei se nyt enää hävetä, koska siitä on aikaa 4 vuotta, mutta ihmetyttää ihmisten uteliaisuus ja tyhmyys, kun tullaan eteen katsomaan, kun olet ruikulilla.

Mä ihan näen sut silmissäni siellä kykkimässä ja ripulit lentää ja samalla sä raivoat katselijoille :D

Yläasteella kuukautisveri valui siteen ohi, ja tuli housuista läpi. Oli vielä valkoiset housut jalassa. Yritin vessassa puhdistaa sitä mutta eihän sitä tietenkään puhtaaksi saanut.

Paha sekoilu humalassa.Poliisi tuli ja vei juoppoputkaan.

IBS-vaivainen täälläkin.

Olin ajamassa autolla kotiin, kun vatsassa alkoi myllertämään ihan huolella. Matkaa jäljellä vain noin 10 km, joka meni sulkijalihaksia treenatessa. Luulin selviäväni kotiin saakka kunnialla, mutta väärässä olin. Juuri ennen parkkipaikalle saapumista sulkijalihakset pettivät ja koko lasti löysää tuli housuihin.

Tietenkin siinä parkkiksella oli taloyhtiön mummojen torikokous ja yksi näistä viittilöi tulemaan seuraan. Hädissäni kaivoin kännykän esiin ja olin puhuvani siihen jonkun kanssa, samalla mummolle huitoessa, että menisi jatkamaan muiden kanssa juoruilua. Ripulit levisivät yhä enemmän housuihin ja imeytyi myös auton penkkiin. Haju oli sanoinkuvaamattoman karmea ja odotin autossa pienen ikuisuuden, että naapurit häipyisivät ja pääsisin livahtamaan kotiin paskojen valuessa nilkkoihin.

Auton penkkiä tuli jynssättyä suurella hartaudella puhtaaksi hetki jos toinenkin.

Ruotsinlaivalla aikoinaan, saapuessani heti matkan alussa hyttiin oli hirmuinen

kakkahätä ja siitä sitten hytin vessaan helpottamaan oloani. Päästinkin pyttyyn

oikein aimo jöötin. Tottakai sitten vedin vessanpytyn, mutta mitään ei tapahtunut, siis ei tullut

huuteluvettä ja jätökset siinä. Pakko oli lähteä ilmoittamaan asiasta henkilökunnalle, eihän sitä pönttöä voinut jättää vetämättä kun matkakin vasta ihan alussa.

Löysinkin siitä käytävältä heti henkilökuntaan kuuluvan naisen joka oli täysin ruotsinkielinen ja itse en puhunut ruotsia kuin pari sanaa, sanoin vain proplem proplem ja viittilöin hyttiä kohti ja hän tuli kyllä

katsomaan mikä mulla on hätänä, avasin Wc:n oven ja näytin pytyssä olevaa kakkaa ja sitten vedin huuteluvivusta ja kas... huutelu toimi ja sinne se kakka meni. Oli hyvä ilme naisella että mitä nyt oikein tapahtui, häntä pyydettiin katsomaan kuinka kakka huuhdellaan wc-pontöstä. Hiukka hävetti.

Nainen varmaan luuli että olen jostain  perämettiltä ja huuhteleva pönttö on maailman 7 ihme.

Minä korkokantasaappailla liikkeellä kaupungilla,  eka kertaa kotona  joulua viettämässä kun asun toisella paikkakunnalla.

Kaupungissa sitten otettiin parit oluet. Olen tosi huono juomaan , enkä ollut äidille koskaan kertonut että joskus otan kaljan. 

No niin, liukastuin ja korot irtosivat .Siitä vaan kotiin pikkuhumalassa vaihtamaan ja oli aika noloa kävellä varpaillaan korot kädessä .Aj aj!