Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut julkisella paikalla?
Kommentit (1938)
Olin kylässä henkilöllä jota en tunne ihan hirmuisen hyvin. Oltiin rantasaunassa ja lauteilla istuessa huomasin että vatsassa alkoi vääntää.
Esitin meneväni pissalle rantasaunan taakse mutta kun kyykistyin niin pyllystä alkoi pukata ihan jäätävää jöötiä!
Kääääk!
Mun oli pakko nostaa se kakkaseppele ylös ja heitin sen kaikin voimin pöpelikköön.
Ei lentänyt kauhean pitkälle mutta ihan sama.
Olin ihan hiessä, Saunassa ei ollut juoksevaa vettä ja ”pissan” jälkeen pesin antaumuksella persettä ja käsiä pesutilassa vaikka kuinka kauan.
Saunassa vilkuilin ettei vauhtiraidat jää pellavaliinaan.
Järkyttävä saunareissu ja nolottaa vieläkin.
Emma Kari moikkasi kuin jotain tuttua.
Peruutin autollani toisen auton nokkaan parkkipaikalla. Kun jäin selvittämään tilannetta auton omistajan kanssa niin minulla tuli oikeasti p*ska housuun (oli ollut aiemmin jo maha sekaisin). Sitä tuli onneksi vähän ja sain laitettua pitkän takkini pehvan suojaksi.
Mutta tilanne oli aivan kamala. Uskon että tyyppi ei tajunnut mitään, niin ainakin mukana ollut ystäväni väitti.
Tilanne hoitui onneksi lopulta hyvin, mutta olisin todella paljon mielummin hoitanut sen ILMAN p*skoja housussa.😩
Vierailija kirjoitti:
Itsetuhoisuudesta kiinni jääminen kirjastossa
Ei kai se noloa sinänsä ole, ennemminkin surullista ja traagista.
Peronpuo kirjoitti:
Ruotsinlaivalla aikoinaan, saapuessani heti matkan alussa hyttiin oli hirmuinen
kakkahätä ja siitä sitten hytin vessaan helpottamaan oloani. Päästinkin pyttyyn
oikein aimo jöötin. Tottakai sitten vedin vessanpytyn, mutta mitään ei tapahtunut, siis ei tullut
huuteluvettä ja jätökset siinä. Pakko oli lähteä ilmoittamaan asiasta henkilökunnalle, eihän sitä pönttöä voinut jättää vetämättä kun matkakin vasta ihan alussa.
Löysinkin siitä käytävältä heti henkilökuntaan kuuluvan naisen joka oli täysin ruotsinkielinen ja itse en puhunut ruotsia kuin pari sanaa, sanoin vain proplem proplem ja viittilöin hyttiä kohti ja hän tuli kyllä
katsomaan mikä mulla on hätänä, avasin Wc:n oven ja näytin pytyssä olevaa kakkaa ja sitten vedin huuteluvivusta ja kas... huutelu toimi ja sinne se kakka meni. Oli hyvä ilme naisella että mitä nyt oikein tapahtui, häntä pyydettiin katsomaan kuinka kakka huuhdellaan wc-pontöstä. Hiukka hävetti.
Nainen varmaan luuli että olen jostain perämettiltä ja huuhteleva pönttö on maailman 7 ihme.
Onko todella tapahtunut sinulle oikeasti? Olen kuullut tämän tarinan kerrottuna vitsinä jo -90 luvulla. Muuten täysin sama tarina, mutta päähenkilö sanoo siivoojalle ruotsiksi "titta, titta" ja vetää vessan.
Eli aikamoinen sattuma, jos sinulle on tapahtunut täsmälleen samoin, kuin kuulemani vitsille.
Persut_imee_Anon_varpaita. kirjoitti:
Emma Kari moikkasi kuin jotain tuttua.
Nimimerkistäsi tuli mieleen, että onko kyseessä Q-Anon?
Vierailija kirjoitti:
Teininä hävetti ihan sikana (muistatte kyllä mittakaavan), kun sen ainoan kerran koskaan perääni vihellettiin. Amisjätkiä istui autollisen verran parkissa ja yritin coolina vain kävellä ohitse. Yhtäkkiä flexin naru loppui. Koirani oli reagoinut vislaukseen ja hypännyt avoimesta takaikkunasta sinne autoon..! Iso koiranrotjales heilutti häntää takapenkkiläisten sylissä, ja flexinnaru vain tuli ulos ikkunasta.
En todella tiedä, keitä siellä autossa oli. En kehdannut katsoa kohti yhtäkään, kun tempaisin takaoven auki, pujotin flexin ikkunasta läpi, otin koirani ja häivyin hemmetin ripeästi.
No mutta sähän olit cool!
Vierailija kirjoitti:
Olin sukulaisen luona käymässä ja mentiin ulos, huomattiin että melkein hänen pihaansa oli pysäköity asuntoauto. Riemastuin kun näin auton ikkunassa kissan, ja menin sitä "tervehtimään". Olin siis jo ihan aikuinen mutta olen aina ollut kissahullu ja olen just sellainen ärsyttävä joka lässyttää eläimille. Siinä höpötin ääneen ainakin yli minuutin kaikkea "voi mikä pikkukisu kisuliini" ja muutenkin pelleilin, ilmeilin ja elehdin. En ollut nähnyt lähistöllä juuri ketään ihmisiä. Kissa pysyi ikkunassa, vähän hämmentyneenä mutta selvästi kiinnostuneena.
Sitten jatkettiin matkaa. Sanoin sukulaiselleni: "Kissa varmaan vähän ihmetteli, että mikä sekopää" hän vastasi: "Niin ne autossa olleet ihmisetkin". En ollut katsonut auton muita ikkunoita lainkaan, enkä koskaan tämän jälkeenkään uskaltanut kysyä että montako ihmistä siellä o]li katsomassa.[/quote Vähän samantapainen kävi myös mulle. Eli kaupan parkkipaikalla tervehdin kissaa isoon ääneen leperrellen ja ilmehtien. Autossa ei ollut sillä hetkellä ihmisiä. Mutta naapuriautoissapa oli ja voi sitä naurunremakkaa ja sääliviä katseita! En ole milloinkaan nähnyt niin aidon näköistä pehmolelua, todella hyvin tehty!
Vierailija kirjoitti:
Peronpuo kirjoitti:
Ruotsinlaivalla aikoinaan, saapuessani heti matkan alussa hyttiin oli hirmuinen
kakkahätä ja siitä sitten hytin vessaan helpottamaan oloani. Päästinkin pyttyyn
oikein aimo jöötin. Tottakai sitten vedin vessanpytyn, mutta mitään ei tapahtunut, siis ei tullut
huuteluvettä ja jätökset siinä. Pakko oli lähteä ilmoittamaan asiasta henkilökunnalle, eihän sitä pönttöä voinut jättää vetämättä kun matkakin vasta ihan alussa.
Löysinkin siitä käytävältä heti henkilökuntaan kuuluvan naisen joka oli täysin ruotsinkielinen ja itse en puhunut ruotsia kuin pari sanaa, sanoin vain proplem proplem ja viittilöin hyttiä kohti ja hän tuli kyllä
katsomaan mikä mulla on hätänä, avasin Wc:n oven ja näytin pytyssä olevaa kakkaa ja sitten vedin huuteluvivusta ja kas... huutelu toimi ja sinne se kakka meni. Oli hyvä ilme naisella että mitä nyt oikein tapahtui, häntä pyydettiin katsomaan kuinka kakka huuhdellaan wc-pontöstä. Hiukka hävetti.
Nainen varmaan luuli että olen jostain perämettiltä ja huuhteleva pönttö on maailman 7 ihme.
Onko todella tapahtunut sinulle oikeasti? Olen kuullut tämän tarinan kerrottuna vitsinä jo -90 luvulla. Muuten täysin sama tarina, mutta päähenkilö sanoo siivoojalle ruotsiksi "titta, titta" ja vetää vessan.
Eli aikamoinen sattuma, jos sinulle on tapahtunut täsmälleen samoin, kuin kuulemani vitsille.
Ikivanha vitsi tuo on, Tittana saanut kuulla noin parituhatta kertaa.
Kesällä olin kotona pukemassa päälleni, kun olin lähdössä ulos. Kesken hameen pukemisen puhelin soi ja kiirehdin vastaamaan. Noh, minä sitten lähdin ulos pelkkä paita, píkkarit ja kengät ylläni. Ihmettelin ulkona mitä ihmiset tuijottaa, tuli muuten kiire, kun tajusin. Missähän mikä-mikä-maassa minäkin elän.
Kävin työpaikalla vessassa ennen kotiin lähtöä. Kävelin kaupungin läpi rautatieasemalle. Pysähtelin varmaan tutkimaan näyteikkunoitakin. Junalla sitten vartinmatka kotiasemalle ja siellä liukuportaissa joku koputtaa kohteliaasi olkapäälle ja osoittaa takamustani. Kuinka ollakaan siellä roikkui reilu puolen metrin mittainen vessapaperihäntä. Tilanne oli niin nolottava etten voinut kuin nauraa.
Noin 12-vuotiaana iski yllättäen kova vatsakipu ja tuli ripulit housuun keskellä kauppaa. Syynä oli todennäköisesti koulussa jälkiruokana tarjottu mämmi, silloin elettiin siis pääsiäisen aikoja. Sen jälkeen en syönyt mämmiä noin 20 vuoteen. Sen verran kovat traumat jäi.
Vierailija kirjoitti:
Kesällä olin kotona pukemassa päälleni, kun olin lähdössä ulos. Kesken hameen pukemisen puhelin soi ja kiirehdin vastaamaan. Noh, minä sitten lähdin ulos pelkkä paita, píkkarit ja kengät ylläni. Ihmettelin ulkona mitä ihmiset tuijottaa, tuli muuten kiire, kun tajusin. Missähän mikä-mikä-maassa minäkin elän.
Syksy. Eräs nainen laukkasi jumalatonta vauhtia bussille ilman hametta. Sukkahousut ja pikkutakki, korkkarit .Tyyttäsin , hän vilkutti ja jatkoi matkaa. Kiire oli bussiin .
Lasketteluun liittyy minunkin nolottava muisto. Olin ehkä noin 16v ja eka kerta suksilla. Minulla on siis korkeanpaikankammo, minkä vuoksi jo harrastus ei ole koskaan kiinnostanut. Lähdin kuitenkin sukulaisten mukaan ja sain kokeilla tätini suksia loppupäivän. Lastenrinteen puolesta välistä laskin useita kertoja ja huomasin että onhan tämä ihan hauskaa. Jostain syystä (nolotti laskea 2-4v kanssa) sitten lupauduin isoon rinteeseen pikkuveljen kaveriksi. Paniikki iski ylhäällä kun tajusin kuinka korkealla olen ja kuinka jyrkkä rinne oli — enkä pääse alas kuin suksilla. Veljeni sitten opasti auraamaan ja mutkittelemaan että vauhti pysyy hallinnassa. Hetken päästä veli lähti jo edeltä, kun näytti että hallitsen asian. Etenin alkuun omaa tahtia, mutta tuulen vaikutuksesta en saanut jalkoja pysymään sopivassa aurausasennossa ja hetken päästä menin jo täyttä syöksyä ohi veljestäni. Pikku kumpare ja lensin tuhannen voltilla moneen kertaan ympäri rinnettä, molemmat sukset lensi jaloista minne sattuu. Vieressä kulkevasta hissistä kuului "yleisön kohahdus" nolottavan selkeästi ja paikalle kurvasi neljä rinnevalvojaa tarkistamaan olenko hengissä. Nolotti aivan hirveästi ja sain vakuuteltua että kunnossa olen. Sitten etsimään suksia puskista, mutta monon siteet olivat niin täynnä tiivistynyttä lunta etten saanut niitä kytkettyä kiinni. Olin vasta puolessa välissä rinnettä ja kävely alas olisi vienyt ikuisuuden. Laskin sitten pyllymäkeä suksien päällä kunnes tätini tuli vastaan huolestuneena ja auttoi loppumatkaksi sukset jalkaan. Se olikin viimeinen lasku ikinä, tästä on nyt 20v aikaa. Nyttemmin toki naurattaa enemmän, veljeni ehti ajatella että "oho, kuinka hyvin sisko jo vetää ja näin nopeasti oppi" minun kiitäessä ohitse Kamikazena. 😂
Kakkanäytetarinoita täällä jo onkin, tässä omani:
Työpaikalleni firma tarjoaa kahvit ja teet, mutta maitoa viemme vuorotellen. Oli minun maitovuoroni.
Poikkesin työmatkalla viemään salmonellanäytteen terveyskeskukseen. Takaisin autoon, auto käyntiin ja turvavyö kiinni. Kaivoin vielä laukkuani ottaakseni pastillin suuhuni. Ja mikäs se siellä kassissa möllöttääkään? Ei kai vaan kakkapurkki......
Takaisin terveyskeskukseen..
Ihan pokerilla kysyin ilmottautumistiskillä, että voitaisiinko vaihtaa äsken tuomani maitopurkki tähän kakkapurkkiin.
Nainen tiskin takana hihitteli ja sanoi heidän vähän ihmetelleensä maitolahjaani, heille kun yleensä tuodaan suklaata tai leivoksia kiitokseksi. Lähti hakemaan maitoani, mutta en voinut olla kuulematta naurunrämäkkää sieltä keittiön puolelta. Auts!
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ollut edes oma syyni, mutta nolotti silti.
Olin kauniina kesäiltana kävelyllä ja kadulla oli aika paljon ihmisiä. Noin 5m edelläni käveli keski-ikäinen pariskunta hienoissa vaatteissa. Yhtäkkiä pariskunnan rouva lähti juoksemaan ja samalla vilkuili taakseen silmät pyöreänä minua osoittaen ja huusi "SE PIERAS! SE PIERAS!". Naisen mies kääntyi katsomaan minua olkansa yli hölmistyneenä ja about kaikki muutkin kadulla tuijottivat minua. En ollut todellakaan pieraissut, ehkä kivi jäi jotenkin lenkkarini alle päästäen sellaisen narauksen tai mitä lie tapahtuikaan. En itse kuullut mitään ääntä tosin. Mutta tämän naisen hepulin takia häpesin älyttömästi, koska nyt kaikki varmasti luulivat minun pieraisseen oikeasti ja naisen järjestämä show oli äärettömän ylimitoitettu vaikka olisikin ollut oikea pieru. Nainen juoksi kokonaisen korttelin ennen kuin joutui pysähtymään liikennevaloihin ja hölmistynyt mies hölkkäsi perässä. Sieltä valoistakin nainen mulkoili minua kauhistuneen näköisenä kuin se oletettu pieru olisi ollut maailman suurin rikos.
Hän yritti laittaa onan pierunsa sinun syyksi?
Ja nolo kun olen niin muita tapahtumia:
- Jos minua jännittää ja pitää samalla toimia, alan hysteerisesti nauraa. Esim. bussiin juostessa on tosi vaikea saada kaikkea irti, kun juokset täysiä ja samalla aivan älyvapaa kikatus. Ja sitten jos ehdin bussiin, nolottaa kun muut näki mielipuolisena nauravan itseni ja pahimmillaan se hysteria on jatkunut vielä kyydissäkin, onneksi minulla on ollut tällöin poikakaverin tai kaveri mukana etten ihan niin vajaalta vaikuttaisi.
- tein koulun jälkeen siivouskeikkaa keskikokoisessa toimistossa, missä oli hälytysjärjestelmä käytössä. Työntekijät ei vain aina muistaneet käyttää sitä. Erään kerran tulin paikalle illalla ja koko toimisto oli pimeänä vaikkei hälyjä ollut päällä. Aloitin keittiön siivouksesta, jatkoin huone kerrallaan eteenpäin ja yleensä tähän meni noin tunti. Lauloin antaumuksella (hyvä akustiikka) ja vielä jotain itse keksittyä sävelmää englanninkielisin sanoin. Ja kun pääsin kohtaan, jossa oli viimeinen huone, jossa oli kolme eri työpistettä ja käytävän toisella puolella oleva WC, huomaan että täällähän on kököttänyt ylitöissä yksi ukko! Pimeä huone muuten mutta pöytälamppu päällä. Koska olin siihen asti laulanut niin lujaa, tiesin että hän oli kuullut ujellukseni. NOLoA! Mutta olisihan se nolompaa, jos setä tajuaisi että en tiennyt hänen olleen paikalla, joten päätin jatkaa uljaasti. Ihan pokka ei kestänyt laulaa, mutta hyräilin ja tervehdin reippaasti, ei ollut ihan helppo nakki 16 v ujolle itselleni!
Ehkä se, kun ala asteella sain luokkaretkellä vatsatautiviruksen. Siitä tuli oksennus bussissa ja pussi jonka opettaja antoi sitä varten olikin rikki, joten kaikki valui syliin. Lisäksi suoli tyhjensi itsensä tahdostani riippumatta kun olin jotenkin puolitajuttomassa tilassa. Kaikki siis bussissa jossa oli koko koululuokka mukana. Meni monta vuotta että edes muistin tämän epämiellyttävän tapauksen. Kukaan ei onneksi maininnut siitä myöhemmin, eikä muistutellut tai mitään sellaista koskaan.
Vuosia sitten vein pienehköön kauppaan tyhjiä olutpulloja koko varastoni, eli 2 isoa muovipussillista.
Juuri kun pääsin ovesta sisään muovipussin kahvat repesi ja pullot levisi pitkin kaupan lattiaa, joista muutama hajosi. Kaikki kymmenen asiakasta tuijotti : /