Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut julkisella paikalla?
Kommentit (1938)
Vierailija kirjoitti:
Olin ollut yötä sen aikaisen seurustelukumppanin luona ja olin menossa kotiin kaupan kautta, kassalla nykäisin lompakon laukusta ja mukana lenti edellisen päivän pikkuhousut hihnalle. :/
Vastaavasta tilanteesta tuli vastaan Pirjon sketsi.
Varmaan aika yleinen, mutta kun se osuu omalle kohdalle....niin aivan kauheaa. Eli joku kollega tuli huomauttamaan minulle töissä, että hameessani on tahra. Menkat. Tapahtui ulkomailla, miesvaltaisella alalla.
Vierailija kirjoitti:
Märkäpieru kirjoitti:
Olin puolimaratonilla ja tottakai kaikki paikat täynnä väkeä. Juoksin rennosti, juoksu kulki, stailit kuteet päällä ja miesten katseetkin tais vähän hivellä - tunsin itseni aika timmiksi ja urheilulliseksi ja kivan näköiseksi.
Sitten yhtäkkiä...liekö ollut urheilujuoma, harjoittelun aiheuttama stressi vai hyvää vauhtia vedetty eka kymppi...maha kääntyi ympäri. Pidättelin hetken mutta Tunsin että märkä juoksi shortsinlahkeesta ja haistoin hirveän happaman lemahduksen, tuli sellainen märkä vetelä vinkuva pieru ja tunsin että koko mahan sisältö oli tulossa kohta lahkeen kautta ulos. Syöksyin äkkiä väkijoukon läpi mutta en ehtinyt kovinkaan kauas kun oli pakko laskea kastuneet, paskanhajuiset housut kinttuun ja päästää noin arviolta kuusi litraa vesiripulia ruoholle. Kaikki katsoivat, kaikki. Kaikki näkyi, yritin pidellä paitaa ylhäällä ja laskin huutoripulia persauksista, katse ja etupuoli kohti yleisöä, äijät tuijotti suoraan jalkoväliin (joka oli juoksun takia sheivaamatta) ja minä vaan väänisin myrkynkatkuista lantaläjää ja tuijotin epätoivoisena takaisin. Sitten yksi äijä, joukon komein tietysti, tuli kohti, niin että se näki ihan KAIKEN, ihan läheltä. Antoi mulle pari nenäliinaa ja sanoi ihan neutraalisti että juostessa josku tapahtuu tota, ja kääntyi selin ja jäi näkösuojaksi vähän matkan päähän. Juoksin puistoja ja metsiä pitkin kotiin ja itkin häpeästä koko matkan. Toivottavasti kukaan porukasta ei nähnyt. Muistan sitä yhtä äijää iltarukouksissani.
Jostain syystä minulle tuli naureskelun ja vahingonilon ja sen sellaisten sijaan vain syvä myötätunnonpuuska sinua kohtaan. Tuo on oikeasti yleinen vaiva juoksijoilla ja saattaa yllättää jopa kokeneemmatkin konkarit. Exäni veli kyseli joskus että tietääkö meistä kukaan miten vaivasta pääsee eroon.
Kaikkihan me ihmisiä ollaan, mutta ihmettelen monien käytöstapoja. Onko pakko tuijottaa?
Ei olisi kannattanut kyykkyä varsinaiseen toimitukseen vaan esittää vaikka pyörtyvää housut jalassa.
Yhdenillan mies oli luonani yötä ja heräsin yöllä omaan, todella kovalla paineella vapautuneeseen märkään pieruun. Säpsähdin välittömästi hereille ja pulssini pomppasi häpeän takia ihan miljoonaan - eli jos mies oli hereillä, kyllä hän pulssistani varmasti osasi päätellä että heräsin itsekin tapahtuneeseen. Yritin silti esittää nukkuvaa.
Kerran yläasteella menkkani olivat myöhässä. Meillä oli joogaa liikkatunnilla, ja olimme siinä asennossa missä seistään niskan päällä. Tiedättehän, kun tuetaan käsillä selästä ja heitetään jalat ilmaan ja ollaan niskan varassa. No, kuinka tunsinkaan menkkojeni tässä asennossa jostain syystä oikein laukeavasti alkavan mun vaaleille Adidas-verkkareille muutaman emätinpierun säestämänä. Koska olin "ylösalaisin", ehti veri valua vähän muuallekin kuin siteeseen, eli housuissa oli aika selkeät tahrat lopputunnin ajan. Kasiluokkalaista hävetti
Vierailija kirjoitti:
Olin bussissa ja kuulin kun jonkun puhelin alkoi soida. Pari minuuttia ääntä kuunneltuani mietin että miksiköhän puhelimen omistaja ei sammuta ääntä. Otin oman puhelimeni taskusta katsoakseni kelloa, ja yllätys yllätys - juuri minun puhelimeni oli päättänyt soittaa herätyskelloa keskellä päivää. Onneksi bussissa oli vain muutama matkustaja ja minun piti muutenkin vaihtaa toiseen bussiin seuraavalla pysäkillä :D
Itselläni oli taas jäänyt taaperon soiva lelu käsilaukkuun, toki juuri sellainen, joka alkaa soida pienestäkin hipaisusta. Joten ruuhkabussissa seistessä pienestäkin liikkeestä alkoi raikua pirteä "maijal oli karitsa" ja bussilaulu.
Yritin katsella ympärilleni yhtä kysyvällä katseella kuin kaikki muutkin matkustajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teininä hävetti ihan sikana (muistatte kyllä mittakaavan), kun sen ainoan kerran koskaan perääni vihellettiin. Amisjätkiä istui autollisen verran parkissa ja yritin coolina vain kävellä ohitse. Yhtäkkiä flexin naru loppui. Koirani oli reagoinut vislaukseen ja hypännyt avoimesta takaikkunasta sinne autoon..! Iso koiranrotjales heilutti häntää takapenkkiläisten sylissä, ja flexinnaru vain tuli ulos ikkunasta.
En todella tiedä, keitä siellä autossa oli. En kehdannut katsoa kohti yhtäkään, kun tempaisin takaoven auki, pujotin flexin ikkunasta läpi, otin koirani ja häivyin hemmetin ripeästi.
Muakin alkoi jostain syystä nolottaa...
Ei tossa oo syytä nolostua :) musta tää koirajuttu on ihana! Voin.nähdä ne hämmästyneet pojat ja tän ison, iloisen hurtan siellä autossa :)
Jatkan tällä kakkalinjalla.. teininä olin kerran ulkoiluttamassa koiraani, ja metsään päästyäni koira alkoi tempoilla ja haukkua kovasti. Huomasin, että koira oli ajanut oravan puuhun.
No, kilttinä tyttönä siinä menin puun alle katsomaan, että onko kurre kunnossa. Kurre oli kunnossa, ja pentele kakkasi kunnon ripulikakat päälleni.
Joo, oravankakassa olivat mokkatakkini (rakas, kallis takki silloin teininä) ja hiukseni. Onneksi en suu ja silmäni säästyivät!
Oli kiva kävellä kotiin ja yrittää vältellä vastaantulijoita..
Vierailija kirjoitti:
Vessanolostelu on nykykulttuuria.
Antiikin aikaan oli yhteisvessat ulkona ilman seiniä, rupattelivat kai tarpeitaan tehdessään. Etsikää vaikka jostain netistä, jos ette tienneet.
Kaikki käy vessassa. Kaikki päästävät myös ilmoja pihalle monta kymmentä kertaa päivässä. Sellainen on ihminen. Naisetkin! :)
Ei ainakaan hieno nainen käy vessassa, missien ei edes tarvitse.
Seuraava ei tapahtunut julkisella paikalla, mutta oli nolo. Asuin kaverini kanssa soluasunnossa ja heräsin aamulla hirveään kusihätään. Juoksin vessaa kohti, mutta kaverini oli siellä paskalla. Tästä johtuen minulla oli kaksi vaihtoehtoa: kusta housuun tai kusta keittiön lavuaariin, valitsin jälkimmäisen. Samalla kun tyhjensin rakkoani lavuaariin käveli ennalta tuntematon nuorinainen keittiöön. Hän jäätyi paikoilleeen nähdessään minut ja minä tuijotin häntä silmiin muna kädessä, kusen loristessa teräslavuaariin.
Näin tapasin kaverin tulevan vaimon ensimmäistä kertaa. Häissä morsiamen kaveri tuli pienessä hönössä kysymään "Ooksä se tyyppi, joka kusi lavuaariin?".
Pesin tiskipöydän tarkasti toimituksen ja kuumotuksen jälkeen.
Koko ketju sai alkunsa kun toimme mökiltä likapyykin joukossa vahingossa isäni uimahousut. Erehdys nauratti ja housut pestiin normaalisti muun pyykin mukana aikomuksena palauttaa ne jossain vaiheessa
Loman lopuksi lähdimme viikoksi Kreikkaan ja kas kummaa, shortseja ja uikkareita pakatessa myös nuo isäni uikkarit olivat sujahtaneet matkalaukkuun. Ja taas nauratti.
Lähdimme päiväretkelle rannikkoristeilylle ja vaimon mukaan pakkaaminen uimatarvikkeiden joukosta löytyi, tottakai, isän uikkarit (puhtaasti vahingossa, näin vaimo on vakuuttanut) No, päivä oli kuuma ja laiva pysähtyi jonnekin poukamaan juuri matkustajien uimista varten. Koska muutakaan vaihtoehtoa ei ollut päätin kokeilla niitä isäni uikkareita jotta pääsisin virkistäytymään välimeressä. Housut olivat pikkuisen liian isot mutta niissä oli vyötäröllä sellainen kiristysnauha jolla sain ne pysymään hyvin paikallaa. Uinkin pitkän aikaa kunnes päätin kokeilla laivan kylkeen asetettua pitkää liukumäkeä. Ja se oli virhe. Liukumäen puolessa välissä tunsin kuin kiristysnauha katkesi ja ja housut löystyivät. Ja siinä sitten pulahdettin Välimereen , minä edellä ja uikkarit perässä.
Oli oikein mukava nousta koko muun risteilyväen edessä merestä ilman housuja, pukea vyötäröltä löystyneet housut päälle, kiivetä laivan kannelle housuja kädellä paikallaan pitäen takaisin laivan kannelle.
Kiukuissani heitin ne uikkarit roskiin ja isäni oli myöhemmin hyvin vihainen kun olin hävittänyt hänen housunsa
- iltalenkillä ihan alaoven kohdalla ripuloin housuuni vaikka yritin ehtiä kotiin. Menin hissillä 4 kerrokseen, josta naapuri tuli hissiin. Hissi haisi ihan paskalle - en kehdannut katsoa naapuria silmiin 2 vuoteen, kunnes muutin pois talosta.
- töissä palaverissä edellisen illan pikkarit tippuivat housun lahkeesta lattialle - paikalla 8 alaistani, joista kaikki näki tilanteen, mutta kukaan ei kommentoinut. Siirsin pikkarit jalalla tuolini alle, josta nostin ne myöhemmin laukkuuni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin bussissa ja kuulin kun jonkun puhelin alkoi soida. Pari minuuttia ääntä kuunneltuani mietin että miksiköhän puhelimen omistaja ei sammuta ääntä. Otin oman puhelimeni taskusta katsoakseni kelloa, ja yllätys yllätys - juuri minun puhelimeni oli päättänyt soittaa herätyskelloa keskellä päivää. Onneksi bussissa oli vain muutama matkustaja ja minun piti muutenkin vaihtaa toiseen bussiin seuraavalla pysäkillä :D
Itselläni oli taas jäänyt taaperon soiva lelu käsilaukkuun, toki juuri sellainen, joka alkaa soida pienestäkin hipaisusta. Joten ruuhkabussissa seistessä pienestäkin liikkeestä alkoi raikua pirteä "maijal oli karitsa" ja bussilaulu.
Yritin katsella ympärilleni yhtä kysyvällä katseella kuin kaikki muutkin matkustajat.
Hehee. Meillä oli matkakassissa sellainen muovinen lelu, josta painelemalla tuli eläinten ääniä. Oli ratkiriemukasta, kun kassin heilahdellessa silloin tällöin kuului röh röh ja bää bää.
Ei tapahtunut julkisella paikalla, mutta:
Uuden poikaystävän kanssa (nykyinen mieheni) Harrastaessani seksiä toisen kerran hänen kanssaan ja hänen kämpillään päästin vahingossa märänpierun hänen päälleen.
Kolmannella seksikerralla olin krapulassa/laskuhumalassa, joten kesken suuseksin antamisen oksensin hänen päällee ihan kunnolla.
Ekoihin kertoihin liittyi siis humalatilat ja juominen.
Toisaalta ekalla kerrallamme mieheni oli niin kännissä, että hänellä ei seisonut kunnolla.
Mutta noista tapahtumista on nyt jo 10 vuotta aikaa ja meillä on nykyään 2 lasta.
Asuin ulkomailla ja siellä oli toinenkin suomalainen jonka kanssa meille kehittyi omaperäinen huumori. Kerran oltiin menossa jonnekin ja mulle tuli hirveä p****hätä. Inhosin käydä yleisissä vessoissa ja kaverini tiesi sen hyvin, koska oltiin jo niin läheisiä, että puhuttiin kaikenlaisista ruumiintoiminnoista. Menin sitten kuitenkin veskiin ja sieltä tullessani kehuin kovaan ääneen kaverille miten mahtavat p****t sain tehtyä, sellaiset ja tällaiset ja kuinka ihanaa siellä vessassa oli eikä ollenkaan ahdistanut kuten yleiset vessat yleensä. Sitten huomattiin vinosti hymyilevä nuori mies joka alkoi puhua suomea!!
Vierailija kirjoitti:
Jatkan tällä kakkalinjalla.. teininä olin kerran ulkoiluttamassa koiraani, ja metsään päästyäni koira alkoi tempoilla ja haukkua kovasti. Huomasin, että koira oli ajanut oravan puuhun.
No, kilttinä tyttönä siinä menin puun alle katsomaan, että onko kurre kunnossa. Kurre oli kunnossa, ja pentele kakkasi kunnon ripulikakat päälleni.
Joo, oravankakassa olivat mokkatakkini (rakas, kallis takki silloin teininä) ja hiukseni. Onneksi en suu ja silmäni säästyivät!
Oli kiva kävellä kotiin ja yrittää vältellä vastaantulijoita..
Etenkin kun orava päästää ihan erityyppistä kakkaa...
Kävellään sukulaisten kanssa ravintolaan syömään. Kaikilla sama koukkunokka.
oli talvipakkanen,paleli jalkoja ja olin bussi pysäkillä 10 muun odottajan kanssa.koputtelin palelevia varpaita toisen jalan kanapäähän.yks kaks lensin selälleen,liukas kun oli. toivoin olevani kuollut,hävetti niin.
Olin työharjoittelussa sairaalassa, jossa työpuku oli hohtavan valkoinen (tietenkin...)
Yksi päivä huomasin, kun laitoshuoltajat katsoivat minua vähän naureskellen, jolloin aavistin jotakin. Potilasta vessassa käyttäessä oli pakko tarkistaa oma takapuoli vaivihkaa peilin kautta ja siellähän se komeili, oikein kirkkaan punainen läntti valkoisissa housuissa. Näytin kuin miltäkin Japanin lipulta, joten oli pakko keneltäkään kyselemättä sännätä pukuhuoneeseen vaihtamaan housut.
Luojan kiitos nykyisessä työpaikassa pukeudutaan tummansiniseen.
Olin ehkä 8-9-vuotias ja äidin kanssa isossa marketissa ostoksilla. Mulla tuli yhtäkkiä tosi huono olo ja päätä alkoi särkeä. Sanoin siitä äidille, mutta hän käski minun sinnitellä ja laittoi avukseen hakemaan sieltä tätä, ja tuolta tuota. Noin "puolessa välissä" kauppaa sanoin äidille, että mua oksettaa ihan oikeasti. Hän ei noteerannut. Pidättelin jotenkin ja päästiin kassalle. Sitten oli jo pakko saada oksentaa. En sanonut äidille mitään (en uskaltanut avata suuta), vaan juoksin ulos ja oksensin heti kaupan nurkan taakse oikein kaaressa. Totta kai ihmiset katsoivat, voivottelivat ja puistelivat päitään. Pahin oli joku nainen, joka tuli torumaan, ettei noin vain sovi ulos oksennella. Palasin äidin luokse ja sitten äitikin ymmärsi, etten ole kunnossa. Kipeänä sitten pari päivää.
Myöhemmin ollut vähän samankutoinen tilanne äidin kanssa. Vaikka tällä kertaa äiti todellakin ymmärsi. Olin kipeän päätöksen jälkeen tehnyt lääkkeellisen abortin. Äitini tiesi siitä. Mulla oli sen viimeisten lääkkeidenottopäivän jälkeen ihan ok olo aamulla ja päätin lähteä äitini kanssa käymään kaupoilla. Ekassa kaupassa alkoi tulla kamala fiilis, tällä kertaa toisessa päässä. Heikotti ja pyysin johonkin hyllyyn nojaten äitiä kysymään, onko paikassa vessaa. Vastaus:Vain henkilökunnalle. Äiti yritti selittää, että nyt olisi oikeasti hätätilanne, mutta ei. Vain lapsia otetaan hädän takia käymään vessassa. Epätoivoisena jouduin taas jättämään äidin kassalle (tällä kertaa äiti tiesi, mihin menen ja miksi) ja juoksemaan ulos. Melkein vieressä oli onneksi huoltoasema ja siellä pääsin vessaan. Verta tuli vielä tuossa vaiheessa aika paljon ja vatsa oli aivan kuralla.
Hävetti vaan ihan hitosti ne äänet, mitä minusta siellä vessassa pääsi. Jono takana ja näin. Kyllä sainkin jänniä katseita tullessani ulos kalmankalpeana.
Kun tulin ulos äiti oli ihan järkyttyneen näköinen nähdessään minut. Olin kuulemma lakananvalkoinen. Äiti suori heti huoltsikalle sisään ja haki mulle pillimehun. Se auttoi pahimpaan.
Olin 2-vuotiaan poikani ja 16v tyttöystäväni (pojan äidin) kanssa kaupassa kun poika yllättäen huusi, että "Kakka tulee". Minä olin siinä vähän sivummalla ja olin kuin en olisi poikaa tuntenutkaan, kun hän sai päähänsä juosta luokseni paskalta haisten ja huutaen, että "Isä, kakka tuli". Nolottaa vieläkin 18 vuoden jälkeen.