Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut julkisella paikalla?
Kommentit (1938)
Vierailija kirjoitti:
Kaiveltiin miehen kanssa jonkin kaupan alevaatelaareja Tapiolassa, olisikohan ollut Sokos. Sitten mies nosti aivan järkyttävän ruman paidan laarista ja alkoi ynnäillä sitä. Minä totesin, että noin jäätävän rumaa paitaa et todellakaan osta, et sä tuollaista mihinkään tarvitse. Mies katsoi minua hieman haavi auki, että miten kehtaan puuttua asiaan. Oma mieheni oli vaivihkaa siirtynyt aivan toiselle korille, ja minä kommentoin täysin vieraan miehen ostoksia. Mumisin anteeksit ja läksin aika äkkiä menemään.
Ottikohan sitten lopulta kyseistä paitaa? :D
Pillupierut kylpylän saunassa, vieressä istui jotkut kaverukset. Kyllä hävetti kun rupsutti monta kertaa.
En ole koskaan kertonut tätä kenellekään. Olin ystäväni kanssa ostoskeskuksessa shoppailemassa, ystäväni toimi kuskina. No otin sitten häneltä autonavaimen, käydäkseni autolla hakemassa tavaroita. Kesken tämän reissun alkoi vatsani murista uhkaavasti. Päätimpä mennä samalla reissulla ripulille. Pöntölle kerkesin hyvin, autonavain oli hupparin taskussa josta se tippui pönttöön joka oli ihan ripulissa...ei auttanut muuta kuin kädellä etsiä se ripulin seasta. Kyllä se sieltä löytyi. Ei muutakuin huuhtelu ja avamen palautus. En kertonut sen olleen juuri ripulin seassa pöntössä. Parin viikon päästä ystävä ihmetteli miksi sen autonavain ei toimi, en viitsinyt silloinkaan kertoa.
En nyt tiedä oliko varsinaisesti noloa mutta nauratti ainakin minua :D Olin äidin kanssa joskus lukioikäisenä ruokakaupassa. Vahdin meidän kärryä yhdellä käytävällä, kun äiti oli jossain muualla nopeasti hakemassa jotain tuotetta. Tuntematon nainen pysähtyi viereeni ja sanoi: "siis ei taas tuota leipää, se on hirveetä!" ja osoitti kärryissämme ollutta leipäpussia. Hän katsoi minuun, pelästyi ja jatkoi: "aa sori, luulin sua mun mieheks" ja luikki pois :DD Olen siis nainen
Olin antamassa virtsanäytettä labrassa ekaa kertaa ikinä. Vein sitte sen purkin sille info/ilmottautumisluukulla olevalle työntekijälle :D Se vaan katto ihmeissään ja sano että se ois pitäny laittaa sieltä vessan luukusta.. häpeissään kiikutin sen sitte takas sinne. D:::
Vierailija kirjoitti:
Märkäpieru kirjoitti:
Olin puolimaratonilla ja tottakai kaikki paikat täynnä väkeä. Juoksin rennosti, juoksu kulki, stailit kuteet päällä ja miesten katseetkin tais vähän hivellä - tunsin itseni aika timmiksi ja urheilulliseksi ja kivan näköiseksi.
Sitten yhtäkkiä...liekö ollut urheilujuoma, harjoittelun aiheuttama stressi vai hyvää vauhtia vedetty eka kymppi...maha kääntyi ympäri. Pidättelin hetken mutta Tunsin että märkä juoksi shortsinlahkeesta ja haistoin hirveän happaman lemahduksen, tuli sellainen märkä vetelä vinkuva pieru ja tunsin että koko mahan sisältö oli tulossa kohta lahkeen kautta ulos. Syöksyin äkkiä väkijoukon läpi mutta en ehtinyt kovinkaan kauas kun oli pakko laskea kastuneet, paskanhajuiset housut kinttuun ja päästää noin arviolta kuusi litraa vesiripulia ruoholle. Kaikki katsoivat, kaikki. Kaikki näkyi, yritin pidellä paitaa ylhäällä ja laskin huutoripulia persauksista, katse ja etupuoli kohti yleisöä, äijät tuijotti suoraan jalkoväliin (joka oli juoksun takia sheivaamatta) ja minä vaan väänisin myrkynkatkuista lantaläjää ja tuijotin epätoivoisena takaisin. Sitten yksi äijä, joukon komein tietysti, tuli kohti, niin että se näki ihan KAIKEN, ihan läheltä. Antoi mulle pari nenäliinaa ja sanoi ihan neutraalisti että juostessa josku tapahtuu tota, ja kääntyi selin ja jäi näkösuojaksi vähän matkan päähän. Juoksin puistoja ja metsiä pitkin kotiin ja itkin häpeästä koko matkan. Toivottavasti kukaan porukasta ei nähnyt. Muistan sitä yhtä äijää iltarukouksissani.
Jostain syystä minulle tuli naureskelun ja vahingonilon ja sen sellaisten sijaan vain syvä myötätunnonpuuska sinua kohtaan. Tuo on oikeasti yleinen vaiva juoksijoilla ja saattaa yllättää jopa kokeneemmatkin konkarit. Exäni veli kyseli joskus että tietääkö meistä kukaan miten vaivasta pääsee eroon.
Kaikkihan me ihmisiä ollaan, mutta ihmettelen monien käytöstapoja. Onko pakko tuijottaa?
Auttaisko maitohappo tai saccharomyces boulardii ennen kisoja
Olin työpaikan järjestämällä tiimileirillä, joita pidettiin yleisesti kaksituhattaluvulla.
Parikymmentä henkeä miehiä ja naisia sekä tehtaamme johtoporrasta.
Mentiin sellaista maastorataa, jossa oli kaikenlaisia tehtäviä.
Muutaman kilometrin välein, joko älyllinen ratkaisutehtävä tai fyysinen, kuitenkin niin, että sitä tiimihenkisyyttä koeteltiin.
Noh tultiin tunteja ja useita tehtäviä kuten kiipeilyjä, soutamista, sillanrakentamista yms. noin kuusi metriä korkealle vesivanerista tehdylle seinälle, jonka ylitse meidän piti kaikkien jollain tavoin päästä ilman tikkaita tai askelmia.
Etukäteen suunniteltiin työtavat. Päätin jäädä viimeisten joukkoon, koska minulla oli pitkä kaulahuivi, jolla sitten aioimme sen viimeisen sieltä auttaa toiselle puolelle.
Nooh porukan riskeimmät nuorukaiset olivat nostamassa väkeä seinän ylitse ja ensimmäiset pienet naiset ja miehetkin suorastaan heitettiin ylitse.
Hihkuttiin ja tsempattiin toisiamme, pojat kuitenkin olivat jo väsyneitä, kun minut seitsemänkymmentä kiloisen emännän nostovuoro oli viimein tullut eikä se nostaminen ollut sujunut parin minua edeltävänkään kohdalla ähisemättä.
Eivätkä he kauhukseni saaneet minua nostettua!!😨😨 seinän päältä käsistäni repivät miehet alkoivat nauraa kuten ne minua nostavat kaveritkin ja kaikki väsyneet työkaverit, työnjohto, johtoporras 😁😂😃😄😅 kuset housuissa.
Olin niiiin nolo ja lakkasin itse yrittämästä heittäydyin varmaan veltoksi noloudesta 😳😵, tunsin painavani satoja kiloja ja vaadin päästä alas😢.
Jotenkin ne vaan väkisin repivät minutkin yli sieltä.
Yritin olla reipas ja sillä kaulaliinalla ne viimeisetkin karjut yli saatiin.
Olihan se pitkä päivä marssia vielä ne loppuetapit.
Olen siis 170cm pitkä, mutta todellakin tunsin ja edelleenkin tunnen häpeää tuosta tapauksesta, jotain kriisiapua olisin tarvinnut.
Koskaan ei tuosta puhuttu minun kuulteni tiimiläisten keskuudessa.
Eipä ollu minkään arvonen se ystävyys, jos tuollaseen loppui.
Vierailija kirjoitti:
Yritin lohkoa ruokalassa omenaa tylsällä veitsellä. Omena lensi vieraan miehen lautaselle. Hän katseli hölmistyneenä, että mistä omena siihen lensi.
Nää on niin hauskoja kun kuvittelee mielessä tilanteen :D toivottavasti vielä katselit muualle sanomatta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Minulla sattuu aina aukeamaan kengännauhat juuri silloin, kun on kauhea kiire. Kerran kun juoksin junalle, niin kompastuin tietysti nauhoihin ja lensin nenälleni. Siinä jo jotkut teinit naureskeli. No ei siinä mitään, nousin ylös ja lähdin juoksemaan uudestaan kengännauhat edelleen auki ja kaaduin tietysti toisen kerran, ja tällä kertaa laukkuni levähti maahan. Aloin sitten kerätä tavaroitani maasta ja näin kun juna lähti menemään. Olipahan aikaa solmia ne saakelin kengännauhat kun odottelin seuraavaa junaa. Myöhästyin tietysti töistä tämän takia.
Kengännauhoista ja junasta puheenollen. Olin astumassa junasta pois, silloin vanhojen sinisten vaunujen aikaan kun junan ulko-ovet olivat korkealla. Olin ottamassa ensimmäistä askelta rappuselle, mutta jalan kengännauhat olivat jääneet toisen jalan alle. Kompastuin, kiepsahdin ympäri puoli kiekkaa ja lähdin putoamaan ta-kamus edellä maahan. Onneksi siinä sattui olemaan joku ikäiseni nuori mies joka otti minut oikein romanttisesti syliinsä vastaan kaksin käsin kuin elokuvissa ja minä häntä kaulasta. Sanoin kiitos ja poistuin paikalta.
Joogajuttuja, kyllähän niskaseisonnassa vähintään pimpsupieruja pääsee helposti, samoin air joogassa kun roikkuu pää alaspäin ja pitää ponnistaa itsensä siitä ylös mutta nolointa oli kun thaimaanreissulta oli tuliaisena ripuli ja kesken joogatunnin alkoi ripulikohtaus. Jooga oli silent-joogaa, eli oli hipihiljaista. No vessa oli suoraan salista ja pönttö siis vain yhden oven takana. Kauheat ripulitöräyttelyt siis kaikuivat vessassa ja salissa.
Muuta joogassa tapahtunutta, kävin hot joogassa. Minulla on aika isot aiemminkin mainitut melonit jotka hikoavat kovasti alta ja välistä. Tunnin jälkeen rintojen ympärillä oli paidassa tissihikirinkulat, vain keskikohta oli kuiva. Näytti kyllä nololle.
Olin 13-vuotias ja tulossa koulusta kotiin. Koulumatka ei ole pitkä, mutta minulla oli aivan kammottava vessahätä. Noin 100 metriä ennen kotia kusin housuun ja valkoiset housut muuttuivat vaaleanpunaisiksi: menkat olivat päättäneet alkaa samaan aikaan. Ja en asu missään korvessa, oli kaupungin keskustaa... Kyllä hävetti.
Tätä tilannetta on vaikea selittää selkeästi. Olin 16-vuotiaana eräässä tilaisuudessa, jossa jokaisen piti kertoa itsestään vuorotellen (muut oli aikuisia). Mua jännitti ihan hirveästi oma vuoroni ja toisaalta odotin sitä kärsimättömänä. Kun tilaisuuden juontaja vielä esitteli edellistä osallistujaa ja rupesi sitten hakemaan sanoja ja ikään kuin muistelemaan jotakin, oletin hätäisesti että nyt se muistelee mun nimeäni. Sitten kajautin ilmoille tyylikkäästi: "*Paula!" Muita alkoi naurattaa ja mä tajusin, ettei ollutkaan vielä mun vuoro. Silloin 16-vuotiaana tuntui ainakin supernololta!
13-vuotiaana luokan kanssa museossa kun koko päivän vatsassa pidättelemäni ilma päätti sitten ilmaantua ulkomaailmaan.... Onneksi siinä vieressä sillä hetkellä vain kaksi luokkakaveria, mut toinen tietty se johon olin korviani myöten ihastunut
Poikkesin kauppahallin vessaan kun hirveä pissahätä, vessa toimii poleteilla ja on molemmille sukupuolille. Lukitsin mielestäni oven ja kuikin oksenus kurkussa paskan kuorruttamaa pyttyä että tuohon en kyllä istu, pisuaari näytti ihan siistiltä ja koska sanontakin kuuluu että hätä ei lue lakia nostin mekon ylös ja kiipesin pisuaarin päälle. Äkkiä ovi aukeaa ja ulkomaalainen mies henkilö tuijottaa minua järkyttyneenä "Sorry !" Ajatteli varmaan, että suomalaisilla naisilla on kummalliset tavat...
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kerran, että miksi töissä ja etenkin työpaikan ulkopuolella ihan vieraat miehet moikkailivat ja olivat oudon innostuneen oloisia, silleen "wou, moi". Työpaikan vessan valaistuksessa sitten havaitsin, että käyttämäni paidan läpi kuulsi rintsikat todella näkyvästi, oikein tissit paistoivat sieltä. Paita olikin sitten yllätykseksei tietyssä valaistuksessa aivan läpinäkyvä vaikka toisessa valaistuksessa vaikutti normaalilta. Mikä *¤*%%#¤ järki on tuollaisessa paidassa jonka alle pitää laittaa joku toinen paita ettei kaikki näy läpi?!?! Ihmisten kiusaksiko tuollaisia valmistetaan? Kevyestä ja ilmavasta paidasta menee koko idea, jos sen alle pitää tunkea joku paksu toppi ettei kaikki näy. Ja todellakin oli aika järkytys huomata se läpinäkyvyys työpaikalla ja ihan takuulla kyllä peilailin sitä aiemmin sovituskopissa ja kotona jne etten huolimattomuuttani mitään pelkkää harsoa päälleni pistänyt :D Ihan asialliselta oli vaikuttanut aiemmin, mutta tietty valaistus teki temput.
Minulle käynyt lähes sama ! Ostin poolopaidan jossa mustalla pohjalla punaisia kukkia ja laitoin sen töihin, en ikinä käytä rintaliivejä koska rintani ovat melko pienet. Sain miespuolisilta työkavereilta kummallisia reaktioita ,joten menin vessaan ja hetken peiliin tuijotettuani päätin ottaa selfien, jotta varmistuisi mikä minussa on vialla. Kuva sitten paljasti että paitani kuulsi läpi. Musta paita! Ja sitä ei kotona peilin edessä ollut voinut havaita mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Olin antamassa virtsanäytettä labrassa ekaa kertaa ikinä. Vein sitte sen purkin sille info/ilmottautumisluukulla olevalle työntekijälle :D Se vaan katto ihmeissään ja sano että se ois pitäny laittaa sieltä vessan luukusta.. häpeissään kiikutin sen sitte takas sinne. D:::
Teininä olin antamassa virtsanäytettä ja terkkari ei antanut mitään ohjeita eikä niitä juuri vessassakaan ollut. Homma hoidettiin sellaiselle pahvilautaselle, jonka sitten kieli keskellä suuta kiikutin pitkin käytävää, odotustilan ohi sinne terkkarin huoneeseen. Piti olla tosi tarkkana ettei läiky yli. Terkkari tuhahti vihaisesti, että älä nyt tänne sitä saamari tuo ja lähti viemään sen sinne luukkuun, johon se olis pitänyt jättää.
Vierailija kirjoitti:
Ripuli iski kesken koiran lenkityksen. Ei mahtanut mitään, piti kyykkiä paikallisen paperitehtaan pääportin eteen puskaan.
Toisella kerralla en päässyt ravintolaan. Oli talvi, tosi liukasta ja ei-niin-käytännölliset kengät jalassa ja pieni ylämäki kirkkaalla jäällä... Yritin sinnillä, mutta haaveeksi jäi. Ja selvin päin vielä!
Kaadoin pikkujouluissa kuusen – ravintolassa. Kyllä häpetti.
Kaiveltiin miehen kanssa jonkin kaupan alevaatelaareja Tapiolassa, olisikohan ollut Sokos. Sitten mies nosti aivan järkyttävän ruman paidan laarista ja alkoi ynnäillä sitä. Minä totesin, että noin jäätävän rumaa paitaa et todellakaan osta, et sä tuollaista mihinkään tarvitse. Mies katsoi minua hieman haavi auki, että miten kehtaan puuttua asiaan. Oma mieheni oli vaivihkaa siirtynyt aivan toiselle korille, ja minä kommentoin täysin vieraan miehen ostoksia. Mumisin anteeksit ja läksin aika äkkiä menemään.