Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut julkisella paikalla?

Mulla tuli kerran junan vessassa vastaan tilanne, että edellinen kävijä oli jättänyt pönttöön aivan jäätävän kokoisen paskan. Normaalisti olisin varmaan lähtenyt etsimään toista vessaa, mutta mulla oli ihan hirveä pissahätä enkä uskonut selviäväni toiseen vessaan, joten ei auttanut kuin istua pöntölle ja tehdä asiansa. Ongelma tuli vastaan siinä vaiheessa kun vessa piti vetää, eikä se saamarin 20 cm pökäle liikkunut siitä mihinkään. Tietenkään missään ei myöskään ollut vessaharjaa tai mitään millä sitä olisi voinut sörkkiä eteenpäin.

Ei sitten auttanut kuin jättää se paska pönttöön ja poistua vähin äänin paikalta. Paitsi että oven avatessani näen joukon ihmisiä jonottamassa pääsyä vessaan. Sopersin hädissäni jotain, että sinne ei välttämättä kannata mennä, mutta seuraava jonottaja meni vessaan silti.. ja palasi myöhemmin samaan vaunuun, jossa itse istuin, tietysti vielä sellaiselle paikalle, josta oli suora katseyhteys siihen missä itse istuin. Ikinä en ole saanut niin paheksuvia katseita kuin silloin, vieläkin hävettää vaikken itse edes ollut syypää tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Elämäni ensimmäinen migreenkohtaus, olin 18v.  Opettaja käski minut kotiin ja koska en tiennyt, mikä minulla oli,  en soittanut isää tai äiti hakemaan vaan koetin mennä pyörällä. Oli vielä kivan lämmin ja aurinkoinen syyspäivä, matkaa semmoiset 5km. Pääni oli haljeta, luokkakaverin antaman buranan oksensin tienposkeen, silmissä tanssi mustia sahalaitoja ja lopulta piti hypätä alas satulasta sekä yrittää eteenpäin taluttaen.  Lopulta sellaisessa tunnelissa annoin pyörän rämähtää maahan ja istuin viereen kädet kasvoilla,  siitä ohi ajanut ambulanssi bongasi minut ja päättivät tulla tarkistamaan tilanteen. Ottivat sitten kyytiin kun hoin vain "pää..mun pää..au"  eivätkä tienneet, olenko kaatunut pyörällä vai mitä.

Sairaalassa iski sitten helvetillinen  häpeä, kun kohtaus saatiin helpottamaan  ja tajusin istuneeni  keskellä päivää tienposkessa hiuksissa oksennusta ja meikit poskilla kuin mikäkin puliakka!

Eihän tämä ole noloa . Voi raukkaa <3

Voi hyvä luoja sentään, mikä ketju!

Makaan järkyttävässä flunssassa kotona ja nauran vedet silmissä. Ja toki aina naurunpyrähdystä seuraa aivan hirvittävä hinkuyskä-kröhimiskohtaus, päädyn varmaan kohta tuonne kummalliset naapurit -ketjuun :,D

Lisää näitä!

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui semi-julkisella paikalla eli metsäisellä pururadalla. Olin (nainen 26v) lenkillä ja pissahätä yllätti. Katsoin, ettei kukaan toinen lenkkeilijä ole lähettyvillä ja menin pari metriä pururadalta metsän puolelle puun taakse kyykky pissalle. Juuri kesken lororuksen tulee sieltä metsän puolelta innokas koira vapaana luokseni ja alkaa haistella pissaa ja hyörii ympärilläni. En pystynyt lopettamaan pissausta ja tietenkin koiran perässä tuli myös koiran omistaja, n. 4-kymppinen mies. Siinä sotten kyykin housut kintussa, koiran kuono melkein haarovälissäni ja koiran omistaja kiskoo koiraa pois pannasta. Kovasti hän pahoitteli tapahtunutta, mutta en juuri jäännyt kuuntelemaan kun pääsin ylös ja sain vedettyä housut jalkaan. Pyyhkiminenkin jäi kun en kehdannut siinä tilanteessa.

Koira ei välttämättä aina ole se "ihmisen paras ystävä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani oli jotain ehkä just kouluikäinen, kun olimme Stocmannilla vaateostoksilla. Oltiin siis vaateosastolla, kun pojalla tuli yht´äkkiä huono olo ja hän laattasi ihan sairaat puurot keskelle käytävää (roiskui varmaan sinne vaatetelineisiin pisaroita). Voivottelin pojalle vaan että "voi voi pikkunen onko sulla huono olo" ja samalla kävelimme -melkein niin kuin mitään ei olisi tapahtunut- ulko-ovelle päin. Siinä heti oksentamisen jälkeen katsoin lähellä olevaa myyjää suoraan silmiin ja ei hän kovin tyytyväiseltä näyttänyt. Hävetti just sen ajan kunnes päästiin ulos ovesta, siellä rupesi jo naurattamaan.

Siis mitä??? Lapsesi oksenti pitkin kauppaa ja sinä talutit sen ulos kertomatta kenellekään/pahoittelematta? Missä mustalaiskylässä olet kasvanut ja miksi haluat opettaa lapsellesi omat huonot tapasi.

Hyi helvata kun hävettää puolestasi.

Kertomuksen mukaan tilanne kävi kyllä myyjälle selväksi. Tuollaisessa tilanteessa kannattaa lähteä vain mahdollisimman nopeasti kotiin, koska tavaraa saattaa tulla lisää. Toki olisi voinut lähtiessä huikata, että anteeksi.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Teininä hävetti ihan sikana (muistatte kyllä mittakaavan), kun sen ainoan kerran koskaan perääni vihellettiin. Amisjätkiä istui autollisen verran parkissa ja yritin coolina vain kävellä ohitse. Yhtäkkiä flexin naru loppui. Koirani oli reagoinut vislaukseen ja hypännyt avoimesta takaikkunasta sinne autoon..! Iso koiranrotjales heilutti häntää takapenkkiläisten sylissä, ja flexinnaru vain tuli ulos ikkunasta.

En todella tiedä, keitä siellä autossa oli. En kehdannut katsoa kohti yhtäkään, kun tempaisin takaoven auki, pujotin flexin ikkunasta läpi, otin koirani ja häivyin hemmetin ripeästi.

Tää nauratti, kun olen omalle koiralle nimenomaan opettanut, että vihellys tarkoittaa "HUOMIO HUOMIO HUOMIO!! Tänne ja vähän äkkiä!"

Mullekin on käynyt toi "side" lahkeesta -juttu 18-vuotiaana. Olin kaupungilla miestuttavan kanssa suht löysissä housuissa. Luulin, että menkat olivat jo loppuneet, joten minulla oli pelkkä ohut pikkuhousunsuoja. No, kuten tiedätte, joskus menkat vain päättävät, että ehei, kaikki ei ollut siinä, vielä pari lusikallista. Mulle kävi juuri tällä tavalla.

Eipä siinä mitään. En häveliäänä myöhäisteininä kehdannut ostaa paksumpaa sidettä miehen seurassa eikä itselläni ollut, joten kävin Stockan vessassa taittelemassa muutaman palan wc-paperia siteen päälle, että ei varmastikaan tule mitään ohi. Jatkoimme matkaa. Jonkin matkaa käveltyämme tunnen, kuinka se vessapaperitollo livahtaa lahkeestani kävely kadulle. Semmoinen naisen alapään muotoon malliutunut lattana, jossa oli mahdolliesti veritahrojakin jo. Mieskin kääntyi katsomaan, mikä hitto se oli. :D Selittelin siinä jotain, että mulla on taskunpohjassa reikä ja taisi nenäliina livahtaa taskusta, toivoen samalla, ettei paperitollossa ollut vielä kovin näkyvästi verta. Ohikulkijat ajattelivat sitten mitä ajattelivat, eivätkä luultavasti kovin harhaan osuneetkaan.

Teininä. Nostin laukustani stringit (puhtaat) vahingossa kassalle (mies) ,luulin löytäneeni lompakkoni. Kyllä nolotti.

Mä olin 9. luokalla ja kevät oli pian vaihtumassa kesäksi. Oltiin luokan kanssa lähdössä pyöräretkelle ja join aamulla kotona useamman kupin kahvia. Itse retki starttasi metsäpolulta missä kaikkien piti ilmottautua ja yhdessä lähdettiin liikenteeseen. Matkaa olisi noin 5 kilometriä. Ei siinä mitään tämä on vasta pohjustusta ja pääsimme perille. Grillattiin makkaraa ja pelattiin pelejä. Mulla alko tässä kohtaa olemaan jo aika kova pissahätä, mutta ei sielä ollut mitään huussia eikä saanut lähteä yksin mihinkään. Olin juonut koko pyörämatkan aikana hitosti vettä, kun oli paljon ylämäkiä ja lämmin sää. Ei siinäkään vielä mitään, mutta takaisin tullessa pissahätä kävi tukalaksi. Retki päättyi ja ilmottauduin opettajalle jälleen. Lähdin tästä ajamaan täysiä kotiin minne oli, joku pari kilsaa matkaa. Kerrostalon pihaan päästyäni nousin pyörän päältä pois ja pissasin housuun. Mikään pidättely ei enää auttanut. Kangashousuilla näkyi oikein selvästi isot läiskät ja kaikenlisäksi naapuri käveli suoraan mun takaata ohi. Se varmaan oli nähnyt koko episodin. Sillon se tuntu maailmanlopulta ja edelleen tulee ahdistava olo, kun miettii tapahtunutta. Onneksi tälle voi osittain jo nauraa!

Edelleen huomaan, että tulee ahdistava olo jos tietää menevänsä paikkaan missä ei välttämättä pääse vessaan! :D 

^ Sen verran lisään vielä tähän et oon monta kertaa miettinyt, miksi en mennyt retken päätyttyä kauemmas metsälle pissalle vaan lähdin suoraan kotiin. Kaipa se tuntu siinä hetkessä ainoalta vaihtoehdolta.

Multa kurapaskahti pöksyyn äsken näitä lukiessa :D

Sovitin teininä pillifarkkuja vaatekaupassa... housut jäivätkin nilkkaani jumiin ja siinä hyppelin hetken yhdellä jalalla ennenkuin romahdin sovituskopin verhon läpi lattialle housut kintuissa. 

Korko tarttui mannerheimintiellä ratikkakiskoon keskellä lauantai-ruuhkaa. Siinä minä makasin rähmälläni manskulla ja ympärillä about 50 ihmistä ylittämässä tietä. Äiti hokee vieressä "herranjumala, sattuiko"... 

Töissä avokonttorissa meillä oli ns. "pääkäytävä" jonka varrella olevien pöytien ympärillä oli isot sermit. Meikäläisellä uudehkot saappaat jalassa joissa aika liukas korko. Tulen vauhdikkaasti tähän käytävälle kun tajuan että nyt muuten kaadun.... Nappaan hädissäni kiinni sermistä, vedän nurin ja sermi keikkuu jaloillaan pitäen kauheaa kolinaa ja räminää mutta ei kaadu onneksi mukana.  Varmaan 10 päätä nousee sermien takaa ja meikäläinen sadasosasekunnissa pystyssä. Nilkka tuhannen muussina, mutta naama punaisena vaan selitän ettei tässä mitään. 

Tästä on aikaa jo yli viisi vuotta. Tapasin tutun kaverin kaupungilla, ja tämä huokutteli "parille päiväkaljalle". No, eipä se kaljoittelu ihan pariin kaljaan jäänyt, vaan piti tietenkin juoda, kunnes rahat loppuivat.  Sitten piti lähteä talsimaan kotiin, vaikka kello oli vasta jotain puoli yhdeksän. Matkaa oli reilut kaksi kilometriä. Puolivälissä matkaa alkoivat kaljat kiertää kunnolla vatsassa. Sinnittelin ja ajattelin, että selviän kunnialla kotiin asti, mutta noin viisisataa metriä ennen, puistomaisella kevyenliikenteenväylällä, ulostamisen tarve kasvoi niin suureksi, että luulin ulostavani housuun, ellen tee asialle nopeasti jotain. Väylän reunalla kasvoi harvakseltaan puita, mutta vähän matkan päässä kasvoi kolme kuusta, jotka tarjosivat edes jonkinlaisen näkösuojan. Hiippailin vaivalloisesti ja pidätellen kuusten juurelle, laskin housut äkkiä nilkkoihin ja ulostin huohtaen kaljaripulit maahan. Sitten aloin kyykkysilläni kaivella takkini taskuja, josko löytäisin paperinenäliinan, jolla pyyhkiä ripulinen takapuoli puhtaaksi. Ja kas, taskusta löytyi kuin löytyikin nuhjaantunut mutta puhdas nenäliina. Aloin repiä varovasti nenäliinaa kahtia, jotta saisin sen jaettua tasan kahtia. Kun olin pyyhkimässä ensimmäisellä palasella takapuoltani, huomasin parin metrin päässä kävelevän noin kolmikymppisen pariskunnan, jotka katselivat touhuani kummeksuen. Pariskunnan nainen käänsi nopeasti kasvonsa pois, mutta miehellä oli sellainen ilme, joka ihmisellä on kun tämä pidättelee nauruaan. Kun sitten vedin housuja takaisin jalkaani, kauempaa kuului vielä pariskunnan tukahdutettuja nauruntyrskähdyksiä. 

Kerran olin jääkiekko pelissä ja kiekko lensi vauhdilla tissiini. Tissini pompsahti näyttävästi esille liiveistäni. Kaikki oli kuitenkin ok ja jouduin näyttelemään ok merkkiä moneen kertan silmää iskevälle joukkueen huoltajalle. 

Tilannetta näytettiin hidastettuna erätauoilla Jumbotronicilta. Media oli ottelun jälkeen kiinnostunut kommenteistani ja punastuin suorassa radiolähetyksessä.

Tämä ei ole oma kokemus vaan luin nämä muistaakseni ammattiliiton lehdestä, jossa oli kyselty ihmisten kokemuksia noloista sattumuksista työpaikalla. Pari juttua jäi mieleen kauheudessaan ja loistavuudessaan. Kirjoittaja oli osastonsa ainoa naispuolinen työntekijä. Sai kahvihuoneessa isossa seurueessa kuittia, että oli jättänyt vessan vetämättä ja olis kiva, jos edes ison hädän jälkeen viitsisi vetää vessan. No tämä sitten puolustautui, että mistä kuittailija muka tietää, että jätökset olivat hänen jäljiltään. No siitä, että pytyssä oli pökäleiden kaverina käytetty tamponi! Auts miten noloa!

Toinen hauska juttu samassa koosteessa oli tällainen: Kirjoittaja oli toimistolla töissä aika pitkään ja oli jo ilta ja työpaikka tyhjänä. Oli sitten lähdössä kotiin ja hississä päästi järkyttävän kananmunapierun. No hissi pysähtyikin ja sisään astuivat toimitusjohtaja ja ulkomaisia yritysvieraita.

Kylpylän altaalla. Matalan terapia-altaan reunalla istuvat rouva ja tämän teinitytär kehoittivat minua toimimaan oikein ja menemään vesiputouksen alle seisomaan. Menin. Uimahousut putosivat ja naisväki nauroi silmät kyynelissä ja paapparaiset hörhöttivät. Menin altaan reunalle minäkin ja nauroin itsekin seuraavalle jymäytettävälle.

Vierailija kirjoitti:

Teininä. Nostin laukustani stringit (puhtaat) vahingossa kassalle (mies) ,luulin löytäneeni lompakkoni. Kyllä nolotti.

Teinille varmasti maailmanloppu. Oot muuten sitten elänyt nuttura nätisti, jos tää on nolointa ikinä

Kassalla on tullu törppöiltyä mm. kun olin maksanut ostokseni ja lähdin pakkaamaan niitä, kassamies huikkasi että saan vielä vaihtorahaa. Hämmennyin ja aloin sopertaa: "AI saanko mä sulta vai..." ja kassa vaan katsoo oudosti takaisin "joo saat.. siis nää rahat". Pakkasin sitten nopeaa ja liidin ovesta ulos.

Toisella kerralla jonottaessani kassalla aloin panikoimaan, sillä en löytänyt lompakkoa mistään. Vuoroni lähestyi, mutta kokeillessani housuntaskuja ja takin sisätaskuja myöten en tuntenut mitään. Se oli tiessään. Kassa ilmoitti hinnan ja nolona mongersin että lompakko tais jäädä.. Koska tarpeeksi noloa ei ollut se huitominen kassajonossa, huomasin että lompakko olikin samassa kädessä puhelimen kanssa. Maksoin sitten ostokseni naureskellen ja poistuin nopeasti paikalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesäinen, hiljainen sunnuntai-iltapäivä Helsingin Stockmannilla. Mä laittautuneena ihan viimesen päälle cooleihin kuteisiin, joka käsitti trikookankaisen maxihameen. Rullaportaita alas ja sit kaikki tapahtuu silmänräpäyksessä. Tunnen et hame nykii, se on jäänyt rullaportaiden väliin, yritän nykiä mut ei irtoo minnekkään, lyön hätäpysäytysnappia ja seisoskelen siinä kyyryssä ettei hame lähde päältä :D 

Missään ei näy ristin sielua.

Myyjä vilahtaa nurkan takana ja huutelen sille sitte että tarttis vähä apua :D No sit siinä venailen pienen ikuisuuden vartijaa, asiakkaita käy pällistelemässä kun mitäki sirkuseläintä... Myyjä ihana onneks piti mulle seuraa siinä ja koitti rauhotella että näitä sattuu, ite olin ihan sairaan nolona ja teki mieli esim kuolla siihen paikkaan :D Vartija tuli sit saksien kanssa ja leikkas mekon helmasta poikki. Laitoin aurinkolasit naamalle ja kirmasin ekasta ovesta ulos ja kävelin vielä pitkälle ennen ku kehtasin pysähtyä :D

Kohtalotoveri! Minulle ei tavallaan käynyt ihan noin pahasti (tavallaan toisaalta pahemminkin), mutta joskus 15 vuotta sitten minulla oli hieeenot venyvää materiaalia olevat farkut, joiden leveät lahkeet oli sidottu sivuista nahkaremmeillä. No, eikös liukuporras syönyt toisen lahkeen remmin! Tunsin miten housut alkoivat lähteä jalasta, ja olin toki juuri silloin pääsemässä kauppakeskuksen toiseen kerrokseen, niin että näyin mahdollisimman laajalle. Kun tajusin mitä tapahtuu, tarrasin housunkaulukseen, mutta liukuporras ehti kiskoa farkkuja niin pitkään, että puolet perseestäni oli paljaana, kun pikkaritkin hilautuivat tietysti alas. Toivoin jo kuolevani säästyäkseni täydeltä nöyryytykseltä, kun nahkaremmi katkesi. Ryntäsin heti portaista vapauduttuani lähimpään vessaan häpeämään enkä ikinä enää käyttänyt housuja, joiden lahkeissa on ulokkeita.

Klassinen tarina josta piisaa urbaanilegendojakin

Yhdessä komediassa nainen oli takin alla aika lailla luonnontilassa, ja kas kummaa liukuportaat nappas takin

Vierailija kirjoitti:

Farkkujen persauksiin liimautui auton penkistä pussillinen salmiakkia ja ne pysyivät siinä könttinä useamman tunnin kaupungilla liikkuessani. 

Hyvä, että on evästä mukana.