Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut julkisella paikalla?
Kommentit (1938)
Kortsu tippui lompakosta Alkon kassalla. Uskon/toivon/luulen, ettei kukaan nähnyt, vaikka kassalla oli muitakin. Pokkana poimin lattialta takaisin lompakkoon.
Vierailija kirjoitti:
Elämäni ensimmäinen migreenkohtaus, olin 18v. Opettaja käski minut kotiin ja koska en tiennyt, mikä minulla oli, en soittanut isää tai äiti hakemaan vaan koetin mennä pyörällä. Oli vielä kivan lämmin ja aurinkoinen syyspäivä, matkaa semmoiset 5km. Pääni oli haljeta, luokkakaverin antaman buranan oksensin tienposkeen, silmissä tanssi mustia sahalaitoja ja lopulta piti hypätä alas satulasta sekä yrittää eteenpäin taluttaen. Lopulta sellaisessa tunnelissa annoin pyörän rämähtää maahan ja istuin viereen kädet kasvoilla, siitä ohi ajanut ambulanssi bongasi minut ja päättivät tulla tarkistamaan tilanteen. Ottivat sitten kyytiin kun hoin vain "pää..mun pää..au" eivätkä tienneet, olenko kaatunut pyörällä vai mitä.
Sairaalassa iski sitten helvetillinen häpeä, kun kohtaus saatiin helpottamaan ja tajusin istuneeni keskellä päivää tienposkessa hiuksissa oksennusta ja meikit poskilla kuin mikäkin puliakka!
Sinä olit sairas, joten häpeäminen on ihan turhaa.
Minulla epäiltiin keliakiaa , oli perjantaipäivä ja olin aamusta asti mättänyt kaikkea gluteenipitoista maanantaista testiä varten. Äkkiä eräs kaverini soitti" Moi! Onko muksut nyt Timolla? Aattelin että tuutko seuraksi, heitetään yksi kaveri Kuopioon " ( Asuin tuolloin Mikkelissä).
Mietin että voisihan sitä ,eipä sitä tässä iässä enää tule hypättyä noin vain autoon ja lähdettyä ties minne joten miksikäs ei! Ajellaan vain. Kaveri tuli hakemaan ja istuin etupenkille, miespuolinen kaveri oli takapenkillä. Kevätillan aurinko paistoi ja tunnelma oli korkealla.. kunnes vatsani alkoi ilmoitella itsestään ja ymmärsin, että tästä ei parilla pierulla selvitäkään.
Koetin sen ukkosta muistuttavan murinan yli huutaa, että "sori minulla saattaa olla keliakia!", sitten murina muuttui pontikkapannun pulputukseksi ja vatsani paisui niin että farkuista oli nappi lentää.
Ja voitte kuvitella sen tunteen, kun keskellä valtatietä sinun on päästävä vessaan. Nyt. Heti.
" Satu, ei me voida tähän pysähtyä, etkö sä pysty odottamaan.."
" NIINA KILTTI, MULLA ON JUSTIINSA HOUSUSSA !"
Joten kaveri kurvasi sivuun ja minä loikkasin ulos hikisenä,vapisten , vatsa mölyten kuin tuomiopäivän pasuuna. Ei ollut mitään piilopaikkaa, koetin auton takana kyyristellä ja tajusin liian myöhään että olin perse takaikkunaan päin, joten tämä herrasmies jonka olin tuona iltana tavannut ensimmäisen kerran näki kaiken aitiopaikalta ! Koetin kääntyä ja menetin tasapainoni, käteni ja toinen polveni upposivat kuumaan kuravelliin, sitä tarttui farkkuihin, haisin ja itkin. Autoja ajoi ohi.
Kaverini takakontissa oli huopa ja suuri vesikanisteri , kaveri piti sitten huopaa parhaansa mukaan paljaan alakroppani peittona kun pesin itseäni . Hoin mielessäni " tää ei tapahdu, tää ei ole totta, en voi olla tässä lettu esillä".. Vedin haisevat farkut jalkoihin ja kiipesin kyytiin kommandona ja paljain jaloin.
Se ystävyys oli sitten siinä.
Tuli pissa housuun muotikaupassa. Menin tankojen väliin. Myöhemmin selvisi, että mulla virtsarakontulehdus. EI SILLON VOI PIDÄTELLÄ, PRKL!
Onneksi mulla oli mekko päällä, jälkeeni jäi vain lätäkkö.
Tapahtui veljelleni vuosia sitten
Oli työpaikallaan vessassa pesemässä käsiään (töissä perheyrityksessä missä tehtaanmyymälä) ja myymälä siis likellä vessaa. No veli siinä itsekseen pelleili peilin edessä jotain bulttipoisin hahmoa ja hoki itselleen peiliin monta kertaa "velli, naamavelli" ja tietty hirveää naamanvääntöä samalla. Vessan ovi oli auki kotoisasti ja yhtäkkiä melkein viereltä kuului huvittunut "jos oot pian valmis niin tuutko tohon myymälän puolelle ku mä voisin maksaa nää" joku keski-ikäinen nainen siinä vaivoin piteli pokkaa. Oli kuulemma kova homma saada ne kaupat tehtyä 😂
Mulla seisoi julkisella paikalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesäinen, hiljainen sunnuntai-iltapäivä Helsingin Stockmannilla. Mä laittautuneena ihan viimesen päälle cooleihin kuteisiin, joka käsitti trikookankaisen maxihameen. Rullaportaita alas ja sit kaikki tapahtuu silmänräpäyksessä. Tunnen et hame nykii, se on jäänyt rullaportaiden väliin, yritän nykiä mut ei irtoo minnekkään, lyön hätäpysäytysnappia ja seisoskelen siinä kyyryssä ettei hame lähde päältä :D
Missään ei näy ristin sielua.
Myyjä vilahtaa nurkan takana ja huutelen sille sitte että tarttis vähä apua :D No sit siinä venailen pienen ikuisuuden vartijaa, asiakkaita käy pällistelemässä kun mitäki sirkuseläintä... Myyjä ihana onneks piti mulle seuraa siinä ja koitti rauhotella että näitä sattuu, ite olin ihan sairaan nolona ja teki mieli esim kuolla siihen paikkaan :D Vartija tuli sit saksien kanssa ja leikkas mekon helmasta poikki. Laitoin aurinkolasit naamalle ja kirmasin ekasta ovesta ulos ja kävelin vielä pitkälle ennen ku kehtasin pysähtyä :D
Kohtalotoveri! Minulle ei tavallaan käynyt ihan noin pahasti (tavallaan toisaalta pahemminkin), mutta joskus 15 vuotta sitten minulla oli hieeenot venyvää materiaalia olevat farkut, joiden leveät lahkeet oli sidottu sivuista nahkaremmeillä. No, eikös liukuporras syönyt toisen lahkeen remmin! Tunsin miten housut alkoivat lähteä jalasta, ja olin toki juuri silloin pääsemässä kauppakeskuksen toiseen kerrokseen, niin että näyin mahdollisimman laajalle. Kun tajusin mitä tapahtuu, tarrasin housunkaulukseen, mutta liukuporras ehti kiskoa farkkuja niin pitkään, että puolet perseestäni oli paljaana, kun pikkaritkin hilautuivat tietysti alas. Toivoin jo kuolevani säästyäkseni täydeltä nöyryytykseltä, kun nahkaremmi katkesi. Ryntäsin heti portaista vapauduttuani lähimpään vessaan häpeämään enkä ikinä enää käyttänyt housuja, joiden lahkeissa on ulokkeita.
Minun mummoni, maalla ikänsä elänyt, oli käymässä Helsingissä joskus 70-luvulla, ja Sokoksen liukuportaissa hän ei ilmeisesti ymmärtänyt, että rappusella seisotaan ja odotetaan vaan läksi kiipeämään portaita ylöspäin. Liikkuvat portaat kuitenkin yllättivät ja mummo kaatui, portaat liikkuivat eikä mummo päässyt nousemaan ylös. Muistelen, että ennen kuin henkilökunta ehti pysäyttämään portaita, mummon popliinitakin helma jäi johonkin jumiin.
Järkkymitätörkyä kirjoitti:
ratikkafantasia kirjoitti:
Olkaimetonkesämekko kirjoitti:
Joskus 80-luvulla, oli niitä sellaisia pitkiä kesämekkoja jossa oli vain kireä yläosa eikä ollenkaan olkaimia. Pysyi sillä tavoin paikoillaan. Oli oikein kuuma päivä, heitin sellaisen sievän siniruutuisen päälleni. Töissä käveltiin rapuissa ja takana esimies onnistui astumaan helmalle ja vetäisi mekon mun päältäni. Tietenkin olin ilman mitään liivejä, kun se oli rypytetty paksuksi se putkiosuus ettei nännit näy. Kirkaisin kun tissit pomppasi päivänvaloon, meinasin kaatua ja siinä kun kiljuen ja heiluvin käsin kallistuin eteenpäin niin tietysti koko firma kääntyi katsomaan. Sitten kun yritin kiskoa sitä päälleni niin piti sulloa tissejä sinne sisälle ja kaikki vaan katsoi niinikuin lehmä uutta konttia. Supatusta sai kuulla jälkeenpäin. Kyllä mulla seuraavissa kesäjuhlissa oli vientiä kun olin näyttänyt vähän paljasta pintaa. Se helman päälle tallonut esimiehen kömpelyskin oli oikein iholla koko illan ja heitti kotiinkin. Se oli pahoillaan kuin koiranpentu mutta kyllä se kertoi samalla olleensa vähän hyvilläänkin kuin näki mun hinkit. Annoin sen sitten säälistä nähdä vähän lisääkin.
Nuorena miehenä olisin tehnyt mitä vaan nähdäkseni alastoman naisen, tai edes tissit, ja mietin aina että yrittäiskö astua jonkun helmalle raitiovaunun portaissa? Tai ehtiskö pakoon jos kiskaisis joltain istuvalta tädiltä tuollaisen putkimekon kinttuihin? En tietenkään olisi mistään hinnasta tehnyt niin mutta jo pelkkä ajatus jonkun pullean konttoristin tissien pullauttamisesta tuntui niin kivalta että piti nostaa reppu syliin loppumatkan ajaksi.
Hyi kauhee, ajatteleeko ne kaikki näpppylänaama teinipojat tollaisia kun näkevöt minun kaltaiseni tavallisen lähiömuijan metrossa?
Juu ajattelee. Olen juuri tuollainen "pullea konttoristi" ja olen huomaavinani (en tiedä, voi olla kuvitelmaa) että koulupojat tuijottelee metrossa. Varsinkin jos on mekko. Tuijottelee kyllä aikuisetkin. Jostain syystä ei tunnu yhtään ikävältä piristää jonkun työmatkaa.
Onhan näitä tapahtunut. Ensimmäisenä tulee mieleen pari tapausta:
Juttelin miehen kaverin kanssa ja rupesin kaivamaan kassista jotain. Käytetyt alushousut tippuivat kassista maahan meidän väliin.
Nukahdin ensitreffeillä.
Olin lähdössä lomalla nykyisen puolisoni kanssa ja olin ilmeisesti ruokamyrkytyksen kourissa. Bussissa kentältä koneeseen mies rupesi kysymään että voinko huonosti. Samassa lensi laatta ja ainut mihin pystyin oksentamaan oli pieni tax-free pussi. Siellä bussin lattialla kyykyssä istuessani häpesin silmät päästäni kun ihmiset kaikkosivat ympäriltä ja katsoivat pahasti, ihan syystäkin. Vielä koneessakin jouduin turvautumaan valkoiseen paperipussiin, hävetti että muut ihmiset joutuivat todistamaan yökkäilyäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oikeasti vedän nyt pohjat tähän keskusteluun.
Eli mikä on oikeasti noloa.
Ja taustoitan, että olen hyvässä vakinaisessa työpaikassa töissä ja perheeseen kuuluu vaimo ja lapsia.
Mutta joo, mikä on siis oikeasti nolointa mitä elämässä on sattunut. No tietenkin se kun itkin julkisesti luokassa seiskaluokalla. Joo ja itseasiassa vielä useampana eri kertana. Voisinpa sanoa, että sosiaalisen roolin kannalta aika fataali case. Mutta hei, siitäkin siis selvisin joten mitä pienistä.
Vedit pohjat ehkä vähiten nololle. Käsi ylös joka ei ole itkenyt luokassa?
No, itseasiassa taitaa nousta melko monta kättä?
Noloahan itkeminen on nimenomaan pojalle.
17-vuotiaana mulla oli kesäduuni jossa siivosin kauppakeskuksen käytäviä ja pankin sosiaalitiloja. Työt alkoi aamuseiskalta, ja ensin siivosin niitä pankin sosiaalitiloja. Sinne pankkiin pääsi sisään ja pois ovikoodilla. No olin sitten siivonnut siellä ja oli tarkotus siirtyä kauppakeskuksen puolelle jatkamaan, niin en päässytkään pankista enää ulos kun sähläsin sen koodin jotenkin ja hälytykset laukes :D Menin paniikkiin ja pillahdin itkuun kun nolotti niin paljon :D Sitte kuuntelin sitä hälytyksen huutoo kunnes vartijat tuli päästää mut pois, mut ne jäi hetkeks kyttäämään mua sinne käytäville kun jatkoin siivoomista.
Kaverini pieraisi kerran niin kovaa, että yläkerrassa jo nukkumassa ollut isäpappa heräsi tähän pieraisuun. Tästä suuttuneena tuli huutamaan, että nyt pojat perkele nukkumaan! Tähän ei voinut muuta todeta kaverilleni kuin etten ole kuullut ikinä noin kovaa pierua. Välillä tuntuu, että itekin kotosalla on joskus tullut piertyä niin paljon ja kovaa, että kuuluu naapureille asti. Kerran myös lohta ja olutta ottaessani pieraisin lähes 20 sekuntia kestävän yhtäjaksoisen ja kuuluvan pierun. Tähän kaverini isä totesi vain juhlallisesti, että olipa komeasti pierty!
Bussikuskina kaverille kävi kerran niin, että ajovuoron loppu alkoi lähestyä, samoin kuljettajan rakon kapasiteetti. No, vuoro loppui ja kaverini vilkaisi taustapeileistä, että bussi on jo tyhjä asiakkaista. Niinpä hän ajoi pikkutien poskeen, avasi vetskarin sekä etuoven ja heitti kepillisen. Samalla alkoi laulaa itsekseen kovalla äänellä rumia lauluja kusemisen lomassa. Kustuaan hän katsoi olkansa yli. Etummaisella istuinpaikalla siinä kuljettajan takana istui vanhempi mies ja oli istunut koko toimituksen ajan. Ilmeet olivat näkemisen arvoiset! Tämä mies kuitenkin räjähti nauramaan ja sanoi, että hänellä meinasi kyllä pokka pettää heti alussa, mutta katseli kusemista ja kuunteli laulamista eikä viitsinytkään tuoda ilmi läsnäoloaan.
Postityössä aamuisin sekä yöjakelussa näkee ihmisiä, jotka lähtevät kotoaan töihin. Tavallista oli myös se, että korkeissa hissitaloissa yksin töihin lähtevät saattoivat jättää hissiin nk. salaisen agentin pakoputkestaan eli äänettömän ja erittäin haisevaisen pommin.
Oli hieman kiusallista kohdata näitä pierijöitä seuraavana aamuna, jos taas osuttiin samaan aikaan porraspäähän ja eilen oli jätetty haiseva yllätys jakajalle. Itsehän siis en ammattipostinjakajana koskaan hisseihin pierryt, hah hah. Yritysosoitteissa saattoi käydä niin, että näpsäköitä sihteereitä pöllähti yllättäen hissi täyteen jostakin kerroksesta ja olin itse vastaavasti yksin hissiä käyttäneenä vääntänyt hirveän kaniksen 5 sekuntia aiemmin. Joskus saattoi itsekin kuolla häpeään – ja toiset pierulaskeumaan.
Hienossa ravintolassa sisäänheittäjänä en osannut todellakaan sanoa enää mitään, kun rafla on täynnä ja yhtäkkiä ikkunapaikalla, lasin toisella puolella kadulla, puliämmä vetää housut alas ja alkaa vääntää paksua tunkkia kadulle. Lähimpien pöytäseurueiden ilmeet ovat siinä kohtaa tasoa priceless.
Palolaitokselle oli tullut hälytys, että ”eloton” eli joltain on henki menossa. No, palokunta ehti ennen lanssikuskeja tehtävään. Yhdelle brankkareista tuli kuitenkin kunnon kakkahätä, akuutti sellainen. Ei auttanut kuin mennä vessaan vaikka oltiinkin kohteessa. Muut jatkoivat papparaisen elvytystä. Pappa kuitenkin menehtyi.
Vessan puolella paloesimies huomasi kauhukseen, ettei kunnon tuubakeitos tahdo mennä millään pytystä alas vaan vedenpinta vain nousee nousemistaan. Järkyttyneille omaisille piti tietysti kertoa suru-uutinen kuolemantapauksesta. Samalla paloesimiehen täytyi lisätä, että ”…muuten paskoin teidän pöntön tukkoon”.
Lakanavalsseissa kävi niin, että jonkin typyn konehuone pärisi ja pieri siihen malliin aktissa, ettei homma luonaa, kun alkoi naurattaa niin paljon.
Sukupuolitautien poliklinikalla kävi niin, että hoitajaksi sattuikin aika stidi mimmi. No, tästähän oma 9 tuuman joystick jysähti play modeen automaattisesti. Toimenpiteiden ja tutkimusten alkaessa, kun oli housut puolitangossa ja bileet pystyssä sananmukaiseesti, niin oli myös hoitsumimmeillä Neuvostoliiton punaiset posket. Hommasta ei tahtonut tulla mitään, kunnes vanhempi hoitaja nippasi joystickiä ja tokaisi, että menes nyt siitä. Menihän se.
Olin treffeillä ja oltiin syömässä täydessä ravintolassa ja menin ennen poislähtöä käymään vessassa, joka oli saman ruokailutilan seinustalla. Ovessa oli joku vanhanaikainen kivan rustiikkinen avain, eikä normaalia vessan lukkoa. Aikani yritin saada sitä ovea auki ja aloin mennä paniikkiin. Tuskanhikeä puski ja se lukko ei vaan auennut. Räpelsin sen lukon kanssa varmaan jonkun 5 minuuttia, vaikka tuntui joltain puolelta tunnilta. Tuo epätoivoinen yritys oli tietysti kuulunut kaikille huoneessa oleville ja deittini oli käynyt ystävällisesti hakemassa paikalle tarjoilijan, joka oven läpi neuvoi, mihin suuntaan avainta käännetään. Kun seesam viimein aukeni ja astuin pää punaisena huussista ulos, pöydällinen tilannetta jännityksellä seuranneita aasialaisturisteja antoi raikuvat aplodit.
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa laitoin ostoskärryyn ostoksia, vähän kurkkua, tomaatteja, banaaneja, perunoita, ruisleipää. Jossain pitkän maitohyllystön tietämillä jätin kärryn ja hain hiivaa, rahkaa, maitoa jne. Kun palasin kärrylle, joku mummo oli työntämässä minun kärryyni punaisen maidon. Menin kärrylle, iskin tavarat sinne ja sanoin, että anteeksi, mutta tämä oli minun kärryni. Mummo katsoi hämillään ja sanoi, että kyllä hän otti omaan kärryynsä tomaattia, kurkkua, perunaa. Minä vastasin, että juu, mutta tämä kärry on minun. Ja lähdin työntämään sitä eteenpäin. Kun olin kassalla, tajusin hihnalle tavaraa nostaessani, että kärryssä oli vihannesten alla vaaleanpunaisia lautasliinoja ja kertakäyttölusikoita, joita en ollut sinne kerännyt enkä ole eläessäni tarvinnut. Takana oli jo kassajonoa, enkä saanut itseäni keräämään ostoksia pois hihnalta. Pokkana lastasin kaiken hihnalle, maksoin ja vein ostokset kotiin. Niitä vaaleanpunaisia servettejä on vieläkin.
Tästä tuli oikeasti paha mieli. Kaikki mokaa joskus enkä halua kertojasta mitään hirviötä tehdä, mutta tarkastakaa nyt faktat ennenkuin käytte huutamaan kellekään tai näyttämään kaapin paikkaa. Sinuna olisin niellyt ylpeyteni ja käynyt etsimässä sen mummon jotta voisin pyytää anteeksi. En voisi elää itseni kanssa kun jatkuvasti morkkistelisin tuota juttua jos olisin vain kylmästi lähtenyt.
Muut ollut todella hauskoja, mutta tämä enemmän surettaa lopputuloksen takia.
Sairastan hermostoon levinnyttä borreliaa.
Pahin mitä olen ikinä kokenut on, kun keskellä pahinta ruuhkaa Mannerheimintiellä Forumin kohdalla kivut alkoivat varoittamatta.
Syöksyin pukupäällä ja pitkä villakangastakki huutaen Aargh suoraan katuun.
Ympärillä oli kiinalaisia turisteja, jotka näyttivät siltä, että minuun oli iskenyt demoni ja säikähtivät.
Kukaan ei auttanut minua ylös tuskistani.
15 sekunttia inferaalisissa hermotuskissani nostin itseni ylös jaloilleni ja ympärillä olevat ihmiset vain tuijottivat.
Kukaan ei edelleenkään tarjonneet apua tai mitäään.
Sitten jatkoin matkaani vaikeasti kulkien.
On se kiva kun autamme toisiamme kirjoitti:
Sairastan hermostoon levinnyttä borreliaa.
Pahin mitä olen ikinä kokenut on, kun keskellä pahinta ruuhkaa Mannerheimintiellä Forumin kohdalla kivut alkoivat varoittamatta.
Syöksyin pukupäällä ja pitkä villakangastakki huutaen Aargh suoraan katuun.
Ympärillä oli kiinalaisia turisteja, jotka näyttivät siltä, että minuun oli iskenyt demoni ja säikähtivät.
Kukaan ei auttanut minua ylös tuskistani.
15 sekunttia inferaalisissa hermotuskissani nostin itseni ylös jaloilleni ja ympärillä olevat ihmiset vain tuijottivat.
Kukaan ei edelleenkään tarjonneet apua tai mitäään.
Sitten jatkoin matkaani vaikeasti kulkien.[/quote
Olen pahoillani tapahtuneesta mutta ehkä ihmiset luulivat että olet joku huumehörhö, joka maastoutuu näkymättömiltä hirviöiltä ja pelkäsivät tehdä mitään.
ghdfhdfhfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuljen yleensä töihin pyörällä ja näytän aina kädellä suuntamerkkiä, kun olen kääntymässä. Kerran sitten kävelin samaa reittiä ja kääntyessäni näytin tottumuksesta oikein isolla eleellä suuntamerkkiä. Vastaantulijat katsoivat pitkään.
Tämä ei ole nolointa, mitä on tapahtunut, mutta kyllä sillä hetkellä oli vähän wtf-olo.
Ai saamari kun tulee melkeen pissat housuun kun kuvittelen tämän näyn jossain pyörätien risteyksessä :D
Milloinkahan tuo suuntamerkkien näyttäminen muuten on alkanut, en muista että sitä ennen oltaisiin tehty. En oikein ymmärrä mitä hyötyä siitä on, se vain turhaan kiinnittää huomiota ja aiheuttaa hämmennystä.
Höh, miinuksia vain ropisee :D Noh, huitokaa vaan ihan rauhassa jos se mieltä lämmittää.
Olin menossa paikalliseen Alkoon ostamaan punaviiniä. Kaveri odotti autossa. Alko on kaupan yhteydessä ja siinä on portaat ulkona, kun tulin niitä pitkin niin viimeisellä askelmalla kompastuin ja kaaduin rähmälleni tasanteelle. Yritin päästä ylös ( 67v) mutta tasanne oli terävää sepeliä täynnä ettei voinut käsillä auttaa maasta ylös. Kuulin takanani miehen kysyvän, että kävikö pahasti, samalla nauroin omaan avuttomuuttani. Lopulta mies auttoi minut pystyyn ja varmisti vielä että pääsen rappuset alas. Nauroin koko matkan autolle ja sanoin kaverilleni, että hae sinä se punkku, koska mulle ei varmaan myydä :) olin takki kurassa ja housunpolvi rikki ja muutenkin ihan pöllähtänyt.
Olin teininä menossa Tennispalatsiin leffaan, ja ennen saliin pääsyä piti käydä tietysti vessassa. Siihen aikaan Tennarin ylimmässä kerroksessa oli vain 1 kpl vessakoppeja joten marssin siihen ainoaan ja kokeilin hieman ovea - varattu. Eihän siinä, odottelemaan vaan siinä ahtaassa vessan eteisessä. Kopissa olevalla kesti aivan järkyttävän kauan ja taakseni oli kerääntynyt jo huomattava määrä naisia jonottamaan, kun tajusin kokeilla ovea uudestaan ja rivakammin. Arvatkaa vaan, oliko siellä ketään.. Kävin sitten pikavauhtia ja poistuin tulipunaisena jonossa olijoiden nauraessa.