Lapseton, kerrotko normaalista päivästäsi

Herään, syön aamupalan, istun tietokoneella, lähden lenkille, joka kestää lenkistä riippuen 20min -5 tuntia, teen ruokaa, syön koneella ohjelmaa katsoen, kirjoittelen netissä, pelaan tai katson elokuvaa, soittelen kitaraa, luen jotain, syön iltapalaa ja menen nukkumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi miten tylsää elämää suurimmalla osalla, miten ihan oikeasti jaksatte? Oletteko onnellisia? Eikö teillä ole elämässänne mitään intohimoa ja mielenkiintoista sisältöä? En tarkoita lapsettomuutta, vaan noin yleisesti, tuollaistako suurimman osan elämä on? En kestäisi viikkoa enempää tuollaista harmaata yksitoikkoisuutta. Anteeksi, tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.

Mitä sä tarkoitat? Minkälaista oma elämäsi sitten on?

Joo, voihan se olla, että teidän mielestä sitten taas mun elämä on tylsää, mutta ihan oikeasti kuulosti nuo vastaukset siltä, että elämä on tylsää työtä, jota on vaan pakko tehdä. Illat katsotaan telkkua, nörttäillään, käydään ehkä salilla. Mulle tuo olis tappavan tylsää. Anteeksi!

Mä en oikein voi kuvailla millainen mun "tavallinen" päivä on, kun kaikki päivät on oikeastaan niin erilaisia. Töitä teen lähinnä lokakuusta huhtikuun loppuun, keskimäärin 4-5 tuntia päivässä, työni on aivan ihanaa, luovaa ja saan toteuttaa itseäni. Toki ikäänkuin pohjustan työtäni muulloinkin, mutta en edes laske sitä työksi, kun voin tehdä sitä silloin kun huvittaa tai olla tekemättä. Työni kautta tapaan mielenkiintoisia ihmisiä, mutta enimmäkseen teen töitä yksin, josta nautin paljon... jaada jaada jaa ...

Jos joku kertoo menevänsä aamulla töihin ja tulevansa sieltä illalla pois, sinä kuvittelet kyseisen työn olevan tylsää? Mutta sinun työsi on luovaa ja ihanaa :´D

Vierailija kirjoitti:

Herään, syön aamupalan, istun tietokoneella, lähden lenkille, joka kestää lenkistä riippuen 20min -5 tuntia, teen ruokaa, syön koneella ohjelmaa katsoen, kirjoittelen netissä, pelaan tai katson elokuvaa, soittelen kitaraa, luen jotain, syön iltapalaa ja menen nukkumaan. 

Lisäisin vielä, että joskus lenkki korvautuu kauppakäynnillä tai kauppakierroksilla tai yhdistyy niihin. 

Joo, ankeata on.

Muutoin samanlaista kuin "säälittävällä" veljesi perheellä, paitsi arkisin joutuu vielä käymään töissä ja urheilukin on enemmän mielikuvaharjoittelua.

Herään 4.40, päästän koirat ulos, teen aamutoimet ja syön aamiaisen. Koirat sisään, niille ruokaa ja lähden töihin kuudeksi. Tulen takaisin töistä 11 aikaan, päästän koirat ulos ja teen lounasta. Syönnin päälle puuhastellaan koirien kanssa jotain, käydään lenkillä tai höntsäillään, teen kotihommia tai otan nokoset ja lähden takaisin töihin klo 15 kieppeillä. Tulen takaisin töistä 19-20 välillä, menen suihkuun, syön jotain, ruokin ja ulkoilutan koirat ja sitten onkin aika mennä nukkumaan.

Olen maatalouslomittaja, siksi työpäivä on kaksiosainen.

Vapaapäivät teen kotihommia, käyn kavereilla kylässä ja puuhastelen ekstrapaljon koirien kanssa. Ihan tavallista elämää.

Kolmos sivun nro 31 jatkaa että ja minä siis toivoisin saavani lapsia, mutta jos se ei onnistu niin se ei maailmaa kaada, havahdun usein kuitenkin siihen miten onnellinen olen juuri näin ja näin on hyvä:) Käy meitä ehkä sisarusten rakkaat lapset ja kummilapset sit vanhoina kattomassa :D 

Ja sille kuka päivitteli miten kissat on paljon keskenään niin niin ovat, sen kahdeksan tuntia, ja nukkuuvat tai riehuvat  sen ajan :D Töihinkö ne pitäisi mukaan ottaa? Vai hommata hoitaja? Katsomaan kun ne nukkuu. Ihan nuo rakkaat tyytyväisiltä vaikuttavat :)

Ja joo, vaikuttaa tylsältä varmasti meidänkin elämä, mut tarkoituksella jätin seksit sun muut highlightit pois, ettei ketään vaan ärsyttäis :D Toki päivät on erilaisia ja välillä sitten käydään vanhemmilla tai kavereilla kylässä, järkkäillään skumppa-lettukestejä ym ja viikonloppujen menoja en sen enempää edes availlut koska tässä keskityttiin _Arkeen. se kuitenkin on lapsettomana suht stressitöntä, ja sit viikonloppusinkin jos halutaan tehdä jotain niin se tehdään ja mennään, ei ole lastenhoitaja-ongelmaa. mut en kiellä ettei lapsiperhearjessa ois sitten niitä omia ihania juttujaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi miten tylsää elämää suurimmalla osalla, miten ihan oikeasti jaksatte? Oletteko onnellisia? Eikö teillä ole elämässänne mitään intohimoa ja mielenkiintoista sisältöä? En tarkoita lapsettomuutta, vaan noin yleisesti, tuollaistako suurimman osan elämä on? En kestäisi viikkoa enempää tuollaista harmaata yksitoikkoisuutta. Anteeksi, tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.

Mitä sä tarkoitat? Minkälaista oma elämäsi sitten on?

Joo, voihan se olla, että teidän mielestä sitten taas mun elämä on tylsää, mutta ihan oikeasti kuulosti nuo vastaukset siltä, että elämä on tylsää työtä, jota on vaan pakko tehdä. Illat katsotaan telkkua, nörttäillään, käydään ehkä salilla. Mulle tuo olis tappavan tylsää. Anteeksi!

Mä en oikein voi kuvailla millainen mun "tavallinen" päivä on, kun kaikki päivät on oikeastaan niin erilaisia. Töitä teen lähinnä lokakuusta huhtikuun loppuun, keskimäärin 4-5 tuntia päivässä, työni on aivan ihanaa, luovaa ja saan toteuttaa itseäni. Toki ikäänkuin pohjustan työtäni muulloinkin, mutta en edes laske sitä työksi, kun voin tehdä sitä silloin kun huvittaa tai olla tekemättä. Työni kautta tapaan mielenkiintoisia ihmisiä, mutta enimmäkseen teen töitä yksin, josta nautin paljon. Perhe on sitten ihanaa vastapainoa yksinololle. Aamuisin yleensä meditoin ja joogaan, hoidan kanat ja vuohet ja käyn pienellä kävelylenkillä ennen aamiaista ja töiden aloitusta.

Lounaan syön joko yksin kotona tai miehen kanssa tai menen jonkun ystävän kanssa johonkin kivaan paikkaan syömään. Iltapäivät kuluvat usein perheen kanssa (lapset teinejä). Mahtavaa jutella ja puuhailla nuorten kanssa, ovat niin älykkäitä ja fiksuja ja hauskoja. Joskus on työreissuja tai tapaan jonkun ystävän tai työhön liittyvän ihmisen vaikka jossain kahvilassa.

Iltaisin teen käsitöitä tai askartelen (karstaan ja kehrään, leikkaan matonkuteita, virkkaan, kirjon, ompelen, neulon, teen hopeatöitä, punon helminauhoja, teen kuparitöitä, keramiikkaa jne) tai maalaan, teen ruokaa tai teemme yhdessä miehen/perheen kanssa. Kuuntelen paljon musiikkia, radiotakin, luen ja tietysti hoidan eläimiämme. 

Keväällä alkaa puutarhatyöt, joita kestää syksyyn. Silloin on aikaa myös tehdä pyöräretkiä, marjastaa, sienestää, kulkea meren rannalla, rempata, entisöidä huonekaluja tai vain loikoilla riippumatossa puutarhassa. Rakastan myös veneilyä, meressä uimista ja pihasaunassa saunomista ja kaikenlaista luonnossa olemista ja liikkumista. Talvella on ihanaa hiihtää ja lumikenkäillä, kunhan vain on kelejä, potkukelkkailu ja luistelu on myös kivaa.

Joka kesä teemme myös jonkun ihanan matkan, aurinkorannoista tms. en piittaa. Haluan tutustua kunnolla paikkaan, sen kulttuuriin ja tunnelmaan. Lofootit on ihana paikka, samoin Vardö, Baltian maissa on nähtävää, Gotlanti on upea. Suunnittelemme vähän pidempää reissua Eurooppaan, joka tehtäisiin junalla ja laivalla. En tykkää siirtyä nopeasti paikasta toiseen, eli lentämällä, vaan haluan nähdä ja kokea.

Teen paljon, mutta silti elämänmeno on sopivan verkkaista, on aikaa pysähtyä jututtamaan naapurin mummoa, tavata ystäviä, ajatella ja vain olla. Joskus tuntuu, kuin aika pysähtyisi hetkeksi ja minä vain olen ja elän.

Ja anteeksi, ei ollut tarkoitus loukata ketään, tuli vähän spontaanisti tuo, että elämänne vaikuttaa tylsältä. Ei se varmasti teistä ole sellaista ollenkaan, sillä miksi nyt kukaan eläisi tylsää elämää! Ja tosiaan aika lyhyitähän nämä vastaukset on, mulla tuli pitkä vuodatus, vaikka yritin mahdollisimman lyhyesti sanoa. Ja tästä nyt jäi pois paljon kaikenlaista, mitä teen, esim. opiskelut, elokuvat, konsertit, taidenäyttelyt, runoillat...

Etkö pidä puutöistä?

Vierailija kirjoitti:

Mua jaksaa hämmentää oletus siitä, että vapaaehtoisesti lapsettomien arjen pitäisi olla yhtä seikkailua ja elämyksiä elämysten perään. Onko kaikkien toistaiseksi lapsettomienkin elämä sellaista ennen lasten hankintaa?

Lapselliset voinee karkeasti jakaa kahteen ryhmään. He, jotka ovat viettäneet ns. liikkuvaa elämää, matkustelleet paljon ja kenties asuneet ulkomailla, käyneet sinkkunapaljon baareissa ja touhunneet koko ajan jotain. Ja he, jotka ovat ns. syntymävanhoja, jotka kokevat aina olleensa erilaisia kun ovat viettäneet "tylsää" kotielämää jo ennen lapsia ja ovat aina halunneet perheen, hyvin mahdollisesti hankkineet lapset nuorena. Molemmat ryhmät kuvittelevat, että (vapaaehtoisesti) lapsettomien elämä on yhtä menoa ja huikeita elämyksiä, koska elämä oli sellaista myös joskus parikymppisenä. Varsinkin sinkkuna kohtaa usein näitä oletuksia, että juostaan kaikki viikonloput baareissa jne, vakiintuneessa parisuhteessa elävät pääsevät varmaankin helpommalla. Mutta joka tapauksessa mielikuva lapsettomasta elämästä on jotakuinkin sellainen, mitä valtaosa ikäryhmästä viettää ennen lapsia, tai haaveilee viettävänsä jos on varaa.