Lapseton, kerrotko normaalista päivästäsi

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla lapsettomanakaan arki ole silti mitään juhlaa. Perusarkeen kuulu se, että käyn töissä. Olen päättänyt ehdä osa-aikaista viikkoa. Lähden jo kahdelta kotiin, jotta saan omaa aikaa.

Päivä on kuta kuinkin seuraavanlainen: Herään 6.15, kun mies silittää otsaani. Mies yleensä herää 30 minuuttia aikaisemmin, laittaa kahvin ja voileivät. Syömme yleensä vuoteessa katsellen aamu-tv:tä, päivänpolitiikasta keskustellen. Samalla selailemme vuorotellen Helsingin Sanomat (huom. ei ole mainos). Tämän jälkeen siirrymme aamutoimiin. Olemme yleensä eri wc:ssä, koska molemmilla omat rutiinit ja tarvitsemme myös aamulla omaa aikaa. Käyn suihkussa ja valitsen vaatteet. Töihin noin 7:30. Aamu menee raitiovaunussa, samalla luen vielä sähköpostit ja saatan tehdä nettikaupasta muutamia tilauksia tai katsella ensi syksyn lomamatkaa varten juttuja. Töissä muutama asiakastapaaminen, palaveri ja konsultointi. Lähden iltapäivällä kotiin hieman ennen klo 14. Tämän jälkeen käyn Stockan herkussa ostamassa viikon ruoat ja piipahdan alkossa hakemassa viikon ruokaviinit. Pyörähdän pikaisesti vaateostoksilla nähtyäni kauniin jakun näyteikkunassa. Tämän jälkeen piipahdan vielä pikaisesti sisustusliikkeessä. Klo 16 kotona. Tilasin pari itämaista mattoa syksyksi, jotka piti olla paikan päällä kuittaamassa. Heti miten mies tuleekin kotiin ja alamme yhdessä laittaa ruokaa. Siskoni ja vanhempani tulevat meille viikoittaiselle päivälliselle. Illalla miehen kanssa yhdessä juoksulekille ja paluu kirjaston kautta. Illalla vielä yksi jakso House of Cardsia netflixistä ja tämän jälkeen molemmat syventyvät oman kirjansa pariin.

Kerrontatyyli paljastaa tämän viestin olevan pelkkää fantasiaa. Kukaan ei selitä asioita tuolla tavoin jos olisi oikea elämä kyseessä. Liikaa satuiltuja yksityiskohtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla lapsettomanakaan arki ole silti mitään juhlaa. Perusarkeen kuulu se, että käyn töissä. Olen päättänyt ehdä osa-aikaista viikkoa. Lähden jo kahdelta kotiin, jotta saan omaa aikaa.

Päivä on kuta kuinkin seuraavanlainen: Herään 6.15, kun mies silittää otsaani. Mies yleensä herää 30 minuuttia aikaisemmin, laittaa kahvin ja voileivät. Syömme yleensä vuoteessa katsellen aamu-tv:tä, päivänpolitiikasta keskustellen. Samalla selailemme vuorotellen Helsingin Sanomat (huom. ei ole mainos). Tämän jälkeen siirrymme aamutoimiin. Olemme yleensä eri wc:ssä, koska molemmilla omat rutiinit ja tarvitsemme myös aamulla omaa aikaa. Käyn suihkussa ja valitsen vaatteet. Töihin noin 7:30. Aamu menee raitiovaunussa, samalla luen vielä sähköpostit ja saatan tehdä nettikaupasta muutamia tilauksia tai katsella ensi syksyn lomamatkaa varten juttuja. Töissä muutama asiakastapaaminen, palaveri ja konsultointi. Lähden iltapäivällä kotiin hieman ennen klo 14. Tämän jälkeen käyn Stockan herkussa ostamassa viikon ruoat ja piipahdan alkossa hakemassa viikon ruokaviinit. Pyörähdän pikaisesti vaateostoksilla nähtyäni kauniin jakun näyteikkunassa. Tämän jälkeen piipahdan vielä pikaisesti sisustusliikkeessä. Klo 16 kotona. Tilasin pari itämaista mattoa syksyksi, jotka piti olla paikan päällä kuittaamassa. Heti miten mies tuleekin kotiin ja alamme yhdessä laittaa ruokaa. Siskoni ja vanhempani tulevat meille viikoittaiselle päivälliselle. Illalla miehen kanssa yhdessä juoksulekille ja paluu kirjaston kautta. Illalla vielä yksi jakso House of Cardsia netflixistä ja tämän jälkeen molemmat syventyvät oman kirjansa pariin.

hyvät työajat reipas 6h. Ja rahaakin tulee niin että kannattaa stockan herkusta kahvimaidotkin hakea. Kuulostaa blogielämältä, ei suinkaan todelta.

No samallahan ne ostaa muiden ostosten lomassa.

Hassua, kuinka erilaisissa todellisuuksissa ihmiset elävät, kun toisten arki on toisille vain "satua ja fantasiaa". No jos vaihtaa paskavaippoja ja lepyttelee itkeviä lapsia, niin voihan tuollainen lapseton arki kuulostaa jotenkin epätodelliselta, mutta mikä tuossa yllä kuvatussa oli oikeasti joidenkin mielestä niin ihmeellistä? Tottakai arjessa on aina se kääntöpuoli. Toiselle se on se, ettei mies vaihda tarpeeksi paskavaippoja. Toiselle voi syntyä riita siitä, että ne netistä tilattu 5000 euron matto oli puolison mielestä vääränsävyinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla lapsettomanakaan arki ole silti mitään juhlaa. Perusarkeen kuulu se, että käyn töissä. Olen päättänyt ehdä osa-aikaista viikkoa. Lähden jo kahdelta kotiin, jotta saan omaa aikaa.

Päivä on kuta kuinkin seuraavanlainen: Herään 6.15, kun mies silittää otsaani. Mies yleensä herää 30 minuuttia aikaisemmin, laittaa kahvin ja voileivät. Syömme yleensä vuoteessa katsellen aamu-tv:tä, päivänpolitiikasta keskustellen. Samalla selailemme vuorotellen Helsingin Sanomat (huom. ei ole mainos). Tämän jälkeen siirrymme aamutoimiin. Olemme yleensä eri wc:ssä, koska molemmilla omat rutiinit ja tarvitsemme myös aamulla omaa aikaa. Käyn suihkussa ja valitsen vaatteet. Töihin noin 7:30. Aamu menee raitiovaunussa, samalla luen vielä sähköpostit ja saatan tehdä nettikaupasta muutamia tilauksia tai katsella ensi syksyn lomamatkaa varten juttuja. Töissä muutama asiakastapaaminen, palaveri ja konsultointi. Lähden iltapäivällä kotiin hieman ennen klo 14. Tämän jälkeen käyn Stockan herkussa ostamassa viikon ruoat ja piipahdan alkossa hakemassa viikon ruokaviinit. Pyörähdän pikaisesti vaateostoksilla nähtyäni kauniin jakun näyteikkunassa. Tämän jälkeen piipahdan vielä pikaisesti sisustusliikkeessä. Klo 16 kotona. Tilasin pari itämaista mattoa syksyksi, jotka piti olla paikan päällä kuittaamassa. Heti miten mies tuleekin kotiin ja alamme yhdessä laittaa ruokaa. Siskoni ja vanhempani tulevat meille viikoittaiselle päivälliselle. Illalla miehen kanssa yhdessä juoksulekille ja paluu kirjaston kautta. Illalla vielä yksi jakso House of Cardsia netflixistä ja tämän jälkeen molemmat syventyvät oman kirjansa pariin.

hyvät työajat reipas 6h. Ja rahaakin tulee niin että kannattaa stockan herkusta kahvimaidotkin hakea. Kuulostaa blogielämältä, ei suinkaan todelta.

Sinulle tulee yllätyksenä, että kaupunkien pari kolmikymppiset ammattilaiset todella elävät sillä lailla kuin monissa lifestyle-blogeissa kuvataan?

Kuule jokaisessa blogissa ja elämässä on behind the scenes puoli, joka ei ole yhtä auvoisaa ja hienoa. Olen vierestä katsonut ja kenenkään elämä ei ole pelkkää brunsseja, lyhyitä työpäiviä, viinilasillisia ja stockan herkkua.

Työpäivän pituus on mulla 8h, mutta muuten elämä on kyllä ihan oikeasti leppoisaa. Asun miljoonakaupungissa Euroopan sydämessä, ihanassa kattohuoneistossa lähellä kaikkea, palkka tulee helposti ja on kaksinkertainen paikalliseen tasoon nähden. Elämä on halutessani brunsseja, latteja ja viiniä - joka sekin on hyvää ja halpaa täällä. Elämäni on toki paljon muutakin, mutta mitään luurankoja, synkkiä salaisuuksia tai draamaa et edes tutkimalla löytäisi.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää nämä kertomukset, kun on niin samanlaisia kun mun, ja mulla on kolme lasta, tosin yksi muuttanut kotoa jo vuosia sitten. Kaksi 8v. lasta on kotona. Missä ne kaikki kuvailut shoppailuista, baareista, ex-temporematkoista, jännittävistä harrastuksista, seksistä siellä ja täällä? Kaikki se mitä lapsiperhe-elämää viettävä ei voi missään nimessä koskaan tehdä... Aika tylsältä nämä kertomukset kuulostaa, ja keskenään samanlaisilta.

Tottakai arki kuulostaa näin kuvailtuna tylsältä, mutta ehkä mä koen siksi jokaisen päivän jännänä, koska mä en tarvii paljon erikoisia asioita viihdyttääkseni itseäni. Tuun iloiseksi jopa tiellä makaavasta kotilosta :D Ja kyllä varmasti lapsiperheiden arkikin on suht samanlaista, mutta siinä on se hienoinen ero, että mun ei tarvii olla kenenkään saatavilla 24/7. Se on se juttu miksi olen onnellinen. Ahdistuisin, jos mun pitäisi olla koko ajan saatavilla. (Ja ei, en tarkoita fyysistä saatavuutta ja 24/7 lapsen vierellä oloa, vaan sitä henkistä riippuvuutta, mikä on väistämätöntä, jos lapsen pyöräyttää.)

Mies tekee vakiotyöaikaa klo 7-15 ja harrastaa mielilajiaan 2-3 kertaa viikossa. Minulla osa-aikainen työ vaihtelee klo 8.00 ja 20.00 välillä. Usein kumpikin syö omine aikoineen.

Heräilen miten sattuu, lenkkeilen töiden jälkeen jos sää sallii. Vapaapäivinä siivoan ja teen puutarhatöitä. Kissat hoituu kaiken ohessa.

Kesäisin vkoloput kuluvat mökkeillessä, talvisin käymme kaupungilla syömässä ja ostoksilla, joskus hotellimatkoilla ja risteilyillä.

Ystäviä nähdään pääasiassa vain vkoloppuisin.

Ihan normaalia, tylsää arkea. Tärkeintä on että ainoa pakollinen asia on töissäkäynti, kaikki muu on valinnanvaraista.

Vierailija kirjoitti:

Niille vahingoniloisille "hähähää etpä metsästäkään yksisarvisia joka päivä keijukaisen selässä istuen" -lällättäjille: iso osa lapsettomista ei ole koskaan väittänyt elämänsä olevan jännittävää, tai edes kaipaavansa jännitystä. Se, että sanoo tavallisen lapsiperhe-elämän kuulostavan tappavan kauhealle ja pelkälle rutiinien toistolle EI vastoin luuloanne tarkoita, että sen vastakohta olisi jännityksentäyteinen seikkailu 24/7. Tämä on täysin itse rakentamanne olkiukko. Omasta puolestani jälleen kerran rautalangasta vääntäen:

Lapsiperhe-elämässä kauheinta ovat ne rutiinit, joita on pakko suorittaa (ainakin lähes) päivittäin jos haluaa välttää lastensuojelun puuttumisen asiaan. On pakko tehdä ruokaa, siivota ja pyykätä noin miljoona kertaa enemmän kuin lapsettomien aikuisten perheessä. Ja avainsana "enemmän". Lapsetonkin joutuu tekemään kotitöitä, tottakai, mutta todella vähän lapsiperheeseen verrattuna, ja paljon vapaammin - jos ei ole ruokaa, voi olla vaikka illan nälissään jos laiskottaa. Lapsiperheessä se ruoka on PAKKO tehdä. 

Lapsiperhe-elämässä on minulle ihan liian paljon ylipäätään tekemistä, juurikin noiden pakollisten lasten aiheuttamien rutiinien ja muiden hommien takia. Minä haluan että saan tehdä (työajan ulkopuolella) mitä haluan, milloin haluan. Ja yhä - sen tekemisen ei tarvitse olla "jännää seikkailua", vaan avainsana on VAPAUS. Vapaus harrastaa mitä haluaa milloin haluaa, vaikka se harrastus olisi jotain useimpien mielestä äärimmäisen tylsää. Joskus haluan olla ihan vain hiljaa kotona ja tuijottaa seinää=ajatella rauhassa. Ylipäätään monien tavallistenkin asioiden tekeminen on nautinnollista kun a) ne ovat vapaaehtoisia ja b) ne saa tehdä rauhassa. Esim. vaatteiden ripustaminen narulle on minusta monesti mukavaa, mutta ei silloin, jos se on pakko tehdä väsyneenä (niinkuin lapsiperheessä olisi huomattavasti useammin). Leipominen on mukavaa silloin kun sitä huvittaa tehdä, ei silloin kun se on pakko tehdä just nyt. Ja niin edelleen. 

Eli se lapsettoman päivän ihanuus lapsiperhepäivään verrattuna ei tule "jännittävyydestä" vaan VAPAUDESTA. Vapaudesta tehdä mitä haluaa, ja tehdä se rauhassa. Veikkaan, että suuri(n) osa lapsettomista pitää niitä lapsiperhepäiviä kauheina suurin piirtein samoista syistä, vain pieni osa on niitä jotka harrastavat syvänmeren infrapunakuvausta ja harjoittelevat nasan astronauttitesteihin...  

Minulle hyvin olennainen osa vapautta on se, että työpäivän jälkeen kukaan ei vaadi minulta mitään. No tietysti liikennesääntöjä, yleisiä hyviä tapoja ym on noudatettava, mutta muuten. Ei tarvitse ottaa ketään muuta huomioon, ei suunnitella menoja toisen aikataulujen mukaan, ei tehdä asioita siksi että on pakko. Pieniä asioita, mutta silti isoja. Minulle vapautta on nukkua muutaman tunnin päiväunet heti kotiin tullessa jos sattuu väsyttämään, en minä tarvitse benjihyppyä tai vuorikiipeilyä ollakseni vapaa ja onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla lapsettomanakaan arki ole silti mitään juhlaa. Perusarkeen kuulu se, että käyn töissä. Olen päättänyt ehdä osa-aikaista viikkoa. Lähden jo kahdelta kotiin, jotta saan omaa aikaa.

Päivä on kuta kuinkin seuraavanlainen: Herään 6.15, kun mies silittää otsaani. Mies yleensä herää 30 minuuttia aikaisemmin, laittaa kahvin ja voileivät. Syömme yleensä vuoteessa katsellen aamu-tv:tä, päivänpolitiikasta keskustellen. Samalla selailemme vuorotellen Helsingin Sanomat (huom. ei ole mainos). Tämän jälkeen siirrymme aamutoimiin. Olemme yleensä eri wc:ssä, koska molemmilla omat rutiinit ja tarvitsemme myös aamulla omaa aikaa. Käyn suihkussa ja valitsen vaatteet. Töihin noin 7:30. Aamu menee raitiovaunussa, samalla luen vielä sähköpostit ja saatan tehdä nettikaupasta muutamia tilauksia tai katsella ensi syksyn lomamatkaa varten juttuja. Töissä muutama asiakastapaaminen, palaveri ja konsultointi. Lähden iltapäivällä kotiin hieman ennen klo 14. Tämän jälkeen käyn Stockan herkussa ostamassa viikon ruoat ja piipahdan alkossa hakemassa viikon ruokaviinit. Pyörähdän pikaisesti vaateostoksilla nähtyäni kauniin jakun näyteikkunassa. Tämän jälkeen piipahdan vielä pikaisesti sisustusliikkeessä. Klo 16 kotona. Tilasin pari itämaista mattoa syksyksi, jotka piti olla paikan päällä kuittaamassa. Heti miten mies tuleekin kotiin ja alamme yhdessä laittaa ruokaa. Siskoni ja vanhempani tulevat meille viikoittaiselle päivälliselle. Illalla miehen kanssa yhdessä juoksulekille ja paluu kirjaston kautta. Illalla vielä yksi jakso House of Cardsia netflixistä ja tämän jälkeen molemmat syventyvät oman kirjansa pariin.

Kerrontatyyli paljastaa tämän viestin olevan pelkkää fantasiaa. Kukaan ei selitä asioita tuolla tavoin jos olisi oikea elämä kyseessä. Liikaa satuiltuja yksityiskohtia.

Häh. Eihän tuossa ees ollut mitään ihmeellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla lapsettomanakaan arki ole silti mitään juhlaa. Perusarkeen kuulu se, että käyn töissä. Olen päättänyt ehdä osa-aikaista viikkoa. Lähden jo kahdelta kotiin, jotta saan omaa aikaa.

Päivä on kuta kuinkin seuraavanlainen: Herään 6.15, kun mies silittää otsaani. Mies yleensä herää 30 minuuttia aikaisemmin, laittaa kahvin ja voileivät. Syömme yleensä vuoteessa katsellen aamu-tv:tä, päivänpolitiikasta keskustellen. Samalla selailemme vuorotellen Helsingin Sanomat (huom. ei ole mainos). Tämän jälkeen siirrymme aamutoimiin. Olemme yleensä eri wc:ssä, koska molemmilla omat rutiinit ja tarvitsemme myös aamulla omaa aikaa. Käyn suihkussa ja valitsen vaatteet. Töihin noin 7:30. Aamu menee raitiovaunussa, samalla luen vielä sähköpostit ja saatan tehdä nettikaupasta muutamia tilauksia tai katsella ensi syksyn lomamatkaa varten juttuja. Töissä muutama asiakastapaaminen, palaveri ja konsultointi. Lähden iltapäivällä kotiin hieman ennen klo 14. Tämän jälkeen käyn Stockan herkussa ostamassa viikon ruoat ja piipahdan alkossa hakemassa viikon ruokaviinit. Pyörähdän pikaisesti vaateostoksilla nähtyäni kauniin jakun näyteikkunassa. Tämän jälkeen piipahdan vielä pikaisesti sisustusliikkeessä. Klo 16 kotona. Tilasin pari itämaista mattoa syksyksi, jotka piti olla paikan päällä kuittaamassa. Heti miten mies tuleekin kotiin ja alamme yhdessä laittaa ruokaa. Siskoni ja vanhempani tulevat meille viikoittaiselle päivälliselle. Illalla miehen kanssa yhdessä juoksulekille ja paluu kirjaston kautta. Illalla vielä yksi jakso House of Cardsia netflixistä ja tämän jälkeen molemmat syventyvät oman kirjansa pariin.

Kerrontatyyli paljastaa tämän viestin olevan pelkkää fantasiaa. Kukaan ei selitä asioita tuolla tavoin jos olisi oikea elämä kyseessä. Liikaa satuiltuja yksityiskohtia.

Häh. Eihän tuossa ees ollut mitään ihmeellistä.

Pointti oli kerrontatyylissa. Tottahemmetissä jonkun elämä voi olla kuvaillun kaltaista eikä sinänsä mitään ihmeellistä, vaan jos samaan kertomukseen tungetaan jakkupuvut, itämaan matot, keskustellaan politiikasta aamupalalla, herätään silityksin ja iltaisin vielä luetaan kauniisti kirjaa... siis koko stoori on suoraan  jostain perus hömppäsarjasta otettu, koska noita asioita halutaan painottaa. 

Jos elämä oikeasti olisi tuon kaltaista, ei sitä halua erikseen korostaa vaan olisi lähinnä mininta että joo, töistä menin shoppailemaan vaatetta ja pari mattoa meni tilaukseen. Ja että aamulla katottiin uutisia miehen kanssa. Eikä ylikorostuneista yksityiskohtaa toinen toisensa perään.

Ahahhahhaaaahaaa hirveetä schaibaa tää lapsettomien arki. Niin villiä ja vapaata kommenteissakin että ihan nous niskavillat pystyyn jännityksestä ja naama vihersi kateudesta. Tämän kaiken (sivuita 1-2 ) ehdin tehdä lapsienikin kanssa ilman että pipoa kiristää. Kerron oman mielestäni varsin miellyttävän ja rikkaan päiväni 1,5v kanssa. Heräsimme aamulla ystävältäni yö kylästä. Aloitimme aamun puurolla ja teellä. Sitten kylvetimme vauvan ja taapero kylvetti nuken oman suihkun ohessa. Hellimme vauvaa ja nukkea. Lähdimme kotiin ja syötyämme nukuimme päiväunet. Lähdimme palolaitoksen avoimet ovet päivälle perheen kesken. Tutustuimme siellä paloautoon ja ambulanssiin ja saimme ilmapallon. Menimme kotiin syömään ja tankkauksen jälkeen suuntasimme kahdestaan kohti uimahallia. Kävimme löylyissä, altaissa ja lapseni sai uuden kaverin. Leikimme piilosta pukuhuoneen kaapilla samalla kun vaihdamme kerrastoa. Lähdimme uimasta ja autoimme juopon ylös ja soitimme hänen ystävänsä auttamaan hänet kotiin. Pysähdyimme myös leikkimään tyttöjen kanssa kuralätäkköön. Tämän ohessa nautin kupin kahvia.Tutustumme julkisiin ilman vaunuja. Jahtaamme lintuja ja syötämme tinttejä ja oravia. Sitten olemmekin jo kotipihassa. Syömme iltapalaa yhdessä perheen kesken ja luemme sadun. Isä laittaa lapsen nukkumaan ja humpsis vajaassa 10 min unten mailla. Ja kello on vasta kahdeksan. Omassa rauhassa istun paskalla. Sen jälkeen esiin tuc ja brie. Miehen kainaloon.Tallenteista pyörimään suosikki sarjani(uusin jakso näkemättä koska Olimme pitkän vkl mökkeilemässä perheen kesken järven rannalla saunoen ja grillaten. Emme katsoneet mökillä tvtä vaikka olisi näkynyt.) Tämän jälkeen katsomme miehen ohjelma valinnan ja minä hieron hänen selkäänsä ja muutakin jos kummallakin on vielä energiaa ;) Huomenna hänen loma loppuu ja palaa töihin. Me lapsen kanssa keksimme jotakin jännittävää uutta ihmeteltävää. Voin sanoa että tuon ikäistä viihdyttää mielellään, hyytelö löträystä, vesiilmapalloja, musisointia, kiipeilyä, piirtelyä, koko keho maalausta (suosittelen avoimemmalle aikuisporukallekkin) tanssia, leivontaa, ötökkä jahtia, kukkaseppeleitä, patojen rakennusta, puutarhan hoitoa, leijan lennätystä, vaahto bileet, eläinten hoitoa, mattojen pesua, kajakki melontaa, korjailua yms ja jätkän reaktiot on niin palkitsevia, elämä on juhlaa kun sen taitaa.

Herään n.6 maissa syön aamupalan ja lähden töihin. Pääsen puol 3 töistä ja meen salille jonka jälkeen tallille. Sitte kerkeen n. tunnin istua koneella tai kattoo telkkarii :) Joka päivä ei voi treenata niin nään kavereita aika usein tai touhutaan miehen kanssa jotain (lenkkeily, moottoripyöräily)Ennen touhusin vielä koiran kanssa ja salille tuli mentyä aamulla kuudelta että kerkeen töiden jälkeen koiran kaa touhuumaa, mutta meidän pieni piti lopettaa perjantaina :( 

Päiväni ovat todella vaihtelevia, sillä teen epäsäännöllistä freelance-työtä. Tänään heräsin klo 7, join kahvit ja peseydyin ja lähdin junalla päivän lokaatioon n tunnin päähän asuinpaikastani.

Työpäivä venyi taas minusta riippumattomista syistä yli seitsemään ja nyt istun taas junassa takaisin kotiin, syömme puolison kanssa illallista, käyn luultavasti kävelyllä ja menen nukkumaan, sillä huomenna taas aikainen nousu.

Tänä kesänä arkeni on todella työpainotteista, mutta muutoin minulla on usein pitkiä ajanjaksoja, jolloin olen töistä vapaa ja voin tehdä mitä huvittaa. Silloin opiskelen, matkustelen, urheilen, puuhailen kotona, tapaan ystäviä, syön joka päivä ulkona, käyn drinkeillä ja tapahtumissa jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla lapsettomanakaan arki ole silti mitään juhlaa. Perusarkeen kuulu se, että käyn töissä. Olen päättänyt ehdä osa-aikaista viikkoa. Lähden jo kahdelta kotiin, jotta saan omaa aikaa.

Päivä on kuta kuinkin seuraavanlainen: Herään 6.15, kun mies silittää otsaani. Mies yleensä herää 30 minuuttia aikaisemmin, laittaa kahvin ja voileivät. Syömme yleensä vuoteessa katsellen aamu-tv:tä, päivänpolitiikasta keskustellen. Samalla selailemme vuorotellen Helsingin Sanomat (huom. ei ole mainos). Tämän jälkeen siirrymme aamutoimiin. Olemme yleensä eri wc:ssä, koska molemmilla omat rutiinit ja tarvitsemme myös aamulla omaa aikaa. Käyn suihkussa ja valitsen vaatteet. Töihin noin 7:30. Aamu menee raitiovaunussa, samalla luen vielä sähköpostit ja saatan tehdä nettikaupasta muutamia tilauksia tai katsella ensi syksyn lomamatkaa varten juttuja. Töissä muutama asiakastapaaminen, palaveri ja konsultointi. Lähden iltapäivällä kotiin hieman ennen klo 14. Tämän jälkeen käyn Stockan herkussa ostamassa viikon ruoat ja piipahdan alkossa hakemassa viikon ruokaviinit. Pyörähdän pikaisesti vaateostoksilla nähtyäni kauniin jakun näyteikkunassa. Tämän jälkeen piipahdan vielä pikaisesti sisustusliikkeessä. Klo 16 kotona. Tilasin pari itämaista mattoa syksyksi, jotka piti olla paikan päällä kuittaamassa. Heti miten mies tuleekin kotiin ja alamme yhdessä laittaa ruokaa. Siskoni ja vanhempani tulevat meille viikoittaiselle päivälliselle. Illalla miehen kanssa yhdessä juoksulekille ja paluu kirjaston kautta. Illalla vielä yksi jakso House of Cardsia netflixistä ja tämän jälkeen molemmat syventyvät oman kirjansa pariin.

Kerrontatyyli paljastaa tämän viestin olevan pelkkää fantasiaa. Kukaan ei selitä asioita tuolla tavoin jos olisi oikea elämä kyseessä. Liikaa satuiltuja yksityiskohtia.

Häh. Eihän tuossa ees ollut mitään ihmeellistä.

Pointti oli kerrontatyylissa. Tottahemmetissä jonkun elämä voi olla kuvaillun kaltaista eikä sinänsä mitään ihmeellistä, vaan jos samaan kertomukseen tungetaan jakkupuvut, itämaan matot, keskustellaan politiikasta aamupalalla, herätään silityksin ja iltaisin vielä luetaan kauniisti kirjaa... siis koko stoori on suoraan  jostain perus hömppäsarjasta otettu, koska noita asioita halutaan painottaa. 

Jos elämä oikeasti olisi tuon kaltaista, ei sitä halua erikseen korostaa vaan olisi lähinnä mininta että joo, töistä menin shoppailemaan vaatetta ja pari mattoa meni tilaukseen. Ja että aamulla katottiin uutisia miehen kanssa. Eikä ylikorostuneista yksityiskohtaa toinen toisensa perään.

Juuri tätä tarkoitin! Jokainen voi kuvata elämästään ne blogiyksityiskohdat ja maalata kauniiksi. Normaaleilla ihmisillä ei ole tarvetta vain korostaa asiaa. Itsekkin voisin tässä kuvailla että aamulla heräsimme miehen kanssa rauhassa, hetken aikaa halailimme ja suukottelimme sängyssä ja kerroimme rakastavamme toisiamme. Sitten lähdin töihin ja pohdin ajaessani töihin että mitä tekisimme tulevalla viikonloppumatkalla eurooppaan. Töiden jälkeen lähdin kotiin ja juttelin rakkaan ystäväni kanssa tulevista suunnitelmista ja aikatauluista, ja sovimme huomenna lähtevämme viinilasilliselle. Kotiin tulimme miehen kanssa samoihin aikoihin ja vaihdoimme kuulumiset. Piakkoin hän lähtikin harrastamaan golfia, kun itse hoidin puutarhaamme. Pohdin sisustusta ja järjestelin koriste-esineitä uuteen järjestykseen. Tämän laitoin miehelleni ja itselleni uuniperunaa ja raikasta salaattia päivälliseksi, johon tuli itse kasvatettuja yrttiä ja salaattia. Ruoka oli valmiina katettu pöytään kun mieheni tuli kotiin ja keskustelimme tämän hetkisestä Suomen poliittisesta tilanteesta pitkän päivällisen ajan. Päivällisen jälkeen ajattelin itse joogata, jonka jälkeen voinkin käpertyä miehen viereen sohvalle viltin ja teekupin kanssa ja katsoa tvtä samalla kun mies silittää päätäni.

Tai niinkuin itse kuvailisin. Heräsin ja hoidin aamutoimet ja lähdin töihin. Töiden jälkeen tulin kotiin, siivosin ja katselin kasveja ja laitoin ruokaa. Ruuaksi laitoin jotain mitä jääkaapista löytyi, kun en jaksanut lähteä kauppaan. Syötiin miehen kanssa ruoka ja sen jälkeen pitäisi lähteä joogaan. Illalla varmaan katsotaan sohvalla tvtä.

Tämä on ero ja se miksi kyseinen teksti häiritsi. Ei suinkaan ne normaalit tapahtuvat vaan se kirjoitustyyli.

Vierailija kirjoitti:

Ahahhahhaaaahaaa hirveetä schaibaa tää lapsettomien arki. Niin villiä ja vapaata kommenteissakin että ihan nous niskavillat pystyyn jännityksestä ja naama vihersi kateudesta. Tämän kaiken (sivuita 1-2 ) ehdin tehdä lapsienikin kanssa ilman että pipoa kiristää. Kerron oman mielestäni varsin miellyttävän ja rikkaan päiväni 1,5v kanssa. Heräsimme aamulla ystävältäni yö kylästä. Aloitimme aamun puurolla ja teellä. Sitten kylvetimme vauvan ja taapero kylvetti nuken oman suihkun ohessa. Hellimme vauvaa ja nukkea. Lähdimme kotiin ja syötyämme nukuimme päiväunet. Lähdimme palolaitoksen avoimet ovet päivälle perheen kesken. Tutustuimme siellä paloautoon ja ambulanssiin ja saimme ilmapallon. Menimme kotiin syömään ja tankkauksen jälkeen suuntasimme kahdestaan kohti uimahallia. Kävimme löylyissä, altaissa ja lapseni sai uuden kaverin. Leikimme piilosta pukuhuoneen kaapilla samalla kun vaihdamme kerrastoa. Lähdimme uimasta ja autoimme juopon ylös ja soitimme hänen ystävänsä auttamaan hänet kotiin. Pysähdyimme myös leikkimään tyttöjen kanssa kuralätäkköön. Tämän ohessa nautin kupin kahvia.Tutustumme julkisiin ilman vaunuja. Jahtaamme lintuja ja syötämme tinttejä ja oravia. Sitten olemmekin jo kotipihassa. Syömme iltapalaa yhdessä perheen kesken ja luemme sadun. Isä laittaa lapsen nukkumaan ja humpsis vajaassa 10 min unten mailla. Ja kello on vasta kahdeksan. Omassa rauhassa istun paskalla. Sen jälkeen esiin tuc ja brie. Miehen kainaloon.Tallenteista pyörimään suosikki sarjani(uusin jakso näkemättä koska Olimme pitkän vkl mökkeilemässä perheen kesken järven rannalla saunoen ja grillaten. Emme katsoneet mökillä tvtä vaikka olisi näkynyt.) Tämän jälkeen katsomme miehen ohjelma valinnan ja minä hieron hänen selkäänsä ja muutakin jos kummallakin on vielä energiaa ;) Huomenna hänen loma loppuu ja palaa töihin. Me lapsen kanssa keksimme jotakin jännittävää uutta ihmeteltävää. Voin sanoa että tuon ikäistä viihdyttää mielellään, hyytelö löträystä, vesiilmapalloja, musisointia, kiipeilyä, piirtelyä, koko keho maalausta (suosittelen avoimemmalle aikuisporukallekkin) tanssia, leivontaa, ötökkä jahtia, kukkaseppeleitä, patojen rakennusta, puutarhan hoitoa, leijan lennätystä, vaahto bileet, eläinten hoitoa, mattojen pesua, kajakki melontaa, korjailua yms ja jätkän reaktiot on niin palkitsevia, elämä on juhlaa kun sen taitaa.

Kuulostaa painajaismaiselta.

Herään aamulla, lähden töihin, tulen kotiin aikeissa katsoa joku kiva leffa. Menen yläkertaan ja minut kaadetaan kumoon, kaksi pientä hirviötä alkaa pomppiman päällä. Sitten muistan että en olekaan lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Ahahhahhaaaahaaa hirveetä schaibaa tää lapsettomien arki. Niin villiä ja vapaata kommenteissakin että ihan nous niskavillat pystyyn jännityksestä ja naama vihersi kateudesta. Tämän kaiken (sivuita 1-2 ) ehdin tehdä lapsienikin kanssa ilman että pipoa kiristää. Kerron oman mielestäni varsin miellyttävän ja rikkaan päiväni 1,5v kanssa. Heräsimme aamulla ystävältäni yö kylästä. Aloitimme aamun puurolla ja teellä. Sitten kylvetimme vauvan ja taapero kylvetti nuken oman suihkun ohessa. Hellimme vauvaa ja nukkea. Lähdimme kotiin ja syötyämme nukuimme päiväunet. Lähdimme palolaitoksen avoimet ovet päivälle perheen kesken. Tutustuimme siellä paloautoon ja ambulanssiin ja saimme ilmapallon. Menimme kotiin syömään ja tankkauksen jälkeen suuntasimme kahdestaan kohti uimahallia. Kävimme löylyissä, altaissa ja lapseni sai uuden kaverin. Leikimme piilosta pukuhuoneen kaapilla samalla kun vaihdamme kerrastoa. Lähdimme uimasta ja autoimme juopon ylös ja soitimme hänen ystävänsä auttamaan hänet kotiin. Pysähdyimme myös leikkimään tyttöjen kanssa kuralätäkköön. Tämän ohessa nautin kupin kahvia.Tutustumme julkisiin ilman vaunuja. Jahtaamme lintuja ja syötämme tinttejä ja oravia. Sitten olemmekin jo kotipihassa. Syömme iltapalaa yhdessä perheen kesken ja luemme sadun. Isä laittaa lapsen nukkumaan ja humpsis vajaassa 10 min unten mailla. Ja kello on vasta kahdeksan. Omassa rauhassa istun paskalla. Sen jälkeen esiin tuc ja brie. Miehen kainaloon.Tallenteista pyörimään suosikki sarjani(uusin jakso näkemättä koska Olimme pitkän vkl mökkeilemässä perheen kesken järven rannalla saunoen ja grillaten. Emme katsoneet mökillä tvtä vaikka olisi näkynyt.) Tämän jälkeen katsomme miehen ohjelma valinnan ja minä hieron hänen selkäänsä ja muutakin jos kummallakin on vielä energiaa ;) Huomenna hänen loma loppuu ja palaa töihin. Me lapsen kanssa keksimme jotakin jännittävää uutta ihmeteltävää. Voin sanoa että tuon ikäistä viihdyttää mielellään, hyytelö löträystä, vesiilmapalloja, musisointia, kiipeilyä, piirtelyä, koko keho maalausta (suosittelen avoimemmalle aikuisporukallekkin) tanssia, leivontaa, ötökkä jahtia, kukkaseppeleitä, patojen rakennusta, puutarhan hoitoa, leijan lennätystä, vaahto bileet, eläinten hoitoa, mattojen pesua, kajakki melontaa, korjailua yms ja jätkän reaktiot on niin palkitsevia, elämä on juhlaa kun sen taitaa.

Hyi. Kuulostaa kamalalta.

Tästä ketjusta käy hyvin ilmi että arkensa kullakin, niin lapsellisilla kuin lapsettomillakin.

Oma arkeni on varsin tavanomaista. Parasta ovat viikonloput, jolloin voi tehdä ex tempore mitä vain (voi lähteä reissuun tai vaikka vain siivota ja juoda viiniä kotona).

Henkisesti tärkeintä perusarjessa on ettei kukaan _tarvitse_ minua.

Vierailija kirjoitti:

Ahahhahhaaaahaaa hirveetä schaibaa tää lapsettomien arki. Niin villiä ja vapaata kommenteissakin että ihan nous niskavillat pystyyn jännityksestä ja naama vihersi kateudesta. Tämän kaiken (sivuita 1-2 ) ehdin tehdä lapsienikin kanssa ilman että pipoa kiristää. Kerron oman mielestäni varsin miellyttävän ja rikkaan päiväni 1,5v kanssa. Heräsimme aamulla ystävältäni yö kylästä. Aloitimme aamun puurolla ja teellä. Sitten kylvetimme vauvan ja taapero kylvetti nuken oman suihkun ohessa. Hellimme vauvaa ja nukkea. Lähdimme kotiin ja syötyämme nukuimme päiväunet. Lähdimme palolaitoksen avoimet ovet päivälle perheen kesken. Tutustuimme siellä paloautoon ja ambulanssiin ja saimme ilmapallon. Menimme kotiin syömään ja tankkauksen jälkeen suuntasimme kahdestaan kohti uimahallia. Kävimme löylyissä, altaissa ja lapseni sai uuden kaverin. Leikimme piilosta pukuhuoneen kaapilla samalla kun vaihdamme kerrastoa. Lähdimme uimasta ja autoimme juopon ylös ja soitimme hänen ystävänsä auttamaan hänet kotiin. Pysähdyimme myös leikkimään tyttöjen kanssa kuralätäkköön. Tämän ohessa nautin kupin kahvia.Tutustumme julkisiin ilman vaunuja. Jahtaamme lintuja ja syötämme tinttejä ja oravia. Sitten olemmekin jo kotipihassa. Syömme iltapalaa yhdessä perheen kesken ja luemme sadun. Isä laittaa lapsen nukkumaan ja humpsis vajaassa 10 min unten mailla. Ja kello on vasta kahdeksan. Omassa rauhassa istun paskalla. Sen jälkeen esiin tuc ja brie. Miehen kainaloon.Tallenteista pyörimään suosikki sarjani(uusin jakso näkemättä koska Olimme pitkän vkl mökkeilemässä perheen kesken järven rannalla saunoen ja grillaten. Emme katsoneet mökillä tvtä vaikka olisi näkynyt.) Tämän jälkeen katsomme miehen ohjelma valinnan ja minä hieron hänen selkäänsä ja muutakin jos kummallakin on vielä energiaa ;) Huomenna hänen loma loppuu ja palaa töihin. Me lapsen kanssa keksimme jotakin jännittävää uutta ihmeteltävää. Voin sanoa että tuon ikäistä viihdyttää mielellään, hyytelö löträystä, vesiilmapalloja, musisointia, kiipeilyä, piirtelyä, koko keho maalausta (suosittelen avoimemmalle aikuisporukallekkin) tanssia, leivontaa, ötökkä jahtia, kukkaseppeleitä, patojen rakennusta, puutarhan hoitoa, leijan lennätystä, vaahto bileet, eläinten hoitoa, mattojen pesua, kajakki melontaa, korjailua yms ja jätkän reaktiot on niin palkitsevia, elämä on juhlaa kun sen taitaa.

Et sitten lukenut kaikkia kommentteja kun näppärästi skippasit yli kaikki kommentit jotka selitti sulle, että ei se lapsettoman arki ole sen kummalisempaa kuin lapsellisenkaan. Se pointti on siinä, että useimmille tässä ketjussa kommentoineille lapsettomille se syy olla lapsettomia on nimenomaan siinä, että on vapaa. Vapaa rutiineista ja pakosta. Henkisesti vapaa tekemään mitä vaan. Ja ei, tässä ei puhuta benjihypyistä, vaan siitä että on vapaa tekemään niitä arjen asioita sillon kun huvittaa eikä silloin kun on pakko.

PS. teen noita kaikkia asioita mitä sinäkin, ja elämäni on ihanaa. Ja silti pysty olemaan halveksumatta toisenlaisia elämäntyylejä, toisin kuin sinä jo heti kommenttisi ekassa lauseessa.

Voi miten tylsää elämää suurimmalla osalla, miten ihan oikeasti jaksatte? Oletteko onnellisia? Eikö teillä ole elämässänne mitään intohimoa ja mielenkiintoista sisältöä? En tarkoita lapsettomuutta, vaan noin yleisesti, tuollaistako suurimman osan elämä on? En kestäisi viikkoa enempää tuollaista harmaata yksitoikkoisuutta. Anteeksi, tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.

Vierailija kirjoitti:

Voi miten tylsää elämää suurimmalla osalla, miten ihan oikeasti jaksatte? Oletteko onnellisia? Eikö teillä ole elämässänne mitään intohimoa ja mielenkiintoista sisältöä? En tarkoita lapsettomuutta, vaan noin yleisesti, tuollaistako suurimman osan elämä on? En kestäisi viikkoa enempää tuollaista harmaata yksitoikkoisuutta. Anteeksi, tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.

Aika hyvin pystyt päättelemään muutaman lauseen arjen kuvailusta, että onko joku onnellinen :D Jos mäkin kuvailisin mun arjen lauseella: "heräsin, kävin töissä, kävin harrastuksissa, tulin kotiin, laitettiin ruokaa miehen kanssa, puuhailin omiani, harrastettiin seksiä ja menin nukkumaan", niin totta helvetissä se kuulostaa tylsältä! Mutta kun noiden sanojen taakse kuuluu aika paljon muutakin ;) Satun nauttimaan mun töistä (joka on mulle ennemminkin harrastus), satun nauttimaan mun harrastuksista, satun nauttimaan mun miehestä ja läheisyydestä, satun nauttimaan ruuasta ja ruuanlaitosta (ah, ruokaa!!) joten totta helvetissä olen onnellinen! Mitään muuta en kaipaa elämääni :)