Lapseton, kerrotko normaalista päivästäsi

Vierailija kirjoitti:

Voi miten tylsää elämää suurimmalla osalla, miten ihan oikeasti jaksatte? Oletteko onnellisia? Eikö teillä ole elämässänne mitään intohimoa ja mielenkiintoista sisältöä? En tarkoita lapsettomuutta, vaan noin yleisesti, tuollaistako suurimman osan elämä on? En kestäisi viikkoa enempää tuollaista harmaata yksitoikkoisuutta. Anteeksi, tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.

Tylsää? Mä elän ihan perusarkea sikäli, että työ, kotihommat, harrastukset ja ihan vain oleilu vievät siitä suurimman osan. Mutta työni onkin tosi mielenkiintoista, tuo uutta opittavaa joka päivä ja vie aina välillä ns. mukavuusalueen ulkopuolelle. Samoin harrastukseni tarjovat runsaasti mahdollisuuksia uuden oppimiseen ja taitojen kartuttamiseen niin fyysisesti, älyllisesti kuin tiedollisestikin. Puolisoni on älykäs ja ihana, hänen kanssaan keksii vaikka mitä mukavaa tekemistä kotona ja kylillä. Hännänhuippuna vielä hassu pieni kissa.

Mutta tämän voi toki myös kertoa muodossa: herättiin, ruokittiin kissa, mentiin töihin, tultiin kotiin ja laitettiin ruokaa, syötiin, höpistiin, mentiin nukkumaan. Joskus käydään kavereilla tai konserteissa.

No tänään heräsin aamulla, tein aamupalaa ja nyt juon kaikessa rauhassa aamukahvia ja palstailen. Myöhemmin jumppaan ja käyn vähän kauppoja kiertelemässä. Sitten jotain ruoanlaittoa ja saas nähdä mitä keksin :)

Olen ollut kuukauden työttömänä (ja iltalukiosta kesäloma), joten nykyinen rutiini:

Herään klo 10

Aamupesu, juon vettä

Istun sohvalle ja yritän herätä

Aamupala

Suihku, hiukset, meikki

Siivoan

Istun alas kattomaan telkkaria, poltan j ntin

Istuskelen

Menen ehkä kirjastoon, oman läppärin kanssa hakee/etsii töitä (vaikka odottelen toisten töiden alkua)

Kotiin jossain vaiheessa

Polttelen ja plärään kännykkää, saatan myös piirtää.

Aiemmin, kun oli töitä:

Herätys klo 7

Aamupuuhat

Töihin kello 10

Töistä kello 17

Kirjastoon tekemään iltalukio tehtäviä

Kotiin klo 19-20 tai tapaamaan kavereita

Tee huomiset ruuat itselleni, iltapuuhat, siivoa, nukkumaan.

Onnistuisko se herääminen vähän helpommin jos ei työtön joka päivä polttaisi sitä j ointtia? Luin ensin tuon supervaarallisen sanan "jotain" ja mietin, että mikä ihme pikku pyromaanin päivän kuvaus tuo on.

Aika monella kissa tai kissoja, jotka joutuvat olemaan pitkiä aikoja yksin. Miettikääpä, ovatko kissat onnellisia, kun isännät ja emännät noin pari tuntia päivässä kotona?

Ihmisten itsekyydellä ei kyllä ole rajoja. Hankitaan lemmikki, jolle ei itse asiassa ole aikaa.

Eiköhän se perusarki ole myös lapsettomalla ihan tavallista. Olen nyt lukenut näitä muiden lapsettomien tarinoita, ja se mikä yhdistää on se rauhallisuus. Ei ole väkinäisiä aamuherätyksiä (muutakuin töihin), ei meteliä eikä kiukkukohtauksia, mutta ei varmaan niitä tunteiden ääripäitä mitä omaa lasta kohtaan voi kokea. Toki itse rakastan syvästi omaa puolisoa ja lemmikkiä ja annan heille rakkautta päivittäin. Tiedostan silti että lapsettomana voi jäädä jostain ainutlaatuisesta paitsi. Itse olen lapseton myös vaikean lapsuuden vuoksi kuten moni muukin, lisäksi olen sairastanut vuosia masennusta josta juuri olen toipumassa. Tarvitsen rauhallista elämää ja paljon unta, en tunteiden ääripäitä ja jatkuvaa väsymystä. Niinpä valintani on tällä hetkellä olla lapseton. 

Mekään emme mieheni kanssa siis todellakaan harrasta mitään exreme-lajeja tai syvänmerensukellusta, en ymmärrä miksi pitää aina verrata ääripäitä. Kyllä meillekin se vapaus on yksi lapsettomuuden hyvä puoli, mutta vapautta voi olla niin monenlaista. Ei se tarkoita aina sitä että eletään ilman kelloa jossain indokiinassa. Minulle vapaus on sitä että saan aamulla nukkua niin pitkään kuin huvittaa jos ei ole töitä, saan juoda kahvini rauhassa ja hiljaisuudessa, ja saan itse päättää elämästäni, jos ei nyt työn tuomia rajoitteita lasketa mukaan. Ei siis tarvitse huolehtia muista kuin itsestäni. Ei tarvi miettiä päiväkotien, koulujen tai lapsen tarpeiden mukaan aikatauluja. Ei tule viestejä wilmasta eikä neuvolasta. Saa nukkua, harrastaa seksiä, tehdä mitä haluaa tai olla tekemättä. Niin arkena kuin lomalla. Ja erityisesti lomalla on ihanaa kun saa olla vapaasti. Vaikka monet väitävät ettei arki muutu paljoa kun lapsi tulee, niin kyllä meidän koko elämä muuttuisi jos tähän tulisi lapsi. Rytmi muuttuisi. Ja matkustelu muuttuisi. Eikä me tosiaan eletä mitään alkoholinhuuruista hulivili-elämää, vaan aika rauhallista elämää. Toiset vain tarvitsee enemmän omaa aikaa ja rauhaa. Esimerkiksi lomallani minä haluan ja jaksan maata aurinkotuolissa kädessä vaikka viisi tuntia ja lukea samalla. Joku toinen tylsistyisi pystyyn. Minä taas en halua viettää lomaani sillä lastenaltaassa, huolehtien että juoko se jälkikasvu nyt riittävästi ja onko joka paikassa aurinkorasvaa, miettien että kohta on lounas-, päiväuni-, tai vessa-aika. Mua ahdistaisi hirveästi ne lapsen mukanaan tuomat rutiinit. Eli kaipaan vapautta, kuten miehenkikin. Nuorempana ollaan kyllä biletettykin, mutta se aika on eletty ja nykyään eletään aika säännöllistä ja rauhallista elämää jota urheiluharrastukset rytmittää. En halua pilata vapaapäiviäni tai lomiani krapulan vuoksi, mutta en myöskään pystyisi antautumaan lapsiperhe-elämälle sen uuvuttavuuden vuoksi, vaikka se voisi tuoda mukanaan positiivisiakin asioita. 

Jokainen valitkoon omannäköisen elämänsä, kaikessa on puolensa. Ymmärrän täysin että joku nauttii lapsiperhe-elämästä ja heille se suotakoot, tehkööt he niin monta lasta kuin vain jaksavat! Mutta on myös mukava kuulla näitä lapsettomien kertomuksia omasta elämästä ja saada näin "vertaistukea", se lapsettomuus kun on kuitenkin vielä nykypäivänä pienemmillä paikkakunnilla jopa tabu, jota joutuu selittelemään vaikka ei pitäisi. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten itsekyydellä ei kyllä ole rajoja. Hankitaan lemmikki, jolle ei itse asiassa ole aikaa.

Sama juttu lasten kanssa.

Jaa-a, nyt tulee vuosisadan tylsin selostus tavallisesta päivästä!

Heräilen kun heräilen, joustava työaika, sisäinen ääni kuitenkin herättelee viimeistään seiskan jälkeen.

Kahvia, tukka pystyssä netin selaamista puhelimesta.

"Laittautuminen" eli suihku, kamat mukaan ja töihin noin15 minuutin kävelymatka.

Töissä 8-15.30, kaupan kautta kotiin, helppoa ruokaa.

Rojahdan sänkyyn kirja kädessä, torkahtelen, syön iltapalaa, lueskelen.

Ja siinä se.

Ei ole miestä, lapsia, lemmikkejä tai edes viherkasveja. Ei vaan jaksa. Työni on supersosiaalista ja mitään muuta ihmisten kanssa tapahtuvaa en jaksa ollenkaan. En matkustele, en käy kulttuuririennoissa, en näe kavereita, en harrasta mitään, mitä ei voi kotona tehdä.

Ja tiedättekö? Olen onnellinen kuin pieni sika :-) Ikää 45 ja olen jo 10 vuotta sitten todennut, että mun elämänlaatu määrittyy sen mukaan, miten vähän on velvollisuuksia ja miten paljon on omaa aikaa.

Eilen:

Herätys miesystävän luona ja aamupuuro. Töissä klo 8-16. Sen jälkeen kotiin laittamaan ruokaa, vähän asioille  kaupungille ja äidillä käymään. Kotona noin klo 19. Koneellinen pyykkiä ja astianpesukone päälle myös. Soitto ystävälle. Telkkarin katselua ja netissä surffailua. Suihkuun, pyykit narulle ja nukkumaan klo 23.

Eilen: Aamulla töihin, lounas äitiyslomalla olevan veljen vaimon luona, kirjaston kautta kotiin. Kaksi ystävääni tulivat käymään, syötiin, katsottiin ystävän lomakuvia ja puhuttiin politiikkaa, mittailtiin tiluksia (tarkastettiin puutarha) ja kerrattiin lomasuunnitelmia. Illalla miehen kanssa saunaan ja nukkumaan.

Tänään: Kotona pakkaaminen työmatkalle, nyt lentokentällä konetta odottamassa. Työilta tiedossa kohteessa, huomenna täysi työpäivä ja iltalento kotiin. 

Herään rauhassa muutama minuutti ennen yhdeksää. Laitan huipputerveellisen smoothien aamiaiseksi. Käyn suihkussa ja käytän kylppäriä vapaasti ovi auki täydessä rauhassa. Lähden töihin, jonne kävelen Töölöstä vartissa.

Tulen kotiin kaupan kautta, jossa aina ostain jotain hyvää itselleni. Syön se kaikessa rauhassa silloin kun huvittaa. Kuuntele oopperaa stereoista iltayhteentoista. Käyn konserteissa ja tapaan kavereita milloin huvittaa. Joskus tuon böönan kotiin yöksi.

Ihanaa.

En nyt ota kantaa siihen onko lapsettoman päivä mielenkiintoisempi kuin lapsellisen, mutta itselläni syy lapsettomuuteen on vapaus vs. vastuu. Vaikka en koskaan välttämättä muuttaisikaan ulkomaille elämään vapaata elämää, niin haluan päässäni pitää mahdollisuuden siihen. Eli vapauden. Ja kyllä, lapsenkin kanssa varmaan voisi muuttaa ulkomaille, mutta tuolloin on ennen pitkää mietittävä mahdolliset koulut ja sosiaaliset kontaktit. Pariskuntana voisi sen lottovoiton saatuaan vain kierrellä tekemättä mitään muuta erityistä. 

En tiedä miten tähän osaisin kiteyttää sen. mitä ajan takaa. Lapsettomalla on vain se tietty vapaus jonka lapsiperheessä menettää, ainakin 20 vuodeksi. Tiedän nimittäin työni ja elämänkokemukseni puolesta sen, että sillä hetkellä kun nainen pamahtaa raskaaksi, hän menettää oman itsensä "hallinnan" tietyllä tapaa. Kohta sitä on neuvolan asiakas, jossa seurataan elämäntapoja, syömisiä ja tekemisiä. Synnytystapa päätetään yleensä äidin puolesta, jolloin menettää tietyllä tapaa hallinnan omasta kehostaan. Mua ainakin ajatus siitä ahdistaa, vaikka kuinka olisi palkintona oma lapsi. Sitten kun saat lapsen, sen kasvamista, kehittymistä ja käyttäytymistä seurataan neuvoloissa, kouluissa ja päiväkodeissa käytännössä koko lapsuus ja nuoruus. Ja siinä sivussa perheen elämää. Ei siitä niin vain lähdetä jonnekin ja karata "yhteiskunnasta". Lapsen myötä tulee niin iso vastuu, etten vain halua sitä. 

En siis tarkoita että haluan kadota yhteiskunnasta, mutta näin pelkkänä aikuisten perheenä meillä on mahdollisuus tehdä mitä tahansa, jos vain rahaa löytyy. Kukaan ei ole vahtimassa tai kyttäämässä. Ja vaikka viettäisimme ihan normaalia ja rauhallista perhe-elämää (ilman lapsia), niin omassa päässä on se ajatus vapaudesta. Sekin jo riittää. Saa elää vain itseään varten, ja tutustua itseensä. Aika moni perheellinen elää koko elämänsä vain lapsia varten, ja unohtaa kokonaan mitä hän itse olisi halunnut. Eikä siinä mitään jos se perhe on ainut mitä elämässään haluaa. 

Tämä nyt meni kysymyksen ohi, mutta ajatus vain heräsi kun luin monta kommenttia siitä, että lapsettomien elämä vaikuttaa köyhältä ja tyhjältä. Entä jos se on juuri sitä mitä haluaa? Nuo termit on lapsellisten antamia. Lapsettomana vaihtaisin köyhän ja tyhjän tilalle vapaan ja rauhallisen. 

Tämä aloitus on niin törkeä. Kuka ei osaa pyytää kohteliaasti? Kehtaakin käskeä, että kerrotko normaalista päivästäsi.

Nyt kesällä herätys 7-7.30, koiran kanssa ulos, aamupala sun muut. Sitten töiden kimppuun, teen it-alan hommia kotosalla, vapaallakin olen paljon samojen asioiden parissa. Kesällä käydään hyvällä säällä moottoripyöräilemässä puolison kanssa, kesän aikana tulee ajeltua 3000-5000km keleistä riippuen ja tehdään todella paljon pihahommia, ollaan kumpikin äärimmäisen harrastautuneita kotipuutarhureita. Illemmalla kun muut hommat on tehty pelaan tietokoneella, koodailen, luen tai joskus harvoin katselen telkkariakin tai todella harvoin myös elokuvia. Laitetaan joka päivä ruokaa, grillataan todella paljon, reissataan ympäri Suomea (prätkällä) ja puuhaillaan millon mitäkin pientä tai isompaa tai nähdään välillä kavereita tai sukulaisia/sukulaislapsia. Ollaan puolison kanssa kolmikymppisiä ja vapaaehtoisesti lapsettomia (piuhat poikki) kun elämä on hyvä juuri näin.

Mua jaksaa hämmentää oletus siitä, että vapaaehtoisesti lapsettomien arjen pitäisi olla yhtä seikkailua ja elämyksiä elämysten perään. Onko kaikkien toistaiseksi lapsettomienkin elämä sellaista ennen lasten hankintaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi miten tylsää elämää suurimmalla osalla, miten ihan oikeasti jaksatte? Oletteko onnellisia? Eikö teillä ole elämässänne mitään intohimoa ja mielenkiintoista sisältöä? En tarkoita lapsettomuutta, vaan noin yleisesti, tuollaistako suurimman osan elämä on? En kestäisi viikkoa enempää tuollaista harmaata yksitoikkoisuutta. Anteeksi, tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.

Mitä sä tarkoitat? Minkälaista oma elämäsi sitten on?

Joo, voihan se olla, että teidän mielestä sitten taas mun elämä on tylsää, mutta ihan oikeasti kuulosti nuo vastaukset siltä, että elämä on tylsää työtä, jota on vaan pakko tehdä. Illat katsotaan telkkua, nörttäillään, käydään ehkä salilla. Mulle tuo olis tappavan tylsää. Anteeksi!

Mä en oikein voi kuvailla millainen mun "tavallinen" päivä on, kun kaikki päivät on oikeastaan niin erilaisia. Töitä teen lähinnä lokakuusta huhtikuun loppuun, keskimäärin 4-5 tuntia päivässä, työni on aivan ihanaa, luovaa ja saan toteuttaa itseäni. Toki ikäänkuin pohjustan työtäni muulloinkin, mutta en edes laske sitä työksi, kun voin tehdä sitä silloin kun huvittaa tai olla tekemättä. Työni kautta tapaan mielenkiintoisia ihmisiä, mutta enimmäkseen teen töitä yksin, josta nautin paljon. Perhe on sitten ihanaa vastapainoa yksinololle. Aamuisin yleensä meditoin ja joogaan, hoidan kanat ja vuohet ja käyn pienellä kävelylenkillä ennen aamiaista ja töiden aloitusta.

Lounaan syön joko yksin kotona tai miehen kanssa tai menen jonkun ystävän kanssa johonkin kivaan paikkaan syömään. Iltapäivät kuluvat usein perheen kanssa (lapset teinejä). Mahtavaa jutella ja puuhailla nuorten kanssa, ovat niin älykkäitä ja fiksuja ja hauskoja. Joskus on työreissuja tai tapaan jonkun ystävän tai työhön liittyvän ihmisen vaikka jossain kahvilassa.

Iltaisin teen käsitöitä tai askartelen (karstaan ja kehrään, leikkaan matonkuteita, virkkaan, kirjon, ompelen, neulon, teen hopeatöitä, punon helminauhoja, teen kuparitöitä, keramiikkaa jne) tai maalaan, teen ruokaa tai teemme yhdessä miehen/perheen kanssa. Kuuntelen paljon musiikkia, radiotakin, luen ja tietysti hoidan eläimiämme. 

Keväällä alkaa puutarhatyöt, joita kestää syksyyn. Silloin on aikaa myös tehdä pyöräretkiä, marjastaa, sienestää, kulkea meren rannalla, rempata, entisöidä huonekaluja tai vain loikoilla riippumatossa puutarhassa. Rakastan myös veneilyä, meressä uimista ja pihasaunassa saunomista ja kaikenlaista luonnossa olemista ja liikkumista. Talvella on ihanaa hiihtää ja lumikenkäillä, kunhan vain on kelejä, potkukelkkailu ja luistelu on myös kivaa.

Joka kesä teemme myös jonkun ihanan matkan, aurinkorannoista tms. en piittaa. Haluan tutustua kunnolla paikkaan, sen kulttuuriin ja tunnelmaan. Lofootit on ihana paikka, samoin Vardö, Baltian maissa on nähtävää, Gotlanti on upea. Suunnittelemme vähän pidempää reissua Eurooppaan, joka tehtäisiin junalla ja laivalla. En tykkää siirtyä nopeasti paikasta toiseen, eli lentämällä, vaan haluan nähdä ja kokea.

Teen paljon, mutta silti elämänmeno on sopivan verkkaista, on aikaa pysähtyä jututtamaan naapurin mummoa, tavata ystäviä, ajatella ja vain olla. Joskus tuntuu, kuin aika pysähtyisi hetkeksi ja minä vain olen ja elän.

Ja anteeksi, ei ollut tarkoitus loukata ketään, tuli vähän spontaanisti tuo, että elämänne vaikuttaa tylsältä. Ei se varmasti teistä ole sellaista ollenkaan, sillä miksi nyt kukaan eläisi tylsää elämää! Ja tosiaan aika lyhyitähän nämä vastaukset on, mulla tuli pitkä vuodatus, vaikka yritin mahdollisimman lyhyesti sanoa. Ja tästä nyt jäi pois paljon kaikenlaista, mitä teen, esim. opiskelut, elokuvat, konsertit, taidenäyttelyt, runoillat...

Vierailija kirjoitti:

Mua jaksaa hämmentää oletus siitä, että vapaaehtoisesti lapsettomien arjen pitäisi olla yhtä seikkailua ja elämyksiä elämysten perään. Onko kaikkien toistaiseksi lapsettomienkin elämä sellaista ennen lasten hankintaa?

Tietenkin on! Eihän sellaista elämää voi edes kuvitella, mitä lapsettomilla on. Sehän on sellaista hypetystä, ettei perässä pysy. Aivan kuin sadusta. Sitten siihen alkaa väsyä, ja kun menee naimisiin, luopuu kaikesta ja lapsen myötä sitten lopullisesti. Niin se vain menee. En ole koskaan kuullut kenestäkään, jolla ei ole vielä lapsia, jonka elämä ei olisi kiireisen uskomattoman huikeaa. Koska sitähän elämä todellisuudessa on. Sitten loppuelämä vapaaehtoisesti tylsää, kun ei enää jaksa sitä hypeä.

Herätys n. 6.30 ja hoidan aamutoimet ja syön aamupalan. Säästä riippuen joko pyöräilen töihin tai menen julkisilla (matka-aika n 30 min). Työpäiväni on noin 8-16, joskin minulla on liukuva työaika.

Työpäivän päätteeksi kiirehdin kotiin, syön nopeasti ja lähden treeneihin. Treenit loppuvat ysin jälkeen illalla, ja olen kotona kymmenen maissa. Sitten ei muuta ehdikään kuin käydä suihkussa ja mennä nukkumaan.

Jos ei ole treenejä, niin sitten käyn ehkä kaupassa töiden jälkeen, tehdään ruokaa miehen kanssa ja syödään. Sittem ehkä datailua/ulkoilua ja jonkin tv-sarjan katsomista. Sit petiin.

Herään ennen hyvissä ajoin ennen herätyskelloa, ainakin yleensä. Useinmiten venytän ylösnousua viimeiseen hetkeen, ajattelen päivän tulevia koitoksia ja toivon parasta.

Toivon joskus taas saavani Joogan jokapäiväisiin aamurutiineihin, se veisi noin 45 minuuttia.

Avaan television aamutv:n "taustalle", käyn suihkussa, puen päälle, meikkaan vähän ja juon lasin vettä tai mehua. Sitten bussille ja töihin. Töistä kotiin, kaupan kautta tai suoraan, kotitöitä, sohvalla loikoilua, tv:n katselua tai jotain muuta tekemistä, mitä milloinkin sattuu huvittamaan. Tai töistä kaupungille. Mitä milloinkin.

Sitten nukkumaan, kun alkaa väsyttää.

Työpäivät venyvät yleensä turhan pitkiksi, matkoihinkin menee tunti suuntaansa. Ja vapaa-aikaa on arki-iltoina todella rajallisesti.

Mietinkin, että jos minulla olisi perhettä, en voisi olla nykyisessä paikassani. Eikä meillä taida olla töissä yhtään perheellistä.

Vierailija kirjoitti:

Mua jaksaa hämmentää oletus siitä, että vapaaehtoisesti lapsettomien arjen pitäisi olla yhtä seikkailua ja elämyksiä elämysten perään. Onko kaikkien toistaiseksi lapsettomienkin elämä sellaista ennen lasten hankintaa?

Niinpä, itse ainakin nautin suunnattomasti joutilaisuudesta. Ja tietysti siitä mahdollisuudesta, että sitten jos haluaa tehdä jotain, niin voi. Mutta käyn siis kokopäivätöissä, vapaa-ajan joutilaisuutta ja valtaa päättää omasta ajankäytöstä tarkoitan.