Lapseton, kerrotko normaalista päivästäsi

Nyt oon töistä lomalla ja avomieskin lomailee koulusta, niin pitkälti näin:

Herään 9-10:30 välillä, käyn keittämässä kahvit. Juon aamukahvin lukien läppäriltä uutisia/vauvapalstaa tms. ja käyn välillä herättelemässä aamu-unista miestä. Syödään aamiaista ja katsotaan jotain sarjaa. Käydään kaupassa, tehdään ruokaa/täytellään tiskaria/pyykätään/siivotaan. Joskus käydään vaatekaupoilla/kirpparilla/leffassa/jossain vaan pyörimässä. Syödään, katsotaan sarjaa/pelataan, käydään juoksulenkillä yhdessä. Nukkumaan 23-01 välillä. Ja ei tosiaan kaikkea tehdä yhdessä kuin paita ja peppu vaan voidaan viettää koko päivä saman katon alla ja yhteinen tekeminen on tuo sarjojen katselu ja juoksulenkki.

Iltavuoroon mennessä heräilen rauhassa n.9-10 välissä. Syön vähän aamupalaa ja samalla kattelen telkkaria. Käyn mahollisesti suihkussa ja laittelen itteäni valmiiks töihin. Töihin lähen siinä 11-12 maissa riippuen työvuorosta. No töissä oon sitte iltaan saakka. Tän jälkeen käyn ehkä kaupassa jos tarttee ja tuun kotiin ehkä 22. Hetken aikaa jutskailen miehen kanssa, katon kenties telkkaria, syön ehkä iltapalaa ja laittelen itseni nukkumiskuntoon. Nukkumaan meen ehkä n.23-24.

Aamuvuorossa taas heräilen 5 aikoihin ja syön aamupalan ja laitan itseni valmiiksi ja lähden töihin. Kotona oon n.16 maissa. Lepäilen ehkä puolentunnin ajan. Siivoilen ja pesen pyykkiä rauhalliseen tahtiin. Opiskelen ehkä tunnin ajan. Käydään miehen kanssa kaupassa ja laitetaan ehkä ruokaa seitsemän aikaa. Syödään yhdessä ja katsellaan sen jälkeen hetki tvtä ja jutellaan ja mennään nukkumaan.

Herään klo 6. Laittaudun, juon ihanaa kahvia, katselen John Oliveria.

Töissä klo 7.30-16.00. On mukavaa, työkaverit on kivoja ja mieli hyvä. Kehityn työssäni koko ajan.

Klo 16 jälkeen kävelen kotiin, tänään kävin markkinoilta ostamassa tuoreita mansikoita ja kirsikoita, nautin auringosta vaikka 30 asteen helle onkin jo vähän liikaa.

Klo 17 syön, tänään aivan ihanaa intialaista kanaa. Tarvittaessa siivoan hetken. Muuten roikun netissä vähän aikaa.

Klo 18 jälkeen teen jotain päivästä riippuen: tapaan ystäviä, luen, kirjoita, maalaan, käyn baarissa/kahvilassa, lähden kaverin koiran kanssa lenkille, liikun, soitan jollekulle, lähden treffeille... Ihan mitä mieli tekee.

Klo 21 alan rauhoittua iltaa varten, juon teetä ja ehkä luesken uutisia. Tarvittaessa esim. lakkaan kynsiä tai laitan kasvonaamion.

Klo 23 olen nukkumassa.

Elämääni leimaa onnellisuus, kiireettömyys, pakkosuorituksen puute, rauhallisuus. Miesystävä olisi kiva löytää, mutta lapsia tuskin haluan. Näin on hyvä, olen matalaenergiainen introvertti.

Noh jospa kerron tämän päiväni kulun, aika tavallinen arkipäivä nyt ollut.

Menin nukkumaan puolilta öin. Herätyskello herätti 6:20 mutta päätin torkkua vielä ihan hetkisen. Hetki venähti huonosti nukutun yön takia ja lopulta heräsin 6:40 ja alkoi olla jo kova kiire. Juoksujalkaa vessaan aamutoimet hoitamaan ja pukemaan ja hetkeä ennen seitsemää kipitettiin oikein pikaisesti lyhyt pissatushetki koirien kanssa ulkona.

7:10 hotkaisin nopeasti maitokahvijuomaa ja jugurttia naamariin, heitin eläimille ruuat kuppeihin ja pistin itseni valmiiksi. 7:25 strattasin autolla pihasta työpaikkaa kohti.

7:50 saavuin töihin, vaihoin työvaatteet ja viittävaille aloitin työpäiväni. 8 tuntia myöhemmin sain työt pakettiin tältä päivältä ja neljältä strattasin ajamaan kotia kohti. Puoli viiden aikaan saavuin kotiin ja mentiin koirien kanssa pitemmälle lenkille. Sitten eläimille iltaruuat ja otin itse vähän välipalaa, leipää ja kahvia. 

Sen jälkeen heiluin hetken imurin kanssa, asunto on isohko kaksio niin eipä sen imurointi montaa minuuttia vie. Yleensä siis jotain kotihommaa tapaan lenkin jälkeen tehä, milloin perus pyykinpesua ja milloin jotain isompaa. Nyt hetken ihan vaan löhönnyt sohvalla sen jälkeen.

Illalla on edessä vielä opiskelua (viimenen vuosi amk:ia menossa ja teen nyt työn/harjoittelun ohessa kesäkurssia netissä). Se vie melkein joka ilta 0,5-3h arkisin aikaa, tosin aina en jaksa joten välillä jää tehtävät viikolopuiksi...

Joskus 21-22 aikaan mennään koirien kanssa iltalenkille, sitten teen eväät seuraavaa työpäivää varten ja yleensä saan mentyä nukkumaan 23-00 tienoolla. Iltavirkkuna tyyppinä tuo nukkumaan meno herkästi jää turhan myöhäseen.

Jopas tuli selostus x) mutta näin kuluu täällä arki tällä hetkellä, kovasti kyllä haaveilen että joskus siinä arjessa lapiakin pyörisi mukana. Aikanaan.

Niille vahingoniloisille "hähähää etpä metsästäkään yksisarvisia joka päivä keijukaisen selässä istuen" -lällättäjille: iso osa lapsettomista ei ole koskaan väittänyt elämänsä olevan jännittävää, tai edes kaipaavansa jännitystä. Se, että sanoo tavallisen lapsiperhe-elämän kuulostavan tappavan kauhealle ja pelkälle rutiinien toistolle EI vastoin luuloanne tarkoita, että sen vastakohta olisi jännityksentäyteinen seikkailu 24/7. Tämä on täysin itse rakentamanne olkiukko. Omasta puolestani jälleen kerran rautalangasta vääntäen:

Lapsiperhe-elämässä kauheinta ovat ne rutiinit, joita on pakko suorittaa (ainakin lähes) päivittäin jos haluaa välttää lastensuojelun puuttumisen asiaan. On pakko tehdä ruokaa, siivota ja pyykätä noin miljoona kertaa enemmän kuin lapsettomien aikuisten perheessä. Ja avainsana "enemmän". Lapsetonkin joutuu tekemään kotitöitä, tottakai, mutta todella vähän lapsiperheeseen verrattuna, ja paljon vapaammin - jos ei ole ruokaa, voi olla vaikka illan nälissään jos laiskottaa. Lapsiperheessä se ruoka on PAKKO tehdä. 

Lapsiperhe-elämässä on minulle ihan liian paljon ylipäätään tekemistä, juurikin noiden pakollisten lasten aiheuttamien rutiinien ja muiden hommien takia. Minä haluan että saan tehdä (työajan ulkopuolella) mitä haluan, milloin haluan. Ja yhä - sen tekemisen ei tarvitse olla "jännää seikkailua", vaan avainsana on VAPAUS. Vapaus harrastaa mitä haluaa milloin haluaa, vaikka se harrastus olisi jotain useimpien mielestä äärimmäisen tylsää. Joskus haluan olla ihan vain hiljaa kotona ja tuijottaa seinää=ajatella rauhassa. Ylipäätään monien tavallistenkin asioiden tekeminen on nautinnollista kun a) ne ovat vapaaehtoisia ja b) ne saa tehdä rauhassa. Esim. vaatteiden ripustaminen narulle on minusta monesti mukavaa, mutta ei silloin, jos se on pakko tehdä väsyneenä (niinkuin lapsiperheessä olisi huomattavasti useammin). Leipominen on mukavaa silloin kun sitä huvittaa tehdä, ei silloin kun se on pakko tehdä just nyt. Ja niin edelleen. 

Eli se lapsettoman päivän ihanuus lapsiperhepäivään verrattuna ei tule "jännittävyydestä" vaan VAPAUDESTA. Vapaudesta tehdä mitä haluaa, ja tehdä se rauhassa. Veikkaan, että suuri(n) osa lapsettomista pitää niitä lapsiperhepäiviä kauheina suurin piirtein samoista syistä, vain pieni osa on niitä jotka harrastavat syvänmeren infrapunakuvausta ja harjoittelevat nasan astronauttitesteihin...  

Vierailija kirjoitti:

Iltavuoroon mennessä heräilen rauhassa n.9-10 välissä. Syön vähän aamupalaa ja samalla kattelen telkkaria. Käyn mahollisesti suihkussa ja laittelen itteäni valmiiks töihin. Töihin lähen siinä 11-12 maissa riippuen työvuorosta. No töissä oon sitte iltaan saakka. Tän jälkeen käyn ehkä kaupassa jos tarttee ja tuun kotiin ehkä 22. Hetken aikaa jutskailen miehen kanssa, katon kenties telkkaria, syön ehkä iltapalaa ja laittelen itseni nukkumiskuntoon. Nukkumaan meen ehkä n.23-24.

Aamuvuorossa taas heräilen 5 aikoihin ja syön aamupalan ja laitan itseni valmiiksi ja lähden töihin. Kotona oon n.16 maissa. Lepäilen ehkä puolentunnin ajan. Siivoilen ja pesen pyykkiä rauhalliseen tahtiin. Opiskelen ehkä tunnin ajan. Käydään miehen kanssa kaupassa ja laitetaan ehkä ruokaa seitsemän aikaa. Syödään yhdessä ja katsellaan sen jälkeen hetki tvtä ja jutellaan ja mennään nukkumaan.

lisäys vielä, että siis itsellä on tällä hetkellä ehkä jopa ylikorostettu rauha ja nauttiminen kiireettömyydestä. Itse en siis ole vielä puoltakaan vuotta ollut näin rauhassa, sillä aiemmin en osannut rauhoittua ja elämä oli suorittamissa. Kävin töissä ja opiskelin samaan aikaan, jolloin normaalina päivänä lähdin aamulla seitsemältä ja olin vasta illalla kotona kymmenen jälkeen. Vapaapäiviä oli ehkä kerran kuukaudessa. Nyt otan sitten kaiken ilon irti ihan vaan siitä ettei ole kiire ja että saan löhötä sohvalla tai roikkua vaikka av:llä ilman stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa tosiaan, kun kaikissa lapsiperhearkea kuvaavissa tilanteissa nämä samat tyypit vinkuvat, kuinka heidän elämänsä on paaaaaaaljon mielenkiintoisempaa. No ei ole, vaan ihan yhtä tylsää ja arkista. Samaa paskaa, erilaisessa paketissa näyttää olevan. Mutta senhän me jo tiesimmekin. Edes sykkivä kalu ei tehnyt isoa vaikutusta, koska kaikillahan sellainen on, jos on mies on elävä.

Elämäni on tylsää ja arkista, totta. Enimmäkseen. Vapaapäivinä ja lomilla voi olla spontaanimpi, mutta turha sitä kai on selittää. Lapsettomana onneksi välttyy vaippa-, vanhempainilta- ja harrastusrallilta. Se nimittäin ei mielestäniole tylsää, vaan lähinnä ahdistavaa.

Molemmat ollaan akateemisia ja töissä. Minä osapäiväisesti. On kivoja harrastuksia ja koska tarvitsen ja haluan paljon omaa rauhaa ja aikaa, sitä on! Olen hyvin tyytyväinen. Olemme nelikymppisiä.

Herään siinä 5.30 ja syön aamupalan ja teen muut aamutoimet hurjassa kiireessä.

Kuudelta hyppään autoon ja työmatkaan menee 20min - 50min riippuen työmaan sijainnista.

Sitten vedänkin hikipäissäni fyysisesti raskaassa työssä seuraavat 8-9 tuntia kuunnellen radiota. Provikkapalkan takia en pidä kuin kaksi noin 5min taukoa.

Noin kolmen neljän aikaan lähden työpaikalta ja ajan kotiin joko kaupan kautta (jos ei ole ollut sadepäivä ja on jaksamista) tai kurvaan suoraan kotiin.

Ensimmäinen tunti kotona menee suihkussa käymiseen, syömiseen ja kotiasun vaihtamiseen.

Noin viiden aikaan saan olla vapaa velvollisuuksista, mutta olen äärettömän väsynyt, enkä jaksa juurikaan iloita asiasta. En mene lenkille, sillä olen ollut ulkona sen 8 tuntia ja kävellyt ympäriinsä 1-20 kilon painon kanssa. Kavereitakaan en viikolla jaksa nähdä, sillä tarvitsen omaa rauhaa.  Avaan siis koneen ja telkkarin. Olen niillä jonkin aikaa, kunnes energiaa on esimerkiksi maalata, piirtää tai muuten vain harjoittaa taiteita - ovathan ne intohimoni. Illalla teen vielä iltapalaa ja valmistelen seuraavan työpäivän ruuan. Ennen makuunhuoneeseen sulkeutumistani saatan lukea.

Ilta kahdeksan ja yhdeksän välillä käyn nukkumaan, sillä pidän pitkistä yöunista ja tiedostan monien ongelmien johtuvan vain siitä, että ihmiset eivät nuku tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Niille vahingoniloisille "hähähää etpä metsästäkään yksisarvisia joka päivä keijukaisen selässä istuen" -lällättäjille: iso osa lapsettomista ei ole koskaan väittänyt elämänsä olevan jännittävää, tai edes kaipaavansa jännitystä. Se, että sanoo tavallisen lapsiperhe-elämän kuulostavan tappavan kauhealle ja pelkälle rutiinien toistolle EI vastoin luuloanne tarkoita, että sen vastakohta olisi jännityksentäyteinen seikkailu 24/7. Tämä on täysin itse rakentamanne olkiukko. Omasta puolestani jälleen kerran rautalangasta vääntäen:

Lapsiperhe-elämässä kauheinta ovat ne rutiinit, joita on pakko suorittaa (ainakin lähes) päivittäin jos haluaa välttää lastensuojelun puuttumisen asiaan. On pakko tehdä ruokaa, siivota ja pyykätä noin miljoona kertaa enemmän kuin lapsettomien aikuisten perheessä. Ja avainsana "enemmän". Lapsetonkin joutuu tekemään kotitöitä, tottakai, mutta todella vähän lapsiperheeseen verrattuna, ja paljon vapaammin - jos ei ole ruokaa, voi olla vaikka illan nälissään jos laiskottaa. Lapsiperheessä se ruoka on PAKKO tehdä. 

Lapsiperhe-elämässä on minulle ihan liian paljon ylipäätään tekemistä, juurikin noiden pakollisten lasten aiheuttamien rutiinien ja muiden hommien takia. Minä haluan että saan tehdä (työajan ulkopuolella) mitä haluan, milloin haluan. Ja yhä - sen tekemisen ei tarvitse olla "jännää seikkailua", vaan avainsana on VAPAUS. Vapaus harrastaa mitä haluaa milloin haluaa, vaikka se harrastus olisi jotain useimpien mielestä äärimmäisen tylsää. Joskus haluan olla ihan vain hiljaa kotona ja tuijottaa seinää=ajatella rauhassa. Ylipäätään monien tavallistenkin asioiden tekeminen on nautinnollista kun a) ne ovat vapaaehtoisia ja b) ne saa tehdä rauhassa. Esim. vaatteiden ripustaminen narulle on minusta monesti mukavaa, mutta ei silloin, jos se on pakko tehdä väsyneenä (niinkuin lapsiperheessä olisi huomattavasti useammin). Leipominen on mukavaa silloin kun sitä huvittaa tehdä, ei silloin kun se on pakko tehdä just nyt. Ja niin edelleen. 

Eli se lapsettoman päivän ihanuus lapsiperhepäivään verrattuna ei tule "jännittävyydestä" vaan VAPAUDESTA. Vapaudesta tehdä mitä haluaa, ja tehdä se rauhassa. Veikkaan, että suuri(n) osa lapsettomista pitää niitä lapsiperhepäiviä kauheina suurin piirtein samoista syistä, vain pieni osa on niitä jotka harrastavat syvänmeren infrapunakuvausta ja harjoittelevat nasan astronauttitesteihin...  

Tuo vapaus on se avainsana - lapselliset vastaavat näihin aina että "on mullakin lapsia ja silti teen tuota kaikkea". Ei, te ette voi maata sängyssä puoleen päivään (kumppanin kanssa tai yksin), olla tekemättä/hankkimatta ruokaa jos ei huvita, päättää yhtäkkiä lähteä kaupungin toisella puolella olevaan taidenäyttelyyn klo 19, olla siivoamatta vaikka kuukauden jos huvittaa, lähteä ulkomaille parin päivän varoitusajalla...

Lapsellisen on pakko suunnitella, varautua, budjetoida ja tehdä sitä kuuluisaa metatyötä. Ja siihen aina vastataan että "no en minä haluakaan tuhlata elämääni nukkumiseen ja Netflixiin". Älkää siis valittako kiireestä, stressistä ja loppumattomasta työstä - siitä te saatte palkaksi ne ihanat halit ja suukot siltä lapselta, joka kasvaa kanssanne.

Lapsiperheessä on pakko tehdä. Minä voin tehdä tai olla tekemättä. Kummatkin olkoot osaansa tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa tosiaan, kun kaikissa lapsiperhearkea kuvaavissa tilanteissa nämä samat tyypit vinkuvat, kuinka heidän elämänsä on paaaaaaaljon mielenkiintoisempaa. No ei ole, vaan ihan yhtä tylsää ja arkista. Samaa paskaa, erilaisessa paketissa näyttää olevan.

Ja tähän vielä sanoisin, että en ymmärrä millä logiikalla esim. tyypillinen lapsiperhepäivä "monta tuntia kotitöitä + lasten kuskaus harrastuksiin + työt päälle" EI olisi vähemmän mielenkiintoinen kuin "monta tuntia vapaasti valittuja omia harrastuksia ja rentouttava elokuva + työt päälle". Niin usein kuulee kuinka lapsiperheessä ei a) ehdi harrastamaan b) ehdi rentoutumaan c) ehdi viettämään parisuhdeaikaa, että pakkohan sen on olla totta. Eli miten joku voi väittää, että pakolliset kotityöt ja lasten kuskailut olisivat yhtä mielenkiintoista tekemistä kuin kolme mainittua ajanvietettä?! Esim. tylsin mahdollinen esimerkki, jonkun sarjan seuraaminen netflixistä tunnin ajan vs. autossa istuminen tunnin ajan kuskatessa lasta - kiinnostavuus sarjan hyväksi 100-0. Puhumattakaan jostakin kehittävästä harrastuksesta vs. kolmen pyykkikoneellisen peseminen ja ripustaminen samalla läksyjä kuulustellen tai muu vastaava lapsiperhetouhu... Kiinnostavuus 100-0 eikä todellakaan lapsiperhetouhun hyväksi.

Ei mulla lapsettomanakaan arki ole silti mitään juhlaa. Perusarkeen kuulu se, että käyn töissä. Olen päättänyt ehdä osa-aikaista viikkoa. Lähden jo kahdelta kotiin, jotta saan omaa aikaa.

Päivä on kuta kuinkin seuraavanlainen: Herään 6.15, kun mies silittää otsaani. Mies yleensä herää 30 minuuttia aikaisemmin, laittaa kahvin ja voileivät. Syömme yleensä vuoteessa katsellen aamu-tv:tä, päivänpolitiikasta keskustellen. Samalla selailemme vuorotellen Helsingin Sanomat (huom. ei ole mainos). Tämän jälkeen siirrymme aamutoimiin. Olemme yleensä eri wc:ssä, koska molemmilla omat rutiinit ja tarvitsemme myös aamulla omaa aikaa. Käyn suihkussa ja valitsen vaatteet. Töihin noin 7:30. Aamu menee raitiovaunussa, samalla luen vielä sähköpostit ja saatan tehdä nettikaupasta muutamia tilauksia tai katsella ensi syksyn lomamatkaa varten juttuja. Töissä muutama asiakastapaaminen, palaveri ja konsultointi. Lähden iltapäivällä kotiin hieman ennen klo 14. Tämän jälkeen käyn Stockan herkussa ostamassa viikon ruoat ja piipahdan alkossa hakemassa viikon ruokaviinit. Pyörähdän pikaisesti vaateostoksilla nähtyäni kauniin jakun näyteikkunassa. Tämän jälkeen piipahdan vielä pikaisesti sisustusliikkeessä. Klo 16 kotona. Tilasin pari itämaista mattoa syksyksi, jotka piti olla paikan päällä kuittaamassa. Heti miten mies tuleekin kotiin ja alamme yhdessä laittaa ruokaa. Siskoni ja vanhempani tulevat meille viikoittaiselle päivälliselle. Illalla miehen kanssa yhdessä juoksulekille ja paluu kirjaston kautta. Illalla vielä yksi jakso House of Cardsia netflixistä ja tämän jälkeen molemmat syventyvät oman kirjansa pariin.

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla lapsettomanakaan arki ole silti mitään juhlaa. Perusarkeen kuulu se, että käyn töissä. Olen päättänyt ehdä osa-aikaista viikkoa. Lähden jo kahdelta kotiin, jotta saan omaa aikaa.

Päivä on kuta kuinkin seuraavanlainen: Herään 6.15, kun mies silittää otsaani. Mies yleensä herää 30 minuuttia aikaisemmin, laittaa kahvin ja voileivät. Syömme yleensä vuoteessa katsellen aamu-tv:tä, päivänpolitiikasta keskustellen. Samalla selailemme vuorotellen Helsingin Sanomat (huom. ei ole mainos). Tämän jälkeen siirrymme aamutoimiin. Olemme yleensä eri wc:ssä, koska molemmilla omat rutiinit ja tarvitsemme myös aamulla omaa aikaa. Käyn suihkussa ja valitsen vaatteet. Töihin noin 7:30. Aamu menee raitiovaunussa, samalla luen vielä sähköpostit ja saatan tehdä nettikaupasta muutamia tilauksia tai katsella ensi syksyn lomamatkaa varten juttuja. Töissä muutama asiakastapaaminen, palaveri ja konsultointi. Lähden iltapäivällä kotiin hieman ennen klo 14. Tämän jälkeen käyn Stockan herkussa ostamassa viikon ruoat ja piipahdan alkossa hakemassa viikon ruokaviinit. Pyörähdän pikaisesti vaateostoksilla nähtyäni kauniin jakun näyteikkunassa. Tämän jälkeen piipahdan vielä pikaisesti sisustusliikkeessä. Klo 16 kotona. Tilasin pari itämaista mattoa syksyksi, jotka piti olla paikan päällä kuittaamassa. Heti miten mies tuleekin kotiin ja alamme yhdessä laittaa ruokaa. Siskoni ja vanhempani tulevat meille viikoittaiselle päivälliselle. Illalla miehen kanssa yhdessä juoksulekille ja paluu kirjaston kautta. Illalla vielä yksi jakso House of Cardsia netflixistä ja tämän jälkeen molemmat syventyvät oman kirjansa pariin.

hyvät työajat reipas 6h. Ja rahaakin tulee niin että kannattaa stockan herkusta kahvimaidotkin hakea. Kuulostaa blogielämältä, ei suinkaan todelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää nämä kertomukset, kun on niin samanlaisia kun mun, ja mulla on kolme lasta, tosin yksi muuttanut kotoa jo vuosia sitten. Kaksi 8v. lasta on kotona. Missä ne kaikki kuvailut shoppailuista, baareista, ex-temporematkoista, jännittävistä harrastuksista, seksistä siellä ja täällä? Kaikki se mitä lapsiperhe-elämää viettävä ei voi missään nimessä koskaan tehdä... Aika tylsältä nämä kertomukset kuulostaa, ja keskenään samanlaisilta.

Arki on yleensä tylsää ja näin ylimalkaisesti kuvailtuna suurimmalla osalla hyvin samankaltaista.

Minun mielestäni kahden lapsettoman aikuisen vapaa ja nautintokeskeinen arki on aivan erilaista kuin lapsiperheen rutiinien ohjaama arki.

Arkena: hereillä ollaan ennen kuutta, mies töihin ja minä käyn lenkillä jonka jälkeen opiskelen. Jos on saumaa, käyn myös töissä tai kirjoitan gradua. Tulen kotiin ennen miestä ja kokkaan meille. Jos opiskelen koko päivän, voin tehdä jotain spesiaalimpaa ruokaa jota pitää hauduttaa pitempään. Kun mies tulee kotiin, alkaa parisuhdeaika, ellei jommalla kummalla ole harrastuksia. Harrastetaan myös yhdessä ja joskus vaan halitaan sohvalla. Seksiä harrastetaan 1-2 kertaa arki-iltaisin.

Viikonloppuna nukutaan pitkään, syödään hyvin, maataan sängyssä, mökkeillään, urheillaan kahdestaan tai isommalla porukalla, joskus käydään baarissa, pidetään peli-iltoja, katsotaan leffoja tai sarjoja, retkeillään, mitä milloinkin. Seksiä viikonloppupäivänä n. 2-3kertaa, mukavaa on. Ei hirveästi suunnitella menoja etukäteen, tehdään sitä mikä tuntuu hyvältä. Syödään joskus sängyssä, ei lapsia niin eipä huono esimerkki mene eteenpäin. Ollaan todella onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää nämä kertomukset, kun on niin samanlaisia kun mun, ja mulla on kolme lasta, tosin yksi muuttanut kotoa jo vuosia sitten. Kaksi 8v. lasta on kotona. Missä ne kaikki kuvailut shoppailuista, baareista, ex-temporematkoista, jännittävistä harrastuksista, seksistä siellä ja täällä? Kaikki se mitä lapsiperhe-elämää viettävä ei voi missään nimessä koskaan tehdä... Aika tylsältä nämä kertomukset kuulostaa, ja keskenään samanlaisilta.

Arki on yleensä tylsää ja näin ylimalkaisesti kuvailtuna suurimmalla osalla hyvin samankaltaista.

Minun mielestäni kahden lapsettoman aikuisen vapaa ja nautintokeskeinen arki on aivan erilaista kuin lapsiperheen rutiinien ohjaama arki.

Jos arkea kuvaillaan tyyliin "herätys, töihin, kauppaan, kotiin, ruuanlaittoa, lenkki, suihkuun, nukkumaan", on aika lailla sama, onko kyse lapsettoman vai lapsiperheen arjesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla lapsettomanakaan arki ole silti mitään juhlaa. Perusarkeen kuulu se, että käyn töissä. Olen päättänyt ehdä osa-aikaista viikkoa. Lähden jo kahdelta kotiin, jotta saan omaa aikaa.

Päivä on kuta kuinkin seuraavanlainen: Herään 6.15, kun mies silittää otsaani. Mies yleensä herää 30 minuuttia aikaisemmin, laittaa kahvin ja voileivät. Syömme yleensä vuoteessa katsellen aamu-tv:tä, päivänpolitiikasta keskustellen. Samalla selailemme vuorotellen Helsingin Sanomat (huom. ei ole mainos). Tämän jälkeen siirrymme aamutoimiin. Olemme yleensä eri wc:ssä, koska molemmilla omat rutiinit ja tarvitsemme myös aamulla omaa aikaa. Käyn suihkussa ja valitsen vaatteet. Töihin noin 7:30. Aamu menee raitiovaunussa, samalla luen vielä sähköpostit ja saatan tehdä nettikaupasta muutamia tilauksia tai katsella ensi syksyn lomamatkaa varten juttuja. Töissä muutama asiakastapaaminen, palaveri ja konsultointi. Lähden iltapäivällä kotiin hieman ennen klo 14. Tämän jälkeen käyn Stockan herkussa ostamassa viikon ruoat ja piipahdan alkossa hakemassa viikon ruokaviinit. Pyörähdän pikaisesti vaateostoksilla nähtyäni kauniin jakun näyteikkunassa. Tämän jälkeen piipahdan vielä pikaisesti sisustusliikkeessä. Klo 16 kotona. Tilasin pari itämaista mattoa syksyksi, jotka piti olla paikan päällä kuittaamassa. Heti miten mies tuleekin kotiin ja alamme yhdessä laittaa ruokaa. Siskoni ja vanhempani tulevat meille viikoittaiselle päivälliselle. Illalla miehen kanssa yhdessä juoksulekille ja paluu kirjaston kautta. Illalla vielä yksi jakso House of Cardsia netflixistä ja tämän jälkeen molemmat syventyvät oman kirjansa pariin.

hyvät työajat reipas 6h. Ja rahaakin tulee niin että kannattaa stockan herkusta kahvimaidotkin hakea. Kuulostaa blogielämältä, ei suinkaan todelta.

Sinulle tulee yllätyksenä, että kaupunkien pari kolmikymppiset ammattilaiset todella elävät sillä lailla kuin monissa lifestyle-blogeissa kuvataan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää nämä kertomukset, kun on niin samanlaisia kun mun, ja mulla on kolme lasta, tosin yksi muuttanut kotoa jo vuosia sitten. Kaksi 8v. lasta on kotona. Missä ne kaikki kuvailut shoppailuista, baareista, ex-temporematkoista, jännittävistä harrastuksista, seksistä siellä ja täällä? Kaikki se mitä lapsiperhe-elämää viettävä ei voi missään nimessä koskaan tehdä... Aika tylsältä nämä kertomukset kuulostaa, ja keskenään samanlaisilta.

Arki on yleensä tylsää ja näin ylimalkaisesti kuvailtuna suurimmalla osalla hyvin samankaltaista.

Minun mielestäni kahden lapsettoman aikuisen vapaa ja nautintokeskeinen arki on aivan erilaista kuin lapsiperheen rutiinien ohjaama arki.

Jos arkea kuvaillaan tyyliin "herätys, töihin, kauppaan, kotiin, ruuanlaittoa, lenkki, suihkuun, nukkumaan", on aika lailla sama, onko kyse lapsettoman vai lapsiperheen arjesta. 

En ottanut kantaa, miten sitä kuvaillaan, vaan minkälaista se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla lapsettomanakaan arki ole silti mitään juhlaa. Perusarkeen kuulu se, että käyn töissä. Olen päättänyt ehdä osa-aikaista viikkoa. Lähden jo kahdelta kotiin, jotta saan omaa aikaa.

Päivä on kuta kuinkin seuraavanlainen: Herään 6.15, kun mies silittää otsaani. Mies yleensä herää 30 minuuttia aikaisemmin, laittaa kahvin ja voileivät. Syömme yleensä vuoteessa katsellen aamu-tv:tä, päivänpolitiikasta keskustellen. Samalla selailemme vuorotellen Helsingin Sanomat (huom. ei ole mainos). Tämän jälkeen siirrymme aamutoimiin. Olemme yleensä eri wc:ssä, koska molemmilla omat rutiinit ja tarvitsemme myös aamulla omaa aikaa. Käyn suihkussa ja valitsen vaatteet. Töihin noin 7:30. Aamu menee raitiovaunussa, samalla luen vielä sähköpostit ja saatan tehdä nettikaupasta muutamia tilauksia tai katsella ensi syksyn lomamatkaa varten juttuja. Töissä muutama asiakastapaaminen, palaveri ja konsultointi. Lähden iltapäivällä kotiin hieman ennen klo 14. Tämän jälkeen käyn Stockan herkussa ostamassa viikon ruoat ja piipahdan alkossa hakemassa viikon ruokaviinit. Pyörähdän pikaisesti vaateostoksilla nähtyäni kauniin jakun näyteikkunassa. Tämän jälkeen piipahdan vielä pikaisesti sisustusliikkeessä. Klo 16 kotona. Tilasin pari itämaista mattoa syksyksi, jotka piti olla paikan päällä kuittaamassa. Heti miten mies tuleekin kotiin ja alamme yhdessä laittaa ruokaa. Siskoni ja vanhempani tulevat meille viikoittaiselle päivälliselle. Illalla miehen kanssa yhdessä juoksulekille ja paluu kirjaston kautta. Illalla vielä yksi jakso House of Cardsia netflixistä ja tämän jälkeen molemmat syventyvät oman kirjansa pariin.

hyvät työajat reipas 6h. Ja rahaakin tulee niin että kannattaa stockan herkusta kahvimaidotkin hakea. Kuulostaa blogielämältä, ei suinkaan todelta.

En ole tuon kirjoittaja, mutta meillä on töissä liukuva työaika. Olen huomannut, että monella työkaverilla ei liukumaa todellisuudessa ole, kun päiväkoti sanelee tulo- ja lähtöajat. Työpäivän minimipituus on vain 3,5 tuntia, jos pitää myös pisimmän mahdollisen ruokatauon. Maksimipituus on 12 tuntia. Jos on kiva sää, lounasaikaan tekemistä tai olen vaikka nukkunut huonosti, teen tosi lyhyttä päivää. Toisaalta ei ole mitään estettä paahtaa kellon ympäri kiireaikoina, kun on erityisen energinen olo tai kunnon flow päällä. Tämä on juuri sitä joustavuutta, mistä pidän. Yleensäkään arki ei ole minuuttipeliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla lapsettomanakaan arki ole silti mitään juhlaa. Perusarkeen kuulu se, että käyn töissä. Olen päättänyt ehdä osa-aikaista viikkoa. Lähden jo kahdelta kotiin, jotta saan omaa aikaa.

Päivä on kuta kuinkin seuraavanlainen: Herään 6.15, kun mies silittää otsaani. Mies yleensä herää 30 minuuttia aikaisemmin, laittaa kahvin ja voileivät. Syömme yleensä vuoteessa katsellen aamu-tv:tä, päivänpolitiikasta keskustellen. Samalla selailemme vuorotellen Helsingin Sanomat (huom. ei ole mainos). Tämän jälkeen siirrymme aamutoimiin. Olemme yleensä eri wc:ssä, koska molemmilla omat rutiinit ja tarvitsemme myös aamulla omaa aikaa. Käyn suihkussa ja valitsen vaatteet. Töihin noin 7:30. Aamu menee raitiovaunussa, samalla luen vielä sähköpostit ja saatan tehdä nettikaupasta muutamia tilauksia tai katsella ensi syksyn lomamatkaa varten juttuja. Töissä muutama asiakastapaaminen, palaveri ja konsultointi. Lähden iltapäivällä kotiin hieman ennen klo 14. Tämän jälkeen käyn Stockan herkussa ostamassa viikon ruoat ja piipahdan alkossa hakemassa viikon ruokaviinit. Pyörähdän pikaisesti vaateostoksilla nähtyäni kauniin jakun näyteikkunassa. Tämän jälkeen piipahdan vielä pikaisesti sisustusliikkeessä. Klo 16 kotona. Tilasin pari itämaista mattoa syksyksi, jotka piti olla paikan päällä kuittaamassa. Heti miten mies tuleekin kotiin ja alamme yhdessä laittaa ruokaa. Siskoni ja vanhempani tulevat meille viikoittaiselle päivälliselle. Illalla miehen kanssa yhdessä juoksulekille ja paluu kirjaston kautta. Illalla vielä yksi jakso House of Cardsia netflixistä ja tämän jälkeen molemmat syventyvät oman kirjansa pariin.

hyvät työajat reipas 6h. Ja rahaakin tulee niin että kannattaa stockan herkusta kahvimaidotkin hakea. Kuulostaa blogielämältä, ei suinkaan todelta.

Sinulle tulee yllätyksenä, että kaupunkien pari kolmikymppiset ammattilaiset todella elävät sillä lailla kuin monissa lifestyle-blogeissa kuvataan?

Kuule jokaisessa blogissa ja elämässä on behind the scenes puoli, joka ei ole yhtä auvoisaa ja hienoa. Olen vierestä katsonut ja kenenkään elämä ei ole pelkkää brunsseja, lyhyitä työpäiviä, viinilasillisia ja stockan herkkua.