Lapseton, kerrotko normaalista päivästäsi

Vierailija kirjoitti:

Voi miten tylsää elämää suurimmalla osalla, miten ihan oikeasti jaksatte? Oletteko onnellisia? Eikö teillä ole elämässänne mitään intohimoa ja mielenkiintoista sisältöä? En tarkoita lapsettomuutta, vaan noin yleisesti, tuollaistako suurimman osan elämä on? En kestäisi viikkoa enempää tuollaista harmaata yksitoikkoisuutta. Anteeksi, tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.

Mitä sä tarkoitat? Minkälaista oma elämäsi sitten on?

Vierailija kirjoitti:

Voi miten tylsää elämää suurimmalla osalla, miten ihan oikeasti jaksatte? Oletteko onnellisia? Eikö teillä ole elämässänne mitään intohimoa ja mielenkiintoista sisältöä? En tarkoita lapsettomuutta, vaan noin yleisesti, tuollaistako suurimman osan elämä on? En kestäisi viikkoa enempää tuollaista harmaata yksitoikkoisuutta. Anteeksi, tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.

Ei kai tavallinen perusarki tarkoita, ettei elämässä olisi mielenkiintoista sisältöä?

Vierailija kirjoitti:

Voi miten tylsää elämää suurimmalla osalla, miten ihan oikeasti jaksatte? Oletteko onnellisia? Eikö teillä ole elämässänne mitään intohimoa ja mielenkiintoista sisältöä? En tarkoita lapsettomuutta, vaan noin yleisesti, tuollaistako suurimman osan elämä on? En kestäisi viikkoa enempää tuollaista harmaata yksitoikkoisuutta. Anteeksi, tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.

Etkä viitsi yhtään valottaa millaista tämä oma intohimoa ja mielenkiintoisia asioita pursuileva arkesi sitten on? Kerro arjestasi, älä puhu aiheen vierestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla lapsettomanakaan arki ole silti mitään juhlaa. Perusarkeen kuulu se, että käyn töissä. Olen päättänyt ehdä osa-aikaista viikkoa. Lähden jo kahdelta kotiin, jotta saan omaa aikaa.

Päivä on kuta kuinkin seuraavanlainen: Herään 6.15, kun mies silittää otsaani. Mies yleensä herää 30 minuuttia aikaisemmin, laittaa kahvin ja voileivät. Syömme yleensä vuoteessa katsellen aamu-tv:tä, päivänpolitiikasta keskustellen. Samalla selailemme vuorotellen Helsingin Sanomat (huom. ei ole mainos). Tämän jälkeen siirrymme aamutoimiin. Olemme yleensä eri wc:ssä, koska molemmilla omat rutiinit ja tarvitsemme myös aamulla omaa aikaa. Käyn suihkussa ja valitsen vaatteet. Töihin noin 7:30. Aamu menee raitiovaunussa, samalla luen vielä sähköpostit ja saatan tehdä nettikaupasta muutamia tilauksia tai katsella ensi syksyn lomamatkaa varten juttuja. Töissä muutama asiakastapaaminen, palaveri ja konsultointi. Lähden iltapäivällä kotiin hieman ennen klo 14. Tämän jälkeen käyn Stockan herkussa ostamassa viikon ruoat ja piipahdan alkossa hakemassa viikon ruokaviinit. Pyörähdän pikaisesti vaateostoksilla nähtyäni kauniin jakun näyteikkunassa. Tämän jälkeen piipahdan vielä pikaisesti sisustusliikkeessä. Klo 16 kotona. Tilasin pari itämaista mattoa syksyksi, jotka piti olla paikan päällä kuittaamassa. Heti miten mies tuleekin kotiin ja alamme yhdessä laittaa ruokaa. Siskoni ja vanhempani tulevat meille viikoittaiselle päivälliselle. Illalla miehen kanssa yhdessä juoksulekille ja paluu kirjaston kautta. Illalla vielä yksi jakso House of Cardsia netflixistä ja tämän jälkeen molemmat syventyvät oman kirjansa pariin.

hyvät työajat reipas 6h. Ja rahaakin tulee niin että kannattaa stockan herkusta kahvimaidotkin hakea. Kuulostaa blogielämältä, ei suinkaan todelta.

Sinulle tulee yllätyksenä, että kaupunkien pari kolmikymppiset ammattilaiset todella elävät sillä lailla kuin monissa lifestyle-blogeissa kuvataan?

Kuule jokaisessa blogissa ja elämässä on behind the scenes puoli, joka ei ole yhtä auvoisaa ja hienoa. Olen vierestä katsonut ja kenenkään elämä ei ole pelkkää brunsseja, lyhyitä työpäiviä, viinilasillisia ja stockan herkkua.

Pointtihan tässä oli se, että aika monelle lapsettomalle kaupunkilaiselle ne brunssit, liukuvat työajat, viinilasilliset ja Stockan Herkut ovat ihan normaalia arkea – kivaa ja mukavaa arkea, toki, mutta ei todellakaan mitään ihmeellisen poikkeuksellista. Juuri tuohon tyyliin monet tuttuni elävät, vaikka kellään heistä ei ole edes sitä blogia. Jos sattuu kaupoilla käyminen, asioiden hoitaminen ja sukulaisvierailu samalla päivälle, niin tuoltahan se näyttää. Itseltäni jäisi kyllä varmaan lenkki ja kirjasto välistä noin kiireisen päivän jälkeen. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla lapsettomanakaan arki ole silti mitään juhlaa. Perusarkeen kuulu se, että käyn töissä. Olen päättänyt ehdä osa-aikaista viikkoa. Lähden jo kahdelta kotiin, jotta saan omaa aikaa.

Päivä on kuta kuinkin seuraavanlainen: Herään 6.15, kun mies silittää otsaani. Mies yleensä herää 30 minuuttia aikaisemmin, laittaa kahvin ja voileivät. Syömme yleensä vuoteessa katsellen aamu-tv:tä, päivänpolitiikasta keskustellen. Samalla selailemme vuorotellen Helsingin Sanomat (huom. ei ole mainos). Tämän jälkeen siirrymme aamutoimiin. Olemme yleensä eri wc:ssä, koska molemmilla omat rutiinit ja tarvitsemme myös aamulla omaa aikaa. Käyn suihkussa ja valitsen vaatteet. Töihin noin 7:30. Aamu menee raitiovaunussa, samalla luen vielä sähköpostit ja saatan tehdä nettikaupasta muutamia tilauksia tai katsella ensi syksyn lomamatkaa varten juttuja. Töissä muutama asiakastapaaminen, palaveri ja konsultointi. Lähden iltapäivällä kotiin hieman ennen klo 14. Tämän jälkeen käyn Stockan herkussa ostamassa viikon ruoat ja piipahdan alkossa hakemassa viikon ruokaviinit. Pyörähdän pikaisesti vaateostoksilla nähtyäni kauniin jakun näyteikkunassa. Tämän jälkeen piipahdan vielä pikaisesti sisustusliikkeessä. Klo 16 kotona. Tilasin pari itämaista mattoa syksyksi, jotka piti olla paikan päällä kuittaamassa. Heti miten mies tuleekin kotiin ja alamme yhdessä laittaa ruokaa. Siskoni ja vanhempani tulevat meille viikoittaiselle päivälliselle. Illalla miehen kanssa yhdessä juoksulekille ja paluu kirjaston kautta. Illalla vielä yksi jakso House of Cardsia netflixistä ja tämän jälkeen molemmat syventyvät oman kirjansa pariin.

Kerrontatyyli paljastaa tämän viestin olevan pelkkää fantasiaa. Kukaan ei selitä asioita tuolla tavoin jos olisi oikea elämä kyseessä. Liikaa satuiltuja yksityiskohtia.

Häh. Eihän tuossa ees ollut mitään ihmeellistä.

Pointti oli kerrontatyylissa. Tottahemmetissä jonkun elämä voi olla kuvaillun kaltaista eikä sinänsä mitään ihmeellistä, vaan jos samaan kertomukseen tungetaan jakkupuvut, itämaan matot, keskustellaan politiikasta aamupalalla, herätään silityksin ja iltaisin vielä luetaan kauniisti kirjaa... siis koko stoori on suoraan  jostain perus hömppäsarjasta otettu, koska noita asioita halutaan painottaa. 

Jos elämä oikeasti olisi tuon kaltaista, ei sitä halua erikseen korostaa vaan olisi lähinnä mininta että joo, töistä menin shoppailemaan vaatetta ja pari mattoa meni tilaukseen. Ja että aamulla katottiin uutisia miehen kanssa. Eikä ylikorostuneista yksityiskohtaa toinen toisensa perään.

No ehkä osa vähän yli, mutta itse kyllä aika usein herään silityksin ihan for real :D Ja aika monet lukee vielä ennen nukkumaan menoa.

Vierailija kirjoitti:

Jos elämä oikeasti olisi tuon kaltaista, ei sitä halua erikseen korostaa vaan olisi lähinnä mininta että joo, töistä menin shoppailemaan vaatetta ja pari mattoa meni tilaukseen. Ja että aamulla katottiin uutisia miehen kanssa. Eikä ylikorostuneista yksityiskohtaa toinen toisensa perään.

En voi tietenkään tietää, onko tuossa kuvattu jokin tietty todellinen päivä, mutta olen eri mieltä perusteluistasi. Minä nimittäin ainakin haluan erikseen korostaa ja juhlia niitä arjen pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät elämästäni nautinnollista ja täyteläistä. Jos on samanlainen fiilistelijä, esteetikko ja hedonisti kuin minä, voi hyvin tehdä samoin. Persoonallisuuskysymys.

Herätys

Aamiainen

Autolla töihin kaupan kautta

Töissä 8 h + eväslounas

Autolla kaupan kautta kotiin

Salille, uimaan, lenkille, pyöräilemään

Illallinen

Skypettelyä vaimon ja tuttujen kanssa

Opiskelua

Nukkumaan

(Asun siis ulkomailla ja vaimo on usein myös maailmalla reissussa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla lapsettomanakaan arki ole silti mitään juhlaa. Perusarkeen kuulu se, että käyn töissä. Olen päättänyt ehdä osa-aikaista viikkoa. Lähden jo kahdelta kotiin, jotta saan omaa aikaa.

Päivä on kuta kuinkin seuraavanlainen: Herään 6.15, kun mies silittää otsaani. Mies yleensä herää 30 minuuttia aikaisemmin, laittaa kahvin ja voileivät. Syömme yleensä vuoteessa katsellen aamu-tv:tä, päivänpolitiikasta keskustellen. Samalla selailemme vuorotellen Helsingin Sanomat (huom. ei ole mainos). Tämän jälkeen siirrymme aamutoimiin. Olemme yleensä eri wc:ssä, koska molemmilla omat rutiinit ja tarvitsemme myös aamulla omaa aikaa. Käyn suihkussa ja valitsen vaatteet. Töihin noin 7:30. Aamu menee raitiovaunussa, samalla luen vielä sähköpostit ja saatan tehdä nettikaupasta muutamia tilauksia tai katsella ensi syksyn lomamatkaa varten juttuja. Töissä muutama asiakastapaaminen, palaveri ja konsultointi. Lähden iltapäivällä kotiin hieman ennen klo 14. Tämän jälkeen käyn Stockan herkussa ostamassa viikon ruoat ja piipahdan alkossa hakemassa viikon ruokaviinit. Pyörähdän pikaisesti vaateostoksilla nähtyäni kauniin jakun näyteikkunassa. Tämän jälkeen piipahdan vielä pikaisesti sisustusliikkeessä. Klo 16 kotona. Tilasin pari itämaista mattoa syksyksi, jotka piti olla paikan päällä kuittaamassa. Heti miten mies tuleekin kotiin ja alamme yhdessä laittaa ruokaa. Siskoni ja vanhempani tulevat meille viikoittaiselle päivälliselle. Illalla miehen kanssa yhdessä juoksulekille ja paluu kirjaston kautta. Illalla vielä yksi jakso House of Cardsia netflixistä ja tämän jälkeen molemmat syventyvät oman kirjansa pariin.

Kerrontatyyli paljastaa tämän viestin olevan pelkkää fantasiaa. Kukaan ei selitä asioita tuolla tavoin jos olisi oikea elämä kyseessä. Liikaa satuiltuja yksityiskohtia.

Häh. Eihän tuossa ees ollut mitään ihmeellistä.

Pointti oli kerrontatyylissa. Tottahemmetissä jonkun elämä voi olla kuvaillun kaltaista eikä sinänsä mitään ihmeellistä, vaan jos samaan kertomukseen tungetaan jakkupuvut, itämaan matot, keskustellaan politiikasta aamupalalla, herätään silityksin ja iltaisin vielä luetaan kauniisti kirjaa... siis koko stoori on suoraan  jostain perus hömppäsarjasta otettu, koska noita asioita halutaan painottaa. 

Jos elämä oikeasti olisi tuon kaltaista, ei sitä halua erikseen korostaa vaan olisi lähinnä mininta että joo, töistä menin shoppailemaan vaatetta ja pari mattoa meni tilaukseen. Ja että aamulla katottiin uutisia miehen kanssa. Eikä ylikorostuneista yksityiskohtaa toinen toisensa perään.

No ehkä osa vähän yli, mutta itse kyllä aika usein herään silityksin ihan for real :D Ja aika monet lukee vielä ennen nukkumaan menoa.

Niin? Se ei vieläkään ollut pointti. Suuri osa herää pparisuhteessa enempi vähempi aamuhellittelyi, ja lähes kaikki tapaavat lueskella tmv ennen nukkumaan menoa.

Kukaan normaali ei tee asiasta numeroa em. tyylillä, jossa se on tehty numeroksi kuin hömppä tv-sarjassa. Tuo paljastaa viestin jonkun ihmisen fantasiaksi, jonkun joka nimenomaa ei elä noin vaan hänelle se on fantasiaa kaikkine aamupolitikoineinteen ja itämaisine mattotilauksineen. 

Vierailija kirjoitti:

Ahahhahhaaaahaaa hirveetä schaibaa tää lapsettomien arki. Niin villiä ja vapaata kommenteissakin että ihan nous niskavillat pystyyn jännityksestä ja naama vihersi kateudesta. Tämän kaiken (sivuita 1-2 ) ehdin tehdä lapsienikin kanssa ilman että pipoa kiristää

Ei varmaan pitäisi antaa huomiota ihmiselle, joka paukkaa pilkkaamaan muita ja pätemään kokemuksillaan ketjuun, joka ei hänelle lainkaan kuulu, mutta on pakko sanoa, että jos jollakulla olisi lapsi, ja hän kaiken, mitä omassa viestissäni kuvailin, tuo lapsi otettaisiin huostaan kahdessa päivässä.

Olen se opettaja tuolta kakkossivulta.

Vierailija kirjoitti:

Voi miten tylsää elämää suurimmalla osalla, miten ihan oikeasti jaksatte? Oletteko onnellisia? Eikö teillä ole elämässänne mitään intohimoa ja mielenkiintoista sisältöä? En tarkoita lapsettomuutta, vaan noin yleisesti, tuollaistako suurimman osan elämä on? En kestäisi viikkoa enempää tuollaista harmaata yksitoikkoisuutta. Anteeksi, tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.

Minulla on taiteellinen harrastus, johon kuluu parhaimmillaan parikymmentä tuntia viikossa. Se on minulle yhä merkityksellinen asia kuin lapsi jollekulle toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla lapsettomanakaan arki ole silti mitään juhlaa. Perusarkeen kuulu se, että käyn töissä. Olen päättänyt ehdä osa-aikaista viikkoa. Lähden jo kahdelta kotiin, jotta saan omaa aikaa.

Päivä on kuta kuinkin seuraavanlainen: Herään 6.15, kun mies silittää otsaani. Mies yleensä herää 30 minuuttia aikaisemmin, laittaa kahvin ja voileivät. Syömme yleensä vuoteessa katsellen aamu-tv:tä, päivänpolitiikasta keskustellen. Samalla selailemme vuorotellen Helsingin Sanomat (huom. ei ole mainos). Tämän jälkeen siirrymme aamutoimiin. Olemme yleensä eri wc:ssä, koska molemmilla omat rutiinit ja tarvitsemme myös aamulla omaa aikaa. Käyn suihkussa ja valitsen vaatteet. Töihin noin 7:30. Aamu menee raitiovaunussa, samalla luen vielä sähköpostit ja saatan tehdä nettikaupasta muutamia tilauksia tai katsella ensi syksyn lomamatkaa varten juttuja. Töissä muutama asiakastapaaminen, palaveri ja konsultointi. Lähden iltapäivällä kotiin hieman ennen klo 14. Tämän jälkeen käyn Stockan herkussa ostamassa viikon ruoat ja piipahdan alkossa hakemassa viikon ruokaviinit. Pyörähdän pikaisesti vaateostoksilla nähtyäni kauniin jakun näyteikkunassa. Tämän jälkeen piipahdan vielä pikaisesti sisustusliikkeessä. Klo 16 kotona. Tilasin pari itämaista mattoa syksyksi, jotka piti olla paikan päällä kuittaamassa. Heti miten mies tuleekin kotiin ja alamme yhdessä laittaa ruokaa. Siskoni ja vanhempani tulevat meille viikoittaiselle päivälliselle. Illalla miehen kanssa yhdessä juoksulekille ja paluu kirjaston kautta. Illalla vielä yksi jakso House of Cardsia netflixistä ja tämän jälkeen molemmat syventyvät oman kirjansa pariin.

Kerrontatyyli paljastaa tämän viestin olevan pelkkää fantasiaa. Kukaan ei selitä asioita tuolla tavoin jos olisi oikea elämä kyseessä. Liikaa satuiltuja yksityiskohtia.

Häh. Eihän tuossa ees ollut mitään ihmeellistä.

Pointti oli kerrontatyylissa. Tottahemmetissä jonkun elämä voi olla kuvaillun kaltaista eikä sinänsä mitään ihmeellistä, vaan jos samaan kertomukseen tungetaan jakkupuvut, itämaan matot, keskustellaan politiikasta aamupalalla, herätään silityksin ja iltaisin vielä luetaan kauniisti kirjaa... siis koko stoori on suoraan  jostain perus hömppäsarjasta otettu, koska noita asioita halutaan painottaa. 

Jos elämä oikeasti olisi tuon kaltaista, ei sitä halua erikseen korostaa vaan olisi lähinnä mininta että joo, töistä menin shoppailemaan vaatetta ja pari mattoa meni tilaukseen. Ja että aamulla katottiin uutisia miehen kanssa. Eikä ylikorostuneista yksityiskohtaa toinen toisensa perään.

No ehkä osa vähän yli, mutta itse kyllä aika usein herään silityksin ihan for real :D Ja aika monet lukee vielä ennen nukkumaan menoa.

Niin? Se ei vieläkään ollut pointti. Suuri osa herää pparisuhteessa enempi vähempi aamuhellittelyi, ja lähes kaikki tapaavat lueskella tmv ennen nukkumaan menoa.

Kukaan normaali ei tee asiasta numeroa em. tyylillä, jossa se on tehty numeroksi kuin hömppä tv-sarjassa. Tuo paljastaa viestin jonkun ihmisen fantasiaksi, jonkun joka nimenomaa ei elä noin vaan hänelle se on fantasiaa kaikkine aamupolitikoineinteen ja itämaisine mattotilauksineen. 

Juuri tämä. Ja tätä monet on yrittäneet sanoa, vaikkei mene perille. Kyse ei ole niistä yksityiskohdista vaan siitä kokonaisuudesta. Totta kai ihmiset lukevat kirjoja ja juttelevat. Mutta niitä ei tarvitse korostaa ja samalla jättää mainitsematta ne kohdat kun imuroit perse pitkällä sohvan alusia. Ja tottahan toki saa korostaa hyviä puolia, mutta nykyään tuntuu olevan se ongelma että instagramissa ja blogeissa sun muissa sosiaalisissa medioissa näytetään vain ne kivat asiat korostetusti. Tämän on myös tutkittu huonontavan ihmisten mielialaa ja kokemaan riittämättömyyden tunteita. Tämä kaikki tekee siitä kokonaisuudesta niin silotellun ja teennäisen kuvan joka aiheuttaa vastareaktioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla lapsettomanakaan arki ole silti mitään juhlaa. Perusarkeen kuulu se, että käyn töissä. Olen päättänyt ehdä osa-aikaista viikkoa. Lähden jo kahdelta kotiin, jotta saan omaa aikaa.

Päivä on kuta kuinkin seuraavanlainen: Herään 6.15, kun mies silittää otsaani. Mies yleensä herää 30 minuuttia aikaisemmin, laittaa kahvin ja voileivät. Syömme yleensä vuoteessa katsellen aamu-tv:tä, päivänpolitiikasta keskustellen. Samalla selailemme vuorotellen Helsingin Sanomat (huom. ei ole mainos). Tämän jälkeen siirrymme aamutoimiin. Olemme yleensä eri wc:ssä, koska molemmilla omat rutiinit ja tarvitsemme myös aamulla omaa aikaa. Käyn suihkussa ja valitsen vaatteet. Töihin noin 7:30. Aamu menee raitiovaunussa, samalla luen vielä sähköpostit ja saatan tehdä nettikaupasta muutamia tilauksia tai katsella ensi syksyn lomamatkaa varten juttuja. Töissä muutama asiakastapaaminen, palaveri ja konsultointi. Lähden iltapäivällä kotiin hieman ennen klo 14. Tämän jälkeen käyn Stockan herkussa ostamassa viikon ruoat ja piipahdan alkossa hakemassa viikon ruokaviinit. Pyörähdän pikaisesti vaateostoksilla nähtyäni kauniin jakun näyteikkunassa. Tämän jälkeen piipahdan vielä pikaisesti sisustusliikkeessä. Klo 16 kotona. Tilasin pari itämaista mattoa syksyksi, jotka piti olla paikan päällä kuittaamassa. Heti miten mies tuleekin kotiin ja alamme yhdessä laittaa ruokaa. Siskoni ja vanhempani tulevat meille viikoittaiselle päivälliselle. Illalla miehen kanssa yhdessä juoksulekille ja paluu kirjaston kautta. Illalla vielä yksi jakso House of Cardsia netflixistä ja tämän jälkeen molemmat syventyvät oman kirjansa pariin.

Kerrontatyyli paljastaa tämän viestin olevan pelkkää fantasiaa. Kukaan ei selitä asioita tuolla tavoin jos olisi oikea elämä kyseessä. Liikaa satuiltuja yksityiskohtia.

Häh. Eihän tuossa ees ollut mitään ihmeellistä.

Pointti oli kerrontatyylissa. Tottahemmetissä jonkun elämä voi olla kuvaillun kaltaista eikä sinänsä mitään ihmeellistä, vaan jos samaan kertomukseen tungetaan jakkupuvut, itämaan matot, keskustellaan politiikasta aamupalalla, herätään silityksin ja iltaisin vielä luetaan kauniisti kirjaa... siis koko stoori on suoraan  jostain perus hömppäsarjasta otettu, koska noita asioita halutaan painottaa. 

Jos elämä oikeasti olisi tuon kaltaista, ei sitä halua erikseen korostaa vaan olisi lähinnä mininta että joo, töistä menin shoppailemaan vaatetta ja pari mattoa meni tilaukseen. Ja että aamulla katottiin uutisia miehen kanssa. Eikä ylikorostuneista yksityiskohtaa toinen toisensa perään.

No ehkä osa vähän yli, mutta itse kyllä aika usein herään silityksin ihan for real :D Ja aika monet lukee vielä ennen nukkumaan menoa.

Niin? Se ei vieläkään ollut pointti. Suuri osa herää pparisuhteessa enempi vähempi aamuhellittelyi, ja lähes kaikki tapaavat lueskella tmv ennen nukkumaan menoa.

Kukaan normaali ei tee asiasta numeroa em. tyylillä, jossa se on tehty numeroksi kuin hömppä tv-sarjassa. Tuo paljastaa viestin jonkun ihmisen fantasiaksi, jonkun joka nimenomaa ei elä noin vaan hänelle se on fantasiaa kaikkine aamupolitikoineinteen ja itämaisine mattotilauksineen. 

Juuri tämä. Ja tätä monet on yrittäneet sanoa, vaikkei mene perille. Kyse ei ole niistä yksityiskohdista vaan siitä kokonaisuudesta. Totta kai ihmiset lukevat kirjoja ja juttelevat. Mutta niitä ei tarvitse korostaa ja samalla jättää mainitsematta ne kohdat kun imuroit perse pitkällä sohvan alusia. Ja tottahan toki saa korostaa hyviä puolia, mutta nykyään tuntuu olevan se ongelma että instagramissa ja blogeissa sun muissa sosiaalisissa medioissa näytetään vain ne kivat asiat korostetusti. Tämän on myös tutkittu huonontavan ihmisten mielialaa ja kokemaan riittämättömyyden tunteita. Tämä kaikki tekee siitä kokonaisuudesta niin silotellun ja teennäisen kuvan joka aiheuttaa vastareaktioita.

Minä tykkään fiilistellä ja estetisoida omaa elämääni, tehdä siitä kivaa ja nättiä. Jos se saa sinut tuntemaan riittämättömyyttä omasta elämästäsi, eikö mieluummin kannattaisi miettiä, mitä voisit sille tehdä, kuin sälyttää vastuu omista tunteista muiden niskaan?

Minun elämäni on mukavaa, koska teen siitä mukavaa. Otan vastuun valinnoistani ja suhtautumistavastani. Jos sataa, en ala surkuttelemaan kastumista, vaan otan kivan valokuvan siitä, miten pisarat osuvat lätäkköön.

Ilman lapsia on ihanaa!

Saa herätä millon huvittaa, ottaa viiniä omalla takapihalla iltaisin, suunnittella ja toteuttaa matkoja milloin itselle sopii. Jääkaapissa voi olla vain valo, koska aina voi woltata ruuat, jos ei jaksa kokata. Ylimääräiset rahat voi käyttää mihin haluaa ja kotona on aina hiljaista, kun sitä toivoo. Olen myös elänyt suhteessa miehen kanssa, jolla oli lapsia sekä pidän kovasti lapsista, mutta omia en ainakaan lähivuosiin halua .

Vierailija kirjoitti:

Ahahhahhaaaahaaa hirveetä schaibaa tää lapsettomien arki. Niin villiä ja vapaata kommenteissakin että ihan nous niskavillat pystyyn jännityksestä ja naama vihersi kateudesta. Tämän kaiken (sivuita 1-2 ) ehdin tehdä lapsienikin kanssa ilman että pipoa kiristää. Kerron oman mielestäni varsin miellyttävän ja rikkaan päiväni 1,5v kanssa. Heräsimme aamulla ystävältäni yö kylästä. Aloitimme aamun puurolla ja teellä. Sitten kylvetimme vauvan ja taapero kylvetti nuken oman suihkun ohessa. Hellimme vauvaa ja nukkea. Lähdimme kotiin ja syötyämme nukuimme päiväunet. Lähdimme palolaitoksen avoimet ovet päivälle perheen kesken. Tutustuimme siellä paloautoon ja ambulanssiin ja saimme ilmapallon. Menimme kotiin syömään ja tankkauksen jälkeen suuntasimme kahdestaan kohti uimahallia. Kävimme löylyissä, altaissa ja lapseni sai uuden kaverin. Leikimme piilosta pukuhuoneen kaapilla samalla kun vaihdamme kerrastoa. Lähdimme uimasta ja autoimme juopon ylös ja soitimme hänen ystävänsä auttamaan hänet kotiin. Pysähdyimme myös leikkimään tyttöjen kanssa kuralätäkköön. Tämän ohessa nautin kupin kahvia.Tutustumme julkisiin ilman vaunuja. Jahtaamme lintuja ja syötämme tinttejä ja oravia. Sitten olemmekin jo kotipihassa. Syömme iltapalaa yhdessä perheen kesken ja luemme sadun. Isä laittaa lapsen nukkumaan ja humpsis vajaassa 10 min unten mailla. Ja kello on vasta kahdeksan. Omassa rauhassa istun paskalla. Sen jälkeen esiin tuc ja brie. Miehen kainaloon.Tallenteista pyörimään suosikki sarjani(uusin jakso näkemättä koska Olimme pitkän vkl mökkeilemässä perheen kesken järven rannalla saunoen ja grillaten. Emme katsoneet mökillä tvtä vaikka olisi näkynyt.) Tämän jälkeen katsomme miehen ohjelma valinnan ja minä hieron hänen selkäänsä ja muutakin jos kummallakin on vielä energiaa ;) Huomenna hänen loma loppuu ja palaa töihin. Me lapsen kanssa keksimme jotakin jännittävää uutta ihmeteltävää. Voin sanoa että tuon ikäistä viihdyttää mielellään, hyytelö löträystä, vesiilmapalloja, musisointia, kiipeilyä, piirtelyä, koko keho maalausta (suosittelen avoimemmalle aikuisporukallekkin) tanssia, leivontaa, ötökkä jahtia, kukkaseppeleitä, patojen rakennusta, puutarhan hoitoa, leijan lennätystä, vaahto bileet, eläinten hoitoa, mattojen pesua, kajakki melontaa, korjailua yms ja jätkän reaktiot on niin palkitsevia, elämä on juhlaa kun sen taitaa.

Olisitko voinut lähteä koko päiväksi vaikka kirjastoon lukemaan, jos aamulla olisi tuntunut siltä?

Et, ja se tekee elämästäsi minun korviini vankilan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla lapsettomanakaan arki ole silti mitään juhlaa. Perusarkeen kuulu se, että käyn töissä. Olen päättänyt ehdä osa-aikaista viikkoa. Lähden jo kahdelta kotiin, jotta saan omaa aikaa.

Päivä on kuta kuinkin seuraavanlainen: Herään 6.15, kun mies silittää otsaani. Mies yleensä herää 30 minuuttia aikaisemmin, laittaa kahvin ja voileivät. Syömme yleensä vuoteessa katsellen aamu-tv:tä, päivänpolitiikasta keskustellen. Samalla selailemme vuorotellen Helsingin Sanomat (huom. ei ole mainos). Tämän jälkeen siirrymme aamutoimiin. Olemme yleensä eri wc:ssä, koska molemmilla omat rutiinit ja tarvitsemme myös aamulla omaa aikaa. Käyn suihkussa ja valitsen vaatteet. Töihin noin 7:30. Aamu menee raitiovaunussa, samalla luen vielä sähköpostit ja saatan tehdä nettikaupasta muutamia tilauksia tai katsella ensi syksyn lomamatkaa varten juttuja. Töissä muutama asiakastapaaminen, palaveri ja konsultointi. Lähden iltapäivällä kotiin hieman ennen klo 14. Tämän jälkeen käyn Stockan herkussa ostamassa viikon ruoat ja piipahdan alkossa hakemassa viikon ruokaviinit. Pyörähdän pikaisesti vaateostoksilla nähtyäni kauniin jakun näyteikkunassa. Tämän jälkeen piipahdan vielä pikaisesti sisustusliikkeessä. Klo 16 kotona. Tilasin pari itämaista mattoa syksyksi, jotka piti olla paikan päällä kuittaamassa. Heti miten mies tuleekin kotiin ja alamme yhdessä laittaa ruokaa. Siskoni ja vanhempani tulevat meille viikoittaiselle päivälliselle. Illalla miehen kanssa yhdessä juoksulekille ja paluu kirjaston kautta. Illalla vielä yksi jakso House of Cardsia netflixistä ja tämän jälkeen molemmat syventyvät oman kirjansa pariin.

Kerrontatyyli paljastaa tämän viestin olevan pelkkää fantasiaa. Kukaan ei selitä asioita tuolla tavoin jos olisi oikea elämä kyseessä. Liikaa satuiltuja yksityiskohtia.

Häh. Eihän tuossa ees ollut mitään ihmeellistä.

Pointti oli kerrontatyylissa. Tottahemmetissä jonkun elämä voi olla kuvaillun kaltaista eikä sinänsä mitään ihmeellistä, vaan jos samaan kertomukseen tungetaan jakkupuvut, itämaan matot, keskustellaan politiikasta aamupalalla, herätään silityksin ja iltaisin vielä luetaan kauniisti kirjaa... siis koko stoori on suoraan  jostain perus hömppäsarjasta otettu, koska noita asioita halutaan painottaa. 

Jos elämä oikeasti olisi tuon kaltaista, ei sitä halua erikseen korostaa vaan olisi lähinnä mininta että joo, töistä menin shoppailemaan vaatetta ja pari mattoa meni tilaukseen. Ja että aamulla katottiin uutisia miehen kanssa. Eikä ylikorostuneista yksityiskohtaa toinen toisensa perään.

No ehkä osa vähän yli, mutta itse kyllä aika usein herään silityksin ihan for real :D Ja aika monet lukee vielä ennen nukkumaan menoa.

Niin? Se ei vieläkään ollut pointti. Suuri osa herää pparisuhteessa enempi vähempi aamuhellittelyi, ja lähes kaikki tapaavat lueskella tmv ennen nukkumaan menoa.

Kukaan normaali ei tee asiasta numeroa em. tyylillä, jossa se on tehty numeroksi kuin hömppä tv-sarjassa. Tuo paljastaa viestin jonkun ihmisen fantasiaksi, jonkun joka nimenomaa ei elä noin vaan hänelle se on fantasiaa kaikkine aamupolitikoineinteen ja itämaisine mattotilauksineen. 

Juuri tämä. Ja tätä monet on yrittäneet sanoa, vaikkei mene perille. Kyse ei ole niistä yksityiskohdista vaan siitä kokonaisuudesta. Totta kai ihmiset lukevat kirjoja ja juttelevat. Mutta niitä ei tarvitse korostaa ja samalla jättää mainitsematta ne kohdat kun imuroit perse pitkällä sohvan alusia. Ja tottahan toki saa korostaa hyviä puolia, mutta nykyään tuntuu olevan se ongelma että instagramissa ja blogeissa sun muissa sosiaalisissa medioissa näytetään vain ne kivat asiat korostetusti. Tämän on myös tutkittu huonontavan ihmisten mielialaa ja kokemaan riittämättömyyden tunteita. Tämä kaikki tekee siitä kokonaisuudesta niin silotellun ja teennäisen kuvan joka aiheuttaa vastareaktioita.

Siis mitä? :D Jos sanoisin, että meillä käy siivoojaa, niin pitäisit minua aivan jonain ufona?

Vierailija kirjoitti:

Ahahhahhaaaahaaa hirveetä schaibaa tää lapsettomien arki. Niin villiä ja vapaata kommenteissakin että ihan nous niskavillat pystyyn jännityksestä ja naama vihersi kateudesta. Tämän kaiken (sivuita 1-2 ) ehdin tehdä lapsienikin kanssa ilman että pipoa kiristää.

Luulisin että suurin osa vastaajista tuli ketjuun kertomaan normaalista päivästään, ei siis pyrkimyksenä herättää kateutta kenessäkään.

Mutta sinunkin päivästäsi oli minusta toki mukavaa lukea. Ihailen kykyäsi keksiä niin paljon tekemistä lastesi kanssa hyödyntäen ihan perusarjen pieniä ihmeitä, kuten kuralätäköitä, kukkia ja kärpäsiä. 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla lapsettomanakaan arki ole silti mitään juhlaa. Perusarkeen kuulu se, että käyn töissä. Olen päättänyt ehdä osa-aikaista viikkoa. Lähden jo kahdelta kotiin, jotta saan omaa aikaa.

Päivä on kuta kuinkin seuraavanlainen: Herään 6.15, kun mies silittää otsaani. Mies yleensä herää 30 minuuttia aikaisemmin, laittaa kahvin ja voileivät. Syömme yleensä vuoteessa katsellen aamu-tv:tä, päivänpolitiikasta keskustellen. Samalla selailemme vuorotellen Helsingin Sanomat (huom. ei ole mainos). Tämän jälkeen siirrymme aamutoimiin. Olemme yleensä eri wc:ssä, koska molemmilla omat rutiinit ja tarvitsemme myös aamulla omaa aikaa. Käyn suihkussa ja valitsen vaatteet. Töihin noin 7:30. Aamu menee raitiovaunussa, samalla luen vielä sähköpostit ja saatan tehdä nettikaupasta muutamia tilauksia tai katsella ensi syksyn lomamatkaa varten juttuja. Töissä muutama asiakastapaaminen, palaveri ja konsultointi. Lähden iltapäivällä kotiin hieman ennen klo 14. Tämän jälkeen käyn Stockan herkussa ostamassa viikon ruoat ja piipahdan alkossa hakemassa viikon ruokaviinit. Pyörähdän pikaisesti vaateostoksilla nähtyäni kauniin jakun näyteikkunassa. Tämän jälkeen piipahdan vielä pikaisesti sisustusliikkeessä. Klo 16 kotona. Tilasin pari itämaista mattoa syksyksi, jotka piti olla paikan päällä kuittaamassa. Heti miten mies tuleekin kotiin ja alamme yhdessä laittaa ruokaa. Siskoni ja vanhempani tulevat meille viikoittaiselle päivälliselle. Illalla miehen kanssa yhdessä juoksulekille ja paluu kirjaston kautta. Illalla vielä yksi jakso House of Cardsia netflixistä ja tämän jälkeen molemmat syventyvät oman kirjansa pariin.

Kerrontatyyli paljastaa tämän viestin olevan pelkkää fantasiaa. Kukaan ei selitä asioita tuolla tavoin jos olisi oikea elämä kyseessä. Liikaa satuiltuja yksityiskohtia.

Häh. Eihän tuossa ees ollut mitään ihmeellistä.

Pointti oli kerrontatyylissa. Tottahemmetissä jonkun elämä voi olla kuvaillun kaltaista eikä sinänsä mitään ihmeellistä, vaan jos samaan kertomukseen tungetaan jakkupuvut, itämaan matot, keskustellaan politiikasta aamupalalla, herätään silityksin ja iltaisin vielä luetaan kauniisti kirjaa... siis koko stoori on suoraan  jostain perus hömppäsarjasta otettu, koska noita asioita halutaan painottaa. 

Jos elämä oikeasti olisi tuon kaltaista, ei sitä halua erikseen korostaa vaan olisi lähinnä mininta että joo, töistä menin shoppailemaan vaatetta ja pari mattoa meni tilaukseen. Ja että aamulla katottiin uutisia miehen kanssa. Eikä ylikorostuneista yksityiskohtaa toinen toisensa perään.

No ehkä osa vähän yli, mutta itse kyllä aika usein herään silityksin ihan for real :D Ja aika monet lukee vielä ennen nukkumaan menoa.

Niin? Se ei vieläkään ollut pointti. Suuri osa herää pparisuhteessa enempi vähempi aamuhellittelyi, ja lähes kaikki tapaavat lueskella tmv ennen nukkumaan menoa.

Kukaan normaali ei tee asiasta numeroa em. tyylillä, jossa se on tehty numeroksi kuin hömppä tv-sarjassa. Tuo paljastaa viestin jonkun ihmisen fantasiaksi, jonkun joka nimenomaa ei elä noin vaan hänelle se on fantasiaa kaikkine aamupolitikoineinteen ja itämaisine mattotilauksineen. 

Juuri tämä. Ja tätä monet on yrittäneet sanoa, vaikkei mene perille. Kyse ei ole niistä yksityiskohdista vaan siitä kokonaisuudesta. Totta kai ihmiset lukevat kirjoja ja juttelevat. Mutta niitä ei tarvitse korostaa ja samalla jättää mainitsematta ne kohdat kun imuroit perse pitkällä sohvan alusia. Ja tottahan toki saa korostaa hyviä puolia, mutta nykyään tuntuu olevan se ongelma että instagramissa ja blogeissa sun muissa sosiaalisissa medioissa näytetään vain ne kivat asiat korostetusti. Tämän on myös tutkittu huonontavan ihmisten mielialaa ja kokemaan riittämättömyyden tunteita. Tämä kaikki tekee siitä kokonaisuudesta niin silotellun ja teennäisen kuvan joka aiheuttaa vastareaktioita.

Minä tykkään fiilistellä ja estetisoida omaa elämääni, tehdä siitä kivaa ja nättiä. Jos se saa sinut tuntemaan riittämättömyyttä omasta elämästäsi, eikö mieluummin kannattaisi miettiä, mitä voisit sille tehdä, kuin sälyttää vastuu omista tunteista muiden niskaan?

Minun elämäni on mukavaa, koska teen siitä mukavaa. Otan vastuun valinnoistani ja suhtautumistavastani. Jos sataa, en ala surkuttelemaan kastumista, vaan otan kivan valokuvan siitä, miten pisarat osuvat lätäkköön.

Ööh mitä? :D En ole tuo lainaamasi, mutta kyse oli ILMAISUTYYLISTÄ, ei siitä, että ko. ihminen tuntisi riittämättömyyttä tai surkuttelisi arkeaa. 

No, lienet joko trolli tai harvinaisen kyvytön ymmärtämään luettua, joten aika turha tämä viestini. :)

Tämä nyt kommenttina kaikille, jotka ihmettelevät, miksi lapsettomat eivät harrastakaan syvämerensukellusta ja sen sellaista, vaan elävät ihan tavallista elämää. Oma näkökulmani on harvinaisempi, mutta jos poistaa kuviosta lapsuuden vaikutukset, niin nuo vapaus ja rauha (= saa tehdä mitä ja miten haluaa, ei meteliä jne.) ovat varmasti aika monella taustalla, kuten joku muukin sanoi. 

Minun syyni lapsettomuudelle ovat 

1) traumaattinen lapsuus juopon äidin "omaishoitajana" kaikkine lieveilmiöineen, mm. henkinen väkivalta ja mitätöinti, johti siihen, että en koe että minulla olisi riittävästi annettavaa äitinä.

2) Keskimääräistä suurempi oman rauhan tarve, ehkä vielä tavallista korostuneemmin kun sitä rauhaa ei ollut lapsena

3) Koska en saanut olla vapaa jatkuvasta velvoitteesta olla toiselle läsnä lapsena, haluan olla sitä nyt.

Ystäviä on, olen ollut pitkässä parisuhteessa jne. eli en ole kyvytön kiintymään tai rakastamaan. Sellaista kaikennielevää läsnäolon tarvetta, mitä lapsi edellyttää, en jaksaisi. 

Arkeni on siis hyvin rauhallista ja rutiininomaista töiden ja joogan parissa, luen paljon ja vietän aikaa itsekseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla lapsettomanakaan arki ole silti mitään juhlaa. Perusarkeen kuulu se, että käyn töissä. Olen päättänyt ehdä osa-aikaista viikkoa. Lähden jo kahdelta kotiin, jotta saan omaa aikaa.

Päivä on kuta kuinkin seuraavanlainen: Herään 6.15, kun mies silittää otsaani. Mies yleensä herää 30 minuuttia aikaisemmin, laittaa kahvin ja voileivät. Syömme yleensä vuoteessa katsellen aamu-tv:tä, päivänpolitiikasta keskustellen. Samalla selailemme vuorotellen Helsingin Sanomat (huom. ei ole mainos). Tämän jälkeen siirrymme aamutoimiin. Olemme yleensä eri wc:ssä, koska molemmilla omat rutiinit ja tarvitsemme myös aamulla omaa aikaa. Käyn suihkussa ja valitsen vaatteet. Töihin noin 7:30. Aamu menee raitiovaunussa, samalla luen vielä sähköpostit ja saatan tehdä nettikaupasta muutamia tilauksia tai katsella ensi syksyn lomamatkaa varten juttuja. Töissä muutama asiakastapaaminen, palaveri ja konsultointi. Lähden iltapäivällä kotiin hieman ennen klo 14. Tämän jälkeen käyn Stockan herkussa ostamassa viikon ruoat ja piipahdan alkossa hakemassa viikon ruokaviinit. Pyörähdän pikaisesti vaateostoksilla nähtyäni kauniin jakun näyteikkunassa. Tämän jälkeen piipahdan vielä pikaisesti sisustusliikkeessä. Klo 16 kotona. Tilasin pari itämaista mattoa syksyksi, jotka piti olla paikan päällä kuittaamassa. Heti miten mies tuleekin kotiin ja alamme yhdessä laittaa ruokaa. Siskoni ja vanhempani tulevat meille viikoittaiselle päivälliselle. Illalla miehen kanssa yhdessä juoksulekille ja paluu kirjaston kautta. Illalla vielä yksi jakso House of Cardsia netflixistä ja tämän jälkeen molemmat syventyvät oman kirjansa pariin.

hyvät työajat reipas 6h. Ja rahaakin tulee niin että kannattaa stockan herkusta kahvimaidotkin hakea. Kuulostaa blogielämältä, ei suinkaan todelta.

Sinulle tulee yllätyksenä, että kaupunkien pari kolmikymppiset ammattilaiset todella elävät sillä lailla kuin monissa lifestyle-blogeissa kuvataan?

Kuule jokaisessa blogissa ja elämässä on behind the scenes puoli, joka ei ole yhtä auvoisaa ja hienoa. Olen vierestä katsonut ja kenenkään elämä ei ole pelkkää brunsseja, lyhyitä työpäiviä, viinilasillisia ja stockan herkkua.

Pointtihan tässä oli se, että aika monelle lapsettomalle kaupunkilaiselle ne brunssit, liukuvat työajat, viinilasilliset ja Stockan Herkut ovat ihan normaalia arkea – kivaa ja mukavaa arkea, toki, mutta ei todellakaan mitään ihmeellisen poikkeuksellista. Juuri tuohon tyyliin monet tuttuni elävät, vaikka kellään heistä ei ole edes sitä blogia. Jos sattuu kaupoilla käyminen, asioiden hoitaminen ja sukulaisvierailu samalla päivälle, niin tuoltahan se näyttää. Itseltäni jäisi kyllä varmaan lenkki ja kirjasto välistä noin kiireisen päivän jälkeen. :D

Siivoojakin poikkesi ottamaan lasillisen työpäivän jälkeen, hän ei ollutkaan ihan tavis.

up, lisää!