Et ole koirasi äiti!

Antaisitko mun olla mitä olen. 

Olen kissojeni mamma. Se ei tarkoita äitiä, emo niillä on ihan kissa :)

Lemmikit ovat perheenjäseniä, kuin adoptiolapsia jotka vaan eivät koskaan kasva aikuisiksi :) <3 Oli sitten kyse koirista, kissoista, jyrsijöistä tai käärmeistä.

Mutta sitähän ei voi ymmärtää, jos pitää elukoitaan sekundatavaroina, joilla ei ole mitään suurempaa merkitystä.

En ymmärrä minäkään. Facessa joka stnan eläinlääkärikäynti pitää dokumentoida ja hurtille toivotellaan kuorossa parantumisia. Koirat saa nimipäiväkakkua, ne käyvät kylpylässä ja hieronnassa. Toinen "rotunsa" ovat nämä "pelastetaan Romanian orpokoirat" päivitysten jakajat. Pitänyt piilottaa parin kaverin uutisvirta, kun ei vaan jaksa näitä.

Tiedän että ei ole minulta pois. Koirat edustavat monille (varsinkin lapsettimille) lapsia. En itse kumminkaan ole koskaan jakanut kuvia ja seikkaperäisiä kertomuksia lasteni suolentoiminnasta tai leikeistä puistossa kuvakollaaseina. JOKA IKINEN PÄIVÄ on kuvia koirista puutarhureina tai piskien hassunhauskoista kepposista, ihan äly hauskoja joo. Jokainen kumminkin tyylillään, ei kai siinä mitään. Joku minussakin varmaan ärsyttää muita.

Voi ap, minäkin nuorena pilkkasin itseään koiransa äidiksi kutsuvia... Ja kuten monelle muulle, niin kävipä minullekin niin, että kun oma koiranpentu avuttomana nökötti sylissä ja vaati jatkuvaa hoivaa, tuli minusta luontevasti äiti ja miehestäni isi. Nyt näitä hauveleita on kaksi ja tuntevat meidät nimillä äiti ja isi, siksi niitä ei voi edes julkisella paikalla muuttaa etunimiksemme (vaikka kyllä tekisi mieli). Ja oma koira on omistajansa armoilla ja luottavainen ja rakastaa valtavasti, että miten ihmeessä sille selittäisi, että et ole oikea lapsi. Ei se koira sitä tiedä, uskoo olevansa yhtä tärkeä:D

Ja silti koira pitää kouluttaa (aivan kuten lapsetkin kasvattaa). Ja kokeilkaapa joskus lässyttää koiralle, koirat menevät sekaisin onnesta kun ihminen lässyttää:D

Jokainen tavallaan ja eläinystäviämme kunnioittaen:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan niillä koiranpennuilla ja aikuisilla koirillakin oikeat äidit, ne nartut jotka on ne synnyttäneet ja hoitaneet. Mutta tästä kyllä näkee sen, miten koirat on ottaneet lasten paikan perheissä. Siinä missä ennen hoivattiin ja rakastettiin lapsia niin nykyään hyysätään koiria. Johonkin naisten on vaan saatava purkaa hoivaviettinsä ja huolenpidon tarpeensa ja olla äiti jollekin, vaikka sitten koiralle tai rotalle niin kuin joku kirjoitti.

Olennainen kysymys onkin,MIKSI tuntemattomat ihmiset ahdistuvat siitä,että joku toinen purkaa hoivaviettiään vaikka niihin rottiin?

Eihän se oikeasti vaikuta ahdasmielisen mamman elämään mitenkään, joten se että asiasta ahdistuu, on täysin psyykkinen ongelma.

Antakaa siis muiden olla äitejä rotille ja hankkikaa apua siihen pahaan oloon, jota muiden erilaiset toimintavat teissä herättävät.

Tämä on mielenkiintoinen ilmiö.En minäkään ymmärtänyt koirista hössöttämistä, ennen omaa koiraa. Se ei kuitenkaan ärsyttänyt, korkeintaan huvitti. Nyt olen oman koiran mami ja paljon onnellisempi, kuin ennen. Koira on onnellinen myös. Luulen, että etenkin ihmisiä, joilla ei ole läheisiä elämässään ärsyttää. Koiriakin rakastetaan enemmän, kuin heitä.

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, minäkin nuorena pilkkasin itseään koiransa äidiksi kutsuvia... Ja kuten monelle muulle, niin kävipä minullekin niin, että kun oma koiranpentu avuttomana nökötti sylissä ja vaati jatkuvaa hoivaa, tuli minusta luontevasti äiti ja miehestäni isi. Nyt näitä hauveleita on kaksi ja tuntevat meidät nimillä äiti ja isi, siksi niitä ei voi edes julkisella paikalla muuttaa etunimiksemme (vaikka kyllä tekisi mieli). Ja oma koira on omistajansa armoilla ja luottavainen ja rakastaa valtavasti, että miten ihmeessä sille selittäisi, että et ole oikea lapsi. Ei se koira sitä tiedä, uskoo olevansa yhtä tärkeä:D

Ja silti koira pitää kouluttaa (aivan kuten lapsetkin kasvattaa). Ja kokeilkaapa joskus lässyttää koiralle, koirat menevät sekaisin onnesta kun ihminen lässyttää:D

Jokainen tavallaan ja eläinystäviämme kunnioittaen:)

Tiivistit tässä olennaisen. Lemmikit ovat YSTÄVIÄ, ei lapsia.

Vierailija kirjoitti:

"Tiesitkö että samaa "rakkaushormoonia" erittyy ihmisvauvan äidin aivoissa, kun hän katsoo vauvaansa, kuin mitä erittyy koiravauvan äidin aivoissa, kun hän katsoo koiraansa? Kyllä, sama hormoni hoitaa sen, että äiti kiintyy biologiseen vauvaansa kuin että hän kiintyy koiraansa.

Tietenkin tyhmiä ja lukemattomia ihmisiä ahdistaa suunnattomasti se, ettei ihminen olekaan enää nykytiedon valossa maapallon ainoa inhimillinen olento. Ahdistaa varmasti, ettei se ihmisäidin ja ihmisvauvan rakkaus olekaan mitään erityistä, se on kaikilla lajeilla sama."

Olisi mielenkiintoista tietää kuka alapeukuttaa tätä ja millä perusteella. Pelkkää faktaa, tosin faktathan ärsyttävät ihmisiä usein. Olisi paljon kivempi elää harhakuvitelmissa kuin oikeassa maailmassa jne....

Kesykoirista en tiedä mutta muut nisäkkäät kyllä tappavat jälkeläisiään ihan sumeilematta. Naaraat huomaavat ettei ruoka riitä, pennulta henki pois ja syömään. Urokset tappavat pentuja saadakseen naaraan kiimaan. Vammautuneita ja sairaita jälkeläisiä tapetaan heti syntymästä.

Joskus lemmikitkin tappavat poikasiaan, syytä en tiedä. Näin se luonto toimii ja se on raaka. Ainoa syy miksi nisäkkäät (ihmistä ehkä lukuunottamatta) tekevät poikasia, on suvun jatkuminen ja siksi suojelevat poikasiaan. Vieroitus on vähän rankempi tapahtuma kuin ihmisillä.

Mutta se faktoista, kaikilla eläimillä on samanlainen suhde toisiinsa kuin ihmisvanhemmilla ja vauvoilla.

Olispa mullakin niin vähän huolenaiheita ja ajateltavaa et tällänen ois ongelma. :DDDD

Oot söpö. Koita pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän kipeetä on luulla olevansa eläinten äiti tai isä :D. Hah hah mitä urpoja.

No käytännössä adoptioisä ja -äiti ettei siinä mielessä mitenkään outoa. Ja ihanko oikeasti jotakuta haittaa jos joku sanoo itseään lemmikkinsä äidiksi? Kyllä mahtaa olla ahdasmielinen elämä

Aika sairasta verrata lemmikkieläintä adoptiolapseen. Eiväthän ne edes juridisesti ole samassa asemassa, sillä siinä missä adoptiolapsi on laillinen perillinen, lemmikkieläin rinnastetaan tavaraan.

En mä biologinen äiti olekaan (niinku ei adoptiolasten vanhemmatkaan), mutta sujuvasti olen äiti, isi on isi ja mummit , vaarit ja tädit. Aika kirreetä on, jos ulkopuolista tällanen häiritsee. Muanimittäin ei häiritse yhtään, että tää häiritsee muita. terkuin reilu nelikymppinen lapseton nainen, äiti kissoille ja koirille ;)

Yhdyn aloittajan kanssa samaan mielipiteeseen.

Äiti ja isä ovat ihmislasten sellaisia, eikä koirien sellaisia.

Koiralla on emäntä ja/tai isäntä.

Kotileikkiä eläimillä. Eläinparat.

Se ei ärsytä, mutta aiheuttaa myötähäpeän tunteen ja säälin. Äiti tai mamma on status, jonka koiranomistaja on antanut itselleen. Miksi? Et ole koiran äiti. Miksi sinulla on tarve olla eläimen äiti? Se saa ajattelemaan, että elämästäsi puuttuu jotakin, kun sinun pitää kuvitella olevasi eläimen lähisukulainen ja vieläpä äiti.

Vierailija kirjoitti:

Kotileikkiä eläimillä. Eläinparat.

Millä tavalla se eläin kärsii siitä,että omistaja kutsuu itseään eläimen äidiksi?

up

Vaikuttaa siltä että nämä mammat, joita eniten tämä (koiran) äidiksi kutsuminen noin riepoo, ovat niitä jotka toivovat salaa että olisivat mieluummin hankkineet sen koiranpennun kun lapsen :D

Vierailija kirjoitti:

HAH HAA! Minä olen koirani "äiti" :D Olen lapseton ja koirani on sekä lemmikkini että "vauvani". Saa ällötä ja kauhistella ihan vapaasti, mua ei haittaa.

Liityn ällöäjiin ilomielin. Luvan kun annoit.

Vanha ketju, mutta voin kai sanoa, että onhan ne koirat adoptoitu itselleen. Ei ole biologinen äiti tai isi, mutta silti koiralle sellainen hahmo. Ollaan emäntiä ja isäntiä koirilleen. Koirahan pitää omistajaansa isä tai äiti hahmona. Samaa laumaahan ovat.

Kyllä, koirani tuntee minut nimellä "mami" ja mieheni "isi" :) Ihmislapselle en kuitenkaan olisi mami vaan äiti.