Et ole koirasi äiti!

Vierailija kirjoitti:

Olen kissojeni mamma. Se ei tarkoita äitiä, emo niillä on ihan kissa :)

Olet mielisairas. 

pidä sinä akka pääs kii

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkään eläimistä ja mulla on ollut lemmikkejä, mutta minustakin se kuulostaa aivan kahelilta, kun joku kutsuu itseään eläimen äidiksi tai isäksi. Miksi etenkään täysikasvuista eläintä laitettaisiin ihmisvauvan rooliin? En ymmärrä. Mielestäni se on vähän etovaa, kun ihmiset kohtelevat eläintä kuin vauvaa, jolle lässytetään. Ihan kuin se eläin olisi jotenkin ihan vähä-älyinen. Jotenkin epäkunnioittavaa eläintä kohtaan pitää sitä lapsenaan.

 

Noh alapeukuttajat, kertokaa miten se on kunnioittavaa eläintä kohtaan lässyttää sille? Miettikää jos te olisitte eläimen asemassa ja joku tunkisi päänsä teidän eteenne ja lässyttäisi ja mamittelisi itseään sulle. Eikö se olisi susta aika alentavaa?

Onko se alentavaa että lässyttää lapsilleen niin kuin vähä-älyiselle? 

Minulla on kaksi kaveria, lapsettomia 40-vuotiaita naisia molemmat. 

Toinen heistä on avoliitossa, siellä jotenkin järkevä suhtautuminen koiriin, ei puhu koiristaan lapsinaan.

Toinen taas on sinkku ja se meininki sen koiran kanssa on ihan mahdotonta. Koiralle pidetään synttäreitä, koiralle ostetaan asuja (nyt puhutaan isommasta koirasta), koiran kanssa lähdetään reissuun. Mistään muusta ei osaa puhua kuin koirastaan. 

 

Itselläni on ollut kaksi koiraa. Koirat ovat rakkaita ja ihania. Ja luopuminen koirasta on aivan kamalaa ja raastavaa. Vaikka sen luopumisen tietää jo siinä vaiheessa, kun koiran ottaa, niin se viimeinen hetki eläinlääkärin luona on kamala ja rikkoo sydämen. 

 

MUTTA nyt kahden lapsen äitinä tiedän, että jo se ajatus siitä, että omalle lapselle kävisi jotain, on sietämätön. Koirat ovat ihania ja tärkeitä perheenjäseniä (ja jos koiran ottaa, niin siitä täytyy huolehtia). Itselleni koira ja lapsi eivät ole sama asia. Lapsi on oma jälkeläinen, parasta mitä minulla on. Koirat ovat olleet rakkaita perheenjäseniä, opettaneet paljon, antaneet paljon, mutta eivät ole lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä minäkään. Facessa joka stnan eläinlääkärikäynti pitää dokumentoida ja hurtille toivotellaan kuorossa parantumisia. Koirat saa nimipäiväkakkua, ne käyvät kylpylässä ja hieronnassa. Toinen "rotunsa" ovat nämä "pelastetaan Romanian orpokoirat" päivitysten jakajat. Pitänyt piilottaa parin kaverin uutisvirta, kun ei vaan jaksa näitä.

Tiedän että ei ole minulta pois. Koirat edustavat monille (varsinkin lapsettimille) lapsia. En itse kumminkaan ole koskaan jakanut kuvia ja seikkaperäisiä kertomuksia lasteni suolentoiminnasta tai leikeistä puistossa kuvakollaaseina. JOKA IKINEN PÄIVÄ on kuvia koirista puutarhureina tai piskien hassunhauskoista kepposista, ihan äly hauskoja joo. Jokainen kumminkin tyylillään, ei kai siinä mitään. Joku minussakin varmaan ärsyttää muita.

Mutta helkkarin moni muu äiti puhuu ja postaa lapsistaan non-stop. Just eilen puhuin äitini kanssa kun jossain mainoksessa oli vauva jolla oli ruokaa ympäri naamaa (yök) kuinka moni postaa samanlaisia juttuja kun on kuulemma suloista!!!!! Mä taas en tunne ketään koiran omistajaa joka postaisi koiran kepposista tai sen olemista puutarhurina (en edes tajua mitä toi tarkoittaa) joka päivä (tai edes usein). Vaihdetaanko kavereita? 

Todellakin olen. Vanhemmiten myös omishoitaja ja aina välillä sairaanhoitaja. Yksi koiristani eli 15 v. Se on sama ikä olla koiran kanssa, kuin lapsi muuttaa pois kotoa opiskelemaan (peruskoulu->amis tai lukio toisella paikkkunnalla). Tutkimusten mukaan koiran ja omistajan suhde vastaa lapsen ja vanhemman suhdetta.

Vierailija kirjoitti: Noh alapeukuttajat, kertokaa miten se on kunnioittavaa eläintä kohtaan lässyttää sille? Miettikää jos te olisitte eläimen asemassa ja joku tunkisi päänsä teidän eteenne ja lässyttäisi ja mamittelisi itseään sulle. Eikö se olisi susta aika alentavaa?

 

Koiran puhuttelu äänensävyllä, jonka kaikki koiranomistajat tuntevat ja joka ehkä ärsyttää joitakuita muita, ei ole tarpeetonta lässytystä, osoittaa tuore brittitutkimus.

Yorkin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan tunteita ja äänenkorkeutta liioitteleva puhe saa lemmikin valpastumaan ja saattaa siksi vahvistaa sosiaalista sidettä ihmisen ja koiran välillä.

Mulle undulaattini ovat lapsenlapsia. Ovat niin pieniä että ei voi kutsua lapsiksi. Koira taas on paras ystävä ei lapsi. On iso ja viisas. Viisaampi kuin moni lapsi, terv. lastenhoitaja päiväkodista. 

No keneltä se on pois jos joku haluaa olla koiran tai kissan mamma tai iskä. Maailmassa on ihan tarpeeksi vihaisia ja ilkeitä ihmisiä ja ties mitä eläintenkin rääkkääjiä. Ihan mukavaa jos jollain koiralla tai kissalla on rakastava koti. 

Vierailija kirjoitti:

Se ei ärsytä, mutta aiheuttaa myötähäpeän tunteen ja säälin. Äiti tai mamma on status, jonka koiranomistaja on antanut itselleen. Miksi? Et ole koiran äiti. Miksi sinulla on tarve olla eläimen äiti? Se saa ajattelemaan, että elämästäsi puuttuu jotakin, kun sinun pitää kuvitella olevasi eläimen lähisukulainen ja vieläpä äiti.

Ei puutu enää kun on koira. Lasta en koskaan todellakaan tahtonut. Ei sitä kaikki äidit tule ymmärtämään, mutta jostakin syystä mä silti tajuan kuinka lapsia niin moni haluaa. Sitä en ymmärrä miksi joitakin äitejä voi häiritä jonkun naisen käyttämä äiti-sana "väärin". Teoriani on, että he luulevat olevansa ylemmällä äiti-tasolla joten koirien omistajat ei sitä saa sanoa itsestään. By the way ei kukaan ajattele koiransa olevan ihmislapsi eikä kukaan joka kutsuu rakasta ihmistä vaikka kullaksi ajattele että hän ois fyysinen kultaharkko. Hengittäkää rauhassa ja älkää stressaantuko mistään sanasta noin paljoa.