Et ole koirasi äiti!

Huh mä tossa yks päivä kanssa oksentelin lukiessani kun tuttava hankki koiran.. "Voi miten ihana kuva mamman murusta" "nyt lähetään mummolaan vielä ennekun mamman pitää lähteä töihin" hei haloo

Eipä tuota tiedä... Nykyään sedätkin on tätejä ja sikaloistakin löytyy ihmisiä aidan väärältä puolen. Hrrrr. 

Kutsuilla nainen leperteli tuttaville, et heidän lemmikkinsä on vaan niin ihania kun koirista tuli puhe. Kalle, heidän spanieli on jo kaksi vuotta reipas nuoriherra ja Kati, kissa, on perheen nuorin, tosi suloinen tyttö niin hän on ollut pari kuukautta perheessä.

Toinen pariskunta kysyi että onko heillä lapsia? Niin lepertelevän naisen mies vastasi kyllästyneesti, että on meillä, poika ja tyttö, niiden nimet on Musti ja Mirri.

Vierailija kirjoitti:

Huh mä tossa yks päivä kanssa oksentelin lukiessani kun tuttava hankki koiran.. "Voi miten ihana kuva mamman murusta" "nyt lähetään mummolaan vielä ennekun mamman pitää lähteä töihin" hei haloo

Ymmärrän että 93-vuotiasta mummoani ihmetyttää kun äiti puhuu koirallemme että "äiti sitä ja äiti tuota", hän on elänyt ja kasvanut aivan eri aikaan kun koiraa ei tyyliin päästetty sisälle taloon ja ne tosiaan olivat vain eläimiä siinä missä kanat ja lehmät. Mutta että nuori ihminen jaksaa tällaista päivitellä niin se on kyllä beyond me! Äidilläni on 5 lasta ja koira on ollut meillä 14 vuotta joten on aivan normaalia että äitini nimi kotona on äiti, kukaan meistä ei puhu hänestä etunimellä. Koira tunnistaa meidät nimeltä mutta äidin hän tunnistaa nimestä "äiti". Onhan äiti vähän kuin koiramme äiti myös vaikka daaaaaa ymmärrämme ettei äiti ole koiraamme synnyttänyt.

Olen koiralleni äiti ja lapseni koiralle mummi. Ei ole sulta pois.

En itsekaan osaa ymmartaa. Onko kyseessa ihmiset jotka hankkivat ensimmaiset elaimensa vasta aikuisialla? Minulla on ollut elaimia koko ikani, lapsuudenkodista saakka. En ikina mieltanyt elaimia omaksi jalkelaisekseni, olisihan se nyt hullua etta lapsena omaksuisi moisen roolin. Alakouluikaisena koulutin koiranpentua ensimmaisen kerran ja tuo jo loi omistaja-lemmikki-nokkimisjarjestyksen.

Eipa ole sen koommin ikina tullut mielenkaan kutsua itseani koiran, kissan, kanin tai hevosen aidiksi. Tuntemani elaintenomistajat ovat kylla samoilla raiteilla, mutta tietaakseni kaikki ovat kasvaneet elainten parissa jo kotoa. Ja hevosten ollessa kyseessa en ole ikina kuullut moista hulluutta, olisihan se metkaa esim. sanoa vievansa "oma lapsi" teuraalle kun aika jattaa :D

Vierailija kirjoitti:

Mä olin mun koiran sisko (lapsuudenperheessäni, jossa olin ainoa lapsi). Se ei kuitenkaan ollut mun veli :)

Oliko sulla perhoskoira? Jos oli, niin taidan tieää sut.

Tiesitkö että samaa "rakkaushormoonia" erittyy ihmisvauvan äidin aivoissa, kun hän katsoo vauvaansa, kuin mitä erittyy koiravauvan äidin aivoissa, kun hän katsoo koiraansa? Kyllä, sama hormoni hoitaa sen, että äiti kiintyy biologiseen vauvaansa kuin että hän kiintyy koiraansa.

Tietenkin tyhmiä ja lukemattomia ihmisiä ahdistaa suunnattomasti se, ettei ihminen olekaan enää nykytiedon valossa maapallon ainoa inhimillinen olento. Ahdistaa varmasti, ettei se ihmisäidin ja ihmisvauvan rakkaus olekaan mitään erityistä, se on kaikilla lajeilla sama.

Pitäisi tehdä rikoslaissa rangaistavaksi tuon kaltainen "eläimiin sekaantuminen".

Tosi oksettavaa jos joku käyttää äiti sanaa eläinten yhteydessä.

En olekkaan. Minusta maailman hirvein ajatus on se, että olisin jonkun äiti. Olen koirani omistaja ja aina jos joku erehtyy kutsumaan mua koirani äidiksi, korjaan sen välittömästi, että olen koirani OMISTAJA, en äiti.

Kylläpä taas jonkun nuppia kiristää asia, minkä ei pitäisi vaikuttaa oman elämään millään tavalla. Minulle on ainakin ihan sama, että kutsuuko esim. naapuri itseään koiransa äidiksi, kunhan vaan kohtelee eläintä hyvin eli eläimenä, eikä esim. pue kuin lasta, lihota läskipalleroksi herkuilla tai työntele lastenvaunuissa, kun koirilla on neljä jalkaa ja se tarvitsee liikuntaa.

Olen huomannut, että elämä on paljon helpompaa ja panta ei kiristä päätä juuri lainkaan, kun antaa muiden elää omaa elämäänsä rauhassa ja keskittyy omaan elämäänsä. Mitään lakiahan tässä ei ole kukaan rikkonut, eikä sen pitäisi olla sinulta mitenkään pois, jos joku sattuu itseään koiran tai vaikka rotan mamiksi kutsumaan.

Vähän kipeetä on luulla olevansa eläinten äiti tai isä :D. Hah hah mitä urpoja.

Vierailija kirjoitti:

Eläimet on aina se. Jos joku viittää eläimeensä nimityksellä hän, häviää kaverin arvostus silmissäni heti.

No, kuka muka sanoo ihmisistäkään "hän"? Ei kai kukaan, kuulostaa kauhean teennäiseltä

Minä olen kanini äiti.

Sitten adoptioäitikään ei ole adoptiolapselleen äiti.

No yhtä tyhmältähän sekin kuulostaisi jos kutsuisin itseäni omistajaksi kissalleni puhuessa. "No niin, Mirri, Omistaja antaa sulle naksuja, joo, antaa Omistaja naksuja. Juu, Mirri on Omistajan rakas pikku kulta, Omistaja rakastaa Mirriä!"

Onhan niillä koiranpennuilla ja aikuisilla koirillakin oikeat äidit, ne nartut jotka on ne synnyttäneet ja hoitaneet. Mutta tästä kyllä näkee sen, miten koirat on ottaneet lasten paikan perheissä. Siinä missä ennen hoivattiin ja rakastettiin lapsia niin nykyään hyysätään koiria. Johonkin naisten on vaan saatava purkaa hoivaviettinsä ja huolenpidon tarpeensa ja olla äiti jollekin, vaikka sitten koiralle tai rotalle niin kuin joku kirjoitti.

Hahahahahaha! Minäpä olen äiti meidän koirallemme ja mies isä ja anoppi kutsuu itseään mummoksi kun puhuu koirasta. Olen onnellinen pitbullmom ja meillä on maailman ystävällisin ja ihanin koiravauva :)

"Tiesitkö että samaa "rakkaushormoonia" erittyy ihmisvauvan äidin aivoissa, kun hän katsoo vauvaansa, kuin mitä erittyy koiravauvan äidin aivoissa, kun hän katsoo koiraansa? Kyllä, sama hormoni hoitaa sen, että äiti kiintyy biologiseen vauvaansa kuin että hän kiintyy koiraansa.

Tietenkin tyhmiä ja lukemattomia ihmisiä ahdistaa suunnattomasti se, ettei ihminen olekaan enää nykytiedon valossa maapallon ainoa inhimillinen olento. Ahdistaa varmasti, ettei se ihmisäidin ja ihmisvauvan rakkaus olekaan mitään erityistä, se on kaikilla lajeilla sama."

Olisi mielenkiintoista tietää kuka alapeukuttaa tätä ja millä perusteella. Pelkkää faktaa, tosin faktathan ärsyttävät ihmisiä usein. Olisi paljon kivempi elää harhakuvitelmissa kuin oikeassa maailmassa jne....

Vierailija kirjoitti:

Sitten adoptioäitikään ei ole adoptiolapselleen äiti.

Ei olekaan, adoptio"äiti" on huoltaja, ei vanhempi. Ja, joo, adoptio kyllä on mielestäni hieno asia, mutta ei ne lapset silti omia ole.