2000-luvun äitimyytti vie ilon äitiydestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ihanaa saada näin paljon tukea ja ymmärrystä! Pelkäsin että saan täällä pelkästään "olet vain huono äiti" kommentteja.

Joku tuolla ylhäällä ihmetteli, että miksi sitten ryhtyä vanhemmaksi, jos ei kelpaa. Ensinnäkin siinä itse vanhemmuudessa kun ei ole mitään vikaa! Olen muodostanut sellaisen vanhemmuuden kuin parhaaksi koen itselleni sekä lapselleni. Minulle on esimerkiksi tärkeää, että en jumitu kotiin ja hukkaa omaa identiteettiäni vaan jatkan harrastuksiani, tapaan ystäviäni ja teen jopa satunnaisesti töitä. Erona on se, että nyt vauva tulee mukana ja saa esimerkiksi usein pumpattua maitoa pullosta. Elämäni ei pyöri vain vauvan ympärillä siis vaan lapsi tuli osaksi minun elämää.

Se, mitä en voi hyväksyä ja mikä järkytti suuresti, on tämä naisten kontrollointi! Koen, että kun nainen on Suomessa äiti (pidän tätä todella vahvasti suomi ilmiönä) ei hän olekaan enää oma persoonansa ja oma ihminen vaan yhtäkkiä kaikkien muiden omaisuutta ja määräiltävissä. Naisen myös odotetaan unohtavan itsensä täysin. Pidän tätä moraalittomana ja törkeänä. En todellakaan aio kuitenkaan jättää lasta tekemättä tämän vuoksi - silloinhan antaisin tuon mentaliteetin voittaa! Ja määräillä elämääni. Minulla on oikeus kuitenkin vanhemmuuteen eivätkä nuo neuvolan painostavat voi sitä minulta viedä pois.

Muuten - tuntuu myös että lapsen kasvattamisesta on tehty jokin ihan älytön säännöstö! Joka ikinen asia nykyään traumatisoi lapsen ja tuo psyykkisiä ongelmia. Ettei saa muka edes jäähypenkkiä enää käyttää. Huh huh. Mitenköhän muualla maailmassa ei sitten tule pelkkiä mielenterveyspotilaita ja miksiköhän Suomessa niitä on taas niin paljon? Aivan varmasti ongelmana on se etteivät äidit uskalla kuunnella enää tervettä järkeä vaan menevät neuvolan painostuksen mukaan (pelätään että lasu tulee tiskiin - ja ihan aiheesta) vaikkei se lapselle sovi alkuunkaan. Mutta kun on tällainen sääntö... missään muualla maailmassa ei todellakaan ole tällaista määrää sääntöjä ja pidetä äitejä jonain yhteiskunnan yleisenä omaisuutena johon kaikilla on oikeus puuttua.. ja odotetaan että se oma elämä jää täysin pois.

Ap

En oikein ymmärrä sinua.

Siis pidät jäähypenkin kritisointia huonona asiana. Miksi? Sinulla on pieni vauva ja uskot jo nyt että jäähypenkkiä tarvitaan?

Minulla on teinejä enkä ole koskaan tarnnut mitään rangaistuksia. Meillä on aina ollut selkeät rajat. Mutta ne on pidetty hyvällä mielellä

Aika pitkälle riittää että asettuu vähän sen toisen ihmisen asemaan. Ei tarvitse oppaita lukea.

Eikä nyt ainakaan joka kirjoituksesta syyllistyä.

Minulle äitiys on ollut vapaata, en koe syyllistyväni mistään vaikka varmasti olisin voinut monta kertaa toimia paremmin

Miksi minä syyllistyisin tutkimustuloksista? Tai kuulisin että vain Suomessa on näin?

Kyllä, pidän jäähypenkin kritisointia ylilyöntinä ja hysteerisenä ylivarovaisuutena. En tietenkään laita vauvaani jäähypenkille, mutta koska minulla vauva on niin olen tietysti lukenut kirjoja kasvatuksesta sekä googlettanut ja lukenut paljon keskusteluita. Kyllä minä ainakin halusin hakea tietoa jo tässä vaiheessa, vaikka en mitään oppaita sokeasti aio noudattaakaan.  

Ja tottakai niistä muodostuu omia mielipiteitä. Tuntuu, että mitä tahansa teetkin, traumatisoit lapsesi psyykkisesti. Ihan naurettavaa. Pidän lapsen psyykkeen kannalta huomattavasti pahempana sitä, jos ei lasta voi millään muotoa rangaista. Se ei todellakaan valmenna lasta oikeaan elämään. Oikeassa elämässä kun teoilla on aina seuraukset - et voi tehdä mitä huvittaa milloin huvittaa ja olettaa, ettei sinua siitä rangaista. Töistä voi saada potkut rangaistukseksi, jos et töihin tule paikalle koska ei huvita. Kumppani voi jättää, jos häntä petät, vaikka sillä hetkellä sattui niin huvittamaan jne. Kasvatuksen mielestäni pitää reflektoida oikeaa elämää ja sitä, mitä tuleman pitää mutta lapselle sopivassa muodossa.

Hienoa, että lapsesi ovat aina totelleet heille asetettuja sääntöjä. Näin ei kuitenkaan kaikkien lasten kohdalla ole. kyllä minäkin ajattelin asettaa selkeät rajat, mutta en oleta että lapsi näitä automaattisesti noudattaa ja tottelee - etenkään siinä uhmaiässä. Todellakin aion siis lastani jäähypenkittää ja en usko, että se traumatisoi lapseni. Taas jälleen tässä yleistät että se mikä toimi teillä, toimisi muka kaikille muillekin. Ei se niin mene. 

AP

Ap: "Todellakin aion siis lastani jäähypenkittää..."

Ei ole äitimyyttiä. On vain arvostelua, ja toisaalta (sori nyt vaan) turhaa loukkaantumista. Tässäkin keskustelussa on tuotu ilmi, että ajat on muuttunut ja erilaista äitiyttäkin hyväksytään.

Meillä on kai aika perinteiset roolit sekä pitkä imetys ja kotihoito 3v ikään. Olen taas saanut kuulla monelta ei-perinteiseltä äidiltä kärkästäkin arvostelua. Minä en mahdu uraäidin, sukupuolineutraalin hippiäidin tms äitimyyttiin. Jokainen joka tekee erilailla haluaa ajatella, että heidän tapansa tehdä asiat on oikea.

No tämä hösötys alkaa jo ennen kuin pulla on uunissa tai edes on lasta yritetty. Olen avoimesti kertonut, että JOSKUS toivoisin saavani lapsen, mutta en nyt kun on muita intressejä tällä hetkellä. Olen kohta 28-vuotias. Kun päästin tämän toiveen suustani kun joku työkaveri uteli tulevaisuuden suunnitelmia, niin nyt ollaan että "muista jos joskus oot raskaana niin..."/"sitten kun saat lapsen niin lapsen kehitykselle.."/"pienen lapsen kanssa ei sitten voi.." On alkanut tulee sellainen olo, että jos joskus lasta haluan ja vieläpä sellaisen saan niin  taidan lukkiutua kotiin ottamaan rennosti kun en jaksa kuunnella kunnon hysterisointia joka helkkarin asiasta. Suomalaisen yhteiskunnan tappaa vielä tämä stressi kun on niin hirrrrrveä synti jos raskaana menee yhdenkin pillerin lääkärin määräämää (ja raskauden aikana voi käyttää) lääkettä ottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäähypenkkiä en ole tarvinnut koskaan. Minä uskon siihen että kun lapseen on kunnollinen yhteys, ei tarvitse natsittaa.

Nämä minun adoptiolapseni ovat nyt murrosikäisiä, enkä edellenkään ole tarvinnut mitään ns järeitä keinoja. Lapsen kunnioitus, arvostaminen ja heille annettu aika riittää. Ja se että valaa heihin itsetuntoa ja uskoa että heistä on mihin vaan.

1

Tämä on juuri sitä ihan järkyttävää syyllistämistä. "ei meillä ainakaan mitään jäähypenkkiä tarvita, koska olen osannut olla oikeanlainen äiti ja vain huonot äidit sitä tarvitsevat". Ihan täyttä kukkua. Lapset kun ovat IHAN erilaisia etkä todellakaan voi yleistää tuolla tavalla. Lisäksi asetat itsesi jotenkin  paremman äidin asemaan ja kiillotat sitä omaa kruunuasi. En todellakaan usko, että tuo on sinun paremman äitiydesi ansiota - jotkut lapset vain tottelevat helpommi ja kuuntelevat puhetta kun osa lapsista taas ovat uskomattoman itsepäisiä. Samassa perheessä, samoista geeneistä, samassa ympäristössä kasvaneista lapsista voi kasvaa täysin erilaisia ja etenkin eri temperamentilla. 

Tää sun viesti on muuten TÄYDELLINEN esimerkki siitä viisastelusta ja syyllistämisestä, mitä juuri vastustan ja miksi tämän keskustelun edes alotin. 

AP

Mutta miksi ihmeessä haluaisit antaa mitään painoarvoa vauva-palstan anonyymin yksinkertaiselle mielipiteelle? Ei ihminen kertakaikkiaan voi elää niin että ahdistuu jokaisen nillittäjän mielipiteestä. Ihan samoin, kuin aikuisen naisen tuskin kannattaa tuntea huonoa omaatuntoa ja ahdistusta vaikka vauvapalstalla ja me naiset -kevätnumerossa kerrotaankin että oikealla naisella on tänä keväänä tämmöiset bikinit ja hiukset.

t. 72

Huoh, en annakaan mitään painoarvoa yhden naisen mielipiteelle. Ei se olekaan pointtini. Ihme asenne kyllä täällä. Mielestäni tämä on äärimmäisen tärkeä aihe nostaa taperille YHTEISKUNNALLISESTA ja laajemmasta näkökulmasta. Miksi tällaisia asenteita on ylipäätään olemassa, miksi niitä viljellään, miksi äitejä painostetaan, miksi naisia painostetaan jne jne 

Mua kritisoidaan, koska haluan nostaa aiheen keskusteluun. Onko se äitiys niin pyhä lehmä, ettei siitä saisi edes puhua vaan hyssytellään?? että jos ne mielipiteet sua vaivaa niin älä ota niitä kuuleviin korviin ja älä noudata, mutta älä nyt herranjumala mitään keskustelua aiheesta aloita :D Kyllä tämä nyt vähintäänkin välillisesti minuakin koskettaa tämä yleinen ilmapiiri ja vaikuttaa äitiyteeni myös. 

Ap

Olet kyllä tosi aggressiivinen itse...

Olen itse kohta 35v, 2-vuotiaan äiti. Maitoa ei tullut reilun kuukauden jälkeen, neuvolassa kehottivat antamaan lisäksi korviketta. Minulle ok kunhan lapsi saa ruokaa. Paskaa tuli muiden äitien osalta, kuinka olen huono äiti kun kyllä sitä maitoa tulee kunhan vaan teet kaikki poppaskonstit ja vakaasti päätät. Lapsi sai kiinteitä jo 3kk iässä pikku hiljaa, söikin suurella halulla, taas olin huono koska suositukset. Pointtini on, anna mennä vaan niin kuin itsestäsi tuntuu jos ja kun olet oman maalaisjärjen omaava ihminen. Jokainen lapsi on yksilö, kuuntele lastasi ja omaa järkeäsi. Kaikki menee hyvin. Turhaa stressiä sitä itselleen hankkii kuuntelemalla fanaattisia mammoja joiden mielestä vain heidän tapansa on se ainut ja oikea. Itsekin annoin synnytyksen tulla omia aikojaan, sen kummemmin siitä stressaamatta. Joidenkin mielestä tähänkin olisi pitänyt opiskella ja perehtyä pitkät pätkät. Tee kuten se pieni ääni sisälläsi sanoo, ehkä se on sitä äidinvaistoa. En ole minäkään välttämättä oikeassa sinun kohdallasi, kuuntele ennen kaikkea itseäsi. Kaikkea hyvää jatkoon, ja muista että täällä joku kannustaa sinua, varmasti teet oikein :-)

Sinuna rauhoittuisin siihen omaan äitiyteen, keskittyisin siihen lapseen ja juttelisin miehen kanssa näistä tuntemuksista. Hakisin sitä omaa linjaani, reflektoisin sitä.

Yrittäisin tutustua lapseen, lapsen luonteeseen.

Kuulostelisin omat heikot kohtani ja kipupisteeni. Miettisin miten vahvistua niiden osalta. Miettisin vahvuuteni.

Juttelisin taas isän kanssa.

Kyllä sen sitten myöhemmin ehtii miettiä, että tarviiko se lapsi viisivuotiaana jäähypenkkiä vai ei.

Ja tietenkin voi pohtia asioita yhteiskunnalliselta tasolta, mutta ei vauvaa voi hoitaa sillä tasolla...

En ole AP, mutta olen tismalleen samaa mieltä. Monilla äideillä puuttuu sitä älykkyyttä. Ollaan lähäreitä ja muita huonosti koulutettuja joilla on surkea parisuhde ja elämä pettymys. Siitä äitiydestä tehdään sitten sen elämäntarkoitus, syvin olemus sekä määrittävä asia identiteetinkin kannalta. Sitten sitä yleistetään muihinkin eikä voida alkuunkaan ymmärtää, ettei se Suomen Seinäjoki ole todellakaan se ainoa maailmankolkka jossa kasvaa psyykkisesti terveitä lapsia. Muualla maailmassa ovat sitten surkeita, psyykkisesti vaurioituneita huonosti kasvatettuja :D jostain syystä kuitenkin Suomessa ollaan itsemurhatilastoiden, perheväkivallan ja psyykkisten ongelmien kärkimaata. Että se siitä teidän pakkomielteestä noudattaa joka helvetin sääntöä. 

Suomessa ei etenkään osata kasvattaa poikia alkuunkaan. Siksi Suomessa pojat syrjäytyvät huomattavasti enemmän ja huomattavasti nuoremmalla iällä. Lisäksi tehdään ennätysmäärä itsemurhia. Pitäisi pienestä pitäen opettaa esimerkiksi tunteista puhumista, niiden käsittelyä ja kyllä, niiden kanssa yksin oloa myös. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäähypenkkiä en ole tarvinnut koskaan. Minä uskon siihen että kun lapseen on kunnollinen yhteys, ei tarvitse natsittaa.

Nämä minun adoptiolapseni ovat nyt murrosikäisiä, enkä edellenkään ole tarvinnut mitään ns järeitä keinoja. Lapsen kunnioitus, arvostaminen ja heille annettu aika riittää. Ja se että valaa heihin itsetuntoa ja uskoa että heistä on mihin vaan.

1

Tämä on juuri sitä ihan järkyttävää syyllistämistä. "ei meillä ainakaan mitään jäähypenkkiä tarvita, koska olen osannut olla oikeanlainen äiti ja vain huonot äidit sitä tarvitsevat". Ihan täyttä kukkua. Lapset kun ovat IHAN erilaisia etkä todellakaan voi yleistää tuolla tavalla. Lisäksi asetat itsesi jotenkin  paremman äidin asemaan ja kiillotat sitä omaa kruunuasi. En todellakaan usko, että tuo on sinun paremman äitiydesi ansiota - jotkut lapset vain tottelevat helpommi ja kuuntelevat puhetta kun osa lapsista taas ovat uskomattoman itsepäisiä. Samassa perheessä, samoista geeneistä, samassa ympäristössä kasvaneista lapsista voi kasvaa täysin erilaisia ja etenkin eri temperamentilla. 

Tää sun viesti on muuten TÄYDELLINEN esimerkki siitä viisastelusta ja syyllistämisestä, mitä juuri vastustan ja miksi tämän keskustelun edes alotin. 

AP

Mutta miksi ihmeessä haluaisit antaa mitään painoarvoa vauva-palstan anonyymin yksinkertaiselle mielipiteelle? Ei ihminen kertakaikkiaan voi elää niin että ahdistuu jokaisen nillittäjän mielipiteestä. Ihan samoin, kuin aikuisen naisen tuskin kannattaa tuntea huonoa omaatuntoa ja ahdistusta vaikka vauvapalstalla ja me naiset -kevätnumerossa kerrotaankin että oikealla naisella on tänä keväänä tämmöiset bikinit ja hiukset.

t. 72

Huoh, en annakaan mitään painoarvoa yhden naisen mielipiteelle. Ei se olekaan pointtini. Ihme asenne kyllä täällä. Mielestäni tämä on äärimmäisen tärkeä aihe nostaa taperille YHTEISKUNNALLISESTA ja laajemmasta näkökulmasta. Miksi tällaisia asenteita on ylipäätään olemassa, miksi niitä viljellään, miksi äitejä painostetaan, miksi naisia painostetaan jne jne 

Mua kritisoidaan, koska haluan nostaa aiheen keskusteluun. Onko se äitiys niin pyhä lehmä, ettei siitä saisi edes puhua vaan hyssytellään?? että jos ne mielipiteet sua vaivaa niin älä ota niitä kuuleviin korviin ja älä noudata, mutta älä nyt herranjumala mitään keskustelua aiheesta aloita :D Kyllä tämä nyt vähintäänkin välillisesti minuakin koskettaa tämä yleinen ilmapiiri ja vaikuttaa äitiyteeni myös. 

Ap

Siis nyt näistä sinun viesteistäsi on se mainitsemasi rentous minusta kaukana. Se, miksi en ole nyt samaa mieltä kanssasi johtuu siitä että minusta nimenomaan on väärin väittää yhteiskunnalliseksi ongelmaksi muutaman öyhöttäjän suppeaa näkökulma äitiyteen. Oma arkikokemukseni äitiydestä sekä pääkaupunkiseudulla että maalaisemmassa Suomessa sotii räikeästi tuota vastaan mitä sinä nimität yleiseksi ilmapiiriksi. 

Vaivaavatko mielipiteet nimenomaan äitiydestä sinua, vai vaivaako sinua esimerkiksi pienen (huonotapaisen) vegaanivähemmistön möykkä lihansyönnistä? Koetko siitä painostusta?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tosi kiitollinen siitä, että silloin kun lapseni olivat pieniä, ei ollut NETTIÄ. Nyt kun he ovat murkkuja/aikuisia ja olen lukenut näitä palstoja, huomaan tehneeni kaikki "väärin". Tuntuu olevan ihme, että ovat hyväkkäät edes elossa, niin edesvastuuton äiti olen ollut, siis keskustelupalstojen mukaan. Jos olisin silloin nuorena epävarmana äitinä lueskellut palstojen juttuja, olisin varmasti lannistunut ja alkanut kyseenalaistamaan omaa äitiyttäni ja saanut ehkä paljon pahaa aikaan..

Tässä muutamia esimerkkejä:

Imetys ei onnistunut rintojeni fysiologisen muodon takia, joten lapseni saivat korviketta.

Valvottavat lapsemme olivat usein hoidossa omien vanhempieni luona jotta saimme nukkua

Mökillä ollessamme kävimme mieheni kanssa uimassa/saunassa kun lapset nukkuivat

Kävin kaupassa ostamassa maitopurkin kun lapsi nukkui turvaistuimessa

 Nykyään näistä edellämainituista asioista saa nettigiljotiinituomion. Antakaa nyt jumankauta vähän siimaa.

Äläpä muuta! Oon tehnyt kans aikoinaan kaikki päin p...ttä kun nyt lukee ja kuulee miten oikeesti pitäisi toimia  :D  Myös ihmettelen kuinka mä sainkin terveet mukulat ja ne ylipäänsä säilyi hengissä eivätkä nyt aikuisena ole missään psykiatrisessa hoidossa traumoineen.

Kaikenlisäksi mä otin jopa vinkkua niitten aikana!!! Härregyyd, järkyttävää ja anteeksiantamatonta. Ja muutamat kluunapit napsauttanut. Kauheeta, vieläkö reilun kahenkymmenen vuoden jälkeen tuosta voisi saada syytteen? Vai onko rikos vanhentunu?

Tunnistan hyvin ap:n kuvaamat ilmiöt. Olen ollut hyvin vähän tekemisissä muiden pienten vauvojen äitien kanssa, koska en ole koskaan sietänyt äitien keskinäistä paremmuuskilpailua. Oma tapani suhtautua kaiken maailman neuvojen tyrkyttäjiin on ollut se, että en kuuntele neuvoja, vaihdan törkeästi puheenaihetta kesken utelujen, enkä suostu edes kertomaan, miten lapseni hoidan.

Juuri hiljattain puolituttu äiti kyseli minulta, miten imetys sujuu. Vastasin, että "Siinähän se", ja vaihdoin puheenaihetta. Lopetin imetyksen jo 2 kk sitten mutta eipä se ympäristölle kuulu.

Neuvolassa riittää, että sanoo kaikkeen "joo", ja toimii sitten kuten itse parhaaksi näkee.

Olen miettinyt, että eikö vain voisi jättää keskustelematta muiden kanssa niistä kaikkein kiistanalaisimmista asioista? Siis tämä ei oikeasti ole mikään piikki AP:lle, vaan olen vain ajatellut, että eikö vain voisi kieltäytyä keskustelemasta muiden kanssa esim. omasta imetyksestä tai oman perheen nukkumisjärjestelyistä? Minusta imetys on intiimi ja henkilökohtainen asia, eikä tulisi mieleenkään alkaa joltain puolitutulta tai tutultakaan siitä tivaamaan. Enhän kysele myöskään muiden kuukautisista tai muiden pariskuntien seksiasennoista (anteeksi rinnastus, mutta ymmärrätte varmaan, mitä haen takaa). Mitä ne asiat kenellekään kuuluvat? Eikö sitä voisi vain antaa muiden olla siinä uskossa, että imettää hartaasti ja pesii lapsen kanssa perhepedissä, niin pysyisivät tyytyväisinä? :D En siis tietenkään kannata valehtelua, mutta eihän muiden ihmisten tarvitse kaikkea tietää. Kun eivät tiedä, eivät kerkeä sitten syyllistämään ja neuvomaankaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtautumisesi ei ole lainkaan rento. Sinähän olet aivan tolaltasi. Olen itsekin saanut lapsen, enkä tunnista mitään noista väittämistäsi. Kyse on siitä, miten asian koet.

Taisit ymmärtää täysin väärin, mitä tällä hain takaa. Suhtautumiseni äitiyteen on erittäin rento. Haluan tehdä asiat terveellä maalaisjärjellä enkä suinkaan kaikkien sääntöjen mukaisesti vain sääntöjen noudattamisen ilosta. Ikäänkuin täällä jaettaisiin jotain äitimitaleja niille, jotka parhaiten pystyy noudattaan niitä. Usein niiden sääntöjen noudattaminen tuntuu olevan tärkempää kuin sen lapsen hyvinvointi. Esimerkiksi ystäväni pakolla imetti ja imetti vakkkei maitoa tullut. Lapsen paino oli vaarallisen alhaalla ja lapsi itki nälkäänsä. Hän imetti parhaillaan 15 minuutin välein ja kaikki painosti vaan jatkamaan. Lopulta ystävä sitten antoi kiinteää ja lapsen paino nousi ja lapsi muuttui silmissä iloisemmaksi ja terveemmäksi. Ystäväni kieltää edelleen tämän yhteyden... että ajateltiinko tässä muka oikeasti lasta vai äidin pakkomiellettä?

Jokatapauksessa suhtaudun tähän painostukseen ja paheksuntaan kyllä negatiivisesti enkä suinkaan välinpitämättömästi. Nämä ovat kuitenkin kaksi täysin eri asiaa, enkä edes ymmärrä miten olet vetänyt ne mut yhdeksi ja samaksi.

Ap

Ei se maito lopu jos imettää lapsentahtisesti JA pitää huolen että itse syö ja juo riittävästi. Monille vaan se pyllyn koko on tärkeämpi kuin lapsen ravinto ja sitten selitellään korvikkeiden käyttöä ja omaa mukavuudenhalua tällä "loppumisella".

Tämä pylly ei ole pienentynyt vaikka imetys ei onnistunut. Oli pakko antaa vastiketta koska lapsi ei saanut itse imettyä . Syy löytyi lopulta lapsen nielusta, tähystysleikkauksessa. Siinä vaiheessa hengityskin oli jo vaikeutunut. Tietenkin jos olisin vähän tsempannut ja juonut enemmän, olisi varmaan imetyskin onnistunut...

Isäni kuoli syöpään. tarkoittaako se että kaikki syöpään sairastuneet kuolevat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en taas pysty ymmärtämään ihmisiä jotka tietoisesti riskeeraavat syntymättömän lapsensa terveyden, ja mahdollisesti hengen, päättämällä haistattaa pitkät raskausajan ravintosuosituksille. Listeria ja toksoplasma esimerkiksi ovat harvinaisia mutta saattavat aiheuttaa vakavia komplikaatioita. Joku salmiakinsyönti on eri asia, ajoittainen verenpaineen nousu ei ole kuolemaksi mutta em. mainittujen pöpöjen kanssa kun käy huono tuuri niin se voi olla kerrasta poikki. Itse en ainakaan olisi voinut elää itseni kanssa jos lapseni olisi saanut aivovaurion sen takia etten voi olla 9kk ilman sushia.

Suositukset vaihtele vuodesta toiseen. Nyt ei saa syödä sushia, muutama vuosikymmen sitten kalansyönti kahdesti viikossa oli ehdoton suositus eikä kukaan sanonut, että sen piti ehdottomasti olla kypsennettyä, päinvastoin.

Kalan syöntiä 2x vko on suositeltu jo pitkään. Opiskelin terveydenhoitajaksi 17 v sitten eikä silloinkaan suositeltu että raskaana olevat syövät raakaa kalaa.

Suositukset vaihtelevat. Kyllä. Uutta tietoa tulee ja vanhoja tietoja kumotaan. Ei kai missään terveydenhuollon saralla ohjeet pysy samoina vuosikymmenestä toiseen?!

Jos olen rehellinen, niin ahdistuin neuvolakäynneillä.

Luettelin oikeaoppisesti mitä syödään. Margariinia, rasvatonta maitoa...

Voi-ihmisiähän me oltiin, mutta koin helpommaksi valehdella.

Kuitenkin tämä ahdisti.

Itse en ole kokenut mitään tuollaista kuin ap. Neuvolassa ei ole kertaakaan syyllistetty tai painostettu. Aina on kannustettu ja kunnioitettu mielipidettäni. Imetykseen ei ole neuvolassa tai lähipiirissä suhtauduttu fanaattisesti. Neuvolassa jopa kehotettiin kokeilemaan korviketta kun vauva öisin valvotti. Aloittajalle on sattunut huono terkka neuvolassa.

Miksi ihmeessä te syyllistytte noista asioista? En voi ymmärtää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtautumisesi ei ole lainkaan rento. Sinähän olet aivan tolaltasi. Olen itsekin saanut lapsen, enkä tunnista mitään noista väittämistäsi. Kyse on siitä, miten asian koet.

Taisit ymmärtää täysin väärin, mitä tällä hain takaa. Suhtautumiseni äitiyteen on erittäin rento. Haluan tehdä asiat terveellä maalaisjärjellä enkä suinkaan kaikkien sääntöjen mukaisesti vain sääntöjen noudattamisen ilosta. Ikäänkuin täällä jaettaisiin jotain äitimitaleja niille, jotka parhaiten pystyy noudattaan niitä. Usein niiden sääntöjen noudattaminen tuntuu olevan tärkempää kuin sen lapsen hyvinvointi. Esimerkiksi ystäväni pakolla imetti ja imetti vakkkei maitoa tullut. Lapsen paino oli vaarallisen alhaalla ja lapsi itki nälkäänsä. Hän imetti parhaillaan 15 minuutin välein ja kaikki painosti vaan jatkamaan. Lopulta ystävä sitten antoi kiinteää ja lapsen paino nousi ja lapsi muuttui silmissä iloisemmaksi ja terveemmäksi. Ystäväni kieltää edelleen tämän yhteyden... että ajateltiinko tässä muka oikeasti lasta vai äidin pakkomiellettä?

Jokatapauksessa suhtaudun tähän painostukseen ja paheksuntaan kyllä negatiivisesti enkä suinkaan välinpitämättömästi. Nämä ovat kuitenkin kaksi täysin eri asiaa, enkä edes ymmärrä miten olet vetänyt ne mut yhdeksi ja samaksi.

Ap

Ei se maito lopu jos imettää lapsentahtisesti JA pitää huolen että itse syö ja juo riittävästi. Monille vaan se pyllyn koko on tärkeämpi kuin lapsen ravinto ja sitten selitellään korvikkeiden käyttöä ja omaa mukavuudenhalua tällä "loppumisella".

Tulihan tämä taas  :D Että mä jaksan pyöritellä silmiä tämmösille kommenteille, se ei todista mitään muuta kuin kyseisen kommentoijan pienen pieniä ympyröitä ja huonon itsetunnon nostamista itsekyhätylle huteralle jalustalle.

Joskus sitä maitoa ei vaan tule, ei vaikka kuinka todistelisit siellä jakkaralla seisten. Sitäpaitti mitä se sulle yleensä edes kuuluu vaikka muut juottais lapsellensa piimää.

En ymmärrä lasten itkettämistä imettäminen varjolla.

Huomasin itse, että niin pitkään kun vauva itkee, sillä on nälkä.

Ei itke väsymystä, ei vatsavaivoja, vaan nälkää.

Annoin niin monta kertaa lisää ruokaa kuin itku jatkoi. Toimi. Tuli helppo vauva.

Kun tissillä ruokkii, ei voi tietää saako vauva riittävästi ruokaa, vaikka lutkuttaisi tunnin.