Kun erosit, mikä yllätti sinut?

Se valtava helpotuksen tunne. Kävelin ilmassa monta kuukautta. 

Että se oli lapsillekin helpotus. Ja että pärjään taloudellisesti paremmin kuin hyvin.

Se miten mukavalta se tuntui.

Elatusmaksun pienuus. Luulin, että joudun maksamaan enemmän.

Etten olekaan niin haluttu seurustelu kumppani, kun oletin

Köyhyys

itse eroa en kadu, mutta olisi ollut toivottavaa että lähipiiri olisi ollut enemmän mun puolellani. Noh elämä opettaa. Monelle kaverille(kaveripariskunnalle) olet tämän jälkeen potentiaalinen "uhka" eli ero kai tarttuu eli otetaan etäisyyttä. Mutta joka tapauksessa, jos olo suhteessa on tukala, niin ei siihen kannata jäädä kulissin vuoksi roikkumaan. Positiivisena yllätyksenä itselleni oli että miten hyvin viihdyn yksin alkukriiseilyn jälkeen. Sitä moni pelkää erossa ja itsekin näin tein ennen eroa.

Että kotitöitä on oikeasti todella vähän, kun tekee niitä vaan itsensä ja lasten edestä eikä tarvii toisen aikuisen perässä siivota. Rahaa myös jää kivasti säästöön, kun ei uppoa miehen luksusruokaan ja alkoholiin.  

Erosin 2006 ja helpotus oli suunnaton.

Toisaalta jonkinsorttisena yllätyksenä tuli, miten etävanhempaa arvotetaan - olet vain maksaja, et mitään muuta. Kaikessa uskotaan lähivanhempaa, ja sopimukset tapaamisesta ovat yhtä tyhjän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Etten olekaan niin haluttu seurustelu kumppani, kun oletin

Oliko aikaisemmin ennen suhdettasi ollut haluttu seurustelukumppani? Ap

Tajusin etten edes ikävöinyt exää. En ollut tajunnut, että eroaminen on niin helppoa. Ihanaa kun ei tarvitse enää tehdä tilitystä joka liikkeestä ja voin elää ja sisustaa kuten haluan. 

Luulin että en ikinä löydä ketään. Mutta hyviä miehiä löytyikin useampia ja paras kaikista on nyt mun aviomies. 

Helpotus. Ettei tarvinnut olla varpaillaan koko ajan ja miettiä mitä nyt toinen sanoo. Ahdistava ilmapiiri loppui. 

Yllätti eniten se tunteiden vuoristorata. Itse siis halusin erota ja tiedän että se oli järkevä päätös. Silti minusta tuli puoleksi vuodeksi itkeskelevä ihmisraunio joka heräsi yölläkin miettimään mitä tuli tehtyä.

Yksinäisyys. Yksin on oikeasti vastuussa vain itsestään, mutta samalla ei ole ketään lähellä auttamassa jos sairastaessa tarvitsee käydä apteekissa tai kaupassa.

Vapaus, tai no ei se oikeastaan yllättänyt mutta on vaatinut sopeutumista ymmärtää, että voin ihan oikeasti tehdä ihan mitä minua sattuu huvittamaan ja milloin vaan. Ei tarvitse miettiä että mitäköhän tuo toinen nyt ajattelee.

Se miten hyvälle voi oma koti tuoksua kun ei ole miestä eikä lapsia enää kotona

Helpotus ja se miten mahtavalta tuntui taas hengittää. 

Lisäksi yllätti se, miten pakkomielteisesti ex yritti saada minua takaisin vaikka suhde oli viimeiset viisi vuotta pelkkää hänen onnettomana olemistaan joka oli aina jollain tapaa minun syyni. En ollut hänelle ikinä tarpeeksi hyvä suhteessa, mutta ratkaisu ei olisi saanut olla ero vaan minun muuttuminen ihan toisenlaiseksi. 

Yllätyin myös siitä, miten hän oli kertonut erosta läheisilleen tyyliin "Vaimo vain heräsi yksi aamu, pakkasi kamansa ja lähti selittämättä", vaikka olin viimeiset kolme vuotta anellut pariterapiaan menoa ja vuosi ennen eropäätöstä kirjoittanut hänelle kirjeen jossa ranskalaisilla viivoilla kuvasin ongelmakohdat joiden olisi muututtava tai muuten eroan. Vielä ennen eroa istutin hänet pöydän ääreen, sanoin että nyt olen katsonut itselleni asunnon ja muutan pois kuun vaihteessa. Muutamme erilleen asumaan mutta olen silti valmis jatkamaan suhdetta jos hän on valmis oikeasti työstämään sitä, eli poismuutto ei tarkoittanut vielä automaattisesti eroa. Hänen vastauksensa: "Ihan sama".

Silti ero yllätti hänet ja reaktionsa yllätti minut.  

Miten hyvin pärjäsin itsekseni. Miten ihanaa on kun saan olla keskenään lasten kanssa.

Miten paljon on vientiä tämänikäiselle yksinhuoltajalle, siis ihan vakavaa suhdetta ajatellen.

N41, kaksi lasta 

Vuosia sitten, se ei ollut edes varsinainen suhde. Sinkkujen asema on aika huono, varsinkin autoton, perussairauksia omaava ja uraton (esimerkiksi ei ole vakaata uraa, opiskelee iltaisin tms). Moni taho yrittää tehdä hallaa ja painostaa. Aika sairasta että Suomessa ihmisten asema on heikko, ellei ole rahaa ja aina lisää. Jokin on pielessä, jos ihmisten kimppuun käydään. Jokaisella pitäisi olla kotirauha ja mahdollisuus valita elämänsä asiat. Myös hammashoito heikkoa ja erikoislääkärille pääsy, ellei tosiaan ole tuohta.

Vierailija kirjoitti:

itse eroa en kadu, mutta olisi ollut toivottavaa että lähipiiri olisi ollut enemmän mun puolellani. Noh elämä opettaa. Monelle kaverille(kaveripariskunnalle) olet tämän jälkeen potentiaalinen "uhka" eli ero kai tarttuu eli otetaan etäisyyttä. Mutta joka tapauksessa, jos olo suhteessa on tukala, niin ei siihen kannata jäädä kulissin vuoksi roikkumaan. Positiivisena yllätyksenä itselleni oli että miten hyvin viihdyn yksin alkukriiseilyn jälkeen. Sitä moni pelkää erossa ja itsekin näin tein ennen eroa.

Tämä oli myös kyllä yllätys miten moni alkoi karttamaan kuin ruttoa eron jälkeen. No pääsipä näistä mukaystävistä samalla eroon.

Se, että ero oli suurin virhe elämässäni. En saa miestä, tai saisin, mutta en hyvää miestä.