Lue keskustelun säännöt.
2000-luvun äitimyytti vie ilon äitiydestä
08.06.2017 |
Olen 35-vuotias nainen ja olen saanyt nyt esikoiseni. Olen lapsen isän kanssa avoliitossa - tai emme sitä sanaa käytä kyllä, mutta virallisesti näin. Avioliitto ei ole meille vaihtoehto.
Jokatapauksessa, koen että nykyään on vallalla aivan uskomaton "täydellinen äitimyytti". Painostaminen ja vihjailu alkoi jo neuvolassa, tuntuu että kaikkeen olisi ollut vain yksi ainoa OIKEA tapa tehdä kaikki. En tietenkään ole ollut polttanut tupakkaa (ennen poltin n. kaksi tupakkaa viikossa) enkä ole käyttänyt alkoholia, mutta muuten en ole viitsinyt niin tarkasti seurata noita loputtomia ruokarajoitesääntöjä. Sanottakoon, että tulin siis raskaaksi asuessani vielä ulkomailla (olimme miehen kanssa 7 vuotta ulkosuomalaisia) eikä paikallinen lääkäri ollut todellakaan niin hysteerinen ruokarajoitteiden suhteen.. Ylläri ylläri tuli ihan terve lapsi. Lisäksi tutustuin muihin äiteihin, joiden koko elämä pyöri synnytyssuunnitelmien, valmennuksien ja "aktiivisen synnytyksen" ympärillä... Minulla on ihan sama mitä muut tekevät, mutta koin todella ahdistavaksi ja ärsyttäväksi sen paheksunnan ja jopa painostuksen, mitä koin neuvolan ja muiden äitien toimesta, kun en ollut näistä asioista kiinnostunut. Olin sitä mieltä, että synnytys menee niinkuin menee ja siksi siellä on ammattilaiset paikalla pitämässä huolen. Lisäksi en nähnyt mitään syytä olla ottamatta kivunlievitystä, vaikka ilmeisesti nykyään "oikean kunnollisen äidin" mitta on se, miten paljon kipua kokee. Synnytys meni siis hyvin ja otin oikein rennosti koko homman. Pari tikkiä sain, menin suoraan suihkuun (lapsi isällä) ja siivoilin hieman huonetta tämän jälkeen...
Asiat paheni ihan älyttömäksi kun lapsi syntyi! En nyt jaksa lähteä avaamaan kaikkia yksityiskohtia, mutta esimerkiksi imetys tuntuu olevan ihan sairaalloinen pakkomielle monelle! kyllä, ymmärrän imetyksen hyödyt, mutta en todellakaan aio huudattaa lasta nälissään, jos maitoa ei tule riittävästi. Nyt pumppailen (koska isä hoitaa vauvaa aika lailla yhtä paljon) ja imetän myös silloin tällöin. Välillä annan korviketta. Neuvolassa todella syyllistettiin, etten muka todella yritä edes imettää "kunnolla" - en ymmärrä, miksei tähänkin voi suhtautua rennosti. Vauva on terve, kasvaa, nukkuu hyvin ja on muutenkin tyytyväinen..
Tuntuu että äitiydestä menee kaikki ilo pois, kun muut ovat aivan hysteerisiä ympärillä, painostetaan, paheksutaan... en ole ennen välittänyt juuri muiden mielipiteistä ja neuvola nyt on lähinnä käynyt hermoon sen ehdottoman järjettömän asenteen vuoksi. Kuitenkin on vaikea iloita omasta äitiydestä sillä en koe mitään yhteenkuuluvuutta muihin äiteihin esimerkiksi. Onko kenelläkään muilla tällaisia tuntemuksia vai olenko ainoa kenen suhtautuminen tähän koko vauvahommaan on rento?
Kommentit (195)
Tota se on koko äiteys ja jatkuu ja jatkuu. Odota kun sun lapsesi tekee jotain niin olet kuule huono kasvattaja.
Olen kahden teinin äiti ja onneksi vaan kahden.
Kun nuorin täyttää 18 vuotta niin kippistän pihallani ja samalla sanon naapurille että kippistä vaan sullekkin.
Koen myös itsekkin etten ole saanut olla se rento äiti vaan aina oltava se täydellinen äiti jos et halua kuraa päällesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäähypenkkiä en ole tarvinnut koskaan. Minä uskon siihen että kun lapseen on kunnollinen yhteys, ei tarvitse natsittaa.
Nämä minun adoptiolapseni ovat nyt murrosikäisiä, enkä edellenkään ole tarvinnut mitään ns järeitä keinoja. Lapsen kunnioitus, arvostaminen ja heille annettu aika riittää. Ja se että valaa heihin itsetuntoa ja uskoa että heistä on mihin vaan.
1
Niin mutta jos ja kun mun lapsen kanssa tuo ei riitä, niin tekeekö se minusta p*skan äidin?
Tuo on juuri se ongelman ydin. Oma tapa nähdään ainoana oikeana / neuvolat levittää yhtä ainoaa, oikeaa totuutta.
Ne lapset ja vanhemmat jotka ei muottiin istu joutuu aikamoisen arvostelun kohteeksi. Ja se vika on tottakai aina vanhemmassa, ensisijassa äidissä. Mitä äiti teki tai jätti tekemättä. "Minä tein näin ja onnistuin, kyllä sulla pitää toimia sama".
Jäähypenkki ei ole hyvä tapa. Jos minun tapani ei toimi, keksi jokin muu. Mutta jäähypenkki eristää lapsen ja jättää lapsen yksin tunteidensa kanssa.
Lapsen kehitykselle kumpikin tosi vahingollista. Ylimalkaan se vääpelimentaliteetti on huono kierre, koska siinä vain etäännyttää itsensä lapsesta ja sitten mennään rikkeestä rangaiatukseen 20 vuotta. Eikä välttämättä koskaan koeta läheisyyttä, vaan välit jää kylmiksi.
Meillä se on toimivin tapa.
Eikä eristä eikä jätä yksin. Meillä jäähypenkki on näköetäisyydellä muista ja aina keskustellaan.
Juuri tämä on se ongelman ydin. Tullaan toiselle sanomaan että sun tapa on absoluuttisesti huono. Sen sijaan että antaisi toisen kasvattaa lapsensa niinkuin parhaaksi näkee.
Miksi sun pitää laittaa se lapsesi sinne jäähypenkille? Siis mikä sen funktio on tuossa?
Meinaan että jos et käytä jäähypenkkiä kuitenkaan kuten se alkujaan on ollut käytössä niin miksi sen lapaen pitää istua sillä nimenomaisella istuimella?
Jos tarkoitus on saada lapsi pysähtymään tai miettimään käytöstään tai tunteitaan niin mikä on se idea, että sen voi tehdä vain tietyllä tuolilla? En tajua ajatusta. Eikö se ole ihan sama missä se lapsi fyysisesti sen tekee?
En minä sanonut että sen pitää olla aina tietty tuoli. Kotona se yleensä on se sama tuoli koska se on kätevimmässä paikassa ja johdonmukaista. Enkä puhu lapselle jäähytuolista, vaan sanon että nyt sinun pitää istua tässä kunnes rauhoitut.
Eli et siis sittenkään keskustele. Annat hyvin yleisen abstraktin käskyn ja lynttäät lapsen yksinään jonnekin käsuttelemään ne tunteensa yksin. Miten tää siis sitten varsinaisesti eroaa siitä perinteisestä jäähytuolista?
Ja auttaako se? Vai toistuuko tilanteet aina vaan?
Mun lapsi on sellainen, että kun se raivoaa, se ei pysty ottamaan puhetta vastaan. Siksi sen pitää ensin rauhoittua, jonka jälkeen voimme keskustella asiasta.
Mutta tämä asia toistuu aina vaan etenkin tämmösillä palstoilla. Toiset ei vaan voi hyväksyä toisen erilaista tapaa kasvattaa lastaan. Täytyy lytätä, moralisoida, arvostella, vähätellä, haukkua ja puhua alentavasti toisten kasvatustavoille. Niinkuin sinä nyt teet. Kovasti puhutte toisten kunnioittamisesta, lapsen kunnioittamisesta - vaikka itse ette pysty toista ihmistä kunnioittamaan sen vertaa, että kävisitte asiallista keskustelua.
Mikä tässä keskustelussa on ollut epäasiallista?
Tai lyttäävää, moralisoivaa, arvostelevaa, vähättelevää, haukkuvaa tai alentuvaa.
Olen edelleen sitä mieltä (ja niin on moni asiantuntijakin) että tuo on väärä tapa auttaa tuollaista lasta. Jättää yksin. Miksi et voi ottaa syliin ja antaa rauhoittua siinä? Miksi hänen pitää nimenomaan yksin jossain istuen rauhoittua? Rauhoittuuko hän edes? Vai hiljeneekö vain, kun tietää, ettei muuten kelpaa? Ja aina vaan, kerta toisen perään, kokea se sama kelpaamattomuus ja häpeä siitä, että on vääränlainen?
Asiallista keskustelua on vastata asiallisesti syyllistymättä, syyllistämättä ja perustella oma kantansa kiukuttelematta.
Jos sinä et näe tavassasi keskustella mitään asiatonta niin minähän en sille sitten mitään voi.
Tottakai voin ottaa syliin jos se auttaa. Mutta jos ja kun se ei auta vaan tulee monosta, silloin on parempi mennä penkille rauhoittumaan. Ei kaikki siedä sitä kosketusta silloinkun kiukuttaa.
En jätä häntä yksin mihinkään, hän näkee minut aina. Enkä sano että hän on vääränlainen, vaikka tekonsa olisi väärä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäähypenkkiä en ole tarvinnut koskaan. Minä uskon siihen että kun lapseen on kunnollinen yhteys, ei tarvitse natsittaa.
Nämä minun adoptiolapseni ovat nyt murrosikäisiä, enkä edellenkään ole tarvinnut mitään ns järeitä keinoja. Lapsen kunnioitus, arvostaminen ja heille annettu aika riittää. Ja se että valaa heihin itsetuntoa ja uskoa että heistä on mihin vaan.
1
Niin mutta jos ja kun mun lapsen kanssa tuo ei riitä, niin tekeekö se minusta p*skan äidin?
Tuo on juuri se ongelman ydin. Oma tapa nähdään ainoana oikeana / neuvolat levittää yhtä ainoaa, oikeaa totuutta.
Ne lapset ja vanhemmat jotka ei muottiin istu joutuu aikamoisen arvostelun kohteeksi. Ja se vika on tottakai aina vanhemmassa, ensisijassa äidissä. Mitä äiti teki tai jätti tekemättä. "Minä tein näin ja onnistuin, kyllä sulla pitää toimia sama".
Jäähypenkki ei ole hyvä tapa. Jos minun tapani ei toimi, keksi jokin muu. Mutta jäähypenkki eristää lapsen ja jättää lapsen yksin tunteidensa kanssa.
Lapsen kehitykselle kumpikin tosi vahingollista. Ylimalkaan se vääpelimentaliteetti on huono kierre, koska siinä vain etäännyttää itsensä lapsesta ja sitten mennään rikkeestä rangaiatukseen 20 vuotta. Eikä välttämättä koskaan koeta läheisyyttä, vaan välit jää kylmiksi.
Meillä se on toimivin tapa.
Eikä eristä eikä jätä yksin. Meillä jäähypenkki on näköetäisyydellä muista ja aina keskustellaan.
Juuri tämä on se ongelman ydin. Tullaan toiselle sanomaan että sun tapa on absoluuttisesti huono. Sen sijaan että antaisi toisen kasvattaa lapsensa niinkuin parhaaksi näkee.
Miksi sun pitää laittaa se lapsesi sinne jäähypenkille? Siis mikä sen funktio on tuossa?
Meinaan että jos et käytä jäähypenkkiä kuitenkaan kuten se alkujaan on ollut käytössä niin miksi sen lapaen pitää istua sillä nimenomaisella istuimella?
Jos tarkoitus on saada lapsi pysähtymään tai miettimään käytöstään tai tunteitaan niin mikä on se idea, että sen voi tehdä vain tietyllä tuolilla? En tajua ajatusta. Eikö se ole ihan sama missä se lapsi fyysisesti sen tekee?
En minä sanonut että sen pitää olla aina tietty tuoli. Kotona se yleensä on se sama tuoli koska se on kätevimmässä paikassa ja johdonmukaista. Enkä puhu lapselle jäähytuolista, vaan sanon että nyt sinun pitää istua tässä kunnes rauhoitut.
Eli et siis sittenkään keskustele. Annat hyvin yleisen abstraktin käskyn ja lynttäät lapsen yksinään jonnekin käsuttelemään ne tunteensa yksin. Miten tää siis sitten varsinaisesti eroaa siitä perinteisestä jäähytuolista?
Ja auttaako se? Vai toistuuko tilanteet aina vaan?
Mun lapsi on sellainen, että kun se raivoaa, se ei pysty ottamaan puhetta vastaan. Siksi sen pitää ensin rauhoittua, jonka jälkeen voimme keskustella asiasta.
Mutta tämä asia toistuu aina vaan etenkin tämmösillä palstoilla. Toiset ei vaan voi hyväksyä toisen erilaista tapaa kasvattaa lastaan. Täytyy lytätä, moralisoida, arvostella, vähätellä, haukkua ja puhua alentavasti toisten kasvatustavoille. Niinkuin sinä nyt teet. Kovasti puhutte toisten kunnioittamisesta, lapsen kunnioittamisesta - vaikka itse ette pysty toista ihmistä kunnioittamaan sen vertaa, että kävisitte asiallista keskustelua.
Mikä tässä keskustelussa on ollut epäasiallista?
Tai lyttäävää, moralisoivaa, arvostelevaa, vähättelevää, haukkuvaa tai alentuvaa.
Olen edelleen sitä mieltä (ja niin on moni asiantuntijakin) että tuo on väärä tapa auttaa tuollaista lasta. Jättää yksin. Miksi et voi ottaa syliin ja antaa rauhoittua siinä? Miksi hänen pitää nimenomaan yksin jossain istuen rauhoittua? Rauhoittuuko hän edes? Vai hiljeneekö vain, kun tietää, ettei muuten kelpaa? Ja aina vaan, kerta toisen perään, kokea se sama kelpaamattomuus ja häpeä siitä, että on vääränlainen?
Asiallista keskustelua on vastata asiallisesti syyllistymättä, syyllistämättä ja perustella oma kantansa kiukuttelematta.
Jos sinä et näe tavassasi keskustella mitään asiatonta niin minähän en sille sitten mitään voi.
Tottakai voin ottaa syliin jos se auttaa. Mutta jos ja kun se ei auta vaan tulee monosta, silloin on parempi mennä penkille rauhoittumaan. Ei kaikki siedä sitä kosketusta silloinkun kiukuttaa.
En jätä häntä yksin mihinkään, hän näkee minut aina. Enkä sano että hän on vääränlainen, vaikka tekonsa olisi väärä.
Siinä ei ole mitään asiatonta, että kysyy. Ja minusta sinä vastasit monta kertaa aina eri tavoin.
Se että sinä jätät hänet yksin sen tunnekuohun valtaan, viestii hänelle joka ikinen kerta, että hän ei kelpaa sinulle sellaisena kuin hän on. Ihan sama mitä sinä hänelle sanot, mutta tuolla toiminnallasi viestisi hänelle on tismalleen tämä.
Olen pahoillani, että tämä ei nyt miellytä sinua, mutta näin se on.
Vierailija kirjoitti:
Edes (ylä)koululaisia ei saa enää laittaa luokasta yksin rauhoittumaan. Ei edes niin että ovi käytävään olisi auki.
Miten tämä yksin rauhoittumaan laittaminen sitten muka olisi asiallinen tapa käsitellä alle kouluikäistä?
Ja mitä siitä on seurannut, kysyn vaan? Jotain hyvääkö?
Monet nykylapset on ihan kadoksissa just siksi ettei rajoja enää laiteta, vaikka käytös olisi millaista. Kun Jaakko 14v ja 60 kg riehuu luokassa, niin ope väistelköön lentäviä esineitä ja koittakoon pulpetin takaa selvittää asia rauhallisesti keskustelemalla. Aikuinen kun käyttäytyy samalla tavalla se kannetaan ulos vaikka väkisin. Lapsille on luotu joku täysin luonnoton koskemattomuus kupla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäähypenkkiä en ole tarvinnut koskaan. Minä uskon siihen että kun lapseen on kunnollinen yhteys, ei tarvitse natsittaa.
Nämä minun adoptiolapseni ovat nyt murrosikäisiä, enkä edellenkään ole tarvinnut mitään ns järeitä keinoja. Lapsen kunnioitus, arvostaminen ja heille annettu aika riittää. Ja se että valaa heihin itsetuntoa ja uskoa että heistä on mihin vaan.
1
Niin mutta jos ja kun mun lapsen kanssa tuo ei riitä, niin tekeekö se minusta p*skan äidin?
Tuo on juuri se ongelman ydin. Oma tapa nähdään ainoana oikeana / neuvolat levittää yhtä ainoaa, oikeaa totuutta.
Ne lapset ja vanhemmat jotka ei muottiin istu joutuu aikamoisen arvostelun kohteeksi. Ja se vika on tottakai aina vanhemmassa, ensisijassa äidissä. Mitä äiti teki tai jätti tekemättä. "Minä tein näin ja onnistuin, kyllä sulla pitää toimia sama".
Jäähypenkki ei ole hyvä tapa. Jos minun tapani ei toimi, keksi jokin muu. Mutta jäähypenkki eristää lapsen ja jättää lapsen yksin tunteidensa kanssa.
Lapsen kehitykselle kumpikin tosi vahingollista. Ylimalkaan se vääpelimentaliteetti on huono kierre, koska siinä vain etäännyttää itsensä lapsesta ja sitten mennään rikkeestä rangaiatukseen 20 vuotta. Eikä välttämättä koskaan koeta läheisyyttä, vaan välit jää kylmiksi.
Meillä se on toimivin tapa.
Eikä eristä eikä jätä yksin. Meillä jäähypenkki on näköetäisyydellä muista ja aina keskustellaan.
Juuri tämä on se ongelman ydin. Tullaan toiselle sanomaan että sun tapa on absoluuttisesti huono. Sen sijaan että antaisi toisen kasvattaa lapsensa niinkuin parhaaksi näkee.
Miksi sun pitää laittaa se lapsesi sinne jäähypenkille? Siis mikä sen funktio on tuossa?
Meinaan että jos et käytä jäähypenkkiä kuitenkaan kuten se alkujaan on ollut käytössä niin miksi sen lapaen pitää istua sillä nimenomaisella istuimella?
Jos tarkoitus on saada lapsi pysähtymään tai miettimään käytöstään tai tunteitaan niin mikä on se idea, että sen voi tehdä vain tietyllä tuolilla? En tajua ajatusta. Eikö se ole ihan sama missä se lapsi fyysisesti sen tekee?
En minä sanonut että sen pitää olla aina tietty tuoli. Kotona se yleensä on se sama tuoli koska se on kätevimmässä paikassa ja johdonmukaista. Enkä puhu lapselle jäähytuolista, vaan sanon että nyt sinun pitää istua tässä kunnes rauhoitut.
Eli et siis sittenkään keskustele. Annat hyvin yleisen abstraktin käskyn ja lynttäät lapsen yksinään jonnekin käsuttelemään ne tunteensa yksin. Miten tää siis sitten varsinaisesti eroaa siitä perinteisestä jäähytuolista?
Ja auttaako se? Vai toistuuko tilanteet aina vaan?
Mun lapsi on sellainen, että kun se raivoaa, se ei pysty ottamaan puhetta vastaan. Siksi sen pitää ensin rauhoittua, jonka jälkeen voimme keskustella asiasta.
Mutta tämä asia toistuu aina vaan etenkin tämmösillä palstoilla. Toiset ei vaan voi hyväksyä toisen erilaista tapaa kasvattaa lastaan. Täytyy lytätä, moralisoida, arvostella, vähätellä, haukkua ja puhua alentavasti toisten kasvatustavoille. Niinkuin sinä nyt teet. Kovasti puhutte toisten kunnioittamisesta, lapsen kunnioittamisesta - vaikka itse ette pysty toista ihmistä kunnioittamaan sen vertaa, että kävisitte asiallista keskustelua.
Mikä tässä keskustelussa on ollut epäasiallista?
Tai lyttäävää, moralisoivaa, arvostelevaa, vähättelevää, haukkuvaa tai alentuvaa.
Olen edelleen sitä mieltä (ja niin on moni asiantuntijakin) että tuo on väärä tapa auttaa tuollaista lasta. Jättää yksin. Miksi et voi ottaa syliin ja antaa rauhoittua siinä? Miksi hänen pitää nimenomaan yksin jossain istuen rauhoittua? Rauhoittuuko hän edes? Vai hiljeneekö vain, kun tietää, ettei muuten kelpaa? Ja aina vaan, kerta toisen perään, kokea se sama kelpaamattomuus ja häpeä siitä, että on vääränlainen?
Asiallista keskustelua on vastata asiallisesti syyllistymättä, syyllistämättä ja perustella oma kantansa kiukuttelematta.
Jos sinä et näe tavassasi keskustella mitään asiatonta niin minähän en sille sitten mitään voi.
Tottakai voin ottaa syliin jos se auttaa. Mutta jos ja kun se ei auta vaan tulee monosta, silloin on parempi mennä penkille rauhoittumaan. Ei kaikki siedä sitä kosketusta silloinkun kiukuttaa.
En jätä häntä yksin mihinkään, hän näkee minut aina. Enkä sano että hän on vääränlainen, vaikka tekonsa olisi väärä.
Siinä ei ole mitään asiatonta, että kysyy. Ja minusta sinä vastasit monta kertaa aina eri tavoin.
Se että sinä jätät hänet yksin sen tunnekuohun valtaan, viestii hänelle joka ikinen kerta, että hän ei kelpaa sinulle sellaisena kuin hän on. Ihan sama mitä sinä hänelle sanot, mutta tuolla toiminnallasi viestisi hänelle on tismalleen tämä.
Olen pahoillani, että tämä ei nyt miellytä sinua, mutta näin se on.
En kyllä vastannut eri tavoin.
Olen pahoillani että edelleenkään sinun mielipiteesi ei ole absoluuttinen totuus. Etkä edelleenkään ymmärrä olevasi malliesimerkki siitä asenteesta mistä ap puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää ketju juuri osoittaakin että äitejä syyllistetään, kun itse av-mammat tekee sitä ihan itse.
Kaikkien teidän tavat huoh haukotuttaa mua niin tylsää pätemistä ja toisen neuvojista.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan hyvin ap:n kuvaamat ilmiöt. Olen ollut hyvin vähän tekemisissä muiden pienten vauvojen äitien kanssa, koska en ole koskaan sietänyt äitien keskinäistä paremmuuskilpailua. Oma tapani suhtautua kaiken maailman neuvojen tyrkyttäjiin on ollut se, että en kuuntele neuvoja, vaihdan törkeästi puheenaihetta kesken utelujen, enkä suostu edes kertomaan, miten lapseni hoidan.
Juuri hiljattain puolituttu äiti kyseli minulta, miten imetys sujuu. Vastasin, että "Siinähän se", ja vaihdoin puheenaihetta. Lopetin imetyksen jo 2 kk sitten mutta eipä se ympäristölle kuulu.
Neuvolassa riittää, että sanoo kaikkeen "joo", ja toimii sitten kuten itse parhaaksi näkee.
Olet mahtava äiti. Varma ja napakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä lasten itkettämistä imettäminen varjolla.
Huomasin itse, että niin pitkään kun vauva itkee, sillä on nälkä.
Ei itke väsymystä, ei vatsavaivoja, vaan nälkää.Annoin niin monta kertaa lisää ruokaa kuin itku jatkoi. Toimi. Tuli helppo vauva.
Kun tissillä ruokkii, ei voi tietää saako vauva riittävästi ruokaa, vaikka lutkuttaisi tunnin.
Minäkin uskon että ei ole koliikkia tms. On vain nälkäisiä vauvoja.
Mutta se hoitui sillä että aina kun tulee vähääkään kitinää, tissi suuhun
Näin tuli helppo vauva
Oman kokemuksen (3 lasta) ja lähipiirin lasten perusteella voisin sanoa tähän, että paskein ohje ikinä tuo, että aina kun vauva kitisee, anna ruokaa. Tuloksena on loppumattomat vatsanväänteet, kun pieni vatsa on ähkyyn saakka täynnä sulamatonta ja puoliksi sulanutta ruokaa. Vatsanväänteet ja parkuhuudot loppuivat välittömästi, kun piti huolen, että ateriaväli oli vähintään pari tuntia.
Siis mikä käy yksille, ei käy toisille; on hullua, jos neuvoloissa edelleen rummutetaan tuota yhtä "totuutta".
Vierailija kirjoitti:
Nro 112 onko pieni apsi sinulla?
Trust me, kaikki huono käytös ei ole nälkää tai väsyä :D:D t. Kuusivuotiaan esiteinin äiti
4 v. Nyt sillä on joku 4-vuotisuhma ja kiukku tulee, kun ei saa tahtoaan läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä lasten itkettämistä imettäminen varjolla.
Huomasin itse, että niin pitkään kun vauva itkee, sillä on nälkä.
Ei itke väsymystä, ei vatsavaivoja, vaan nälkää.Annoin niin monta kertaa lisää ruokaa kuin itku jatkoi. Toimi. Tuli helppo vauva.
Kun tissillä ruokkii, ei voi tietää saako vauva riittävästi ruokaa, vaikka lutkuttaisi tunnin.
Minäkin uskon että ei ole koliikkia tms. On vain nälkäisiä vauvoja.
Mutta se hoitui sillä että aina kun tulee vähääkään kitinää, tissi suuhun
Näin tuli helppo vauvaOman kokemuksen (3 lasta) ja lähipiirin lasten perusteella voisin sanoa tähän, että paskein ohje ikinä tuo, että aina kun vauva kitisee, anna ruokaa. Tuloksena on loppumattomat vatsanväänteet, kun pieni vatsa on ähkyyn saakka täynnä sulamatonta ja puoliksi sulanutta ruokaa. Vatsanväänteet ja parkuhuudot loppuivat välittömästi, kun piti huolen, että ateriaväli oli vähintään pari tuntia.
Siis mikä käy yksille, ei käy toisille; on hullua, jos neuvoloissa edelleen rummutetaan tuota yhtä "totuutta".
Näin asia ei ole. Rintamato on aina juuri sopivaa. Mitään ruokailuvälejä ei tarvi miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä lasten itkettämistä imettäminen varjolla.
Huomasin itse, että niin pitkään kun vauva itkee, sillä on nälkä.
Ei itke väsymystä, ei vatsavaivoja, vaan nälkää.Annoin niin monta kertaa lisää ruokaa kuin itku jatkoi. Toimi. Tuli helppo vauva.
Kun tissillä ruokkii, ei voi tietää saako vauva riittävästi ruokaa, vaikka lutkuttaisi tunnin.
Minäkin uskon että ei ole koliikkia tms. On vain nälkäisiä vauvoja.
Mutta se hoitui sillä että aina kun tulee vähääkään kitinää, tissi suuhun
Näin tuli helppo vauvaOman kokemuksen (3 lasta) ja lähipiirin lasten perusteella voisin sanoa tähän, että paskein ohje ikinä tuo, että aina kun vauva kitisee, anna ruokaa. Tuloksena on loppumattomat vatsanväänteet, kun pieni vatsa on ähkyyn saakka täynnä sulamatonta ja puoliksi sulanutta ruokaa. Vatsanväänteet ja parkuhuudot loppuivat välittömästi, kun piti huolen, että ateriaväli oli vähintään pari tuntia.
Siis mikä käy yksille, ei käy toisille; on hullua, jos neuvoloissa edelleen rummutetaan tuota yhtä "totuutta".
Näin asia ei ole. Rintamato on aina juuri sopivaa. Mitään ruokailuvälejä ei tarvi miettiä.
Koliikin kanssa pitää. Koliikkinen vauva huutaa pahimmillaan aina paitsi nukkuessaan, kuten meillä. Yhdenkään vauvan ruokailuvälitahti ei ole aina.
Ja kyllä siinä puolessa vuodessa ehti kokeilla ihan molempia tapoja. Ylisyöttö selvästi pahensi oireita, koska mukaan tuli ne selvät vatsanväännöt ja pulautukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edes (ylä)koululaisia ei saa enää laittaa luokasta yksin rauhoittumaan. Ei edes niin että ovi käytävään olisi auki.
Miten tämä yksin rauhoittumaan laittaminen sitten muka olisi asiallinen tapa käsitellä alle kouluikäistä?
Ja mitä siitä on seurannut, kysyn vaan? Jotain hyvääkö?
Monet nykylapset on ihan kadoksissa just siksi ettei rajoja enää laiteta, vaikka käytös olisi millaista. Kun Jaakko 14v ja 60 kg riehuu luokassa, niin ope väistelköön lentäviä esineitä ja koittakoon pulpetin takaa selvittää asia rauhallisesti keskustelemalla. Aikuinen kun käyttäytyy samalla tavalla se kannetaan ulos vaikka väkisin. Lapsille on luotu joku täysin luonnoton koskemattomuus kupla.
Minun teinini eivät riehu. Kyllä minun teinini on jo lukiossa. Eivät ole koskaan riehuneey, käytös on kymppiTämän jäähyttäjän lapsi riehuu.
Miten tällä logiikalla se jäähy siis estää riehumisen?
Jaakko 14 vee on pikemminkin se jäähyttäjän poika, joka jatkaa lapsuudessa opittua mallia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edes (ylä)koululaisia ei saa enää laittaa luokasta yksin rauhoittumaan. Ei edes niin että ovi käytävään olisi auki.
Miten tämä yksin rauhoittumaan laittaminen sitten muka olisi asiallinen tapa käsitellä alle kouluikäistä?
Ja mitä siitä on seurannut, kysyn vaan? Jotain hyvääkö?
Monet nykylapset on ihan kadoksissa just siksi ettei rajoja enää laiteta, vaikka käytös olisi millaista. Kun Jaakko 14v ja 60 kg riehuu luokassa, niin ope väistelköön lentäviä esineitä ja koittakoon pulpetin takaa selvittää asia rauhallisesti keskustelemalla. Aikuinen kun käyttäytyy samalla tavalla se kannetaan ulos vaikka väkisin. Lapsille on luotu joku täysin luonnoton koskemattomuus kupla.
Minun teinini eivät riehu. Kyllä minun teinini on jo lukiossa. Eivät ole koskaan riehuneey, käytös on kymppiTämän jäähyttäjän lapsi riehuu.
Miten tällä logiikalla se jäähy siis estää riehumisen?
Jaakko 14 vee on pikemminkin se jäähyttäjän poika, joka jatkaa lapsuudessa opittua mallia.
Ei minunkaan lapset riehu vaikka olen käyttänyt jäähyä. Minä en ole koskaan riehunut vaikka olen lapsena istunut jäähyllä. Kyse ei ylipäätään ole siitä että yksi kasvatustapa johtaa aina tiettyyn tulokseen. Vaan juuri siitä että erilaiset kasvatustavat voi olla ihan yhtä hyviä ja johtaa hyvään tai huonoon lopputulokseen eikä kasvatuksella edes voi kaikkeen vaikuttaa. Pitäisi hyväksyä että lapset on erilaisia ja kaikkiin et voi soveltaa täysin sitä yhtä ainoaa kasvatustapaa. Minä en käske sinun käyttää jäähyä. Mutta sinä koitat määrätä minua, vaikka tunnen lapseni parhaiten ja minulla vanhempana tulisi olla oikeus kasvattaa lapseni omalla tavallani. Se on ongelma tässä yhteiskunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa suurin osa äideistä ihan itse syyllistää itseään. Neuvolasta ym paikoista ei kukaan ole mua koskaan syllistänyt, ainoastaan kannustanut, rauhoitellut ja tarjonut apua. Olisiko sillä vaikutusta että sain kaksoset?
Luultavasti johtui kaksosista.
Kaikki äidit tarvitsisivat kannustamista, rauhoittelua ja apua (tiety tarpeen mukaan), mutta Suomessa on tämä pyhä yksinpärjäämisen ideologia jonka voi hylätä vain erikoistapauksissa, esimerkiksi jos vauvoja on kaksi.
Yhden vauvan kanssa saa kyllä kuulla jos tekee väärin tai on vääränlainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edes (ylä)koululaisia ei saa enää laittaa luokasta yksin rauhoittumaan. Ei edes niin että ovi käytävään olisi auki.
Miten tämä yksin rauhoittumaan laittaminen sitten muka olisi asiallinen tapa käsitellä alle kouluikäistä?
Ja mitä siitä on seurannut, kysyn vaan? Jotain hyvääkö?
Monet nykylapset on ihan kadoksissa just siksi ettei rajoja enää laiteta, vaikka käytös olisi millaista. Kun Jaakko 14v ja 60 kg riehuu luokassa, niin ope väistelköön lentäviä esineitä ja koittakoon pulpetin takaa selvittää asia rauhallisesti keskustelemalla. Aikuinen kun käyttäytyy samalla tavalla se kannetaan ulos vaikka väkisin. Lapsille on luotu joku täysin luonnoton koskemattomuus kupla.
Minun teinini eivät riehu. Kyllä minun teinini on jo lukiossa. Eivät ole koskaan riehuneey, käytös on kymppiTämän jäähyttäjän lapsi riehuu.
Miten tällä logiikalla se jäähy siis estää riehumisen?
Jaakko 14 vee on pikemminkin se jäähyttäjän poika, joka jatkaa lapsuudessa opittua mallia.
Ei minunkaan lapset riehu vaikka olen käyttänyt jäähyä. Minä en ole koskaan riehunut vaikka olen lapsena istunut jäähyllä. Kyse ei ylipäätään ole siitä että yksi kasvatustapa johtaa aina tiettyyn tulokseen. Vaan juuri siitä että erilaiset kasvatustavat voi olla ihan yhtä hyviä ja johtaa hyvään tai huonoon lopputulokseen eikä kasvatuksella edes voi kaikkeen vaikuttaa. Pitäisi hyväksyä että lapset on erilaisia ja kaikkiin et voi soveltaa täysin sitä yhtä ainoaa kasvatustapaa. Minä en käske sinun käyttää jäähyä. Mutta sinä koitat määrätä minua, vaikka tunnen lapseni parhaiten ja minulla vanhempana tulisi olla oikeus kasvattaa lapseni omalla tavallani. Se on ongelma tässä yhteiskunnassa.
Taapero ja alakoululainen joka riehuu tarvitsee apua tunteidensa säätelyssä.
Sitä ei se jäähy tarjoa. Vaan siinä nimenomaan lapsi jää yksin niiden tunteidensa kanssa.
Ja sitä teiniäkään ei sitten ammattikasvattajat dumppaa. Miksi siis vanhempi dumppaa 10 vuotta aiemmin?
Lapset on erilaisia. Silti esim ap, jonka lapsi on vastasyntynyt, on jo nyt päättänyt käyttää jäähypenkkiä.
Siksi se riehuva taapero varttuu riehuvaksi teiniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä lasten itkettämistä imettäminen varjolla.
Huomasin itse, että niin pitkään kun vauva itkee, sillä on nälkä.
Ei itke väsymystä, ei vatsavaivoja, vaan nälkää.Annoin niin monta kertaa lisää ruokaa kuin itku jatkoi. Toimi. Tuli helppo vauva.
Kun tissillä ruokkii, ei voi tietää saako vauva riittävästi ruokaa, vaikka lutkuttaisi tunnin.
Minäkin uskon että ei ole koliikkia tms. On vain nälkäisiä vauvoja.
Mutta se hoitui sillä että aina kun tulee vähääkään kitinää, tissi suuhun
Näin tuli helppo vauvaOman kokemuksen (3 lasta) ja lähipiirin lasten perusteella voisin sanoa tähän, että paskein ohje ikinä tuo, että aina kun vauva kitisee, anna ruokaa. Tuloksena on loppumattomat vatsanväänteet, kun pieni vatsa on ähkyyn saakka täynnä sulamatonta ja puoliksi sulanutta ruokaa. Vatsanväänteet ja parkuhuudot loppuivat välittömästi, kun piti huolen, että ateriaväli oli vähintään pari tuntia.
Siis mikä käy yksille, ei käy toisille; on hullua, jos neuvoloissa edelleen rummutetaan tuota yhtä "totuutta".
Näin asia ei ole. Rintamato on aina juuri sopivaa. Mitään ruokailuvälejä ei tarvi miettiä.
Kolme lasta rintamaidolla ruokkineena sanon, että kyllä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edes (ylä)koululaisia ei saa enää laittaa luokasta yksin rauhoittumaan. Ei edes niin että ovi käytävään olisi auki.
Miten tämä yksin rauhoittumaan laittaminen sitten muka olisi asiallinen tapa käsitellä alle kouluikäistä?
Ja mitä siitä on seurannut, kysyn vaan? Jotain hyvääkö?
Monet nykylapset on ihan kadoksissa just siksi ettei rajoja enää laiteta, vaikka käytös olisi millaista. Kun Jaakko 14v ja 60 kg riehuu luokassa, niin ope väistelköön lentäviä esineitä ja koittakoon pulpetin takaa selvittää asia rauhallisesti keskustelemalla. Aikuinen kun käyttäytyy samalla tavalla se kannetaan ulos vaikka väkisin. Lapsille on luotu joku täysin luonnoton koskemattomuus kupla.
Minun teinini eivät riehu. Kyllä minun teinini on jo lukiossa. Eivät ole koskaan riehuneey, käytös on kymppiTämän jäähyttäjän lapsi riehuu.
Miten tällä logiikalla se jäähy siis estää riehumisen?
Jaakko 14 vee on pikemminkin se jäähyttäjän poika, joka jatkaa lapsuudessa opittua mallia.
Ei minunkaan lapset riehu vaikka olen käyttänyt jäähyä. Minä en ole koskaan riehunut vaikka olen lapsena istunut jäähyllä. Kyse ei ylipäätään ole siitä että yksi kasvatustapa johtaa aina tiettyyn tulokseen. Vaan juuri siitä että erilaiset kasvatustavat voi olla ihan yhtä hyviä ja johtaa hyvään tai huonoon lopputulokseen eikä kasvatuksella edes voi kaikkeen vaikuttaa. Pitäisi hyväksyä että lapset on erilaisia ja kaikkiin et voi soveltaa täysin sitä yhtä ainoaa kasvatustapaa. Minä en käske sinun käyttää jäähyä. Mutta sinä koitat määrätä minua, vaikka tunnen lapseni parhaiten ja minulla vanhempana tulisi olla oikeus kasvattaa lapseni omalla tavallani. Se on ongelma tässä yhteiskunnassa.
Taapero ja alakoululainen joka riehuu tarvitsee apua tunteidensa säätelyssä.
Sitä ei se jäähy tarjoa. Vaan siinä nimenomaan lapsi jää yksin niiden tunteidensa kanssa.
Ja sitä teiniäkään ei sitten ammattikasvattajat dumppaa. Miksi siis vanhempi dumppaa 10 vuotta aiemmin?
Lapset on erilaisia. Silti esim ap, jonka lapsi on vastasyntynyt, on jo nyt päättänyt käyttää jäähypenkkiä.
Siksi se riehuva taapero varttuu riehuvaksi teiniksi.
Sun mielipiteesi. Itse käytän jäähyä ja käytän jatkossakin jos tarve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edes (ylä)koululaisia ei saa enää laittaa luokasta yksin rauhoittumaan. Ei edes niin että ovi käytävään olisi auki.
Miten tämä yksin rauhoittumaan laittaminen sitten muka olisi asiallinen tapa käsitellä alle kouluikäistä?
Ja mitä siitä on seurannut, kysyn vaan? Jotain hyvääkö?
Monet nykylapset on ihan kadoksissa just siksi ettei rajoja enää laiteta, vaikka käytös olisi millaista. Kun Jaakko 14v ja 60 kg riehuu luokassa, niin ope väistelköön lentäviä esineitä ja koittakoon pulpetin takaa selvittää asia rauhallisesti keskustelemalla. Aikuinen kun käyttäytyy samalla tavalla se kannetaan ulos vaikka väkisin. Lapsille on luotu joku täysin luonnoton koskemattomuus kupla.
Minun teinini eivät riehu. Kyllä minun teinini on jo lukiossa. Eivät ole koskaan riehuneey, käytös on kymppiTämän jäähyttäjän lapsi riehuu.
Miten tällä logiikalla se jäähy siis estää riehumisen?
Jaakko 14 vee on pikemminkin se jäähyttäjän poika, joka jatkaa lapsuudessa opittua mallia.
Ei minunkaan lapset riehu vaikka olen käyttänyt jäähyä. Minä en ole koskaan riehunut vaikka olen lapsena istunut jäähyllä. Kyse ei ylipäätään ole siitä että yksi kasvatustapa johtaa aina tiettyyn tulokseen. Vaan juuri siitä että erilaiset kasvatustavat voi olla ihan yhtä hyviä ja johtaa hyvään tai huonoon lopputulokseen eikä kasvatuksella edes voi kaikkeen vaikuttaa. Pitäisi hyväksyä että lapset on erilaisia ja kaikkiin et voi soveltaa täysin sitä yhtä ainoaa kasvatustapaa. Minä en käske sinun käyttää jäähyä. Mutta sinä koitat määrätä minua, vaikka tunnen lapseni parhaiten ja minulla vanhempana tulisi olla oikeus kasvattaa lapseni omalla tavallani. Se on ongelma tässä yhteiskunnassa.
Taapero ja alakoululainen joka riehuu tarvitsee apua tunteidensa säätelyssä.
Sitä ei se jäähy tarjoa. Vaan siinä nimenomaan lapsi jää yksin niiden tunteidensa kanssa.
Ja sitä teiniäkään ei sitten ammattikasvattajat dumppaa. Miksi siis vanhempi dumppaa 10 vuotta aiemmin?
Lapset on erilaisia. Silti esim ap, jonka lapsi on vastasyntynyt, on jo nyt päättänyt käyttää jäähypenkkiä.
Siksi se riehuva taapero varttuu riehuvaksi teiniksi.
Sun mielipiteesi. Itse käytän jäähyä ja käytän jatkossakin jos tarve.
Vaan eipä ole tämä minun mielipiteeni. Vaan tää on se ammattilaisten kanta, minkä takia koululaisten eristäminen kouluissa on kielletty ja miksi ammattilaiset sanovat, että jäähypenkki on lapsen kehitykselle vaarallinen.
Kannattaa ottaa se ämpäri päästä ja googletella. Ja vaikka kysyä neuvolasta/päivähoidosta/koulusta/koulupsykologilta/perheneuvolasta. Ja niin edelleen.
T. Äiti ja yläkoulun ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edes (ylä)koululaisia ei saa enää laittaa luokasta yksin rauhoittumaan. Ei edes niin että ovi käytävään olisi auki.
Miten tämä yksin rauhoittumaan laittaminen sitten muka olisi asiallinen tapa käsitellä alle kouluikäistä?
Ja mitä siitä on seurannut, kysyn vaan? Jotain hyvääkö?
Monet nykylapset on ihan kadoksissa just siksi ettei rajoja enää laiteta, vaikka käytös olisi millaista. Kun Jaakko 14v ja 60 kg riehuu luokassa, niin ope väistelköön lentäviä esineitä ja koittakoon pulpetin takaa selvittää asia rauhallisesti keskustelemalla. Aikuinen kun käyttäytyy samalla tavalla se kannetaan ulos vaikka väkisin. Lapsille on luotu joku täysin luonnoton koskemattomuus kupla.
Minun teinini eivät riehu. Kyllä minun teinini on jo lukiossa. Eivät ole koskaan riehuneey, käytös on kymppiTämän jäähyttäjän lapsi riehuu.
Miten tällä logiikalla se jäähy siis estää riehumisen?
Jaakko 14 vee on pikemminkin se jäähyttäjän poika, joka jatkaa lapsuudessa opittua mallia.
Ei minunkaan lapset riehu vaikka olen käyttänyt jäähyä. Minä en ole koskaan riehunut vaikka olen lapsena istunut jäähyllä. Kyse ei ylipäätään ole siitä että yksi kasvatustapa johtaa aina tiettyyn tulokseen. Vaan juuri siitä että erilaiset kasvatustavat voi olla ihan yhtä hyviä ja johtaa hyvään tai huonoon lopputulokseen eikä kasvatuksella edes voi kaikkeen vaikuttaa. Pitäisi hyväksyä että lapset on erilaisia ja kaikkiin et voi soveltaa täysin sitä yhtä ainoaa kasvatustapaa. Minä en käske sinun käyttää jäähyä. Mutta sinä koitat määrätä minua, vaikka tunnen lapseni parhaiten ja minulla vanhempana tulisi olla oikeus kasvattaa lapseni omalla tavallani. Se on ongelma tässä yhteiskunnassa.
Taapero ja alakoululainen joka riehuu tarvitsee apua tunteidensa säätelyssä.
Sitä ei se jäähy tarjoa. Vaan siinä nimenomaan lapsi jää yksin niiden tunteidensa kanssa.
Ja sitä teiniäkään ei sitten ammattikasvattajat dumppaa. Miksi siis vanhempi dumppaa 10 vuotta aiemmin?
Lapset on erilaisia. Silti esim ap, jonka lapsi on vastasyntynyt, on jo nyt päättänyt käyttää jäähypenkkiä.
Siksi se riehuva taapero varttuu riehuvaksi teiniksi.
Sun mielipiteesi. Itse käytän jäähyä ja käytän jatkossakin jos tarve.
Vaan eipä ole tämä minun mielipiteeni. Vaan tää on se ammattilaisten kanta, minkä takia koululaisten eristäminen kouluissa on kielletty ja miksi ammattilaiset sanovat, että jäähypenkki on lapsen kehitykselle vaarallinen.
Kannattaa ottaa se ämpäri päästä ja googletella. Ja vaikka kysyä neuvolasta/päivähoidosta/koulusta/koulupsykologilta/perheneuvolasta. Ja niin edelleen.
T. Äiti ja yläkoulun ope
Silti se ei edelleenkään ole absoluuttinen totuus. Siitähän tässä aloituksessa nimenomaan on kyse. Suomessa on yksi totuus, kaikki muu on lampaiden mielestä väärin. Vaikka totuus on että ihan hyviä ihmisiä kasvaa ympäri maapallon aivan erilaisilla kasvatustyyleillä. Tavat muuttuu, tutkimuksia on joka suuntaan. Nämäkin mitä sinä täällä jauhat tai mitä neuvolassa sulle tänään kerrotaan -> tulee muuttumaan. Ja moneen kertaan.
Mitä pehmeämpään suuntaan esim Suomen peruskouluissa on menty, sitä haastavampaa oppilaisainetta esiintyy ja esim lasten koulumenestys on tutkitusti jopa laskenut. Monilla lapsilla ei ole mitään rajoja, on vain ymmärrystä suuntaan ja toiseen - lapset on aivan kadoksissa.
Ota itse se ämpäri päästäsi, sellaista ei lastenkasvatuksessa olekkaan kuin yksi totuus. Sinä olet suomalaisen neuvola- ym järjestelmien totaalisesti aivopesty lammas, joka ei omilla aivoillaan enää osaa ajatella. Kaikki sun kommentit on ulkoa opittuja ala Rantala.
Ps. Minua ei neuvolassa teilattu jäähystä, oma kokenut th sentään vielä omistaa aivot. Yhdessä naurettiin viimeksi esim näille sukupuolisensitiivisyyshöpöhöpöjutuille, jotka on ihan samaa jatkoa kaikille edeltäville pullamössöpäänsilityskasvatustoimenpiteille.
T. Äiti ja lastenhoitaja (pitikö nämä tittelit ilmoittaa tässä kohtaa?)
Edes (ylä)koululaisia ei saa enää laittaa luokasta yksin rauhoittumaan. Ei edes niin että ovi käytävään olisi auki.
Miten tämä yksin rauhoittumaan laittaminen sitten muka olisi asiallinen tapa käsitellä alle kouluikäistä?