Lue keskustelun säännöt.
2000-luvun äitimyytti vie ilon äitiydestä
08.06.2017 |
Olen 35-vuotias nainen ja olen saanyt nyt esikoiseni. Olen lapsen isän kanssa avoliitossa - tai emme sitä sanaa käytä kyllä, mutta virallisesti näin. Avioliitto ei ole meille vaihtoehto.
Jokatapauksessa, koen että nykyään on vallalla aivan uskomaton "täydellinen äitimyytti". Painostaminen ja vihjailu alkoi jo neuvolassa, tuntuu että kaikkeen olisi ollut vain yksi ainoa OIKEA tapa tehdä kaikki. En tietenkään ole ollut polttanut tupakkaa (ennen poltin n. kaksi tupakkaa viikossa) enkä ole käyttänyt alkoholia, mutta muuten en ole viitsinyt niin tarkasti seurata noita loputtomia ruokarajoitesääntöjä. Sanottakoon, että tulin siis raskaaksi asuessani vielä ulkomailla (olimme miehen kanssa 7 vuotta ulkosuomalaisia) eikä paikallinen lääkäri ollut todellakaan niin hysteerinen ruokarajoitteiden suhteen.. Ylläri ylläri tuli ihan terve lapsi. Lisäksi tutustuin muihin äiteihin, joiden koko elämä pyöri synnytyssuunnitelmien, valmennuksien ja "aktiivisen synnytyksen" ympärillä... Minulla on ihan sama mitä muut tekevät, mutta koin todella ahdistavaksi ja ärsyttäväksi sen paheksunnan ja jopa painostuksen, mitä koin neuvolan ja muiden äitien toimesta, kun en ollut näistä asioista kiinnostunut. Olin sitä mieltä, että synnytys menee niinkuin menee ja siksi siellä on ammattilaiset paikalla pitämässä huolen. Lisäksi en nähnyt mitään syytä olla ottamatta kivunlievitystä, vaikka ilmeisesti nykyään "oikean kunnollisen äidin" mitta on se, miten paljon kipua kokee. Synnytys meni siis hyvin ja otin oikein rennosti koko homman. Pari tikkiä sain, menin suoraan suihkuun (lapsi isällä) ja siivoilin hieman huonetta tämän jälkeen...
Asiat paheni ihan älyttömäksi kun lapsi syntyi! En nyt jaksa lähteä avaamaan kaikkia yksityiskohtia, mutta esimerkiksi imetys tuntuu olevan ihan sairaalloinen pakkomielle monelle! kyllä, ymmärrän imetyksen hyödyt, mutta en todellakaan aio huudattaa lasta nälissään, jos maitoa ei tule riittävästi. Nyt pumppailen (koska isä hoitaa vauvaa aika lailla yhtä paljon) ja imetän myös silloin tällöin. Välillä annan korviketta. Neuvolassa todella syyllistettiin, etten muka todella yritä edes imettää "kunnolla" - en ymmärrä, miksei tähänkin voi suhtautua rennosti. Vauva on terve, kasvaa, nukkuu hyvin ja on muutenkin tyytyväinen..
Tuntuu että äitiydestä menee kaikki ilo pois, kun muut ovat aivan hysteerisiä ympärillä, painostetaan, paheksutaan... en ole ennen välittänyt juuri muiden mielipiteistä ja neuvola nyt on lähinnä käynyt hermoon sen ehdottoman järjettömän asenteen vuoksi. Kuitenkin on vaikea iloita omasta äitiydestä sillä en koe mitään yhteenkuuluvuutta muihin äiteihin esimerkiksi. Onko kenelläkään muilla tällaisia tuntemuksia vai olenko ainoa kenen suhtautuminen tähän koko vauvahommaan on rento?
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kyllä huomannut samaa, ruokarajotteita oli helppo noudattaa kun otti selvää mistä ne johtuu. Tupakka ja alkoholi oli helppo jättää. Vitamiinitabletin kanssa oli vähän vaikeuksia kun pahoinvointia oli niin paljon, mutta neuvolassa neuvottiin olemaan stressaamatta, koska vauva ottaa sen minkä tarvitsee.
Ennen synnytystä kaikki sanoivat, että pyydä kaikki lääkkeet mitä saa. Neuvottiin ostamaan korviketta ja pulloja valmiiksi siltä varalta jos imetys ei onnistukkaan.
Ainut mistä olen kokenut painostusta on se että nyt lapsen ollessa parivuotias pitäisi kuulemma keksiä itselle enemmän kodin ulkopuolista tekemistä, ja jättää enemmän lasta hoitoon, mutta olen ihan tyytyväinen näin.
Sama.
AP:sta tulee mieleen lähinnä sellainen ihminen, joka haluaa ihan periaatteesta olla kaikkea vastaan ja erottua porukasta.
Pyh. Ainakaan minulle ei tullut mitään sellaista mieleen. Mutta sen olen huomannut, että suomalaisilla on tapana loukkaantua, jos joku uskaltaa kertoa rehellisesti tunteistaan tai arvostella instituutioita.
Ja sellainen myös tuli mieleen, että eri neuvoloissa on töissä erilaisia ihmisiä. Joku työntekijä voi hyvinkn painostaa täysimetykseen ja syyllistää äitiä yrityksen puutteesta, jos maitoa ei tule. Joku voi paasata luonnonmukaisen synnyttämisen puolesta jne. Sehän on oikeastaan ihan inhimillistä. Työntekijöilläkin on omat asenteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä kyse ole pelkästään suomalaisesta ilmiöstä, googlatkaapa ranskalaisen feministi Elisabeth Badinterin kirjoitukset siitä, kuinka 2000-luvun lapsentahtisuuden ja "luonnonmukaisuuden" ihanne on huomaamatta siirtänyt naisen paikkaa takaisin yhteiskunnassa vaikuttamisesta kotiin neljän seinän sisälle. Taisi kirjoittaa tästä 2010 ja sanoisin että nyt seitsemän vuotta myöhemmin asiat eivät ole tuosta ainakaan parantuneet. Luonnonmukaisuuden uusi tuleminen pitää sisällään paljon hyvää, mutta kääntöpuolena naisen tehtävä on vain synnyttää, imettää ja hoivata sekä stressata vaippojen pesusta, pesuaineista, ravinnon puhtaudesta yms. kotiin liittyvistä asioista. Ja näitå normeja eivät muuten tällä kertaa aseta miehet vaan naiset, äidit itse.
Itse kyllä koin, että neuvolat oli ainoa paikka, jossa oli edes jotenkuten äitilähtöistä ja myös äidin hyvinvointi kiinnosti. Lasten hieman kasvaessa joka ikinen asia on katsottu vain kasvatus- ja lapsinäkökulmasta. Ja kasvattaa et voi koskaan oikein, selvä se. Jos katsot älypuhelintasi etkä ole 100% läsnä, rinnastuu se pahoinpitelyyn (Helsingin kaupunki) tai hylkäämiseen (eräskin ravintolakeskustelu). Kuitenkin samaan aikaan yleinen konsensus tuntuu olevan, että nykyvanhemmat (lue äidit) ovat liikaa olemassa lapsiaan varten ja kasvattavat minä-keskeisiä pikkutyranneja. Tee siinä sitten oikein. :)
Lapset ovat ihania, mutta tämä yleinen vanhemmuuskeskustelu ja kasvatussyyllistäminen somessa on ahdistavaa. Saa reippaaksikin kasvatetut naiset tuntemaan syyllisyyttä ja häpeää. Ja siten hiljaisiksi.
Prkl.
Onpa ihanaa saada näin paljon tukea ja ymmärrystä! Pelkäsin että saan täällä pelkästään "olet vain huono äiti" kommentteja.
Joku tuolla ylhäällä ihmetteli, että miksi sitten ryhtyä vanhemmaksi, jos ei kelpaa. Ensinnäkin siinä itse vanhemmuudessa kun ei ole mitään vikaa! Olen muodostanut sellaisen vanhemmuuden kuin parhaaksi koen itselleni sekä lapselleni. Minulle on esimerkiksi tärkeää, että en jumitu kotiin ja hukkaa omaa identiteettiäni vaan jatkan harrastuksiani, tapaan ystäviäni ja teen jopa satunnaisesti töitä. Erona on se, että nyt vauva tulee mukana ja saa esimerkiksi usein pumpattua maitoa pullosta. Elämäni ei pyöri vain vauvan ympärillä siis vaan lapsi tuli osaksi minun elämää.
Se, mitä en voi hyväksyä ja mikä järkytti suuresti, on tämä naisten kontrollointi! Koen, että kun nainen on Suomessa äiti (pidän tätä todella vahvasti suomi ilmiönä) ei hän olekaan enää oma persoonansa ja oma ihminen vaan yhtäkkiä kaikkien muiden omaisuutta ja määräiltävissä. Naisen myös odotetaan unohtavan itsensä täysin. Pidän tätä moraalittomana ja törkeänä. En todellakaan aio kuitenkaan jättää lasta tekemättä tämän vuoksi - silloinhan antaisin tuon mentaliteetin voittaa! Ja määräillä elämääni. Minulla on oikeus kuitenkin vanhemmuuteen eivätkä nuo neuvolan painostavat voi sitä minulta viedä pois.
Muuten - tuntuu myös että lapsen kasvattamisesta on tehty jokin ihan älytön säännöstö! Joka ikinen asia nykyään traumatisoi lapsen ja tuo psyykkisiä ongelmia. Ettei saa muka edes jäähypenkkiä enää käyttää. Huh huh. Mitenköhän muualla maailmassa ei sitten tule pelkkiä mielenterveyspotilaita ja miksiköhän Suomessa niitä on taas niin paljon? Aivan varmasti ongelmana on se etteivät äidit uskalla kuunnella enää tervettä järkeä vaan menevät neuvolan painostuksen mukaan (pelätään että lasu tulee tiskiin - ja ihan aiheesta) vaikkei se lapselle sovi alkuunkaan. Mutta kun on tällainen sääntö... missään muualla maailmassa ei todellakaan ole tällaista määrää sääntöjä ja pidetä äitejä jonain yhteiskunnan yleisenä omaisuutena johon kaikilla on oikeus puuttua.. ja odotetaan että se oma elämä jää täysin pois.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtautumisesi ei ole lainkaan rento. Sinähän olet aivan tolaltasi. Olen itsekin saanut lapsen, enkä tunnista mitään noista väittämistäsi. Kyse on siitä, miten asian koet.
Taisit ymmärtää täysin väärin, mitä tällä hain takaa. Suhtautumiseni äitiyteen on erittäin rento. Haluan tehdä asiat terveellä maalaisjärjellä enkä suinkaan kaikkien sääntöjen mukaisesti vain sääntöjen noudattamisen ilosta. Ikäänkuin täällä jaettaisiin jotain äitimitaleja niille, jotka parhaiten pystyy noudattaan niitä. Usein niiden sääntöjen noudattaminen tuntuu olevan tärkempää kuin sen lapsen hyvinvointi. Esimerkiksi ystäväni pakolla imetti ja imetti vakkkei maitoa tullut. Lapsen paino oli vaarallisen alhaalla ja lapsi itki nälkäänsä. Hän imetti parhaillaan 15 minuutin välein ja kaikki painosti vaan jatkamaan. Lopulta ystävä sitten antoi kiinteää ja lapsen paino nousi ja lapsi muuttui silmissä iloisemmaksi ja terveemmäksi. Ystäväni kieltää edelleen tämän yhteyden... että ajateltiinko tässä muka oikeasti lasta vai äidin pakkomiellettä?
Jokatapauksessa suhtaudun tähän painostukseen ja paheksuntaan kyllä negatiivisesti enkä suinkaan välinpitämättömästi. Nämä ovat kuitenkin kaksi täysin eri asiaa, enkä edes ymmärrä miten olet vetänyt ne mut yhdeksi ja samaksi.
Ap
Ei se maito lopu jos imettää lapsentahtisesti JA pitää huolen että itse syö ja juo riittävästi. Monille vaan se pyllyn koko on tärkeämpi kuin lapsen ravinto ja sitten selitellään korvikkeiden käyttöä ja omaa mukavuudenhalua tällä "loppumisella".
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kovin rentoa pumpata maitoa ja pestä pulloja. Minulle oli rentoa imettää vaika koko ajan. Ei se vie kuin muutaman kuukauden. Nokkamukiin pystyi siirtymään jo pian. Korvikeita tai pumppausta ei tarvittu
Sensijaan en ymmärrä ruokarajoitteita. Koska täällä on saatu listeria pastoroidusta maidosta tehdystä pehmeästä juustosta? Tai mitään medium pihvitä?
Pointtini olikin, että kukin on äiti omalla tavallaan! Jos imetys on sulle sopiva juttu niin hienoa! Mutta et voi ajatella, että koska se toimii sulle hyvin niin tottakai sen voi yleistää sopimaan myös muille. Kyllä jokaisen pitää voida olla sellainen äiti kun parhaaksi kokee ja ymmärtää ja antaa tilaa myös muille äideille ja heidän tavoilleen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa nyt pitää esittää elävänsä "normien" mukaisesti, vaikka kukaan ei niin oikeasti tee ja kaikki tietävät sen. Koskee myös muita asioita kuin äitiyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään äiti saa olla omanlaisensa. Äitimyytti ei ole enää niin vahva kuin ennen oli.
Isät on myös tasavertaisia vanhempia. Ennen kaiken teki ja hoiti äiti. Ja tosiaan kaikki lapsen viat oli äidistä lähtöisin.
Nykyään on paljon suvaitsevaisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse myös ulkosuomalaisena ihmetellyt Suomen neuvolasysteemiä ja sitä "vain yksi ainoa oppi"-politiikkaa.
Ole ihan rauhassa ja teet edelleen niinkuin äidinvaistosi sanoo! Eikö ole ihmeellistä, että muuallakin maailmassa vauvat jäävät henkiin, vaikkeivät olekaan neuvolan piirissä?!
Suosittelen sellaista amerikkalaista asennetta, kun ihmiset yrittävät tarpeettomasti neuvoa ja vängätä. Eli hymyilet nätisti, kiität kohteliaasti neuvosta tyyliin "kiva, että kerroit, en tullutkaan ajatelleeksi", sitten käännät selkäsi ja teet ihan niinkuin itse koet parhaaksi. Tälle neuvojalle tulee hyvä mieli ja sun ei tarvi uhrata energiaasi turhaan. Katsos, kiitos neuvolan suomalaiset äidit harvemmin uskaltavat kyseenalaistaa niitä "lakeja". Älä pode turhaan syyllisyyttä.
Mulla on sukulaisena sellainen neuvolatäti, joka on varmaan tosi ikävä tapaus. Hänen kanssaan olen saanut kivoja väittelyjä aikaan, kun hän on niin kangistunut siihen "yksi ainoa totuus"-ajatteluun...
USAsta? Siellä sain ensimmäisen lapseni. Ja kaiku ohjeet olikuin 70-luvulta. Synnytys samoin. Ei tarvinnut miettiä mitään kunhan teen kuten lääkäri haluaa.
Ei kuunnella äitiä tai lasta.
Sama oli Italiassa synnytäneellä. Jopa syöttöpunnitukset kuten täällä 70-luvulla
Olipa ihanaa olla Suomessa. Sai käyttää järkeäEi kun Saksassa.
Veikkaan etä siellä ollaan todella vanhanaikaisia
Ei mun kokemuksen mukaan. Omaa järkeä saa käyttää ja vaihtoja on useampia. En ole kokenut syyllistämistä mihinkään suuntaan.
Onko kokemusta suomalaisesta systeemistä? Tai muuten tietoa asioista?
Olen aika hyvin perillä Suomen neuvolasysteemistä, kiitos tämän sukulaisen, joka siis on neuvolatäti.
Olen sen myötä huomannut, että jotkut suositukset vaihtelevat kovin maakohtaisesti. Muuta ihmetystä mulle on taas aiheuttanut, että Suomessa terveydenhoitaja on pätevä ultraamaan, mikä ei täällä tulisi kuuloonkaan,sillä jokaikinen raskaudenaikainen seuranta tapahtuu naistentautien lääkärin luona.
Syyllistävistä neuvolan tädeistä käyntien yhteydessä olen kuullut laajalta ystäväpiiriltäni Suomessa. Omakohtaista kokemusta ei (onneksi) ole ;-)
Kävin USAssa myös aina lääkärin vastaanotolla. Lääketiede edellä mentiin. Ei mitään tukemista tai keskusteluja.
Täällä en ole kokenut mitään syyllistämistä missään neuvolan vaiheessa.
Seuranta ei vaadi lääkäriä. Eikä ultraus.
Se vaatii keskustelua ja tukea fyysisten asioiden ohella
Saattaa olla että en ole kokenut syyllistämistä, koska olen itse ottanut asioista selvää ja tehnyt kuten parhaaksi näen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en taas pysty ymmärtämään ihmisiä jotka tietoisesti riskeeraavat syntymättömän lapsensa terveyden, ja mahdollisesti hengen, päättämällä haistattaa pitkät raskausajan ravintosuosituksille. Listeria ja toksoplasma esimerkiksi ovat harvinaisia mutta saattavat aiheuttaa vakavia komplikaatioita. Joku salmiakinsyönti on eri asia, ajoittainen verenpaineen nousu ei ole kuolemaksi mutta em. mainittujen pöpöjen kanssa kun käy huono tuuri niin se voi olla kerrasta poikki. Itse en ainakaan olisi voinut elää itseni kanssa jos lapseni olisi saanut aivovaurion sen takia etten voi olla 9kk ilman sushia.
Suositukset vaihtele vuodesta toiseen. Nyt ei saa syödä sushia, muutama vuosikymmen sitten kalansyönti kahdesti viikossa oli ehdoton suositus eikä kukaan sanonut, että sen piti ehdottomasti olla kypsennettyä, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Onpa ihanaa saada näin paljon tukea ja ymmärrystä! Pelkäsin että saan täällä pelkästään "olet vain huono äiti" kommentteja.
Joku tuolla ylhäällä ihmetteli, että miksi sitten ryhtyä vanhemmaksi, jos ei kelpaa. Ensinnäkin siinä itse vanhemmuudessa kun ei ole mitään vikaa! Olen muodostanut sellaisen vanhemmuuden kuin parhaaksi koen itselleni sekä lapselleni. Minulle on esimerkiksi tärkeää, että en jumitu kotiin ja hukkaa omaa identiteettiäni vaan jatkan harrastuksiani, tapaan ystäviäni ja teen jopa satunnaisesti töitä. Erona on se, että nyt vauva tulee mukana ja saa esimerkiksi usein pumpattua maitoa pullosta. Elämäni ei pyöri vain vauvan ympärillä siis vaan lapsi tuli osaksi minun elämää.
Se, mitä en voi hyväksyä ja mikä järkytti suuresti, on tämä naisten kontrollointi! Koen, että kun nainen on Suomessa äiti (pidän tätä todella vahvasti suomi ilmiönä) ei hän olekaan enää oma persoonansa ja oma ihminen vaan yhtäkkiä kaikkien muiden omaisuutta ja määräiltävissä. Naisen myös odotetaan unohtavan itsensä täysin. Pidän tätä moraalittomana ja törkeänä. En todellakaan aio kuitenkaan jättää lasta tekemättä tämän vuoksi - silloinhan antaisin tuon mentaliteetin voittaa! Ja määräillä elämääni. Minulla on oikeus kuitenkin vanhemmuuteen eivätkä nuo neuvolan painostavat voi sitä minulta viedä pois.
Muuten - tuntuu myös että lapsen kasvattamisesta on tehty jokin ihan älytön säännöstö! Joka ikinen asia nykyään traumatisoi lapsen ja tuo psyykkisiä ongelmia. Ettei saa muka edes jäähypenkkiä enää käyttää. Huh huh. Mitenköhän muualla maailmassa ei sitten tule pelkkiä mielenterveyspotilaita ja miksiköhän Suomessa niitä on taas niin paljon? Aivan varmasti ongelmana on se etteivät äidit uskalla kuunnella enää tervettä järkeä vaan menevät neuvolan painostuksen mukaan (pelätään että lasu tulee tiskiin - ja ihan aiheesta) vaikkei se lapselle sovi alkuunkaan. Mutta kun on tällainen sääntö... missään muualla maailmassa ei todellakaan ole tällaista määrää sääntöjä ja pidetä äitejä jonain yhteiskunnan yleisenä omaisuutena johon kaikilla on oikeus puuttua.. ja odotetaan että se oma elämä jää täysin pois.
Ap
En oikein ymmärrä sinua.
Siis pidät jäähypenkin kritisointia huonona asiana. Miksi? Sinulla on pieni vauva ja uskot jo nyt että jäähypenkkiä tarvitaan?
Minulla on teinejä enkä ole koskaan tarnnut mitään rangaistuksia. Meillä on aina ollut selkeät rajat. Mutta ne on pidetty hyvällä mielellä
Aika pitkälle riittää että asettuu vähän sen toisen ihmisen asemaan. Ei tarvitse oppaita lukea.
Eikä nyt ainakaan joka kirjoituksesta syyllistyä.
Minulle äitiys on ollut vapaata, en koe syyllistyväni mistään vaikka varmasti olisin voinut monta kertaa toimia paremmin
Miksi minä syyllistyisin tutkimustuloksista? Tai kuulisin että vain Suomessa on näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtautumisesi ei ole lainkaan rento. Sinähän olet aivan tolaltasi. Olen itsekin saanut lapsen, enkä tunnista mitään noista väittämistäsi. Kyse on siitä, miten asian koet.
Taisit ymmärtää täysin väärin, mitä tällä hain takaa. Suhtautumiseni äitiyteen on erittäin rento. Haluan tehdä asiat terveellä maalaisjärjellä enkä suinkaan kaikkien sääntöjen mukaisesti vain sääntöjen noudattamisen ilosta. Ikäänkuin täällä jaettaisiin jotain äitimitaleja niille, jotka parhaiten pystyy noudattaan niitä. Usein niiden sääntöjen noudattaminen tuntuu olevan tärkempää kuin sen lapsen hyvinvointi. Esimerkiksi ystäväni pakolla imetti ja imetti vakkkei maitoa tullut. Lapsen paino oli vaarallisen alhaalla ja lapsi itki nälkäänsä. Hän imetti parhaillaan 15 minuutin välein ja kaikki painosti vaan jatkamaan. Lopulta ystävä sitten antoi kiinteää ja lapsen paino nousi ja lapsi muuttui silmissä iloisemmaksi ja terveemmäksi. Ystäväni kieltää edelleen tämän yhteyden... että ajateltiinko tässä muka oikeasti lasta vai äidin pakkomiellettä?
Jokatapauksessa suhtaudun tähän painostukseen ja paheksuntaan kyllä negatiivisesti enkä suinkaan välinpitämättömästi. Nämä ovat kuitenkin kaksi täysin eri asiaa, enkä edes ymmärrä miten olet vetänyt ne mut yhdeksi ja samaksi.
Ap
Ei se maito lopu jos imettää lapsentahtisesti JA pitää huolen että itse syö ja juo riittävästi. Monille vaan se pyllyn koko on tärkeämpi kuin lapsen ravinto ja sitten selitellään korvikkeiden käyttöä ja omaa mukavuudenhalua tällä "loppumisella".
Ap, tässä aika hyvä esimerkki. 😆 Tuon kirjoittaja voisi rekasta hieman. Ota vaikka lasi punkkua!
Itsekin entisenä ulkosuomalaisena todellakin tunnistan mainitsemasi ilmiön. Entisessä asuinmaassani vierailevat ystäväni myös huomasivat aika pian, miten paljon rennompaa äitiys siinä maassa oli Suomeen verrattuna. Koko elämänasenne oli sellainen "live and let live", jota itse olen oppinut kunnolla arvostamaan vasta nyt siitä ilmapiiristä luovuttuani.
Ymmärrän sinua, ap. Todella ymmärrän.
Muuten asiaan puuttumatta kerron vain, että salmiakin ja lakun haittavaikutukset eivät perustu pelkästään verenpaineen nousuun, kuten joku aiemmin kirjoitti. Täällä lisätietoa: https://yle.fi/uutiset/3-9453302
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa ihanaa saada näin paljon tukea ja ymmärrystä! Pelkäsin että saan täällä pelkästään "olet vain huono äiti" kommentteja.
Joku tuolla ylhäällä ihmetteli, että miksi sitten ryhtyä vanhemmaksi, jos ei kelpaa. Ensinnäkin siinä itse vanhemmuudessa kun ei ole mitään vikaa! Olen muodostanut sellaisen vanhemmuuden kuin parhaaksi koen itselleni sekä lapselleni. Minulle on esimerkiksi tärkeää, että en jumitu kotiin ja hukkaa omaa identiteettiäni vaan jatkan harrastuksiani, tapaan ystäviäni ja teen jopa satunnaisesti töitä. Erona on se, että nyt vauva tulee mukana ja saa esimerkiksi usein pumpattua maitoa pullosta. Elämäni ei pyöri vain vauvan ympärillä siis vaan lapsi tuli osaksi minun elämää.
Se, mitä en voi hyväksyä ja mikä järkytti suuresti, on tämä naisten kontrollointi! Koen, että kun nainen on Suomessa äiti (pidän tätä todella vahvasti suomi ilmiönä) ei hän olekaan enää oma persoonansa ja oma ihminen vaan yhtäkkiä kaikkien muiden omaisuutta ja määräiltävissä. Naisen myös odotetaan unohtavan itsensä täysin. Pidän tätä moraalittomana ja törkeänä. En todellakaan aio kuitenkaan jättää lasta tekemättä tämän vuoksi - silloinhan antaisin tuon mentaliteetin voittaa! Ja määräillä elämääni. Minulla on oikeus kuitenkin vanhemmuuteen eivätkä nuo neuvolan painostavat voi sitä minulta viedä pois.
Muuten - tuntuu myös että lapsen kasvattamisesta on tehty jokin ihan älytön säännöstö! Joka ikinen asia nykyään traumatisoi lapsen ja tuo psyykkisiä ongelmia. Ettei saa muka edes jäähypenkkiä enää käyttää. Huh huh. Mitenköhän muualla maailmassa ei sitten tule pelkkiä mielenterveyspotilaita ja miksiköhän Suomessa niitä on taas niin paljon? Aivan varmasti ongelmana on se etteivät äidit uskalla kuunnella enää tervettä järkeä vaan menevät neuvolan painostuksen mukaan (pelätään että lasu tulee tiskiin - ja ihan aiheesta) vaikkei se lapselle sovi alkuunkaan. Mutta kun on tällainen sääntö... missään muualla maailmassa ei todellakaan ole tällaista määrää sääntöjä ja pidetä äitejä jonain yhteiskunnan yleisenä omaisuutena johon kaikilla on oikeus puuttua.. ja odotetaan että se oma elämä jää täysin pois.
Ap
Miksi en itse koe samoin? Osalla äitiys menee hirveäksi suorittamiseksi ja saattavat kyllä syyllistää muita, mutta en mä ainakaan välitä. Enkä kyllä allekirjoita, että naisen odotettaisiin unohtavan itsensä täysin. Kuinka vanha lapsesi on? Omani on 4 vuotta. Ehkä olen vain unohtanut vauva-ajan, mutta en todellakaan koe, että minun pitäisi unohtaa itseni tai olen syyllinen kaikkeen, mitä lapsi tekee.
En tiedä, kuljenko laput silmillä, vai haistatanko vain mielessäni paskat kaikille mahdollisille arvostelijoille. Oikeasti lapsista tulee ihan kunnon kansalaisia, kun ne saavat rakkautta ja huomiota sekä niillä on rajat ja ne opetetaan huomioimaan muut. Ap, sä olet ihan oikeilla jäljillä vanhemmuudessasi. Nyt vielä haistatat paskat arvostelulle.
Onkohan nyt ap ihan ymmärtänyt, että ne ruokarajoitteet ei ole äidin kiusaksi vaan sikiön, sen tulevan vauvan, turvaksi?
Jos toisissa maissa on erilailla tai vähemmän tutkittu ruoka-aineita niin senkö perusteella pitäisi Suomessakin pimittää tieto tulevilta vanhemmilta?
Ei saisi kertoa että raa'asta kalasta mahdollisesti saatava listeria on vaarallinen sikiölle, koska se on tiukkapipoisuutta? Samalla periaattella ap vissiin hoitaisi raskaana ollessaan naapurin parvorokkoon sairastunutta lasta , kun eihän se välttämättä tartu ja vaikka tarttuisikin niin ei siitä välttämättä tule keskenmenoa.
Ap penää rennon maalaisjärjen käyttöä, mutta eikö sitä juuri ole se, että ei tietentahtoen aseta lasta vaaraan vaan ottaa selvää siitä mikä ei ole suotavaa jolloin pystyy rennosti odottamaan vauvan valmistumista?
Vierailija kirjoitti:
Äiti on aina vääränlainen.
Ja siksi kannattaa olla aidosti omalla tavalla vääränlainen. :) Joka tapauksessa teet muiden mielestä väärin, joten kannattaa tehdä asiat niin, että itsellä ja omalla lapsella on hyvä olla.
Jäähypenkkiä en ole tarvinnut koskaan. Minä uskon siihen että kun lapseen on kunnollinen yhteys, ei tarvitse natsittaa.
Nämä minun adoptiolapseni ovat nyt murrosikäisiä, enkä edellenkään ole tarvinnut mitään ns järeitä keinoja. Lapsen kunnioitus, arvostaminen ja heille annettu aika riittää. Ja se että valaa heihin itsetuntoa ja uskoa että heistä on mihin vaan.
1
Vierailija kirjoitti:
Jäähypenkkiä en ole tarvinnut koskaan. Minä uskon siihen että kun lapseen on kunnollinen yhteys, ei tarvitse natsittaa.
Nämä minun adoptiolapseni ovat nyt murrosikäisiä, enkä edellenkään ole tarvinnut mitään ns järeitä keinoja. Lapsen kunnioitus, arvostaminen ja heille annettu aika riittää. Ja se että valaa heihin itsetuntoa ja uskoa että heistä on mihin vaan.
1
Niin mutta jos ja kun mun lapsen kanssa tuo ei riitä, niin tekeekö se minusta p*skan äidin?
Tuo on juuri se ongelman ydin. Oma tapa nähdään ainoana oikeana / neuvolat levittää yhtä ainoaa, oikeaa totuutta.
Ne lapset ja vanhemmat jotka ei muottiin istu joutuu aikamoisen arvostelun kohteeksi. Ja se vika on tottakai aina vanhemmassa, ensisijassa äidissä. Mitä äiti teki tai jätti tekemättä. "Minä tein näin ja onnistuin, kyllä sulla pitää toimia sama".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ihanaa saada näin paljon tukea ja ymmärrystä! Pelkäsin että saan täällä pelkästään "olet vain huono äiti" kommentteja.
Joku tuolla ylhäällä ihmetteli, että miksi sitten ryhtyä vanhemmaksi, jos ei kelpaa. Ensinnäkin siinä itse vanhemmuudessa kun ei ole mitään vikaa! Olen muodostanut sellaisen vanhemmuuden kuin parhaaksi koen itselleni sekä lapselleni. Minulle on esimerkiksi tärkeää, että en jumitu kotiin ja hukkaa omaa identiteettiäni vaan jatkan harrastuksiani, tapaan ystäviäni ja teen jopa satunnaisesti töitä. Erona on se, että nyt vauva tulee mukana ja saa esimerkiksi usein pumpattua maitoa pullosta. Elämäni ei pyöri vain vauvan ympärillä siis vaan lapsi tuli osaksi minun elämää.
Se, mitä en voi hyväksyä ja mikä järkytti suuresti, on tämä naisten kontrollointi! Koen, että kun nainen on Suomessa äiti (pidän tätä todella vahvasti suomi ilmiönä) ei hän olekaan enää oma persoonansa ja oma ihminen vaan yhtäkkiä kaikkien muiden omaisuutta ja määräiltävissä. Naisen myös odotetaan unohtavan itsensä täysin. Pidän tätä moraalittomana ja törkeänä. En todellakaan aio kuitenkaan jättää lasta tekemättä tämän vuoksi - silloinhan antaisin tuon mentaliteetin voittaa! Ja määräillä elämääni. Minulla on oikeus kuitenkin vanhemmuuteen eivätkä nuo neuvolan painostavat voi sitä minulta viedä pois.
Muuten - tuntuu myös että lapsen kasvattamisesta on tehty jokin ihan älytön säännöstö! Joka ikinen asia nykyään traumatisoi lapsen ja tuo psyykkisiä ongelmia. Ettei saa muka edes jäähypenkkiä enää käyttää. Huh huh. Mitenköhän muualla maailmassa ei sitten tule pelkkiä mielenterveyspotilaita ja miksiköhän Suomessa niitä on taas niin paljon? Aivan varmasti ongelmana on se etteivät äidit uskalla kuunnella enää tervettä järkeä vaan menevät neuvolan painostuksen mukaan (pelätään että lasu tulee tiskiin - ja ihan aiheesta) vaikkei se lapselle sovi alkuunkaan. Mutta kun on tällainen sääntö... missään muualla maailmassa ei todellakaan ole tällaista määrää sääntöjä ja pidetä äitejä jonain yhteiskunnan yleisenä omaisuutena johon kaikilla on oikeus puuttua.. ja odotetaan että se oma elämä jää täysin pois.
Ap
En oikein ymmärrä sinua.
Siis pidät jäähypenkin kritisointia huonona asiana. Miksi? Sinulla on pieni vauva ja uskot jo nyt että jäähypenkkiä tarvitaan?
Minulla on teinejä enkä ole koskaan tarnnut mitään rangaistuksia. Meillä on aina ollut selkeät rajat. Mutta ne on pidetty hyvällä mielellä
Aika pitkälle riittää että asettuu vähän sen toisen ihmisen asemaan. Ei tarvitse oppaita lukea.
Eikä nyt ainakaan joka kirjoituksesta syyllistyä.
Minulle äitiys on ollut vapaata, en koe syyllistyväni mistään vaikka varmasti olisin voinut monta kertaa toimia paremmin
Miksi minä syyllistyisin tutkimustuloksista? Tai kuulisin että vain Suomessa on näin?
Kyllä, pidän jäähypenkin kritisointia ylilyöntinä ja hysteerisenä ylivarovaisuutena. En tietenkään laita vauvaani jäähypenkille, mutta koska minulla vauva on niin olen tietysti lukenut kirjoja kasvatuksesta sekä googlettanut ja lukenut paljon keskusteluita. Kyllä minä ainakin halusin hakea tietoa jo tässä vaiheessa, vaikka en mitään oppaita sokeasti aio noudattaakaan.
Ja tottakai niistä muodostuu omia mielipiteitä. Tuntuu, että mitä tahansa teetkin, traumatisoit lapsesi psyykkisesti. Ihan naurettavaa. Pidän lapsen psyykkeen kannalta huomattavasti pahempana sitä, jos ei lasta voi millään muotoa rangaista. Se ei todellakaan valmenna lasta oikeaan elämään. Oikeassa elämässä kun teoilla on aina seuraukset - et voi tehdä mitä huvittaa milloin huvittaa ja olettaa, ettei sinua siitä rangaista. Töistä voi saada potkut rangaistukseksi, jos et töihin tule paikalle koska ei huvita. Kumppani voi jättää, jos häntä petät, vaikka sillä hetkellä sattui niin huvittamaan jne. Kasvatuksen mielestäni pitää reflektoida oikeaa elämää ja sitä, mitä tuleman pitää mutta lapselle sopivassa muodossa.
Hienoa, että lapsesi ovat aina totelleet heille asetettuja sääntöjä. Näin ei kuitenkaan kaikkien lasten kohdalla ole. kyllä minäkin ajattelin asettaa selkeät rajat, mutta en oleta että lapsi näitä automaattisesti noudattaa ja tottelee - etenkään siinä uhmaiässä. Todellakin aion siis lastani jäähypenkittää ja en usko, että se traumatisoi lapseni. Taas jälleen tässä yleistät että se mikä toimi teillä, toimisi muka kaikille muillekin. Ei se niin mene.
AP
Taitaa suurin osa äideistä ihan itse syyllistää itseään. Neuvolasta ym paikoista ei kukaan ole mua koskaan syllistänyt, ainoastaan kannustanut, rauhoitellut ja tarjonut apua. Olisiko sillä vaikutusta että sain kaksoset?