Lue keskustelun säännöt.
2000-luvun äitimyytti vie ilon äitiydestä
08.06.2017 |
Olen 35-vuotias nainen ja olen saanyt nyt esikoiseni. Olen lapsen isän kanssa avoliitossa - tai emme sitä sanaa käytä kyllä, mutta virallisesti näin. Avioliitto ei ole meille vaihtoehto.
Jokatapauksessa, koen että nykyään on vallalla aivan uskomaton "täydellinen äitimyytti". Painostaminen ja vihjailu alkoi jo neuvolassa, tuntuu että kaikkeen olisi ollut vain yksi ainoa OIKEA tapa tehdä kaikki. En tietenkään ole ollut polttanut tupakkaa (ennen poltin n. kaksi tupakkaa viikossa) enkä ole käyttänyt alkoholia, mutta muuten en ole viitsinyt niin tarkasti seurata noita loputtomia ruokarajoitesääntöjä. Sanottakoon, että tulin siis raskaaksi asuessani vielä ulkomailla (olimme miehen kanssa 7 vuotta ulkosuomalaisia) eikä paikallinen lääkäri ollut todellakaan niin hysteerinen ruokarajoitteiden suhteen.. Ylläri ylläri tuli ihan terve lapsi. Lisäksi tutustuin muihin äiteihin, joiden koko elämä pyöri synnytyssuunnitelmien, valmennuksien ja "aktiivisen synnytyksen" ympärillä... Minulla on ihan sama mitä muut tekevät, mutta koin todella ahdistavaksi ja ärsyttäväksi sen paheksunnan ja jopa painostuksen, mitä koin neuvolan ja muiden äitien toimesta, kun en ollut näistä asioista kiinnostunut. Olin sitä mieltä, että synnytys menee niinkuin menee ja siksi siellä on ammattilaiset paikalla pitämässä huolen. Lisäksi en nähnyt mitään syytä olla ottamatta kivunlievitystä, vaikka ilmeisesti nykyään "oikean kunnollisen äidin" mitta on se, miten paljon kipua kokee. Synnytys meni siis hyvin ja otin oikein rennosti koko homman. Pari tikkiä sain, menin suoraan suihkuun (lapsi isällä) ja siivoilin hieman huonetta tämän jälkeen...
Asiat paheni ihan älyttömäksi kun lapsi syntyi! En nyt jaksa lähteä avaamaan kaikkia yksityiskohtia, mutta esimerkiksi imetys tuntuu olevan ihan sairaalloinen pakkomielle monelle! kyllä, ymmärrän imetyksen hyödyt, mutta en todellakaan aio huudattaa lasta nälissään, jos maitoa ei tule riittävästi. Nyt pumppailen (koska isä hoitaa vauvaa aika lailla yhtä paljon) ja imetän myös silloin tällöin. Välillä annan korviketta. Neuvolassa todella syyllistettiin, etten muka todella yritä edes imettää "kunnolla" - en ymmärrä, miksei tähänkin voi suhtautua rennosti. Vauva on terve, kasvaa, nukkuu hyvin ja on muutenkin tyytyväinen..
Tuntuu että äitiydestä menee kaikki ilo pois, kun muut ovat aivan hysteerisiä ympärillä, painostetaan, paheksutaan... en ole ennen välittänyt juuri muiden mielipiteistä ja neuvola nyt on lähinnä käynyt hermoon sen ehdottoman järjettömän asenteen vuoksi. Kuitenkin on vaikea iloita omasta äitiydestä sillä en koe mitään yhteenkuuluvuutta muihin äiteihin esimerkiksi. Onko kenelläkään muilla tällaisia tuntemuksia vai olenko ainoa kenen suhtautuminen tähän koko vauvahommaan on rento?
Kommentit (195)
Suomen yhteiskunta ja suomalaiset vie ilon koko elämästä vaikka olisit lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja neuvolan voi vaihtaa. Minäkin vaihdoin kun edellinen oli ihan hötöpää.
1
Suhtautumisesi ei ole lainkaan rento. Sinähän olet aivan tolaltasi. Olen itsekin saanut lapsen, enkä tunnista mitään noista väittämistäsi. Kyse on siitä, miten asian koet.
Jos vielä etukäteen voit varautua lapseen, niin siihen syyllistämiseen ei vain pysty. Tulet huomaamaan, ettei niin surkeaa ihmistä ole kuin äiti. Kaikki huonosta koulumenestyksestä, painoon, uniongelmiin, käytöshäiriöihin tulee olemaan sinun vikasi. Vaikka olisit kilometrien päässä lapsestasi, niin vika on sinun jos lapsi perseilee vaikka koulussa tai häiritsee tunnilla.
Eikä se lopu edes muihin, vaan monet ihan aikuiset lapset vielä vanhalla iällä tulevat syyllistämään sinua äitinä, kuinka heidän ollessaan pieniä, et ollut sitä tai olit tätä.
Opit kaunistelemaan ja pahimmillaan alat jopa eristäytymään. Koska et vaan jaksa kuunnella sitä ainaista väärin tekemistäsi.
Kun se sormi osoittaa jotakuta, voit olla varma, että se on joku äiti. AINA
Ja et ole tarpeeksi läsnä tai jos olet läsnä, olet väärin läsnä. Älä lässytä siellä. Jos lapsi riekkuu julkisesti, olet huono äiti, jos saat sen pysymään hiljaa, teet sen vaientamisen väärin. Lasta pitää kasvattaa, mutta vain oikein, mutta sinä teet sen väärin. Lasta pitää hoitaa, mutta ei noin. Lasta pitää rohkaista itsenäisyyteen, mutta sinähän vaadit siltä liikaa. Se syö väärin, juo väärin ja nukkumistavat ovat vuoden 2013 mukaiset. Ai kamala.
Ja juuri kun luulet että kyllä nyt alkaa helpottaa, kun nuorinkin on 12, MLL ilmoittaa, että alle 13-vuotiasta nyt ei vain saa jättää 2,5 kuukauden kesäloman aikana ilman aikuisen tukea. Sinä, paha, paha, välinpitämätön äiti, meinasit melkein jättää!
Ja kerran vuodessa on se äitienpäivä, joka sinun pitää nykysuositusten mukaan jakaa "kaikkien äidiksi itsensä tuntevien" kanssa. Koska onhan se Irmeli-serkkukin melkein pelannut laaten kanssa kerran mökillä Afrikan tähteä, mikä on käytännössä ihan sama asia kuin tuo sinun touhustelusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhtautumisesi ei ole lainkaan rento. Sinähän olet aivan tolaltasi. Olen itsekin saanut lapsen, enkä tunnista mitään noista väittämistäsi. Kyse on siitä, miten asian koet.
Taisit ymmärtää täysin väärin, mitä tällä hain takaa. Suhtautumiseni äitiyteen on erittäin rento. Haluan tehdä asiat terveellä maalaisjärjellä enkä suinkaan kaikkien sääntöjen mukaisesti vain sääntöjen noudattamisen ilosta. Ikäänkuin täällä jaettaisiin jotain äitimitaleja niille, jotka parhaiten pystyy noudattaan niitä. Usein niiden sääntöjen noudattaminen tuntuu olevan tärkempää kuin sen lapsen hyvinvointi. Esimerkiksi ystäväni pakolla imetti ja imetti vakkkei maitoa tullut. Lapsen paino oli vaarallisen alhaalla ja lapsi itki nälkäänsä. Hän imetti parhaillaan 15 minuutin välein ja kaikki painosti vaan jatkamaan. Lopulta ystävä sitten antoi kiinteää ja lapsen paino nousi ja lapsi muuttui silmissä iloisemmaksi ja terveemmäksi. Ystäväni kieltää edelleen tämän yhteyden... että ajateltiinko tässä muka oikeasti lasta vai äidin pakkomiellettä?
Jokatapauksessa suhtaudun tähän painostukseen ja paheksuntaan kyllä negatiivisesti enkä suinkaan välinpitämättömästi. Nämä ovat kuitenkin kaksi täysin eri asiaa, enkä edes ymmärrä miten olet vetänyt ne mut yhdeksi ja samaksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtautumisesi ei ole lainkaan rento. Sinähän olet aivan tolaltasi. Olen itsekin saanut lapsen, enkä tunnista mitään noista väittämistäsi. Kyse on siitä, miten asian koet.
Taisit ymmärtää täysin väärin, mitä tällä hain takaa. Suhtautumiseni äitiyteen on erittäin rento. Haluan tehdä asiat terveellä maalaisjärjellä enkä suinkaan kaikkien sääntöjen mukaisesti vain sääntöjen noudattamisen ilosta. Ikäänkuin täällä jaettaisiin jotain äitimitaleja niille, jotka parhaiten pystyy noudattaan niitä. Usein niiden sääntöjen noudattaminen tuntuu olevan tärkempää kuin sen lapsen hyvinvointi. Esimerkiksi ystäväni pakolla imetti ja imetti vakkkei maitoa tullut. Lapsen paino oli vaarallisen alhaalla ja lapsi itki nälkäänsä. Hän imetti parhaillaan 15 minuutin välein ja kaikki painosti vaan jatkamaan. Lopulta ystävä sitten antoi kiinteää ja lapsen paino nousi ja lapsi muuttui silmissä iloisemmaksi ja terveemmäksi. Ystäväni kieltää edelleen tämän yhteyden... että ajateltiinko tässä muka oikeasti lasta vai äidin pakkomiellettä?
Jokatapauksessa suhtaudun tähän painostukseen ja paheksuntaan kyllä negatiivisesti enkä suinkaan välinpitämättömästi. Nämä ovat kuitenkin kaksi täysin eri asiaa, enkä edes ymmärrä miten olet vetänyt ne mut yhdeksi ja samaksi.
Ap
Koska ystäväsi tiesi että seuraavaksi siellä ovella on lastensuojelu jos ei hän tottele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ei lapsia ole mikään pakko hankkia, jos kokonaispaketti ei miellytä. vanhemmuudesta on vaikka kuinka paljon tietoa saatavilla aina onnellisuustutkimuksista loputtomiin naistenlehtijuttuihin nykyäitiyden paineista ja odotuksista. Jos ei tuon perusteella osaa tehdä oikeaa päätöstä, vika on itsetuntemuksessa.
t. velamies
Minun lapseni kasvoi viidn vuoden mittausjaksolla 0,4 senttiä liikaa. Tiesin että syy oli se että kasvua hidastava astmalääkitys lopetettiin. Silti me jouduimme kaksi kertaa lääkärissä tämän kasvupoikkeaman takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse myös ulkosuomalaisena ihmetellyt Suomen neuvolasysteemiä ja sitä "vain yksi ainoa oppi"-politiikkaa.
Ole ihan rauhassa ja teet edelleen niinkuin äidinvaistosi sanoo! Eikö ole ihmeellistä, että muuallakin maailmassa vauvat jäävät henkiin, vaikkeivät olekaan neuvolan piirissä?!
Suosittelen sellaista amerikkalaista asennetta, kun ihmiset yrittävät tarpeettomasti neuvoa ja vängätä. Eli hymyilet nätisti, kiität kohteliaasti neuvosta tyyliin "kiva, että kerroit, en tullutkaan ajatelleeksi", sitten käännät selkäsi ja teet ihan niinkuin itse koet parhaaksi. Tälle neuvojalle tulee hyvä mieli ja sun ei tarvi uhrata energiaasi turhaan. Katsos, kiitos neuvolan suomalaiset äidit harvemmin uskaltavat kyseenalaistaa niitä "lakeja". Älä pode turhaan syyllisyyttä.
Mulla on sukulaisena sellainen neuvolatäti, joka on varmaan tosi ikävä tapaus. Hänen kanssaan olen saanut kivoja väittelyjä aikaan, kun hän on niin kangistunut siihen "yksi ainoa totuus"-ajatteluun...
Ihmetyttää, miten nykyään niin monet äidit kokevat syyllisyyttä sektiosta. Tuntuu, että alatiesynnytys on tärkeämpää mitä terve lapsi. Enää ei saa edes synnyttää nopeasti, vaan sen pitää olla päiväkausia kestävä kokemus, josta selviävä on myyttinen sankaritar.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotan viidettä nyt ihan alussa. En enää JAKSA kiinnostua joka säännöstä mitä neuvolat keksivät.. joka raskaudessa on ilmaantunut uusia asioita kiellettyjen listalle, ja vitamiinisuositukset muuttuneet. Sairasta naisten kontrollointia. Syön fetaa, tuorejuustoa, maksamakkaraa ja raparperia just sillon kun mieli tekee.
Näitä rajoitteita alkaa olla jo niin paljon, että ne kääntyivät meikäläisen kohdalla itseään vastaan. Ja tosiaan esim Australiassa ei rajoiteta odottavien äitien normaalia ruokavaliota mitenkään.. Syntyykö siellä yhtään eläviä lapsia?
Juuri luin suomalaisen patologin haastattelun, jossa sanoi että raskausdieetit etc on täyttä hömppää. Kaikki täältä vuorollamme lähdetään ja kukaan ei ole kuolematon vaikka eläisi koko elämänsä neuvolan pillin mukaan.
Naisia kontrolloidaan aivan törkeästi liittyen raskauteen, imetykseen ja koko lapsiperhe-elämään. Olen monesti miettinyt, onko tämä muille täysin ok? Itseni tekisi mieli nousta barrikadeille!
Esimerkkinä (joita olisi loputtomiin), anoppini kielsi minua juomasta puolikasta lasillista punaviiniä ruoan kanssa, koska imetin. Tämä olisi ollut ainut kerta imetysaikana, kun olisin koskenut alkoholiin. Mutta sekin koettiin liian vaaralliseksi lapselle, viis tutkimuksista. Ja eihän minulla itselläni ole mitään sananvaltaa tai harkintakykyä. En sen koommin ole maistanutkaan heidän viinejään. Ja sitäkös jaksetaan ihmetellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse myös ulkosuomalaisena ihmetellyt Suomen neuvolasysteemiä ja sitä "vain yksi ainoa oppi"-politiikkaa.
Ole ihan rauhassa ja teet edelleen niinkuin äidinvaistosi sanoo! Eikö ole ihmeellistä, että muuallakin maailmassa vauvat jäävät henkiin, vaikkeivät olekaan neuvolan piirissä?!
Suosittelen sellaista amerikkalaista asennetta, kun ihmiset yrittävät tarpeettomasti neuvoa ja vängätä. Eli hymyilet nätisti, kiität kohteliaasti neuvosta tyyliin "kiva, että kerroit, en tullutkaan ajatelleeksi", sitten käännät selkäsi ja teet ihan niinkuin itse koet parhaaksi. Tälle neuvojalle tulee hyvä mieli ja sun ei tarvi uhrata energiaasi turhaan. Katsos, kiitos neuvolan suomalaiset äidit harvemmin uskaltavat kyseenalaistaa niitä "lakeja". Älä pode turhaan syyllisyyttä.
Mulla on sukulaisena sellainen neuvolatäti, joka on varmaan tosi ikävä tapaus. Hänen kanssaan olen saanut kivoja väittelyjä aikaan, kun hän on niin kangistunut siihen "yksi ainoa totuus"-ajatteluun...
USAsta? Siellä sain ensimmäisen lapseni. Ja kaiku ohjeet olikuin 70-luvulta. Synnytys samoin. Ei tarvinnut miettiä mitään kunhan teen kuten lääkäri haluaa.
Ei kuunnella äitiä tai lasta.
Sama oli Italiassa synnytäneellä. Jopa syöttöpunnitukset kuten täällä 70-luvulla
Olipa ihanaa olla Suomessa. Sai käyttää järkeä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse myös ulkosuomalaisena ihmetellyt Suomen neuvolasysteemiä ja sitä "vain yksi ainoa oppi"-politiikkaa.
Ole ihan rauhassa ja teet edelleen niinkuin äidinvaistosi sanoo! Eikö ole ihmeellistä, että muuallakin maailmassa vauvat jäävät henkiin, vaikkeivät olekaan neuvolan piirissä?!
Suosittelen sellaista amerikkalaista asennetta, kun ihmiset yrittävät tarpeettomasti neuvoa ja vängätä. Eli hymyilet nätisti, kiität kohteliaasti neuvosta tyyliin "kiva, että kerroit, en tullutkaan ajatelleeksi", sitten käännät selkäsi ja teet ihan niinkuin itse koet parhaaksi. Tälle neuvojalle tulee hyvä mieli ja sun ei tarvi uhrata energiaasi turhaan. Katsos, kiitos neuvolan suomalaiset äidit harvemmin uskaltavat kyseenalaistaa niitä "lakeja". Älä pode turhaan syyllisyyttä.
Mulla on sukulaisena sellainen neuvolatäti, joka on varmaan tosi ikävä tapaus. Hänen kanssaan olen saanut kivoja väittelyjä aikaan, kun hän on niin kangistunut siihen "yksi ainoa totuus"-ajatteluun...
USAsta? Siellä sain ensimmäisen lapseni. Ja kaiku ohjeet olikuin 70-luvulta. Synnytys samoin. Ei tarvinnut miettiä mitään kunhan teen kuten lääkäri haluaa.
Ei kuunnella äitiä tai lasta.
Sama oli Italiassa synnytäneellä. Jopa syöttöpunnitukset kuten täällä 70-luvulla
Olipa ihanaa olla Suomessa. Sai käyttää järkeä
Ei kun Saksassa.
Ei ole kovin rentoa pumpata maitoa ja pestä pulloja. Minulle oli rentoa imettää vaika koko ajan. Ei se vie kuin muutaman kuukauden. Nokkamukiin pystyi siirtymään jo pian. Korvikeita tai pumppausta ei tarvittu
Sensijaan en ymmärrä ruokarajoitteita. Koska täällä on saatu listeria pastoroidusta maidosta tehdystä pehmeästä juustosta? Tai mitään medium pihvitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse myös ulkosuomalaisena ihmetellyt Suomen neuvolasysteemiä ja sitä "vain yksi ainoa oppi"-politiikkaa.
Ole ihan rauhassa ja teet edelleen niinkuin äidinvaistosi sanoo! Eikö ole ihmeellistä, että muuallakin maailmassa vauvat jäävät henkiin, vaikkeivät olekaan neuvolan piirissä?!
Suosittelen sellaista amerikkalaista asennetta, kun ihmiset yrittävät tarpeettomasti neuvoa ja vängätä. Eli hymyilet nätisti, kiität kohteliaasti neuvosta tyyliin "kiva, että kerroit, en tullutkaan ajatelleeksi", sitten käännät selkäsi ja teet ihan niinkuin itse koet parhaaksi. Tälle neuvojalle tulee hyvä mieli ja sun ei tarvi uhrata energiaasi turhaan. Katsos, kiitos neuvolan suomalaiset äidit harvemmin uskaltavat kyseenalaistaa niitä "lakeja". Älä pode turhaan syyllisyyttä.
Mulla on sukulaisena sellainen neuvolatäti, joka on varmaan tosi ikävä tapaus. Hänen kanssaan olen saanut kivoja väittelyjä aikaan, kun hän on niin kangistunut siihen "yksi ainoa totuus"-ajatteluun...
USAsta? Siellä sain ensimmäisen lapseni. Ja kaiku ohjeet olikuin 70-luvulta. Synnytys samoin. Ei tarvinnut miettiä mitään kunhan teen kuten lääkäri haluaa.
Ei kuunnella äitiä tai lasta.
Sama oli Italiassa synnytäneellä. Jopa syöttöpunnitukset kuten täällä 70-luvulla
Olipa ihanaa olla Suomessa. Sai käyttää järkeäEi kun Saksassa.
Veikkaan etä siellä ollaan todella vanhanaikaisia
Mä en taas pysty ymmärtämään ihmisiä jotka tietoisesti riskeeraavat syntymättömän lapsensa terveyden, ja mahdollisesti hengen, päättämällä haistattaa pitkät raskausajan ravintosuosituksille. Listeria ja toksoplasma esimerkiksi ovat harvinaisia mutta saattavat aiheuttaa vakavia komplikaatioita. Joku salmiakinsyönti on eri asia, ajoittainen verenpaineen nousu ei ole kuolemaksi mutta em. mainittujen pöpöjen kanssa kun käy huono tuuri niin se voi olla kerrasta poikki. Itse en ainakaan olisi voinut elää itseni kanssa jos lapseni olisi saanut aivovaurion sen takia etten voi olla 9kk ilman sushia.
Miten musta tuntuu, että sä nimenomaan olet äitiydestä rasittavuuteen asti vaahtoava tapaus, kun muut keskittyy omaan elämäänsä, eikä vaivaa päätään muiden tekemisillä.
Sitähän tämä on. Aina on joku kyttäämässä ja ohjeistamassa. Ja paheksumassa. Itse olen adoptioäiti ja pääsen mielestäni helpommalla koska ihmisillä ei pahasti ole käsitystä siitä, miten tämä pitäisi hoitaa... plus että ilmeisesti mulla on äitisertifikaatti kun olen selvinnyt neuvonnoista.
Lapsen isän kanssa kun olet samalla aaltopituudella ja muuten käytät tervettä järkeä. Se riittää.