Kesätyöntekijä joka ei kysy mitään. Istuu hiljaa.

Mitäs katselette tuollaista. Lista töistä kouraan ja sanotte että jos työt ei oo tehtynä päivän päätteeks ei tarvitse tulla huomenna. Saa kummasti velliperseisiin vauhtia.

Muistiinpanoja en ole koskaan tehnyt kesätöissä. Osa ei puhu koska luulee että se tulkittaisiin hölöttämiseksi. Kyllä mäkin tunnen ihmisiä jotka ei puhu paljoa, mutta jos puhuvat niin se on oikeasti mielenkiintoista asiaa. 

Kyllä se siitä!

Olin nuorempana sairaanloisen ujo, lähes mykkä ja yleisesti todella ahdistunut sosiaalisissa tilanteissa. Tämä on antanut mulle todella hyvät taidot saada hiljaisimmistakin ihmisistä juttua irti. Esim. viime kesänä olin kausityössä ja työkaverina oli todella hiljainen ja kenkiään tuijotteleva itseäni jokusen vuoden nuorempi tyyppi. Hänestä kuoriutui oikein miellyttävä ja (minulle) puhelias tapaus, jonka kanssa ollaan oltu yhteydessä ja jopa nähty töiden loppumisenkin jälkeen.

Eli tosiaan jos lähestymisen tekee hellävaraisesti ja hienotunteisesti, niin voi saada toisen ihmisen raottamaan kuortaan. Mä teen tätä itse siksi, koska mä olisin nuorempana toivonut jonkun tehneen niin mulle. Kukaan ei vaivautunut ja se ei auttanut mun ujouteen yhtään, vaan päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on myös ollut näitä passiivisia nuoria jotka  sanoo ujosti "joo" eikä laiskuuttaan saa kysyttyä mitään. Edes  miten monta heppaa meidän firman ruohon leikkureissa on. Nää ei tuu uutta Nokiaa perustamaan vaikka onkin yli oppilas eli takas äitin luo vaan 

No voi sun hel..leikkelin yksi kesä koko kesän nurmikoita tietämättä ruohonleikkurin heppamäärää. Anteeksi, että olin niin laiska. 

Joskus tuntuu vaikealta tietää, miten pitäisi toimia. Jos kysyy, pelkää vaikuttavansa tyhmältä ja sit miettii, miks en tajunnut noin itsestäänselvää asiaa. Jos jättää kysymättä, haluaa osoittaa olevansa itsenäinen ja mokaa, sekin on väärin. Jos taas ymmärtää ohjeet väärin (itselle käynyt pari kertaa näin, etenkin kun mulla on auditiivisessa hahmottamisessa ongelmia), saatetaan ihmetellä, miks ei kysytty tai pelkää taas vaikuttavansa tyhmältä. Sit vielä kaikki on niin uutta, vierasta ja tulee hirveästi asiaa. Jännityskin voi aiheuttaa sen, ettei osaa välttämättä kysellä. Uuteen työpaikkaan meneminen on jännittävää jopa tämmöselle sosiaaliselle perhoselle enkä itse ole välttämättä heti ekoina päivinä papupatana selittämässä, vaan tunnustelen, miltä se työ, porukka ja paikka tuntuu. Kaikkien ei edes tarvitse olla sosiaalisia, puheliaita ja ekstrovertteja, ellei työ sitä oikeasti vaadi. Siellä missä nyt olen, tuntuu palaset loksahtaneen ekoina päivinä jo paikoilleen ja tasapaino löytyi nopeasti. Yhteisö voi vaikuttaa myös paljon siihen, miten uusi työntekijä sopeutuu, oppii ja avaa suunsa. Jos esimies tai työkaverit saa työntekijän olon tuntemaan epämiellyttäväksi, jännittyneeksi tai pelokkaaksi, jossain on jotain vikaa. Osalla taas ei välttämättä vain ole mitään kysyttävää, joten miksi silloin tulisi kysyä mitään? Koittakaa ajatella asiaa myös uuden työntekijän näkökulmasta. Se ei ole aina helppoa edes ekstroverteille.

Entisessä työpaikassani oli vähän samankaltainen tapaus. Kesätyöntekijöille järjestettiin toki perehdytys, mutta työ (toimisto-) oli sellaista, ettei perehdytys mitenkään voinut olla kaikenkattava, joten uusille oli omat lähiperehdyttäjät. Kyseessä oleva kesätyöntekijä oli n. 24-vuotias yliopisto-opiskelija. Olin yksi hänen lähiperehdyttäjistään. Hän ei KOKO kesänä kysynyt yhtään mitään, vaikka monta kertaa käytiin kyselemässä, että miten menee, onko ollut hankalia tai epäselviä tapauksia, kysy vain heti jos tulee jotain jne. No, loppukesästä hän sitten vihdoin kysyi kysymyksen, että olenkohan asiassa x yleensä menetellyt tavalla y, jolloin ilmeni, että hän on koko kesän hoitanut työnsä asian x osalta väärin.