Kesätyöntekijä joka ei kysy mitään. Istuu hiljaa.
Eilisen oli mun opissa ja istui hiljaa koko päivän. Ei tehnyt tarkentavia kysymyksiä. Kun kysyin onko ymmärtänyt, niin vieno "joo" tuli vastauksesksi. Ei myöskään tehnyt muistiinpanoja.
Todella hiljainen ja aran oloinen. Huoh... miten ihmeessä se ikinä tulee pärjäämään?!
Kommentit (106)
Kyllähän nuorta jännittää uudessa ja ehkä myös ensimmäissä työpaikassa. Mulla on ollu monta kesähessua opissa ja yleensä ne oppii työt aika nopeasti ja parissa päivässä jo uskaltavat jutella :) Jotku voi olla luonnostaan hiljaisia mutta työnsä tekevät hyvin.
Mä en kysy koska en oikeasti keksi mitään kysyttävää perehdytyksessä. Mulle ne kysymykset tulee vasta tehdessä mieleen. Lisäksi tykkään opiskella kirjallisista ohjeista omassa rauhassa. Mulle paras perehdytys -> lue ohjeet tästä näin ja ruvetaan hommiin. Tee sä, mä neuvon tässä vieressä aluks ja kokeile sit ite, oon tässä vieressä tekemässä hommaa x niin voit kysyä halutessas.
On myös mukavaa, jos ohjaaja puhelee niitä näitä itsestään ja kyselee myös.musta jotakin. Syömään ja tauolle lähdetään yhdessä jne. Vain yksi työpaikka on perehdyttänyt näin ja sinne olen jäänyt. Olenkin saanut paljon kehuja siitä kuinka nopeasti mun perehdytys sujuu aina uuteen asiaan ja olen itsenäinen.
Mulla oli kesätöissä nuorena sen verran ristiriitaista, että minun odotettiin kysyvän neuvoa jos tarvitsin jotain. Kun kysyin, minulle valitettiin etten ole oma-aloitteinen.
Ja kysymykseni eivät olleet edes tyhmiä, vaan ihan aihellisia kun "perehdytys" oli vain kertakierrätys työpaikan alueella.
Jos menee ihan uuteen työpaikkaan, itselle tuntemattomalle alalle, niin ei sitä välttämättä osaakkaan mitä kysymyksiä heti ekana päivänä esittää, kun kaikki on uutta ja ihmeellistä. Eikä välttämättä osaa heti hirveän oma-aloitteinenkaan olla, eikä välttämättä kannattakaan, vai onko se sitten kiva, että säheltää omiaan ja joudut korjaamaan sitten toisen jälkiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli joskus kesätyöntekijä, joka meni tuntia ennen meitä muita töihin ja istui tuolilla ja odotti meitä muita. Olin sanonut hänelle, että työt alkavat klo 9.
Hän ei tehnyt mitään klo 8-9. Ei yhtään mitään.
Tästä jutusta tuli mieleen, että meillä oli joskus muinoin kesätyöntekijä, joka kolmena(!) peräkkäisenä aamuna laukaisi rakennuksen hälytykset tulemalla liian aikaisin töihin. Kyseessä oli siivoustyö kohteessa jota kaksi kesätyöntekijää hoitivat itsenäisesti aamulla, ei siis esimiehiä paikalla. Heille oli kerrottu jo perehdytyksessä, että ennen seitsemää ei saa mennä sisään edes omilla avaimilla koska rakennuksessa on siihen asti hälytykset päällä, ja se hälytys menee suoraan vartiointiliikkeeseen. Eka kerta oli kuitenkin ihan ymmärrettävää, eihän sitä kaikkea voi muistaa. Toinen kerta jo todella oudoksutti, kun juuri edellisenä päivänä oli ängennyt sisälle niin että oli saanut hälytykset laukeamaan ja vartiointiliikkeen kiiruhtamaan paikan päälle. Kolmantena päivänä meinasi jo usko loppua ja väkisin ajatteli että käykö tuo ihminen ihan täysillä edes?! Onneksi se loppui kolmannen aamun jälkeen - kolme turhaa hälytystä kolmena peräkkäisenä aamuna siis vaati ennen kuin tämä puupää tajusi että sinne ei _ihan_oikeasti_ saa mennä edes niillä avaimilla ennen seitsemää. No, plussaa toki siitä, että yleisempi ongelma taitaa olla että töihin tullaan myöhässä, kuin että sinne rynnitään varashälytyksistä huolimatta yli tuntia etuajassa. :D
Mä luulin et tuollaisessa tapauksessa olisi jo päädytty koeaikapurkuun (ihan vaan sen takia että ei ole kykenevä toimimaan ohjeiden mukaan). Ilmeisesti teki sitten kuitenkin hyvää työtä.
Eiköhän seuraavasta kerrasta olisi jo niin käynytkin. Kyllä se muuten ihan normaalisti oman alueensa siivosi, joten tiedä sitten mikä ihmeen ajatuslukko oli tuon asian kohdalla. Ei kai jotenkin vaan meinannut pystyä sisäistämään sitä ajatusta ettei sinne voi mennä vaikka avaimetkin on. :D Uskomattomalta se tuntui viimeistään kolmannella kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli joskus kesätyöntekijä, joka meni tuntia ennen meitä muita töihin ja istui tuolilla ja odotti meitä muita. Olin sanonut hänelle, että työt alkavat klo 9.
Hän ei tehnyt mitään klo 8-9. Ei yhtään mitään.
Tästä jutusta tuli mieleen, että meillä oli joskus muinoin kesätyöntekijä, joka kolmena(!) peräkkäisenä aamuna laukaisi rakennuksen hälytykset tulemalla liian aikaisin töihin. Kyseessä oli siivoustyö kohteessa jota kaksi kesätyöntekijää hoitivat itsenäisesti aamulla, ei siis esimiehiä paikalla. Heille oli kerrottu jo perehdytyksessä, että ennen seitsemää ei saa mennä sisään edes omilla avaimilla koska rakennuksessa on siihen asti hälytykset päällä, ja se hälytys menee suoraan vartiointiliikkeeseen. Eka kerta oli kuitenkin ihan ymmärrettävää, eihän sitä kaikkea voi muistaa. Toinen kerta jo todella oudoksutti, kun juuri edellisenä päivänä oli ängennyt sisälle niin että oli saanut hälytykset laukeamaan ja vartiointiliikkeen kiiruhtamaan paikan päälle. Kolmantena päivänä meinasi jo usko loppua ja väkisin ajatteli että käykö tuo ihminen ihan täysillä edes?! Onneksi se loppui kolmannen aamun jälkeen - kolme turhaa hälytystä kolmena peräkkäisenä aamuna siis vaati ennen kuin tämä puupää tajusi että sinne ei _ihan_oikeasti_ saa mennä edes niillä avaimilla ennen seitsemää. No, plussaa toki siitä, että yleisempi ongelma taitaa olla että töihin tullaan myöhässä, kuin että sinne rynnitään varashälytyksistä huolimatta yli tuntia etuajassa. :D
Me lähetetään siivousfirmalle lasku näistä turhista hälytyksistä. Se on oikeasti kallista kun vartijat saavat hälytyksen ja tulevat paikalle. En tiedä laskuttaako siivousfirma toistuvia turhiahälytyksiä jo työntekijöiltä, mutta yleensä porukka oppii nopeasti.
Uskon että se on paitsi kallista, myös rasittavaa turhan takia ravata hälytysten perässä, ainakin jos niitä tulee ihan vain tuollaisen typeryyden takia. Tapahtuuko tuollaisia toistuvia turhia hälytyksiä teille sitten useinkin? :D Tuo kolmoishälyttäjä on ollut minun työaikanani ainoa johon olen törmännyt, ettei ole ekasta kerrasta tajunnut... Yksittäistapauksinahan noita aina silloin tällöin vahingossa tapahtuu ja vahingot on inhimillisiä, mutta kyllä siitä ekasta kerrasta pitäisi jo jotain oppia...
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan "avoin" persoona itse olet ollut ensimmäisessä kesätyössäsi? Ei kaikki ihmiset ole extroverttejä joka paikkaan istuvia huumorin heittäjiä.
Näinpä, ensimmäiset kaksi kesätyötä olin juuri tuollainen hiljainen hissukka, joka ei oma-aloitteisesti osannut tarttua oikein mihinkään, uskaltanut kysyä paljon mitään. En siis vain tiennyt, miten töissä ollaan. Olin kuitenkin aina ajoissa paikalla, en uponnut puuhailemaan omiani (kännykkää tuolloin ei ollut vielä keksittykään).
Siinä sitä sitten vasta vähitellen oppi olemaan jännittämättä. Mutta kyllä firmoillakin on eroja, toisissa perehdytys hoidetaan hyvin ja toisissa taas on niin ylimalkaiset ohjeet että on niin pihalla ettei edes osaa kysyä mitään. Etenkin kun ei tiedä kuka se olisi jolta kysyisi.
Vaikeapa sitä on jossakin ensimmäisessä työpaikassaan kysymykseen "ymmärsitkö?" myöntää, ettei tajunnut yhtään mitään. Parempi rohkaista sanomalla, että jos sulle jäi jotain epäselväksi, ihan mitä tahansa, niin tule ihmeessä kysymään. Ja ettei kokenut työntekijä välttämättä osaa edes ajatella, mikä kaikki voi olla epäselvää.
Miks sen ois pitäny esittää mtn kysymyksiä, jos ymmärsi kaiken :DDD kai sen näkee sitten käytännössä, miten on ymmärtänyt. Kaikki sympatiat tälle työntekijälle, voin nimittäin samaistua täysin tällaisena introverttina sosiaalifoobikkona.
Jos hän tuli töihin bussilla.Ne kulkevat aikataulujen mukaan,eikä silloin,kun teidä työaikanne alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli joskus kesätyöntekijä, joka meni tuntia ennen meitä muita töihin ja istui tuolilla ja odotti meitä muita. Olin sanonut hänelle, että työt alkavat klo 9.
Hän ei tehnyt mitään klo 8-9. Ei yhtään mitään.
No miksi olisi tehnyt jotain? Hänen työaikansahan alkaa vasta kello 9.
Teetkö itse töitä ilmaiseksi tunnin ennenkuin työpäiväsi alkaa? Kyllä on tolloa.
Kun itse olin nuorena tehtaassa töissä niin työkaverina oli toooosi ärsyttävä noin 50v nainen. Hän puhui koko ajan. Päpätti ja päpätti niin että hyvä että muisti hengittää. Ja aiheet oli tyyliin lapsenlapset joita en tuntenut ja poika ja miniä. Kun se pia sitä ja tätä ja pekka sitä ja tätä loputtomiin.
Yhtenä.päivänä tuo työkaveri sitten sanoi että oletpa sinä hiljainen ja ei tosiaan antanut sekunnin rauhaa puheiltaan.
Siis ihan normaali suomalainen nuori....?
AP:lle ja muille kysymys joilla vastaavanlaisia kokemuksia kesätyöntekijöistä. Onko yritys palkannut nämä suoraan vai ovatko henkilöstövuokrausyrityksestä?
Vierailija kirjoitti:
Eilisen oli mun opissa ja istui hiljaa koko päivän. Ei tehnyt tarkentavia kysymyksiä. Kun kysyin onko ymmärtänyt, niin vieno "joo" tuli vastauksesksi. Ei myöskään tehnyt muistiinpanoja.
Todella hiljainen ja aran oloinen. Huoh... miten ihmeessä se ikinä tulee pärjäämään?!
Hyvin, on saanut kesätyöpaikan. Itse jäin ilman.
Vierailija kirjoitti:
Eilisen oli mun opissa ja istui hiljaa koko päivän. Ei tehnyt tarkentavia kysymyksiä. Kun kysyin onko ymmärtänyt, niin vieno "joo" tuli vastauksesksi. Ei myöskään tehnyt muistiinpanoja.
Todella hiljainen ja aran oloinen. Huoh... miten ihmeessä se ikinä tulee pärjäämään?!
Kesätyöntekijän työtehtävien opettamisen lisäksi panostaisin myös kokonaisvaltaiseen työelämään opettamiseen, varsinkin jos olet selkeästi havainnut niiden puutteet. Varsinkaan jos kokemusta ei ole kauhesti voi työnteko tavat olla hakusessa ja jos odottaa että ne kehittyy itsestään voi mennä tovi. Kunnon perehdytyksellä voittaa kaikki.
Nyt kun täällä nuoria haukutaan, niin avaudun väliin vanhemmista työntekijöistä. Joitakin voi kuvailla pelkäksi menoeräksi, koska keskittyvät töiden välttelyyn ja saavat varmaan vielä hyvää palkkaakin, kun ovat olleet samassa yrityksessä jopa vuosikymmeniä. Voisivat olla eläkkeellä, mutta sen sijaan pysyvät työelämässä, koska voi heittää vitsiä kollegoiden kanssa. Siinä sitten yrität pitää osastoa tehokkaana ja pystyssä vielä edes muutaman vuoden, että et jää työttömäksi, kun taas vanhuksilla ei ole mitään menetettävää enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli joskus kesätyöntekijä, joka meni tuntia ennen meitä muita töihin ja istui tuolilla ja odotti meitä muita. Olin sanonut hänelle, että työt alkavat klo 9.
Hän ei tehnyt mitään klo 8-9. Ei yhtään mitään.
No miksi olisi tehnyt jotain? Hänen työaikansahan alkaa vasta kello 9.
Teetkö itse töitä ilmaiseksi tunnin ennenkuin työpäiväsi alkaa? Kyllä on tolloa.
Kun itse olin nuorena tehtaassa töissä niin työkaverina oli toooosi ärsyttävä noin 50v nainen. Hän puhui koko ajan. Päpätti ja päpätti niin että hyvä että muisti hengittää. Ja aiheet oli tyyliin lapsenlapset joita en tuntenut ja poika ja miniä. Kun se pia sitä ja tätä ja pekka sitä ja tätä loputtomiin.
Yhtenä.päivänä tuo työkaveri sitten sanoi että oletpa sinä hiljainen ja ei tosiaan antanut sekunnin rauhaa puheiltaan.
Sama täällä. Sumnuntaisin aamuvuoroon pääsi bussilla vain yhdellä vuorolla ja olin töissä kello 7 vaikka työt alkoivat kello 8. Minua pyydettiin joskus tekemään töitä kun perehdyin omalla ajalla työhön liittyviin asiakirjoihin. Sanoin että voin kyllä aloittaa jo nyt mutta työaika alkaa oikeasti vasta tunnin päästä jolloin minulle sanottiin että jatka vain rauhassa ja aloita työt kello 8.
A) Hiljaisuus ei ole synonyymi huonolle työntekijälle
B) Sinuna opettelisin hieman ihmisten temperamenttipiirteitä ennen kuin arvostelisin ketään sen perusteella puhuuko vai ei
C) Ihmisellä, joka ei lörpöttele turhia jatkuvasti jää enemmän aikaa hoitaa oleellinen työpaikalla eli ne TYÖT!! Kuhan sinä hoidat oman osuutesi kunnolla eli sen perehdyttämisen.
Ja vanhat työntekijätkö sitten ovat jotain kultaa? HAH! Työtahti on ihan saatanan hidas ja motivaatiokin yleensä heikko. Sen lisäksi yleensä myrkyttävät ilmapiiriä ja tartuttavat huonoa motivaatiota muihinkin.
Onneksi omassa työpaikassa oli kunnon perehdyttäjät, eikä APn kaltainen simpanssi.
Siksipä meidän firma tekee tulosta, laajentaa ja palkkaa taas lisää väkeä, kun me työntekijät virheiden kyttäämisen ja kyräilyn sijaan vedämme yhtä köyttä.
Meillä on n. nelikymppinen, joka ei uskalla kysyä mitään. Olen ollut lempeä ja itse pikemminkin introvertti joten en karjahtele pelottavasti. Ei minua silti hetkeäkään epäilytä, ettei muka pärjättäisi toistemme kanssa ja etteikö työt tulisi tehdyksi.