Kesätyöntekijä joka ei kysy mitään. Istuu hiljaa.

Hyhhyh, onneksi ei itsellä enää tarvi kyykkiä kesätöissä kenenkään sellaisen alaisuudessa, joka on saanut omasta mielestään hienon esimiestyön (esim. vuorovastaava kaupassa) ja kuvittelee olevansa niin suuri pomo, että kaikkien nuorten tulisi pelätä tätä ja antaa nöyryyttää miten tahtoo. Valittaa pitää tietenkin joka asiasta ja mielellään ei neuvoa etukäteen, että varmasti pääsee sanomaan.

Nykyisin olen asiantuntijatehtävissä ja edes suuryritysten johtajat eivät ole niin rasittavia, kuin jonkun lähikaupan "päälliköt".

Jos itse tiedät asian vaativan tarkentavia kysymyksiä, miksi et kerro niitä ilman kysymistä? Toisaalta voihan olla niin, että kysymykset tulevat mieleen vasta työtä tehdessä. Tai hän ymmärtää asian ilman kysymyksiä? Mulle joskus ainakin nuorempana usein väännettiin joku itsestäänselvyys oikein rautalangasta ja ihmeteltiin, miten osasin!!

Tuo on just tuota. Ei kerrota etukäteen, odotetaan että kysyy. Vaikea etukäteen tietää mitä pitää kysyä, jos tätä työtä ei ennen ole tehnyt. Ap on juuri se henkilö joka haluaa huomauttaa ihan vaan huomauttamisen ilosta. Opettele perehdyttämään. Ei se niin vaikeaa ole.

Mä olin ekassa työpaikassani ujo ja hiljainen, mutta hoksasin kyllä asiat. Nyt olen saman alan ammattilainen - sen verran hyvä, että osaamista ei tarvitse myydä, mulle soitetaan ja pyydetään tekemään töitä. Tietyllä tapaa siis ujo ja hiljainen edelleen, koska se ei estä tekemästä tätä työtä hyvin.

Se on silleen, että joskus jää se rooli päälle mikä ensimmäisenä päivänä jossain on. Eli, jos on ollut hirveen ujo ja pelokas ja syrjäänvetäytyvä, niin myös jää siihen. Siitä pitäisi saada houkuteltua pois. Kyllä ihminen voi reipastua hyvän palautteen ja kokemuksen kautta.

Ujot ja hiljaiset voi olla just niitä jotka keskittyy työhön ja ne äänekkäät ja ulospäinsuuntautuneet voi keskittyä vain höpöttämiseen. Itse en tykkää että joku höpöttää koko työajan, niin että ei kuule omia ajatuksiaan. Ei siellä tuppisuuna tarvii olla, mutta ei koko ajan tarvii höpöttääkkään.

Eiköhän se uusi ala jutella enemmän kun tutustuu vähän ihmisiin ja oppii ensin työn ja talon tavat.

Vierailija kirjoitti:

Jos itse tiedät asian vaativan tarkentavia kysymyksiä, miksi et kerro niitä ilman kysymistä? Toisaalta voihan olla niin, että kysymykset tulevat mieleen vasta työtä tehdessä. Tai hän ymmärtää asian ilman kysymyksiä? Mulle joskus ainakin nuorempana usein väännettiin joku itsestäänselvyys oikein rautalangasta ja ihmeteltiin, miten osasin!!

Tämä. Itsestäänselvyyksiä, tai liikaa infoa kerralla, kysy siinä sitten vielä jotain... Jotenkin olet ap perehdyttänyt väärin jos tuommoinen tilanne tulee. Epäonnistuit myös Ilmapiirin luomisessa, mikä on kyllä sinun vastuulla perehdyttäjänä.

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö hän kuitenkin tehtävänsä vai jäävätkö ne tekemättä?

Ei kai sillä niin väliä? Tärkeämpää on ollut nöyrä jotta vakituiset työntekijät pääsevät pomottamaan ja elämään edes kesän unelmaansa eli pikkupomona olemista.

Vierailija kirjoitti:

Olin työkokeilussa puoli vuotta tallilla. Yritin kyllä kysellä työntekijältä asioita ja aluksi sainkin ihan oikeita vatauksia, mutta kun aikaa kului, hän ei enää vastannut kysymyksiini vaan jätti minut yksin vastuuseen hevosista. Olisin vain toivonut että meidän välinen kommunikaatio olisi toiminut mutta kaikki viestintä tapahtui viestikylteillä. Ja jos kysyin missä erään ponin erikoisrehut olivat, vastaus oli "en tiedä". Mistä inä olisin voinut tietää missä niitä säilytetään? Entä jos olisin laittanut ponin purkkiin väärää rehua? Muutenkin tallin yleinen mielipide minusta oli kielteinen. Heidän mielestään olin vain siellä "rapsuttelemassa hevosia", vaikka halusin oppia hevosten hoidosta ja käsittelystä enemmän. Jos minulla oli jokin ongelma jonkin hevosen kanssa, en saanut kuulla, miten parini olisi tilanteen ratkaissut. Ja omaa ajattelua ei sallittu. Jos esitin jotain uutta ideaa, se tyrmättiin heti. Vähättelyä, eristämistä, suoranaista selän takana puhumistakin kuulin. Yritin vain tehdä parhaani. Yritän aina parhaani mutta koskaan minua ei hyväksytä työympäristöön. 

Olitko työkokeilijana ilmainen työntekijä tallille ja muut palkattuja työntekijöitä? Siinä tapauksessa palkatut pelkäsivät oman työpaikkansa puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sitä heti mitään tarvitsekaan kysyä, mutta kyllä minuakin ottaa päähän ne kesätyöntekijät, jotka eivät tule mitään kysymään, vaan tekevät sitten omin päin ihan väärin tai eivät tule kysymään, mitä voisi/ kannattaisi tehdä ja nysväävät nurkissa jotain ihan turhaa, vaikka olisi sata asiaa, joissa olisi kiireellisempää hommaa. Ei voi olettaa, että kesätyöntekijät ymmärtäisivät kokonaisuuksia. Siksi on tärkeää, että he aika ajoin kysyvät, minkä tekeminen olisi sillä hetkellä tärkeintä.

Olen ollut pöyristynyt kun Orjafirmojen fb-sivuja seuratessani olen tajunnut kuinka yleistä on nykyään ottaa palkaton harjoittelija 'kesätuuraajaksi'. Tiedättekö kesätyöntekijöiden touhuja siunailevat, maksetaanko teillä niille palkkaa vai rahoittavatko itse opintolainalla työntekonsa? Ilmaistyöntekijän motivaatiopuute ei ihmetytä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun täällä nuoria haukutaan, niin avaudun väliin vanhemmista työntekijöistä. Joitakin voi kuvailla pelkäksi menoeräksi, koska keskittyvät töiden välttelyyn ja saavat varmaan vielä hyvää palkkaakin, kun ovat olleet samassa yrityksessä jopa vuosikymmeniä. Voisivat olla eläkkeellä, mutta sen sijaan pysyvät työelämässä, koska voi heittää vitsiä kollegoiden kanssa. Siinä sitten yrität pitää osastoa tehokkaana ja pystyssä vielä edes muutaman vuoden, että et jää työttömäksi, kun taas vanhuksilla ei ole mitään menetettävää enää.

Kun on jo kokemusta taustalla, niin voin kertoa, että nämä ovat olleet samanlaisia jo nuorinakin. Ovat hyviä ottamaan kunnian toisten työstä. 

Oma lukunsa sitten nekin, jotka haalivat työt itselleen, suorastaan vievät kädestä ja sitten valittavat kun on niin paljon työtä. Kun hiljainen nuori menee varovasti kysymään, jos voisi tehdä jotain, niin vastaus on no enpä nyt tiedä, hoidan tämän itse. Vaikka kyse olisi jostain papereiden mapittamisesta, niin ei, kun on niin kova halu näyttää kiireiseltä. Sitten ne hommat on kuitenkin osin hoitamatta, kun on niin kiire...

Vierailija kirjoitti:

Eilisen oli mun opissa ja istui hiljaa koko päivän. Ei tehnyt tarkentavia kysymyksiä. Kun kysyin onko ymmärtänyt, niin vieno "joo" tuli vastauksesksi. Ei myöskään tehnyt muistiinpanoja.

Todella hiljainen ja aran oloinen. Huoh... miten ihmeessä se ikinä tulee pärjäämään?!

Auta sitä... Voit nyt omalla käyttäytymiselläsi todella vaikuttaa siihen, miten hän tulee pärjäämään elämässään. Joko tuet aktiivisesti - tai nutistat.

Omassa työssäni kerron ja näytän hetken mitä teen.  Sitten istutan harjoittelijan tuolilleni, istun viereen ja opastan, mitä tulee tehdä, jos on kysymys tietokoneen käytöstä - en siis enää koske itse siihen laitteeseen. Toisen työskentelyn katsominen on aika puuduttavaa, parhaiten oppii kun heti pääsee tekemään.

Ja seurataan edistystä/oppimista ja kerrataan. Kysytään suoraan jo seuraavana päivänä, muistaako hän vielä miten toimitaan ja palautetaan mieleen työvaiheet. Pidetään huoli siitä, että hän oppii todella sen, mitä opetat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli joskus kesätyöntekijä, joka meni tuntia ennen meitä muita töihin ja istui tuolilla ja odotti meitä muita. Olin sanonut hänelle, että työt alkavat klo 9.

Joo samaa mieltä asiasta, jos tulee aikaisemmin ja työt alkavat 9 niin silloin ei tarvitse tehdä mitään. Itsekin joskus ollut kesätyössä tai harjoittelemassa, joskus joutunut menemään aijemmin mitä työn pitänyt alkaa. Eikä minun tarvinnut tehdä mitään muuta kuin odottaa että työ alkaa, eihän kukaan hullu tee tuntia aikaisemmin hommia.

Vierailija kirjoitti:

Hyhhyh, onneksi ei itsellä enää tarvi kyykkiä kesätöissä kenenkään sellaisen alaisuudessa, joka on saanut omasta mielestään hienon esimiestyön (esim. vuorovastaava kaupassa) ja kuvittelee olevansa niin suuri pomo, että kaikkien nuorten tulisi pelätä tätä ja antaa nöyryyttää miten tahtoo. Valittaa pitää tietenkin joka asiasta ja mielellään ei neuvoa etukäteen, että varmasti pääsee sanomaan.

Nykyisin olen asiantuntijatehtävissä ja edes suuryritysten johtajat eivät ole niin rasittavia, kuin jonkun lähikaupan "päälliköt".

No harvassa paikassa kesähessut ja harjoittelijat tulee sun työpaikalle ja jo ekana päivänä kuvittelevat osaavansa kaikki työt paremmin kuin sinä 15v kokemuksella, koska tämä on vain kauppa ja sinä olet vain alhainen myyjä. Voin kertoa että jossain vaiheessa alkaa vituttamaan kun tarkasti neuvotaan miten tehdään ja että ei saa soveltaa, mutta silti tehdään itsenäisesti "paremmin" koska hei, kuka nyt ei osaisi ja saahan nyt soveltaa jos on pätevä siihen.

Ja kuka sitten selvittää ja selittelee johtoa myöten että miksi on rahaa kadonnut? Niin, minä.

Samanlainen asennevamma kuin sinulla oli syy joka tähänkin tapahtumaketjuun johti, joten häpeä hieman aikuinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun täällä nuoria haukutaan, niin avaudun väliin vanhemmista työntekijöistä. Joitakin voi kuvailla pelkäksi menoeräksi, koska keskittyvät töiden välttelyyn ja saavat varmaan vielä hyvää palkkaakin, kun ovat olleet samassa yrityksessä jopa vuosikymmeniä. Voisivat olla eläkkeellä, mutta sen sijaan pysyvät työelämässä, koska voi heittää vitsiä kollegoiden kanssa. Siinä sitten yrität pitää osastoa tehokkaana ja pystyssä vielä edes muutaman vuoden, että et jää työttömäksi, kun taas vanhuksilla ei ole mitään menetettävää enää.

Kun on jo kokemusta taustalla, niin voin kertoa, että nämä ovat olleet samanlaisia jo nuorinakin. Ovat hyviä ottamaan kunnian toisten työstä. 

Oma lukunsa sitten nekin, jotka haalivat työt itselleen, suorastaan vievät kädestä ja sitten valittavat kun on niin paljon työtä. Kun hiljainen nuori menee varovasti kysymään, jos voisi tehdä jotain, niin vastaus on no enpä nyt tiedä, hoidan tämän itse. Vaikka kyse olisi jostain papereiden mapittamisesta, niin ei, kun on niin kova halu näyttää kiireiseltä. Sitten ne hommat on kuitenkin osin hoitamatta, kun on niin kiire...

Tästä tuli myös mieleen sekin, että ei pidetä minään toisen työpanosta. Tekemättömiä töitä ihmetellään ääneen mutta ei tehdä niitä vaikka muilla olisi kädet täynnä töitä. Avunpyynnöt jo valmiiksi kiireiseltä työkaverilta "veisitkö tämän (kun ei viitsi kävellä kymmentä metriä)".

Itselläni on myös ollut näitä passiivisia nuoria jotka  sanoo ujosti "joo" eikä laiskuuttaan saa kysyttyä mitään. Edes  miten monta heppaa meidän firman ruohon leikkureissa on. Nää ei tuu uutta Nokiaa perustamaan vaikka onkin yli oppilas eli takas äitin luo vaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyhhyh, onneksi ei itsellä enää tarvi kyykkiä kesätöissä kenenkään sellaisen alaisuudessa, joka on saanut omasta mielestään hienon esimiestyön (esim. vuorovastaava kaupassa) ja kuvittelee olevansa niin suuri pomo, että kaikkien nuorten tulisi pelätä tätä ja antaa nöyryyttää miten tahtoo. Valittaa pitää tietenkin joka asiasta ja mielellään ei neuvoa etukäteen, että varmasti pääsee sanomaan.

Nykyisin olen asiantuntijatehtävissä ja edes suuryritysten johtajat eivät ole niin rasittavia, kuin jonkun lähikaupan "päälliköt".

No harvassa paikassa kesähessut ja harjoittelijat tulee sun työpaikalle ja jo ekana päivänä kuvittelevat osaavansa kaikki työt paremmin kuin sinä 15v kokemuksella, koska tämä on vain kauppa ja sinä olet vain alhainen myyjä. Voin kertoa että jossain vaiheessa alkaa vituttamaan kun tarkasti neuvotaan miten tehdään ja että ei saa soveltaa, mutta silti tehdään itsenäisesti "paremmin" koska hei, kuka nyt ei osaisi ja saahan nyt soveltaa jos on pätevä siihen.

Ja kuka sitten selvittää ja selittelee johtoa myöten että miksi on rahaa kadonnut? Niin, minä.

Samanlainen asennevamma kuin sinulla oli syy joka tähänkin tapahtumaketjuun johti, joten häpeä hieman aikuinen ihminen.

oot vaan katkera kun sukupolven nuorempi pystyy sekunnissa parempaan ja älykkäämpiin ratkaisuihin.

Sinun, oi siwan kassarouva, kassaveteraani, itsetuntosi rippeet ovat siinä, että uskottelet itsellesi tekeväsi työtä, mikä sittenkin vaatii taitoa ja osaamista.

Luin vain ekan sivun, toivottavasti ei tule turhaa toistoa.

Mun mielestä "ymmärrätkö" on jo niin alentavaa ja tyhmistävää, että parempi siihen vaan sanoa, että joo.

Aikuisenakin alussa tulee jumalattomasti kaikkea uutta, siitä tulee ähky, joten ei välttämättä vielä osaakaan kysyä mitään. Vasta kun pääsee vauhtiin hommissaan.

Toivottavasti teillä on yhteistyökykyisempi loppukesä.

Myös harjoitteluista ohjaajat voi joskus olla ihan kamalia. Opiskelen sairaanhoitajaksi (ei lähihoitajapohjaa) ja ensimmäisessä 3 viikon työharjoittelussani vanhainkodissa minulla oli ohjaaja, joka ei selittänyt mitään vaan oletti minun osaavan itse kysyä tärkeät ja oleelliset kysymykset. Lisäksi en saanut alkaa hoitaa yksin vaikeampia potilaita, enkä saanut oppia mitään lääkehoidosta paitsi lääkkeiden antamisen. Kyseisen ohjaajan ohjaus on vaikuttanut itsetuntoon. Nyt kun olen kesätöissä lähihoitajana nolottaa kun en osaa kaikkia helpompiakin asioita, ja lisäksi uusi paikka. Kysyn silti aina kun pystyy. Tämä on nykyään yleistä että opiskelun harjoitteluista ei opi aina kunnolla.

Aloittavalle täytyy sanoa vielä että sinulla on todella ikävä asenne kesätyöntekijää kohtaan. Juuri olemalla hänelle ystävällinen, neuvomalla kun tarve jne. Saat hänestä hyvän työntekijän. Muuten hän voi masentua ja menettää itsetunnon pitkäksi ajaksi.