Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2500)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole miehelle pari päivää samanlainen, ukon hymy hyytyy aika nopeasti.
Juuri näin. Haluaistiko suihinoton? Ja sitten viime hetkellä, enpäs annakaan vitsi vitsi 😂
T. Mies.
Mikä ihme tuossa suihinotossa viehättää? Miehenä en halua mitää suihinottoa, tai kakkosta, vaan haluan ykköstä ja hyväillä alastonta naistani.
Sama. kielsin aikoinanin naiseltani tuon. En koe siinä mitään miellyttävää! Eikä naiseni salli hänelekään sitä. Liian kuolaa valuvaa touhua! Ja mikään kakonen ei todella tule mieleenikään! Nykyään riittäsi kun saisi edes halata! Tänä aamunakin. Olisin halunnut mutta en kehdnnut enää edes kysyä. Tiedän vastauksen jo etukäteen... kuten niin monena vuonna tätä ennen! Oli aikoja ennen paremmin. Nyt ei sitäkään.
Jos ei omaa vaimoaan saa halata niin asiat ovat todella huonosti.
Minunkin miehellä on pellen oireita. Esim. jos hän on puhelimessa, hän voi ihan kaikessa rauhassa kusta lorotella mahdollisimman kuuluvasti vessanpönttöön. Ihan varmaan luurissa olija kuulee, ja sehän on miehen tarkoituskin, riippumatta siitä kenen kanssa puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha aloitus näköjään. En jaksa lukea ketjua. Totean vain, että kehareitahan nuo miehet selvästi ovat.
Kyllä alhaisella älykkyydellä on varmasti osansa joidenkin pellejen kohdalla. Suvussani on ollut näitä, mm. kiusasivat lapsia kyyneliin saakka ja olivat sitten järkyttyneitä ja hämmentyneitä siitä, miksi lapset pahoittivat mielensä. Fiksuin pyysi sentään anteeksi mutta ei kyennyt silti muuttamaan käytöstään, vaan jatkoi samaa linjaa. Jossain vaiheessa joku taas loukkaantui, jolloin pelle oli jälleen kerran ymmällään siitä, mitä pahaa hän on nyt tehnyt. Puhuminen ja rautalangasta vääntäminen ei mennyt sekään perille, koska eiväthän he halua loukata. Ei tällaista syy-seuraussuhteiden ja jopa normaalin puheeksi ottamisen ymmärtämättömyyttä voi oikein selittää millään muulla kuin matalalla älykkyysosamäärällä.
Joo, lisäksi pelleilyllä ihan kirkkaasti peitetään omaa tyhmyyttä. Esimerkiksi oma lapseni aina vetosi siihen, että on ja haluaa olla pelle, kun ei tajunnut mistään mitään. Hänen kanssaan on sentään vielä jotain toivoa.
Tuon muistan itsekin omilta kouluajoilta. Selvästi ne tyhmimmät lapset (pojat) ottivat pellen roolin, kun eivät pysyneet muiden tahdissa.
Pahin yläasteella tuntemani puujalkavitsi-klovni oli luolan priimuksia.
Sosiaalisuudessa hänellä oli kyllä joku vamma, ei osannut lähestyä toisia muuten, kuin jotenkin sorkkimalla.
Onkohan Ap vielä pellensä kanssa..
Luokan siis.
Kyllä älykkäissäkin on näitä kuoliaaksinauŕattajia.
Tässä ketjussakin on moneen kertaan mainittu, että pojat usein jo varhain oppivat pelleiksi, koska se on ainoa keino saada huomiota.
Teini-iässä tyttöjen lähestyminen on vaikeaa ja pelottavaa, mutta klovni kerää aina kikattajia ympärilleen.
Itse pitkään ihailin kateellisena näitä ns. naistennaurattajia, enää en.
Vaimokin usein sanoo, että olisi tosi rasittavaa elää pellen kanssa.
Asiakaspalveluammatissa hän hän usein näkee näitä.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti mä en ymmärrä mikä tässä on se ongelma. Useimmat teistä sietävät kuitenkin lapsienne järjettömiä hokemia ja niitä "ihania höpötyksiä" jotka nostavat ainakin oman verenpaineeni tappiin, kun ne ovat samoja mölinöitä ja huomionhakua vuodesta toiseen. Avopuolison vitsailut siedän paljon paremmin, vaikka meilläkin joskus viljellään huonoakin huumoria. On se aikuisen huumori silti aina kertaluokkaa parempaa, kuin lasten "oivallukset".
Et siis nää mitään eroa siinä, että lapset kertoo kakkapissipieru-vitsejä siihen, että aikuiset kertoo niitä? Sehän se ongelma onkin, kun aikuisen miehen huumori on kuin kuin alakouluikäisen. On eri asia jos ne vitsit olisi oikeasti älykkäitä, mutta ei nämä ketjussa esitetyt esimerkit ole.
Minusta tuo on AP:n kuvaamassa muodossa aggressiivista käytöstä. Passiivis-aggressiivista.
Vitsi vitsi! Läppä, jäynä! Eikö sulla oo yhtään huumorintajua!!
Koetapa vaikka vetäistä tuollaisesta mieheltä housut nilkkoihin julkisella paikalla, varmasti löydät hänen huumorintajunsa rajat. Ei yhtäkkiä olekaan hauskaa, vaan suuttuu tulisesti. Koska kyse on oikeasti toisen alistamisesta ja nolaamisesta.
Vitsi vitsi! Läppä! Huumorintajuton!
vanha laulu mä konduktoorin nain.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti mä en ymmärrä mikä tässä on se ongelma. Useimmat teistä sietävät kuitenkin lapsienne järjettömiä hokemia ja niitä "ihania höpötyksiä" jotka nostavat ainakin oman verenpaineeni tappiin, kun ne ovat samoja mölinöitä ja huomionhakua vuodesta toiseen. Avopuolison vitsailut siedän paljon paremmin, vaikka meilläkin joskus viljellään huonoakin huumoria. On se aikuisen huumori silti aina kertaluokkaa parempaa, kuin lasten "oivallukset".
No kyllähän ne lastenkin tyhmät vitsit on aikuisten mielestä yleensä tyhmiä, mutta niitä siedetään kun kyseessä on kuitenkin lapsi. Mutta aikuiselta sitä odottaisi vähän kehittyneempää huumoria.
Tuo ei ole huumoria vaan idiotismia. Onneksi olkoon sulla on Beavis tai Butthead miehenä, öhhöööhhhö-nenää kaivaen pitkäää pieruaa tryyyööööt!
Assburger kirjoitti:
Luokan siis.
Kyllä älykkäissäkin on näitä kuoliaaksinauŕattajia.
Tässä ketjussakin on moneen kertaan mainittu, että pojat usein jo varhain oppivat pelleiksi, koska se on ainoa keino saada huomiota.
Teini-iässä tyttöjen lähestyminen on vaikeaa ja pelottavaa, mutta klovni kerää aina kikattajia ympärilleen.
Itse pitkään ihailin kateellisena näitä ns. naistennaurattajia, enää en.
Vaimokin usein sanoo, että olisi tosi rasittavaa elää pellen kanssa.
Asiakaspalveluammatissa hän hän usein näkee näitä.
Asiakaspalvelijalle nämä pellet on kyllä ihan painajainen 🤯 yritä siinä sitten olla kohtelias kun toinen yrittää oikein tahallaan kiusata. Tai kertoo sadannen kerran sen saman "en ota kuittia kun ei se mene verotukseen, ehehehe" - vitsin.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin miehellä on pellen oireita. Esim. jos hän on puhelimessa, hän voi ihan kaikessa rauhassa kusta lorotella mahdollisimman kuuluvasti vessanpönttöön. Ihan varmaan luurissa olija kuulee, ja sehän on miehen tarkoituskin, riippumatta siitä kenen kanssa puhuu.
Olen pahoillani, mutta tälle repesin! 🤣🤣😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti mä en ymmärrä mikä tässä on se ongelma. Useimmat teistä sietävät kuitenkin lapsienne järjettömiä hokemia ja niitä "ihania höpötyksiä" jotka nostavat ainakin oman verenpaineeni tappiin, kun ne ovat samoja mölinöitä ja huomionhakua vuodesta toiseen. Avopuolison vitsailut siedän paljon paremmin, vaikka meilläkin joskus viljellään huonoakin huumoria. On se aikuisen huumori silti aina kertaluokkaa parempaa, kuin lasten "oivallukset".
Et siis nää mitään eroa siinä, että lapset kertoo kakkapissipieru-vitsejä siihen, että aikuiset kertoo niitä? Sehän se ongelma onkin, kun aikuisen miehen huumori on kuin kuin alakouluikäisen. On eri asia jos ne vitsit olisi oikeasti älykkäitä, mutta ei nämä ketjussa esitetyt esimerkit ole.
Veikko Huovinen: Jutta Grahnin mies
Miksi te olette näitten ihmisten kanssa? 😅
Toki aloittaja varmaan jotain päätöksiä tehnyt vuodesta 2017 vai vieläköhän kuuntelee samaa vitsiniekkaa.
Sitäpaitsi tuo on todella alentavaa käytöstä, ja jopa törkeää, laita pää tuohon väliin niin kolautan. Tosissaan?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Lähetä se töihin Sirkus Finlandiaan. Kun pelleilystä tulee työtä, se loppuu vapaa-aikana kuin seinään.
Jätä se sika.
Toisaalta naisten kriteerit miehille ovat kuulemma kohtuuttoman suuria. Sitten taas kaiken maailman pellet, narsistit ja (ex)-väkivaltarikolliset tuntuvat olevan parisuhteessa.
Voisiko joku näiden sekopäiden kanssa yhdessä oleva nainen hieman selittää tätä? Kyllä ainakin itse viimeistään ensimmäisen 3kk aikana huomaan, jos mies on huomattavan outo/väärä minulle.
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin sanalliseen pelleilyyn taipuvainen nainen. Mutta en todellakaan piereskelisi toisen naamalle tai tahallani edes kumppanin seurassa. Onneksi mies tykkää pelleilystäni, vaikkakin hänkin on joutunut pyytämään lopettamista tai että joku asia loukkasi. Olen näistä ottanut opikseni, koska en häntä halua loukata. Olen tiedostanut, että haluan saada ihmiset nauramaan, koska näin tiedän ihmisten viihtyvän seurassani. Lapsuudessani olin huonoissa ihmissuhteissa jossa minut hylättiin, josta uskon tämän kaikkiennaurattajan roolin tulleen. Peitän sillä omaa epävarmuuttani. Miehen kanssa romanttiset tilanteet ovat välillä hankalia, koska koen että en ole hänen rakkautensa arvoinen. Kamalasti pitänyt tehdä itsetutkiskelua, mutta kyllä se tästä pikku hiljaa. :)
Minulla on samaa. Huumori on naamioni. En kyllä kenenkään naamalle piereskelisi. Varsinkaan kumppanini. Mutta ihmisten naurattaminen on juuri sitä epävarmuutta, etten koe olevani rakkauden arvoinen mikäli en saa ihmisiä nauramaan. En ole juurikaan koskaan saanut kuulla positiivista palautetta esim. ulkonäöstäni, niinpä olen "kiltti ja hauska".
M44
Mahtaisikohan tämä mies nauraa silloin, jos häneltä kiskaistaan housut alas.
Huomiohakuisuus, kiusanteko. Kiusantekoahan tuo on.
Elin tuollaisessa suhteessa ja jälkeenpäin tajusin että se oli tahallista pahantekoa. Mies testasi miten kauan kestän ennenkuin reagoin ja tajuan. Piti hauskaa, piti pilkkanaan.
Narsistisia piirteitä siis. Se on päässyt lähelle, on kaksoisviestintää. Kiusaa ja sanoo enhän kiusaa. Sanat ja teot ei täsmää. Naamioidaan pahantahtoisuus huumoriksi.
Ja kun viimein yrität jättää hänet, hän onkin taas oikein kiva ja kiusaaminen jatkuu entistä pahempana.
AP, tuo ei muutu kuin huonompaan suuntaan.
Kuulostaa aivan Aamulypsyltä.