Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2500)
Kerran olen käynyt treffeillä tuommoisen vitsailijan kanssa.
Ei hän siinä minuun niitä vitsejään kohdistanut, mutta teki kaverilleen tosi ilkeän jäynän puhelimessa. Jonkun sellaisen että kaveri luulisi saaneensa ylennyksen ja ison palkankorotuksen töissä. Hän selitti innoissaan piloistaan joita on tehnyt myös muille ystävilleen.
Joo, en halunnut toisia treffejä. Mietin vaan, että ei tuommoista kukaan jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään synkkämielisille miehille on kysyntää, uskovaisten porukoista niitä löytää.
Täytyy vain muistaa, että synkkämielisyydelläkin on rajansa. Pitää olla hauska ja charmikas, mutta juuri oikeassa määrin, siis sen verran kuin nainen haluaa. Mutta sitten pitää olla myös syvällinen ja pohdiskeleva, ehkä hieman synkkämielinenkin, mutta taas vain juuri silloin ja juuri siinä määrin kuin nainen toivoo. Nainenhan on itse aina juuri sopivasti kaikkea, siis "ota tai jätä, oon voimakas ja rohkea itsenäinen nainen ja muahan ei miehet määräile!". Hmmm... miten se pariutuminen onkaan nykyään niin vaikeaa?
No tottakai jokainen on omasta mielestään juuri sopivan hauska/vakava, tai ainakin niin asian pitäisi olla! Ja sitten etsitään semmoinen kumppani joka sopii sen oman persoonan kanssa yhteen. Luulisi tämmöisen perusjutun olevan ihan selvää kaikille. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos pitää väkisin esittää jotain mitä ei ole, miellyttääkseen toista (tai ollakseen semmoinen kuin kuvittelee toisen haluavan).
Näitä luettuani viimein varmistui että olen voittanut aviomieslotossa. Tiesin sen kyllä jo, mutta ei herranen sentään. Kuka noita pellejä katsoo päivääkään. Huumorista ei meilläkään ole pulaa, mutta mutta...
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli tällainen pelleilijä. Pieraisi esim. purkkiin ja tunki purkin äitini naamalle.
Myös ystäväni aviomies harrastaa jatkuvia alatyylisiä jekkuja toisen kustannuksella, eikä osaa ottaa mitään vakavasti. Kerran kun olin kylässä ja tämä tyyppi siellä tukevassa humalassa, tunki peukalonsa pystyyn tuolille jolle olin istumassa, niin että se työntyi pakaroitteni väliin. Ja räkäistä naurua päälle.
Yhteistä näille molemmille on sovinismi ja toisen kehon rajojen kunnioituksen puute. Myös se, että molemmat ovat todella kömpelöitä sosiaalisesti, mutta haluavat silti jatkuvaa huomiota kuin pikkulapset. Julkisesti ovat vetäytyviä ja hiljaisia, mutta kotinsa seinien sisäpuolella täysin tilannetajuttomia ja räävittömiä kakaroita.
Perimmäinen syy on siinä, miten pojat kasvatetaan: heitä sylitellään ja halitellaan lapsina vähemmän kuin tyttöjä, eikä heille opeteta tarpeeksi empatiaa ja muiden huomioonottamista. Pojille iskostuu ajatus, että heidän täytyy käyttäytyä huonosti saadakseen huomiota.
Joillakin autisteilla on tuota, että pelleilevät kun eivät tiedä miten pitäisi olla. Sosiaalisen kanssakäymisen ongelmat saattavat olla heillä ainoita ulospäin näkyviä ongelmia.
Ap:llä ei vain ole huumorintajua. Huumorintaju ennen kaikkea tarkoittaa kykyä nauraa asioille, jotka eivät ole välttämättä niitä kaikista hauskimpia juttuja. Jos huumorintaju tarkoittaisi vain sitä kapeaa aluetta, millä itseä eniten naurattaa, niin silloin jokaisella ihmisellä olisi huumorintajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin sanalliseen pelleilyyn taipuvainen nainen. Mutta en todellakaan piereskelisi toisen naamalle tai tahallani edes kumppanin seurassa. Onneksi mies tykkää pelleilystäni, vaikkakin hänkin on joutunut pyytämään lopettamista tai että joku asia loukkasi. Olen näistä ottanut opikseni, koska en häntä halua loukata. Olen tiedostanut, että haluan saada ihmiset nauramaan, koska näin tiedän ihmisten viihtyvän seurassani. Lapsuudessani olin huonoissa ihmissuhteissa jossa minut hylättiin, josta uskon tämän kaikkiennaurattajan roolin tulleen. Peitän sillä omaa epävarmuuttani. Miehen kanssa romanttiset tilanteet ovat välillä hankalia, koska koen että en ole hänen rakkautensa arvoinen. Kamalasti pitänyt tehdä itsetutkiskelua, mutta kyllä se tästä pikku hiljaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä luettuani viimein varmistui että olen voittanut aviomieslotossa. Tiesin sen kyllä jo, mutta ei herranen sentään. Kuka noita pellejä katsoo päivääkään. Huumorista ei meilläkään ole pulaa, mutta mutta...
Sanos muuta. Samaa mietin.
Nämä ovat varmaan niitä pariskuntia, jotka ovat menneet yhteen miltei ensitreffeillä kun ovat koeajaneet heti toisensa. Se nyt kuulemma on tärkein kriteeri, monet ovat ihmetelleet täälläkin toisessa ketjussa että mihin ihmeeseen sitä muuta tutustumusta tarvitaan. Että ihan turhaa ajanhaaskausta.
Ehkä olisi kannattanut kuitenkin hiukan ensin tutustua ettei haaskaisi sitten aikaansa näihin pellemiehiin parisuhteen muodossa. Ja jopa avioliittoon saakka mennä ja lapsiakin hankkia.
Vähän samaa vaivaa omassa suhteessa. Koetan puhua jostakin oikeasta, vakavammasta asiasta ja mies vain pelleilee. Pari kertaa olen häpeäkseni hänelle näissä tilanteissa huutanut, että eikö voi aikuinen mies ikinä edes pientä hetkeä olla vakavana ja oikeasti kuunnella. Sitten mies on jonkin aikaa pelokkaana ja pahalla mielellä, ei kiva sekään.
Liekö tuo pelleilykin jokin lapsuudessa opittu puolustusmekanismi, jota vain toistaa ja toistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokos tää ap:n liitto on finaalissa?
Mitäs sitten kun ei enää jaksa, eikä enää jaksa erotakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loputtomalla pelleilylläkin voi saada vedettyä toiselta maton alta niin ettei elämää saa enää uudelleen raiteilleen. Yhtäkkiä on liian myöhäistä korjata niitä asioita joista ei pystytty sopimaan ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole miehelle pari päivää samanlainen, ukon hymy hyytyy aika nopeasti.
Juuri näin. Haluaistiko suihinoton? Ja sitten viime hetkellä, enpäs annakaan vitsi vitsi 😂
T. Mies.
Mikä ihme tuossa suihinotossa viehättää? Miehenä en halua mitää suihinottoa, tai kakkosta, vaan haluan ykköstä ja hyväillä alastonta naistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän samaa vaivaa omassa suhteessa. Koetan puhua jostakin oikeasta, vakavammasta asiasta ja mies vain pelleilee. Pari kertaa olen häpeäkseni hänelle näissä tilanteissa huutanut, että eikö voi aikuinen mies ikinä edes pientä hetkeä olla vakavana ja oikeasti kuunnella. Sitten mies on jonkin aikaa pelokkaana ja pahalla mielellä, ei kiva sekään.
Liekö tuo pelleilykin jokin lapsuudessa opittu puolustusmekanismi, jota vain toistaa ja toistaa.
Nimenomaan, psyykkistähän tuo on. Tarvitsisi mahdollisesti terapiaa asian käsittelyyn. Samoin kun nämä muut aikuiset pellet, joita täällä ketjussa on kuvattu. On selvää, ettei enää liikuta normaalin alueella jos kaikki kuitataan huumoriksi ja huumorissa on sairaita piirteitä.
On totta, että ihmisillä on erilaisia huumorintajuja ja kaikki eivät sen osalta sovi yhteen. Helposti ihmiset, joiden jutut ei naurata kuittaavat ettei ihmisellä ole huumorintajua. Siitä ei yleensä ole kiinni. On hyväksyttävä, että samoin kun meitä miellyttää eri jutut, meitä myös naurattaa eri asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole miehelle pari päivää samanlainen, ukon hymy hyytyy aika nopeasti.
Juuri näin. Haluaistiko suihinoton? Ja sitten viime hetkellä, enpäs annakaan vitsi vitsi 😂
T. Mies.
Mikä ihme tuossa suihinotossa viehättää? Miehenä en halua mitää suihinottoa, tai kakkosta, vaan haluan ykköstä ja hyväillä alastonta naistani.
Sama. kielsin aikoinanin naiseltani tuon. En koe siinä mitään miellyttävää! Eikä naiseni salli hänelekään sitä. Liian kuolaa valuvaa touhua! Ja mikään kakonen ei todella tule mieleenikään! Nykyään riittäsi kun saisi edes halata! Tänä aamunakin. Olisin halunnut mutta en kehdnnut enää edes kysyä. Tiedän vastauksen jo etukäteen... kuten niin monena vuonna tätä ennen! Oli aikoja ennen paremmin. Nyt ei sitäkään.
Siis apua en kestä. Nauroin vedet silmissä kirjoituksellesi, mutta ymmärrän että alkaa pidemmän päälle ärsyttämään tuollainen näppäröinti ja hassuttelu.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä on myös se, että kun muut tekevät lähtöä, pelle on suurinpiirtein vasta menossa suihkuun. Tulee mieleen, että onko tuokin jotain passiivis-aggressiivisuutta, että sabotoidaan suunnitelmia tahallaan.
Minun avopuolisoni (nainen) laskee mun käytöksen varmaan tuollaiseksi, kun tykkään mennä n. 5 minuuttia etuajassa sovittuihin tapaamisiin. Hän taas menee 15 minuuttia etuajassa. Jos on meno vaikkapa klo 12:ksi ja 10 minuutin matkan päähän, niin viimeistään klo 11:15 alkaa se lähdön hoputtaminen. Sanon vain, että ei mulla mene kuin 5 minuuttia että olen lähtövalmis. Kumpi tässä on sitten kenenkin kontrollointia vai onko kumpikaan? Aina olemme kuitenkin olleet joka paikassa etuajassa.
Oikeasti mä en ymmärrä mikä tässä on se ongelma. Useimmat teistä sietävät kuitenkin lapsienne järjettömiä hokemia ja niitä "ihania höpötyksiä" jotka nostavat ainakin oman verenpaineeni tappiin, kun ne ovat samoja mölinöitä ja huomionhakua vuodesta toiseen. Avopuolison vitsailut siedän paljon paremmin, vaikka meilläkin joskus viljellään huonoakin huumoria. On se aikuisen huumori silti aina kertaluokkaa parempaa, kuin lasten "oivallukset".
Elätkö sääkin Katajan Jannen kaa?
Haluaisin tuollaisen miehen - mistä niitä löytää?