Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2500)
Isäni oli tällainen pelleilijä. Pieraisi esim. purkkiin ja tunki purkin äitini naamalle.
Myös ystäväni aviomies harrastaa jatkuvia alatyylisiä jekkuja toisen kustannuksella, eikä osaa ottaa mitään vakavasti. Kerran kun olin kylässä ja tämä tyyppi siellä tukevassa humalassa, tunki peukalonsa pystyyn tuolille jolle olin istumassa, niin että se työntyi pakaroitteni väliin. Ja räkäistä naurua päälle.
Yhteistä näille molemmille on sovinismi ja toisen kehon rajojen kunnioituksen puute. Myös se, että molemmat ovat todella kömpelöitä sosiaalisesti, mutta haluavat silti jatkuvaa huomiota kuin pikkulapset. Julkisesti ovat vetäytyviä ja hiljaisia, mutta kotinsa seinien sisäpuolella täysin tilannetajuttomia ja räävittömiä kakaroita.
Perimmäinen syy on siinä, miten pojat kasvatetaan: heitä sylitellään ja halitellaan lapsina vähemmän kuin tyttöjä, eikä heille opeteta tarpeeksi empatiaa ja muiden huomioonottamista. Pojille iskostuu ajatus, että heidän täytyy käyttäytyä huonosti saadakseen huomiota.
Mikä siinä on, että tämmöinen pelleilijä ei oikeasti ymmärrä käytöstään? Toinen käyttäytyy huonosti, kiusaa ja rikkoo rajoja niin se on naisen syy, koska nainen on niin tosikko ja marttyyri.
Naisethan sanoo aina, että etsii miestä, joka saa heidät nauramaan. Eivät kuitenkaan tajua, että nää ns. "vitsit" on niin loppuunkulutettu jo ja nää samat huuliveikot tulee toistamaan näitä kujeiluja vuodesta toiseen. Sellainen vähän totisempi ja asiallisempi kaveri on pitkässä juoksussa parempi. Niin, mutta kun se ei saa naisten huomiota... Ihan naisten oma syy siis taas.
Yleensä naiset hakee huumorintajuista miestä, sitten kun saavat sellaisen eivät kuitenkaan kestä sellaista!
Sitä saa mitä tilaa!
Vierailija kirjoitti:
Up, mielenkiintoinen aihe.
Kieltämättä. Pikkasen nyt ketjua silmäilin ja mieleeni tuli yksi serkkuni. On tuollainen pelle. Mutta hänen johdonmuksesti typerään käyttäytymeen täytyy liittyä muutakin. Ilmeisesti ei käsitä/hahmota/ymmärrä aina ihan kaikkea mikä ei ole hyväksyttävää. Mieleeni tulee esimerkki. Kerran hän jo aikuisena miehenä siis, talloi kengällään äitinsä siskon jalkapöytää leikillään/pelleillen. Tädin jalkapöydän luut murtuivat. Tämä pelle ei siltikään käsittänyt että oli käyttäynyt hyvin typerästi, naureskeli vaan. Muistan kun minulle kerrottiin tämä. En ole hänestä paljoa tämän jälkeen kuullut, mutta tuo kuulosti jo hieman pelottavalta ja arveluttavalta käytökseltä.
Näköjään synkkämielisille miehille on kysyntää, uskovaisten porukoista niitä löytää.
Voisiko sen miehen myydä sirkukseen ?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko sen miehen myydä sirkukseen ?
Enpä usko että siitä kukaan suostuisi mitään maksamaan.
Toisaalta, veikkaan että aika moni sen entisistä uhreista maksaisi siitä, että saisi kermakakuttaa sitä naamaan ja ilkkua päälle, että "no, eikö enää nauratakaan kun onkin jekuttelun saamapuolella, hähä hähä?"
LÄHETÄ SIRKUKSEEN... NIITÄ ON KOHTA ENEMMÄN KUIN YKSI...
Voi ei, taidan olla naispelle. Onkohan meitä lisääkin?
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, taidan olla naispelle. Onkohan meitä lisääkin?
Lopeta. Ja miksi??
Paras ketju ikinä, voittaa jopa eeppisen panohanskaketjun :)
Minä päädyin tindertrffeille miehen kanssa joka oli ollut luokkatoverini ylä-asteella ja koulun pelle, no sain huomata ettei mies ollut mihinkään muuttunut kun veti tuolin altani kahvilassa ja juoksi karkuun! Ulkopuoliset auttoivat minut ylös ja lähdin nilkuttamaan bussipysäkille, mies laittoi sitten perään viestiä että "Hippa!" ja "Mihin sä hävisit?" Käskin hakemaan apua.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samantyyppinen mies. Kääntää romanttiset tilanteet usein mauttomaksi vitsiksi, esimerkiksi pieraisee tai sanoo jotain tunnelman latistavaa kesken halailun. Luulee tämän "jekuttamisen" olevan hauskaa. Toisaalta mies osoittaa sanoin ja teoin usein myös välittävänsä minusta, vitsailua on vain määrällisesti liikaa. Mies ei myöskään seurassa huomaa, milloin jokin vitsi vanhenee tai hyvän maun raja on ylittymässä. Mies petraa aina muistuttaessani asiasta mutta palaa lopulta taas vanhoihin tapoihinsa.
Onkohan meillä sama mies? :D
Vierailija kirjoitti:
Näköjään synkkämielisille miehille on kysyntää, uskovaisten porukoista niitä löytää.
Täytyy vain muistaa, että synkkämielisyydelläkin on rajansa. Pitää olla hauska ja charmikas, mutta juuri oikeassa määrin, siis sen verran kuin nainen haluaa. Mutta sitten pitää olla myös syvällinen ja pohdiskeleva, ehkä hieman synkkämielinenkin, mutta taas vain juuri silloin ja juuri siinä määrin kuin nainen toivoo. Nainenhan on itse aina juuri sopivasti kaikkea, siis "ota tai jätä, oon voimakas ja rohkea itsenäinen nainen ja muahan ei miehet määräile!". Hmmm... miten se pariutuminen onkaan nykyään niin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Parasta on huumoriseksi. Raju pieraisu 69:ssä. Soitto kaverille kesken rakastelun. Jne.
Haluaisin kokeilla tuota puhelimella soittamista.
Kerran aloin puhumaan laskuista mitkä tulevat edelleen paperisina ilman e-laskutusta ja sitten siitä mitkä eräpäivät ovat vielä tässä kuussa tulossa esim Telia Financen osamaksu. Tuntui vähän oudolle. Kannattaa kokeilla!
Hyviä viestejä!
Vierailija kirjoitti:
Yleensä naiset hakee huumorintajuista miestä, sitten kun saavat sellaisen eivät kuitenkaan kestä sellaista!
Sitä saa mitä tilaa!
Nyt ollaan asian ytimessä.
Nämä miehet eivät erota huumorintajua ja tyhmyyttä toisistaan.
Huumorintaju vaatii aina älyä.
Vierailija kirjoitti:
Mies vetelee lapsilta housuja alas ja läpsii pyllylle, vaikka olen oikeasti 200 kertaa sanonut, että lopeta idiootti. Jatkaa vaan. Sitten, kun lapsi hermostuu ja esim. vääntää miestä päästä, niin suuttuu lapselle ihan oikeasti ja muuttuu yhtäkkiä hyvin vakavaksi ja syyllistäväksi ja ihmettelevällä ja vakavalla äänellä ohjeistaa: ’ei saa tuolla tavalla’. Sitten, kun puhun näistä asioista hänelle, että eikö näe, mihin hänen toiminta johtaa ja että se ei muutenkaan ole lapsille hyväksi, niin itkee silmät punaisena ja puolustautuu hyvin voimakkaasti, että sehän oli vain leikkiä. Joskus hermostuu ja lähtee ulos ovet paukkuen. Silti ei mitään opi eikä muista.
No et sinäkään kyllä mitään opi ja muista. Kun 200 kertaa muistutusta ei vieläkään riitä omaan ymmärrykseen.
Mies ei muuksi muutu, vaikka "on hän kyllä välillä aika ihana". Vai miten näitä pelle/kammotusmiehiä puolustellaan.
Tämä ei ole pelleilyä vaan henkistä väkivaltaa lapsia kohtaan.
En pystyisi tuota miestä ja toimintaa katsomaan saati ajattelemaan romanttisessa tai kunnioittavassa mielessä.
Aikuisen kiusaamisen jotenkin ymmärtäisin, sitäkään ei tarvitse ymmärtää eikä sitää, lapseen kohdistuvaa en millään.
Anteeksi suorasukaisuus, mutta nämä jotkut tapaukset vaan ovat aivan käsittämättömiä.
Ei ole yksin vika miehissä, on vikaa myös naisissa jotka näitä pellejä ja ilkimyksiä hyysäävät ja mahdollistavat moiset tavat