Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2500)
Vierailija kirjoitti:
Pienet kepposet piristää päivää mutta se pitää olla satunnaista eikä saa vahingoittaa toista. Saunakaljaa voi ravistaa ennen kuin antaa vaimolle 😄
Joo tuo on hauska.
Jos mieheni tekee tuon minulle, inspiroidun hassuttelemaan ja keppostelemaan hänen ruokiensa ja juomiensa kanssa viikkokausiksi!
Kyllä elämässä pitää olla huumoria!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta naisten kriteerit miehille ovat kuulemma kohtuuttoman suuria. Sitten taas kaiken maailman pellet, narsistit ja (ex)-väkivaltarikolliset tuntuvat olevan parisuhteessa.
Voisiko joku näiden sekopäiden kanssa yhdessä oleva nainen hieman selittää tätä? Kyllä ainakin itse viimeistään ensimmäisen 3kk aikana huomaan, jos mies on huomattavan outo/väärä minulle.
Naisissakin on liian kilttejä, jotka katsoo mitä vaan pellejä ja koittaa vaan kestää. Itse en katsele päivääkään miestä joka ei ole fiksu ja miellyttävä. Pitää olla hyvät tavat, ei pelkästään minua vaan muitakin ihmisiä kohtaan. Osaan kyllä olla yksinkin joten ääliöille ei ole koskaan paikka auki.
Kyllä miehille on luontaista sellainen pieni naisen härnääminen. Se pitää yllä myös seksuaalista jännitettä.
Joo, kyllähän sellainen molemminpuolinen piruilu on normaalia ja jopa kiihottavaa parisuhteessa. Mutta tässä puhutaan nyt ihan eri asiasta. Onkohan kaikki uudet kommentoijat lukeneet edes koko ketjun läpi?
Lukekaa kaikki vastaukset ennen kuin kommentoitte, niin ymmärrätte minkälaista käytöstä tässä tarkoitetaan.
Vaan, jospa onkin niin, että toinen onkin aivan sairaan tylsä ja harmaa tyyppi. Toinen yrittää luoda iloa elämään mutta sekään siinä kurjuudessa auta. Ei vika aina toisessa ole vaan molemmissa
En lukenuit kaikkia viestejä, muuta kuin aloituksen.
En huomannut kuinka kauan olette eläneet yhdessä.
Mutta vaikuttaa sille, että se on huomionhakuista käytöstä.
Parasta mitä vähemmän pystyisi kiinnittämään huomiota miehen pelletempuille.
Vierailija kirjoitti:
Jouluksi maalle
https://www.riemurasia.net/kuva/Jouluksi-maalle/1492
Yrittäkää suurentaa, niin että näette repliikit. En nyt löytänyt parempaa versiota.
Tätä strippiä ajattelin heti kun luin aloituksen.
KIITOS, tämä oli loistava!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaan, jospa onkin niin, että toinen onkin aivan sairaan tylsä ja harmaa tyyppi. Toinen yrittää luoda iloa elämään mutta sekään siinä kurjuudessa auta. Ei vika aina toisessa ole vaan molemmissa
Sitten pitää erota. Huumoria parisuhteeseen pitää keksiä niin, että se hauskuuttaa molempia, eikä vaan sitä toista, saatikka että se loukkaisi toista.
Isäni on paikallisesti tunnettu huumorimies ja joo, hyviä juttuja on - muista. Hänestä itsestään tosin ei saa vitsailla samoin, vaan hän loukkaantuu siitä verisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta naisten kriteerit miehille ovat kuulemma kohtuuttoman suuria. Sitten taas kaiken maailman pellet, narsistit ja (ex)-väkivaltarikolliset tuntuvat olevan parisuhteessa.
Voisiko joku näiden sekopäiden kanssa yhdessä oleva nainen hieman selittää tätä? Kyllä ainakin itse viimeistään ensimmäisen 3kk aikana huomaan, jos mies on huomattavan outo/väärä minulle.
Naisissakin on liian kilttejä, jotka katsoo mitä vaan pellejä ja koittaa vaan kestää. Itse en katsele päivääkään miestä joka ei ole fiksu ja miellyttävä. Pitää olla hyvät tavat, ei pelkästään minua vaan muitakin ihmisiä kohtaan. Osaan kyllä olla yksinkin joten ääliöille ei ole koskaan paikka auki.
Kyllä miehille on luontaista sellainen pieni naisen härnääminen. Se pitää yllä myös seksuaalista jännitettä.
Joo, mutta se pitää tehdä lempeästi, ystävällisesti ja pilke silmässä. Siihen ei kaikilla äly riitä.
Tätä tarkoitinkin. En tarkoittanut haukkumista tai kiusaamista tietenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ristinsä kantamista tämäkin on. Olette eri aikakaudelta ja elätte eri todellisuudessa. No joko kantaa ristinsä tai vaihtaa sen toiseen.
Muuten aika selvää kohellusta mutta toi oven väliin pää juttu oli ehkä sitä että mene pois tieltä ettei sun päähän osu ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata yleistää. Itselle jatkuva naljailu, härnääminen ja venkoilu toimii täydellisenä turn offina. Olen huumorintajuinen, mutta en jaksa lapsellista huomiohakuisuutta aikuiselta mieheltä.
Myös rasvaiset jutut ja joka ikisen asian vääntäminen kaksimieliseksi on yksinomaan typerää, eikä jaksa naurattaa. Sitä mielellään näkisi kumppaninsa aikuisena miehenä, ei 15 vuotiaana teinipoikana.
Olet vaan tylsä ja huumorintajuton nainen. Etsi itsellesi tylsä ja huumorintajuton puolisko, niin voitte katsella toisianne naama vakavana silmästä silmään.
Molemmille harmillinen tilanne.
Mies on aivan varmasti tuskissaan kun elämästä puuttuu ihminen joka arvostaisi häntä sellaisenaan kuin hän on. Yrittää epätoivoisesti hakea huomiota, hymyä, pientä hyväksyntää. Mutta kun neliön muotoinen palikka ei mene pyöreään reikään.
Molemmille löytyy varmasti kumppanit jotka arvostavat heitä juuri omanlaisinaan. Ei kannata odottaa toiselta muutosta ja katkeroitua pettymyksistä. Molemmat on täydellisiä sellaisinaan.
Myötätuntoa molemmille ja rohkeutta laittaa omat tarpeet etusijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten tuollaisen kanssa päätyy naimisiin. Muuta kuin ehkä monta kymmentä vuotta sitten ei-toivotun raskauden takia.
Mutta tuon kanssahan olisi pitänyt mennä sänkyyn sitten. En käsitä. Aivan toivoton tunari, en kuuntelisi tuntiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä naiset hakee huumorintajuista miestä, sitten kun saavat sellaisen eivät kuitenkaan kestä sellaista!
Sitä saa mitä tilaa!
Pellemiehet eivät ole huumorintajuisia vaan päinvastoin. Ikäviä tylsimyksiä, joilla on muutaman vitsin varasto. Niitä sitten hokevat. Oikea huumori vaatii älyä ja tilannetajua "huoneen lukemista". Pellemiehet on vähän autistisia ja omassa kaikukamarissaan hekottelevat tyhjälle. Eräs tällainen kertoi minulle treffeillä todella pervon ja kaksimielisen vitsin, pahin oli, ettei hän itse edes käsittänyt kuinka pervo se oli.
typerää mennä tommosia häiriintyneitä lähelle.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä jekku naiselle on sellanen että jos istutte sohvalla vierekkäin ja katsotte telkkaria niin laita oma käsi oman pyllyn alle ja pierase siihen käteen sitten nopeasti laita käsi kiinni niin että pieru pysyy siellä ja laita sitten käsi naisen nenän ja suun päälle niin että nainen hengittää sen pierun. Kutsutaan kaasunaamariksi.
Ihan hyvä jekku miehelle, vai mitä? Jos oma mies tekisi noin, hänen ei kannattaisi syödä minun tekemää ruokaa, ties mitä jekkuja sen kanssa keksisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä jekku naiselle on sellanen että jos istutte sohvalla vierekkäin ja katsotte telkkaria niin laita oma käsi oman pyllyn alle ja pierase siihen käteen sitten nopeasti laita käsi kiinni niin että pieru pysyy siellä ja laita sitten käsi naisen nenän ja suun päälle niin että nainen hengittää sen pierun. Kutsutaan kaasunaamariksi.
Ihan hyvä jekku miehelle, vai mitä? Jos oma mies tekisi noin, hänen ei kannattaisi syödä minun tekemää ruokaa, ties mitä jekkuja sen kanssa keksisin.
Parempi jekku on et työntää karvasen perseen nenään kiinni sit kajauttaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isälläni oli elämänsä 30 viimeisenä vuotena maksimissaan noin 5 vitsiä ja 5 sananlaskua, joita se toisti päivittäin (kirjaimellisesti). Ne olisi voinut numeroida ja laittaa seinätaululle. Sitten tiesi varmuudella tilanteet, joissa kukin vitsi tai sananlasku tuli. Olisi voinut sanoa vaikka, että nyt tulee numero 3 ennenkuin se olisi kerennyt edes avaamaan suutaan.
Ja ne vitsit olivat tylsiä ja ajastaan jälkeenjääneitä.
Mun pappa oli tuollainen. Hän kuoli kun olin jotain 12v enkä muista hänestä mitään muuta, kuin ne muutama kestovitsi, joita hän joka tilanteessa hoki. Okei, hän oli sotaveteraani joten varmasti se johtui traumoista. Kuitenkin hassua, että jo lapsena totuin kiinnittämään huomiota vain niihin muutamiin letkautuksiin eikä hänestä jäänyt mieleen mitään muuta muistoa.
Aika monessa tässä ketjussa olevassa esimerkissä tulee ilmi jonkinlainen traumatausta. Joten siitä varmaan on usein kyse. Jonkun viisaan sanomaa on, että KAIKILLA on traumoja. Onhan tämä varmaan totta, koska harvoin kenelläkään on ollut täydelliset vanhemmat, koska ei ole olemassa täydellisiä ihmisiäkään. Ja lisäksi lapsi voi olla luonteeltaan täysin erilainen kuin vanhempansa ja vanhempien pitäisi silti osata toimia hänen kanssaan "oikein".
Ja vaikka olisikin ollut täydelliset kotiolot, niin traumoja on voinut tulla esimerkiksi koulussa, jos ei ole oikein sopinut porukkaan omana itsenään.
Sota-traumat tosiaan on asia erikseen, mutta onhan meillä niitä tuoreita sota-traumaatikoitakin täällä lapsissa ja nuorissa, ne on vaan tuotu muualta. En sitten osaa sanoa kuinka "pellejä" he ovat? Olen sen verran iäkäs jo, etten sillä tavalla tiedä nuorten asioista.
Olispa mullakin tommonen hauska mies eikä mikään tosikko.
Mun pappa oli tuollainen. Hän kuoli kun olin jotain 12v enkä muista hänestä mitään muuta, kuin ne muutama kestovitsi, joita hän joka tilanteessa hoki. Okei, hän oli sotaveteraani joten varmasti se johtui traumoista. Kuitenkin hassua, että jo lapsena totuin kiinnittämään huomiota vain niihin muutamiin letkautuksiin eikä hänestä jäänyt mieleen mitään muuta muistoa.