Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2500)
Tosin luin juuri itsekin pari viimeistä sivua tästä ketjusta ja vedän takaisin edelliset sanani aikuisten normaalista keskustelusta, jota on ollut vain nimeksi. Harmi, sillä vielä aamulla tämä ketju oli ihan asiallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
./quote] Savolaiseen mentaliteettiin kuuluu tuollainen oman epävarmuuden kätkeminen kaiken kääntämiseen pelleilyksi. Toistensa suhteen savolaiset tietävät, mistä on kyse, mutta muualta tulevat ymmärrettävästi kokevat sellaisen loukkaavana. Älykkyyden puutteesta ei ole kyse - savolainen kyllä tajuaa asian siinä kuin kuka tahansa muukin, kun ottaa sen hänen kanssaan vakavasti puheeksi.
"Savolaiseen mentaliteettiin kuuluu tuollainen oman epävarmuuden kätkeminen kaiken kääntämiseen pelleilyksi. Toistensa suhteen savolaiset tietävät, mistä on kyse, mutta muualta tulevat ymmärrettävästi kokevat sellaisen loukkaavana."
Olipa melkoinen yleistys! Näköjään niputit kaikki savolaiset, miltei puolet suomalaisista epävarmoiksi pelleilijöiksi.
Minunhan pitäisi loukkaantua tästä itseni ja savolaisen sukuni puolesta, mutta annetaan nyt tämän kerran olla. Pidän oman sukuni ystävällisyydestä ja avuliaisuudesta, ja arvostan sitä.
Ihanko oikeasti tunnet joka ikisen savolaisen, että pystyt luonnehtimaan heidät näin? Vai olisiko sittenkin käynyt niin, että olet tuntenut yhden pelleilevän miehen tai pojan, joka sattui kaiken lisäksi olemaan savolainen?
Asiat eivät kuitenkaan ole ihan näin mustavalkoisia, kuin tällä palstalla esitetään. Ihmisten luonteenpiirre ei ole sidoksissa heidän kotimaakuntiinsa, vaikka toisin väitetäänkin. Minun puolestani mokomat stereotypiat joutavat romukoppaan.
Tai sitten minäkin voisin väittää, että kaikki satakuntalaiset ovat p*sk*ja pellejä, koska kerran erehdyin sellaisen kanssa menemään naimisiin ja tekemään vielä lapsiakin. - Ihan omaa nuoruuden hyväuskoisuuttani uskoin ihan tosissani, että kyllä tämä minun entinen satakuntalainen tunnevammainen pelleni muuttuu empaattiseksi ja sensitiiviseksi, kunhan jaksan rakastaa hänet ehjäksi. Joopa joo. Silmäni eivät avautuneet vielä seurusteluaikanakaan näkemään, miten hänellä oli tapana itkettää kavereidensa tyttöystäviä vi****lemalla heille muka vitsin varjolla. Näin jälkeenpäin ihmettelen sitäkin, miten hänen opiskelu- ja työkaverinsa ovat aina pitäneet häntä hauskana seuramiehenä, jonka kanssa on kiva juhlia ja ryypätä. (En tiedä, kuinka paljon tähän vaikuttaa nykyään hänen edustustilinsä, jonka avulla hänen on helppo olla avokätinen- ihmisethän tunnetusti tykkäävät ilmaisesta viinasta varsinkin, kun on laatukamaa tarjolla.)
Sekään ei avannut silmiäni, vaikka kuulin hänen raivokohtauksensa ja inhottavat puheensa vanhemmilleen. Eikä se herättänyt minua, vaikka jouduin yhä enenevissä määrin hänen ilkeilynsä kohteeksi. Sitten vasta tajusin, että minun on tehtävä jotakin ja äkkiä, kun hän rupesi ilkeilemään ja nöyryyttämään lapsiakin. Tämän kaiken ja paljon enemmänkin hän on tehnyt virnuillen, mukahuumorin varjolla. Samaa pieruhuumori, urpovitsailua olen saanut kokea kuin muutkin tämän ketjun pellejen ex-kumppanit. Yhtä epäluottevakin on ollut kuin suurin osa näistä tämän ketjun pelleistä. Koskaan ei voinut luottaa hänen sanaansa, sillä kaikki muu - työ, kaverit, ryyppääminen, harrastukset - menivät vaimon ja perheen edelle.
Opettelinkin tulemaan toimeen ilman häntä, koska apua hän ei tarjonnut vapaaehtoisesti.
Jos minä ja/tai lapset esimerkiksi sairastuimme yhtäaikaa tai peräjälkeen, oli ihan turhaa odottaa häneltä huolenpitoa vaikka olisin huonossa kunnossa. Silloin hänellä oli tapana jäädä ylitöihin, ettei tarvitse pitää meistä huolta ja viikonloppuisin hänellä oli tapana karata vanhempiensa luokse. Näitä menoja ei tietenkään voinut perua, vaikka olisin olisin kovassa kuumeessa ja oksentelisin vatsatautiani.
Onneksi se on ohi lopullisesti. En ole kertaakaan kaivannut häntä takaisin, kun erosin hänestä vuosia sitten, mutta jäljet se jätti minuun: epäluuloisuuden, epäröinnin, varovaisuuden, yli-innokkaan itsesuojeluvaiston., joka varoo luottamasta kehenkään ilman perusteellista tutustumista. Kunhan vielä uskaltaudun tässä ihmisten ilmoille, etsin itselleni luotettavan kumppani, jonka kanssa voin rakentaa toisiamme kunnioittavan ystävyys-rakkaus -suhteen.
1151 jatkaa
Ihmettelen toisinaan vieläkin, miten eksäni kaltainen työ- ja kaveriyhteisöissään yleisesti pidetty, hyvin älykäs ja työssään menestynyt ja kiitelty on yksityiselämässään tunnekylmä pelle, joka ei ole saanut syntymälahjakseen murakaan empatiataidosta eikä sensitiivisyydestä.
Meitä tosiaankin on niin moneksi syntymämaakunnistamme huolimatta.
Tuli mieleen naispuolisista pelleistä, että eikös naisilla huomionhakuinen käytös ole erilaista? Esimerkiksi Tuksu niissä nuoruuden prinsessaharhoissaan oli oikea koko kansan sirkuspelle. En tiedä onko hän nykyään rauhoittunut vai tekeekö vieläkin niitä supernoloja laulukeikkojaan.
PYSÄHDY ! Pysäytä ukkosikin ja ota ihan oikea vakava keskustelu , moisesta lapsellisesta pelleilystä. Ärjäse kunnolla , että äijä tajuu , sun olevan tosissas. Jollei käytös muutu , niin ala etsiä omaa kämppää , missä ei pellet silmille hypi !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tunnettu, TV:stäkin tuttu "koomikko" on tuollainen siviilissäkin. Ei kuulemma paljoa naurata parin tunnin jälkeen. Rajansa kaikella.
Kuka?
En tiedä kenestä kyse, mutta onhan monella koomikolla (esimerkiksi Jim Carrey) kerrottu jääneen välillä rooli päälle kotonakin, niin että vaimolla menee hermot 😀.
Moni koomikko on myös päätynyt itsemurhaan, eli kyllä heillä usein on sisäistä kamppailua mikä sitten näyttäytyy ulospäin pelleilynä.Joku veikkasi S.H.:ta. Pidän tuota hyvin mahdollisena.
Katsokaa ohjelma grillit huurussa 😉
Vierailija kirjoitti:
Onko naispellejä?
Mulle kyllä kelpaisi 😄
M34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta on huumoriseksi. Raju pieraisu 69:ssä. Soitto kaverille kesken rakastelun. Jne.
Vierailija kirjoitti:
69 kirjoitti:
No mulla kävi niin että sain huumorintajuisen tyttiksen, kun pelästytin hänet pimeässä, niin hän odotti oikeaa hetkeä ja teki mulle saman....
Kerran istui märälle tuolille ja kysyin kostuitko..... nii vaihteeks anto mulle puutarhaletkusta täydellä paineella, ja sano ”nyt kostuin”.....
Ja jos mä näkyvästi otan tisseistä kiinni kaupassa tms. niin tyttis ottaa mun munista puristusotteen.....jos mä teen jäynää niin tiedän 100% varmasti että saan samalla mitalla takas....
Meillä synkkaa ihan hyvin, tunnetaan toisemme aina vaan paremmin ja eletään tätä elämää koska ”this is it”...
Mut tietyt vitsit on paitsiossa....ja ei meillä elämä pelkkää huumoria oo, rahaa tehdään yhdessä ja viihteellä ollaan yhdessä.
Tää on ylistys mun omalle rakkaalle pellelleniHienoa, että teillä on yhteinen (huonon) huumorintaju. Se onkin erona tässä ketjussa kerrottuihin tarinoihin, joissa toinen kokee kiusaamiseksi sen mitä toinen kutsuu huumoriksi.
Minun huumorintajuuni iskee sellaiset kuivan sarkastiset jutut. Olen opetellut kertomaan, että sanomani oli vitsi, koska keskimäärin ihmiset eivät niitä vitsiksi ymmärrä. Tuollainen hauskat kotivideot huumori ei naurata ollenkaan.
Mun lapset on molempia
Täyttää sun lapses koulurepun kivillä, joka kantaa ne kotiin asti.
Odotellessasi uutta jekkua pyytävät suo pidättämään hengitystä
Äläkä huolestu, on mullakin tunteet, ainakin näläntunne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"- lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa)"
Tämä pisti ihan oikeasti naurattamaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä kommentti tähän.
Pieni osa miehistä on todellisia älykääpiöitä. Siis kyse on nimenomaan älystä - tai sen puutteesta. Näkyy mm. seuraavasti:
Ei käytöstapoja, ala-arvoinen huumorintaju, letkautukset, väärät vitsit väärässä seurassa, alatyyliset jutut, totaalinen tilannetajun ja sosiaalisen pelisilmän puutostila, ei kykene älykkääseen keskusteluun... yms.yms. haisee, pieree, höröttää, kaljottelee, empatian puute, ostaa imurin joululahjaksi...
Aiheuttaa enimmäkseen suurta myötähäpeää kanssaihmisissä.
Kehotan keskustelun aloittajaa ns. nostamaan kytkintä. Tuohon tautin kun ei ole parannuskeinoa.
Fiksujakin miehiä onneksi on.
Fiksuja miehiä ei riitä kuin hyville naisile.
laskekaa mammat 1+1 kun katsotte sitä pierevää sikaa siinä sohvalla
Mä olen kyllä myös tätä mieltä naisena. Ja koska mulla ei ole sellaisia naisellisia avuja, joilla saisin hyvän miehen, olen todellakin mieluummin yksin kuin ”tasoiseni” pierevän sian kanssa.
Harmittaahan se välillä, kun oikeasti olen tosi hauska ja kiva tyyppi, rahaakin on eikä mt tms ongelmia enää, niin aika kivan puolison joku mussa menettää❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen naispuolisista pelleistä, että eikös naisilla huomionhakuinen käytös ole erilaista? Esimerkiksi Tuksu niissä nuoruuden prinsessaharhoissaan oli oikea koko kansan sirkuspelle. En tiedä onko hän nykyään rauhoittunut vai tekeekö vieläkin niitä supernoloja laulukeikkojaan.
Tuksu taitaa valitettavasti olla ihan tosissaan, ei yritä olla huvittava, eikä ymmärrä olevansa pelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen naispuolisista pelleistä, että eikös naisilla huomionhakuinen käytös ole erilaista? Esimerkiksi Tuksu niissä nuoruuden prinsessaharhoissaan oli oikea koko kansan sirkuspelle. En tiedä onko hän nykyään rauhoittunut vai tekeekö vieläkin niitä supernoloja laulukeikkojaan.
Tuksu taitaa valitettavasti olla ihan tosissaan, ei yritä olla huvittava, eikä ymmärrä olevansa pelle.
Eihän ne muutkaan pellet ymmärrä olevansa pellejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen naispuolisista pelleistä, että eikös naisilla huomionhakuinen käytös ole erilaista? Esimerkiksi Tuksu niissä nuoruuden prinsessaharhoissaan oli oikea koko kansan sirkuspelle. En tiedä onko hän nykyään rauhoittunut vai tekeekö vieläkin niitä supernoloja laulukeikkojaan.
Tuksu taitaa valitettavasti olla ihan tosissaan, ei yritä olla huvittava, eikä ymmärrä olevansa pelle.
Eihän ne muutkaan pellet ymmärrä olevansa pellejä.
Kyllä ne ymmärtää. Ne luulee olevansa hauskoja pellejä, jotka naurattaa kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
pelleilijät ovat oppineet että naisiin tulee tehdä vaikutus. Nuorena se vaikutus tehdään juuri tuolla tavalla, ja ollaan vielä oikein kunnossa esillä.
Sitten uhriudutte kun mies jatkaa samalla linjalla millä saikin teidät? Oikeasti?
Vähän sama kun naiset jotka valittavat kun mies oli sellainen kotona viihtyvä lukutoukka, eikä hän nyt ole muuksi muuttunut vaikka teidän tahtotilanne olisi tässä kuussa jotain muuta.
Näinhän se menee, että kun nainen ja mies avioituvat, alkaa nainen muokata miestä mieleisekseen, kun taas mies toivoo, ettei nainen ikinä muuttuisi.
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ymmärrä miksi pitää olla tommone takapiru joka ei osaa nauraa koskaan? Ootko aina noin kireä? Onks sulla paha olla?
Ja sinuako jaksaa naurattaa joka kerta, kun mies avaa keittiössä kaapin oven ja pyytää sinua laittamaan pään oven väliin, että saa kolauttaa??
Ja suorastaan kiemurtelet naurusta aina ruuan aikana, kun pyydät miestä ojentamaan jotakin ja mies muka ojentaakin, mutta vetäisee tuotteen pois juuri kun olet tarttumassa siihen. He he. voi kuinka hauskaa..... Ja sinua naurattaa kerta toisensa jälkeen..
Voi että on hauska mies!
Miehelläsi on loistava huumorintaju! Vaikuttaa todella hauskalta mieheltä. Te naiset vaan olette sellaisia tosikkoja. Siivoaminen vaan mielessä ja aina nyrpeä ilme. Jos herkemmin naurattais olisi makkarinkin puolella mukavampaa.
mun savolaispelleä ei makkarissa kiinnostanut muu kuin nukkuminen ja piereskely.
Mun exä alkoi sikailla ja piereskellä vasta kun oltiin avioiduttu ja oli lapsikin. Hän naureskeli ettei tarvi enää esittää parempaa kuin on. Ja että kotonaan saa olla aito itsensä. Yök. Jätin sen reilu vuosi häistä. Ehdittiin kuitenkin asua yhdessä pari vuotta ennen.
Alue: Aihe vapaa
Se pointtihan tässä just on, että se sama iänikuinen läppä, tai "läppä", ei naurata enää. Läpälle on aikansa ja paikkansa. Kuten aikuisten normaalille keskustelullekin.