Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2500)
Vierailija kirjoitti:
Tosin luin juuri itsekin pari viimeistä sivua tästä ketjusta ja vedän takaisin edelliset sanani aikuisten normaalista keskustelusta, jota on ollut vain nimeksi. Harmi, sillä vielä aamulla tämä ketju oli ihan asiallinen.
se oli asiallista miesvihaa
mikäs siinä kun tykkäät, ei se ole häpeä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh huh. Ja sitten nuo sadistiset pellet vielä kutsuvat itseään "huumorimiehiksi".
Onneksi oma mies on oikeasti hauska; osaa heittää hyvää tilannekomiikkaa ja on todella nokkela suustaan, erityisesti mustan huumorin ystävä,
mutta ei koskaan ikimaailmassa tekisi mitään mikä nöyryyttäisi hänen rakkaimpiaan. En ole esim. koskaan kuullut hänen pieraisevan seurassa (tai missään muussakaan tilanteessa tahallaan).
Älkää hyvät naiset menkö suhteisiin noiden pellesyndroomaisten miesvauvojen kanssa. Antaa niiden kuolla rauhassa sukupuuttoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
./quote] Savolaiseen mentaliteettiin kuuluu tuollainen oman epävarmuuden kätkeminen kaiken kääntämiseen pelleilyksi. Toistensa suhteen savolaiset tietävät, mistä on kyse, mutta muualta tulevat ymmärrettävästi kokevat sellaisen loukkaavana. Älykkyyden puutteesta ei ole kyse - savolainen kyllä tajuaa asian siinä kuin kuka tahansa muukin, kun ottaa sen hänen kanssaan vakavasti puheeksi.
"Savolaiseen mentaliteettiin kuuluu tuollainen oman epävarmuuden kätkeminen kaiken kääntämiseen pelleilyksi. Toistensa suhteen savolaiset tietävät, mistä on kyse, mutta muualta tulevat ymmärrettävästi kokevat sellaisen loukkaavana."
Olipa melkoinen yleistys! Näköjään niputit kaikki savolaiset, miltei puolet suomalaisista epävarmoiksi pelleilijöiksi.
Minunhan pitäisi loukkaantua tästä itseni ja savolaisen sukuni puolesta, mutta annetaan nyt tämän kerran olla. Pidän oman sukuni ystävällisyydestä ja avuliaisuudesta, ja arvostan sitä.
Ihanko oikeasti tunnet joka ikisen savolaisen, että pystyt luonnehtimaan heidät näin? Vai olisiko sittenkin käynyt niin, että olet tuntenut yhden pelleilevän miehen tai pojan, joka sattui kaiken lisäksi olemaan savolainen?
Asiat eivät kuitenkaan ole ihan näin mustavalkoisia, kuin tällä palstalla esitetään. Ihmisten luonteenpiirre ei ole sidoksissa heidän kotimaakuntiinsa, vaikka toisin väitetäänkin. Minun puolestani mokomat stereotypiat joutavat romukoppaan.
Tai sitten minäkin voisin väittää, että kaikki satakuntalaiset ovat p*sk*ja pellejä, koska kerran erehdyin sellaisen kanssa menemään naimisiin ja tekemään vielä lapsiakin. - Ihan omaa nuoruuden hyväuskoisuuttani uskoin ihan tosissani, että kyllä tämä minun entinen satakuntalainen tunnevammainen pelleni muuttuu empaattiseksi ja sensitiiviseksi, kunhan jaksan rakastaa hänet ehjäksi. Joopa joo. Silmäni eivät avautuneet vielä seurusteluaikanakaan näkemään, miten hänellä oli tapana itkettää kavereidensa tyttöystäviä vi****lemalla heille muka vitsin varjolla. Näin jälkeenpäin ihmettelen sitäkin, miten hänen opiskelu- ja työkaverinsa ovat aina pitäneet häntä hauskana seuramiehenä, jonka kanssa on kiva juhlia ja ryypätä. (En tiedä, kuinka paljon tähän vaikuttaa nykyään hänen edustustilinsä, jonka avulla hänen on helppo olla avokätinen- ihmisethän tunnetusti tykkäävät ilmaisesta viinasta varsinkin, kun on laatukamaa tarjolla.)
Sekään ei avannut silmiäni, vaikka kuulin hänen raivokohtauksensa ja inhottavat puheensa vanhemmilleen. Eikä se herättänyt minua, vaikka jouduin yhä enenevissä määrin hänen ilkeilynsä kohteeksi. Sitten vasta tajusin, että minun on tehtävä jotakin ja äkkiä, kun hän rupesi ilkeilemään ja nöyryyttämään lapsiakin. Tämän kaiken ja paljon enemmänkin hän on tehnyt virnuillen, mukahuumorin varjolla. Samaa pieruhuumori, urpovitsailua olen saanut kokea kuin muutkin tämän ketjun pellejen ex-kumppanit. Yhtä epäluottevakin on ollut kuin suurin osa näistä tämän ketjun pelleistä. Koskaan ei voinut luottaa hänen sanaansa, sillä kaikki muu - työ, kaverit, ryyppääminen, harrastukset - menivät vaimon ja perheen edelle.
Opettelinkin tulemaan toimeen ilman häntä, koska apua hän ei tarjonnut vapaaehtoisesti.
Jos minä ja/tai lapset esimerkiksi sairastuimme yhtäaikaa tai peräjälkeen, oli ihan turhaa odottaa häneltä huolenpitoa vaikka olisin huonossa kunnossa. Silloin hänellä oli tapana jäädä ylitöihin, ettei tarvitse pitää meistä huolta ja viikonloppuisin hänellä oli tapana karata vanhempiensa luokse. Näitä menoja ei tietenkään voinut perua, vaikka olisin olisin kovassa kuumeessa ja oksentelisin vatsatautiani.
Onneksi se on ohi lopullisesti. En ole kertaakaan kaivannut häntä takaisin, kun erosin hänestä vuosia sitten, mutta jäljet se jätti minuun: epäluuloisuuden, epäröinnin, varovaisuuden, yli-innokkaan itsesuojeluvaiston., joka varoo luottamasta kehenkään ilman perusteellista tutustumista. Kunhan vielä uskaltaudun tässä ihmisten ilmoille, etsin itselleni luotettavan kumppani, jonka kanssa voin rakentaa toisiamme kunnioittavan ystävyys-rakkaus -suhteen.
mitä sä odotit? Se on joku so ma li. Näkeehän sen että se on saanut alkunsa ruotsalaisen ja hylkeen himokkaasta kohtaamisesta
Enpä olisi uskonut, että palstalla saa tuollaisia kirjoitella.
Vierailija kirjoitti:
Mun avomies on myös tällainen huumorimies. Olen lopettanut reagoinnin. Mies teki kans just tätä, että viime hetkellä veti vaikka just sen ketsuppipullon takaisin tai esitti, että kaataa vesilasin mun päähän, suihkussa käänsi veden jäiselle yms. En pyydä enää mitään enkä ota häneltä mitään. Jos mies on jääkaapilla ja tarvin sieltä jotain odotan, että mies lähtee siitä ja menen sinne itse, jos hän ojentaa jotain sanon, että laita siihen pöydälle otan sen siitä itse. Sen "klassisen" auton perässä juoksuttamisenkin hän on tehnyt.
Nykyisin en enää odota häneltä mitään ja suhtaudun epäluuloisesti. En ota häneltä mitään ja teen itse kaiken. Jos kesken mun lauseen (jostakin vakavammasta aiheesta) mies alkaa vääntää vitsiä se lause loppuu siihen. Jos kesken halailun mies alkaa puristella mun kylkiä se halailu loppuu siihen. Minäkin puhuin ja puhuin miten nää sen "vitsit" tuntuu musta pelkältä kiusaamiselta ja on olo, että mies ei arvosta mua, mutta mies omien sanojensa mukaan "ei voi mitään, kun ne vaan siinä hetkessä tuntuu hauskoilta ideoilta" vaikka on hän kuulemma huomannut etten ikinä naura niille. Nyt mies sanoo, että hänestä tuntuu etten luota häneen ja se tuntuu pahalta. No en luotakaan. Miksi luottaisin, kun viimeiset pari vuotta on tullut lähinnä kiusantekoa hänen puoleltaan. Mies kosi mua eilen, mutta en suostunut. Hän on isänä todella hyvä ja eilen kieltäytyessäni kosinnasta sanoin, että ainoa syy miksi en ole lähtenyt on se, että hän on lapselleen aivan loistava isä ja lapsi ansaitsee sen, mutta naimisiin en hänen kanssaan uskalla.
Miten mies reagoi tuohon kieltäytymiseen? Onko mennyt yhtään itseensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
./quote] Savolaiseen mentaliteettiin kuuluu tuollainen oman epävarmuuden kätkeminen kaiken kääntämiseen pelleilyksi. Toistensa suhteen savolaiset tietävät, mistä on kyse, mutta muualta tulevat ymmärrettävästi kokevat sellaisen loukkaavana. Älykkyyden puutteesta ei ole kyse - savolainen kyllä tajuaa asian siinä kuin kuka tahansa muukin, kun ottaa sen hänen kanssaan vakavasti puheeksi.
"Savolaiseen mentaliteettiin kuuluu tuollainen oman epävarmuuden kätkeminen kaiken kääntämiseen pelleilyksi. Toistensa suhteen savolaiset tietävät, mistä on kyse, mutta muualta tulevat ymmärrettävästi kokevat sellaisen loukkaavana."
Olipa melkoinen yleistys! Näköjään niputit kaikki savolaiset, miltei puolet suomalaisista epävarmoiksi pelleilijöiksi.
Minunhan pitäisi loukkaantua tästä itseni ja savolaisen sukuni puolesta, mutta annetaan nyt tämän kerran olla. Pidän oman sukuni ystävällisyydestä ja avuliaisuudesta, ja arvostan sitä.
Ihanko oikeasti tunnet joka ikisen savolaisen, että pystyt luonnehtimaan heidät näin? Vai olisiko sittenkin käynyt niin, että olet tuntenut yhden pelleilevän miehen tai pojan, joka sattui kaiken lisäksi olemaan savolainen?
Asiat eivät kuitenkaan ole ihan näin mustavalkoisia, kuin tällä palstalla esitetään. Ihmisten luonteenpiirre ei ole sidoksissa heidän kotimaakuntiinsa, vaikka toisin väitetäänkin. Minun puolestani mokomat stereotypiat joutavat romukoppaan.
Tai sitten minäkin voisin väittää, että kaikki satakuntalaiset ovat p*sk*ja pellejä, koska kerran erehdyin sellaisen kanssa menemään naimisiin ja tekemään vielä lapsiakin. - Ihan omaa nuoruuden hyväuskoisuuttani uskoin ihan tosissani, että kyllä tämä minun entinen satakuntalainen tunnevammainen pelleni muuttuu empaattiseksi ja sensitiiviseksi, kunhan jaksan rakastaa hänet ehjäksi. Joopa joo. Silmäni eivät avautuneet vielä seurusteluaikanakaan näkemään, miten hänellä oli tapana itkettää kavereidensa tyttöystäviä vi****lemalla heille muka vitsin varjolla. Näin jälkeenpäin ihmettelen sitäkin, miten hänen opiskelu- ja työkaverinsa ovat aina pitäneet häntä hauskana seuramiehenä, jonka kanssa on kiva juhlia ja ryypätä. (En tiedä, kuinka paljon tähän vaikuttaa nykyään hänen edustustilinsä, jonka avulla hänen on helppo olla avokätinen- ihmisethän tunnetusti tykkäävät ilmaisesta viinasta varsinkin, kun on laatukamaa tarjolla.)
Sekään ei avannut silmiäni, vaikka kuulin hänen raivokohtauksensa ja inhottavat puheensa vanhemmilleen. Eikä se herättänyt minua, vaikka jouduin yhä enenevissä määrin hänen ilkeilynsä kohteeksi. Sitten vasta tajusin, että minun on tehtävä jotakin ja äkkiä, kun hän rupesi ilkeilemään ja nöyryyttämään lapsiakin. Tämän kaiken ja paljon enemmänkin hän on tehnyt virnuillen, mukahuumorin varjolla. Samaa pieruhuumori, urpovitsailua olen saanut kokea kuin muutkin tämän ketjun pellejen ex-kumppanit. Yhtä epäluottevakin on ollut kuin suurin osa näistä tämän ketjun pelleistä. Koskaan ei voinut luottaa hänen sanaansa, sillä kaikki muu - työ, kaverit, ryyppääminen, harrastukset - menivät vaimon ja perheen edelle.
Opettelinkin tulemaan toimeen ilman häntä, koska apua hän ei tarjonnut vapaaehtoisesti.
Jos minä ja/tai lapset esimerkiksi sairastuimme yhtäaikaa tai peräjälkeen, oli ihan turhaa odottaa häneltä huolenpitoa vaikka olisin huonossa kunnossa. Silloin hänellä oli tapana jäädä ylitöihin, ettei tarvitse pitää meistä huolta ja viikonloppuisin hänellä oli tapana karata vanhempiensa luokse. Näitä menoja ei tietenkään voinut perua, vaikka olisin olisin kovassa kuumeessa ja oksentelisin vatsatautiani.
Onneksi se on ohi lopullisesti. En ole kertaakaan kaivannut häntä takaisin, kun erosin hänestä vuosia sitten, mutta jäljet se jätti minuun: epäluuloisuuden, epäröinnin, varovaisuuden, yli-innokkaan itsesuojeluvaiston., joka varoo luottamasta kehenkään ilman perusteellista tutustumista. Kunhan vielä uskaltaudun tässä ihmisten ilmoille, etsin itselleni luotettavan kumppani, jonka kanssa voin rakentaa toisiamme kunnioittavan ystävyys-rakkaus -suhteen.
mitä sä odotit? Se on joku turkulainen. Näkeehän sen että se on saanut alkunsa ruotsalaisen ja hylkeen himokkaasta kohtaamisesta
Turku on Varsinais-Suomessa eikä Satakunnassa. Satakunta sijaitsee länsirannikolla heti Varsinais-Suomen pohjoispuolella.
- Eri -
En jaksa nyt kaivaa, mutta se joka lähetti miehelleen töihin jotkut eksymiskordinaatit kun lähti koiran kanssa lenkille ja sitten mies vastasi "voi Helv" kun nainen laittoi taas viestin, että nyt hän on turvallisesti kotona.
Ei se mies toivonut, että olisit jäänyt metsään, no ehkä sitäkin, mutta ehkä vain oli kyllästynyt siihen töihin viestimiseen tuollaisista asioista, että voi helv... taas tätä.
En osannut tuota nyt miehen pelleilyksi ajatella. Siinä mielessä mitä näitä täällä nyt on tullut esille.
Pikemminkin kyllästymiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pelleilijät ovat oppineet että naisiin tulee tehdä vaikutus. Nuorena se vaikutus tehdään juuri tuolla tavalla, ja ollaan vielä oikein kunnossa esillä.
Sitten uhriudutte kun mies jatkaa samalla linjalla millä saikin teidät? Oikeasti?
Vähän sama kun naiset jotka valittavat kun mies oli sellainen kotona viihtyvä lukutoukka, eikä hän nyt ole muuksi muuttunut vaikka teidän tahtotilanne olisi tässä kuussa jotain muuta.
Näinhän se menee, että kun nainen ja mies avioituvat, alkaa nainen muokata miestä mieleisekseen, kun taas mies toivoo, ettei nainen ikinä muuttuisi.
Aika tasan menneet peukut.
10 yläpeukkua miehiltä ja 10 alapeukkua naisilta.
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että onko tämä pelleilytaipumus samaa sukua sille, että mies keksii _joka_ asiasta kaksimielisen mielleyhtymän, ja tuo sen esiin. Välillä ehkä jättää kertomatta asiansa, jos esim jotain lapsia tai vanhuksia kuuloetäisyydellä, mutta silmistä näkee, mitä mielessä liikkuu.
Kaikista asioista, joihin voi mielikuvituksella liittää homoseksuaalisuutta, virnistellään homojen seksiakteista. Vaikka siis mitään todellista homoseksuaalisuuteen liittyvää ei olisi mailla halmeilla - voi näkyä vain kaksi miestä jossain tai joku mies, johon voi liittää jonkun vähän naisellisen piirteen.
Jos puhutaan numeroista, (ykkönen ja kakkonen), tulemisesta (jonnekin paikkaan), jonkun syömisestä, tietysti nuolemisesta (vaikka jäätelön), jonkun asian panemisesta jonnekin, tai ihan mistä vaan. Pallot, kuulat, putket, patukat, kepit, kipot, kädet.
Koko ajan on vuorovaikutuksessa läsnä toinen taso, jota hän ajattelee sen sijaan, mikä on se varsinainen normaali asia, mitä piti puhua.
Onko tällainen tuttua kenellekään?
On todellakin tuttua, eksä oli just tällainen ja sen vuoksi inhoan kaikkea seksiin liittyvää ja kaksimielistä. Kuvottavaa. Sinkkuna olen pysytellyt sen jälkeen, yli 20v jo. Joillakin miehillä on todellakin taito pilata kaikki parisuhteessa. Olen huomannut että varon käyttämästä tiettyjä sanoja puheessani, sillä tiedän että miehet niistä vetää heti jotain panemisjuttuja. Keksin vaihtoehtoisia tapoja esittää asian tai synonyymejä. Siksi en mielellään enää puhu edes miehille, yhtään mistään enää. Kymmenen vuotta kuuntelin tuota kaksimielistä "ajatuksenlentoa" ja oksettaa kaikki tuollainen. Ei kannata jäädä odottamaan että mies kasvaisi aikuiseksi ja muuttaisi puhetyyliään ja huumoriaan, ei se muutu tai jos muuttuu niin kukaan ei jaksa kymmeniä vuosia odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa nyt kaivaa, mutta se joka lähetti miehelleen töihin jotkut eksymiskordinaatit kun lähti koiran kanssa lenkille ja sitten mies vastasi "voi Helv" kun nainen laittoi taas viestin, että nyt hän on turvallisesti kotona.
Ei se mies toivonut, että olisit jäänyt metsään, no ehkä sitäkin, mutta ehkä vain oli kyllästynyt siihen töihin viestimiseen tuollaisista asioista, että voi helv... taas tätä.
En osannut tuota nyt miehen pelleilyksi ajatella. Siinä mielessä mitä näitä täällä nyt on tullut esille.
Pikemminkin kyllästymiseksi.
Tässä on logiikka, joka ei avaudu mulle. Näitä näkee täällä aika usein ja olenkin alkanut pohtimaan, miten paljon on vastaavalla logiikalla ajattelevia ihmisiä. Sanot, että et osannut pelleilyksi ajatella, vaan kyllästymiseksi. Jos mies olisi vain kyllästynyt, eikä ollenkaan pelleilisi, niin eikö hän silloin osoittaisi sen kyllästymisensä muulla tavoin. Hakisi ehkä toisenlaista ratkaisua asiaan. Lisäksi sanot myös, että ei se mies toivonut, että olisit jäänyt metsään tai ehkä sitäkin. Eihän tässä nyt siitä ole varmaankaan kysymys, että mies olisi sitä oikeasti toivonut. Kaikki muut tämän kyllä ymmärsivät paitsi sinä, juuri siitä syystä, koska se oli sitä pelleilyä, josta tässä puhutaan. Toinen kertoo tässä miehensä pelleilystä, niin sinä sanot, että ei se ollut kuin sitä, että se oli kyllästynyt ja ehkä toivoi sinun myös oikeasti jäävän metsään. Näin ajattelevien ihmisten kanssa keskusteleminen on hyvin vaikeaa, koska ajattelu on niin erilaista. Siinä ei päästä keskustelemaan millään itse aiheesta, vaan asia menee väkisinkin sivuraiteelle.
Pellemies ostanut taas paukkupommeja kun uusivuosi ja laittaa niitä lapsuuden kaverien postilaatikoihin! Teinijonnet räjäyttelee ihmisten postilaatikoihin mutta, että aikuinen 30v mies!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vetelee lapsilta housuja alas ja läpsii pyllylle, vaikka olen oikeasti 200 kertaa sanonut, että lopeta idiootti. Jatkaa vaan. Sitten, kun lapsi hermostuu ja esim. vääntää miestä päästä, niin suuttuu lapselle ihan oikeasti ja muuttuu yhtäkkiä hyvin vakavaksi ja syyllistäväksi ja ihmettelevällä ja vakavalla äänellä ohjeistaa: ’ei saa tuolla tavalla’. Sitten, kun puhun näistä asioista hänelle, että eikö näe, mihin hänen toiminta johtaa ja että se ei muutenkaan ole lapsille hyväksi, niin itkee silmät punaisena ja puolustautuu hyvin voimakkaasti, että sehän oli vain leikkiä. Joskus hermostuu ja lähtee ulos ovet paukkuen. Silti ei mitään opi eikä muista.
Vierailija kirjoitti:
Pellemies ostanut taas paukkupommeja kun uusivuosi ja laittaa niitä lapsuuden kaverien postilaatikoihin! Teinijonnet räjäyttelee ihmisten postilaatikoihin mutta, että aikuinen 30v mies!
Ei tuota usko kukaan. Keksi parempia juttuja.
Pellen ex vielä muistelee, sitä iänikuista kikkailua. Se oli hyvin monitasoista, että vaikea edes kuvailla. Mutta pelleilyn ohella yksi hyvä esimerkki tällaisesta jatkuvasta kikkailusta oli esim. se, kun olimme lähdössä lähijuna-asemalle. Pelle katsoi kellosta, että ei vielä kannata, vasta minuutin, tai 30 sekunnin päästä. Niin, että voi suoraan kävellä lähtevään junaan ilman, että joutuu puoltakaan minuuttia seisomaan asemalle ”karjalauman”, eli muiden ihmisten kanssa. Kerran sitten suhteen loppuaikoina menetin hermot ja menin asemalle omia aikojani. Pelle tuli tähdäten ”täydelliseen ajoitukseensa”, ja myöhästyikin sekunnin, ja junan ovet kiinni nenän edestä. Sinne jäi laiturille ja itse olin kyydissä. Tällä tasolla siis kaikissa elämän asioissa ja päätöksenteossa jne.
Vierailija kirjoitti:
Mies vetelee lapsilta housuja alas ja läpsii pyllylle, vaikka olen oikeasti 200 kertaa sanonut, että lopeta idiootti. Jatkaa vaan. Sitten, kun lapsi hermostuu ja esim. vääntää miestä päästä, niin suuttuu lapselle ihan oikeasti ja muuttuu yhtäkkiä hyvin vakavaksi ja syyllistäväksi ja ihmettelevällä ja vakavalla äänellä ohjeistaa: ’ei saa tuolla tavalla’. Sitten, kun puhun näistä asioista hänelle, että eikö näe, mihin hänen toiminta johtaa ja että se ei muutenkaan ole lapsille hyväksi, niin itkee silmät punaisena ja puolustautuu hyvin voimakkaasti, että sehän oli vain leikkiä. Joskus hermostuu ja lähtee ulos ovet paukkuen. Silti ei mitään opi eikä muista.
Pellelle tyypillistä epäjohdonmukaista kasvatusta.
Pellen ex kirjoitti:
Pellen ex vielä muistelee, sitä iänikuista kikkailua. Se oli hyvin monitasoista, että vaikea edes kuvailla. Mutta pelleilyn ohella yksi hyvä esimerkki tällaisesta jatkuvasta kikkailusta oli esim. se, kun olimme lähdössä lähijuna-asemalle. Pelle katsoi kellosta, että ei vielä kannata, vasta minuutin, tai 30 sekunnin päästä. Niin, että voi suoraan kävellä lähtevään junaan ilman, että joutuu puoltakaan minuuttia seisomaan asemalle ”karjalauman”, eli muiden ihmisten kanssa. Kerran sitten suhteen loppuaikoina menetin hermot ja menin asemalle omia aikojani. Pelle tuli tähdäten ”täydelliseen ajoitukseensa”, ja myöhästyikin sekunnin, ja junan ovet kiinni nenän edestä. Sinne jäi laiturille ja itse olin kyydissä. Tällä tasolla siis kaikissa elämän asioissa ja päätöksenteossa jne.
Tyypillistä on myös se, että kun muut tekevät lähtöä, pelle on suurinpiirtein vasta menossa suihkuun. Tulee mieleen, että onko tuokin jotain passiivis-aggressiivisuutta, että sabotoidaan suunnitelmia tahallaan.
Onko muilla kokemusta siitä, että pellemies viihtyy parikymppisen poikansa seurassa pelottavan hyvin ja oikeasti kihertää tämän kanssa pieruhuumorille. Miten tästä voisi selvitä? Onko toivoa siitä, että pojan (ehkä) aikuistuessa myös pellemies muuttuisi? En (luojan kiitos) ole aikuisen pojan äiti.
Alue: Aihe vapaa
Tämä ketju saa minut raivon valtaan. Nyt vasta alkaa hahmottua, miten paljon eräs pellesukulainen on vaikuttanut elämääni. Vuosikausia olen saanut sietää härnäämistä, vähättelyä, nälvimistä ja suoranaista kiusantekoa. Tunnen häntä kohtaan lähinnä halveksuntaa ja väsynyttä inhoa. Saatana!