Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2500)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ainakin tämä Saija Tuupasen nykyinen ukko (nimi ei muistu) tienaa aika hyvin pellehommillaan.
Niin, se on se kokovartalovitsi. Ei muistu nimi täälläkään.
Yksi työkaveri (nainen) on tällainen pelle, jonka sanomisista kaikki on "vitsivitsi". Ikinä ei tiedä mitä voi ottaa todesta. Enemmän rasittavaa kuin hauskaa. Ikävämpänä sivujuonteena on jonkinlaista itseensä "huumorina" kohdistuvaa mollaamista, tyyliin sanoo yhtäkkiä "kuitenkin aattelit että mä oon ihan surkee/tyhmä/ruma", "ajattelitko että mä en kuitenkaan osaa" tms, ja perään se "höhöhö, vitsivitsi". Tekisi melkein mieli vastata että ihan oikeassa olet, ja kuitata se jälkikäteen vitsinä. Oikeasti todella vaivaannuttavia ja kiusallisia tuollaisen "heitot". Jos on huono itsetunto, voi sitä käsitellä muillakin tavoilla, kuten vaikkapa terapiassa.
Niin, siksi lapsia syntyykin niin vähän.
Rima on asetettu korkealle, ollaan ennemmin sinkkuja, bailataan ja biletetään koko ”parasta ennen” ikä. Etsitään unelmien prinssiä, tavoitellaan ”kuuta taivaalta”
No ehkä parempi sitten ilman....vakinaista.
Tietty voi ottaa kun nykyään on aina vaan valinnanvaraa enemmän tuontipuolella, niin sellaisen.
Olisi mukava tietää millaisia nämä ovat? Teininä, aikuisena, iseinä. Varttuessaan?
Itse kannattaisin suomalaista naista( kuulun vielä tähän vähemmistöön ns.hetero) koska haluaisin että myös tulevaisuudessa Suomi olisi entisaikojen suomalainen, eikä mikään monikulttuurikansa, jossa rangaistaan pelkkää suomalaisuutta kannattavaa jopa nyt jo....
Tulevaisuuden suuntaus on kuitenkin se että nämä suomalaispellet katoavat, tilalle tulee erilaiset asiat.
Pelkään että pahemmat.
Ei taida vielä olla kokemusta näistä 50 vuoden edestä?
Anyway, ”valkoinen rotuna” tulee sulautumaan haluttiin tai ei, koska se on vähemmistö(n.10%) maailmasta.
Samalla toivottavasti katoaa ainakin pierukulttuuri, joka minustakin on ala-arvoista....
Toivottavasti tämä uusi monikultturikansana on parempi.Ainakin osaavat lisääntyä paremmin.
Tommosen ”antaa, ei anna” -härnäämisen saanee loppumaan kerralla, kun sängyssä miehen vongatessa seksiä noudattaa samaa tapaa.
M50
Mä olen nähnyt ap:n miehestä videon youtubessa. Se myy jätskitötteröitä turisteille ja kiusaa niitä niin, ettei meinaa millään antaa sitä valmista tötteröä asiakkaalle.
Ap:n tapauksessa kyse on siitä, että hän ei halua olla enää miehensä kanssa; rakkaus on loppunut, jos sitä on ollutkaan.
Kaikki mitä puoliso tekee on vastenmielistä ja kuvottavaa. Vaikka mitä tekisi tai sanoisi, on se ap:n mielestä väärin.
Hakee nyt vain syytä/hyväksyntää eroon.
Ja tässä ei ole kyse mies vs nainen, sama tapahtuu molempiin suuntiin.
Mikä teitä naisia vaivaa: Ensin menette naimisiin ja teette lapsia ja vasta sitten tajuatte että eihän se mies ole teille yhtään sopiva? Ihan yhtäkkiäkö nämä ominaisuudet alkaavat vaivaamaan? Eikö mitään merkkiä moisesta ennen yhteenmenoa?
Olipas huojentavaa lukea, että on ihan ok erota jos mies on 5-vuotiaan tasolla ja vääntää kaikesta paskaa huumoria. Minäkään en enää jaksa yhtäkään väkisin väännettyä vitsiä/ei vaiskaan-kusetusta.
Saatiinkos täällä taas yksi ero lisää tilastoihin?
Vierailija kirjoitti:
Olipas huojentavaa lukea, että on ihan ok erota jos mies on 5-vuotiaan tasolla ja vääntää kaikesta paskaa huumoria. Minäkään en enää jaksa yhtäkään väkisin väännettyä vitsiä/ei vaiskaan-kusetusta.
Mutta miksi kukaan menee 5-vuotiaan kanssa naimisiin? Onko nämä niitä että tapaillaan 2kk ja sitten papin puheille, vai miten tuollainen pääsee tapahtumaan? Mahdotonta kuvitella että kukaan pystyisi salaamaan henkisen epäkypsyytensä yhtään pidempää aikaa.
Exäni pelleily alkoi vasta suhteemme edettyä kihloihin ja yhteen muuttamiseen asti, siihen saakka oli hölmöillyt lähinnä kavereilleen. Mutta kun muutimme yhteen käytös muuttui niin radikaalisti että tuntui lopulta kuin olisin seurustellut pikkuveljeni kanssa! Oikeasti, huumori oli samaa tasoa. Kun keitin kahvia tuli painamaan takamuksensa minun takamustani vasten, huusi "pierunsiirto!" ja töräytti pitkän kuuman pierun. Ruokapöydässä kun pyysin ketsuppia, ojensi ja veti pois. Tykkäsi myös kaupassa juosta karkuun, piiloutua ja hihitellä kun etsin. Kerran sitten väsyin leikkimään mukana, tein ostokset ja ajoin kotiin mistä ex loukkaantui syvästi. Käveli marttyyrimaisesti 10 km kotiin vaikka julkisetkin olisivat kulkeneet ja esitteli suurieleisesti rakkojaan.
Menkää pariterapiaan? Siellä olisi ulkopuolinen ihminen selittämässä, miksei tuollainen ehkä olekaan niin hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Exäni pelleily alkoi vasta suhteemme edettyä kihloihin ja yhteen muuttamiseen asti, siihen saakka oli hölmöillyt lähinnä kavereilleen. Mutta kun muutimme yhteen käytös muuttui niin radikaalisti että tuntui lopulta kuin olisin seurustellut pikkuveljeni kanssa! Oikeasti, huumori oli samaa tasoa. Kun keitin kahvia tuli painamaan takamuksensa minun takamustani vasten, huusi "pierunsiirto!" ja töräytti pitkän kuuman pierun. Ruokapöydässä kun pyysin ketsuppia, ojensi ja veti pois. Tykkäsi myös kaupassa juosta karkuun, piiloutua ja hihitellä kun etsin. Kerran sitten väsyin leikkimään mukana, tein ostokset ja ajoin kotiin mistä ex loukkaantui syvästi. Käveli marttyyrimaisesti 10 km kotiin vaikka julkisetkin olisivat kulkeneet ja esitteli suurieleisesti rakkojaan.
Varoitusmerkki...
Täälläpäin pariterapian järjestää seurakunta, mutta se on kai kunnallinen palvelu, että ei siellä välttämättä puhuta uskonnosta sanaakaan, ellei ota itse puheeksi ja kirkkoon kuulumattomatkin saavat käydä siellä. Kunta ostaa ostopalveluna sen ja se on kävijöille ilmainen. Sinne on jättijonot, joten kysy pian sitä, ettei hermot kerkiä sulamaan täysin.
Ymmärrän jos joku päätyy naimisiin pellen kanssa, jos seurustelu on alkanut hyvin nuorena ja ei ole oikein kokemusta siitä, millaista on seurustelu normaalin miehen kanssa. Nuori nainen voi luulla että kaikki pojat ja miehet ovat sellaisia, kun ei ole vertailukohtaa eikä kokemusta muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tapauksessa kyse on siitä, että hän ei halua olla enää miehensä kanssa; rakkaus on loppunut, jos sitä on ollutkaan.
Kaikki mitä puoliso tekee on vastenmielistä ja kuvottavaa. Vaikka mitä tekisi tai sanoisi, on se ap:n mielestä väärin.
Hakee nyt vain syytä/hyväksyntää eroon.
Ja tässä ei ole kyse mies vs nainen, sama tapahtuu molempiin suuntiin.
Tämähän se lopulta on. Aluksi tuo pelleily vaikutti hurmaavalta ja osoitukselta hyvästä huumorista. Sitten vain käy se perus kyllästyminen betaan ja syitä eroon kyllä löytyy, kun nainen niitä alkaa keksimään. Oikeasti nainen haluaa vain takaisin mulukkukarushelliin , betan tehtävä on täytetty.
Ai taas tämä inisijä- mies. Sinun kohdalla kyse on klassisesta:" Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista!"- tilanteesta, eli sinulla ei ole parisuhdetta, ei ole koskaan ollutkaan eikä koskaan tule olemaankaan, ja olet siitä katkera , joten mitätöimällä parisuhteen ja naiset asia ei tunnu niin pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exäni pelleily alkoi vasta suhteemme edettyä kihloihin ja yhteen muuttamiseen asti, siihen saakka oli hölmöillyt lähinnä kavereilleen. Mutta kun muutimme yhteen käytös muuttui niin radikaalisti että tuntui lopulta kuin olisin seurustellut pikkuveljeni kanssa! Oikeasti, huumori oli samaa tasoa. Kun keitin kahvia tuli painamaan takamuksensa minun takamustani vasten, huusi "pierunsiirto!" ja töräytti pitkän kuuman pierun. Ruokapöydässä kun pyysin ketsuppia, ojensi ja veti pois. Tykkäsi myös kaupassa juosta karkuun, piiloutua ja hihitellä kun etsin. Kerran sitten väsyin leikkimään mukana, tein ostokset ja ajoin kotiin mistä ex loukkaantui syvästi. Käveli marttyyrimaisesti 10 km kotiin vaikka julkisetkin olisivat kulkeneet ja esitteli suurieleisesti rakkojaan.
Varoitusmerkki...
Lapsimies. Oikein klassinen Peter Pan- mies, joka on jäänyt esi-teinipojan asteelle, eikä halua kasvaa aikuiseksi. Eikä kasvakkaan.
Tuo on ihan hyvä kysymys, että miksi sitten ryhdytään suhteeseen tällaisten klovnien kanssa. Alkusyy on varmaankin isäsuhteessa, jos isä on ollut vähättelevä tai väkivaltainen ei nainen ehkä osaa tunnistaa haitallisia tapoja selkeästi. Sitten tällaiset asiat monet huomaavat ehkä vähän vanhempina, kun elämänkokemusta ja ymmärrystä on tullut enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exäni pelleily alkoi vasta suhteemme edettyä kihloihin ja yhteen muuttamiseen asti, siihen saakka oli hölmöillyt lähinnä kavereilleen. Mutta kun muutimme yhteen käytös muuttui niin radikaalisti että tuntui lopulta kuin olisin seurustellut pikkuveljeni kanssa! Oikeasti, huumori oli samaa tasoa. Kun keitin kahvia tuli painamaan takamuksensa minun takamustani vasten, huusi "pierunsiirto!" ja töräytti pitkän kuuman pierun. Ruokapöydässä kun pyysin ketsuppia, ojensi ja veti pois. Tykkäsi myös kaupassa juosta karkuun, piiloutua ja hihitellä kun etsin. Kerran sitten väsyin leikkimään mukana, tein ostokset ja ajoin kotiin mistä ex loukkaantui syvästi. Käveli marttyyrimaisesti 10 km kotiin vaikka julkisetkin olisivat kulkeneet ja esitteli suurieleisesti rakkojaan.
Varoitusmerkki...
Lapsimies. Oikein klassinen Peter Pan- mies, joka on jäänyt esi-teinipojan asteelle, eikä halua kasvaa aikuiseksi. Eikä kasvakkaan.
Miksi kasvaisikaan, kun lapsellisilla tempuillaan saa aina uutta pillua ja pääsee kätevästi myös vanhasta eroon?
Joo, varsinkin kun kyse on sarkasmista.