Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2500)
Vaikuttaa herättävän aika paljon vihaa tämän tyylinen mies, joka hassuttelee ( kuitenkin aika harmittomasti). Mies ainakin saa naisessa tunteita aikaan, se on aina parempi kuin se että nainen ei tunne mitään. Kipinä on olemassa.
Mies 36v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija 123 kirjoitti:
Vaikuttaa herättävän aika paljon vihaa tämän tyylinen mies, joka hassuttelee ( kuitenkin aika harmittomasti). Mies ainakin saa naisessa tunteita aikaan, se on aina parempi kuin se että nainen ei tunne mitään. Kipinä on olemassa.
Mies 36v.
Jep. Vihan kipinä, joka vain odottaa täyteen liekkiin leimahtamistaan.
Vierailija 123 kirjoitti:
Vaikuttaa herättävän aika paljon vihaa tämän tyylinen mies, joka hassuttelee ( kuitenkin aika harmittomasti). Mies ainakin saa naisessa tunteita aikaan, se on aina parempi kuin se että nainen ei tunne mitään. Kipinä on olemassa.
Mies 36v.
Kyllä tällaiset pieruhassuttelijat jää yksin haistelemaan omia pierujaan. Kukaan täyspäinen nainen ei tällaista siedä.
Vierailija 123 kirjoitti:
Vaikuttaa herättävän aika paljon vihaa tämän tyylinen mies, joka hassuttelee ( kuitenkin aika harmittomasti). Mies ainakin saa naisessa tunteita aikaan, se on aina parempi kuin se että nainen ei tunne mitään. Kipinä on olemassa.
Mies 36v.
Ai tämmöinen on pellemiehen logiikka?
Ja ehkä aika monen miehen?
Voi teitä parkoja. Tuomittuja ikuiseen yksinäisyyteen, jossa pöllöilemällä yritetään saada reaktioita. Sen sijaan että luotaisiin todellisia yhteyksiä toisiin ihmisiin.
Onneksi mulla on täysjärkinen aikuinen mies eikä mikään hullu pelle. Olen noita pellejä nähnytkin, ja ne herättää minussa niin suunnatonta halveksintaa, että en ole viitsinyt niihin edes paremmin tutustua (mieluummin annan niiden suuttua ja huudella hävyttömiä nimittelyjään, siinähän paljastuu se loppukin tyhmyys).
Tuollainen käytös ei ole huumoria vaan passiivisaggressiivisuutta. Hän on siis aggressiivinen ja syytä sitä perheenne elämään. Eikä varmaan oo ittellään hajuakaan siitä. Mut sen sijaan et hän olis sun kans oikeesti läheinen ja jakais tunteitaan, hän tekee noin. Mulla oli myös joskus "hauska" ja " kiltti" miesystävä, ja ihmettelin miks mulla on koko ajan huono olla hänen kanssaan. Menin ite terapiaan ja aloin ymmärtää kuinka paljon sen "kiltteyden" ja "hauskuuden" takana oli p a s k a a, eikän hän huomioinut yhtään minua ja mun tunteita, suostunut keskustelemaan jne. Eli mitään oikeaa ihmissuhdetta ei ollu olemassakaan. Muiden mielest hän on edelleen kiltti ja hauska
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija 123 kirjoitti:
Vaikuttaa herättävän aika paljon vihaa tämän tyylinen mies, joka hassuttelee ( kuitenkin aika harmittomasti). Mies ainakin saa naisessa tunteita aikaan, se on aina parempi kuin se että nainen ei tunne mitään. Kipinä on olemassa.
Mies 36v.
Viha herää siitä, että se pelleilijä peittää oman vihansa sillä pelleilyllä ja syytää muiden kannettavaks. Mitään harmitonta tuos ei ole, vaan vastuutonta. Pelleily on yks keskeisiä väistämiskeinoja, ja parisuhteessa se on henkistä väkivaltaa puolisoa kohtaan
Suhteet menevät ryttyyn pelleistä. Kauankohan sitä jatkuu jos toinen ei huomioisi mitenkään? Varmaan kiihtyisi aluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies luo kaiken leikiksi jos kerron että olen esim. ahdistunut, väsynyt, jotain ikävää sattunut töissä. Lyö asian leikiksi ja mitätöi tunteitani, lopuksi yleensä alkaa selittämään kuinka hän ei stressaa mistään. Tuntuu etten voi puhua mistään ongelmista enkä oman elämäni merkityksellisistä asioista hänelle, luulen että hän pelkää ajatella asioita yhtään syvällisemmin.
Pirustako te löydätte nuita lapsellisia miehiä, ja parempi kysymys kuuluu miten asutte tai olette naimisissa tuollaisen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko niin, että pakonomainen vitsailu ja keppostelu voi olla passiivis-aggressiivista? Ap:n mies vitsailee paukauttavansa kaapinoven ap:n päähän - voiko olla niin, että sisimmässään mies haluaa oikeasti tehdä niin?
Herttinen sentään. Tämä selventäisi hurjan paljon eräiden tuttujeni käytöstä. Vitsailu ei siis olekaan vitsailua vaan syvältä tulevaa piilotettua vihaa!
Sori, mutta olen repeillyt sekä ongelmalle että sen paheksunnalle tässä ketjussa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha aloitus näköjään. En jaksa lukea ketjua. Totean vain, että kehareitahan nuo miehet selvästi ovat.
Kyllä alhaisella älykkyydellä on varmasti osansa joidenkin pellejen kohdalla. Suvussani on ollut näitä, mm. kiusasivat lapsia kyyneliin saakka ja olivat sitten järkyttyneitä ja hämmentyneitä siitä, miksi lapset pahoittivat mielensä. Fiksuin pyysi sentään anteeksi mutta ei kyennyt silti muuttamaan käytöstään, vaan jatkoi samaa linjaa. Jossain vaiheessa joku taas loukkaantui, jolloin pelle oli jälleen kerran ymmällään siitä, mitä pahaa hän on nyt tehnyt. Puhuminen ja rautalangasta vääntäminen ei mennyt sekään perille, koska eiväthän he halua loukata. Ei tällaista syy-seuraussuhteiden ja jopa normaalin puheeksi ottamisen ymmärtämättömyyttä voi oikein selittää millään muulla kuin matalalla älykkyysosamäärällä.
Mun suku on valitettavasti myös täynnä näitä junttieinareita. Onneksi nykyaikana tuollaisten geenit ei enää pääse yhtä helposti jatkoon. Mun kohdalla valitettavasti myös äitini on tosi töhö, epäilen hänen olevan jopa lievästi kehitysvammainen, koska ei hän opi edes yksinkertaisia asioita. Kaunareitakin on katsonut vuosikymmeniä ja ainoat opitut sanat on tyyliin "jees, nou, lööv kiss ja meibi". Isäni ei ole ihan yhtä töhö, mutta ei hänenkään älynlahjoilla ole juhlimista. Sen näkee hienosti siitä kuinka hän on sotkenut koko elämänsä, eikä edelleenkään ymmärrä syyn olleen ihan itsessään, on vaan katkeroitunut. Joskin nyt eläkkeellä on jotain järkeä hänen touhuisinsa sentään tullut, mutta se kaikki lähinnä pakon sanelemana.
Ja koska en ole mistään älykkösuvusta, huomaan itsessänikin tyhmyyden piirteitä, olen itsekin huono oppimaan asioita ja koulut jäi kesken. Mutta olen kuitenkin "riittävän fiksu" tajutakseni oman tyhmyyteni. Hävettää myöntää kuinka tyhmä itsekin olin nuorena yrittäessäni olla hauska. Sillä pelleilyllä nimenomaan yritin peittää tyhmyyttäni, mutta tajusin sen vasta myöhemmin, silloin muutuin hyvinkin totiseksi torvensoittajaksi.
Ehdin loukata monia ja tajusin sen vasta siinä vaiheessa kun heillä meni minuun lopullisesti hermot. Olin myös sitä mieltä, että joka tilanteessa kannattaa olla rehellinen ja siitä pidin jästipäisesti kiinni. Mutta eihän tosielämä mene niin. Ei siitä tulisi yhtään mitään, jos kaikki olisi koko ajan rehellisiä, siitä tulisi täys kaaos yhteisöön, enkä edes itse lopulta halua kuulla kaikilta rehellisyyttä itseeni liittyen. Mutta koska olin tyhmä, en sitäkään vähää suostunut tajuamaan silloin, katkeroiduin vain kun "ei rehellisyys kelpaa, niiden vika, nönnönnöö".
No ihan hyvä tajuta nämä asiat edes lopulta kun kaikki ei tajua koskaan. Mulla se vaan kesti aivan liian iäkkääksi asti. Itse asiassa voisin kirjoittaa hyvinkin pitkän tekstin asioista, jotka on useimmille ihan itsestäänselviä, mutta itse tajusin ne vasta keski-iässä. Enkä yhä tänä päivänäkään ymmärrä kuinka jotkut tajuaa ne asiat jo parikymppisinä. Että kyllä minä ihan pakostakin olen vähän jälkeen jäänyt kehityksessä.
Toinen yhtä jälkeenjäänyt täällä! Hävettää välillä ihan hirveästi kun muistan kuinka luulin olevani hauska ja nokkela, oikeasti loukkasin ihmisiä. Koskaan en mitään pahaa tarkoittanut, ja se oli kotona opittu malli. Näin jälkeenpäin ajatellen olin pilkattu koko perheeni voimin myöhäisaikuisuuteen saakka ja kaikki tietenkin (osaksi) vitsin varjolla. Kun välillä loukkaannuin, kerrottiin tällaisen vitsailun kohottavan luonnettani, joka tietysti oli ylpeä, herkkänahkainen ja itsekeskeinen koska en ymmärtänyt loukkausten olevan pilaa.
Jouduin oikein kunnolla menemään itseeni aikuisena ja opettelemaan kuinka toisia kunnioitetaan ja arvostetaan.
En muuten pidä perheeseeni mitään yhteyttä. Sain tarpeekseni luonteeni hiomisesta. Nyt kun mietin, isäni suurinta pilaa oli tulla väkivaltaisesti puoleksi harppoen ja puoliksi juosten kimppuuni nyrkkiä heristäen ja karjuen että hän hakkaa tuon itsepäisen ylpeän äpärän. Kun säikähdin ihan kamalasti, hän nauroi paskaisesti ja soitteli suvulleen kuinka on taas koulinut teiniä.
Kivat vaan, olin 160 cm ja painoin 44 kiloa. Isäni on 186 cm ja yli 100 kg, hyvin voimakas mies. Kai siinä säikähtää itsekukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha aloitus näköjään. En jaksa lukea ketjua. Totean vain, että kehareitahan nuo miehet selvästi ovat.
Kyllä alhaisella älykkyydellä on varmasti osansa joidenkin pellejen kohdalla. Suvussani on ollut näitä, mm. kiusasivat lapsia kyyneliin saakka ja olivat sitten järkyttyneitä ja hämmentyneitä siitä, miksi lapset pahoittivat mielensä. Fiksuin pyysi sentään anteeksi mutta ei kyennyt silti muuttamaan käytöstään, vaan jatkoi samaa linjaa. Jossain vaiheessa joku taas loukkaantui, jolloin pelle oli jälleen kerran ymmällään siitä, mitä pahaa hän on nyt tehnyt. Puhuminen ja rautalangasta vääntäminen ei mennyt sekään perille, koska eiväthän he halua loukata. Ei tällaista syy-seuraussuhteiden ja jopa normaalin puheeksi ottamisen ymmärtämättömyyttä voi oikein selittää millään muulla kuin matalalla älykkyysosamäärällä.
Mun suku on valitettavasti myös täynnä näitä junttieinareita. Onneksi nykyaikana tuollaisten geenit ei enää pääse yhtä helposti jatkoon. Mun kohdalla valitettavasti myös äitini on tosi töhö, epäilen hänen olevan jopa lievästi kehitysvammainen, koska ei hän opi edes yksinkertaisia asioita. Kaunareitakin on katsonut vuosikymmeniä ja ainoat opitut sanat on tyyliin "jees, nou, lööv kiss ja meibi". Isäni ei ole ihan yhtä töhö, mutta ei hänenkään älynlahjoilla ole juhlimista. Sen näkee hienosti siitä kuinka hän on sotkenut koko elämänsä, eikä edelleenkään ymmärrä syyn olleen ihan itsessään, on vaan katkeroitunut. Joskin nyt eläkkeellä on jotain järkeä hänen touhuisinsa sentään tullut, mutta se kaikki lähinnä pakon sanelemana.
Ja koska en ole mistään älykkösuvusta, huomaan itsessänikin tyhmyyden piirteitä, olen itsekin huono oppimaan asioita ja koulut jäi kesken. Mutta olen kuitenkin "riittävän fiksu" tajutakseni oman tyhmyyteni. Hävettää myöntää kuinka tyhmä itsekin olin nuorena yrittäessäni olla hauska. Sillä pelleilyllä nimenomaan yritin peittää tyhmyyttäni, mutta tajusin sen vasta myöhemmin, silloin muutuin hyvinkin totiseksi torvensoittajaksi.
Ehdin loukata monia ja tajusin sen vasta siinä vaiheessa kun heillä meni minuun lopullisesti hermot. Olin myös sitä mieltä, että joka tilanteessa kannattaa olla rehellinen ja siitä pidin jästipäisesti kiinni. Mutta eihän tosielämä mene niin. Ei siitä tulisi yhtään mitään, jos kaikki olisi koko ajan rehellisiä, siitä tulisi täys kaaos yhteisöön, enkä edes itse lopulta halua kuulla kaikilta rehellisyyttä itseeni liittyen. Mutta koska olin tyhmä, en sitäkään vähää suostunut tajuamaan silloin, katkeroiduin vain kun "ei rehellisyys kelpaa, niiden vika, nönnönnöö".
No ihan hyvä tajuta nämä asiat edes lopulta kun kaikki ei tajua koskaan. Mulla se vaan kesti aivan liian iäkkääksi asti. Itse asiassa voisin kirjoittaa hyvinkin pitkän tekstin asioista, jotka on useimmille ihan itsestäänselviä, mutta itse tajusin ne vasta keski-iässä. Enkä yhä tänä päivänäkään ymmärrä kuinka jotkut tajuaa ne asiat jo parikymppisinä. Että kyllä minä ihan pakostakin olen vähän jälkeen jäänyt kehityksessä.
Toinen yhtä jälkeenjäänyt täällä! Hävettää välillä ihan hirveästi kun muistan kuinka luulin olevani hauska ja nokkela, oikeasti loukkasin ihmisiä. Koskaan en mitään pahaa tarkoittanut, ja se oli kotona opittu malli. Näin jälkeenpäin ajatellen olin pilkattu koko perheeni voimin myöhäisaikuisuuteen saakka ja kaikki tietenkin (osaksi) vitsin varjolla. Kun välillä loukkaannuin, kerrottiin tällaisen vitsailun kohottavan luonnettani, joka tietysti oli ylpeä, herkkänahkainen ja itsekeskeinen koska en ymmärtänyt loukkausten olevan pilaa.
Jouduin oikein kunnolla menemään itseeni aikuisena ja opettelemaan kuinka toisia kunnioitetaan ja arvostetaan.
En muuten pidä perheeseeni mitään yhteyttä. Sain tarpeekseni luonteeni hiomisesta. Nyt kun mietin, isäni suurinta pilaa oli tulla väkivaltaisesti puoleksi harppoen ja puoliksi juosten kimppuuni nyrkkiä heristäen ja karjuen että hän hakkaa tuon itsepäisen ylpeän äpärän. Kun säikähdin ihan kamalasti, hän nauroi paskaisesti ja soitteli suvulleen kuinka on taas koulinut teiniä.
Kivat vaan, olin 160 cm ja painoin 44 kiloa. Isäni on 186 cm ja yli 100 kg, hyvin voimakas mies. Kai siinä säikähtää itsekukin.
Ihan kauheaa! Olen myös perheestä missä vitsin varjolla ja ties minkä muunkin varjolla vanhemmat meni mennen tullen rajan yli, kaikille ja kaikista puhuttiin pahaa jne. On todella kova työ ollut opetella aikuisena arvostamaan ja kunnioittamaan itseä ja muita. Siksi tuollaiset jälkeenjääneet pellet saa mun raivoni nousemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha aloitus näköjään. En jaksa lukea ketjua. Totean vain, että kehareitahan nuo miehet selvästi ovat.
Kyllä alhaisella älykkyydellä on varmasti osansa joidenkin pellejen kohdalla. Suvussani on ollut näitä, mm. kiusasivat lapsia kyyneliin saakka ja olivat sitten järkyttyneitä ja hämmentyneitä siitä, miksi lapset pahoittivat mielensä. Fiksuin pyysi sentään anteeksi mutta ei kyennyt silti muuttamaan käytöstään, vaan jatkoi samaa linjaa. Jossain vaiheessa joku taas loukkaantui, jolloin pelle oli jälleen kerran ymmällään siitä, mitä pahaa hän on nyt tehnyt. Puhuminen ja rautalangasta vääntäminen ei mennyt sekään perille, koska eiväthän he halua loukata. Ei tällaista syy-seuraussuhteiden ja jopa normaalin puheeksi ottamisen ymmärtämättömyyttä voi oikein selittää millään muulla kuin matalalla älykkyysosamäärällä.
Mun suku on valitettavasti myös täynnä näitä junttieinareita. Onneksi nykyaikana tuollaisten geenit ei enää pääse yhtä helposti jatkoon. Mun kohdalla valitettavasti myös äitini on tosi töhö, epäilen hänen olevan jopa lievästi kehitysvammainen, koska ei hän opi edes yksinkertaisia asioita. Kaunareitakin on katsonut vuosikymmeniä ja ainoat opitut sanat on tyyliin "jees, nou, lööv kiss ja meibi". Isäni ei ole ihan yhtä töhö, mutta ei hänenkään älynlahjoilla ole juhlimista. Sen näkee hienosti siitä kuinka hän on sotkenut koko elämänsä, eikä edelleenkään ymmärrä syyn olleen ihan itsessään, on vaan katkeroitunut. Joskin nyt eläkkeellä on jotain järkeä hänen touhuisinsa sentään tullut, mutta se kaikki lähinnä pakon sanelemana.
Ja koska en ole mistään älykkösuvusta, huomaan itsessänikin tyhmyyden piirteitä, olen itsekin huono oppimaan asioita ja koulut jäi kesken. Mutta olen kuitenkin "riittävän fiksu" tajutakseni oman tyhmyyteni. Hävettää myöntää kuinka tyhmä itsekin olin nuorena yrittäessäni olla hauska. Sillä pelleilyllä nimenomaan yritin peittää tyhmyyttäni, mutta tajusin sen vasta myöhemmin, silloin muutuin hyvinkin totiseksi torvensoittajaksi.
Ehdin loukata monia ja tajusin sen vasta siinä vaiheessa kun heillä meni minuun lopullisesti hermot. Olin myös sitä mieltä, että joka tilanteessa kannattaa olla rehellinen ja siitä pidin jästipäisesti kiinni. Mutta eihän tosielämä mene niin. Ei siitä tulisi yhtään mitään, jos kaikki olisi koko ajan rehellisiä, siitä tulisi täys kaaos yhteisöön, enkä edes itse lopulta halua kuulla kaikilta rehellisyyttä itseeni liittyen. Mutta koska olin tyhmä, en sitäkään vähää suostunut tajuamaan silloin, katkeroiduin vain kun "ei rehellisyys kelpaa, niiden vika, nönnönnöö".
No ihan hyvä tajuta nämä asiat edes lopulta kun kaikki ei tajua koskaan. Mulla se vaan kesti aivan liian iäkkääksi asti. Itse asiassa voisin kirjoittaa hyvinkin pitkän tekstin asioista, jotka on useimmille ihan itsestäänselviä, mutta itse tajusin ne vasta keski-iässä. Enkä yhä tänä päivänäkään ymmärrä kuinka jotkut tajuaa ne asiat jo parikymppisinä. Että kyllä minä ihan pakostakin olen vähän jälkeen jäänyt kehityksessä.
Toinen yhtä jälkeenjäänyt täällä! Hävettää välillä ihan hirveästi kun muistan kuinka luulin olevani hauska ja nokkela, oikeasti loukkasin ihmisiä. Koskaan en mitään pahaa tarkoittanut, ja se oli kotona opittu malli. Näin jälkeenpäin ajatellen olin pilkattu koko perheeni voimin myöhäisaikuisuuteen saakka ja kaikki tietenkin (osaksi) vitsin varjolla. Kun välillä loukkaannuin, kerrottiin tällaisen vitsailun kohottavan luonnettani, joka tietysti oli ylpeä, herkkänahkainen ja itsekeskeinen koska en ymmärtänyt loukkausten olevan pilaa.
Jouduin oikein kunnolla menemään itseeni aikuisena ja opettelemaan kuinka toisia kunnioitetaan ja arvostetaan.
En muuten pidä perheeseeni mitään yhteyttä. Sain tarpeekseni luonteeni hiomisesta. Nyt kun mietin, isäni suurinta pilaa oli tulla väkivaltaisesti puoleksi harppoen ja puoliksi juosten kimppuuni nyrkkiä heristäen ja karjuen että hän hakkaa tuon itsepäisen ylpeän äpärän. Kun säikähdin ihan kamalasti, hän nauroi paskaisesti ja soitteli suvulleen kuinka on taas koulinut teiniä.
Kivat vaan, olin 160 cm ja painoin 44 kiloa. Isäni on 186 cm ja yli 100 kg, hyvin voimakas mies. Kai siinä säikähtää itsekukin.
Etsi ketju "mies tekee valehyökkäyksiä".
Onkohan tällä hassutelijamiesongelmalla joku korrelaatio siihen että melkein jokaisessa naisen kirjoittamassa nettideittiprofiilissa vaaditaan mieheltä ominaisuutta että saa naisen nauramaan. Kannaiskohan mietti mitä toivoo. Sitä on ilmeisesti ensihuumassa menneet tällaiset puujalkavitsit läpi, mutta pitemmän ajankuluessa se "hauska" mies ei olekaan enää niin hauska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija 123 kirjoitti:
Vaikuttaa herättävän aika paljon vihaa tämän tyylinen mies, joka hassuttelee ( kuitenkin aika harmittomasti). Mies ainakin saa naisessa tunteita aikaan, se on aina parempi kuin se että nainen ei tunne mitään. Kipinä on olemassa.
Mies 36v.
Ai tämmöinen on pellemiehen logiikka?
Ja ehkä aika monen miehen?
Voi teitä parkoja. Tuomittuja ikuiseen yksinäisyyteen, jossa pöllöilemällä yritetään saada reaktioita. Sen sijaan että luotaisiin todellisia yhteyksiä toisiin ihmisiin.
Onneksi mulla on täysjärkinen aikuinen mies eikä mikään hullu pelle. Olen noita pellejä nähnytkin, ja ne herättää minussa niin suunnatonta halveksintaa, että en ole viitsinyt niihin edes paremmin tutustua (mieluummin annan niiden suuttua ja huudella hävyttömiä nimittelyjään, siinähän paljastuu se loppukin tyhmyys).
Nämä oellethän nimenomaan ovat suhteessa, joten päättelykyvyssäsi ja logiikassasi on vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tapauksessa kyse on siitä, että hän ei halua olla enää miehensä kanssa; rakkaus on loppunut, jos sitä on ollutkaan.
Kaikki mitä puoliso tekee on vastenmielistä ja kuvottavaa. Vaikka mitä tekisi tai sanoisi, on se ap:n mielestä väärin.
Hakee nyt vain syytä/hyväksyntää eroon.
Ja tässä ei ole kyse mies vs nainen, sama tapahtuu molempiin suuntiin.
Tämähän se lopulta on. Aluksi tuo pelleily vaikutti hurmaavalta ja osoitukselta hyvästä huumorista. Sitten vain käy se perus kyllästyminen betaan ja syitä eroon kyllä löytyy, kun nainen niitä alkaa keksimään. Oikeasti nainen haluaa vain takaisin mulukkukarushelliin , betan tehtävä on täytetty.
Lässyttää taas ätmi jolla ei ole mitään kokemusta naisista eikä parisuhteista. Sinunlaisille teini-ikään jämähtäneille äijille on ehkä vaikea käsittää ettei aikuinen nainen halua olla suhteessa minkään kakaran kanssa.
Huomionarvoista on, että nyt tasoja on sinunkin mielestäsi :D ei tuota minun ole vaikea käsittää, kovin moni nainen täällä vaan sellaisen kanssa vaikuttaa olevan...käsittämätöntä😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija 123 kirjoitti:
Vaikuttaa herättävän aika paljon vihaa tämän tyylinen mies, joka hassuttelee ( kuitenkin aika harmittomasti). Mies ainakin saa naisessa tunteita aikaan, se on aina parempi kuin se että nainen ei tunne mitään. Kipinä on olemassa.
Mies 36v.
Ai tämmöinen on pellemiehen logiikka?
Ja ehkä aika monen miehen?
Voi teitä parkoja. Tuomittuja ikuiseen yksinäisyyteen, jossa pöllöilemällä yritetään saada reaktioita. Sen sijaan että luotaisiin todellisia yhteyksiä toisiin ihmisiin.
Onneksi mulla on täysjärkinen aikuinen mies eikä mikään hullu pelle. Olen noita pellejä nähnytkin, ja ne herättää minussa niin suunnatonta halveksintaa, että en ole viitsinyt niihin edes paremmin tutustua (mieluummin annan niiden suuttua ja huudella hävyttömiä nimittelyjään, siinähän paljastuu se loppukin tyhmyys).
Nämä oellethän nimenomaan ovat suhteessa, joten päättelykyvyssäsi ja logiikassasi on vikaa.
Sinun käsityskyvyssäsi ja kielen ymmärryksessäsi on vikaa.
Parisuhteessa tai naimisissa olo voi olla suurinta yksinäisyyttä, jos ihmisellä ei kerta kaikkiaan ole kykyä olla oikeasti yhteydessä toiseen ihmiseen.
Suhteessa oleminen ei tarkoita välttämättä yhdessä olemista.
Jotenkin jännä juttu, että vauvapalstalla saa jatkuvasti lukea kaikenlaisista "valehyökkääjistä" 😂😂😂😂😂😂😂😂 ja muista šekopäístä, mutta ikinä en ole mihinkään tuollaiseen törmännyt elämäni aikana. Tuntuu kyllä, että täällä satuilevat jotkut ihme avohoitopotilaat...
Tän luettua tulee mieleen onko ollut jonkinlainen vaje esim. äitisuhteessa, jolloin parisuhteessa taantuu jatkuvasti lapseksi, eikä ota aikuisen ihmisen vastuuta omasta käyttäytymisestään. Jonkinlainen tarvitsevuus tietty aina on normaalia, mutta tässä esimerkissä menee kyllä jo överiksi.